Ammatti-alaa koskeva syventävä tutkielma- Väritön persoonallisuus

Posted on by

Kuvittele, että olet tekemässä täys remontin kotiisi. Haluat sinne uutta väriä ja materiaalia, ja ehkäpä uusia huonekalujakin. Sohva sopisi tuonne, tämä pöytä tähän, näin monta tuolia ruokapöydän ympärille. Juuri tätä halusitkin, uudet hianot huonekalut järjesteltynä aivan erilailla kuin edelliset. Mutta mikä tässä onkaan vikana sisustuksessa, kun se näyttääkin hyvin paljon samalta kuin edellinen?

Edellinen sohva oli musta, kahden istuttava nahkasohva ja nykyinen on musta, neljän istuttava kangas sohva. Edellinen sohvapöytä oli pyöreä ja valkoinen ja nykyinen on nelikulmainen ja valkoinen. Nojatuolit ovat samaa mustaa kangasta kuin uusi sohvasi. Matto sohvapöydän alla on musta- valkokirjava, kun edellinen oli valkoinen karvamatto. Mikä siis on vialla, kun sisustus on täysi erilainen uusien huonekalujen ja uuden seinämaalin myötä, mutta on silti samanlainen kuin edeltäjänsä? Aivan! Värimaailma, tai oikeastaan sen puuttuminen. Olet sisustanut kotisi viimeiset kymmenen vuotta samalla musta-valko-harmaa teemavärillä, etkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Olet päättänyt kuitenkin tehdä jotain ennenkuulumatonta, ja valinnut väripilkuksi beigen ja/tai beessin. Hmmm… Musta-valko-harmaa ja beige/beessi. Miten hieno värimaailma ja erittäin massasta poikkeav… ei kun hetkinen. Mustaa, valkoista, harmaata, beigeä ja beessiä? Ne värithän ovat olleet ihmisten kotien sisustuksesta jo vuodesta x ja y. Mikä siinä on että halutaan tehdä kodista niin väritön maailma?

Pohditaanpas hetkinen:

Kysyin muutamalta ihmiseltä, joilla tiedän olevan juurikin kyseistä “värimaailmaa”, että miksi juuri kyseinen teema, ja usein tulee ilmi, että ” se on erilainen kuin muilla, tahdon olla erilainen”, “ne on niin helppoja sisustamisessa”, ” en osaa käyttää värejä fiksusti”. Ensinnäkin: Musta ja valkoinen EIVÄT ole värejä, VAAN sävyjä. Jos esimerkiksi siniseen lisätään ripaus mustaa, sinisestä tulee tummempi ja muuttuu tummemmaksi ja tummemmaksi, kunnes se on mustaa. Sama juttu valkoisen kanssa; mitä enemmän valkoista lisätään siniseen väriin, sitä vaaleampi sävy, kunnes se on taas samaa valkoista.

Toiseksikin beesi ja beige ovat ennemminkin erittäin surkea yritys saada edes jotain väriä mustan valkoisen ja harmaan kanssa kuin upea väripilkku.

Miksi näitä teemoja sitten käytetään? No juuri siksi, että niitä on helpompi yhdistää keskenään ja se on tyylikkäämpää. Mutta se että se on muka massasta erottuva tyyli, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Jos kadulla kävellessäsi kysyt jokaiselta ohikulkijalta heidän sisutuksensa väriteemaa, vähintään joka toinen vastaa musta, valkoinen, beige, beesi, harmaa tai sitten näitä kaikkia. Jos todenmukaisesti pitäisi sanoa, niin olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiset eivät uskalla käyttää värejä. Värit tuovat mukanaan persoonallisuutta niin tylsään sisustukseen. Se mitä ja miten väriä käytetään onkin oma lukunsa. Käytän itseäni esimerkkinä: Jos minulla olisi musta-valkoinen sisustus mutta haluaisin persoonallisempaa ilmettä, valitsisin jonkin värikkään seinämaalin. Koska lempivärini on vaaleanpunainen, niin maalaisin yhden seinän kyseisellä värillä. Jo se tuo persoonallisuutta sisustukseen. Seinämaalista voi edetä pikkuhiljaa kohti omaa persoonallista sisustusta. Jos nyt esimerkkinä käytetään olohuonetta, jossa on mustat kangas-sohvat ja nojatuolit ja se musta-valkokirjava matto, niin vaaleanpunaisen seinämaalin jälkeen vaihtaisin sen maton johonkin vaaleanpunaisen sävyiseen yksinkertaiseen mattoon. Jos ei tahdo luopua mustista kangas-sohvista ja nojatuoleista, voi niihin lisätä vaaleanpunaisia ja tummia kukkakuosisia koriste tyynyjä, ja ehkä jopa valkoinen tai heleän vaaleanpunainen viltti. Mitä enemmän yksityiskohtia on vaihdettu mustasta, harmaasta, valkoisesta, beesistä ja beigestä omaksi lempiväriksi, siitä tulee entistä enemmän omaan persoonaasi sopiva ja enemmän massasta poikkeava tyyli.

Mitä ikonisille lavasteille tapahtui?

Posted on by

Luin Madison Troyerin artikkelin Iconic movie props and where they are now, jossa kerrottiin mitä 25:lle ikoniselle elokuvalavasteelle tai -propille tapahtui kuvausten jälkeen, ja missä ne tällä hetkellä ovat. Tiivistin listaa kuuteen tunnetun propin tai lavasteen lyhyeen tarinaan:

Suklaarasia

Elokuvassa Forrest Gump on suklaarasia, ja Forrest kertoo, että hänen äitinsä vertasi suklaarasiaa elämään, koska ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Tom Hanks on kirjoittanut nimikirjoituksensa alkuperäiseen suklaarasiaan, ja se huutokaupattiin erässä monien muiden tunnettujen lavasteiden kanssa lähes 6000:lla dollarilla yksityiseen kokoelmaan.

Heart of the Ocean -kaulakoru

Elokuvassa Titanic oleva Heart of the Ocean -kaulakoru oli valmistettu zirkonista ja valkokullasta, eikä se ollut todellisuudessa kovinkaan kallis. Hinta olisi ollut noin 425 miljoonaa dollaria, jos se olisi ollut tehty timantista, mutta elokuvassa esiintyvän korun arvo oli vain 11 000 dollaria. Kaulakorua säilytetään studion arkistoissa, mutta siitä on tehty kopio, jota käytettiin My Heart Will Go On -musiikkivideossa. Tämä koru myytiin 1,4:llä miljoonalla dollarilla ja on nykyään esillä museossa, joka sijaitsee Englannissa Cornwallissa.

Harry Potter -maailma

Harry Potter -elokuvasarjan lavasteita, proppeja ja pukuja säilytetään Warner Bros. Studiolla Lontoossa. Fanit voivat vierailla Harry Potter -maailmassa ja nähdä alkuperäisiä kuvauspaikkoja.

Ruoska

Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät käytettiin proppina monia ruoskia (kuten myös muissakin Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvissa), mutta vain yksi niistä säilyi ehjänä. Tämä kappale oli huutokaupassa myynnissä ja arvioitiin, että sen hinnaksi huudettaisiin ainakin 70 000 dollaria.

Sormus

Taru sormusten herrasta -trilogian kuvauksia varten oli tehty kymmenen sormusta, joista yksi lahjoitettiin Frodo Reppulin näyttelijälle Elijah Woodille. Muiden sormusten olinpaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta oletetaan kuitenkin, että elokuvien ohjaaja Peter Jackson olisi pitänyt yhden itsellään.

Kuoleman tähti

Aluksi Star Warsin proppeja ja lavasteita säilytettiin varastossa, mutta varastotilojen vuokrien maksaminen kuitenkin lopetettiin, ja kaikki tavara otettiin ulos. Eräs varaston työntekijä otti Kuoleman tähden mallin itselleen, ja se on vuosien varrella kiertänyt monilla keräilijöillä. Vuonna 2021 se oli seattlelaisen Star Wars -fanin kotona näytillä, ja tämä on oletettavasti myös sen nykyinen olinpaikka.

Skill Stacking

Posted on by

Taito.

Mitä on taito?

Taito on kyky tehdä jokin asia ja erityisesti sen asian tekeminen hyvin. Taito eroaa luontaisista taidoista niin, että ne vaativat opettelua. Ihminen oppii joka päivä jonkin uuden taidon. Jonkin taidon oppiminen vaatii päivän, jonkin oppiminen viikon tai kuukauden tai joku todella taitoonsa omistautunut saattaa hyvinkin oppia taidon jopa tunnissa. Jos itseäni pidettäisiin nyt esimerkkinä, niin ensinnäkin minun taitoni on käsitöiden tekeminen, erityisesti virkkaaminen. Virkkaamisen perusteet opetettiin kuudennella luokalla virkkaamalla isoäidin neliöitä ja muistan varmasti vielä vanhainkodin keinutuolissakin, kuinka kovasti opettelin sen tekemistä. Muistan, miten itku kuristi kurkussa, koska en vain millään ymmärtänyt, miten se isoäidin neliö nyt virkattiinkaan. Pylvästä siihen, ketjusilmukkaa tähän, tässä kohtaa vaihtuu kierros. Se oli silloin todella monimutkaista, varsinkin minulle, sillä semanttis-pragmaattinen dysfasia- diagnoosini vaikeutti ohjeiden ymmärtämistä. Mutta sitten, kun olin vuoden verran virkannut neliöitä, vaikka 7:n – 9:n luokan käsityönopettajani halusi nähdä välillä muutakin tekelettäni kuin vain virkkaamista, minä vain halusin virkata, sillä se oli ja on edelleen intohimoni. Muistan, kuinka nuorempana sanoin useasti äidille, että en minä opi koskaan tekemään muun muotoisia virkkauksia, tai kuvioituja lappuja, vaikka minulla oli käsityökirjakin jossa oli kaikenlaisia mahdollisia ohjeita ilman, että joku taidokkaampi henkilö näyttäisi ja opettaisi miten ne käytännössä tehdään. Mutta sitten, vuosien ja taas vuosien aikana jolloin olen virkannut, nykyään osaan virkata erimuotoisia kuvioita, mosaiikkivirkkausta, lohikäärmesuomuja, pieniä koreja sekä erilaisia kuoseja. Ja opin ne kaikki, ilman että kukaan opetti minua. Nykyään, minun ei tarvitse kuin nähdä mallikuva, ja jos se on tarpeeksi yksinkertainen, tai jos siitä löytyy video-ohjeet tai piirretyt ohjeet, niin opin virkkaamaan sen noin 1-2 tunnin aikana ja viikon sisällä voin helposti saada aikaiseksi useamman kymmenen kierroksen sisältävän työn, oli se sitten peitto, tyynynpäällinen, huivi yms. Toivon ja unelmoin voivani hyödyntää näitä taitoja tulevaisuudessa, sillä haaveilen yrityksestä, jossa myyn luomuksiani ulkomaille asti. Pidän myös väreistä ja käsialani on tasaista, niin uskon vahvasti siihen, että pysytyn toteuttamaan asiakkaan toiveet tuotteen luomiseen liittyen.

Tulen myös hyvin toimeen eri ihmisten kanssa. Olen kyllä vielä ujo ja arka asiakaspalvelun suhteen, mutta se on edelleen työnalla, etten olisi niin sulkeutunut kuoreeni. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, siis se että tulisin ulos kuorestani ja uskaltaisin kohdata ihmiset asiakkaina. Rohkeutta minun siis täytyisi harjoitella. Tosin, siihen vaikuttaa myös se, millainen asiakas on. Itse olen ihmisenä ja persoonana ” silmä silmästä, hammas hampaasta” tyyppinen, eli jos joku ihminen on minulle mukava, kiltti ja ystävällinen, niin minä olen mukava, kiltti ja ystävällinen takaisin, mutta jos joku on minulle ilkeä, ankara ja epäkohtelias, niin voin vakuuttaa, että olen itsekin ilkeä, ankara ja epäkohtelias takaisin hänelle. Yritän kyllä tilanteessa kuin tilanteessa hillitä itseni, etten antaisi pahaa ja negatiivista kuvaa itsestäni, vaikkakin sellainen negatiivinen ihminen voi sen saada, koska hän kääntää minun asenteeni ja luonteeni edellä mainituiksi negatiivisiksi sanoiksi. Jos rumalla sanalla saa sanoa, ja vielä kansankielellä, niin kuvailisin asiaa näin: ” Mulle ei vittuilla!”

Tämän tekstin päätän elämän filosofiaani: ” Keep calm and never give up. Just be yourself and follow your dreams. If somebody tries to slow you down or stop you, just look at them and say: Go fuck yourself Bitch, it´s my life and my choises.

Mitä sain irti Tuotteistajan taskuraamatusta?

Posted on by

Raivo on ehkä hieman liian voimakas sana, mutta sanon nyt kuitenkin, että päällimmäisenä Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan taskuraamatusta jäi mieleen sen raivostuttavuus. Kirjassa käsiteltiin lähes kaikkea erilaisten stereotypioiden kautta, ja ne saattoivat olla hyvinkin kärjistäviä. Tietysti yleistäminen saattaa olla kannattavaa pohtiessa suurta ihmismassaa ja heidän mielipiteitään, mutta minua ärsytti se, ettei kirjassa edes mainittu, etteivät tällaiset stereotypiat pidä aina paikkaansa. Yritykset voivat olla niin erilaisia, ja niiden asiakaskunnat ovat tietenkin myös todella erilaisia. Jonkin yrityksen tyypillisin asiakas voi olla kaukana tästä tavallisen asiakkaan stereotypiasta, jollaisia kaikkien oletetaan Tuotteistajan taskuraamatun mukaan olevan, eikä siksi kirjassa oteta mielestäni kaikenlaisia yrityksiä huomioon. En kokenut olevani kirjan kohderyhmää, koska arvomaailmani poikkesi siinä esitetyistä arvoista, ja minulla särähti aina korvaan, kun esimerkiksi sukupuolirooleja yleistettiin tai konservatiivisia arvoja normalisoitiin.

Suhtautumiseni kirjaan ei siis ollut mikään paras, enkä oikein pitänyt kirjan lyhyistä tietoiskumaisista luvuista, koska jälkikäteen katsottuna olen varmaan unohtanut suurimman osan kirjan sisällöstä. Käsiteltäviin aiheisiin ei syvennytty, vaan siirryttiin heti vain seuraavaan lukuun, aivan kuin kirja olisi ollut vain täynnä ranskalaisia viivoja vähän suuremmassa mittakaavassa. Tietoa oli hirveästi, mutta sitä käsiteltiin vain pintapuolisesti, tai vaihtoehtoisesti pointit olivat muutenkin jo niin pieniä vinkkejä, ettei niihin edes olisi pystynyt syventymään yhtään ihmeellisemmin.

Tuotteistajan taskuraamatussa mainittiin kuitenkin myös hyviä kikkoja. Itse pidin erityisesti listasta, jossa kerrottiin kymmenen asiaa, joissa yrittäjän kannattaisi osata sanoa ei. Mielenkiintoisin kohta listassa oli se, ettei tulisi suostua myymään asiakkaalle tuotetta, joka ei sovi hänelle. Mielenkiintoinen pointti oli myös se, että kiittäminen on tehokkaampaa kuin pieni rahapalkkio, ja että tuotteen jakaessa mielipiteitä ollaan menossa tuotteen kannalta lupaavaan suuntaan.

Skill stacking -esee pessee poks

Posted on by

Kirjoita suomenkielinen 2000 sanan essee aiheesta “skill stacking”. Essee suhtautuu aiheeseen melkein liiankin positiivisesti.

Keinoälyn kirjoittama essee:

Skill stacking tarkoittaa erilaisten taitojen ja valmiuksien vuorovaikutuksessa ja yhteispelissä saavutettujen lopputulosten parantamista. Se kuvaa tilannetta, jossa yksi taito tukee toista ja toinen puolestaan tukee ensimmäistä. Tämä luo lopulta parempia mahdollisuuksia ja lopputuloksia kuin yksittäiset taidot yksinään.

Skill stacking on noussut viime aikoina entistä suositummaksi käsitteeksi, sillä se tarjoaa monia etuja sekä yksilöille että yrityksille. Yksilöiden kannalta skill stacking voi tarjota parempia uramahdollisuuksia ja enemmän palkkaa, sillä se osoittaa monipuolisuutta ja kykyä oppia uutta. Yrityksille skill stacking tarjoaa laajemman osaamisen ja monipuolisemmat osaajat, mikä lisää yrityksen kilpailukykyä.

Skill stackingin avulla yksilöt voivat myös luoda uusia urapolkuja ja löytää uusia tapoja hyödyntää osaamistaan. Se tarjoaa myös mahdollisuuden kehittää itseään ja oppia uutta aina tarpeen mukaan. Tämä on tärkeää, sillä työelämä ja teknologia kehittyvät nopeasti, ja jatkuva oppiminen ja uuden oppiminen ovat tärkeitä menestyksekkäässä uralla.

Skill stackingin avulla voidaan myös parantaa tehokkuutta ja tuottavuutta. Monipuolisempi osaaminen auttaa ymmärtämään asioita laajemmasta näkökulmasta ja ratkaisemaan ongelmia monipuolisemmin. Tämä voi lisätä yrityksen kilpailukykyä ja tuottavuutta sekä vähentää virheitä ja ongelmia työprosessissa.

Skill stackingin avulla voidaan myös luoda uusia uratarinoita ja löytää uusia tapoja tehdä työtä. Se tarjoaa mahdollisuuden kehittää itseään ja oppia uutta aina tarpeen mukaan. Tämä on tärkeää, sillä työelämä ja teknologia kehittyvät nopeasti, ja jatkuva oppiminen ja uuden oppiminen ovat tärkeitä menestyksekkäässä uralla.

Omat taidot pakettiin ja menoks!

Posted on by

Luin Jason Linkin artikkelin Skill Stacking: Be awesome with average skills (7.4.2019) nettisivulta The Shortcut Talks. Artikkeli kertoi siitä, kuinka omia taitoja yhdistelemällä niistä voi saada uniikin kokonaisuuden, jota voi hyödyntää urallaan. Mielestäni kuitenkin artikkelissa taitojen yhdistely saatiin kuulostamaan liian helpolta ja huolettomalta. Sai sellaisen kuvan, että jokainen saa varmasti tienattua rahaa, kunhan vain yhdistelee omat taidot pakettiin ja hallitsee vähintään kohtuullisesti monia osa-alueita. Pääasia olisi se, että omien taitojen setti olisi laaja sekä joukosta erottuva, ja tuli sellainen olo, että määrä korvaisi laadun. Vaikka tämä esimerkki onkin hieman kärjistetty, en usko, että tällainen erilaisten taitojen keräily ja hyödyntäminen olisi kovinkaan käytännöllistä tai helppoa.

Itse ajattelen, että minulla on käynyt hyvä tuuri, koska olen kiinnostunut teatterilavastuksesta ja musikaaliorkesterissa soittamisesta. Valintani ovat myös vieneet minut siihen, että opiskelen lavasterakentamista ja soitan fagottia nyt kymmenettä vuotta, joten ikään kuin vahingossa kaksi kiinnostuksen kohdettani saa molemmat liitettyä teatterialaan ja molempien avulla voisi tienata. En siltikään oleta, että pääsisin tulevaisuudessa hyödyntämään näitä molempia taitoja urallani. En usko kaiken toimivan niin kätevästi, esimerkiksi ajan puute ja päällekkäisyydet olisivat varmasti riesanani. Mutta entä, jos olisinkin kiinnostunut hiustenvärjäämisestä ja mäkihypystä, miten nämä taidot saisi yhdistettyä? Omaan korvaani kuulostaa ainakin hiukan hankalalta luoda uraa täysin toisistaan irrallisista taidoista ja asiaa vain pahentaisi se, jos erilaisia taitoja, joita haluaisi urallaan hyödyntää olisi läjäpäin.

Mielestäni on itsestäänselvyys, että ihmisten taidot sopivat edes vähän heidän uravalintaansa, koska ihmiset oletettavasti hakeutuvat työhön, joka heitä kiinnostaa ja ovat jo perehtyneet siihen aiheeseen elämänsä aikana. Tietysti joillekin sopii sellainen työ, jossa vaaditaan monipuolisia taitoja, mutta uskoisin, että nämä taidot eivät ole pelkkiä satunnaisia taitoja omasta takaa, vaan ne on opeteltu vasta uravalinnan jälkeen. Jason Linkin artikkelissa kerrottiin kyllä siitä, että uraa rakentaessa täytyy oletettavasti opetella uusia taitoja täydentääkseen omaa taitojen settiä, mutta olen silti sitä mieltä, että on aikalailla tuurista kiinni, jos osaa etukäteen monta uniikkia asiaa, joita voi omassa työssään hyödyntää.

Logo vyötiäisestä

Posted on by

Vyötiäinen on lempieläimeni, joten siitä tulisi logoni. Aloitin logoni suunnittelun katsomalla kuvia vyötiäisistä ja muistuttelemalla, miltä se näyttää.

Harri mainitsi heraldiikasta, joten hain kuvan Grenadan vaakunasta, jossa vyötiäinen pällistelee.

Etsin inspiraatiota ja hain Googlesta yksinkertaistettuja kuvia vyötiäisistä.

Lähdin itse hahmottelemaan mahdollisimman yksinkertaista vyötiäistä. Yritin piirtää vyötiäistä esimerkiksi yhdellä viivalla.

Lopulta olin tyytyväinen hahmotelmaani.

Harri vektoroi lopullisen version, ja tällainen siitä tuli.

Teimme vielä käyntikortin höpöhöpötiedoin.

Suunta hakusessa?

Posted on by

“You must determine where you are going in your life, because you cannot get there unless you move in that direction. Random wandering will not move you forward. It will instead disappoint and frustrate you and make you anxious and unhappy and hard to get along with (and then resentful, and then vengeful, and then worse).”

 “What you aim at determines what you see.”

Peterson

Kuvan malja ei liity lainauksiin.

Päällikkö (ENTJ) – Sattuu, mutta samaistun

Posted on by

Olen persoonallisuustyypiltäni päällikkö, jonka tiivistäisin sanoihin voimakas, kylmä ja johtajahahmo. Päälliköiden vahvuuksiin kuuluu tehokkuus, itsevarmuus, haasteista nauttiminen ja pätevyys, kun taas heikkouksia ovat empatian puute, kylmyys ja joustamattomuus.

Fiilikseni on vähän ristiriitainen, koska osittain samaistun päällikköön, mutta en kuitenkaan näe itseäni siinä täysin. Olin pienenä paljon enemmän päällikön kuvaukseen sopiva, mutta olen oppinut suodattamaan käytöstäni ulos päällikön roolista. Osaan myöskin tunnistaa oman itsekeskeisen, päällikölle tyypillisen ajattelutapani, jota pyrin parhaani mukaan korjaamaan ottamalla muut huomioon. Sanoisin ehkä olevani hillitty päällikkö.

Äitini ja veljeni sanovat, että olen kuin päällikkö, mutta en pidä heidän sanaansa täysin luotettavana. He ovat minuun verrattuna persoonaltaan melkeinpä vastakohtia, enkä siksi usko heidän ymmärtävän. Jos testini olisi antanut minkä tahansa persoonallisuustyypin, jolla on vahva itseilmaisu ja taipumus olla johtajahahmo, he olisivat varmasti sanoneet samaa. Heille tärkeintä on vain se, että minun persoonallisuustyyppini on mahdollisimman päinvastainen heihin verrattuna ja kunhan se pätee, he uskovat, että silloin minulle valikoitunut persoonallisuustyyppi on juuri oikea.

Minua oikeastaan kuvottaa päälliköt, jos he tosiaan ovat juuri sellaisia kuin kuvauksessa väitetään. Vihaan tylyä itsekkyyttä ja tunteettomuutta vailla sääliä, enkä ymmärrä, kuinka kukaan edes kehtaisi arkisessa elämässään olla niin kylmä kuin päällikkö. Vaikka pidänkin päällikön voimakkuudesta ja päämäärätietoisuudesta, minua silti raivostuttaa päälliköt, ja minua sattuu se, että oma persoonallisuustyyppini on juuri päällikkö.

Skill Stacking

Posted on by

Tyytymistä keskivertouteen vai todellista älykkyyttä?

Lukiessani artikkelia vain yksi ajatus kaiveli mieltäni; ”Miksi muka ei tarvitsisi olla erityisen hyvä yhdessä asiassa, vaan olla keskiverto jokapaikanhöylä vähän kaikessa”. Koin, että teksti kehotti lukijaansa tyytymään siihen, että ei ole onnistunut elämänsä aikana nappaamaan mitään erityisosaamista mukaansa. Toki täydellinen on kuollutta, niin kuin äitini aina sanoo, mutta mielestäni yhteiskunta ei pyöri sillä, että jokainen osaa jotenkin jotakin, mutta ei kunnolla oikein mitään. Esimerkiksi olisi erityisen rentouttavaa kuulla leikkauspöydällä lääkärin toteavan, että ”kyllä mä nyt jotenkin tän homman osaan, mutta käyn varmuuden vuoks nappaamassa ton Sirpan tosta käytävältä avuks”.

Omia vahvuuksiani on tietotekniset taidot, kielet, ihmissuhteet sekä hyvä muisti. En voi suoraa sanoa, että olisin oppinut asiat kasaamalla puoliksi opittua asiaa uuden päälle, mutta koen, että kaikki hyvin hallitsemani asiat ovat kytköksissä jotenkin hallitsemieni asioiden kanssa. Tai jos nyt oikein aloitetaan filosofiointi, niin kaikkihan on aina kytköksissä johonkin ja ympyrä on loppumaton kehä ja niin edelleen. Ja toki tästäkin voidaan alkaa väittelemään, mutta jorinat sikseen.

Olen myös sellainen persoona, että jos en ole opeteltavassa asiassa heti hyvä, en tee sitä ollenkaan. Siksi minun kohdallani ajatus taitojen kasaamisesta tuntuu hupsulta, sillä kaikki asiat mitä olen opetellut ja koen niissä olevani vahvoilla, ovat taitoja, jotka olen hionut millilleen paikoilleen pakkomielteisen tarkasti. Vien myös kaiken aina loppuun asti enkä jätä mitään puolitiehen, esimerkiksi en lopeta uuden kielen opiskelua ennen, kun puhun sitä sujuvasti.

 Toisaalta en voi kokonaan kieltääkään sitä, ettenkö olisi hyötynyt asioista, joidenka opettelu on minulla vielä puolitiessä. Minulle on ollut suuri hyöty espanjan kielestä mallintamisessa, koska ilmeisesti 3D-maailman parissa työskentelee paljon ihmisiä Etelä-Amerikan maissa. Kielten opiskelussa olen voinut johtaa sanoja toisesta kielestä toiseen jumi tilanteen sattuessa tai sosiaalisissa tilanteissa olen pelastautunut hyvän muistin avulla kiusallista tilanteista.

Summa summarum lukiessani pohdintaani on se, että Skill Stacking on mielestäni hyvä ajatus ja siinä on ideaa, mutta tapa esittää se, on mennyt päin p*rsettä. Ehkä kyse voi olla persoonastani tai ajatusmaailmastani, mutta en ole ikinä hyväksynyt vapaamatkustajia tai toisten taidoilla ratsastavia henkilöitä ja jos tämä metodi ei siihen kehota, niin en tiedä sitten, että mikä. Siitä voidaan toki aina keskustella, onko tämä taitojen kasaaminen vain tyytymistä aiemmin mainittuun keskivertouteen vai oikeaa, todellista älykkyyttä ja, että olenko minä tässä se tyhmä, kun en voi vaan hyväksyä olevani jossakin asiassa ihan vain semi-ok hyvä. Koska pakko se on pessimistinkin nöyristyä ja myöntää, että on älykästä tietää osaamisensa rajat sekä sanoa suoraa, että nyt mennään syvään päätyyn ilman uimataitoa. Mutta jälleen herää kysymys, että onko työpaikka toimiva, jos kaikki ovat uimataidottomia. Voisiko tämän metodin yhdistää rautaiseen ja monivuotiseen osaamiseen? Mitä, jos osaston pisimmän insinöörin uran tehnyt yhdistää taitonsa juuri työpaikalle saapuneen insinöörin kanssa, olisiko se todellista taitojen kasaamista, keskiverto-osaamispalapelin rakentamisen sijaan?