Pientä pohdintaa Tuotteistajan Taskuraamatusta

1. Komea sotilas on myös muita parempi ampuja

Ihan totta että nätti tai muuten asiakaskunnan silmää miellyttävä asia on mielenkiintoisempi, kuin vaikka tismalleen sama asia, mutta joka on hieman kömpelön näköinen, vaikka se toimisi tismalleen samalla tavalla.  

“Kallis tuote on hyvä, halpa puolestaan huono” 

Ja edelleen, vaikka tuote tai palvelu olisi tismalleen samanlainen. Itse ehkä olen kuitenkin niin ilkeä, että “välttelen” kallista ja halpaa, ja koitan tähdätä keskihintaan. Vain, jos jommasta kummasta päästä toinen osoittautuu, joko arvosteluiden, muiden kommenttien tai oman tarpeen perusteella olevan parempi, harkitsen asiaa. 

Netissä näkee paljon postauksia, missä kehutaan jotain tuotetta, joka on, rehellisesti sanoen, mielestäni ihan kivan näköinen, rupeaa silti miettimään, että mihin tuollaista edes tarvitaan, ja miksi se on noin kömpelö. Kyllä se ulkonäkö vetää aina puoleensa, oli asia sitten mikä tahansa, ja käytännöllisyys saattaa raahustaa perässä. 


6.   Päätökset ovat töistä raskaimpia

“Myyjän tärkein tehtävä on auttaa asiakasta päättämään. Hyvä myyjä kertoo, mitä asiakkaan kannattaisi ostaa” 

Asiakkaiden on välillä todella vaikea päättää, ja vaikka onhan se kiva, että on paljon vaihtoehtoja, mutta valintaa tehdessä menee helposti lukkoon. Sitten voi jäädä miettimään valintaa pitkäksi aikaa, ja lopulta unohtaa koko jutun. Se on ihan tyypillistä, ja itselläni on paljon kokemusta siitä. 

Mielestäni on paras antaa mahdollisimman vähän vaihtoehtoja, ehkä 2-3, ja sitten jos ei kelpaa, riippuen mahdollisuuksista, voidaan personoida palvelu tai tuote, tai sitten sanoa, että “harmi” ja terve menoa. 

Se on ehkä myös omituista, jos vaihtoehtoja on paljon. Jos vaikka pizzeriassa on 30 erilaista pizzaa, voinko luottaa siihen, että tekijät osaavat tehdä pizzan numero 23? Jos pizza no. 23 onkin se pizza, jota ei tilata paljoa, tai koskaan, onko ainesosat tuoreita? Tai onko tekotapa enää edes tuttu? Ja muistaako kukaan, miten homma toimii? 

Ehkä on vaan parasta, että keskittyy tietynlaiseen juttuun, ja on niiden ammattilainen, ja tarvittaessa kehittää tuotetta tai palvelua. Ihan kiva, että osaa paljon kaikkea, mutta pitäisi olla se pääjuttu, ja sitten haarautua pikkuisen. 


36. Viritä antennisi asiakkaan aaltopituudelle

“Asiansa osaava tuotteistaja muistaa, että ihmiset ovat persoja kaltaisilleen” 

Mielestäni on paikkaansa pitävää, että ihmiset hakeutuvat kaltaistensa luokse, ja sama pätee markkinointiin ja tuotteisiin sekä brändiin. 

On myös ihan ennalta-arvattavaa, että esimerkiksi hevari kiinnostuu enemmän yrityksestä, jonka logo on piirretty niillä perus hevi-koukeroilla, joista saa selvää vain joskus ja hyvänä päivänä. Ja vaikka itse en olisi kiinnostunut yrityksen myymästä tuotteesta, kyllä siinä mielenkiinto saattaa herätä, jos logo tai mainos on mielestäni mielenkiintoinen tai se puhuttelee minua jollain asteella. 

Tosin myös ärsykkeet ovat oiva tapa saada porukkaa puhumaan. Vaikka se ei toisi asiakkaita juuri heistä, sana voi levitä ja ne ihka oikeat potentiaaliset asiakkaat voivat marssia ovesta sisään. 


21. Vastavuoroisuuden laki

“Jos joku tekee palveluksen, hänen uhrinsa tuntee vastustamatonta halua hyvittää” 

Tämä ei mielestäni päde kaikkiin henkilöihin tai yrityksiin ja firmoihin. On tietenkin paljon heitä, jotka haluavat hyvittää teot ja lahjat ja muut palvelukset, mutta mielestäni on paljon enemmän heitä, jotka ihan hyvillä mielin käyvät toisten rahapusseilla. 

Olisi tietenkin kiva, että olisi enemmän yhdenvertaisuutta ja muiden auttamista sekä sitä, että tekoja hyvitettäisiin, eikä oletettaisi, että “joku muu tekee” tai “kyllä hän vielä saa palkkiota, mutta ei minulta”.

Ammatillinen pohdinta ja 16 persoonallisuutta

Arkkitehdit omaavat harvinaisen yhdistelmän visionäärisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Heidän analyyttinen mielensä pyrkii jatkuvasti ymmärtämään ympäröivää maailmaa, ja heitä ajaa kyltymätön uteliaisuus sekä halu parantaa järjestelmiä ja ideoita. He lähestyvät elämää strategisella asenteella, aina askel edellä ja erilaisia vaihtoehtoja suunnitellen.

INTJ-T

75% Introvertti, 51% intuitiivinen, 54% pohtivainen, 51% suunnittelija, 83% turbulentti

Olen tehnyt 16 persoonallisuutta –testin vuosien varrella useita kertoja, ja vaikka olen saanut useita eri tuloksia, niissä kaikissa on ollut jotain, mikä pitää paikkaansa. Ensimmäisen kerran testin tulos kertoi, että olen sovittelija, sitten puolestapuhuja, loogikko, ja nyt olen arkkitehti. Aika lailla värikkäästä harmaammaksi, jos niin voi sanoa. 

Vaikka en sanokaan, että olen täysin itsenäinen visionääri, mitä testi väittää minun olevan, huomaan pyrkiväni loogisuuteen ja käsittelemään asioita käytännönläheisesti. Hyvin nopeasti oppiessani uutta alan miettimään, miten juttu toimii tehokkaasti ja tehdä siitä mahdollisimman selkeän. 


“Itsenäinen luonteesi on yksi määräävimmistä ominaisuuksistasi. Arvostat autonomiaasi ja työskentelet mieluiten yksin, luottaen omaan arviointikykyysi ja taitoihisi ylitse muiden.” 

Väärin. Erilaisten projektien alkaessa, vaikka minulla voi hyvinkin olla jo selvä idea toteutuksesta, alan miettimään tehtävän antoa ja odotuksia. Minun on silloin tällöin kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää, mitä minulta odotetaan ja välillä, riippuen projektin laajuudesta ja aiheesta, ellen saa tarkkoja virtaviivaisia ohjeita saatan mennä lukkoon. Kyselen siis tiukkaan tahtiin, että oliko tämä nyt varmasti se mitä pyydettiin ja ymmärsinkö oikein. Tunnen olevani hyvinkin ärsyttävä, kun teen näin, mutta haluan välttää mielipahaa ja ylimääräistä työtä kummankin osapuolen kohdalta. 


Testi kertoi minun heikkouksiini kuuluvan myös mm. vaativuus, suorasukaisuus, yliajattelevaisuus, täydellisyyden tavoitteleminen, ja “tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen”. Nämä kaikki pitävät jollain osaa paikkaansa, vaikkei ehkä ihan näin suuressa määrin. 

Olen vaativa itselleni ja täydellisyyden tavoittelu on tuttu juttu. Voisin sanoa olevani perfektionisti. Mutta on tosiasia, että jään usein kiinni yksityiskohtiin. On välillä hyvin vaikeaa sanoa itselleni, että “nyt ne näpit irti, ei se siitä paremmaksi tule, jos nyhjää samaa kohtaa tuntikausia”.  

Ajattelen myös asioita liikaa. Onko tämä nyt oikein tehty? Ollaanko siihen tyytyväisiä? Pitääkö minun aloittaa alusta? Hiljaa, asiasta voi puhua ja siitä voi kysyä, vaikka se ärsyttävältä tuntuukin. 

Tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen? Joopa joo. En ole mikään small talkin -ystävä, enkä edes hyvä siinä, mutta se on ehkä aika jyrkästi sanottu. 


Kai niitä hyviäkin puolia on? Tuloksen mukaan olen mm. itsensä kehittäjä, utelias oppija, “strateginen ajattelija” tai pitkän aikavälin suunnittelija, ongelman ratkaisija, rehellinen viestijä ja uskollinen. Osan näistä voisin lukea negatiiviseksi, mutta kyllä näistä osa on ihan tutun kuuloista ja tunnistan itsessäni näitä piirteitä. 

Opin mielelläni uutta, ja samalla pyrin kehittämään itseäni ja toimintaani. “Asia X on tähän projektiin parempi vaihtoehto, kun Y? Yritän muistaa sen jatkossa, jotta voin soveltaa sitä eteenpäin”. 

“Strategisen ajattelijan” ja “pitkän aikavälin suunnittelijan” lokeroisin hieman samaan. Haluan ajatella pidemmälle, oli se sitten itseäni varten tai vaikka asiakasta, ettei tarvitsisi heti tehdä uudelleen. Samalla haluan ratkaista ongelmia, joiden kanssa sillä hetkellä taistellaan. Se on mielestäni fiksua tehdä hieman enemmän pohjatyötä, että lopputulos on kestävämpi ja vielä tulevaisuudessakin sopiva. 

Pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen, esimerkiksi kun törmään ongelmakohtiin ja kun annan palautetta. Joskus olen ehkä vähän liiankin rehellinen, ja se saatetaan ymmärtää väärin. En kuitenkaan halua kierrellä asiaa, ja itse arvostan, jos palaute tulee suoraan. 

Mitä tarkoittaa, että olen uskollinen? Ymmärsin sen niin, että esimerkiksi haluan hoitaa homman kunnolla loppuun yhteistyöllä ja niin, että homma on oikeasti hoidettu loppuun. Haluan kantaa vastuun tekemästäni työstä, ja korjata mahdollisen virheen.  


Mielestäni testi ja tehtävä olivat ihan avaavia. Vaikka olenkin saanut useita eri tuloksia, on niissä kaikissa ollut jotain oikeaa, ja varmasti ihminen muuttuu vuosien varrella. Ei kuitenkaan ihan persoonalliuuden osalta, mutta jotkut asiat korostuvat eri osin, kun aika kuluu. Sen tiedän, että olen aina ollut utelias, rehellinen ja vaativa, sekä olen aina ajatellut asioita liikaa. 

Mutta aina on kehitettävää, ja tämä tehtävä ja testi avasi, missä on parannettavaa. Nice. 

Logo-taistelu

Lähtiessäni logon suunnittelun kimppuun minulla oli jo mielessäni, minkälaisen siitä suunnilleen haluaisin. Olin pyöritellyt ideaa mielessäni pari päivää, ja totesin, että käyttööni se olisi sopiva, enkä jalostanut ideaa sen pidemmälle. Nimestä minulla ei ollut tietoakaan, mutta totesin, että kai se jossain kohtaa selviäisi. 

En ajatellut logoa mihinkään tiettyyn ammattiin tai työhön, vaan ajattelin että se sopisi kaikkeen, mihin minulla on joko taitoa tai koulutus. Muoto on kuin siveltimellä nopeasti sutaistu maali tai jonkinlainen koriste esimerkiksi jonkin leivonnaisen päälle.

Piirsin ääriviivat logoon kouluiltana hyvin väsyneenä, noin kymmenessä minuutissa, ja sitten myöhemmin (Harrin käskystä) piirsin sen puhtaaksi tussilla valopöydän avulla, jonka jälkeen piirroksen kouluun ja veimme sen Illustratoriin. Tässä vaiheessa pieni osa logosta tipahti pois kun totesin sen olevan turha ja näyttävän ylimääräiseltä, ja logo pärjäsi oikein mainiosti ilman sitä. 

Tässä teos Illustratorissa yksivärisenä

Olisin halunnut logosta värikkään ja ehkä hieman energisen, ja säädettyäni jonkun aikaa Illustratorissa totesin, että tämähän on ihan hauska, vein sen inDesigniin ja turhauduin, kun värit olivat joko muuttuneet osittain tai kuvasta tuli pikselimössöä ja hetken leikittyäni myös Issuun kanssa päätin improvisoida. 

Tässä logo, kun päälle tuli teksti oikealla fontilla ja hauskalla efektillä. Oikeasta reunasta tuli ruskean sävyinen kun sen vei inDesigniin, joten hylkäsin tämän version

Jos en saanut logosta värikästä, niin jollain tapaa minä sen värin sinne tungen.

Minä

Seuraavaksi halusin testata kuvan liittämistä muodon sisään, ja tällä tapaa tuoda väriä ja persoonallisuutta.

Löysin kamerani rullasta joskus ottamani kuvan Yucca Valleyssa sijatsevasta taidenäyttelystä (en ole täysin varma voiko sitä kutsua näyttelyksi, sillä alue oli kuin suuri leikkipuisto, jonka eräs taiteilija oli koonnut kierrätetyistä, saaduista ja kerätyistä tavaroista ja materiaaleista. Teos oli kuitenkin vaikuttava ja hyvin värikäs, ja kuva oli ehkä myös sopiva tarkoitukseeni ja samalla myös hyvä muisto).

En saanut jostain syystä lisättyä kuvaa käyntikorttiin, mutta Issuu-julkaisuun päätin lisätä kyseisen kuvan kansiin. Jostain syystä Illustrator vihaa Issuu-julkasuani ja vielä enemmän käyntikorttiani, niin pystyin lisäämään sen vain toiseen.  

Tässä kuva Issuun kannesta, jossa kyseinen kuva on logon sisällä. Kansi muuttui lopullisessa Issuussa, kun onnistuin vahingossa räjäyttämään tämän tiedoston.

Ajattelin, että ihan simppeli yksivärinen logo oli tarpeeksi hyvä. Ihan siisti siitä mielestäni tuli.

Ja siinä se nyt sitten on. Valmis. Tai jotain.

Skill stacking

Skill stacking means, in my own words, piling skills that really don´t have anything in common to make mountain that will help me reach something worth reaching. Like a job or even a career.

The idea of skill stacking is something easily understandable and something that even I can get behind. It is kind of comforting to know that I don´t really need to be perfect or even extremely good at a skill for me to utilize it to be efficient or good at something. By something I mean a thing that isn´t even something I would ever imagine needing the skill for.

Kind of like this. The pieces do not align, but it still makes it whole.

Personally, I don´t think that I am excellent at anything, just kind of good at some things, and I really don´t even think most of them alone will be useful in everyday life or any job or career I´ll ever have.

But even some of the skills I have contradict some quite big weaknesses that I have, which make things weird, since they are essentially the same thing but in different fonts. Well, maybe not exactly, but still, I have no idea how it happened, and why. To give an example, I am a baker-confectioner by education (graduated few years ago), and can confidently say that I am good at decorating and making pretty things out of stuff that will get eaten, but lack the skill to understand how cooking works. To be fair, I will stay far away from all pots and pans, but these things are both something consumable, but somehow still in my opinion so far away from each other that they could be from the other sides of the universe.

Even with a problem like that, I think that focusing on just getting better at other things, instead of something that I am bad at to begin with is not the best solution. Some skills are just basic knowledge and life-skills, that literally are needed to live.

So, I imagine that even small steps will help in bettering myself in this thing, that in my mind has become essentially my personal sleep-paralysis demon. And in time, this will become part of the mountain (or rather a pile) of skills I will some day use to understand something completely different.

I think that getting even kind of good with small steps will eventually get me to the point that I can call it a skill will take quite some time. But maybe I can learn multiple skills at the same time, and use them to get better at the other thing I´m learning? At the same time?

Propably worth trying.

Tyrwään Joulutalo sisustajan silmin

Tyrwään Joulutalo on vuonna 2018 perustettu jokavuotinen joulutapahtuma Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen tiloissa. Tapahtumaan osallistuu vuosittain useita eri Vammalan ammattikoulun aloja, ja tapahtuman ideoija ja ”luoja” on sisustusala. Tapahtuma saadaan aikaiseksi opiskelijavoimin opettajien avustuksella, ja se on alusta alkaen kerännyt suuren kävijämäärän; vuosien varrella määrä on vain kasvanut, ja vuoden 2024 tapahtuma teki ennätyksen tuloissa.


Nyhjää tyhjästä

-Sisustajien elämäntarina-

Eri aloilla on erilaiset periaatteet materiaalien hankinnasta ja työvuoroista, mutta sisustajien periaate on ”nyhjää tyhjästä”, eli käytetään kierrätettyjä materiaaleja ja hankitaan ne itse tai lahjoituksien avulla. Suuri osa materiaaleista on lahjoituksia, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteiden muoto ja tyyli saattaa riippua täysin saaduista materiaaleista. Toisinaan materiaalihankintoja on tehty myös omalla rahalla niin opettajien kuin opiskelijoidenkin toimesta.


Logo on opiskelijoiden suunnittelema, ja vuosien varrella sen käyttämistä on kehitetty ja sovellettu erilaisiin tuotteisiin ja koristeisiin. Vuoden 2024 tapahtumassa logoa näkyi enemmän kuin aiempina vuosina, ja sen käyttämiseksi keksittiin uusia ja erilaisia tapoja. Uutena tuli leimasin, kultapaino ja suuri painettu kyltti. Leimasinta ja kultapainoa haluttiin hyödyntää mahdollisimman paljon, ja niin testattiin millaisilla materiaaleilla kultafilmi pysyi ja mihin kaikkeen muste tarttuisi. Loppujen lopuksi kultapainoa käytettiin vain koristeellisiin paperilahjakasseihin, mutta leimasin pääsi useampaan eri tuotteeseen ja kyltteihin.


Tapahtumaa aletaan suunnittelemaan jo lukuvuoden alussa, heti kun koulun ovet aukeavat. Sille ideoidaan mood board, joka olisi tapahtuman sen vuoden tyyli, jota haetaan tuotteissa, sisustuksessa ja koristelussa; tapahtumalle halutaan yhdenmukainen teema, jota kaikkien haluttaisiin ottavan huomioon. Mood board jaetaan jokaiselle osallistuvalle osastolle ja alalle.

Vuoden 2024 mood board. Tyyliksi valikoitui romanttinen vintage: edellisenä vuonna teema oli skandinaavinen ja neutraali.


Tuotteiden valmistusprosessi alkaa Pinterestin kartoituksella, jonka jälkeen ne kerätään kansioihin ja karsitaan teemaan sopivaksi ja suht koht helposti valmistettaviksi. Osa karsitaan pois vasta kun sen valmistamista ollaan testattu ja todettu sen olevan liian hankala aikaan nähden. Tämän jälkeen jaetaan tehtävää kaikille, myös niin että tekijöitä voi olla useampi vaihtelun ja mahdollisten poissaolojen vuoksi. Pitkin syys-talvea tehdään hankintareissuja erilaisiin liikkeisiin, kuten Ikeaan, kirpputoreille ja Tokmannille sekä yhteistyökumppaneille kuten CarSport Designille, Pihlgren & Ritolalle ja Seinäruusulle. Yhteistyökumppaneilta saatuja materiaaleja hyödynnetään jo valmistumassa oleviin tuotteisiin tai kehitellään jotakin uutta.

Kaikki sisustajien tuotteet ovat itse ideoituja ja valmistettuja.

Joitakin tuotteita toistetaan sekä kehitellään pidemmälle: esimerkiksi kynttilät sekä tapettitähdet ja- kuuset ovat tuotteita joita toistetaan. Kynttilöiden muoto on muuttuu joka vuosi, mutta esimerkiksi kuusikynttilöitä on joka vuosi jossain muodossa. Tapettitähtiä valmistetaan lahjoituksena saaduista tapeteista, joten väri ja tyyli määräytyy lahjoituksista. Myös kuusenkoristeita toistetaan, mutta konsepti, muoto ja tyyli vaihtuu vuosittain.


Tuotteet, joita itse olen ollut mukana tekemässä

Hillervo-hiiri (2023)

Hillervo-hiiren idea syntyi, kun joku mainitsi edellisinä vuosina myynnissä olleet eläinteemaiset tyynyt. Otin siis tehtäväkseni suunnitella tyynyn tapahtumaa varten, ja aloin luonnostella.

Luonnostelun jälkeen materiaalivalinnat tuli melkein automaattisesti. Opettajan kanssa nopeasti päätimme, että vakosametti olisi oiva materiaali keholle ja huopanenä sopi mainiosti nappeihin, jotka kaapeista löysin. Vaikein tehtävä koko hiiren kanssa oli itse leikkaaminen, ompeleminen ja viimeistely. Se vei aikaa sekä hermoja, ja jossain vaiheessa sain rekrytöityä muita opiskelijoita tekemään komponetteja ja

Ei Hillervosta loppujen lopuksi kovin tyynymäistä tullut, mutta persoonaa sillä kyllä on.

Kynttilät (2024)

Edellisen vuoden hiiri-oopperan jälkeen totesin, etten tänä vuonna halua olla tekemässä tekstiileistä mitään. Niinpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kynttiläpajaan, ja siellä olinkin päivittäin aamusta saakka sulattamassa massaa ja valamassa ne muotteihin. 

Värien sekoittamiseen aluksi tiimiläiset loivat “reseptejä”, mutta loppujen lopuksi itse sekoitin näppituntumalla. Hyviähän niistä tulikin, sävyjä oli vanhasta roosasta ja valkoisesta ruskeaan ja havun vihreään. 

Lokakuun puolivälistä tapahtuman alkuun oli saatu valettua yli 220 kynttilää, mukaan lukien kuuset ja pionit. 


Millainen tapahtuma Tyrwään Joulutalo on järjestää?

Kiirettä piti, mutta kyllä se kannatti

-Sisustajat, todennäköisesti-

Tapahtuman järjestäminen on vaativaa, mutta työ palkitaan, kun näkee asiakkaiden saapuvan ja nauttivan tapahtumasta.


Lähteet tekstille 

  • Minä 
  • Vieressä istuneet tiimiläiset