Apusen ja Parantaisen kirja Tuotteistajan taskuraamattu oli lyhyt 50 kappaleinen ”konkreettisia ehdotuksia ja esimerkkejä” sisältävä kirja, joita lukija voisi lisätä omaan työkalupakkiinsa. Siis, mikäli ei ole ennen käynyt tuotekeskustelua toisen ihmisen kanssa.
Kirja oli täynnä tutkimuksia, joita olin katsonut 12-vuotiaana YouTubesta samaan aikaan, kun Apunen ja Parantainen kirjoittivat kirjaa. Alkuun lähdin kirjaan positiivisin mielin. Ajattelin löytäväni, jotain sellaisia ajatuksia tai tapoja, joita en ollut vielä tähän asti tajunnut. Aina, kun sain kirjaa eteenpäin minä tein sitä, josta kirja varoitti ja muutuin kyynisemmäksi. Ainoa ongelma tässä oli, ettei kirja muuttanut minua ”hyvällä” tavalla kyyniseksi, vaan jokainen kappale tuotti minulle pettymystä.
Kirjan kappaleessa 23 on kirjoitettu, että moni ihminen luottaa tietokoneen rehellisyyteen paremmin kuin toiseen ihmiseen, joka on mielestäni hälyttävää. Kone on usein ohjelmoitu ihmisen käsin toimimaan itsenäisesti ja se, että jatkuvasti kehittyvä keinoäly saa rehellisen ja reilun arvomerkin ihmisen edessä vaikuttaa kummalliselta, sillä ”ihmiseltä odotetaan oikeudenmukaisuutta”. Keinoälyyn ei ole aina luottamista ja toki, sitä voidaan hyödyntää havainnollistamisessa. Tämä työvaihe voidaan toteuttaa helposti tuotteistajan ja asiakkaan välisellä yhteistyöllä, kun viestintä heidän välillään on selkeää.
opettele sanomaan “ei”
Opettele sanomaan “ei” on mielestäni hyvä kappale kokonaisuus. Vaikka listoja on useita, niistä on hyvä poimia sellaisia asioita, joiden kanssa on itse työstettävä. Kappaleen 45, seitsemäs ”ei, et saa neljättä mahdollisuutta” on hyvä muistutus itselleni, sillä unohdan hyväntahtoisesti syyn, miksi en halua tiettyä henkilöä asiakkaaksi tai yhteistyö kumppaniksi. Voisin tulostaa tekstin taululle taukohuoneeseeni, jossa olisi syyttävä sormi kohdistettuna suuntaani.
Kappaleessa oli myös puhetta siitä, että asiakkaalle pitäisi olla vaikeasti tavoiteltava. En esittäisi olevani vaikeasti tavoiteltavissa, sillä nykyaikana viestiminen on todella helppoa ja siksi sitä odotetaankin hirveässä ahdingossa. Vastaisin asiakkailleni työvuoroni aikana, jotta saan sen levon, jota tarvitsen viikonloppujen ja lomien aikana.
ryhdy satusedäksi
Viimeisen kappalejaon kohdalla, minulla meni herne nenään. Vaikka yritin lukea kirjaa parhaani mukaan rivien välistä välittämättä sen tavasta kommentoida tutkimuksia oudoilla kuvauksilla, kirja sanoi minulle suoraan, ettei sitä ollut kirjoitettu minulle. Sen lisäksi, että kirja antoi vahvan vaikutuksen siitä, että se oli kirjoitettu miehelle ja se käsitteli tutkimuksia Amerikasta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Apusen ja Parantaisen omia, henkilökohtaisia kokemuksia ja esimerkkejä, amerikkalaisen tutkimuksen sijaan. Kirjan olisi voinut kirjoittaa helposti tuotteistajalta tuotteistajalle. Kirjaa lukiessa tuli vain mieleen omat kokemukset opintojeni ajasta, jolloin oli pakko täyttää tarvittava sivu tai merkkimäärä esseessä.
Jälleen yksi mieleen painuva esimerkki oli asiakkaan ja tuotteistajan välillä, jossa tehtiin tutkimusta opiskelijoista ja kolmesta eri vaihtoehdoista toteuttaa opiskelemista. Tutkimuksessa opiskelijat saivat päättää heidän ihaileman luennoitsijan pitämän luennon, itsenäisen opiskelun ja opintoihin liittymättömän elokuvan välillä. Näistä vaihtoehdoista itsenäistä opiskelua pidettiin tylsänä, sillä sitä valittiin valinnanvaikeudesta. Takerrun liikaa siihen, miten kirjassa on kuvailtu asioita, sillä minulta puuttuu kontekstia, en tiedä minkä alan opiskelijoita on kyseessä. Jos tutkimusta tehdään ala-astelaisille, voisin uskoa, että he valitsevat mieluisimman vaihtoehdon, joka minun korvaani sen ikäisenä on elokuva. Tosin yliopistossa valitsisin luennon tai itsenäisen opiskelun, sillä tietäisin että se on minulle kannattavinta tehdä koulunkäynnin aikana. Toisin sanoen valintoihin vaikuttaa kypsyys.
Mielestäni olisi hyvä aika uudelle tuotteistajan taskuraamatulle, sillä teknologia ja työtavat kehittyvät nopeaa tahtia. Kirjan tiedot sekä tutkimukset vanhenevat samalla, kun sosiaaliset ja psykologiset taidot kehittyvät ihmisissä. Asiakkaan kanssa olisi hyvä aloittaa perustasolta, mutta on turhaa olettaa asiakkaan toiveita hänen ulkoisista piirteistään. Se, että asiakas vaikuttaa hermostuneelta ei ole suora merkki siitä, ettei hän tietäisi mitä hän haluaisi. Asiakas ei ole typerä, vai oletko sinäkin asiakkaana typerä?