Tuotteistajan taskuraamattu -kirjan pääperiaate on vedota järjen sijasta psykologian avulla ostajan tunteisiin niin, ettei ostaja välttämättä tule sitä ikinä tajuamaan. Kaikki ihmiset käyttäytyvät enemmän samalla tavalla kuin tajuavatkaan. Kirja kertoo, kuinka ihmisiin voi vedota ja kuinka päästä ostajan pään sisään. 

“12 jos et ole mitään tai kukaan, sinua ei kuunnella” 

“jo antiikin kreikkalaiset oivalsivat, että puhujan persoona ratkaisee, miten tehokkaasti hänen sanomansa menee perille. Ennestään tuntemattoman asiantuntijan on tärkeää todistaa aluksi, mistä hänen auktoriteetti kumpuaa.” 

Tämä osio käsitteli ajatusta siitä, että ”kaikki auktoriteetin tunnusmerkit liittyvät ulkoisiin asioihin”, ja olen sen kanssa hyvinkin samaa mieltä. Olen itsekin huomannut, kuinka suuri merkitys maineella on. Kun julkkis mainostaa tuotetta, itse tuotteella ei oikeasti ole suurta merkitystä, ja ihminen saattaa ostaa sen vaikkei oikeasti tarvitsisikaan tuotetta ihan vain siksi, että pitää sitä suositellutta ihmistä jotenkin parempana. Koska hän on suosittu, hänen ajatellaan olevan luotettava, vaikkei ihmisestä tietäisi muuta kuin mitä hän itse somessa antaa ymmärtää. 

On myös helpompi luottaa ihmiseen, joka osaa puhua hyvin ja näyttää hyvältä, vaikkei hän oikeasti olisikaan yhtä pätevä kuin epäsiisti, verbaalisesti täysin lahjaton ihminen. Tätä huomaa käytännössä hyvin politiikassa, jossa auktoriteetilla on suuri merkitys, ja joskus poliitikon auktoriteetilla on enemmän merkitystä kuin hänen ajamallaan asialla. 

“16 lauman paine jyrää järjenkin alleen” 

“olemme aivan lampaita kaikki. Sisääsi on piilotettu mekanismi, joka pakottaa sinutkin apinoimaan muita. Myyjänä pärjäät kuitenkin paremmin, kun uit vastavirtaan.” 

Olen itsekin huomannut ilmiön, jota osio käsittelee. Ihmisillä on tapana kopioida muiden liikkeitä, ja on helpompaa mennä virran mukana kuin poiketa massasta. Olen huomannut ilmiön jo kauan sitten, ja olen aina itse koittanut välttää menemästä päättömästi lauman mukana miettimättä asiaa itse omilla aivoillani. 

Hyvä esimerkki asiasta ovat erilaiset trendit, joissa ei usein ole mitään järkeä. Itselleni tulee mieleen esimerkiksi Stanley Cup -juomamuki/pullo/kuppi. Kuppi maksaa noin 50 euroa, mikä on mielestäni naurettava hinta kupista, jossa ei ole mielestäni mitään erityistä. Stanley Cup on siis iso termosmuki, johon mahtuu reilu litra nestettä. Kupin olisi tarkoitus pitää neste kylmänä tai kuumana pitkän aikaa. Kupissa on kansi ja pilli, mutta kansi ei ole vesitiivis, ja kaatuessaan se vuotaa. 

Kuppi oli jokin aika sitten suuressa suosiossa, ja niistä maksettiin aivan tolkuttomia summia. Myös julkkiksilla oli Stanley Cupeja, mikä varmasti nosti kysyntää, mutta miksi? Miksi kukaan haluaisi ostaa tolkuttoman kalliin ja mielestäni epäkäytännöllisen kupin? Itse en keksi muuta syytä kuin lauman seuraamisen. Kun julkkis ostaa kupin, haluavat hänen seuraajansakin saman, ja kohta, kun kaikilla on kyseinen tuote, ajattelee ihminen, että hänenkin on ostettava se, koska kaikilla muillakin on. Näin ihminen päätyy taas seuraamaan laumaa. 

Kirjassa käytiin läpi tutkimusta, jossa oli ryhmä ihmisiä, joille näytettiin kolme viivaa, joista piti valita, mikä viiva oli yhtä pitkä kuin neljäs viiva. Mitä koehenkilö ei tiennyt, oli se, että muut olivat palkattuja näyttelijöitä, jotka vastasivat tarkoituksella väärin. Vaikka oikea vastaus olisi ollut hyvin selkeä, koehenkilö alkoi epäillä itseään, ja 75 % koehenkilöistä vastasi väärin ja päätyi seuraamaan laumaa. 

“26 kaikki ovat keskimääräistä älykkäämpiä” 

“aivomme ovat tavattoman turhamaiset. Ego välttelee viimeiseen saakka kolhuja ja arvovaltatappiota. Muista, että jokainen asiakkaasi on mielestään keskimääräistä parempi ihminen “ 

Tässä osiossa käsitellään ihmisten tapaa yliarvioida itseään huomattavasti todellisuutta paremmaksi. Tähän törmää elämässä hyvin usein, ja myönnän huomanneeni itsekin langenneeni samaan, vaikka koitan olla aina realistinen omista kyvyistäni enkä halua valehdella itselleni tai muille. Ihmisellä on kuitenkin usein vaikea arvioida omaa osaamistaan, ja se menee usein joko hyvin ylä- tai alakanttiin. Kirjan mukaan se menee lähes aina reilusti yläkanttiin. 

Ihmisellä on myös tarve, tajuamattaankin, antaa puheissaan itsestään parempi kuva. Kuten kirjassa sanottiin, ”eivät ihmiset haastatteluissa myönnä katsovansa sellaisia ohjelmia kuin “Seksiturismin salat” tai vastaavia”, vaan ihmiset usein vastatessaan kertovat sen, mitä kunnon kansalaisen kuuluisi tehdä, eivätkä sitä, mikä on oikeasti totuus. 

“42 esitä vaikeasti tavoiteltavaa” 

“Älä ole helppo nakki. Mitä useammin kieltäydyt sitä hanakammin asiakas haluaa ostaa. Rakenna bisneksesi tueksi sisäpiiri johon on vaikea päästä” 

Tässä kohdassa kehotetaan olemaan vaikeasti tavoiteltava ja rakentamaan itselleen sisäpiiri. Tämä kohta ei kuitenkaan puhutellut itseäni, ja mielestäni tämä vinkki ei ole kovinkaan hyvä. Itseäni ainakin lähinnä ärsyttää ”vaikeasti tavoiteltavuus”, ja uskoisin, että tällaisen sisäpiirin rakentaminen olisi käytännössä hyvin vaikea saada toimimaan, eikä se varmastikaan toimi kaikille. 

Bisnes pitäisi saada kiinnostamaan muullakin tavalla kuin sillä, että sinne on vaikea päästä. Jos olisin menossa ravintolaan ja vaihtoehtoina olisi ravintola, josta olen kuullut paljon hyvää ja jossa olisi paljon tilaa, valitsisin sen mieluummin kuin ravintolan, johon on vaikea päästä, ellei sillä ole todella hyvä maine. En usko monenkaan kuluttajan jaksavan nähdä valtavaa vaivaa päästäkseen johonkin paikkaan, ellei siellä ole oikeasti jotain erityistä. 

Kirjassa annetaan ymmärtää, että pelkkä vaikeasti tavoiteltavuus toisi asiakkaita ovista ja ikkunoista, mutta se ei mielestäni riitä. Mielestäni bisnekselle on tärkeämpää rakentaa ensin hyvä imago ja vasta sen jälkeen miettiä, haluaako olla vaikeasti tavoiteltavissa. Kun mainetta on jo saavutettu voi sitten vaikeasti tavoiteltavuus olla kannattavaakin. 

The article presents the argument for the power of combining multiple average skills to achieve a level of expertise and uniqueness. It sifts the focus from the pressure of becoming best at everything to developing a collection of multiple skills.​

The article is very optimistic. It encourages to embrace growth mindset and to appriciate your already existing skills, and to combine the skills when needed to create your own kind of collection of skills rather than focusing on being the best at one thing, there may be a lot of people who can bake, less people who can bake and paint, but a person who can bake, paint, sing, skii and run a marathon is very unique, the article has a very rare and positive perspective about skills, usually people think that you are special when you are best at something and that you have to be the best to be good. The article is very eye opening and it has a unique perspective that I have never thought about before​

Skill stacking is very useful and important as a set builder. We have to use so many materials and equipment we cannot master everything perfectly, it is much more important to be able to work with many different things than to be perfect in one of them, we have to be able to weld, sew, paint, do woodwork, use wood, metal, polyurethan, fabric ect. And much more. If I was perfect at welding, but that would be the only thing I am good at, I would be useless at my job. Of course it would be amazing to master everything perfectly, but it is utopian thought that probably no one can achieve, even if we are making a single project, only a one product, we usually have to make it with a lot of different materials, equipment and techniques. To achieve the perfect product. For example, we made a tree decoration for the school and we used concrete, plastic, empty bottles, wire mesh, old pottery like plates and mugs, metal, wood, wire, rebar and more. We had to build the support structures, shape the rebar, weld it, shape the concrete, paint the tree, shape the bottles and plastic to make the leaves, paint the leaves, make mosaic to the sides, and much more. We had to do a ton of different things to make a single product. We have to be able to do a lot of things. If I was the world’s best welder but could not do anything of the other techniques, I would have not been able to make the tree, if I was the best at welding it would not be enough if I could not do anything else. That’s why it is important as a set builder to be able to do a lot of things and to combine the things u can already do, to do other new things.​

As a set builder I am average at most of the things we have done  shaping, welding, woodwork, painting, and I am also pretty good at planning and calculating and I can improvise and combine my already average skills to achieve the needed result I am also pretty good at problem solving which is good as a set builder​

Whatever you do, it doesn’t matter how good you are there is always a child in china that is way better than you.