Ammatti-alaa koskeva syventävä tutkielma- Väritön persoonallisuus

Kuvittele, että olet tekemässä täys remontin kotiisi. Haluat sinne uutta väriä ja materiaalia, ja ehkäpä uusia huonekalujakin. Sohva sopisi tuonne, tämä pöytä tähän, näin monta tuolia ruokapöydän ympärille. Juuri tätä halusitkin, uudet hianot huonekalut järjesteltynä aivan erilailla kuin edelliset. Mutta mikä tässä onkaan vikana sisustuksessa, kun se näyttääkin hyvin paljon samalta kuin edellinen?

Edellinen sohva oli musta, kahden istuttava nahkasohva ja nykyinen on musta, neljän istuttava kangas sohva. Edellinen sohvapöytä oli pyöreä ja valkoinen ja nykyinen on nelikulmainen ja valkoinen. Nojatuolit ovat samaa mustaa kangasta kuin uusi sohvasi. Matto sohvapöydän alla on musta- valkokirjava, kun edellinen oli valkoinen karvamatto. Mikä siis on vialla, kun sisustus on täysi erilainen uusien huonekalujen ja uuden seinämaalin myötä, mutta on silti samanlainen kuin edeltäjänsä? Aivan! Värimaailma, tai oikeastaan sen puuttuminen. Olet sisustanut kotisi viimeiset kymmenen vuotta samalla musta-valko-harmaa teemavärillä, etkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Olet päättänyt kuitenkin tehdä jotain ennenkuulumatonta, ja valinnut väripilkuksi beigen ja/tai beessin. Hmmm… Musta-valko-harmaa ja beige/beessi. Miten hieno värimaailma ja erittäin massasta poikkeav… ei kun hetkinen. Mustaa, valkoista, harmaata, beigeä ja beessiä? Ne värithän ovat olleet ihmisten kotien sisustuksesta jo vuodesta x ja y. Mikä siinä on että halutaan tehdä kodista niin väritön maailma?

Pohditaanpas hetkinen:

Kysyin muutamalta ihmiseltä, joilla tiedän olevan juurikin kyseistä “värimaailmaa”, että miksi juuri kyseinen teema, ja usein tulee ilmi, että ” se on erilainen kuin muilla, tahdon olla erilainen”, “ne on niin helppoja sisustamisessa”, ” en osaa käyttää värejä fiksusti”. Ensinnäkin: Musta ja valkoinen EIVÄT ole värejä, VAAN sävyjä. Jos esimerkiksi siniseen lisätään ripaus mustaa, sinisestä tulee tummempi ja muuttuu tummemmaksi ja tummemmaksi, kunnes se on mustaa. Sama juttu valkoisen kanssa; mitä enemmän valkoista lisätään siniseen väriin, sitä vaaleampi sävy, kunnes se on taas samaa valkoista.

Toiseksikin beesi ja beige ovat ennemminkin erittäin surkea yritys saada edes jotain väriä mustan valkoisen ja harmaan kanssa kuin upea väripilkku.

Miksi näitä teemoja sitten käytetään? No juuri siksi, että niitä on helpompi yhdistää keskenään ja se on tyylikkäämpää. Mutta se että se on muka massasta erottuva tyyli, EI MISSÄÄN NIMESSÄ. Jos kadulla kävellessäsi kysyt jokaiselta ohikulkijalta heidän sisutuksensa väriteemaa, vähintään joka toinen vastaa musta, valkoinen, beige, beesi, harmaa tai sitten näitä kaikkia. Jos todenmukaisesti pitäisi sanoa, niin olen vakaasti sitä mieltä, että ihmiset eivät uskalla käyttää värejä. Värit tuovat mukanaan persoonallisuutta niin tylsään sisustukseen. Se mitä ja miten väriä käytetään onkin oma lukunsa. Käytän itseäni esimerkkinä: Jos minulla olisi musta-valkoinen sisustus mutta haluaisin persoonallisempaa ilmettä, valitsisin jonkin värikkään seinämaalin. Koska lempivärini on vaaleanpunainen, niin maalaisin yhden seinän kyseisellä värillä. Jo se tuo persoonallisuutta sisustukseen. Seinämaalista voi edetä pikkuhiljaa kohti omaa persoonallista sisustusta. Jos nyt esimerkkinä käytetään olohuonetta, jossa on mustat kangas-sohvat ja nojatuolit ja se musta-valkokirjava matto, niin vaaleanpunaisen seinämaalin jälkeen vaihtaisin sen maton johonkin vaaleanpunaisen sävyiseen yksinkertaiseen mattoon. Jos ei tahdo luopua mustista kangas-sohvista ja nojatuoleista, voi niihin lisätä vaaleanpunaisia ja tummia kukkakuosisia koriste tyynyjä, ja ehkä jopa valkoinen tai heleän vaaleanpunainen viltti. Mitä enemmän yksityiskohtia on vaihdettu mustasta, harmaasta, valkoisesta, beesistä ja beigestä omaksi lempiväriksi, siitä tulee entistä enemmän omaan persoonaasi sopiva ja enemmän massasta poikkeava tyyli.

Skill stacking

Skill stacking tarkoittaa eri taitojen yhdistämistä. Skill stacking on siis enemmän, kun osiensa (taitojen) summa, sillä taidot tukevat toisiaan ja luovat erilaisia näkökulmia ja toimintatapoja tehtäviin. Toimiva skill stacking tekee työntekijästä erityisen kyvykkään ja taitavan omalla alallaan ja näin ollen tärkeän ja arvokkaan työntekijän. Skill stacking on siis taitojen ja toivottujen ominaisuuksien yhdistämistä. Esimerkki skill stackingista lavasterakennuksessa voisi olla työntekijä, joka on taitava suunnittelussa, projektien hallinnassa sekä 3d suunnittelussa. Nämä taidot yhdistettynä, tekisivät henkilöstä tarvittaessa taitavan esittelemään asiakkaalle työsuunnitelmia, aikatauluja, budjetteja, sekä visualisoimaan tarkkoja ja realistisia työsuunnitelmia kolmiulotteisena. Edellä mainittujen taitojen hallitseminen ja pinoaminen tekisi henkilöstä taitavan työnsuunnittelijan.

Itselleni skill stacking on ollut tätä ennen vieras käsite. Tiedän omaavani monia taitoja mutta taitojen pinoaminen ajatuksen tasolla ei ole tullut vastaan elämässäni. Toki normaalielämässä taidot alkavat joissain tapauksissa tukemaan toisiaan, mutta varsinaista ajatustyötä en ole asian suhteen tehnyt aikaisemmin. Miettiessäni asiaa omassa opiskelussani, hyviä pinottuja taitoja voisi olla esimerkiksi materiaalien tuntemus yhdistettynä suunnittelutaitoon ja luovuuteen. Myös hyvä kielitaito yhdistettynä materiaalien tuntemukseen, hyvään suunnittelukykyyn ja rakennustaitoon, voisi avata työmahdollisuuksia ulkomaille. Lavasterakennuksessa monenlaiset taidot ovat tärkeitä ja aionkin vastaisuudessa miettiä enemmän taitojeni yhdistämistä toisiaan tukevalla tavalla.

Pohdintaa ammatillisista vahvuuksistani ja heikkouksistani.

Lavasterakennus on erittäin monipuolinen ala ja näin ollen siinä on hyödyksi monet erilaiset taidot. Lavasteita rakennetaan monista eri materiaaleista ja monin erilaisin työtavoin.

Lavasterakennuksessa tärkeitä taitoja ja vahvuuksia ovat mm.

-Tekninen tietämys: lavasterakennus vaatii teknistä tietämystä ja taitoa. Lavasteiden tulee olla sopivia tarkoitukseensa, jotta lavasteet kestävät käytön ja kuljetuksen, sekä ovat turvallisia käyttäjilleen kaikissa elinkaarensa vaiheissa. Tämä saavutetaan tarkoitukseen parhaiten soveltuvilla materiaaleilla, sekä rakennustekniikoilla.

Henkilökohtaisesti arvioisin oman tietämykseni kyseisellä osa-alueella hyväksi. Tietämykseni rakennustekniikoista ja lavasterakennuksessa käytettävistä koneista ja työkaluista oli jo opiskelun aloittaessani kohtalaisen hyvällä tasolla, osittain johtuen jo ennen koulutuksen alkua oppimistani työtavoista ja koneiden käytöstä. Osittain tietämykseni on kertynyt edellisessä työpaikassani ja osittain yksityiselämässäni, esim. omakotitalon omistajana.

Lavasterakennuksessa käytetään paljon eri materiaaleja ja aineita. Näistä esim. maalit, puu ja metalli ovat itselleni melko tuttuja jo ennestään, mutta opiskeluissa on tullut vastaan paljon materiaaleja, jotka ovat uusia tuttavuuksia. Tällaisia materiaaleja ovat mm. Plastoliini, savi, erilaiset eristemateriaalit ja liimat. Itselleni jotkut lavasterakennuksessa vastaan tulleista materiaaleista ovat suhteellisen tuntemattomia, mutta opastuksen, käyttöohjeiden, käyttöturvallisuustiedotteiden ja mm. netistä löytyvien ohjeiden ja vinkkien avulla minulle uudetkin materiaalit ja aineet ovat tulleet tutummiksi ja helpommiksi käyttää.

-Luovuus, mielikuvitus ja ongelmanratkaisukyky. Edellä mainitut ovat lavasterakennuksessa mielestäni oleellisen tärkeitä, etenkin suunnitteluvaiheessa. Myös monissa työvaiheissa joudutaan usein soveltamaan työtapoja, jotka vaativat erikoistyökalujen ja menetelmien keksimistä ja kehittelyä. Myös materiaalien suhteen, usein tarvitaan luovuutta ja kekseliäisyyttä. Monia työvaiheita voidaan toteuttaa erilaisin konein ja erilaisista materiaaleista. Vaatiikin työkokemusta ja materiaaleiden tuntemusta, jotta tarkoitukseen sopivimmat materiaalit ja rakennustekniikat saavutetaan.

Itselläni luovuus ja mielikuvitus lienevät hyvää perustasoa, mutta erityisesti ongelmanratkaisukyky on mielestäni edellä mainituista selkeä vahvuuteni. Ongelmanratkaisukykyä olen käyttänyt työssä ja harrastuksissani huomattavasti jo ennen lavasterakennus-opintojani mm. dronejen rakentamisessa ja erikoisemmissa valokuvaustekniikoissa.

-Visuaalinen taito. Lavasterakennuksessa visuaalisuus on erittäin oleellista. Lavasteiden tulee näyttää käyttötarkoitukseensa sopivilta. Lavasteita esityksissä käytettäessä, esim. teattereissa ja elokuvissa, lavasteen tulee olla oikean näköinen oikealta etäisyydeltä, kuten yleisöstä katsomossa ja kameroilta elokuvissa jne. Lavasteita rakennettaessa on tarpeetonta ja yleensä myös kustannustehotonta, tehdä lavasteet liian yksityiskohtaiseksi ja näyttäviksi väärältä etäisyydeltä, tai esim. takapuolelta, jotka eivät valmiissa tuotannossa näy. On siis tärkeää, että visuaalinen ilme on oikea oikeassa paikassa. Huomioitavaa on myös, että lavasteiden yksityiskohtaisuus ja realismi, tulee suunnitella käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi tv-tuotannoissa yleensä vaaditaan realistisempia lavasteita, kuin esimerkiksi lasten näytelmissä tai kesäteattereissa.

Lavasteiden oikeanlaisen visuaalisuuden hahmottamiseen ja sopivaan yksityiskohtaisuuteen, tarvitaan kokemusta alalta. Oletettavasti itseni lisäksi muillakin alaa aloittavilla, tulee usein vastaan tilanne, jossa lavasteista valmistetaan tarpeettoman yksityiskohtaisia, tai keskitytään liiaksi seikkoihin, jotka eivät ole oleellisia lavasteen lopullisessa käyttötarkoituksessa. Liiallinen tarpeettomiin yksityiskohtiin keskittyminen lisää työaikaa ja materiaalien menekkiä, eikä näin ollen ole kustannustehokasta.

-Suunnittelu ja käsityötaidot. Lavasterakennuksessa, kuten muillakin käsityöaloilla, suunnittelu ja käsityötaidot ovat luonnollisesti oleellisia. Hyvin suunniteltu ja valmisteltu tuote on nopeampi ja tehokkaampi valmistaa ja oikeiden käsityötaitojen osaaminen valmistuksessa, vähentää virheiden ja näin ollen työhön käytetyn ajan ja materiaalien määrää. Tästä seuraa se, että tuote on edullisempi valmistaa.

Itselläni suunnittelutaito ei ole vahvin osa-alue ja vaatii vielä harjoitusta. Sen sijaan käsityötaidot ovat mielestäni hyvällä tasolla.

-Projektinhallinta. Projektinhallinta on myös lavasteita rakennettaessa työelämässä, tärkeä taito, jotta tilatut lavasteet saadaan valmistettua ja toimitettua sovitussa aikataulussa ja budjetissa. Lavasteiden rakennus on usein kallista ja niiden käyttöikä on lyhyt. Nämä ovat asioita, jotka pitää huomioida lavasteita suunniteltaessa, materiaalivalinnoissa, budjetoinnissa ja aikataulutettaessa. Näiden tulee olla kunnossa ja sujuvaa, jotta projektinhallinta on toimivaa.

Projektinhallinta on edellä mainittujen osa-alueiden summa. Materiaalivalinnat, budjetointi menekki laskelmineen ja aikataulutus ovat asioita, jotka usein vaativat opiskelua ja työkokemusta selkeentyäkseen. Vapaa-ajalla en ole edellä mainittuja taitoja ole isommin joutunut käyttämään, mutta opiskelujen edistyessä on asiaan tullut uutta tietämystä ja näkökulmaa.

-Yhteistyö. Lavasterakennuksessa tehdään usein yhteistyötä useiden henkilöiden kanssa. On siis tärkeää, että työntekijät tietävät työnsä yksityiskohdat tarkasti ja ovat myös perillä muiden tekijöiden osa-alueista lavasteita rakennettaessa. Näin yhteistyö on joustavaa ja saumatonta ja lopputulos on halutunlainen.

Itse tekisin työni mieluiten yksin, mutta osaan tarvittaessa toimia myös ryhmässä tarvittavalla tavalla.

Mitä ikonisille lavasteille tapahtui?

Luin Madison Troyerin artikkelin Iconic movie props and where they are now, jossa kerrottiin mitä 25:lle ikoniselle elokuvalavasteelle tai -propille tapahtui kuvausten jälkeen, ja missä ne tällä hetkellä ovat. Tiivistin listaa kuuteen tunnetun propin tai lavasteen lyhyeen tarinaan:

Suklaarasia

Elokuvassa Forrest Gump on suklaarasia, ja Forrest kertoo, että hänen äitinsä vertasi suklaarasiaa elämään, koska ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Tom Hanks on kirjoittanut nimikirjoituksensa alkuperäiseen suklaarasiaan, ja se huutokaupattiin erässä monien muiden tunnettujen lavasteiden kanssa lähes 6000:lla dollarilla yksityiseen kokoelmaan.

Heart of the Ocean -kaulakoru

Elokuvassa Titanic oleva Heart of the Ocean -kaulakoru oli valmistettu zirkonista ja valkokullasta, eikä se ollut todellisuudessa kovinkaan kallis. Hinta olisi ollut noin 425 miljoonaa dollaria, jos se olisi ollut tehty timantista, mutta elokuvassa esiintyvän korun arvo oli vain 11 000 dollaria. Kaulakorua säilytetään studion arkistoissa, mutta siitä on tehty kopio, jota käytettiin My Heart Will Go On -musiikkivideossa. Tämä koru myytiin 1,4:llä miljoonalla dollarilla ja on nykyään esillä museossa, joka sijaitsee Englannissa Cornwallissa.

Harry Potter -maailma

Harry Potter -elokuvasarjan lavasteita, proppeja ja pukuja säilytetään Warner Bros. Studiolla Lontoossa. Fanit voivat vierailla Harry Potter -maailmassa ja nähdä alkuperäisiä kuvauspaikkoja.

Ruoska

Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät käytettiin proppina monia ruoskia (kuten myös muissakin Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvissa), mutta vain yksi niistä säilyi ehjänä. Tämä kappale oli huutokaupassa myynnissä ja arvioitiin, että sen hinnaksi huudettaisiin ainakin 70 000 dollaria.

Sormus

Taru sormusten herrasta -trilogian kuvauksia varten oli tehty kymmenen sormusta, joista yksi lahjoitettiin Frodo Reppulin näyttelijälle Elijah Woodille. Muiden sormusten olinpaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta oletetaan kuitenkin, että elokuvien ohjaaja Peter Jackson olisi pitänyt yhden itsellään.

Kuoleman tähti

Aluksi Star Warsin proppeja ja lavasteita säilytettiin varastossa, mutta varastotilojen vuokrien maksaminen kuitenkin lopetettiin, ja kaikki tavara otettiin ulos. Eräs varaston työntekijä otti Kuoleman tähden mallin itselleen, ja se on vuosien varrella kiertänyt monilla keräilijöillä. Vuonna 2021 se oli seattlelaisen Star Wars -fanin kotona näytillä, ja tämä on oletettavasti myös sen nykyinen olinpaikka.

SYVENTÄVÄ TUTKIELMA: PIIRTÄMINEN TAITEENLAJINA

HISTORIAA

Piirtäminen on kuvataiteen yksi päälajeista. Piirtämisen historian voidaan sanoa olevan yhtä pitkä kuin ihmisenkin historia. Jo muinoin tehdyt kalliomaalaukset ja piirrokset ovat vanhimpia ihmisten jättämiä jälkiä. Renessanssista lähtien piirtäminen on luokiteltu omaksi taiteenlajiksi, ja sen käsityksen mukaan piirtäminen on kaiken taiteen perusta. Puhuttiinpa sitten insinööreistä, taidemaalareista tai arkkitehdeistä. Keski-Euroopassa piirtäminen on tullut taiteenlajiksi 1800-luvulla. Suomessa piirustus oppiaineena muuttui kuvaamataidoksi 1950- luvun alussa.

Piirtäminen on siinä mielessä laaja käsite, että edellisten mainittujen ammattien lisäksi, piirtäjä voi olla muun muassa pilapiirtäjä, tatuoija, kuvanveistäjä, kirjankuvittaja tai sanomalehti- tai mainospiirtäjä. Mukaan mahtuu vielä muitakin ammatteja.

Eri menetelmiä, kuten tussia, lyijykynää, värikynää ja 3D- kyniä käyttäen tekemäni absrakti piirros

PIIRTÄMISEN HYÖDYT

Piirustustaitoa pidetään myös yleissivistävänä ja opittavana taitona samalla tavalla kuin muitakin oppiaineita. Piirtämistä käytetään myös kommunikaation tukena ja se onkin tehokkaimpia puhetta tukevia keinoja. Piirtäminen tukee myös kommunikaatio- ja tätä kautta sosiaalisia taitoja. (aivoliitto.fi)

Piirtäminen alkaa jo lapsena ja on monelle mukavaa tekemistä, sekä ajanvietettä. Piirtäminen lapsille on tärkeää aivojen kehityksen kannalta, sillä se lisää ajattelukykyä ja tietoista havainnointia, sekä tunteisiin ja luovuuteen liittyviä piirteitä. Piirtäminen kehittää myös aivojen, käden ja silmien välistä koordinaatiota. Piirtäminen on myös yksi keino mitata lapsen kehitystä, sillä piirtämisessäkin kasvuvaiheessa ovat omat virstanpylväänsä. (askelterveyteen.com/piirtämisen-hyödyt-lapsille)

Piirtämisellä on positiivisia vaikutuksia myös aikuisiällä. Piirtäminen auttaa mielialaan, masentuneisuuden, stressin ja ahdistuksen hallintaan. Piirtäessä tunteita saa siirrettyä paperille, eikä se vaadi erityisiä taitojakaan välttämättä. Piirtämistä käytetään myös esimerkiksi terapian työkaluna muun muassa taideterapiassa. Harrastuksena piirtäminen on myös oikein hyvä. (mielenterveysseurat.fi)

Sain luvan käyttää kummityttöni piirrosta tontuista piilossa.

MENETELMIÄ JA ABSRAKTIA TAIDETTA

Piirustusmenetelmiä on paljon erilaisia. Esimerkiksi lyijykynät, tussit, puuvärikynät, liidut, hiilet ja joissain tapauksissa myös vesivärit voidaan lukea tähän joukkoon.
Uusimpana menetelmänä varmasti on digitaalinen piirtäminen, joka on yleistynyt siitä asti kun ensimmäiset tietokoneet tulivat. Digitaalinen piirtäminen yksinkertaisesti on kuvan prosessointia, tietokoneen ja hiiren, ja/tai piirtimen ja digitointipöydän avulla.
Digitalisointi mahdollistaa myös eri välineiden ja menetelmien yhdistelmiä, kuten perinteisen kynä-paperi piirroksen voi skannata ja muokata tietokoneella. Piirtämiseen digitaalisesti löytyy myös lukuisia ohjelmia.

Itse tykkään eniten perinteisistä menetelmistä ja usein tussit ovat ensisijaisesti kädessä, kun alan piirtämään.
Piirustukseni ovat usein absrakteja, eli ei-esittävää taidetta, joka sanansa mukaan ei pyri esittämään mitään tiettyä kohdetta tai asiaa. Absraktia taidetta kutsutaan todellisuutta jäljittelemättömäksi taiteeksi.
Suomessa absraktia taidetta on 1900- luvulta asti esitetty ja oli voimakkaassa nousussa 1960- luvun alusta kymmenisen vuotta eteenpäin. Tämä taidemuoto on kuitenkin säilynyt aina tähän päivään asti.

Yksi lukuisista samantyylisistä piirustuksista, jonka tusseilla olen tehnyt.

Piirustustyylejä on olemassa lukuisia ja erityyppisiä, kuten myös työskentelyprosesseja. Sanoisin, että tyylejä on yhtä monta, kuin piirtäjiäkin. Puhumattakaan alalajeista, joista nyt esimerkkinä karikatyyrit eli pilakuvat.

Piirustus voi olla havaintoihin ja mielikuvitukseen perustuvaa, elävän mallin mukaan piirtämistä. Viivoihin perustuvaa, valööreja havitellen varjostettu. Luonnostelua ja nopeaa viimeistelemätöntä piirtämistä. Piirustus voi olla aikaa vievä, tarkka ja pitkälle viety tai vain nopea ääriviivapiirros. (wikipedia)

Kotoa löytyy mm. lyijykynät, puuvärit, hiiliä ja eripaksuisia tusseja, sekä kalligrafia kyniä.
Esimerkki nopeasta luonnoksesta, johon kului aikaa noin 15 minuuttia,
eikä mittasuhteetkaan oikein kohtaa todellisuutta.



SYVENTÄVÄ TUTKIELMA

MAALAUSTAIDE

Historia

Maalaustaide on yksi kuvataiteen pääaloista. Luolamaalaukset ovat vanhimpia tunnettuja maalauksia ja nimensä ne ovat saaneet siitä, että niitä on maalattu luoliin. Maaleina on käytetty luonnosta löytyviä eri pigmenttejä pääosin rautaoksidantteja ja ne on sekoitettu veteen, jotta on saatu juoksevia maaleja. Maalaukset ovat pääasiassa kuvanneet ihmisiä ja eläimiä; metsästys ja kalastus. Kuvat, jotka on maalattu luolien seinille ovat säästyneet mm. auringonvalolta ja näin säilyneet pidempään. Suomessa tunnetuin kalliomaalaus on löydetty Ristiinan Astuvan salmesta Saimaalla. Ranskan Grotte Chauvetista on löytyneet vanhimmat maalaukset, jotka ovat yli 32 000 vuotta vanhoja.

Keskiajalla maalattiin seinämuraaleja pääosin kirkkojen ja arvokkaiden rakennusten seiniin, aiheet olivat uskonnollisia. Silloin keksittiin myös maalata puulevyille sekä pingotetuille kankaille, ne kuitenkin yleistyivät vasta Renessanssin aikana.

Renessanssin aikana alettiin maalata pingotetuille kankaille sekä puulevyille, aiheiksi tulivat keskiajan loppupuolella myös maalliset aiheet; maisema-, muotokuvat sekä arkipäivän toimintakuvat ja asetelmat. Taidemaalarien rooli muuttui ja töihin alettiin liittämään tekijän henkilöllisyys aiemman anonyymiyden sijaan. Maalausgenret alkoivat kilpailla keskenään: historia-, laatukuva-, asetelma-, tai muotokuvamaalaus. Rankan kaunotaiteiden akatemia säännösteli maalausten aiheita määrittelemällä ja antamalla ohjeita niihin.

Modernin maalaustaiteen myötä maalauksissa ilmentyi yhä enemmän tekijä ja tämä näkemyksen mukainen jälki. Abstraktin eli non-figuratiivisen taiteen ajatus oli kuvata maailmaa ei-esittävänä tai esineettömänä. Maalaustaiteen arvostetuimmaksi ominaisuudeksi tuli teoksen originaalisuus. Modernismi pyrki taiteen vallankumoukseen.

AKRYYLIMAALAUS

Akryylimaalaukseen tarvitset; akryylivärit, väripaletin, akryylisiveltimet, maalauspohjan sekä vesikupin. Akryylivärejä myydään valmiina tai sitten itse sekoittaen saa haluamansa sävyt, tätä varten kannattaa hommata palettiveitsi, toki värit voi sekoittaa myös esim. puutikulla. Siveltimiksi tulisi valita akryyliväreille soveltuvat siveltimet, joita on valtava valikoima, mutta niitä myydään myös erilaisina valmiina setteinä. Pohjaksi kannattaa valita valmiina olevia akryylimaalauspohjia.

Akryylivärit yleistyivät 1930-luvulla, kun kemianteollisuudessa kehitetyn synteettisen hartsin myötä. Alkujaan akryylimaalit tulivat käyttöön talomaaleina, mutta niiden monikäyttöisyyden vuoksi niitä alettiin käyttämään myös taidemaalauksessa: 1950-luvulla kehitetyn akryylihartsiemulsion myötä. Akryylimaalien lyhyt kuivumisaika nopeutti ja helpotti kerroksellista maalaamista. Akryylimaali on vesiohenteinen, minkä vuoksi sillä voi maalata myös kevyesti akvarellien omaisesti, mutta vahvasti öljyvärien tavoin.

Akryylivärien sisältämän emulsion vuoksi maalin pinta on kestävä ja joustava kuivuttuaan ja se ei kellastu eikä haurastu, mutta liiallinen vedellä ohentaminen vie ominaisuuden pois. Tätä varten on olemassa oma ohennusaine akryylimaaleille. Akryylimaaleilla voi maalata kaikille pinnoille, mutta öljy- sekä vahapinnoille vaaditaan pohjamaalaus, muuten maalit ei tartu. Tämä kannattaa ottaa huomioon, myös tekstiilille maalattaessa, sillä ne ovat usein käsitelty öljypohjaisiksi.

Akryylivärit ovat pääsääntöisesti turvallisia käyttää, valvonnasta kuitenkin tulee huolehtia esim. lasten kanssa maalatessa. Värien pigmentit vaikuttavat niiden myrkyllisyyteen ja nämä pigmentit pääsääntöisesti ovat poissa harrastajien käytössä olevista väreistä. Ammattitaiteilijoiden väreistä näitä voi löytyä mm. kadmium, koboltti, kromi, lyijy sekä mangaani. Nämä on merkittynä värien etiketeissä ja ne ovat myrkyllisiä joutuessaan esim. silmiin tai suuhun. Ja aina on hyvä ottaa huomioon hyvä ilmanvaihto.

Akryylimaalauksessa on monia eri tekniikoita; – Kuivaharjaustekniikka: maalataan ilman vettä ja kuivalla, mielellään jäykällä siveltimellä, tarkoituksena luoda maalaukseen epätasaisia pintoja elävöittäen maalausta. – Pesutekniikka: maalataan melko juoksevaksi ohennetulla värillä, tarkoituksena maalauksen läpikuultavuus. – Kerroksittain: maalataan ohuella/teräväkärkisellä siveltimellä, luoden selkeitä ja tarkkoja yksityiskohtia. – Roiskiminen: Maalataan ohuehkolla maalilla, kuivaa sivellintä käyttäen näin roiskeet pysyvät hallinnassa. Tekniikassa saa unohtaa tarkat yksityiskohdat, sillä saadaan teokseen elävyyttä sekä erilaisia yksityiskohtia. – Palettiveitsi: Voi korvata siveltimen kokonaan palettiveistä käyttäen, tarkoituksena luoda näyttäviä kuvia, kuvittele että levität kermaa täytekakun päälle. – Painelu: tuputussienen, tuputussiveltimen tai vaikka käsipaperista tehdyn mytyn avulla maalaaminen, soveltuu hyvin taustojen sekä hienojen tekstuurien tekemiseen. – Märkä-kostea tekniikka: Maalataan märälle taustalle esimerkiksi langan avulla saaden aikaan pehmeitä kuvioita. – Valumat: Vetisen maalin avulla värien annetaan valua teokseen, luoden hienoja efektejä sekä yksityiskohtia.

Akryylimaalauksen voi suojata vernissalla, jota löytyy suihkeena tai siveltävä versiona niin mattana kuin kiiltävänä. Mikäli vernissaa käyttää pinnan tulee olla kuivunut kunnolla.

Maalaaminen on oiva tapa esim. purkaa pahaa mieltä, vihaista/huonoa oloa, masentuneisuutta, maalaamista käytetäänkin taideterapia muotona. Toisinaan tauluista voi jopa “lukea”, millä mielellä maalauksen luoja on ollut.

Kaikki vaan kokeilemaan ja tekemään luovaa taidetta!

Kodista Koti – käyntikortti

Uusi yrittäjä tarvitsee myös käyntikortin ja pääsimme onneksemme suunnittelemaan myös nämä opinnoissamme. Halusin käyntikortin pysyvän selkeänä ja yksinkertaisena. Värien viestivän pehmeyttä ja lämpöä. Koska toinen voimaväreistäni on vihreä, niin sitä halusin hillitysti tuoda käyntikorttiin ja kaunishan siitä tuli vai mitä?

Elina Lahdenperä

Kodista Koti – logo

Tulevan yritykseni nimeksi valikoitui jo vuosi sitten Kodista Koti. Ajatus nimen takana on, että kun menen asiakkaan kotiin joko suunnittelemaan sisustusta, järjestelemään tai siivoamaan, niin asiakkaan kodista tulee kodikkaampi. Minulle kodikkuus tarkoittaa kotia, jossa voi rentoutua, tavaroille on omat paikkansa ja arki sujuu. Halusin logoni viestivän tätä ajatusta, mutta paljon pähkäiltyäni päädyin kuitenkin yksinkertaiseen tekstilogoon. Tätä tekstilogoa voin sitten helposti käyttää muissa materiaaleissa, mitä yritykselläni tulee olemaan.

Alusta asti oranssin ja vihreän sävyt ovat puhutelleet minua. Selvää oli, että en halunnut musta-valkoista enkä kovin graafista logoa. Ennemminkin halusin logon ja värityksen viestivän lämpöä, tunnelmaa ja sitä kodikkuutta.

Alustavia hahmotelmia tulevasta logosta.

Kun sain ajatuksen logosta kirkastettua itselleni, niin itse työstäminen Adobe Illustratorilla ja InDesignilla sujui ripeästi. Fontin halusin olevan vähän vanhahtava ja päädyin Amiri-fonttiin. Väriksi valitsin vähän vaaleanpunaiseen taittavan beigen ja mustan.

Tämä yrityksen nimi jättää vapautta tarjota monenlaisia palveluja ihmisille koteihin.

Elina Lahdenperä

PERSOONALLISUUSTESTI

ISFJ-T

Tulokset eivät oikeastaan yllättäneet minua. Ensimmäinen kappale, joka tuli näytölle testin tekemisen jälkeen on täysin paikkaansa pitävä kohdallani. Ainakin suurimmilta osin.

Olen siis periaatekeskeinen, suunnitteleva, varovainen ja realistinen introvertti. Persoonallisuustyyppini testin mukaan on puolustaja.

“Puolustajapersoonat, erityisesti kiihkeät sellaiset, ovat usein pikkutarkkoja, jopa perfektionisteja, ja vaikka he jahkailevat, heidän voi aina luottaa saavan työnsä valmiiksi ajallaan. Puolustajat ottavat vastuunsa henkilökohtaisesti, ylittävät jatkuvasti omia rajojaan ja pyrkivät tekemään kaikkensa ylittääkseen odotukset ja miellyttääkseen muita, sekä kotona että työpaikalla.”

Samaistun yllämainittuun. Tunnistan itsessäni pikkutarkan perfektionistin piirteet. Asioiden pitää olla järjestyksessä. Oli kyse kodista, työpaikasta tai koulusta.
Minulla on vaikeuksia aloittaa esimerkiksi tehtävää ja tunnetusti jätän kaikki viime tippaan. Saan kuitenkin asiat valmiiksi kauhean kiireen ja stressin voimalla.
Muiden miellyttämisestä tosin olen erimieltä. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, eikä kenenkään minua. Henkilökemiat kohtaavat kun ovat kohdatakseen.
Työelämässä asia on ollut ehkä hieman toisin. Tulen toimeen kaikkien kanssa, hymyilen ja olen ystävällinen, vaikka henkilöstä en pitäisikään.

“Vaikka puolustajat ovat empaattisia, he voivat olla hurjapäisiäkin puolustaessaan perhettään tai ystäviään, ja vaikka he ovat hiljaisia ja pidättyväisiä, heillä on usein hyvät ihmissuhdetaidot ja vakaat sosiaaliset suhteet”

Olen empaattinen ja ymmärtäväinen. Hurjapäisyys näkyy myös usein. Minua on aina kuvailtu suuttuessani piikitteleväksi ja löydän kuulemma heikoimmat kohdat johon iskeä. Voin myöntää tämän.
Omaan kuitenkin hyvät ihmissuhdetaidot ja olen sosiaalinen. Hyvät verkostoitumistaidot tulevaisuutta ajatellen siis löytyvät.

VAHVUUDET

Testin mukaan vahvuuksiini kuuluu ahkeruus, tukeminen, tarkkaavaisuus, innostuneisuus ja hyvät käytännön taidot.

“Puolustajapersoonallisuuksilla on kyky huomata asioita, erityisesti muista ihmisistä. He kiinnittävät huomiota pienimpiin yksityiskohtiin siitä, mitä joku sanoo ja tekee, antaen heille odottamattomia oivalluksia muiden ihmisten elämästä ja tunteista. Puolustajat eivät vain toivo auttavansa muita. He ryhtyvät toimiin – mikä tarkoittaa, että he käärivät mielellään hihansa ja tekevät sen, mikä on tarpeen huolehtiakseen ystävistään, perheestään ja kaikista muista, jotka sitä tarvitsevat. Puolustajat todella nauttivat muiden auttamisesta, ja he jakavat mielellään tietonsa, huomionsa ja asiantuntemuksensa kaikkien sitä tarvitsevien kanssa. Ihmiset, joilla on tämä persoonallisuustyyppi, pyrkivät win-win-tilanteisiin ja valitsevat tiimityön kilpailun sijaan aina kun mahdollista.”


Allekirjoitan yllämainitun yhteenvedon vahvuuksista täysin. Luen ihmisiä. Ihmisten ilmeitä ja eleitä. Kiinnitän huomion pienimpiinkin asioihin ja huomaan helposti eri tunnetiloja. Haluan aina auttaa ja antaa neuvoja. Joskus tämä voi olla rasittavakin piirre, ellei apua minulta ole pyydetty. En todellakaan viihdy huomion keskipisteenä joten kaikki voittaa- tilanne on paras.
Olen luotettava ja usein lähipiirini avautuu minulle asioistaan. Joskus tosin on itse vedettävä raja neuvonantoon ja kuuntelemiseen, jotta nämä asiat eivät vaikuta omaan mielenterveyteeni ja kuormita minua liikaa.


HEIKKOUDET

Alla mainituista heikkouksista olen samaa mieltä. Muilta osin koen, että tulokset olivat hieman vääriä. Olen usein huolissani muista, joskus liiaksi. Olen aina ollut herkkä ja kärkkäät mielipiteet voivat satuttaa, vaikka niitä ei pahalla sanottaisikaan. Vanhemmiten olen oppinut tunnistamaan rajojani ja nuoruuden sinisilmäisyys on suurilta osin hävinnyt.

“Liian nöyrä – Puolustajat ovat niin huolissaan muiden ihmisten tunteista, että he voivat kieltäytyä ilmaisemasta ajatuksiaan”

“Asioiden ottaminen henkilökohtaisesti – Vaikka he saattavat yrittää piilottaa sen, ihmiset, joilla on tämä persoonallisuustyyppi, ovat syvästi herkkiä muiden mielipiteille, ja heidät voidaan heittää epätasapainoon, jos joku ei arvosta, hyväksy tai ole samaa mieltä heidän kanssaan.”

“Liian altruistinen – Puolustajien antava, antelias luonne voi jättää heidät alttiiksi muiden hyväksikäytölle. Tämän persoonallisuustyypin omaavien ihmisten voi olla vaikeaa keikuttaa venettä ja vastustaa jotakuta, joka ei vedä omaa painoaan.”

Heikkoudet joista olen erimieltä ovat tunteiden tukahduttaminen, ylisitoutuneisuus ja haluttomuus muutokseen.

Olen hyvin avoin ja haluan puhua tunteistani, en tukahduttaa niitä. Osaan pyytää apua, enkä yritä väkisin tehdä kaikkea yksin toisin kuin testi kertoi. En myöskään koe kamppailevani muutosten kanssa. Elämä on jatkuvaa muutosta ja muutoksiin on sopeuduttava. Myönnän usein toimivani kuitenkin enemmän tunteella kuin järjellä ja 78% myrskyisä kuvaa minua hyvin. Elämä kanssani on joskus vuoristorataa ja tasapaino siitä on kaukana.