Kohdat jotka kolahti:

31 Johdonmukaisesti vaikka päin seinää

Tässä kohdassa kolahti ajatus siitä, kuinka ihmisillä on tarve toimia johdonmukaisesti omien aikaisempien päätöstensä ja ajatustensa kanssa. Joskus tämä voi mennä jopa niin pitkälle, että pidetään kiinni omasta päätöksestä, vaikka myöhemmin huomattaisiin sen olleen väärä. Tämä herätti ajatuksia siitä, kuinka tärkeää olisi osata myös muuttaa omaa toimintatapaa, jos huomaa sen olevan huono.

36 Viritä antennisi asiakkaan aallonpituudelle

Tässä kohdassa kolahti erityisesti ajatus siitä, että asiakkaan kanssa ei tarvitse olla samanlainen tai pitää samoista asioista. Tärkeämpää on löytää yhteinen sävel ja saada asiakas tuntemaan olonsa mukavaksi. Tämä tuntuu erityisen tärkeältä sisustusalan kannalta, koska suunnittelijan täytyy osata kuunnella asiakasta ja ymmärtää tämän toiveita, vaikka ne eivät vastaisi omia mieltymyksiä. Suunnittelijan tehtävä on kuitenkin tehdä asiakkaan näköinen tila, ei omaa unelmakotiaan.

37 Mukava myy mulkkua paremmin

Tässä kohdassa kolahti ajatus siitä, että asiantuntijuus ei yksin riitä, vaan myös asiakkaan kohtaamisella on suuri merkitys. Asiakkaan pitäisi tuntea olonsa mukavaksi ja luottavaiseksi asioidessaan asiantuntijan kanssa. Sisustusalan näkökulmasta tämä on mielestäni tärkeää, koska asiakkaan täytyy pystyä kertomaan suunnittelijalle avoimesti omista toiveistaan, tarpeistaan ja elämäntavastaan. Hyvä asiakassuhde voi vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi yhteistyö muodostuu.

Kohta, joka ei kolahtanut:

42 Esitä vaikeasti tavoiteltavaa

Tässä kohdassa käsitellään ajatusta siitä, että mitä vaikeammin tavoiteltavana jokin asia tai palvelu näyttäytyy, sitä halutummaksi se voi muuttua. Ymmärrän, miksi tällainen markkinointikeino voi toimia, mutta itse en kokenut sitä omakseni. En haluaisi esimerkiksi tarkoituksella tehdä itsestäni vaikeasti tavoitettavaa tai luoda asiakkaalle tunnetta siitä, että palvelua on vaikea saada. Itse pitäisin tärkeämpänä hyvää asiakaspalvelua, saavutettavuutta ja luottamuksen rakentamista asiakkaan kanssa.

Skill stacking means combining different skills into a whole that can be used in working life. The idea is not necessarily to be an expert in one particular field, but to combine several skills in a way that makes your own knowledge and abilities unique. I think this is an interesting idea because in today’s working life, knowing only one thing may not always be enough.

Interior design is a good example of a field where skill stacking can be useful. An interior designer obviously needs design skills and a good visual eye, but other skills such as computer skills, photo editing, photography, customer service, marketing and project management can also be useful. Together, these skills can create a broader set of skills. For example, I am interested in interior design as well as photography and photo editing, and I know how to use Photoshop. These skills could be combined with interior design by creating high-quality visualizations of my designs, photographing finished projects and creating my own content for a portfolio or social media.

One good thing about skill stacking is that you do not have to be an expert at everything. A person can have several skills that they are good at without being the best at any one of them. However, combining these skills can still make them an interesting employee. Having different skills can also create more opportunities in working life and make it easier to change direction if your career interests change.

On the other hand, I do not think that skill stacking alone makes a person irreplaceable. If you only know a little about many different things, it can be difficult to compete with someone who is highly skilled in one particular area. For example, an interior designer might have good photography and Photoshop skills, but if their actual design skills are weak, the other skills may not be enough to compensate for that. Therefore, I think skill stacking works best when you have a strong foundation in a few important skills and then add other skills to support them.

I also think skill stacking can be seen as an ongoing process. You do not have to decide on your complete set of skills at once. Instead, you can learn new skills as your interests and the needs of working life change. For example, in the future I could develop my skills in graphic design, photography, photo editing and marketing alongside interior design. This way, I could gradually build a set of skills that suits me personally.

Overall, I think skill stacking is a good idea, but I do not believe that having many average skills is automatically better than being very good at one skill. I believe it is more useful to build a strong foundation in your main field and then add other skills to support it. Combining different skills can still give you a personal advantage in working life and create opportunities that might not be possible with knowledge of only one field.

Miten valaistuksella voidaan vaikuttaa tilan tunnelmaan ja käyttäjän kokemukseen tilasta?

Valaistuksen vaikutus tilan tunnelmaan

Valaistus on merkittävä osa tilan kokonaisuutta, sillä se vaikuttaa siihen, millaisena tila näyttäytyy ja millaisen kokemuksen se käyttäjälle muodostaa. Sama tila voi vaikuttaa hyvin erilaiselta riippuen siitä, millaista valoa siinä käytetään ja miten valo tilaan sijoittuu. Valaistus voi korostaa tilan arkkitehtuuria, värejä ja materiaaleja sekä vaikuttaa tilan koettuun tunnelmaan. Se ei siis ole ainoastaan käytännöllinen elementti, jonka tehtävänä on mahdollistaa näkeminen, vaan sillä on myös tärkeä visuaalinen ja kokemuksellinen merkitys.
Tilan tunnelma muodostuu useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja valaistus on yksi keskeisistä niistä. Valon määrä, sävy, suunta ja jakautuminen voivat muuttaa tilan luonnetta sekä vaikuttaa siihen, koetaanko ympäristö esimerkiksi rauhallisena, kodikkaana, avarana, energisenä tai epämiellyttävänä. Myös käyttäjän oma toiminta ja tilan käyttötarkoitus vaikuttavat siihen, millainen valaistus koetaan sopivaksi. Tämän vuoksi valaistuksen merkitys korostuu erityisesti sisustussuunnittelussa, jossa tilan visuaalisen ilmeen lisäksi pyritään huomioimaan myös käyttäjän kokemus ja tilan toimivuus.

Valaistuksen perusteet

Luonnonvalo: Kodin valaistus on paljon muutakin kuin vain valojen sytyttämistä ja sammuttamista. Luonnollisen valon hyödyntäminen voi tehdä tiloista avarampia ja eläväisempiä sekä edistää asukkaiden hyvinvointia. Energiatehokas valaistus ei ainoastaan säästä sähköä vaan myös parantaa koko kodin ilmapiiriä.
Ikkunoiden kautta luonnonvalo pääsee korostamaan sisustukseen valittuja värejä ja täyttämään kodin pinnat valon ja varjon leikillä. Auringonvalo voi myös nostaa huoneen lämpötilaa, koska ikkunoiden kautta tapahtuu lämmönsiirtoa. Näin voit hyödyntää luonnonvaloa parhaalla mahdollisella tavalla.

Keinovalo: Keinovalaisimet täydentävät luonnonvaloa ja auttavat luomaan kodin eri tiloihin haluttuja tunnelmia. Hyvä valaistussuunnittelu yhdistää toiminnallisuuden ja estetiikan, jolloin tila palvelee käyttäjiään eri tilanteissa. Yleensä kattoon asennetut valaisimet, kuten upotettavat tai pinta-asennettavat spotit, tarjoavat perustason valaistuksen. Tämän ohella kannattaa pyrkiä kerrostamaan valaistusta sisustuksessa, esim. käyttämällä epäsuoraa valoa sekä seinä- ja kohdevalaisimia korostamaan yksityiskohtia, kuten taidetta, kirjahyllyä tai keittiötasoja. Lisäksi kattokruunut ja irtovalaisimet, kuten pöytä- ja lattiavalaisimet, tuovat pehmeyttä ja persoonallisuutta tilaan, ja mahdollistavat tunnelmallisemman valaistuksen.

Suora ja epäsuora valaistus: Epäsuora valo osuu ensin pintaan, kuten seinään tai kattoon. Sieltä se heijastuu huoneeseen. Epäsuoran valaistuksen etuna on se, että se ei häikäise eikä aiheuta varjoja. Suora valo luo valokartion, joka kohdistuu johonkin alueeseen. Tämä luo selkeitä valon ja varjon kontrasteja. Suoran valaistuksen etuna on kuitenkin se, että tietyt alueet saavat enemmän kirkkautta. Valonlähteen häikäisyn vaara on kuitenkin olemassa – esimerkiksi olohuoneen seinävalaisimessa, jossa valonlähde on suoraan näkyvissä. Tasapainotettu valaistuskonsepti hyödyntää molempien valaistustyyppien etuja.
Olohuoneessa ja makuuhuoneessa epäsuora valaistus luo rentouttavan ja rauhallisen ilmapiirin, joka auttaa sinua rentoutumaan. Keittiössä ja työtiloissa suora valaistus helpottaa tarkkaa työskentelyä ja auttaa sinua näkemään yksityiskohdat selkeästi.
Valon voimakkuus vaihtelee merkittävästi näiden kahden valaistustavan välillä. Epäsuorassa valaistuksessa valon intensiteetti on tyypillisesti matalampi, koska valo jakautuu laajemmalle alueelle heijastuessaan pinnoista. Tämä luo pehmeän ja miellyttävän valaistuksen, joka ei rasita silmiäsi pitkänkään altistumisen jälkeen.
Suorassa valaistuksessa valon intensiteetti on korkeampi tietyssä pisteessä, mikä tekee siitä tehokkaan ratkaisun tilanteisiin, joissa tarvitset kirkasta valoa. Lukeminen, käsityöt ja muut tarkkuutta vaativat toiminnot sujuvat paremmin, kun näet selkeästi mitä olet tekemässä.

Värilämpötilat: Värilämpötila tarkoittaa valkoisen valon värisävyä, joka vaihtelee lämpimän kellertävästä viileän sinertävään. Värilämpötilaa mitataan Kelvineissä (K). Yleisimmät kuluttajakäyttöön tarkoitetut värilämpötilat ovat välillä 2500-6000K. Mitä pienempi luku, sitä lämminsävyisempää valo on. Noin 5500K värilämpötila vastaa keskipäivän auringon värilämpötilaa.
Yleisimmät värilämpötilat:
-2000K-3000K – Tämän värilämpötilan lamput antavat pehmeän kellertävää valoa, joka sopii erityisesti tunnelmavalaistukseen, makuuhuoneeseen tai oleskelutiloihin. Perinteisten hehkulamppujen ja halogeenilamppujen värilämpötila on 2700-3000K, minkä vuoksi 3000K on edelleen yleisin kotitalouksissa käytetty värilämpötila. Matalan värilämpötilan lamput eivät piristä ilta-aikaan ja ne sopivat viimeisiksi päälle jääviksi valoiksi ennen nukkumaanmenoa.
– 4000K – Neutraali valkoinen valo. Valo ei ole selkeästi kellertävää, mutta ei myöskään sinertävää. Hyvä valinta yleisvalaistukseen. 4000K värilämpötilaa käytetään paljon myös toimistoissa ja julkisissa tiloissa. Kylpyhuoneessa neutraalinvalkoinen valaistus näyttää raikkaalta ja puhtaalta. Neutraali valkoinen sopii myös esimerkiksi keittiön välitilaan työskentelyvaloksi.
– 5000-6500K – Päivänvalo. Nämä värilämpötilat vastaavat keskipäivän auringonvalon värilämpötilaa. Värit toistuvat luonnollisina ja yksityiskohdat erottuvat, mikä tekee esimerkiksi lukemisesta ja pikkutarkasta työskentelystä helpompaa.

Valaistuksen vaikutus tilan kokemiseen

Valaistuksella on suuri merkitys siihen, millaisena tila koetaan. Vaikka tilan kalusteet, värit ja materiaalit pysyisivät samoina, valaistusta muuttamalla voidaan saada tilasta täysin erilainen tunnelma. Valaistus voi tehdä tilasta esimerkiksi lämpimän ja kodikkaan, raikkaan ja energisen tai kylmän ja jopa epämukavan tuntuisen. Tutkimuksissa on havaittu, että valaistuksen ominaisuudet, kuten valaistusvoimakkuus ja värilämpötila, voivat vaikuttaa ihmisten mielialaan ja siihen, millaisena valaistusympäristö koetaan.

Tilan tunnelmaan: Erityisesti valon värilämpötilalla voidaan vaikuttaa tilan tunnelmaan. Lämpimän sävyinen valo koetaan usein rauhallisena ja miellyttävänä, minkä vuoksi sitä käytetään paljon esimerkiksi olohuoneissa ja makuuhuoneissa. Viileämpi valo puolestaan voi tuntua piristävämmältä ja auttaa luomaan tilaan aktiivisemman vaikutelman.
Myös valaistuksen sijoittelu ja jakautuminen vaikuttavat tunnelmaan. Pelkkä voimakas yleisvalo voi tehdä tilasta tasaisen ja hieman kovan tuntuisen, kun taas useista eri valonlähteistä muodostuva valaistus voi tehdä tilasta kerroksellisemman ja mielenkiintoisemman. Epäsuora ja ympäröivä valaistus voi esimerkiksi pehmentää tilaa ja vähentää kovia varjoja. Eräässä valaistustutkimuksessa havaittiin, että epäsuora ja tunnelmallinen valaistus oli yleisvalaistusta tehokkaampi vähentämään negatiivisia mielialoja.
Sisustussuunnittelussa valaistusta ei siis pitäisi ajatella vain käytännöllisenä asiana, jonka tarkoitus on tehdä tilasta tarpeeksi valoisa. Sen avulla voidaan korostaa tiettyjä yksityiskohtia, ohjata katsetta ja luoda haluttua tunnelmaa. Esimerkiksi lämmin, epäsuora valaistus yhdessä luonnonmateriaalien ja pehmeiden tekstiilien kanssa voi vahvistaa kodikasta ja rauhallista tunnelmaa. Toisaalta kirkkaampi ja viileämpi valaistus voi sopia paremmin tiloihin, joissa halutaan aktiivinen ja tehokas tunnelma.

Tilan viihtyvyyteen: Valaistus vaikuttaa merkittävästi myös siihen, kuinka viihtyisänä ihminen kokee tilan. Viihtyisyyteen vaikuttavat esimerkiksi valaistuksen määrä, tasaisuus, suunta ja värilämpötila. Hyvin suunniteltu valaistus tekee tilasta miellyttävän käyttää ja auttaa luomaan ympäristön, jossa ihminen viihtyy pidempään. Huonosti suunniteltu valaistus voi puolestaan tehdä tilasta epämukavan, liian pimeän tai liian kirkkaan.
Viihtyisässä tilassa valaistuksen ei tarvitse olla mahdollisimman voimakasta. Eri valonlähteiden yhdistäminen voi tehdä valaistuksesta monipuolisemman ja miellyttävämmän. Esimerkiksi yleisvalaistuksen lisäksi tilassa voidaan käyttää kohde- ja tunnelmavalaistusta. Näin valaistusta voidaan muuttaa tilanteen mukaan ja samalla luoda tilaan erilaisia valaistustasoja. Olohuoneessa voidaan esimerkiksi käyttää kirkkaampaa valaistusta siivotessa tai työskennellessä ja illalla himmeämpää sekä lämpimämpää valaistusta rentoutumiseen.
Myös luonnonvalolla on tärkeä merkitys tilan viihtyvyyteen. Suuri määrä luonnonvaloa voi tehdä tilasta avaramman ja raikkaamman tuntuisen. Luonnonvalon määrä kuitenkin muuttuu päivän ja vuodenajan mukaan, minkä vuoksi keinovalaistuksella voidaan täydentää sitä silloin, kun luonnonvaloa ei ole riittävästi. Erityisesti Suomessa valaistuksen suunnittelussa tämä on tärkeää, koska talvella päivänvalon määrä on vähäinen.

Vaikutus tilan kokoon ja muotoon: Valaistuksella voidaan vaikuttaa myös siihen, miltä tilan koko ja muoto näyttävät ja tuntuvat. Vaikka valaistus ei tietenkään muuta huoneen todellisia mittoja, oikeilla valaistusratkaisuilla voidaan muuttaa tilan visuaalista vaikutelmaa. Tämä on hyödyllistä erityisesti pienissä, kapeissa tai muuten haastavan muotoisissa tiloissa.
Hyvin valaistu tila voi tuntua suuremmalta ja avarammalta kuin hämärä tila. Esimerkiksi seinille suunnattu tai epäsuora valaistus voi korostaa seinäpintoja ja saada huoneen tuntumaan avarammalta. Myös vaaleiden pintojen valaiseminen auttaa heijastamaan valoa tilassa ja lisää valoisuuden tunnetta. Pimeät nurkat puolestaan voivat saada tilan vaikuttamaan pienemmältä ja suljetummalta.
Valaistuksen suuntaa muuttamalla voidaan vaikuttaa myös tilan mittasuhteisiin. Kapeassa huoneessa esimerkiksi sivuseinien valaiseminen voi tehdä tilasta visuaalisesti leveämmän. Jos taas valoa suunnataan tilan päätyseinälle, voidaan katsetta ohjata huoneen pituussuuntaan. Tällä tavalla valaistuksella voidaan korostaa tai häivyttää tiettyjä tilan ominaisuuksia.
Myös katon valaistuksella voidaan vaikuttaa tilan korkeuden kokemiseen. Kattoon suunnattu valo voi korostaa katon pintaa ja saada tilan tuntumaan korkeammalta. Toisaalta matalassa tilassa voimakkaasti alaspäin suuntautuva valaistus voi korostaa katon läheisyyttä ja tehdä tilasta ahtaamman tuntuisen. Valaistuksen avulla voidaan siis tietoisesti muuttaa sitä, mihin tilassa kiinnitetään huomiota.

Materiaalien ja värien näyttäytyminen: Valaistuksella on suuri vaikutus siihen, miltä tilan materiaalit ja värit näyttävät. Sama pinta voi näyttää erilaiselta riippuen siitä, millaista valoa siihen kohdistuu. Tämän vuoksi valaistusta suunniteltaessa on tärkeää ottaa huomioon myös tilan värit, materiaalit ja niiden ominaisuudet. Vääränlainen valaistus voi esimerkiksi muuttaa värien sävyjä tai saada materiaalin näyttämään erilaiselta kuin oli tarkoitettu.
Erityisesti valon värilämpötila vaikuttaa värien näyttäytymiseen. Lämmin valo voi korostaa lämpimiä sävyjä, kuten beigeä, ruskeaa ja keltaista, kun taas viileämpi valo voi tuoda paremmin esiin esimerkiksi sinisiä ja harmaita sävyjä. Tämän vuoksi sama seinän väri voi näyttää illalla lämpimän kellertävältä ja päivänvalossa huomattavasti neutraalimman sävyiseltä. Myös luonnonvalon määrä ja suunta vaikuttavat siihen, millaisina värit tilassa näyttäytyvät eri vuorokaudenaikoina.
Valaistus vaikuttaa myös materiaalien pintaan ja tekstuuriin. Sivulta tuleva valo voi korostaa esimerkiksi puun, kiven tai tekstiilien rakennetta luomalla pinnalle varjoja ja tuomalla yksityiskohtia paremmin esiin. Tasainen valaistus puolestaan voi tehdä pinnasta visuaalisesti tasaisemman. Kiiltävät materiaalit heijastavat valoa voimakkaasti, kun taas mattapintaiset materiaalit hajottavat valoa enemmän. Näin valaistus voi joko korostaa tai häivyttää materiaalien ominaisuuksia.
Sisustussuunnittelussa tämä tarkoittaa sitä, että värejä ja materiaaleja ei pitäisi valita täysin irrallaan valaistuksesta. Ennen lopullisia valintoja olisi hyvä tarkastella materiaaleja siinä valaistuksessa, jossa niitä tullaan käyttämään. Esimerkiksi myymälän tai kodin lämmin keinovalaistus voi saada materiaalin näyttämään erilaiselta kuin luonnonvalossa. Hyvin suunniteltu valaistus auttaa tuomaan esiin materiaalien ja värien parhaat puolet sekä tekee sisustuksen kokonaisuudesta yhtenäisemmän.

Valaistus eri tiloissa

Valaistuksen suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon tilan käyttötarkoitus. Kaikissa tiloissa ei tarvita samanlaista valaistusta, vaan valaistuksen pitäisi tukea tilassa tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi työskentelyyn tarvitaan riittävästi ja tasaisesti valoa, kun taas rentoutumiseen tarkoitetussa tilassa voidaan painottaa enemmän pehmeää ja tunnelmallista valaistusta. Hyvässä sisustussuunnittelussa valaistus suunnitellaan tilan käyttötarkoituksen, käyttäjien tarpeiden ja muun sisustuksen mukaan.
Eri tilojen valaistuksessa tärkeintä on siis huomioida, mitä tilassa tehdään ja millaista tunnelmaa sinne halutaan. Hyvä valaistussuunnittelu ei tarkoita samanlaisen valaistuksen käyttämistä kaikkialla, vaan eri valaistusratkaisujen yhdistämistä tilan tarpeiden mukaan. Kun yleis-, kohde- ja tunnelmavalaistus suunnitellaan yhdessä, voidaan tilasta tehdä sekä toimiva että viihtyisä.

Makuuhuoneen valaistus: Makuuhuoneessa valaistuksen tärkeimpiä tavoitteita ovat rauhallisen tunnelman luominen ja riittävä valaistus esimerkiksi pukeutumiseen ja lukemiseen. Lämmin ja pehmeä valo sopii makuuhuoneeseen hyvin, koska se luo rauhallisen vaikutelman. Sängyn läheisyydessä voidaan käyttää kohdevalaistusta esimerkiksi lukemista varten, jolloin koko huonetta ei tarvitse valaista kirkkaasti. Myös himmennettävä valaistus voi olla hyödyllinen, koska valaistuksen voimakkuutta voidaan muuttaa tilanteen mukaan.

Keittiön valaistus: Keittiössä valaistuksen toimivuus ja riittävä työskentelyvalo ovat erityisen tärkeitä. Työtasoille tarvitaan tarpeeksi valoa ruoanlaittoa ja muita keittiössä tehtäviä toimintoja varten. Työtasojen valaistus voidaan toteuttaa esimerkiksi kaapistojen alle sijoitettavilla valaisimilla. Yleisvalaistuksen lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi ruokailutilan riippuvalaisinta, joka toimii sekä käytännöllisenä että sisustuksellisena elementtinä. Keittiössä valaistuksen pitäisi olla riittävän kirkas, mutta samalla miellyttävä.

Kylpyhuoneen valaistus: Kylpyhuoneessa valaistuksen täytyy olla sekä käytännöllinen että turvallinen. Erityisesti peilin ympärillä tarvitaan riittävästi ja mahdollisimman tasaisesti jakautuvaa valoa esimerkiksi peseytymistä ja meikkaamista varten. Valaistuksessa voidaan kuitenkin huomioida myös tunnelmallisuus esimerkiksi käyttämällä epäsuoraa valaistusta. Kylpyhuoneessa valaisimien tulee lisäksi soveltua kosteaan tilaan.

Valaistus osana sisustussuunnittelua

Valaistus on tärkeä osa sisustussuunnittelua, eikä sitä pitäisi ajatella vain tilan valaisemisena. Suunnittelija voi käyttää valaistusta tietoisena suunnittelukeinona samalla tavalla kuin värejä, materiaaleja ja kalusteita. Oikeanlaisella valaistuksella voidaan vaikuttaa esimerkiksi tilan tunnelmaan, mittasuhteisiin, toimivuuteen ja siihen, mihin asioihin tilassa kiinnitetään huomiota.
Suunnittelijan on tärkeää miettiä valaistusta jo suunnitteluprosessin alkuvaiheessa eikä vasta silloin, kun muu sisustus on valmis. Ensin voidaan pohtia, mitä tilassa tehdään, millaista tunnelmaa sinne halutaan ja millaisia ominaisuuksia tilassa halutaan korostaa. Tämän jälkeen voidaan valita sopivat valaistusratkaisut. Esimerkiksi taideteos, kaunis materiaalipinta tai arkkitehtoninen yksityiskohta voidaan nostaa esiin kohdevalaistuksella. Vastaavasti sellaisia alueita, joita ei haluta korostaa, voidaan jättää vähemmälle valaistukselle.
Valaistuksen avulla suunnittelija voi myös rakentaa tilaan erilaisia kerroksia. Yleisvalaistus huolehtii siitä, että tilassa nähdään riittävästi, kun taas kohdevalaistus ja tunnelmavalaistus tuovat tilaan yksityiskohtia ja vaihtelua. Useiden valonlähteiden käyttäminen mahdollistaa sen, että valaistusta voidaan muuttaa tilanteen mukaan. Esimerkiksi olohuoneessa voidaan käyttää kirkkaampaa valaistusta siivoamiseen tai työskentelyyn ja illalla vaihtaa pehmeämpään tunnelmavalaistukseen.
Myös luonnonvalo pitäisi huomioida osana suunnittelua. Ikkunoiden sijainti, tilan suunta ja päivänvalon määrä vaikuttavat siihen, millaista keinovalaistusta tilassa tarvitaan. Luonnonvaloa voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon ja täydentää sitä keinovalolla silloin, kun päivänvalo ei riitä. Tämä on erityisen tärkeää Suomessa, jossa luonnonvalon määrä vaihtelee paljon vuodenajan mukaan.
Valaistus toimii siis parhaimmillaan osana koko sisustuksen kokonaisuutta. Suunnittelija voi sen avulla korostaa tilan hyviä puolia, parantaa toimivuutta ja luoda halutun tunnelman. Mielestäni onnistunut valaistussuunnittelu onkin sellainen, joka ei välttämättä kiinnitä itseensä ensimmäisenä huomiota, vaan saa koko tilan tuntumaan paremmalta ja toimivammalta.

Valaistuksen ongelmat ja haasteet

Valaistuksen suunnittelussa on tärkeää huomioida myös tilanteet, joissa valaistus ei toimi tarkoituksenmukaisesti. Hyvin suunniteltu valaistus parantaa tilan toimivuutta ja viihtyisyyttä, mutta väärin toteutettuna se voi aiheuttaa epämukavuutta ja vaikeuttaa tilan käyttöä. Haasteita voivat aiheuttaa esimerkiksi liian voimakas tai heikko valaistus, häikäisy, voimakkaat kontrastit, varjot sekä valaisimien väärä sijoittelu.
Häikäisy: Häikäisy on yksi yleisimmistä valaistukseen liittyvistä ongelmista. Sitä syntyy, kun silmiin tulee liian voimakasta valoa tai näkökentässä on liian suuri ero kirkkaiden ja tummien alueiden välillä. Häikäisy voi tehdä näkemisestä epämukavaa ja vaikeuttaa esimerkiksi lukemista, työskentelyä tai liikkumista tilassa. Erityisesti suoraan näkökenttään sijoitetut kirkkaat valonlähteet sekä kiiltävistä pinnoista heijastuva valo voivat aiheuttaa häikäisyä.
Häikäisyn huomioiminen on tärkeää erityisesti tiloissa, joissa tarvitaan tarkkaa näkemistä tai joissa ihmiset viettävät paljon aikaa. Esimerkiksi työtilassa huonosti sijoitettu valaisin tai ikkunasta tuleva voimakas valo voi heikentää työskentelymukavuutta. Oikein suunnitellussa valaistuksessa pyritäänkin löytämään tasapaino riittävän valaistuksen ja visuaalisen mukavuuden välillä.
Sisustussuunnittelussa häikäisyä voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota valaisimien sijoitteluun, valon suuntaan ja valon voimakkuuteen. Valonlähdettä voidaan esimerkiksi suunnata niin, ettei valo osu suoraan käyttäjän silmiin. Myös epäsuoraa valaistusta ja häikäisyä vähentäviä valaisimia voidaan hyödyntää. Lisäksi verhoilla ja muilla ratkaisuilla voidaan hallita ikkunoista tulevaa voimakasta luonnonvaloa.
Valon määrä: Valaistuksessa ongelmia voi aiheuttaa liian voimakas tai liian vähäinen valon määrä. Liian kirkas valaistus voi tehdä tilasta epämiellyttävän ja kovan tuntuisen, kun taas liian vähäinen valaistus voi vaikeuttaa tilan käyttöä ja saada ympäristön tuntumaan pimeältä ja ahtaalta. Valaistuksen määrää suunniteltaessa onkin tärkeää huomioida tilan käyttötarkoitus ja siellä tapahtuvat toiminnot.
Epätasainen valaistus: Myös valon epätasainen jakautuminen voi aiheuttaa haasteita. Jos tilassa on hyvin kirkkaita alueita ja niiden vastapainona erittäin tummia kohtia, silmien on vaikeampi sopeutua valaistuksen vaihteluun. Tämä voi heikentää visuaalista mukavuutta ja tehdä tilasta epätasapainoisen tuntuisen.
Varjot eivät kuitenkaan ole aina ongelma, sillä niitä voidaan käyttää myös tietoisena sisustuselementtinä. Esimerkiksi sivusuunnasta tuleva valo voi korostaa materiaalien tekstuureja ja tuoda tilaan syvyyttä. Liian voimakkaat tai väärään paikkaan muodostuvat varjot voivat kuitenkin vaikeuttaa työskentelyä tai peittää tärkeitä alueita. Suunnittelussa onkin tärkeää löytää tasapaino valon ja varjon välillä.
Heijastukset ja valon sijoittelu: Valaistuksen toimivuuteen vaikuttaa myös valonlähteiden sijoittelu suhteessa tilan pintoihin ja käyttäjään. Kiiltävät materiaalit, lasi, peilit ja esimerkiksi tietokoneen näytöt voivat heijastaa valoa ja aiheuttaa häiritseviä heijastuksia. Ongelma korostuu erityisesti työskentelytiloissa, joissa heijastukset voivat vaikeuttaa näytön tai muun pinnan näkemistä.
Huolellisella valaisimien sijoittelulla voidaan vähentää tarpeettomia heijastuksia ja samalla varmistaa, että valo osuu sinne, missä sitä tarvitaan. Sisustussuunnittelussa valaistusta tulisikin tarkastella aina suhteessa tilan muihin pintoihin, materiaaleihin ja kalusteisiin. Näin voidaan välttää tilanteita, joissa hyvältä näyttävä valaistusratkaisu osoittautuu käytännössä epäkäytännölliseksi.

Valaistuksen muunneltavuus ja älyvalaistus

Valaistuksen muunneltavuudella tarkoitetaan mahdollisuutta säätää valaistusta tilan ja tilanteen mukaan. Kaikissa tilanteissa ei tarvita samanlaista valaistusta, minkä vuoksi valaistuksen säädettävyys voi parantaa sekä tilan toimivuutta että käyttäjän kokemusta. Valaistuksen voimakkuutta, värilämpötilaa ja joskus myös valon suuntaa voidaan muuttaa käyttötarkoituksen mukaan. Esimerkiksi olohuoneessa voidaan päivällä tarvita kirkkaampaa yleisvalaistusta, kun taas illalla pehmeämpi ja lämpimämpi valaistus voi sopia paremmin rentoutumiseen.
Muunneltava valaistus mahdollistaa myös erilaisten valaistustilanteiden luomisen samaan tilaan. Yksi tila voi toimia esimerkiksi työskentelyyn, ruokailuun, rentoutumiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen, jolloin valaistuksen tarpeet vaihtelevat tilanteen mukaan. Himmennettävien valaisimien ja erikseen ohjattavien valonlähteiden avulla valaistuksesta voidaan rakentaa joustavampi kokonaisuus. Tämä liittyy myös kerrokselliseen valaistukseen, jossa yleis-, kohde- ja tunnelmavalaistusta voidaan käyttää yhdessä ja säätää tarpeen mukaan.

Älyvalaistus on tuonut valaistuksen muunneltavuuteen vielä enemmän mahdollisuuksia. Älyvalaisimia voidaan ohjata esimerkiksi puhelimella, kaukosäätimellä tai ääniohjauksella, ja valaistukselle voidaan määrittää erilaisia asetuksia ja automaatioita. Käyttäjä voi esimerkiksi luoda erilliset valaistusasetukset aamulle, työskentelylle, illalle tai nukkumaan valmistautumiselle. Valaistusta voidaan myös ajastaa tai säätää automaattisesti esimerkiksi vuorokaudenajan mukaan.
Älyvalaistuksen hyöty ei kuitenkaan ole pelkästään teknologinen. Sisustussuunnittelun näkökulmasta se mahdollistaa tilan mukauttamisen käyttäjän tarpeisiin ilman, että itse tilan rakenteita tai sisustusta tarvitsee muuttaa. Sama tila voidaan saada tuntumaan erilaiselta pelkästään valaistusta muuttamalla. Tämä lisää valaistuksen merkitystä osana tilan kokonaisvaltaista suunnittelua.

Mitä opin tuotteistamisesta?

Tuotteistajan pikaoppaasta opin, että tuotteistaminen ei tarkoita pelkästään konkreettisten tuotteiden myymistä, vaan myös erilaisia palveluita voidaan tuotteistaa. Tuotteistamisen tarkoituksena on tehdä palvelusta selkeä kokonaisuus, jota asiakkaan on helppo ymmärtää ja ostaa. Palvelun sisältö, hinta ja toimintatavat kannattaa miettiä etukäteen, jotta sekä asiakkaalle että palvelun tarjoajalle on selvää, mitä ollaan tekemässä.

Erityisesti mieleeni jäi ajatus siitä, ettei jokaista asiakasta tarvitse palvella täysin eri tavalla. Palvelusta voidaan tehdä esimerkiksi erilaisia paketteja tai kokonaisuuksia, joita voidaan kuitenkin mukauttaa asiakkaan tarpeisiin. Sisustusalalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia sisustussuunnittelupaketteja, joista asiakas voi valita itselleen sopivan. Yksi paketti voisi sisältää esimerkiksi suunnittelun ja materiaalivalinnat, kun taas laajempaan pakettiin voisi kuulua myös kalusteiden hankinta ja toteutuksen suunnittelu. Näin palvelun ostaminen olisi asiakkaalle helpompaa ja myös suunnittelijan työ olisi järjestelmällisempää.

Opin myös, että tuotteistamisessa on tärkeää ajatella palvelua asiakkaan näkökulmasta. Asiantuntijalle oma palvelu voi tuntua selkeältä, mutta asiakkaalle se ei välttämättä ole sitä. Asiakkaalle pitäisi olla helposti ymmärrettävää, mitä hän saa, mitä palveluun kuuluu ja mitä se maksaa. Hyvin tuotteistettu palvelu voi tehdä ostopäätöksestä helpomman ja samalla vähentää asiakkaan epävarmuutta.

Tuotteistaminen voi hyödyttää myös yrittäjää itseään. Kun palvelun sisältö ja toimintatavat on suunniteltu etukäteen, kaikkea ei tarvitse miettiä uudelleen jokaisen asiakkaan kohdalla. Se säästää aikaa ja auttaa pitämään palvelun laadun tasaisena. Mielestäni tuotteistaminen onkin tärkeä taito myös sisustusalalla, koska oman osaamisen muuttaminen selkeäksi ja helposti ostettavaksi palveluksi voi auttaa yritystä erottumaan muista ja tekemään toiminnasta kannattavampaa.

ISFJ:nä (puolustaja) olet yhteiskunnan hiljainen selkäranka, tarjoten horjumatonta tukea ja käytännön huolenpitoa ympärilläsi oleville. Tarkka silmäsi yksityiskohdille ja erinomainen muistisi antavat sinun ennakoida ja täyttää muiden tarpeet, usein jo ennen kuin he edes ymmärtävät, mitä tarvitsevat. Löydät syvää tyydytystä luomalla vakautta ja lohtua läheisillesi ja lähestymällä elämää maanläheisellä ja vastuullisella asenteella.

Luonnollinen taipumuksesi perinteisiin ja vakiintuneisiin menetelmiin palvelee sinua hyvin monilla elämän osa-alueilla. Olet erinomainen järjestyksen ylläpitämisessä ja sitoumusten noudattamisessa, ominaisuuksia, jotka tekevät sinusta korvaamattoman sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla. Kuitenkin sama mieltymys tuttuun voi joskus estää sinua omaksumasta uusia kokemuksia tai näkökulmia, jotka voisivat rikastuttaa elämääsi.

Oma arvio:
Mielestäni tulos kuvaa minua melko hyvin, vaikka en koe kaikkia testin väittämiä täysin omikseni. Erityisesti tunnistan itsessäni sen, että olen vastuullinen, huolehtivainen ja haluan pitää huolta ympärilläni olevista ihmisistä. Jos joku läheiseni tarvitsee apua, olen yleensä valmis auttamaan ja koen tärkeäksi, ettei muiden tarvitse jäädä yksin ongelmiensa kanssa. Myös käytännönläheisyys sopii minuun, sillä pidän enemmän konkreettisista asioista ja siitä, että asioille löytyy oikea ratkaisu.

Testin kuvaus tarkasta silmästä yksityiskohdille sopii minuun myös melko hyvin. Kiinnitän helposti huomiota pieniin asioihin ja saatan huomata sellaisia yksityiskohtia, joita muut eivät välttämättä huomaa. Tämä näkyy esimerkiksi sisustusalan tehtävissä, joissa kokonaisuuden lisäksi myös pienet yksityiskohdat vaikuttavat lopputulokseen. Myös järjestyksen ja asioiden hoitamisen tärkeys tuntuu tutulta. Haluan yleensä hoitaa omat vastuuni kunnolla ja ärsyynnyn helposti, jos asioita ei tehdä sovitusti tai niitä ei hoideta loppuun asti.

Koen myös olevani ihminen, joka kaipaa ympärilleen tietynlaista vakautta ja turvallisuutta. En kuitenkaan ajattele, että olisin täysin vastahakoinen uusille kokemuksille. Pystyn kokeilemaan uusia asioita ja muuttamaan mielipidettäni, jos huomaan jonkin uuden toimintatavan olevan parempi. Siksi testin kohta, jossa mainitaan taipumus tuttuihin ja vakiintuneisiin menetelmiin, ei mielestäni kuvaa minua aivan yhtä vahvasti kuin muut kohdat.

Tunnistan itsessäni myös sen, että saatan pohtia asioita paljon ja olla välillä turhankin kriittinen itseäni kohtaan. Jos jokin asia ei mene omasta mielestäni hyvin, jään helposti miettimään sitä ja pohtimaan, olisinko voinut tehdä jotain toisin. Tässä mielessä testin turbulentti eli T-piirre tuntuu sopivan minuun. Toisaalta en koe olevani jatkuvasti epävarma itsestäni, vaan epävarmuus riippuu paljon tilanteesta.

1910-luvulla lavasteita alettiin maalaamisen sijaan rakentaa. Elokuvan tekijäjoukot kasvoivat, kun lavastukseen tarvittiin kuvanveistäjiä, puuseppiä ja arkkitehteja. WWI vuoksi elokuvatuotanto siirtyi Ranskasta Italiaan, Ruotsiin ja Amerikkaan. Näissä maissa myös sitten keksittiin hyödyntää rullia, eli nyt kameroita pystyttiin liikuttaa vapaammin. Kuviin saatiin enemmän syvyyttä erilaisilla lavastuskikoilla. pylväillä, avautuvilla ovilla ja porrassyvennyksillä. Elokuvien myötä rakennettuja lavasteita alettiin viedä luonnonmaisemiin ja samat lavasteet palvelivat useita elokuvia.

Yksi merkittävä lavastuksen suuntaus oli saksalainen ekspressionismi, joka kehittyi vastapainona historiallisten elokuvien kaavoille 20-luvulla. Lajin tunnetuin edustaja kauhuelokuva “Tohtori Caligarinkabinetti” Robert Wiene 1920. Elokuvan lavasteet ovat villi yhdistelmä kulmikkaasti ja epäsymmetrisesti maalattuja muotoja, joita voimakkaat valo- ja varjovaihtelut korostavat. Ekspressionismin myötä lavasteista tuli yhtä aktiivinen osa tarinaa kuin hahmot.

Varhaisimmat ekspressionistiset elokuvat saivat runsaasti vaikutteita ekspressionistisesta taiteesta, ja ne pyrkivät välittämään protagonistin, eli pääosan esittäjän mielentilan lavastuksen avulla. “Tohtori Caligarinkabinetti” jossa hullu päähenkilö kertoo oman näkemyksensä siitä, miten hän joutui mielisairaalaan. Elokuvan vääristyneet kadut ja rakennukset ovat päähenkilön oman sisäisen maailman heijastumia, ja elokuvan muut hahmot ovat maskeerauksen ja pukujen avulla visuaalisiksi symboleiksi. Elokuvan sairaalloisen kauhun ja ahdistuksen tunnelmasta tuli inspiraation lähde monille muille ekspressionistisille elokuville. Toinen versio “Golem” 1920, kauhuelokuva “Nosferatu” 1922 ja “Metropolis” 1927 kuvaavat sosiaalista romahdusta tai tutkivat ihmisluonnon synkkää kaksijakoisuutta ja sen kykyä hirvittävään pahuuteen.

 Neuvostoliitossa että Yhdysvalloissa lavastajat ja kuvasuunnittelijat olivat taitavia kuvittajia. He laativat kuvakäsikirjoituksia ja kantoivat vastuuta kohtausten visuaalisesta ilmeestä kuvakulmia myöten. Pohjois-Amerikassa muiden taiteiden vaikutus elokuviin ei ollut yhtä vahva kuin Euroopassa ja Hollywoodissa keskityttiin esteettisten kokeilujen sijaan tekniseen taituruuteen. Hollywood-elokuvan kultakaudella elokuvat kuvattiin valtavissa studioissa, joihin rakennettiin kaupunkeja ja luonto ympäristöjä.

WWII aikoihin nousi uusi kuvaus tapa. Neorealistit käyttivät näyttelijöitä tavallisia ihmisiä ja kuvasivat aidoilla tapahtumapaikoilla. 1950–60-luvulla useissa maissa kehittyi lähinnä ranskalaisten elokuvakriitikkojen vaikutuksesta merkittävä uuden aallon elokuvaksi kutsuttu suuntaus. Siinä elokuvanteko pyrittiin vapauttamaan mahdollisimman. Elokuvia alettiin kuvaamaan luonnossa, oikeissa asunnoissa ja kaduilla.

Fiktio-elokuvan lisäksi vuosisadan alusta 1950, suuressa suosiossa olivat uutiskatsaukset. siihen aikaan uutislähetyksissä esitetiin ja näytetiin ajan kohtaiset uutiset. Uutisten hitaan liikkumisen vuoksi monet isot tapahtumat kuitenkin lavastettiin ja kuvattiin studiossa jälkikäteen. Esimerkiksi Venäjän ja Japanin sotaa esitellyt uutiskatsaus kuvattiin pariisilaislähiöissä armeijan tukikohdassa. Aitoutta luotiin ripottelemalla kuviin aasialaista rekvisiittaa.

1960 luvulla otettiin suuri hyppy realistisiin elokuviin. Suuri syy oli siinä, että elokuvien valmistus piti i olla halpaa näin WWII jälkeen. Hollywoodissa 60-luvulla haluttiin keskittyä kansanoikeuksiin, Vietnamin sota, feminismi ja seksuaalinen vallankumous. “Guess Who’s Coming to Dinner” 1967 käsitteli rotujen välisiä suhteita aikana, jolloin tällaiset liitot olivat vielä laittomia monissa osavaltioissa. “In the night heat” 1967 käsitteli rasismia Amerikan eteläosissa. “Dr. Strangelove” 1964 satirisoi mestarillisesti kylmää sotaa ja tarjoaa synkän koomisen kuvauksen ydinsodasta ja poliittisesta kyvyttömyydestä.

Toinen 1960-luvun mullistava tekijä oli Haysin koodin romahtaminen, tiukka moraalinen ohjeistus, joka oli ohjannut Hollywoodin tuotantoja 1930-luvulta lähtien. Haysin laki kielsi eksplisiittisen sisällön, mukaan lukien seksin kuvaukset, kirosanat, huumeiden käyttö ja uskonnollisten instituutioiden kritiikki.

1970-luku oli uraauurtava aikakausi elokuvassa, jota leimasi ainutlaatuinen tekijöiden yhtymä, joka johti monipuoliseen ja vaikutusvaltaiseen tuotantoon. Vuosikymmen toi esiin yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja ajatuksia herättäviä elokuvia, jotka heijastivat aikakauden kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä. 

Aasialainen elokuva tuotanto tuli nousuunsa 70-luvun alussa ja heidän suuri hittinsä olikin kamppailu lajit. Eurooppalaisessa elokuvassa “Prahan kevät” 1967, epäonnistuminen toi mukanaan nostalgisia elokuvia, jotka muistuttavat 70-lukua itseään juhlistavia elokuvia. Nämä elokuvat ilmaisivat kaipausta ja olivat ennakkovaroitus vuosikymmenestä ja sen unelmista. Italialainen ohjaaja Bernardo Bertolucci teki elokuvan “The Confirmist” 1970. Saksalaiset elokuvat sodan jälkeen pohtivat eksistentiaalisia kysymyksiä, erityisesti Rainer Fassbinderin teokset. Ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin elokuvat saavuttivat uuden ilmaisun tason elokuvissa, kuten “Cries and whisapers” 1973.

70-luvun alussa Hollywood oli edelleen kovasti kiintynyt sotaan ja jatkoi tuottaa aiheesta elokuvia, mutta pikkuhiljaa jo päästi siittää irti ja keskittyi nuorisoa miellyttävin elokuviin. Hollywoodissa tuli myös suuri muutoksia hahmojen ja tarinoiden kuvauksessa valkokankaalla. Antisankarit ja monimutkaiset, moraalisesti väärät päähenkilöt nousivat esiin, tarjoten poikkeaman perinteisistä arkkityypeistä. Hollywoodin talousmaisema koki myös merkittäviä muutoksia. Aikakaudella perinteinen studiojärjestelmä hiipui, kun itsenäiset tuotantoyhtiöt saivat jalansijaa ja haastivat suurten studioiden ylivoiman. Tämä synnytti monipuolisempia tarinoita Hollywoodissa, tarjoten mahdollisuuksia aliedustetuille elokuvantekijöille ja näyttelijöille.

1970-luku oli Hollywoodissa dynaaminen ja mullistava aikakausi, jota leimasivat taiteellinen vapaus, yhteiskunnallinen merkitys, teknologiset edistysaskeleet ja muuttuvat alan dynamiikat. Tämän vuosikymmenen elokuvat venyttivät tarinankerronnan rajoja ja haastivat perinteiset normit, jättäen pysyvän jäljen amerikkalaisen elokuvan kehitykseen.“Jaws” 1975, on ensimmäiseksi Blocbuster-elokuva. Se oli ensimmäisiä elokuvia, joka sai laajan levityksen ensi-illastaan lähtien ja muutti ilmestyessään käsityksen, jonka mukaan kesä oli huono elokuvien ensi-ilta-aika. Tämän takia sitä on myös kutsuttu kesähittielokuvien isäksi. “Halloween” 1978, Elokuvaa pidetään etenkin 1980-luvulla suosiossa olleiden slasher-elokuvien inspiraationa ja sai kauhuelokuviolle hurjan vimman. “Alien” 1979, uudisti lajityyppiä yhdistämällä scifi ja psykologista trilleriä. Sen on myös sanottu poikenneen “Star Traker” kaltaisesta ”kliinisestä scifistä” ja luoneen tieteiselokuvan lajityyppiin.

Tähän maailman aikaan animaatio elokuvat alkoivat nousemaan myös. Disney oli jo tehnyt elokuvia 1923 luvulta saakka, elokuvat olivat käsin piirrettyjä animaatioita. Mutta muutos animaatioon tuli 1979 Lucasfilmin, nyky aikaan tunnettu Pixar studio alkoi valmistaa tietokone animaatio elokuvia.

Jo 1990 hoksattiin tietokone animaatio, jota silloin käytettiin jopa ennen ensimmäistä “Toy Story” elokuvaa. Mutta sai nousunsa vasta 70-luvulla, kun tajuttiin että kaikkea rekvisiittaa ei tarvitse tehdä käsin vaan voidaan hyödyntää tietokone teknologiaa, eli CGI. “Futureworld” 1976, oli ensimmäinen 3D CGI elokuva, Elokuva yritti viedä juonta eri suuntaan kuin Westworld, mutta se ei saanut hyvää vastaanottoa yhdysvaltalaiskriitikoilta. Ranskalaiset kriitikot arvostivat elokuvaa enemmän. “Star Wars” 1977, ensimmäiset 3D laajakuvagrafiikat, elokuva nousi suureen nousuun ja on noussut tunnetuksi klassikkosi. “Young Sherlock Holmes” 1985, elokuvassa on ensimmäinen täysin CGI:llä tehty hahmo.

Skill stacking is a completely new thing for me, so I have mixed feelings about it. In one hand, sure it`s useful. You can combine different skills for projects and learn something new or even learn new skills from those that you already know. But in the other, who really would want photographer who is kind of good or buy a painting from artist who´s art is okay.  

I´ll stop being negative Nancy, for now. It’s nearly impossible to be perfect at something, let alone everything that you want to be good at. And thing is, whit skill stacking is that you don´t have to be the best, you just got to be little open minded and combine your skills to be better. Another thing is, you don´t have to do anything you don´t want to, you can do just those things that are in your comfort zone.  

Would you look at that, negative Nancy is back. There are skills that you’re either good at or bad at, and skills that you simply need, for example, social skills. If you have poor social skills then that`s your loss, but if you’re good at it then good for you. In the blog we got example of Scott´s skills, writing, great artist and he`s a funny guy apparently. These skills make great comic writer. But what if your skill doesn’t combine like that. What if you’re good at gardening, photography and something useless as talking. What are you supposed to do whit that stack. I know it is far-fetched idea that all your skills would be useless together, but it still is possible ´what if´ situation, right. 

For set decoration it is useful, since we can and do everything from anything. We need to know how to work whit many materials and equipment, we must be able to sew weld, do woodwork, use wood, paint, metal, fabric. There definitely is much more, but you get the idea from these. But of curse everyone has their favorite material and technique to use, so yes you could use only one technique, but that would limit what you could create. And if I something have learned I school it’s that the options on creating is unlimited, prefer cheap and lights material though. The point is, once you know how to use many different materials you can create so much more because, of course, you can combine different methods. Also, skills that you kind of have to learn are design and calculations, still working on those.  

In a nutshell. I don´t know if this make any sense, but skill stacking is useful. My stupid what if situations are still standing. I guess this shows that writing is not on my skill stack.

ISFP – Seikkailija

Kokonaisuudessaan testi oli vaikea sillä en ajattele omaa persoonallisuuttani juuri lainkaan. Varmaan puolet vastauksista veikkasin ja meni fiiliksen mukaan. Annan asioiden tapahtua ja ne menee niin kuin menee enkä jää miettimään sen pidemmälle. Olen myös huomannut sen, että olen huono sanomaan itsestäni mitään. Jos joku muu kertoo huomanneensa jotain persoonallisuudessani, yleensä tajuan, että he ovat oikeassa. En vain itse ole huomannut piirrettä. Metaforat on helpompi ymmärtää kuin yksinkertaiset kysymykset. “tekisitkö näin tässä tilanteessa?” en tiedä “jos olisit tällaisessa tilanteessa, reagoisitko näin vai noin?” helppo vastata, “näin”. Olen tehnyt testin aikaisemminkin, ehkä neljä vuotta sitten ja silloin vastaus oli INFP.

Sanoisin että se on enemmän 50/50. Minulla ei ole ongelmaa olla yksin, nautin ajasta ja voin tehdä mitä vaan, pystyn menemän monta päivää yksin ja vaikka puhumatta kenellekkään. Mutta silti tarvitsen aikaa kavereiden kanssa ja otan joka mahdollisuuden jonka saan. Jos jään porukasta ulkopuolelle, se toki tuntuu paskalta ja siltä että missaan jotain kivaa. 

En pohdi asioita turhaa enempää. Teen tehtävät niin kuin minulle kerrottiin enkä kyseenalaista sen enempää, jollei jokin jäänyt epäselväksi. Luovuutta kyllä kuitenkin löytyy. Kaikenlaisia ideoita on. Mutta jos itsellä ei ole mitään tekemistä niin alan tarkkailemaan muita ihmisiä ympärilläni ja erityisesti pohdin muiden ihmis suhteita. 

 En ajattele loogisesti, että yleensä teen fiiliksen mukaan. Mutta en usko olevani enemmän tunteellinen. “Heille empatia, harmoninen vuorovaikutus ja yhteistyö ovat erityisen tärkeitä.” harmonia ja yhteistyön ymmärrän ja pidän tärkeänä, mutta en empatiaa koe kovin vahvana, varmaan ongelma mihin pitäisi panostaa. Vaikea puhua tunteista ja antaa muille myötätuntoa. 

Sanoisin että olen hyvä improvisoimaan. Jos jokin menee päin puuta, ei siinä mitään keksitään vain uusi ratkaisu. Tilaisuuksiin on vaikea tarttua yksin koska en koe, että tarvitsisin mitään tiettyä itselleni, mutta kaverin kanssa olisin aivan valmis lähtemään heti kokemaan uusia asioita yhdessä. Joustan tosi helposti koska itselläni ei ole suuria mielipiteitä oikein mistään asiasta. 

Levoton ei sovi minun yhtään. En stressaa asioista, teen asiat fiiliksen mukaan. En tavoittele täydellisyyttä. Menestyksellä ei ole mitään väliä, en edes halua huomiota menestyksen kautta. Pari vuota taakse päin kyllä kaikella oli väliä. Ja stressasin aivan jokaisesta koulu tehtävästä, mutta sitten tajusin, etten millään pysty tavoittamaan täydellisyyttä. Joten opin ottamaan rennommin ja tavoittelemaan keskiarvoisia numeroita. 

Urapolku

Todennäköisesti menestyn työ ympäristöissä, joissa pääsen toteuttamaan luovuuttani ja työskentelemään käsin, luomaan uutta. Yhdistää kauneus ja käytännöllisyys joko taiteen, muotoilun tai käsityön avuin. Ihanneura voisi olla vaihtelua ja joustavuutta, jolloin pääsen tarttumaan uusiin haasteisiin ja ilmaisemaan itseäni eri tavoin. 

Perinteinen työura ei todellakaan sopisi minulle. Tarvitsen rauhallisempaa ja vapaata työskentelyä. Tasapainottamalla luovan vapauden tarpeet ja työelämän käytännön vaatimukset.