Luin Madison Troyerin artikkelin Iconic movie props and where they are now, jossa kerrottiin mitä 25:lle ikoniselle elokuvalavasteelle tai -propille tapahtui kuvausten jälkeen, ja missä ne tällä hetkellä ovat. Tiivistin listaa kuuteen tunnetun propin tai lavasteen lyhyeen tarinaan:

Suklaarasia

Elokuvassa Forrest Gump on suklaarasia, ja Forrest kertoo, että hänen äitinsä vertasi suklaarasiaa elämään, koska ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee. Tom Hanks on kirjoittanut nimikirjoituksensa alkuperäiseen suklaarasiaan, ja se huutokaupattiin erässä monien muiden tunnettujen lavasteiden kanssa lähes 6000:lla dollarilla yksityiseen kokoelmaan.

Heart of the Ocean -kaulakoru

Elokuvassa Titanic oleva Heart of the Ocean -kaulakoru oli valmistettu zirkonista ja valkokullasta, eikä se ollut todellisuudessa kovinkaan kallis. Hinta olisi ollut noin 425 miljoonaa dollaria, jos se olisi ollut tehty timantista, mutta elokuvassa esiintyvän korun arvo oli vain 11 000 dollaria. Kaulakorua säilytetään studion arkistoissa, mutta siitä on tehty kopio, jota käytettiin My Heart Will Go On -musiikkivideossa. Tämä koru myytiin 1,4:llä miljoonalla dollarilla ja on nykyään esillä museossa, joka sijaitsee Englannissa Cornwallissa.

Harry Potter -maailma

Harry Potter -elokuvasarjan lavasteita, proppeja ja pukuja säilytetään Warner Bros. Studiolla Lontoossa. Fanit voivat vierailla Harry Potter -maailmassa ja nähdä alkuperäisiä kuvauspaikkoja.

Ruoska

Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvassa Kadonneen aarteen metsästäjät käytettiin proppina monia ruoskia (kuten myös muissakin Indiana Jones -elokuvasarjan elokuvissa), mutta vain yksi niistä säilyi ehjänä. Tämä kappale oli huutokaupassa myynnissä ja arvioitiin, että sen hinnaksi huudettaisiin ainakin 70 000 dollaria.

Sormus

Taru sormusten herrasta -trilogian kuvauksia varten oli tehty kymmenen sormusta, joista yksi lahjoitettiin Frodo Reppulin näyttelijälle Elijah Woodille. Muiden sormusten olinpaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta oletetaan kuitenkin, että elokuvien ohjaaja Peter Jackson olisi pitänyt yhden itsellään.

Kuoleman tähti

Aluksi Star Warsin proppeja ja lavasteita säilytettiin varastossa, mutta varastotilojen vuokrien maksaminen kuitenkin lopetettiin, ja kaikki tavara otettiin ulos. Eräs varaston työntekijä otti Kuoleman tähden mallin itselleen, ja se on vuosien varrella kiertänyt monilla keräilijöillä. Vuonna 2021 se oli seattlelaisen Star Wars -fanin kotona näytillä, ja tämä on oletettavasti myös sen nykyinen olinpaikka.

Raivo on ehkä hieman liian voimakas sana, mutta sanon nyt kuitenkin, että päällimmäisenä Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan taskuraamatusta jäi mieleen sen raivostuttavuus. Kirjassa käsiteltiin lähes kaikkea erilaisten stereotypioiden kautta, ja ne saattoivat olla hyvinkin kärjistäviä. Tietysti yleistäminen saattaa olla kannattavaa pohtiessa suurta ihmismassaa ja heidän mielipiteitään, mutta minua ärsytti se, ettei kirjassa edes mainittu, etteivät tällaiset stereotypiat pidä aina paikkaansa. Yritykset voivat olla niin erilaisia, ja niiden asiakaskunnat ovat tietenkin myös todella erilaisia. Jonkin yrityksen tyypillisin asiakas voi olla kaukana tästä tavallisen asiakkaan stereotypiasta, jollaisia kaikkien oletetaan Tuotteistajan taskuraamatun mukaan olevan, eikä siksi kirjassa oteta mielestäni kaikenlaisia yrityksiä huomioon. En kokenut olevani kirjan kohderyhmää, koska arvomaailmani poikkesi siinä esitetyistä arvoista, ja minulla särähti aina korvaan, kun esimerkiksi sukupuolirooleja yleistettiin tai konservatiivisia arvoja normalisoitiin.

Suhtautumiseni kirjaan ei siis ollut mikään paras, enkä oikein pitänyt kirjan lyhyistä tietoiskumaisista luvuista, koska jälkikäteen katsottuna olen varmaan unohtanut suurimman osan kirjan sisällöstä. Käsiteltäviin aiheisiin ei syvennytty, vaan siirryttiin heti vain seuraavaan lukuun, aivan kuin kirja olisi ollut vain täynnä ranskalaisia viivoja vähän suuremmassa mittakaavassa. Tietoa oli hirveästi, mutta sitä käsiteltiin vain pintapuolisesti, tai vaihtoehtoisesti pointit olivat muutenkin jo niin pieniä vinkkejä, ettei niihin edes olisi pystynyt syventymään yhtään ihmeellisemmin.

Tuotteistajan taskuraamatussa mainittiin kuitenkin myös hyviä kikkoja. Itse pidin erityisesti listasta, jossa kerrottiin kymmenen asiaa, joissa yrittäjän kannattaisi osata sanoa ei. Mielenkiintoisin kohta listassa oli se, ettei tulisi suostua myymään asiakkaalle tuotetta, joka ei sovi hänelle. Mielenkiintoinen pointti oli myös se, että kiittäminen on tehokkaampaa kuin pieni rahapalkkio, ja että tuotteen jakaessa mielipiteitä ollaan menossa tuotteen kannalta lupaavaan suuntaan.

Luin Jason Linkin artikkelin Skill Stacking: Be awesome with average skills (7.4.2019) nettisivulta The Shortcut Talks. Artikkeli kertoi siitä, kuinka omia taitoja yhdistelemällä niistä voi saada uniikin kokonaisuuden, jota voi hyödyntää urallaan. Mielestäni kuitenkin artikkelissa taitojen yhdistely saatiin kuulostamaan liian helpolta ja huolettomalta. Sai sellaisen kuvan, että jokainen saa varmasti tienattua rahaa, kunhan vain yhdistelee omat taidot pakettiin ja hallitsee vähintään kohtuullisesti monia osa-alueita. Pääasia olisi se, että omien taitojen setti olisi laaja sekä joukosta erottuva, ja tuli sellainen olo, että määrä korvaisi laadun. Vaikka tämä esimerkki onkin hieman kärjistetty, en usko, että tällainen erilaisten taitojen keräily ja hyödyntäminen olisi kovinkaan käytännöllistä tai helppoa.

Itse ajattelen, että minulla on käynyt hyvä tuuri, koska olen kiinnostunut teatterilavastuksesta ja musikaaliorkesterissa soittamisesta. Valintani ovat myös vieneet minut siihen, että opiskelen lavasterakentamista ja soitan fagottia nyt kymmenettä vuotta, joten ikään kuin vahingossa kaksi kiinnostuksen kohdettani saa molemmat liitettyä teatterialaan ja molempien avulla voisi tienata. En siltikään oleta, että pääsisin tulevaisuudessa hyödyntämään näitä molempia taitoja urallani. En usko kaiken toimivan niin kätevästi, esimerkiksi ajan puute ja päällekkäisyydet olisivat varmasti riesanani. Mutta entä, jos olisinkin kiinnostunut hiustenvärjäämisestä ja mäkihypystä, miten nämä taidot saisi yhdistettyä? Omaan korvaani kuulostaa ainakin hiukan hankalalta luoda uraa täysin toisistaan irrallisista taidoista ja asiaa vain pahentaisi se, jos erilaisia taitoja, joita haluaisi urallaan hyödyntää olisi läjäpäin.

Mielestäni on itsestäänselvyys, että ihmisten taidot sopivat edes vähän heidän uravalintaansa, koska ihmiset oletettavasti hakeutuvat työhön, joka heitä kiinnostaa ja ovat jo perehtyneet siihen aiheeseen elämänsä aikana. Tietysti joillekin sopii sellainen työ, jossa vaaditaan monipuolisia taitoja, mutta uskoisin, että nämä taidot eivät ole pelkkiä satunnaisia taitoja omasta takaa, vaan ne on opeteltu vasta uravalinnan jälkeen. Jason Linkin artikkelissa kerrottiin kyllä siitä, että uraa rakentaessa täytyy oletettavasti opetella uusia taitoja täydentääkseen omaa taitojen settiä, mutta olen silti sitä mieltä, että on aikalailla tuurista kiinni, jos osaa etukäteen monta uniikkia asiaa, joita voi omassa työssään hyödyntää.

Vyötiäinen on lempieläimeni, joten siitä tulisi logoni. Aloitin logoni suunnittelun katsomalla kuvia vyötiäisistä ja muistuttelemalla, miltä se näyttää.

Harri mainitsi heraldiikasta, joten hain kuvan Grenadan vaakunasta, jossa vyötiäinen pällistelee.

Etsin inspiraatiota ja hain Googlesta yksinkertaistettuja kuvia vyötiäisistä.

Lähdin itse hahmottelemaan mahdollisimman yksinkertaista vyötiäistä. Yritin piirtää vyötiäistä esimerkiksi yhdellä viivalla.

Lopulta olin tyytyväinen hahmotelmaani.

Harri vektoroi lopullisen version, ja tällainen siitä tuli.

Teimme vielä käyntikortin höpöhöpötiedoin.

Olen persoonallisuustyypiltäni päällikkö, jonka tiivistäisin sanoihin voimakas, kylmä ja johtajahahmo. Päälliköiden vahvuuksiin kuuluu tehokkuus, itsevarmuus, haasteista nauttiminen ja pätevyys, kun taas heikkouksia ovat empatian puute, kylmyys ja joustamattomuus.

Fiilikseni on vähän ristiriitainen, koska osittain samaistun päällikköön, mutta en kuitenkaan näe itseäni siinä täysin. Olin pienenä paljon enemmän päällikön kuvaukseen sopiva, mutta olen oppinut suodattamaan käytöstäni ulos päällikön roolista. Osaan myöskin tunnistaa oman itsekeskeisen, päällikölle tyypillisen ajattelutapani, jota pyrin parhaani mukaan korjaamaan ottamalla muut huomioon. Sanoisin ehkä olevani hillitty päällikkö.

Äitini ja veljeni sanovat, että olen kuin päällikkö, mutta en pidä heidän sanaansa täysin luotettavana. He ovat minuun verrattuna persoonaltaan melkeinpä vastakohtia, enkä siksi usko heidän ymmärtävän. Jos testini olisi antanut minkä tahansa persoonallisuustyypin, jolla on vahva itseilmaisu ja taipumus olla johtajahahmo, he olisivat varmasti sanoneet samaa. Heille tärkeintä on vain se, että minun persoonallisuustyyppini on mahdollisimman päinvastainen heihin verrattuna ja kunhan se pätee, he uskovat, että silloin minulle valikoitunut persoonallisuustyyppi on juuri oikea.

Minua oikeastaan kuvottaa päälliköt, jos he tosiaan ovat juuri sellaisia kuin kuvauksessa väitetään. Vihaan tylyä itsekkyyttä ja tunteettomuutta vailla sääliä, enkä ymmärrä, kuinka kukaan edes kehtaisi arkisessa elämässään olla niin kylmä kuin päällikkö. Vaikka pidänkin päällikön voimakkuudesta ja päämäärätietoisuudesta, minua silti raivostuttaa päälliköt, ja minua sattuu se, että oma persoonallisuustyyppini on juuri päällikkö.