Ensin yritin päättää minkälainen geometrinen muoto olisi helpoin erottaa kaukaa, mutta päädyin heraldiikan teemoista erilaisiin kilpiin. Kilpi vaihtoehtoja oli todella monta riippuen aikakausista. Otin inspiraatiota eläimellisempiin logo versioihin aikaisemmin tekemästäni logosta, jota käytin eri koulutyössä.
Mieleeni tuli tavanomainen illuusio siitä, näkeekö henkilö maljakon vai kahdet kasvot. Ajattelin että voisin hyödyntää kuvaa jäljittelemällä omia kasvojani ja rajaamalla kuvan siten, että esille tulisi selkeästi vain kasvot ja maljakon alue. Ajattelin ensin sulkea kuvaa asettamalla kaksi miekkaa kilven ylä- ja alapuolelle, mutta jostain syystä mieleeni tulee vain ristit ja Paavalin hattu. Voi hyvinkin olla, että luovun kuvan miekoista. Viimeistelin logon adobe illustratorissa vektoroimalla. Logo olisi luultavasti ääriviivoineen päivineen, mutta olin epävarma vielä siitä, kuinka paksut viivat logossa olisi hyvä.
”Kun tunnet edes ostamisen psykologiset perusasiat, löydät yht´äkkiä lukuisia uusia vaikuttamisen keinoja.”
Antti Apunen ja Jari Parantainen: Tuotteistajan taskuraamattu, Talentum, 2014
Tuotteistajan taskuraamattu ei tehnyt minusta kyynistä, mutta viihdytti.
Kirja on Talentumin kustantamana kohdennettu liike-elämän luettavaksi ja vaikka onkin muodoltaan ja tyyliltään kevyehkö, vaatii lukijaltaan kiinnostusta ja hitusta aiheen aiempaa tuntemusta. Taskuraamattu on mestarillisesti tiivistetty, eikä oma osaamiseni tai perspektiivini riitä sitä haastamaan, tuskin kommentoimaan. Lukaisin tämän raamatun läpi viisi-kuusi kertaa ja poimin siitä hämmentävästi esiin joka kerta esiin eri asiat. Apusella ja Parantaisella on kyllä rutkasti osaamista tekstinsä takana, mutta kirjoittamisen tyylin takia lähdin itse rönsyämään lueskelemalla palvelumuotoilua, ostamisen psykologiaa, markkinoinnin tiiliskiviä, milloin mitäkin.
Tässä ne kirjan kolme kohtaa, jotka kolahtivat:
Luku 38 Tuttu, turvallinen, tylsä
Asiakas arvostaa tuttua asiantuntijaa epävarmassa tilanteessa. Kun asiakkaan turvallinen tilanne jatkuu pitkään, huoleton tunne menettää tehonsa. Jos asiakas uskoo selviävänsä helposti tulevista taistoista, tuttuuden tunne ei tuo yrityksellesi enää kilpailuetua. Asiakas vaihtaa sinut.
Joten: lista kymmenestä esimerkistä syitä, joiden vuoksi voi olla yhteydessä asiakkaaseen, esim.:
Tuotteista yrityksellesi kymmenen vakiotapaa yllättää asiakkaasi.
Kierrätä samoja ideoita kylmän rauhallisesti vuodesta toiseen.
Kirjaa jo käyttämäsi yllärit asiakkuudenhallinnan järjestelmääsi.
Kirjoittajien visioimat asiantuntijat tuskin viilaavat hopealevyä, mutta tässä on kullanarvoinen lista ja muistutus jokaiselle yrittäjälle.
Tähän liittyen vielä luvun 35 Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät Apunen ja Parantainen väittävät lähtökohtaisesti, että ostaja rakastaa tylsyyttä. (Viite 1).
Satunnainen vaihtelu viittaa tässä asiakkaan mielestä laatuongelmiin. Tarjotun palvelun tulee siis lähtökohtaisesti olla tasalaatuista ja toistettavissa.
Tietenkin tämäkin kärjistyy kasvokkainmyynnissä, esim siinä aspatiskillä.
Luku 45 Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti
Kymmenen mallisuoritusta, jotka jokaisen tulisi harjoitella. Firmasi kate tuplaantuisi muutamassa kuukaudessa, jos opettelisit nämä kymmenen tärkeintä ei-virkettä. Raadollinen luku, mutta niin täyttä totta. Huoneentauluainesta!
Luku 47 Koeta edes kerran olla kopioimatta kilpailijalta
Luotettavalla, laadukkaalla, johtavalla, asiakaslähtöisellä, dynaamisella ja vakavaraisella yrityksellä on myynnissä se helppokäyttöinen, edullinen, kestävä, ekologinen, laadukas ja luotettava tuote, johon yksikään täysi-ikäinen ei usko sekuntiakaan. Eikä täydellinen ole kovin kiinnostavaa. Vain epätäydellinen ja vinksahtanut on kiinnostavaa.
Mitäpä jos tykittäisit asiat suoraan, tai vaikka vähän vinoon – omalla tavallasi. Asiakkaan aivot joutuvat töihin. Vaikutus saattaa olla omaa luokkaansa.
No niin, kyllä.
Jaetulla neljännellä sijalla vielä kirjan luvut:
8 Jämäkkä ehdotus poistaa ostajalta riskin tunteen
10. Hyvän tarjouksen anatomia, hyvä huoneentaulu tämäkin.
23. Kukaan ei hyväksy epäreilua
Pidä huoli siitä, että hintasi jää alle puoleen hyödystä, jonka lupaat tuottaa asiakkaallesi
28. Kyllä, ylpeys käy lankeemuksen edellä
Laadi yksinkertaisistakin rutiineista tarkistuslistoja
35. (Viite 1) Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät
Asiakas ei välttämättä ilahdu edes loistavasta palvelusta, jos se on joka kerta hiukan erilaista loistavaa palvelua. Satunnainen vaihtelu viittaa ostajan mielestä laatuongelmiin. Asiakaspalvelun johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin toimintamallin yksityiskohdat. Asiantuntija kyllästyy itse nopeasti. Siksi hän kuvittelee, että asiakkaatkin kyllästyvät. Totuus on toinen. Ostaja rakastaa tylsyyttä.
Vielä se yksi luku, joka ei vakuuttanut:
luku 40 Ota pari askelta etäisyyttä
jossa mm. kerrotaan konsultin nimeltään Paco Underhill havainneen asiakkaiden käytöksessä ostoskeskuksissa ja tavarataloissa ns. butt-brush-tekijän (suom. tässä hanurinhankaukseksi) nimeämänsä ilmiön. Ihmiset siis inhoavat sitä, että joku vain hipaiseekin heitä ohi kulkiessaan takaapäin. Jätetään siis myymälöissä leveät käytävät, jotta ihmisille jää reilusti tilaa ohittaa muut. Toisaalta luku kertoi Hankenin professori Tore Strandvikin tutkineen miten tuttavallisuus vaikuttaa ostokäyttäytymiseen.
Lähtökohtana kuitenkin tässä on, että kosketus saa ihmiset osallistumaan kaupassa maistajaisiin, juomaan baarissa enemmän ja antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen.
Luvun lähdeluettelo koostuu neljästä lähteestä.
Tämä oli kenties kirjan turhin luku, ei aiheen vaan lähinnä kevyehkön sisällön takia.
Arkkitehdit omaavat harvinaisen yhdistelmän visionäärisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Heidän analyyttinen mielensä pyrkii jatkuvasti ymmärtämään ympäröivää maailmaa, ja heitä ajaa kyltymätön uteliaisuus sekä halu parantaa järjestelmiä ja ideoita. He lähestyvät elämää strategisella asenteella, aina askel edellä ja erilaisia vaihtoehtoja suunnitellen.
Olen tehnyt 16 persoonallisuutta –testin vuosien varrella useita kertoja, ja vaikka olen saanut useita eri tuloksia, niissä kaikissa on ollut jotain, mikä pitää paikkaansa. Ensimmäisen kerran testin tulos kertoi, että olen sovittelija, sitten puolestapuhuja, loogikko, ja nyt olen arkkitehti.Aika lailla värikkäästä harmaammaksi, jos niin voi sanoa.
Vaikka en sanokaan, että olen täysin itsenäinen visionääri, mitä testi väittää minun olevan, huomaan pyrkiväni loogisuuteen ja käsittelemään asioita käytännönläheisesti. Hyvin nopeasti oppiessani uutta alan miettimään, miten juttu toimii tehokkaasti ja tehdä siitä mahdollisimman selkeän.
“Itsenäinen luonteesi on yksi määräävimmistä ominaisuuksistasi. Arvostat autonomiaasi ja työskentelet mieluiten yksin, luottaen omaan arviointikykyysi ja taitoihisi ylitse muiden.”
Väärin. Erilaisten projektien alkaessa, vaikka minulla voi hyvinkin olla jo selvä idea toteutuksesta, alan miettimään tehtävän antoa ja odotuksia. Minun on silloin tällöin kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää, mitä minulta odotetaan ja välillä, riippuen projektin laajuudesta ja aiheesta, ellen saa tarkkoja virtaviivaisia ohjeita saatan mennä lukkoon. Kyselen siis tiukkaan tahtiin, ettäoliko tämä nyt varmasti se mitä pyydettiin ja ymmärsinkö oikein. Tunnen olevani hyvinkin ärsyttävä, kun teen näin, mutta haluan välttää mielipahaa ja ylimääräistä työtä kummankin osapuolen kohdalta.
Testi kertoi minun heikkouksiini kuuluvan myös mm. vaativuus, suorasukaisuus, yliajattelevaisuus, täydellisyyden tavoitteleminen, ja “tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen”. Nämä kaikki pitävät jollain osaa paikkaansa, vaikkei ehkä ihan näin suuressa määrin.
Olen vaativa itselleni ja täydellisyyden tavoittelu on tuttu juttu. Voisin sanoa olevani perfektionisti. Mutta on tosiasia, että jään usein kiinni yksityiskohtiin. On välillä hyvin vaikeaa sanoa itselleni, että “nyt ne näpit irti, ei se siitä paremmaksi tule, jos nyhjää samaa kohtaa tuntikausia”.
Ajattelen myös asioita liikaa. Onko tämä nyt oikein tehty? Ollaanko siihen tyytyväisiä? Pitääkö minun aloittaa alusta? Hiljaa, asiasta voi puhua ja siitä voi kysyä, vaikka se ärsyttävältä tuntuukin.
Tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen? Joopa joo. En ole mikään small talkin -ystävä, enkä edes hyvä siinä, mutta se on ehkä aika jyrkästi sanottu.
Kai niitä hyviäkin puolia on? Tuloksen mukaan olen mm. itsensä kehittäjä, utelias oppija, “strateginen ajattelija” tai pitkän aikavälin suunnittelija, ongelman ratkaisija, rehellinen viestijä ja uskollinen. Osan näistä voisin lukea negatiiviseksi, mutta kyllä näistä osa on ihan tutun kuuloista ja tunnistan itsessäni näitä piirteitä.
Opin mielelläni uutta, ja samalla pyrin kehittämään itseäni ja toimintaani. “Asia X on tähän projektiin parempi vaihtoehto, kun Y? Yritän muistaa sen jatkossa, jotta voin soveltaa sitä eteenpäin”.
“Strategisen ajattelijan” ja “pitkän aikavälin suunnittelijan” lokeroisin hieman samaan. Haluan ajatella pidemmälle, oli se sitten itseäni varten tai vaikka asiakasta, ettei tarvitsisi heti tehdä uudelleen. Samalla haluan ratkaista ongelmia, joiden kanssa sillä hetkellä taistellaan. Se on mielestäni fiksua tehdä hieman enemmän pohjatyötä, että lopputulos on kestävämpi ja vielä tulevaisuudessakin sopiva.
Pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen, esimerkiksi kun törmään ongelmakohtiin ja kun annan palautetta. Joskus olen ehkä vähän liiankin rehellinen, ja se saatetaan ymmärtää väärin. En kuitenkaan halua kierrellä asiaa, ja itse arvostan, jos palaute tulee suoraan.
Mitä tarkoittaa, että olen uskollinen? Ymmärsin sen niin, että esimerkiksi haluan hoitaa homman kunnolla loppuun yhteistyöllä ja niin, että homma on oikeasti hoidettu loppuun. Haluan kantaa vastuun tekemästäni työstä, ja korjata mahdollisen virheen.
Mielestäni testi ja tehtävä olivat ihan avaavia. Vaikka olenkin saanut useita eri tuloksia, on niissä kaikissa ollut jotain oikeaa, ja varmasti ihminen muuttuu vuosien varrella. Ei kuitenkaan ihan persoonalliuuden osalta, mutta jotkut asiat korostuvat eri osin, kun aika kuluu. Sen tiedän, että olen aina ollut utelias, rehellinen ja vaativa, sekä olen aina ajatellut asioita liikaa.
Mutta aina on kehitettävää, ja tämä tehtävä ja testi avasi, missä on parannettavaa. Nice.
Häpeällisen huono-onninen ja ontuva suoritus, josta voimme sanoa, että sen korut ja kuvat ovat samalla tasolla. Tämänkin valmistumisesta on syytä kiittää ainoastaan pitkämielistä opettajaamme, jonka väsymättömällä opastuksella julkaisu on nyt tässä. Ei jaeta Oscareita, mutta erityiskiitokset kaikille yhdessä tätä työstäneille.
Haluanko lapsenlasteni käyvän läpi saman? Kyllä, mielellään. Kieltämättä tämäkin kasvattaa hermoja ja istumalihaksia, erityisesti ilman mahdollisuutta käyttää omaa konetta, mutta muuten ehdottoman hyödyllistä. Ja hauskaa. Haluanko sitten, että lapsenlapseni näkevät tämän julkaisun? Tai yleensä kukaan? Enpä juuri.
The idea of a talent stack is that you can combine ordinary skills until you have enough of the right kind to be extraordinary.
Scott Adams
Skill stacking, eli taitojen kasaaminen
on käsite, joka on saanut yhä enemmän huomiota viime vuosina erityisesti urakehityksessä ja henkilökohtaisessa kasvussa. Se viittaa siihen, kuinka yhdistämällä useita erillisiä taitoja voi luoda itselleen ainutlaatuisen osaamisprofiilin, joka erottuu muista ja avaa uusia mahdollisuuksia. Tämä lähestymistapa on hyödyllinen nykymaailman monimutkaisessa ja nopeasti muuttuvassa työelämässä. Taitojen kasaaminen mahdollistaa yksilön kehittymisen tavalla, joka on paljon enemmän kuin pelkkä erikoistuminen yhteen asiaan.
Perusidea
Taitojen kasaamisen ajatus perustuu siihen, että yhdistämällä eri alueilla hankittuja taitoja, luodaan kokonaisuus, joka on arvokkaampi kuin yksittäisten taitojen summa. Esimerkiksi, jos hallitset ohjelmointikielen ja samanaikaisesti osaat markkinointia tai viestintää, voit toimia vaikkapa teknologisten tuotteiden lanseerauksessa, jossa pelkkä koodaus tai markkinointi yksinään ei riitä. Taitojen yhdistäminen tarjoaa siis synergiaetuja, jotka voivat tehdä yksilöstä erittäin arvokkaan asiantuntijan monilla eri aloilla.
Esimerkki skill stackingista
Esimerkkinä voisi olla henkilö, joka on sekä graafinen suunnittelija että tietoinen käyttäjäkokemuksesta (UX). Pelkästään graafinen suunnittelija saattaa tehdä kauniita ja visuaalisesti houkuttelevia tuotteita, mutta jos hänellä on myös ymmärrys siitä, kuinka ihmiset kokevat ja käyttävät tuotteita, hän voi luoda visuaalisia ratkaisuja, jotka ovat paitsi esteettisesti miellyttäviä myös toiminnallisia ja käyttäjäystävällisiä. Tällaisen taitojen yhdistelmä antaa hänelle kilpailuedun työmarkkinoilla, sillä hän pystyy tarjoamaan laajempaa osaamista verrattuna muihin suunnittelijoihin.
Taitojen kasaamisen hyödyt
Nykyään monet alat kehittyvät ja muuttuvat nopeasti, ja osaamisvaatimukset voivat muuttua yllättävänkin nopeasti. Taitojen kasaaminen antaa mahdollisuuden siirtyä joustavasti yhdestä roolista toiseen ja selviytyä muutoksista. Esimerkiksi, jos olet IT-asiantuntija, mutta sinulla on myös kokemusta liiketoiminnan kehittämisestä, voit toimia roolissa, jossa yhdistetään tekninen osaaminen ja strateginen liiketoiminta-ajattelu.
Toinen etu on se, että se avaa ovia eri aloilla ja voi helpottaa urasi suuntaamista uusille alueille. Jos yhdistät taitojasi niin, että pystyt hallitsemaan useita alueita, voit löytää itsesi tekemässä työtä, joka on täysin uudenlaista ja luovaa, kuten vaikkapa itsesi työllistäminen freelancerina, jossa taitojen yhdistäminen on avain menestykseen.
Haasteet skill stackingissa
Vaikka taitojen kasaaminen voi olla erittäin palkitsevaa, siinä on haasteensa. Yksi suurimmista haasteista on ajan ja energian hallinta. Useiden taitojen oppiminen ja hallitseminen vie aikaa, ja on tärkeää pystyä priorisoimaan opiskeltavat taidot. Taitojen kasaaminen vaatii myös kykyä nähdä kokonaisuus ja yhdistää eri osa-alueet toimivaksi kokonaisuudeksi.
Lisäksi, vaikka useat taidot voivat olla hyödyllisiä, ei kaikilla yhdistelmillä ole samanlaista arvoa. Taitojen kasaaminen toimii parhaiten silloin, kun osaat valita ja yhdistää taidot, jotka tukevat toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, jolla on selkeä käyttötarkoitus. Esimerkiksi, jos hallitset ohjelmoinnin, markkinoinnin ja valokuvaamisen, mutta et tiedä, kuinka näitä taitoja voidaan soveltaa toisiinsa, voi olla vaikeaa löytää oikea suunta urallesi.
Päätelmä
Skill stacking, taitojen kasaaminen, on tehokas tapa luoda itselleen monipuolinen ja arvokas osaamisprofiili. Se antaa mahdollisuuden erottua työmarkkinoilla ja luoda uusia urapolkuja. Taitojen yhdistäminen lisää kilpailuetua ja avaa mahdollisuuksia toimia useilla eri alueilla ja sopeutua nopeasti muuttuviin työelämän tarpeisiin. Taitojen kasaaminen voi olla haasteellista ja vaatii tarkkaa suunnittelua, sen edut ovat kiistattomat ja voivat olla avain henkilökohtaiseen ja ammatilliseen menestykseen.
A cameo is a method of carving an image or design into a material, often a gemstone, shell, or other layered material, where the design stands out in raised relief against a contrasting background. The most common type of cameo used in jewelry is a small, carved pendant or brooch featuring portraits or scenes, often set in rings, necklaces, or earrings.
The key characteristic of a cameo is that the design is carved in relief — the figure or image is raised above the background, creating a three-dimensional effect. The material used for cameos often has at least two distinct layers, which allows the carver to contrast colors and create depth.
Types of Cameos
Shell cameos are made by carving into natural shells, with the different layers of the shell providing contrast for the image
Gemstone cameos are carved from materials like agate, onyx, and sardonyx, which have multiple layers that can be separated to form a design
Glass or resin cameos Modern cameos can be made from glass or synthetic materials, which are molded and painted to resemble traditional shell or gemstone cameos
Cameo Techniques
The process of creating a cameo is highly labor-intensive and requires significant expertise. The carver typically starts with a material that has at least two distinct layers, which gives the carving depth and contrast. For example, in the case of a shell cameo, the outer layer is usually a light color like white or cream, while the inner layer may be a darker shade, such as brown or black.
Cameo carving is a slow, meticulous process. The artist begins by sketching the design onto the material, then uses fine tools such as chisels, knives, and abrasives to carve away the upper layers, leaving the image in relief. The skill of the carver lies not only in the precision of the carving but also in the ability to exploit the natural layers of the material to create realistic textures and depth. Some cameos also feature fine details such as facial expressions, intricate hairstyles, or flowing drapery, which contribute to the overall sense of movement and life in the design.
History Cameos have been used for ornamental purposes, often depicting portraits, historical figures, gods and goddesses, or mythological scenes. In the past, they were sometimes used as signet rings or seals, while today, they remain a popular form of vintage jewelry due to their intricate craftsmanship and historical significance.
The term “cameo” refers to a method of carving an image into a material, typically stone, shell, or ivory, where the image stands out in relief. Cameo jewelry, in particular, involves setting these carvings into rings, brooches, necklaces, and earrings. The roots of cameo carving can be traced back to ancient civilizations such as the Egyptians, Greeks, and Romans. In these societies, cameos were often used as signet rings, which were used to mark documents and possessions.
During the Roman Empire, cameos reached a level of refinement and elegance that would influence Western art for centuries. Roman cameos often depicted deities, rulers, and mythological scenes. These early cameos were carved from hard stones like agate, onyx, and sardonyx, materials known for their contrasting layers, which allowed the carver to create depth and contrast in the design.
The Renaissance period in Europe saw a revival of cameo artistry. During this time, Italian craftsmen in particular became renowned for their cameo creations, elevating the art form to new heights. They began using delicate materials like shell and coral, and their designs were often inspired by classical antiquity.
Cultural Significance
Cameo jewelry has carried different meanings and associations throughout history. In ancient Rome, cameos were used as symbols of power and prestige. They were often worn by emperors or important figures to convey their wealth and social status. Over time, cameos evolved to depict not only rulers and gods but also romantic or familial themes, reflecting the growing interest in personal expression and individual identity.
In the 19th century, particularly during the Victorian era, cameo jewelry became highly fashionable. Queen Victoria herself was an admirer of cameos, and her influence helped popularize the art form. Cameos during this period were often sentimental in nature, representing themes of love, loss, and memory. They became symbols of personal connection, often given as gifts to loved ones or passed down through generations.
In addition to their use as symbols of status and sentiment, cameos have often been seen as a bridge between the classical past and the present. The revival of interest in cameos during the Renaissance and later during the 19th century reflects the continued fascination with antiquity and the desire to connect with past traditions.
Cameo Jewelry in Modern Times
In the modern era, cameo jewelry continues to be appreciated for its craftsmanship and artistic merit. Today, many cameos are still made using traditional techniques, though some artisans have incorporated modern materials like glass and resin to create more affordable versions of this art form.
Contemporary cameo jewelry often features designs inspired by historical motifs, including classical figures, flowers, and portraits. However, modern artists are also experimenting with new themes, blending the old with the new in creative ways. Some cameos now feature abstract designs or representations of modern life, allowing the art form to evolve and remain relevant in a contemporary context.
Cameo jewelry remains a popular choice for those seeking unique, heirloom-quality pieces that carry a sense of history. Its timeless nature makes it an enduring symbol of craftsmanship, beauty, and tradition. Additionally, cameo jewelry is often regarded as an investment, as high-quality pieces can appreciate in value over time, particularly if they are created by renowned artisans or feature rare materials.
One of the most famous and historically significant cameo jewelry pieces is
the “Cameo of Augustus”, also known as the Augustus of Prima Porta Cameo:
Historical Significance
This cameo is a magnificent example of ancient Roman art, depicting Emperor Augustus, one of the most important figures in Roman history. It was created to commemorate his reign and accomplishments, making it an iconic piece of Roman imperial propaganda. The cameo is believed to have been carved during Augustus’s rule, around the 1st century BCE.
Material The cameo is carved from onyx, a gemstone with distinct layers that enabled the artist to create a striking contrast between the foreground (the emperor’s portrait) and the background.
Design The image of Augustus is beautifully detailed, showing him in profile with a laurel wreath on his head and a dignified expression, reinforcing his status as a ruler of peace and prosperity. The cameo is a powerful representation of Augustus’s political propaganda, as it highlights his divine right to rule and portrays him as a near-godlike figure.
Current Location
The famous Cameo of Augustus is housed in the Antikensammlung museum in Berlin, Germany, as part of its collection of ancient Roman artifacts.
An other example: Empress Josephine of France’s Cameo Tiara
was created by Marie-Etienne Nitot in 1809 for the first wife of the Emperor Napoleon I
This is a famous tiara worn by Princess Victoria of Sweden on her wedding day to Prince Daniel in 2010. It was loaned to Princess Victoria by her mother, Queen Silvia of Sweden, for her wedding day and is part of the royal Swedish collection.
Arkkitehti (INTJ) on harvinaisimpia persoonallisuustyyppejä (2 %), naisarkkitehtejä on vieläkin vähemmän, 0,8 %. Arkkitehti on tämän mukaan itsevarma introvertti, intuitiivinen, ajatteleva ja arvioiva, nokkela ja aidosti inhimillinen itsenäinen luonne. Hän on kekseliäs mutta päättäväinen, kunnianhimoinen, syrjäänvetäytyvä, utelias, mutta keskittynyt. Hän nauttii mahdollisuudesta toteuttaa innovatiivisia ideoita ja menestyy tehtävissä, joissa pääsee hyödyntämään strategista ajattelutapaa ja ongelmanratkaisutaitoja. Arkkitehti suuntautuu usein tieteen, teknologian tai liiketoimintastrategian kehittämisen aloille.
Arkkitehdin vahvuudet
Strateginen visionääri, analyyttinen pohdiskelija, itsenäinen ajattelija, tehokas
Arkkitehdin heikkoudet
Vaativa korkeat vaatimukset voivat joskus hidastaa edistymistä ja turhauttaa kollegoita
Vastahakoisuus rutiineihin
Suorasukainen viestijä suora kommunikaatio saatetaan kokea ankarana, erityisesti herkempien kollegoiden toimesta
Ylenpalttisen itsenäinen työskentelee mieluiten yksin, mikä saattaa hankaloittaa yhteistyötä ja ryhmädynamiikan toteutumista
Arkkitehdit ovat täynnä ristiriitoja. Ulkopuolelta katsottuna nämä ristiriidat saattavat vaikuttaa hämmentäviltä, mutta ne käyvät kuitenkin järkeen, kunhan Arkkitehdin mielen toimintatapa tulee ymmärretyksi.
On hämmentävää, miten muutamalla valintakysymyksellä voidaan sanoittaa näin mykistävän osuva luonnekuvaus. Heittämällä paras, mihin olen törmännyt. Mutta hetki nyt, mikä meissä on se ristiriita? Tunnistan ja tunnustan, että luotan strategiaan, en sattumaan ja pohdin ennen päätöksen tekemistä. Työskentelen mielelläni yksin ja priimaan, tietty, pyritään. Ihmissuhteissa arvostan syvyyttä, aitoutta ja älyllistä yhteyttä. Erittäin kyllä. Olen anteeksiantamattoman huono pitämään yhteyttä toisiin vain yhteydenpidon itsensä takia ja parhaimmillanikin olen enemmän asiaorientoitunut. Teen päätöksiä huomaamattani kysymättä kenenkään muun mielipidettä. Ja Kyllä. Jos olen alamaissa, vetäydyn, enkä totta vie halua tulla lohdutetuksi. Niitä ristiriitatilanteita on tämän mukaan, kun tietenkin unohdan kertoa näistä omista toimintatavoista muille. Varmasti. En siltikään osaa pilata päivääni, mikäli keittiön kaapissa lautaset on pinottu toisin, kuin itse pinoan. Olen lapsesta saakka tehnyt asiakaspalvelutyötä. Se ehkä on osaltaan muokannut tätä arkkitehtia.
Arkkitehtinä tarvitsen siis tunneälyä ja ihmissuhdetaitojen kehittämistä.
Salovey ja Meyer määrittelivät v1990 kirjassaan Emotional Intelligence tunneälyn kyvyksi tarkkailla omia ja toisten tunteita, havaita tunteiden erot, ja käyttää tätä tietoa oman ajattelun ja toiminnan ohjaamiseen. Tunneälyä voi kehittää tahdonalaisella harjoittelulla, joka kohdistuu tunne-elämän tiedostamiseen ja tunteiden säätelyyn.
Olen aina halunnut tehdä työtä siellä, missä tapahtuu, erilaisten ihmisten ja tilanteiden parissa. Paljon minulla on yhä kehittämistä siinä, että ensin malttaisin hetken, sietäisin rutiineja ja muistaisin myös ihmisten eritahtisuuden. Itsestäni löytyy aina parannettavaa, myös rutiiniensieto on jatkuva kehitys- ja siedätyskohteeni.
Opettajan avustuksella tehty logo ja käyntikortti. Logo on suunniteltu omasta tatuoinnistani.
Tämä tehtävä oli minulle vaikein, koska minulla ei syttynyt ajatusta millainen logoni voisi olla. Minulla ei ole nyt suunnitelmissa yritystä, johon tarvisin itseäni edustavaa logoa, joten tätä oli vaikea miettiä ja tehdä. Myös uuden ohjelman opetteleminen ja käyttö tuotti hankaluuksia tässä tehtävässä. Olen onnellinen että se on ohi. Kiitos Harrille! 🙂
Tämä tehtävä oli mieleinen ja sitä oli kiva tehdä, mutta haastava se oli. Oli hyvä muistella mitä kaikkea on tullut tehtyä koulussa ja kirjoittaa niitä auki. Opin myös käyttämään ihan ok hyvin Adobe InDesignia. Sen ohjelman käyttö ei ollu mulle kyllä mitään helppoa, kun on tottunut johonkin PowerPointin käyttöön, mutta kyllä sillä sai monipuolisemman ja hienomman lopputuloksen.
Lavasteita ja rekvisiittaa on ollut hyvin pitkän aikaa jo ensimmäisten teatterien dokumentoinnin jälkeen. Etenkin Antiikin Kreikan teatteria pidetään Euroopassa teatterin perustana. Teatterit rakennettiin rinteisiin, jossa yleisö istui ylempänä kuin esitys. Parhaimmat paikat olivat kuitenkin lähempänä näyttämöä äänen selkeyden ja visuaalisesta ilmeestä johtuen. Aikana ilman tekniikkaa piti varmistaa äänen kulkeutuminen ja rinteeseen rakentaminen varmisti sen, että ääni kulki jopa kauimmalle paikalle. Roomassa rakennettiin molemmin puolin olevia amfiteattereita, joista tunnetuin on Rooman Colosseum (1. Vuosisata jaa.). Täysin pyöreissä amfiteattereissa, kuuluisimmat näytökset tragedioiden ja komedioiden ohella olivat raa’at eläin- ja gladiaattoritaistelut. Eri teatteriesityksissä, eri hahmoilla olivat omat pukunsa, joilla pystyttiin esimerkiksi myös ilmaisemaan näytöksen hahmon sukupuolta. Antiikin aikana asusteiden lisäksi naamioilla oli tärkeä rooli. Naamioilla pystyttiin erottamaan näytelmän hahmojen tunteita, joista tunnetuin symboli on surullinen ja iloinen kasvokuva, tragedia ja komedia. Kasvokuvat ovat vielä nykypäivänäkin tunnistettavia ja käytettäviä symboleita teatterille.
Hypätessämme jälkeen ajanlaskun ajan aikaiseen hetkeen. 1800 –luvun alkupuolella Euroopassa monet teatterit tekivät esityksiänsä ja lavastuskeinot jatkoivat kehittymistään. Lavasteita kulki näyttämön lattiassa sijaitsevissa kiskoissa, jotka näkyivät yleisölle kohtisuoraisina. Myöhemmin luvulla otettiin käyttöön huonekaluja, joilla pystyttiin matkimaan erilaisten pintojen kuvioita tai yksinkertaisesti istumaan alas. 1800 –luvulla keksittiin erilaisia valaisukeinoja, joilla voitaisiin lisätä tunnelmaa ja todellisuuden tuntumaa helpommin näytöksiin. Valaistus eteni hiilikaarilampuista kaasulamppuihin ja vähitellen sähkövaloon. David Belasco San Fransiscossa (1879) otti käyttöön sähkövalon, joka sai suosiota sen paloturvallisuuden vuoksi. Kaasut tuottivat epämieluisia hajuja ja saattoivat altistaa tulipaloille paljon herkemmin. 1884 ja sen jälkeen rakennettiin hissinäyttämöitä, jossa aina ylemmän tason lavastekokonaisuutta rakennettiin sillä välin, kun alhaalla oleva kohtaus oli näytillä. Kohtauksen jälkeen lava siirtyi alaspäin ja tilalle tuli yläpuolelta uuden kohtauksen lavastus. Sillä välin, kun tämä kohtaus oli käynnissä, sen alapuolella asetettiin valmiiksi seuraavan kohtauksen lavasteita.
Hissimekanismi
Hypätessämme nykyhetkeen ja ohittaen 1990 -luvun loppupuolen Berliinin muurin murtumisen ja sen ajan varovaiset teatteriesitelmät, jotka pyrkivät irtautumaan poliittisuudesta, monet eri verkostoitumisen keinot avautuvat. Sosiaaliset mediat, kuten MySpace, Facebook, YouTube ja Twitter saivat alkunsa 2000 -luvun alkupuolella. Vaikka sosiaalisen median ohella tuli erilaisia keinoja muokata omaa minäkuvaa netissä ja näyttäytyä erilaisena ihmisenä kuin mitä oikeasti oli, sosiaalinen media avasi markkinointikeinoja teattereille. Ihmiset julkaisivat kuvia poseeratessaan teatterin edessä tai näytöksen lipusta hehkuttaen uutta näytöstä, jota he pääsisivät katsomaan. Markkinointi siirtyi nopeasti sosiaaliseen mediaan. Nykyään sarja- ja elokuva tuotannossa vieläkin hyödynnetään esimerkiksi valoja, jotta saadaan aikaiseksi erilaisia sääilmiöitä. Tällaiseen tekniikkaan voidaan törmätä vieläkin teattereissa, jossa tärkeämpää on live hetkessä näkyvä ja ajoitettu kuva ja äänimaailma.
Elokuvien lavastukset olivat alkuun katsojaa huijaavia kuvia tai pienoismalleja. Teatterin ohella lavasteet kehittyivät tekemään tiivistä yhteistyötä valojen, perspektiivien ja jälkituotannon kanssa. Vaikuttavinta mielestäni on StarWars sarjoihin kuvatut otokset. Suuressa galaksien välisessä kiistassa oli tärkeää napata kaiken asioiden suuruus, suhteessa siihen kuinka paljon tilaa avaruudessa on. Muistan törmänneeni selatessani mediaa siihen, että katsojaa oli huijattu erilaisilla matte akryyli maalauksilla. Tutustuin asiaan paremmin ja lähdin etsimään hieman lisää elokuvien toteuttamisesta. Valtaosa aluksista oli pienoismalleja, joita pyöriteltiin robottisella varrella sinisellä kankaalla. Siirryttiin tyypillisestä stop motion tyylisestä animaatio tyylistä paljon siistimpään chroma key kuvaukseen. Tekijät olivat huomanneet, että stop motion kuvissa liike oli usein terävää ja katkeilevaa, mutta todellisuudessa kun objektit liikkuivat niiden liikkeessä oli sumuisuutta. Uusi tapa luoda lentäviä aluksia sai kuvan tuntumaan paljon luonnollisemmalta.
pienoismalli chroma taustallapienoismalli chroma keyaamisen jälkeen
Maalaamisessa piti olla tarkka, jotta perspektiivi pysyi samana.
Näyttelijä
Matte maalaus
Kokonaisuus
Toinen kekseliäs keino luoda ilmassa leijailevasta aluksesta illuusio oli asettaa peili aluksen alle, jotta se heijastaisi aavikkoa maasta ja piilottaisi renkaat.
Nykyään kaikenlainen lavastaminen vaikuttaa helpolta. Suomalaisen Sisu elokuvaan oli tehty poltetun alueen raunioita, minne elokuvan päähahmo pakeni natseja. Lavaste oli todella vaikuttava ruudulla, mutta oli upeampaa nähdä lavaste kokonaisuudesta kuva, joka oli ilman kuvausryhmää. Useampiakin esimerkkejä olen nähnyt esimerkiksi Jurassic parkin alkuperäiset dinosaurukset, jotka olivat robotteja. 3D -mallintamisesta tulee jatkuvasti kehittyneempää ja ehkä jopa helpompaa toteuttaa, kuin todellisen tuntuiset ja näköiset lavasteet.
Lavasteiden valmistamiseen menee kauemmin, mutta usein lavasteita sekoitetaan chroma keyaamisen kanssa siten, että pohjalla on vihreä tai sininen tausta ja ne kohdat, joissa näyttelijä on ovat ”oikeita” lavasteita.
vertailua alkuperäisen ja lopputuloksen välillä
Joskus jopa taustanäyttelijät ovat olleet jälkieditoituja tilaan. Jälkieditoidut ihmiset ovat heidän turvallisuutensa kannalta vasta jälkeenpäin tilanteeseen lisättyjä. Kohtaukset sisältävät usein jonkin suuren räjähdyksen, yhteen ajon tai esimerkiksi suuren lentokoneen liikkumisen, jonka turvallisuutta ei osata vakuuttaa.
ennen
jälkeen
ennen
jälkeen
Joskus suuret lavasteet eivät ole yhtä tärkeitä juonen kannalta, kuin pienemmät rekvisiitat. Mieleeni tulevia rekvisiittoja ovat StarWarsin valomiekat, Taru sormusten herrasta trilogian sormus, Matrixin sininen ja punainen pilleri ja Painajainen Elm Streetillä Freddy Kruegerin hanska.
Itse tykästyin ystävieni kanssa katsomamme elokuvaan The beyondin maalaukseen. Maalaus oli velho artistin kuvittama, ja hän suojeli yhtä seitsemästä helvetin portista, ennen kuin hänet surmataan heti elokuvan alussa. Maalaukseen viitataan vielä elokuvan lopussa, joka oli täydellinen lopetus elokuvalle, vaikka sitä oli ajoittain vaikeaa ottaa tosissaan.
osa maalauksen kokokuvasta
Klassisten lavasteiden ohella uskon, että elokuvamaailma tulee hyödyntämään jatkossakin aina vain enemmän chroma keyaamista ja 3d mallintamista, tosin kuin teatterissa. Voi hyvinkin olla, että monia vanhoja lavastuskeinoja tuodaan takaisin riippuen näytelmästä, mutta tuskin palaamme enään kaasuvaloihin. Teatterissa on vielä hyvinkin vaikeaa luoda kolmiulotteisia kuvia pelkälle tyhjälle pohjalle, mutta esimerkiksi La Traviatassa oli hyödynnetty kangasta, joka laskeutui näyttämön eteen. Kankaaseen heijastettiin valoa, ja se sai sen pinnalle sumuisen ja melankolisen sateen tunnelman. Odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan teatteri ja media maailman lavasteet ovat ottamassa suuntaa, mutta ajoittain on myös hyvä miettii lavasteiden kestävää kehitystä.
