Tämä tehtävä oli mieleinen ja sitä oli kiva tehdä, mutta haastava se oli. Oli hyvä muistella mitä kaikkea on tullut tehtyä koulussa ja kirjoittaa niitä auki. Opin myös käyttämään ihan ok hyvin Adobe InDesignia. Sen ohjelman käyttö ei ollu mulle kyllä mitään helppoa, kun on tottunut johonkin PowerPointin käyttöön, mutta kyllä sillä sai monipuolisemman ja hienomman lopputuloksen.
Skill Stacking (saksaksi)
”The idea of a talent stack is that you can combine ordinary skills until you have enough of the right kind to be extraordinary.”
– Scott Adams
“Das Konzept von einem talent stack ist, dass man gewöhnliche Kompetenzen miteinander kombinieren kann, bis man genug der Richtigen hat um außergewöhnlich zu sein.”
– Scott Adams
Dieses Zitat erklärt eigentlich schon das gesamte Konzept von Skill Stacking.
Im Grunde genommen bedeutet Skill Stacking, dass wir alle gewisse Fähigkeiten und gewisse Kompetenzen haben, die wir zwar alle nicht tadellos oder gar perfekt beherrschen, die uns jedoch miteinander kombiniert dazu verhelfen unsere Ziele zu erreichen.
Fähigkeiten und Kompetenzen aus völlig unterschiedlichen Bereichen können uns dabei helfen, in dem eigentlichen Bereich in dem wir unsere Ziele erreichen wollen, weiterzukommen.
Wenn ich mich selbst als Beispiel nehme, dann würde ich sagen, einige meiner Kompentenzen sind Design, Handarbeit, Belastbarkeit, Pünktlichkeit und das Erlernen von Sprachen.
Diese Fähigkeiten haben zwar auf den ersten Blick nicht wirklich viel miteinander zu tun, jedoch sind beide wertvolle Kompetenzen die in meinem zukünftigen Beruf als Goldschmied und zukünftiger Unternehmer sehr nützlich sein können.
Design und Handarbeit sind gerade als Goldschmied natürlich wichtig, das liegt in der Natur des handwerkerischen Berufes.
Jedoch sind auch Pünktlichkeit und Belastbarkeit Fähigkeiten, die als selbstständiger Unternehmer sehr wichtig sind, da man es als solcher öfters mit außergewöhnlichen und herausfordernden Situationen zu tun hat und Pünktlichkeit generell in der Geschäftswelt sehr geschätzt wird, wenn sie nicht sogar Pflicht ist.
Das Erlernen von Sprachen hilft in diesem Bereich bei der Kommunikation und auch um neue Geschäftsbeziehungen in anderen Ländern herzustellen, in denen es nicht so selbstverständlich ist, dass jeder einigermaßen gutes Englisch spricht. Zumindest ein paar Wörter oder gängige Phrasen in der jeweiligen Landessprache zu beherrschen, bringt einem durchaus schon mehr Respekt ein.
Oft realisieren wir in unserem Alltag nicht einmal, wie viele verschiedene Fähigkeiten wir eigentlich haben bzw. benutzen, da diese für uns selbstverständlich sind und wir diese Fähigkeiten, die wir selbst nicht als gemeistert ansehen, oft vergessen bzw. nicht weiter darüber nachdenken.
Meiner Meinung nach ist Skill Stacking eine mächtige Hilfe für persönliches und unternehmerisches Wachstum, da wir so unsere Fähigkeiten vielfältig einsetzen können, anstatt uns nur auf einen Bereich zu konzentrieren, den wir gemeistert haben oder in dem wir zumindest besser sind als in anderen Bereichen.
Ich denke, um von Skill Stacking zu profitieren, sollte man sich zunächst einige oder mehrere Fähigkeiten suchen, die nützlich bei dem jeweiligen Vorhaben sein könnten und dann basierend auf diesen zu überlegen, welche weiteren Fähigkeiten zielführend sein könnten bzw. einem dabei weiterhelfen könnten, sein jeweiliges Ziel zu erreichen.
Tutkielma: Lavasteiden ja esittämisen monipuolisuus
Lavasteita ja rekvisiittaa on ollut hyvin pitkän aikaa jo ensimmäisten teatterien dokumentoinnin jälkeen. Etenkin Antiikin Kreikan teatteria pidetään Euroopassa teatterin perustana. Teatterit rakennettiin rinteisiin, jossa yleisö istui ylempänä kuin esitys. Parhaimmat paikat olivat kuitenkin lähempänä näyttämöä äänen selkeyden ja visuaalisesta ilmeestä johtuen.
Aikana ilman tekniikkaa piti varmistaa äänen kulkeutuminen ja rinteeseen rakentaminen varmisti sen, että ääni kulki jopa kauimmalle paikalle. Roomassa rakennettiin molemmin puolin olevia amfiteattereita, joista tunnetuin on Rooman Colosseum (1. Vuosisata jaa.). Täysin pyöreissä amfiteattereissa, kuuluisimmat näytökset tragedioiden ja komedioiden ohella olivat raa’at eläin- ja gladiaattoritaistelut.
Eri teatteriesityksissä, eri hahmoilla olivat omat pukunsa, joilla pystyttiin esimerkiksi myös ilmaisemaan näytöksen hahmon sukupuolta. Antiikin aikana asusteiden lisäksi naamioilla oli tärkeä rooli. Naamioilla pystyttiin erottamaan näytelmän hahmojen tunteita, joista tunnetuin symboli on surullinen ja iloinen kasvokuva, tragedia ja komedia. Kasvokuvat ovat vielä nykypäivänäkin tunnistettavia ja käytettäviä symboleita teatterille.
Hypätessämme jälkeen ajanlaskun ajan aikaiseen hetkeen. 1800 –luvun alkupuolella Euroopassa monet teatterit tekivät esityksiänsä ja lavastuskeinot jatkoivat kehittymistään. Lavasteita kulki näyttämön lattiassa sijaitsevissa kiskoissa, jotka näkyivät yleisölle kohtisuoraisina. Myöhemmin luvulla otettiin käyttöön huonekaluja, joilla pystyttiin matkimaan erilaisten pintojen kuvioita tai yksinkertaisesti istumaan alas.
1800 –luvulla keksittiin erilaisia valaisukeinoja, joilla voitaisiin lisätä tunnelmaa ja todellisuuden tuntumaa helpommin näytöksiin. Valaistus eteni hiilikaarilampuista kaasulamppuihin ja vähitellen sähkövaloon. David Belasco San Fransiscossa (1879) otti käyttöön sähkövalon, joka sai suosiota sen paloturvallisuuden vuoksi. Kaasut tuottivat epämieluisia hajuja ja saattoivat altistaa tulipaloille paljon herkemmin.
1884 ja sen jälkeen rakennettiin hissinäyttämöitä, jossa aina ylemmän tason lavastekokonaisuutta rakennettiin sillä välin, kun alhaalla oleva kohtaus oli näytillä. Kohtauksen jälkeen lava siirtyi alaspäin ja tilalle tuli yläpuolelta uuden kohtauksen lavastus. Sillä välin, kun tämä kohtaus oli käynnissä, sen alapuolella asetettiin valmiiksi seuraavan kohtauksen lavasteita.
Hypätessämme nykyhetkeen ja ohittaen 1990 -luvun loppupuolen Berliinin muurin murtumisen ja sen ajan varovaiset teatteriesitelmät, jotka pyrkivät irtautumaan poliittisuudesta, monet eri verkostoitumisen keinot avautuvat. Sosiaaliset mediat, kuten MySpace, Facebook, YouTube ja Twitter saivat alkunsa 2000 -luvun alkupuolella. Vaikka sosiaalisen median ohella tuli erilaisia keinoja muokata omaa minäkuvaa netissä ja näyttäytyä erilaisena ihmisenä kuin mitä oikeasti oli, sosiaalinen media avasi markkinointikeinoja teattereille. Ihmiset julkaisivat kuvia poseeratessaan teatterin edessä tai näytöksen lipusta hehkuttaen uutta näytöstä, jota he pääsisivät katsomaan. Markkinointi siirtyi nopeasti sosiaaliseen mediaan.
Nykyään sarja- ja elokuva tuotannossa vieläkin hyödynnetään esimerkiksi valoja, jotta saadaan aikaiseksi erilaisia sääilmiöitä. Tällaiseen tekniikkaan voidaan törmätä vieläkin teattereissa, jossa tärkeämpää on live hetkessä näkyvä ja ajoitettu kuva ja äänimaailma.
Elokuvien lavastukset olivat alkuun katsojaa huijaavia kuvia tai pienoismalleja. Teatterin ohella lavasteet kehittyivät tekemään tiivistä yhteistyötä valojen, perspektiivien ja jälkituotannon kanssa. Vaikuttavinta mielestäni on StarWars sarjoihin kuvatut otokset. Suuressa galaksien välisessä kiistassa oli tärkeää napata kaiken asioiden suuruus, suhteessa siihen kuinka paljon tilaa avaruudessa on.
Muistan törmänneeni selatessani mediaa siihen, että katsojaa oli huijattu erilaisilla matte akryyli maalauksilla. Tutustuin asiaan paremmin ja lähdin etsimään hieman lisää elokuvien toteuttamisesta. Valtaosa aluksista oli pienoismalleja, joita pyöriteltiin robottisella varrella sinisellä kankaalla. Siirryttiin tyypillisestä stop motion tyylisestä animaatio tyylistä paljon siistimpään chroma key kuvaukseen. Tekijät olivat huomanneet, että stop motion kuvissa liike oli usein terävää ja katkeilevaa, mutta todellisuudessa kun objektit liikkuivat niiden liikkeessä oli sumuisuutta. Uusi tapa luoda lentäviä aluksia sai kuvan tuntumaan paljon luonnollisemmalta.
Toinen kekseliäs keino luoda ilmassa leijailevasta aluksesta illuusio oli asettaa peili aluksen alle, jotta se heijastaisi aavikkoa maasta ja piilottaisi renkaat.
Nykyään kaikenlainen lavastaminen vaikuttaa helpolta. Suomalaisen Sisu elokuvaan oli tehty poltetun alueen raunioita, minne elokuvan päähahmo pakeni natseja. Lavaste oli todella vaikuttava ruudulla, mutta oli upeampaa nähdä lavaste kokonaisuudesta kuva, joka oli ilman kuvausryhmää. Useampiakin esimerkkejä olen nähnyt esimerkiksi Jurassic parkin alkuperäiset dinosaurukset, jotka olivat robotteja. 3D -mallintamisesta tulee jatkuvasti kehittyneempää ja ehkä jopa helpompaa toteuttaa, kuin todellisen tuntuiset ja näköiset lavasteet.
Lavasteiden valmistamiseen menee kauemmin, mutta usein lavasteita sekoitetaan chroma keyaamisen kanssa siten, että pohjalla on vihreä tai sininen tausta ja ne kohdat, joissa näyttelijä on ovat ”oikeita” lavasteita.
Joskus jopa taustanäyttelijät ovat olleet jälkieditoituja tilaan. Jälkieditoidut ihmiset ovat heidän turvallisuutensa kannalta vasta jälkeenpäin tilanteeseen lisättyjä. Kohtaukset sisältävät usein jonkin suuren räjähdyksen, yhteen ajon tai esimerkiksi suuren lentokoneen liikkumisen, jonka turvallisuutta ei osata vakuuttaa.
Joskus suuret lavasteet eivät ole yhtä tärkeitä juonen kannalta, kuin pienemmät rekvisiitat. Mieleeni tulevia rekvisiittoja ovat StarWarsin valomiekat, Taru sormusten herrasta trilogian sormus, Matrixin sininen ja punainen pilleri ja Painajainen Elm Streetillä Freddy Kruegerin hanska.
Itse tykästyin ystävieni kanssa katsomamme elokuvaan The beyondin maalaukseen. Maalaus oli velho artistin kuvittama, ja hän suojeli yhtä seitsemästä helvetin portista, ennen kuin hänet surmataan heti elokuvan alussa. Maalaukseen viitataan vielä elokuvan lopussa, joka oli täydellinen lopetus elokuvalle, vaikka sitä oli ajoittain vaikeaa ottaa tosissaan.
Klassisten lavasteiden ohella uskon, että elokuvamaailma tulee hyödyntämään jatkossakin aina vain enemmän chroma keyaamista ja 3d mallintamista, tosin kuin teatterissa. Voi hyvinkin olla, että monia vanhoja lavastuskeinoja tuodaan takaisin riippuen näytelmästä, mutta tuskin palaamme enään kaasuvaloihin. Teatterissa on vielä hyvinkin vaikeaa luoda kolmiulotteisia kuvia pelkälle tyhjälle pohjalle, mutta esimerkiksi La Traviatassa oli hyödynnetty kangasta, joka laskeutui näyttämön eteen. Kankaaseen heijastettiin valoa, ja se sai sen pinnalle sumuisen ja melankolisen sateen tunnelman.
Odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan teatteri ja media maailman lavasteet ovat ottamassa suuntaa, mutta ajoittain on myös hyvä miettii lavasteiden kestävää kehitystä.
Lähteet
– Amfiteatteri
– 6.4 Teatteritekniikka ja lavastustaide
– The Making of Star Wars — Pioneering Special Effects, VFX, and Sound Design
– Casino Royale (2006) Miniatures and visual effects reel..
Logo ja esimerkki logon käytöstä
Oli synkkä ja myrskyinen päivä. Logo-päivä. Kun yritykseltäni vaihtui sekä nimi että toimiala. Lähdimme tunnilla etsimään yrityksen logoon vaaleita tai tummia pilviä. Nysväsin pienen myrskyn verran eri reunoista kupruilevia pilviä, jotka jokainen näytti värityskirjasta repäistyltä, vaikka miten niitä viilasin ja pyöritin. Pallottelimme ideoita vielä tunnilla ja haimme taivaankaaren muotoa Rhino-ohjelmalla, Illustraattorilla ja lopulta InDesignillä. Viisas opettajamme heitti ehdotuksen ja loi suurella vaivalla matemaattisen kaavan tästä pilven reunamuodostelmasta, jonka esikuva löytyy 1400-luvulla rakennetun Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon sarkofagin messinkilevystä… … …
Oma yrityksen logo ja käyntikortti
Aluksi tuli mieleen, että haluan yhdistää minun kaksi kulttuurit ja mentaliteettipuolet – eli minun itävaltalainen puoli ja suomalainen puoli (vaikka entisyyden puolesta olen pelkkä itävaltalainen).
Ihan heti tuli idea krampuksista, koska “Krampus” hahmo ja sen juhlapäivä 5. joulukuuta ovat iso osa Itävallan kulttuurista ja ihan rehellisesti, aika sopiva minun omani luontooni ja ulkonäkööni.
Sitten jääkide/jääkristalli/lumihiutale tuli mieleen, koska Suomi on maa mikä Aluksessa tuli mieleen, että haluan yhdistää minun kaksi kulttuurit ja mentaliteettipuolet – eli minun itävaltalainen puoli ja suomalainen puoli (vaikka entisyyden puolesta olen pelkkä itävaltalainen).
Ihan heti tuli idea krampussarveistä, koska “Krampus” hahmo ja sen juhlapäivä 5. joulukuuta ovat iso osa Itävallan kulttuurista ja ihan rehellisesti, aika sopiva minun omani luontooni ja ulkonäkööni.
Sitten jääkide/jääkristalli/lumihiutale tuli mieleen, koska Suomi on maa mikä on keskieurooppassa tunnistanut maaksi, missä talvet ovat tosi kylmä, missä on paljon jäätä ja lunta.
Nimi sitten halusin olla vähän yksikertainen, näin suomalaisille se on sopivasti eksoottinen ja mielenkiintoinen ja itävaltalaisille ja muille keskieurooppalaisille se on sopivasti tunnistettava, mutta kuitenkin kuulostaa mielenkiintoista.
Käyntikortin myös halusin pitää jonkin verran yksinkertainen, että ei 1000 tietoja lentää heti katselijan päähän.
Pohdintaa ja ajatuksia koskien Apusen ja Parantaisen kirjaa Tuotteistajan taskuraamattu
Tuotteistajan taskuraamatusta pyydettiin kertomaan ja pohtimaan ajatuksia kahdesta kohdasta, mitkä kolahtivat ja yhdestä kohdasta, mikä ei kolahtanut itsellä. Kirja on hyvin erilainen, mitä olen normaalisti tottunut lukemaan ja se kertoo kaunistelematta monia markkinointi vinkkejä ja samalla paljon ihmisen psykologiasta ja miten/mitkä asiat vaikuttavat ihmisen kulutuspäätöksiin. Kirja oli pitkä, mutta myös helppo lukea, koska siinä ei loppupeleissä ole niin paljoa tekstiä ja kappaleet oli jaettu selkeästi.
Luku 9 Älä pelottele asiakastasi
Luvussa kerrotaan, miten asiakkaan saama ensivaikutelma ja hänen tekemät huonot havainnot vaikuttavat kauppoihin. Luvussa kerrotaan, että asiakkaan ensivaikutelmia on vaikea muuttaa enää jälkikäteen. Tämä on mielestäni täysin oikeassa ja myönnän että myös itse käyttäydyn samalla tavalla. Jos saan esimerkiksi jostain palvelusta huonon ensivaikutelman ja kokemuksen, jätän seuraavat kerrat välistä. Luvussa oli listattuna esimerkkejä asioista, jotka voi aiheuttaa tämän huonon ensivaikutelman. Sinne oli listattuna hyviä huomioita ja tunnistan niistä monta, joissa pitää olla erityisen tarkka, ettei näitä huonoja vaikutelmia syntyisi. Kaikilla on joskus huonoja päiviä ja kaikki ei aina suju etiketin mukaan, mutta ne saattavat verottaa maksavan asiakkaan.
Luvussa kerrottiin myös mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jonka on toteuttanut psykologi Nalini Ambady. Tutkimuksessa hän on tutkinut ja havainnut, että opiskelijat ovat hyviä arvaamaan opettajansa pätevyyden ensivaikutelman perusteella. Tutkimuksessa hän näytti lyhyitä videoita tuntemattomien opettajien opetuksesta opiskelijoille ja he arvioivat opettajat. Kävi ilmi, että ensivaikutelma ennusti arvosanat. Tutkimuksessa käy hyvin ilmi se, miten meihin kaikkiin vaikuttaa ensivaikutelma ja miten sitä ei helpolla enää muuteta. Toisaalta tämä on surullista, että ensivaikutelma vaikuttaa niin paljon ihmisten mielipiteisiin, koska esimerkiksi tässä tutkimuksessa opettaja olisi voinut tehdä tahattoman virheen tai hänellä olisi voinut olla vain huono päivä. Mutta ensivaikutelman rooli on niin iso, että asiakas (tässä tapauksessa opiskelija) ei välttämättä osaa sivuuttaa sitä.
Tämä luku sai minut miettimään omia antamiani ensivaikutuksia asiakkaalle. Olenko jäänyt hyvällä vai huonolla tavalla heidän mieleen? Yritän aina antaa asiakkaalle mahdollisimman hyvän kokemuksen alusta loppuun asti, mutta enhän minäkään ole täydellinen. Minulla ei aina ole päivä, kun kaikki sujuu mutkitta. Luku laittoi minut pohtimaan, miten voin parantaa asiakkaan ensivaikutelmaa ja siksi tämä kolahti minulla. 🙂
Luku 36 Viritä antennisi asiakkaan aaltopituudelle
Luvussa kerrotaan miten asiakkaan toimintaan ja päätöksiin vaikuttaa se, miten hyvin tulee juttuun palvelun tuottajan kanssa. Hyvin juttuun tulemiseen vaikuttaa moni asia ja niitä on esimerkiksi samat kiinnostuksen kohteet, sama murre ja jopa samantyylinen vaatetus. Tämä oli mielestäni kolahtava luku, koska oma periaatteeni on, että asiakkaan kanssa parhaiten juttuun tulee, kun on samoja kiinnostuksia tai elämäntapoja. Joskus riittää myös, kun osaa puhua asiakkaan kiinnostuksen kohteista, vaikka ne ei olisi mieleisiä omassa elämässä. Silloin asiakas kokee olonsa mukavaksi ja kuulluksi, jolloin kaupan tekeminen onnistuu mielekkäämmin.
Luvussa kerrotaan maastoautoliikkeen uuden mainostoimiston etsinnästä ja kuinka luvussa mainittu mainostoimisto antoi heille hyvän ensivaikutelman jo ennen ensitapaamista, laittamalla heidän parkkiruuduille hiekkaa, kiviä ja rojuja. Autotehtaan edustajat pysäköivät maasturinsa kasojen päälle ja näin heillä oli kotoinen tunnelma jo heti paikalle saavuttua ja kaupat tuli. Tässä oli mielestäni käytetty ihanasti luovaa mielikuvitusta ja mietitty, miten saadaan asiakkaalle mahdollisimman kotoinen olo, jotta kaupat syntyisi mielekkäimmin. Tämän tyylisellä toiminnalla saadaan asiakkaan kanssa hyvä yhteys.
Luku sai minut tajuamaan ja pohtimaan, miten osaan jo hyvin käyttää näitä taitoja, mutta miten sitä voisin vielä entistä enemmän parantaa. Pyrin aina löytämään asiakkaan kanssa jotain yhteistä ja olen myös opetellut johdattamaan keskustelua asiakkaan kiinnostuksen kohteisiin ja annan asiakkaan puhua. Asiakkaan kanssa yhteyden luominen on hyvän palvelun tärkeä osa ja se myös luo hyvää vaikutelmaa asiakkaalle palvelusta. Siksi tämä luku kolahti 🙂
Luku 42 Esitä vaikeasti tavoiteltavaa
Luvussa käydään läpi, miten myyjän erikoistunut ja niukempi valikoima saa asiakkaan kiinnostumaan tuotteesta tai palvelusta. Luvussa käytetään esimerkkeinä eri palveluiden sisäpiirejä, tuotteita joita ei saa joka kaupasta ja halvalla ja palveluita, joissa on rajallinen määrä asiakaspaikkoja. En osaa kunnolla sanoa, miksi tämä luku ei kolahtanut. Ehkä tämä on vain liian arkipäiväistä, että tuotteita ja palveluita on joka lähtöön. On ihan ilmiselvää, ettei kaikki saa kaikkea. Esimerkiksi palvelun tuottajat, jotka ovat menestyneet niin, ettei heidän tarvitse pitää kuin rajallista määrää asiakaspaikkoja, tuottavat riittävästi sen verran ettei tarvitse enempää. Ainahan se on plussaa, jos pystyy työskentelemään vähemmän saamalla saman tuoton, kuin että työskentelisi kahta kauheammin.
“Älä ole helppo nakki. Mitä useammin kieltäydyt, sitä hanakammin asiakas haluaa ostaa. Rakenna bisneksesi tueksi sisäpiiri, johon on vaikea päästä.”
En myöskään välttämättä itse haluaisi rakentaa bisnekselleni sisäpiiriä, minne olisi vaikea päästä. Haluan että kaikilla olisi tervetullut olo minun palveluihini. 🙂
Lähteet:
- Tuotteistajan taskuraamattu, Antti Apunen ja Jari Parantainen
Logo-taistelu
Lähtiessäni logon suunnittelun kimppuun minulla oli jo mielessäni, minkälaisen siitä suunnilleen haluaisin. Olin pyöritellyt ideaa mielessäni pari päivää, ja totesin, että käyttööni se olisi sopiva, enkä jalostanut ideaa sen pidemmälle. Nimestä minulla ei ollut tietoakaan, mutta totesin, että kai se jossain kohtaa selviäisi.
En ajatellut logoa mihinkään tiettyyn ammattiin tai työhön, vaan ajattelin että se sopisi kaikkeen, mihin minulla on joko taitoa tai koulutus. Muoto on kuin siveltimellä nopeasti sutaistu maali tai jonkinlainen koriste esimerkiksi jonkin leivonnaisen päälle.
Piirsin ääriviivat logoon kouluiltana hyvin väsyneenä, noin kymmenessä minuutissa, ja sitten myöhemmin (Harrin käskystä) piirsin sen puhtaaksi tussilla valopöydän avulla, jonka jälkeen piirroksen kouluun ja veimme sen Illustratoriin. Tässä vaiheessa pieni osa logosta tipahti pois kun totesin sen olevan turha ja näyttävän ylimääräiseltä, ja logo pärjäsi oikein mainiosti ilman sitä.
Olisin halunnut logosta värikkään ja ehkä hieman energisen, ja säädettyäni jonkun aikaa Illustratorissa totesin, että tämähän on ihan hauska, vein sen inDesigniin ja turhauduin, kun värit olivat joko muuttuneet osittain tai kuvasta tuli pikselimössöä ja hetken leikittyäni myös Issuun kanssa päätin improvisoida.
Jos en saanut logosta värikästä, niin jollain tapaa minä sen värin sinne tungen.
Minä
Seuraavaksi halusin testata kuvan liittämistä muodon sisään, ja tällä tapaa tuoda väriä ja persoonallisuutta.
En saanut jostain syystä lisättyä kuvaa käyntikorttiin, mutta Issuu-julkaisuun päätin lisätä kyseisen kuvan kansiin. Jostain syystä Illustrator vihaa Issuu-julkasuani ja vielä enemmän käyntikorttiani, niin pystyin lisäämään sen vain toiseen.
Ajattelin, että ihan simppeli yksivärinen logo oli tarpeeksi hyvä. Ihan siisti siitä mielestäni tuli.
Ja siinä se nyt sitten on. Valmis. Tai jotain.
Skill Stacking
What is skill stacking? I would like to say that skill stacking is piling your different skills on a one pile even when they have nothing in common.
The idea of a talent stack is that you can combine ordinary skills until you have enough of the right kind to be extraordinary. -Scott Adams This quotation cleared the whole skill stacking consept for me.
The skill stacking article made me think about my skills and how they help me in school and work tasks without me even noticing. I find it hard sometimes to belive in my own talents because I haven’t mastered any of them. My top skills stacked are broblem solving, negotiation, writing and independence. I would say that I am alright on all of those skills and they give me good abilities to do a lot of things.
Skill stacking is a powerful strategy for personal and professional success, it encourages continous learning and personal growth. As indivisuals explore new areas of interest and develop additional skills, they cultivate a mindset of curiosity and resilience. So skill stacking approaches careers and also personal life it fosters a sense of fullfillment and confidence.
How to build a skill stack (My opinion)
1) Identify a core skill Start with a skill that serves as your foundation, so a skill that you are already good at or something that you are very interested in for example writing, wich is one of my best skills.
2) Add complementary skills Next step is to think of skills that complement your core skill for example if your main skill was that writing, learning imagionation and graphic designing could give you good chance to be some kind of author. That was just an example.
3) Learn efficiently Use every possible way to develop new skills some examples are online courses and books. Instead of trying to become an expert in everything, aim for proficiency- being ”good enough” to apply the skill effectivery in combination with others.
4) Apply and literate Practice intergrating your skills in projects, whether trough work, freelancing or personal ventures, the more you use them together, the more natural and effective your skill stack becomes.
Käyntikortti
Käyntikorttini etupuolella ihana lärvini ja kääntöpuolella QR-koodi mistä löytää kaikki tarvittavat ja tarpeettomat yhteystiedot. Naamakuvani valittiin demokraattisella yleisöäänestyksellä pienemmäksi pahaksi kahdesta painajaisesta.
Minimalistisen muotoilun pohjasyynä on kiinnostuksen herättäminen vähäisestä tiedon määrästä kortissa itsessään. Heti saatavissa olevan tiedon puutteellisuus herättää katsojassa kiinnostusta ja halua selvittää mistä tässä nyt oikein on kyse.
Pelkkä QR-koodi on myös hyvä rajaamaan mahdollisia asiakkaita, jos asiakas ei osaa avata koodin sivua niin 99,9% varmuudella hänellä ei edes olisi tarvetta tarjoamilleni palveluille.
Palveluihini kuuluvat 3D-mallintaminen ja mallien mahdolliset renderöinnit sekä esityskuvien ja -videoiden tuottaminen valmiista CAD-malleista.
Pohdintoja Tuotteistajan taskuraamatusta
Apusen ja Parantaisen kirja Tuotteistajan taskuraamattu oli lyhyt 50 kappaleinen ”konkreettisia ehdotuksia ja esimerkkejä” sisältävä kirja, joita lukija voisi lisätä omaan työkalupakkiinsa. Siis, mikäli ei ole ennen käynyt tuotekeskustelua toisen ihmisen kanssa.
Kirja oli täynnä tutkimuksia, joita olin katsonut 12-vuotiaana YouTubesta samaan aikaan, kun Apunen ja Parantainen kirjoittivat kirjaa. Alkuun lähdin kirjaan positiivisin mielin. Ajattelin löytäväni, jotain sellaisia ajatuksia tai tapoja, joita en ollut vielä tähän asti tajunnut. Aina, kun sain kirjaa eteenpäin minä tein sitä, josta kirja varoitti ja muutuin kyynisemmäksi. Ainoa ongelma tässä oli, ettei kirja muuttanut minua ”hyvällä” tavalla kyyniseksi, vaan jokainen kappale tuotti minulle pettymystä.
Kirjan kappaleessa 23 on kirjoitettu, että moni ihminen luottaa tietokoneen rehellisyyteen paremmin kuin toiseen ihmiseen, joka on mielestäni hälyttävää. Kone on usein ohjelmoitu ihmisen käsin toimimaan itsenäisesti ja se, että jatkuvasti kehittyvä keinoäly saa rehellisen ja reilun arvomerkin ihmisen edessä vaikuttaa kummalliselta, sillä ”ihmiseltä odotetaan oikeudenmukaisuutta”. Keinoälyyn ei ole aina luottamista ja toki, sitä voidaan hyödyntää havainnollistamisessa. Tämä työvaihe voidaan toteuttaa helposti tuotteistajan ja asiakkaan välisellä yhteistyöllä, kun viestintä heidän välillään on selkeää.
opettele sanomaan “ei”
Opettele sanomaan “ei” on mielestäni hyvä kappale kokonaisuus. Vaikka listoja on useita, niistä on hyvä poimia sellaisia asioita, joiden kanssa on itse työstettävä. Kappaleen 45, seitsemäs ”ei, et saa neljättä mahdollisuutta” on hyvä muistutus itselleni, sillä unohdan hyväntahtoisesti syyn, miksi en halua tiettyä henkilöä asiakkaaksi tai yhteistyö kumppaniksi. Voisin tulostaa tekstin taululle taukohuoneeseeni, jossa olisi syyttävä sormi kohdistettuna suuntaani.
Kappaleessa oli myös puhetta siitä, että asiakkaalle pitäisi olla vaikeasti tavoiteltava. En esittäisi olevani vaikeasti tavoiteltavissa, sillä nykyaikana viestiminen on todella helppoa ja siksi sitä odotetaankin hirveässä ahdingossa. Vastaisin asiakkailleni työvuoroni aikana, jotta saan sen levon, jota tarvitsen viikonloppujen ja lomien aikana.
ryhdy satusedäksi
Viimeisen kappalejaon kohdalla, minulla meni herne nenään. Vaikka yritin lukea kirjaa parhaani mukaan rivien välistä välittämättä sen tavasta kommentoida tutkimuksia oudoilla kuvauksilla, kirja sanoi minulle suoraan, ettei sitä ollut kirjoitettu minulle. Sen lisäksi, että kirja antoi vahvan vaikutuksen siitä, että se oli kirjoitettu miehelle ja se käsitteli tutkimuksia Amerikasta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Apusen ja Parantaisen omia, henkilökohtaisia kokemuksia ja esimerkkejä, amerikkalaisen tutkimuksen sijaan. Kirjan olisi voinut kirjoittaa helposti tuotteistajalta tuotteistajalle. Kirjaa lukiessa tuli vain mieleen omat kokemukset opintojeni ajasta, jolloin oli pakko täyttää tarvittava sivu tai merkkimäärä esseessä.
Jälleen yksi mieleen painuva esimerkki oli asiakkaan ja tuotteistajan välillä, jossa tehtiin tutkimusta opiskelijoista ja kolmesta eri vaihtoehdoista toteuttaa opiskelemista. Tutkimuksessa opiskelijat saivat päättää heidän ihaileman luennoitsijan pitämän luennon, itsenäisen opiskelun ja opintoihin liittymättömän elokuvan välillä. Näistä vaihtoehdoista itsenäistä opiskelua pidettiin tylsänä, sillä sitä valittiin valinnanvaikeudesta. Takerrun liikaa siihen, miten kirjassa on kuvailtu asioita, sillä minulta puuttuu kontekstia, en tiedä minkä alan opiskelijoita on kyseessä. Jos tutkimusta tehdään ala-astelaisille, voisin uskoa, että he valitsevat mieluisimman vaihtoehdon, joka minun korvaani sen ikäisenä on elokuva. Tosin yliopistossa valitsisin luennon tai itsenäisen opiskelun, sillä tietäisin että se on minulle kannattavinta tehdä koulunkäynnin aikana. Toisin sanoen valintoihin vaikuttaa kypsyys.
Mielestäni olisi hyvä aika uudelle tuotteistajan taskuraamatulle, sillä teknologia ja työtavat kehittyvät nopeaa tahtia. Kirjan tiedot sekä tutkimukset vanhenevat samalla, kun sosiaaliset ja psykologiset taidot kehittyvät ihmisissä. Asiakkaan kanssa olisi hyvä aloittaa perustasolta, mutta on turhaa olettaa asiakkaan toiveita hänen ulkoisista piirteistään. Se, että asiakas vaikuttaa hermostuneelta ei ole suora merkki siitä, ettei hän tietäisi mitä hän haluaisi. Asiakas ei ole typerä, vai oletko sinäkin asiakkaana typerä?