Mikä on negatiivinen tila korunmuotoilussa?

Negatiivinen tila tarkoittaa yleensä tyhjää tai avointa aluetta, joka ympäröi pääkohdetta taideteoksessa. Usein käytetään sen maalauksessa ja valokuvauksessa, mutta se on yhtä tärkeä myös koruissa.
Korumuotoilussa negatiivinen tila tarkoittaa yleensä avoimia kohtia tai reikiä, jotka ovat korun tarkoituksella. Se voi myös tarkoittaa korun yleinen muoto, joka antaa taustalle, kuten käyttäjän iholle tai vaatteille, mahdollisuutta tulla osaksi kokonaisuutta.
Yksinkertaisesti sanottu, se tarkoittaa että ”kaikki mitä et näe on yhtä tärkeä kuin mitä näet”.
Esimerkiksi korun ääriviivat voivat muodostaa sydämen tai tähden metallin tai jalokivien avulla, mutta sen sisäosa on tyhjä. Tämä tyhjyys on negatiivinen tila, joka täydentää korun muoto.
Negatiivisella tilalla on monta tärkeää tehtävää korusuunnittelussa.
Yksi näistä on esteettinen tasapaino:
Tyhjät kohdat voivat tuoda visuaalista rauhaa monimutkaisempien yksityiskohtien keskelle.
Se voi myös luoda optisia harhoja tai piilotettuja kuvioita, fiksusti suunnittelut aukot voivat luoda muodon tai symbolin, joka vaan näkee, kun katsotaan tarkemmin ”ja näkee sen, mitä ei oikeasti ole”.
Myös negatiivinen tila tekee koruja kevyempiä ja antaa niille enemmän ulottuvuutta.
Kun materiaalia poistetaan syntyy syvyyttä, varjoja ja valon leikkiä, millä korun tulee elävämmiksi.

Negatiivisen tilan historia korunmuotoilussa Suomessa

Juuret modernismissa:

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisessa muotoilussa kansanperinne ja moderninen funktionalismi yhdistyivät, mikä loi pohjoismaisen modernistisen tyylin.
Korusuunnittelussa tämä tarkoitti yleensä yksinkertaisten muotojen ja luonnonaiheiden  käyttöä.
Negatiivinen tila oli tärkeä osa suunnittelua – ei vain ulkonäön takia, mutta myös käytännön vuoksi.
Leikkaamalla pois metallia ja luomalla avoimia alueita korut näyttivät kevyemmiltä ja käyttäjän iho tai vaatteet tulivat korun osaksi.
Tämä sopi yhteen hyvin skandinaavisen minimalismin kanssa ja ajatuksen kanssa, että kauneus kuuluu arkeen.

Yksi ensimmäistä suomalaisista modernistisista koruntekijöistä oli Liisa Vitali (1918 – 1987), joka tunnetaan erityisesti 1960-luvun ”Leppäkerttu” ja ”Pitsi” korusarjasta.

Vitalin korut koostuvat hopeapinnoista missä ovat reikiä ja kymmeniä pyöreitä aukkoja.
Sieltä syntyy pitsimäinen, herkältä vaikuttava koru.
Tämä avoin tyyli sai innoituksen luonnosta – reiät muistuttavat leppäkertun siipiä tai kukkapitsiä.
Näissä koruissa negatiivinen tila on olennainen osa. Reiät ovat yhtä tärkeä kuin hopea itse.
Ne muodostavat leikkisesti kuvion valon ja varjon avulla ja tekevät koruista ilmavan näköisiä, vaikka ne on tehty kiinteästä metallista.
Esimerkiksi Vitalin hopeinen Pitsi-rannekoru on hyvä esimerkki, siinä on yhteen liitettyjä levyjä, joissa on eri kokoisia reikiä. Aukot luovat rytmiä ja pintaa ja kun korua käytetään, ihon näkyminen korostaa suunnittelua.
Tämä tapa käyttää negatiivisen tilan auttoi muokkaamaan suomalaisen modernistinen korunsuunnittelun ilmettä ja teki siitä kansainvälisesti suositun 1960-luvulla.

Vitali ei ollut ainoa korunsuunnittelija, joka käytti negatiivinen tilaa. Myös muita suomailaisia yrityksiä, kuten Kupittaan Kulta (Elis Kaupin johdolla) ja Kaunis Koru, valmistivat 1950-1960-luvuilla modernistisia koruja, joissa oli geometrisia muotoja ja avoimia rakenteita.
He usein hakivat inspiraatiota luonnosta tai abstraktista taiteesta.
Korusuunnittelija Börje Rajalin suunnitteli palkitun ”Hopeamobiili”-riipusta 1960-vuonna Kalevala Korulle erittäin modernia korua, jossa kevyet osat roikkuvat vapaasti. Negatiivisen tilan käyttäminen heijasti myös laajempia suunnitteluajatuksia: Suomalainen modernismi korosti selkeyttä ja yksinkertaisuutta, niin että jokaisella osalla oli merkitystä.

Space-Age estetiikka:

1960-luvun puolivälissä suomalainen korunsuunnittelu otti rohkeaa suuntaa.
Uusi sukupolvi suunnittelijoita alkoi kokeilla veistoksellisia muotoja, rosoisia pintoja ja epätavallisia materiaaleja.
Negatiivinen tila sai tärkeämpää roolia, ei enää vaan koristeellisina reikinä, mutta myös kraatereina, koloina ja abstrakteina tyhjinä tiloina, jotka antoivat koruille avantgardistinen ”Space-Age”-henkiä.
1960-luvun vapaamielisessä ilmapiirissä avoimuutta juhlittiin ja suomalaiset koruntekijät veivät sen uusille luovalle tasolle.

Muutamia tärkeitä suunnittelijoita ja koruntekijöitä tällä aikakaudella ovat:

– Tapio Wirkkala (1915 -1985) oli tunnettu suomalainen muotoilija, Wirkkala suhtautui koruihin kuin ”pieniin veistoksiin”.
Westerback Oy:lle hän suunnitteli kultaisia rannekoruja, joissa oli voimakkaasti kuvioituja, kuunpintaa muistuttavia pintoja.
Näissä koruissa vasaroitujen osien väliset aukot jätettiin avoimiksi; ne rytmittivät korua kuin kuun pinnan laaksot ja heijastivat avaruusajan kiinnostusta kosmisiin maisemiin.
Wirkkalan tapa korostaa negatiivisen tilan teki siitä dramaattiseksi. Rannekorun lenkkien väliset raot paljastivat käyttäjän vaatetuksen ja antoivat vaikutelman pienestä kuumaisemasta ranteen ympärillä.
Hänen ”Hopeakuu”-riipuksensa esitteli myös avoimia, kehämäisiä muotoja.

– Pentti Sarpaneva (1925 – 1978) oli graafinen taitelija, joka siirtyi korunsuunnittelijaksi ja tuli tunnetuksi pitsikoruista.
Sarpaneva työskenteli Turun Hopealla ja käytti pitsimalleja, kuten perinteistä Rauman pitsiä ja valoi ne pronssista tai hopeasta.
Lopputulokseksi tulivat koruja, joissa on monimutkainen, filigraaninen ilme, metallisäikeiden verkosto, jossa avoimet aukot vastaavat alkuperäisen pitsin tyhjiä kohtia.
Hänen korut ovat enimmäkseen avointa tilaa, jota pronssilankaverkko rajaa.
Sarpanevan pronssiriipus näyttää tämän hyvin: pyöreä, pitsiliinaa muistuttava pronssiverkko, jonka keskeltä roikkuu kiillotettu pallo.
Ulkokehän ja kiinteän kullanvärisen pallon välinen kontrasti korostaa negatiivinen ja positiivinen tilan leikkiä.
Sarpanevan töitä kuivaillaan ”pitsien ja brutaalisuuden”, herkkäisyyden ja karheuden yhdistelmäksi.
Hänen koruissa oli myös usein tummia patinoita ja raakoja jalokiviä.

– Björn Weckström (s. 1935) on kuvanveistäjä, josta tuli yksi Suomen innovatiivisimmista korunsuunnittelijoista 1960- ja 1970-luvuilla.
Myöhemmin hän oli mukana perustamassa Lapponiaa.
Weckström tunnetaan erityisesti Space Silver kokoelmasta ja muista koruista, jotka muistuttavat usein abstrakteja maisemia.
Hän kuvaili koruja ”pieniksi korumaisemiksi”, joissa on epätasaisia pintoja ja kohoumia.
Weckströmin koruissa käytetään negatiivinen tilaa epäsäännöllisesti ja ilmeikkäästi.
Esimerkiksi hänen ”Kukoistava seinä”-kaulakorunsa koostuu kultalevyistä, joissa on aukkoja, joista nousee jalokivistä ”kukkia”.
Aukot ovat olennainen osa kokonaisuudesta ja tuotavat syvyyttä ja kontrastia kultaan.
Toinen kuuluisa koru, ”Planetaariset laaksot”-kaulakoru, näyttää abstraktilta arktiselta maisemalta, jossa on laaksoja ja harjanteita. Prinsessa Leia käytti sen hänen kaulalla Star Wars-elokuvassa.
Näissä koruissa negatiivinen tila luo maaston tunnetta: Laaksot (tyhjät kohdat) saavat ympäröivät muodot (metallin vuoret ja tasanteet) korostumaan.
Weckströmin mattaiset pinnat ja aukot olivat inspiroitu suomalaisesta talvimaisemasta ja avaruuden tutkimuksen tekstuureista.
”Kukoistava seinä”-korussa näkyy Weckströmin tapansa tehdä koruja: sen liikkuvat osat ja aukot, joista valo kulkee läpi, osoittavat, kuinka negatiivinen tila voi tuoda eloa ja liikettä muotoiluun.
Weckströmin töiden merkitys on huomattu myös museoissa; esimerkiksi Cincinnati Art Museum omistaa ”Kukoistava seinä”-riipusta ja kuivailee sen ”korkeita ja matalia kohtia sekä aukkoja” osaksi hänen tyylistä.

”Space Age”-aikana negatiivisen tilan merkitys laajeni.
Se ei ollut enää vaan koristeellinen kuvio, mutta sai symbolisen roolin.
Se toi mieleen kuun kraaterit, jään halkemat maastot tai teknologian ja luonnon vastakohdan.
Tämän ajan korut kutsuvat usein mukaan myös käyttäjän: aukot kehystävät palasia ihosta tai vaatetuksesta ja liikkuvat osat heiluvat avoimissa ohdissa.
Suomalaiset suunnittelijat osoittivat, että se, mitä ei ole, voi olla yhtä tärkeää kuin se, mitä on, ajatus, joka sopii hyvin modernin taiteen henkeen.

Negatiivinen tila koruissa nykyaikana:

Suomalainen korusuunnittelu on jatkanut kehittämistä, mutta negatiivisen tilan perintö näkyy kuitenkin vielä selvästi.
Monet nykypäivän suomalaiset koruntekijät suhtautuvat koruihin kuin pieniin taide-esineisiin, joissa on vahva ajatuksellinen tai tarinallinen ulottuvuutta.
Tässä yhteydessä negatiivinen tila ei ole vain muotoilun keino, muta joskus koko korun idea, vertauskuvallinen ”tyhjyys”, joka voi kantaa merkityksiä tai koukutella henkilökohtaisia tulkintoja.

Suomalaisen modernistisen korumuotoilun klassikot ovat saaneet uutta arvostusta viime vuosina.
Esimerkiksi vuonna 2009 Kultakeskus alkoi valmistaa uudelleen Liisa Vitalin luontoaiheisia koruja, mikä näyttää, että hänen korujensa vie uusia sukupolvia mukaan.

Samaan aikaan Kalevala Koru (joka yhdistyi Lapponian kanssa vuonna 2020) jatkaa ilmavien ja avointen korujen valmistamista.
Monet nykypäivän suomalaiset korubrändit käyttävät avoimia geometrisia kuvioita ja leikkauksia tunnusmerkkinä.

Myös monet suomalaiset koruntekijät työskentelevät taidekorujen kanssa ja rikkotavat muodon ja materiaalien rajoja.
Inni Pärnänen on hyvä esimerkki: nykyaikainen korusuunnittelija, joka tekee töitä myös 3D-muotoilulla.
Pärnänen käyttää materiaaleina esimerkiksi koivuvaneria ja metallia ja rakentaa modulaarisia, geometrisia kuvioita.
Hänen teoksissa korostuu kolmiulotteinen tila ja rakenteellisuus ja osa töistä laajenee suuremmiksi installaatioiksi.
Yksi hänen tunnetuista töistä, ”Kesä”, koostuu toisiinsa liittyvistä viisikulmaisista kukkamuodoista.
Hänen koruissa negatiivinen tila on tarkkaan suunniteltu: puuelementtien väliset aukot päästävät valoa läpi ja tuovat joustavuutta ja visuaalista monimuotoisuutta.
Pärnänen on kertonut, että on mielenkiintoista nähdä, miten rakenne toimii eri mittakaavoissa – olipa kyseessä kaulakoru tai seinän kokoinen teos. Tämä korostaa sitä, miten tilan (ja negatiivisen tilan) hallinta on keskeinen osa hänen suunnitteluprosessiaan.

Negatiivinen tila käytetään myös osana tarinankerrontaa nykyaikana.
Harri Syrjänen, joka valittiin Vuoden korutaitelijaksi 2020, tekee koruja, joissa usein on luonto- ja eläinaiheita.
Hänen tunnettu ”Mehiläisen siivet” sarjansa, joka oli finalisti Vuoden koru-kilpailussa 2021, esittää suurennettuja mehiläisen siipiä, valmistettuina eebenpuusta ja hopeasta.
Puisiin siipiin on kaiverrettu hienoja suonimaisia kuvioita ja tärkeää on, että suonien väliset tilat on jätetty tyhjiksi. Negatiivinen tila tekee siivet kevyesti ja ohuesti näköiseksi. Syrjänen leikkii mittakaavalla ja tyhjyydellä.

Museoissa ja gallerioissa suomalainen nykykorumuotoilu saa usein kiitosta materiaalien ja tilan kekseliäästä käytöstä.
Näyttelyt, kuten ”Suomalainen koru 1600 – 2009” Designmuseossa Helsingissä ja kansainväliset esitykset ovat tuoneet esiin, miten suomalaiset koruntekijät käyttävät jatkuvasti avoimia rakenteita, moduulimaisia muotoja ja läpikuultavia elementtejä ja vievät alaa eteenpäin.

Arvostelijat ovat huomauttaneet, että huipputason suunnittelussa negatiivinen tila ei ole tyhjyyttä, vaan läsnäoloa. Aukot on tehty tarkoituksella, jotta ne heräävät katsojan mielikuvituksen.

1950- luvun modernismista nykypäivään negatiivinen tila on ollut yhdistävä piirre suomalaisessa korumuotoilussa.
Se on palvellut käytännöllisiä tarkoituksia, keventänyt koruja, vähentänyt materiaalin määrää ja lisännyt mukavuutta. Samalla se on tuonut esiin luonnon muotoja ja avaruuden henkeä.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin, että suomalaiset suunnittelijat ovat nähneet negatiivisen tilan ajatuksellisena sisältönä: muotoiluelementtinä, joka voi välittää tarinaa ja tunnetta.

Lähteet:
– Designmuseo Helsinki – Finnish jewelry collections and designer retrospectives
– National Museums Scotland Blog – Northern Modernist Jewellery in Finland (Rothwell, 2018)
– JCK Magazine – Scandinavian Modern Jewelry: Denmark & Finland (2002)
– Inglenookery blog – Liisa Vitali (2017)
– Kalevala Koru – Kalevala Highlights
– Cincinnati Art Museum – Weckström’s Flowering Wall (2021 exhibition)​
– Jules & Beryl – Vuoden Koru 2021 finalisti: Harri Syrjäsen “Mehiläisen siivet”
– Financial Times – Jewellery has entered the void (2020)

(Kiitokset minun tyttöystävälleni, että hän auttoi saada minun tekstini parempaan kuntoon!)

MBTI (16personalities): Sovittelija (INFP-T)

INFP-T personaalisuustyypit usein ovat kuvailtu ”idealistiksi” tai ”sovittelijaksi”.
INFP-T tyypilliset ihmiset yleensä ovat introvertit, luovat, idealistilliset ja auttavaiset.
He haluavat, että maailmasta tulee parempaa paikkaa olla ja vaikka he ovat introvertit, he ovat tosi empaattiset ihmiset, ketkä pidä huolta toisistaan. He myös haluavat ymmärtää enemmän itsestänsä ja muista ihmisistä.
INFP-T-ihmiset viettävät paljon aika tutkia omansa tarkoituksensa elämässä ja miten he voivat käyttää omansa taitojansa auttamaan toisia ihmisiä ja ihmiskuntaa yleisesti.
He kuitenkin ovat introvertit ja haluaa viettää aika eniten yksin, perheensä kanssa tai pienen ystäväryhmän kanssa.
Elämässä he ovat intuitiiviset ihmiset ja keskittyvät kokonaiskuvaan, ei pieniin yksityiskohtiin.  He voivat huolehtia tosi paljon projekteista mitkä kiinnostavat heitä kovasti, mutta sivuuttaa ”tylsiä” yksityiskohtia.
Kun he tekevät päätöksiä, he haluavat, että kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat auki niin kauan kuin mahdollista. Tarkoittaa, että joskus he odottavat ja eivät päättää heti, koska tilanne voisi vielä muuttua.  
Heidän päätöksensä yleensä johtuvat enemmän intuitiosta tai tunteista kuin logiikasta.

INFP-T vahvuudet 16personalities-nettisivun mukaan:
– Itsetietoinen
– Kasvuhakuinen
– Aito
– Tunneälykäs
– Hyvin empaattinen
– Inspiroiva
– Tunneperäisesti syvällinen

INFP-T heikkoudet 16personalities-nettisivun mukaan:
– Perfektionisti (vähän yliperfektionistinen)
– Itseään epäilevä
– Emotionaalisesti herkkä
– Viivyttelijä
– Vaikeuksia ilmaista itseään
– Konfliktien välttely
– Oman tilan tarve

Big Five:

Agreeableness:
Miellyttävyys/Sopusointu on monimutkainen piirre millä on hyviä ja huonoja puolia.
Tosi miellyttävät ihmiset ovat ystävällinen, huolehtiva ja yhteinen, mutta he välttyvät konflikteja ja usein piilottavat heidän tunteensa ja mielipiteet. He ovat anteeksiantava, kärsivällinen ja huolehtiva.
Huonolla puolella heidän konfliktivälttyvyytensä aiheuttaa, että helposti muut ihmiset voivat käyttää tuo konfliktivälttyvyys ja auttavaisuus heidän hyväksi.

Compassion:
Ihmiset ketkä ovat tosi myötätuntoinen huolehti toisten ihmisten ja muiden olemisten, eritysesti kun he ovat nuoret tai avuttomat. He erittäin haluavat auttaa muita ihmisiä välttymässä negatiivisia tunteita.
He ottavat enemmän aika muille ihmisille ja auttavat enemmän muita ihmisiä, vaikka se voi häiritä omansa tarpeidensa ja tavoitteensa hoitamista.
He ovat myös tosi empaattinen ja huolehtiva, mutta koska he huolehtivat niin paljon muista ihmisistä, neuvotteleminen heidän omansa puolellensa voi olla vaikea heille ja sen takia he eivät aina saa mikä he ansaitsevat (esim. ammattilisiin saavutuksiin töissä).

Politeness:
Tosi kohteliaat ihmiset ovat yllättävästi tottelevaiset auktoriteettiin ja epätavallisesti kuuliaiset. He ovat usein kunnioittava ja vihaavat vaikuttaa tunkeilevalta.
Heillä yleensä on epämukava kun he pitävät haastaa toisia ja he huolellisesti välttyvät konflikteja. Heillä on kova halu välttää konfrontaatiota ja riitoja.

Conscientiousness:
Ihmiset ketkä eivät ole kovasti tunnollinen usein viivyttelevät, on helppoa harhauttaa heidät ja he ovat sekaisia ja kaoottisia ihmisiä.
He eivät ole päättäväisiä ihmisiä ja eivät työskentele tai opiskele erittäin hyvin strukturoiduissa ympäristössä.
Heidän rentoutunut asenne kuitenkin voi olla hyödöllistä luovilla tehtävillä.

Industriousness:
Keskimääräistä ahkeruuden tasoa olemassa ihmiset menestyvät yleensä koulussa ja johtotehtävissä, erityisesti jos he ovat älykkäitä.
He tekevät heidän tehtäviänsä ja töitänsä, mutta he arvostavat heidän vapaa-aikaansa ja eivät aina priorisoi töitä. He joskus viivyttelevät tai eivät saa tehtävät tehty ajoissa.
He eivät keskittyä pelkkä tehokkuuteen ja voivat saada tehtävät hyvin tehty, kun he ovat tarpeeksi motivoitunut.
He eivät ole tuomitseva ja heillä on ”Elää ja anna elää”-asenne. He uskovat, että ahkera työskentelemistä on tärkeä menetykseen, mutta tunnistavat että muita asioita myös vaikuttavat siihen.

Orderliness:
Ihmiset, jotka ovat hieman matalalla järjestelmällisyyden tasolla, eivät huolehti sotkuista tai kaaoksesta, joskus he edes huomaa sitä.
He eivät tunnista asiat musta-valkoiseksi ja eivät tuomitse muita ihmisiä ja heidän elämäntyyliä.
He harvoin seuraa aikatauluja tai rutiineja ja vaan menevät omansa tahdissa, sekasortoja suunnitelmissansa eivät häiritse heidät vakavasti.
Pitää muistuttaa heidät usein heidän tehtävistä ja he tarvitsevat usein ohjausta, mutta he helposti osaavat käsitellä sotkut ja kaaos mitkä luovat tehtävät usein aiheuttavat.

Extraversion:
Introverttiset ihmiset (introversio on extraversion vastapuoli) ovat hiljaisia, varautuneita ja he kokevat sosiaaliset tilanteet väsyttäväksi.
He tarvitsevat yksinäisyyttä että he voivat ladata oman sosiaalisen akun ja he eivät osallistuu sosiaalisiin tapahtumiin niin usein.
He ovat enemmän pessimistisiä ja he helposti voi olla masentunut ja he voivat helposti olla epävarma itsestänsä.
Nämä ihmiset pitävät ajatuksensa itsellänsä ja he eivät tykkää ryhmätilanteistä. Sosiaaliset ammatit tai ammatit millä pitää puhua julkisesti eivät ole sopiva heille ja he voivat kokea nämä vaikeaksi.
He eivät ole impulsiivisia ja he keskittyvät opiskeluun tai työskentelyyn yksin.

Enthusiasm:
Ihmiset, joilla on kohtalaisen matala innostuneisuus ovat yleensä varautuneita, eivät helposti innostu ja eivät ole kovin puheliaita.
He keskustelevat asioista mikä kiinnostavat heitä, mutta ovat usein yksityisiä ihmisiä ja eivät tykkää suureistä sosiaalisista tilanteista.
He tykkäävät yksinäisyydestä ja eivät ole kovasti seurallisia, mutta he voivat sietää sosiaalisia tilanteita jos ei ole liian iso ja liian usein.
Nämä ihmiset eivät halua olla huomion keskellä ja tykkäävät rauhallisista aktiviteeteista

Assertiveness:
Ihmiset, kenellä on matala itsevarmuutta, eivät ole luonnollisia johtajia. He harvoin ilmaisevat heidän mielipeiteitänsä ja eivät haluaa hallinta sosiaalisia tilanteita.
Heiltä puutuvat ne viestintätaidot, joita liittyvät johtajuuteen ja he eivät pystyy herättämään ryhmien kiinnostusta.
He eivät ole impulsiivisia ja antavat toisia ihmisiä johtaa ja aina ajattelevat ennen kuin he toimivat.

Neuroticism:
Ihmiset, jotka ovat neuroottinen korkealla tasolla, ajattelevat usein, että asiat ovat menneet pieleen menneisyydessä, menevät pieleen nyt ja menevät pieleen myös tulevaisuudessa.
He kokevat itsensä usein onnettomiksi ja ahdistuneiksi.
Heillä on matala itsevarmuutta ja neuroottisuus on yhteydessä korkeampaan riskiin ahdistus- ja masennushäiriölle.

Withdrawal:
Ihmiset, jotka ovat poikkeuksellisesti korkealla vetäytymisen tasolla, kokevat äärimmäistä ennakoivaa ahdistusta. On vaikea heille kokea tilanteita mitkä ovat uusia, epävarmoja, odottamattomia, uhkaavia tai monimutkaisia.
Sen sijaan he yleensä vältellevät tai vetäytyvät tuntemattomien ja odottamattomien tilanteiden edessä.
He tuntevat usein surua, yksinäisyyttä ja murehtimista ja heillä on erittäin korkea epävarmuuden ja huolen taso, he tulevat helposti nolostuneiksi ja ovat itsekriittisiä.
He ovat hyvin herkkiä sosiaaliselle hylkäämiselle ja heitä voivat loukkaantua helposti.

Volatility:
Ihmisillä, joilla on keskimääräinen vaihtelevuus, mieliala on tasainen ja heitä ei ärsyttää erittäin helposti.
He kokevat vain tavallisia pettymyksiä, kipua ja sosiaalista eristäytymistä.
He ilmaisevat nämä tunteet kohtuullisesti, mutta ei liiallisesti.
Vaikka he saattavat suuttua tai ärsyyntyä, he rauhoittuvat melko nopeasti.
He eivät riitele enemmän tavallista ja harvoin oikeasti menevät hermot heiltä.
Jos heitä provosoidaan riidassa, he reagoivat samalla tavalla, kuitenkin he pysyvät yleensä rauhallisena.

Openness:
Korkeasti avoimiset ihmiset nähdään yleensä älykkäinä, luovina ja uteliana.
He tykkäävät oppimisesta, uusien ideoiden tutkimisesta ja abstraktista ajattelusta.
Heitä kiinnostavat erityisesti filosofiaa, taidetta ja kulttuuria ja he ovat innokkaita lukijoita, joilla on iso sanavarasto.
He tykkäävät ratkaista monimutkaisia ongelmia ja tykkäävät kirjoittamisesta.
He etsivät muutosta ja ovat usein innovatiivisia ajattelijoita, jotka kokeilevat uusia tapoja tehdä asioita.
Rutiinit ja hierarkkisia työpaikkoja voivat olla vaikea heille.
Heidän laaja kiinnostuksensa voi vaikeuttaa keskittymistä yhteen polkuun elämässä tai selkeän identiteetin luomista. Tästä voi johtaa epävarmuutta ja ahdistusta, mitkä estävät heitä toteuttamasta luovia ideoita.

Intellect:
Ihmiset, joilla on kohtalaisen korkea älykkyys, ovat uteliaita, tykkäävät abstrakteista ideoista ja osallistuvat syvempiin keskusteluihin.
He rakastavat ratkaista ongelmia ja oppia uutta, usein he lukevat tietokirjoja ja keksivät luovia ideoita.
He osaavat selittää ajatuksiaan hyvin ja heillä on iso sanavarasto.
Nämä ihmiset tykkäävät työpaikoista, joissa on muutoksia ja haasteita.
He eivät ole tyytyväisiä rutiinitöihin, joissa asiat eivät muutu ja heillä voi olla tylsää tällaisissa tehtävissä.

Aesthetics:
Ihmiset, joilla on korkea esteettinen arvostus, ovat hyvin luovia ja arvostavat kauneutta.
He tarvitsevat luovan kanavan heidän hyvinvointiin ja haluavat ympäröidä itsensä taiteella, käsitöillä ja kauniilla asioilla.
He tykkäävät väreistä, arkkitehtuurista, musiikista ja voivat itse olla taiteellisia tai musikaalisia.
He uppoutuvat helposti kirjoihin, elokuviin tai omiin ajatuksiinsa ja reagoivat vahvasti kauneuteen ja luovuuteen.
Kuitenkin he voivat olla käytännönläheisesti heikompia ja heillä voi olla vaikeuksia saada luovuutensa muutettua rahaksi tai uraksi.
Silti heidän luovuutensa voi olla arvokasta johtotehtävissä, kuten juristi-alalla, joissa tarvitaan uutta näkökulmaa ja visiota.

Oma pohdinta ja pikkukorjaukset:
Minulla oikeasti on monta näistä piirteistä, mikä oli testien tuloksissa. Luulen, että ainkin Big Five-testi on ihan tarkka ja kannava tehdä.
Kyllä olen tunneälykäs, empaattinen ja mietteliäs itsestäni ja minä myös olen ainakin jonkin verran emotionaalisesti herkkä ja välttelen konfliktia.
Kuitenkin se ei tarkoittaa, että en voi ”lyödä pöytään” ja kertoa avoimesti, kun joku tekee jotain mitä oikeasti ei ole hyväksyttävä minun mielestäni.
Vaati paljon, että kerron jollekin ”Hei, en ole sama mieltä tästä asiasta” ja sitten ehkä sanon sen vielä kohteliaasti, mutta kuitenkin kun asia on tarpeeksi iso ongelma tai tarpeeksi tärkeä minulle, kyllä kerron minun mielipiteeni avoimesti.
Myös huolehdin muista, mutta en jättää omat tarpeet täysin sivuun toisten ihmisten takia, vaikka yritän ”saada kaikki yhden katon alle”.
Epäilen itseääni paljon ja olen yliperfektionistinen, mutta kuitenkin saan työt tehty, koska lopun lopuksi pystyn sanoa ”Jo, ok, nyt riittää ja on tarpeeksi hyvä näin”.
Voin ottaa kritiikkiä hyvin, mutta se pitää olla avulias ja konstruktiivinen. Jos ei ole näin, vaan kritiikkiä minkä tarkoitus on olla loukattava, sitten kyllä se helposti sattuu emootionaalisesti.
Myös olen kaoottinen ihminen, mutta minun tapauksessani se on ”hallittu kaaos”. Itseni pärjään hyvin minun omani kaaoksessani ja yleensä saan kaikki tehtävät tehty ajoissa, vaikka viivyttelen joskus.
Olen introvertti, mutta minun introversioni riippuu tosi paljon tilanneesta ja ympäristöstä. Jos koen itseni turvallisessa ympäristössä, kuin hyvien kavereiden kanssa, äidin ja isän kanssa tai luokkakavereiden kanssa, voin olla kyllä impulsiivisempi ja puheliaampi kuin arkipäivätilanteissä. En tykkää puhumisestä tuntemattomien ihmisten kanssa, julkisessa tilanneessa ja en tykkää oman ruoan tilaamisesta ravintolassa (koska sitten minun pitää puhua tuntemattomalle ihmiselle.)

”The idea of a talent stack is that you can combine ordinary skills until you have enough of the right kind to be extraordinary.”
– Scott Adams

“Das Konzept von einem talent stack ist, dass man gewöhnliche Kompetenzen miteinander kombinieren kann, bis man genug der Richtigen hat um außergewöhnlich zu sein.”
– Scott Adams

Dieses Zitat erklärt eigentlich schon das gesamte Konzept von Skill Stacking.

Im Grunde genommen bedeutet Skill Stacking, dass wir alle gewisse Fähigkeiten und gewisse Kompetenzen haben, die wir zwar alle nicht tadellos oder gar perfekt beherrschen, die uns jedoch miteinander kombiniert dazu verhelfen unsere Ziele zu erreichen.

Fähigkeiten und Kompetenzen aus völlig unterschiedlichen Bereichen können uns dabei helfen, in dem eigentlichen Bereich in dem wir unsere Ziele erreichen wollen, weiterzukommen.

Wenn ich mich selbst als Beispiel nehme, dann würde ich sagen, einige meiner Kompentenzen sind Design, Handarbeit, Belastbarkeit, Pünktlichkeit und das Erlernen von Sprachen.

Diese Fähigkeiten haben zwar auf den ersten Blick nicht wirklich viel miteinander zu tun, jedoch sind beide wertvolle Kompetenzen die in meinem zukünftigen Beruf als Goldschmied und zukünftiger Unternehmer sehr nützlich sein können.

Design und Handarbeit sind gerade als Goldschmied natürlich wichtig, das liegt in der Natur des handwerkerischen Berufes.
Jedoch sind auch Pünktlichkeit und Belastbarkeit Fähigkeiten, die als selbstständiger Unternehmer sehr wichtig sind, da man es als solcher öfters mit außergewöhnlichen und herausfordernden Situationen zu tun hat und Pünktlichkeit generell in der Geschäftswelt sehr geschätzt wird, wenn sie nicht sogar Pflicht ist.
Das Erlernen von Sprachen hilft in diesem Bereich bei der Kommunikation und auch um neue Geschäftsbeziehungen in anderen Ländern herzustellen, in denen es nicht so selbstverständlich ist, dass jeder einigermaßen gutes Englisch spricht. Zumindest ein paar Wörter oder gängige Phrasen in der jeweiligen Landessprache zu beherrschen, bringt einem durchaus schon mehr Respekt ein.

Oft realisieren wir in unserem Alltag nicht einmal, wie viele verschiedene Fähigkeiten wir eigentlich haben bzw. benutzen, da diese für uns selbstverständlich sind und wir diese Fähigkeiten, die wir selbst nicht als gemeistert ansehen, oft vergessen bzw. nicht weiter darüber nachdenken.

Meiner Meinung nach ist Skill Stacking eine mächtige Hilfe für persönliches und unternehmerisches Wachstum, da wir so unsere Fähigkeiten vielfältig einsetzen können, anstatt uns nur auf einen Bereich zu konzentrieren, den wir gemeistert haben oder in dem wir zumindest besser sind als in anderen Bereichen.

Ich denke, um von Skill Stacking zu profitieren, sollte man sich zunächst einige oder mehrere Fähigkeiten suchen, die nützlich bei dem jeweiligen Vorhaben sein könnten und dann basierend auf diesen zu überlegen, welche weiteren Fähigkeiten zielführend sein könnten bzw. einem dabei weiterhelfen könnten, sein jeweiliges Ziel zu erreichen.