Tuotteistajan taskuraamattu.

Posted on by

Kolme kohtaa, joista pidin:

11 Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee ”Ihmiset haluavat tulla johdetuiksi. he tottelevat mielellään” Tämä kohta oli jo heti luvun alussa itselle silmään pistävä, tottahan tuo on lähes kaikki ihmiset keitä olen tavannut haluavat tulla johdetuksi ja etenkin suomalaisten kohdalla todella haluavat totella eivätkä missään nimessä olla vaivaksi. Luvussa puhuttiin siitä miten merkittävässä asemassa auktoriteetti on ja kuinka pitkälle ihminen joka on auktoriteettisi alla on valmis menemään, kuten esimerkiksi luvun nimen mukaisesti sinne junan alle, tosin se olisi kyllä jo mielestäni vain tyhmyyttä. Luvussa on lopussa myös laatikossa oleva teksti ” käske asiakastasi, se kannattaa. Jokainen meistä on oppinut lapsesta saakka, että auktoriteetteja (vanhenpia, opettajia, johtajia jne.) on viistainta totella” Tämä on isosti totta ja olen sen huomannut ja olen myös itse tämän ilmiön ”uhri”

16 Lauman paine jyrää järjenkin alleen ”Olemme aivan kuin lampaita kaikki. Sisääsi on piilotettu mekanismi, joka pakottaa sinutkin apinoimaan muita” Tämä on vahvasti samaistuttava, sillä me ihmiset nyt vain koemme valtavaa ryhmäpainetta monissa tilanteissa ‘ai he tekevät noin.. kai minäkin sitten” ajatus on myös itselle vähän liiankin tuttu. Luvussa puhuttiin psykologisesta tutkimuksesta, jossa ryhmä koehenkilöitä sai saman tehtävän sekä ohjeet, mutta yksi heistä ei tiennyt muiden koehenkilöiden olevan palkattuja näyttelijöitä jotka on nimenomaan palkattu vastaamaan aivan eri tavalla, tällöin ainoa tietämätön koehenkilö hämmentyi ja alkoi miettimään oliko hän ymmärtänyt jotakin väärin. Tuo kohta luvusta on hyvin samaistuttava olen huomannut tuon ilmiön ihan normaalissa koulu sekä kesäleiri ympäristössä, ihmiset katsovat toistensa töitä ja teoksia vain varmistaakseen, että ymmärsivät tehtävänannon oikein. Tämän luvun lopussa olevassa laatikossa luki ” Voit itse valita, altistutko vai kapinoitko. Mutta jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi” Itse valitsisin alistumisen, sillä olen vain hömppä suomalainen nainen, mutta tiedän että mikäli haluaisin menestyvän yrityksen, minun tulisi valita toisin.

48 Paljasta paskatkin puolesi ”Täydellinen on tylsää, eikä sellaiseen usko lapsikaan. Asiakkaita kiinnostaa eniten puutteellinen, epänormaali ja outo.” Tämän aloitustekstin perusteella melkein alkoi vituttaa, sillä tuntui että tuo on täyttä potaskaa, mutta kun aloin lukea kappaletta kunnolla, jouduin toteamaan sen olevan aivan oikeassa. Luvussa mainittiin siitä, kuinka myyjä tai markkinoija kuvittelee usein, että tuotteiden virheet ja epäkohdat pitäisi piilottaa mahdollisimman hyvin vaikka tosiasiassa se on päinvastoin, yleensä asiakas arvostaa kauppiaan/markkinoijan rehellisyyttä ja niin kuin kirjassa todetaan ” asiakkaasi ei ole tyhmä, hän äkkää tarjouksesi huonot puolet yllättävän nopeasti ” Itseäni ärsyttää aina, kun minulle yritetään kaupata jotakin ja he mainostavat sitä vaikkapa ” rikkoutumattomana kaiken kestävänä panssarilasina” mutta olen jo kuullut monilta siitä kuinka se lahoaa heti käsiin, päätin silti kokeilla sitä ja jopa asennus meni pieleen eli sen sijaan, että yritys olisi kertonut faktat ja kouluttanut työntekijänsä, he myivät minulle huonon panssarilasin vielä huonommalla asennuksella.

Yksi kohta joka meni ihon alle:

45 Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti ”Mitä useammin maltat sanoa ei, sitä tehokkaammin pystyt käyttämään niukkuuden imua hyväksesi. Niukkuus ja ei-sana liittyvät olennaisesti yhteen. Tässä kymmenen mallisuoritusta, joita jokaisen johtajan tulisi harjoitella” Itsellä jo tämä leipäteksti aiheutti vitutuksen, kaikilla on oma tapa johtaa eikä kaikissa tilanteissa pelkkä ei-sana ole hyvä asia, joissain tilanteissa se voi jopa pahentaa tilannetta. En kuitenkaan sano, että tuota kyseistä ei-sanaa ei saisi käyttää ikinä, se on joskus tärkeä tilanteesta riippuen, mutta mielestäni kaupankäynnissä olisi parempi neuvotella eikä vain suoraa lähes töykeällä tavalla kieltäytyä. Loppulaatikossa lukee ” Firmasi kate tuplaantuisi muutamassa kuukaudessa, jos opettelisit kymmenen tärkeintä ei-virkettä” Kusetusta sanon minä, se riippuu aivan täysin firmasta, sen hetkisestä tuotetarjonnasta sekä asiakaskunnasta.

Tälläsen nyt rustailin, olen todella huono myös kirjojen lukemisessa ja koen sen tylsänä ja puuduttavana joten tämän tehtävän tekeminen vei aivan liikaa aikaa itseltäni.

Pakkojulkaisu

Posted on by

Tämän postauksen tuottaminen oli itselleni haastavaa, sillä en yksinkertaisesti vain osaa käyttää adoben sovelluksia, mutta Harrin avulla tällänen sitten tuli tehtyä.

Opin tästä ainakin 5 min ajaksi sen, kuinka käyttää illustraattorin leikkaustyökaluja yms ja kuinka viedä tiedostoja issuuhun.

Jipii

Pientä pohdintaa Tuotteistajan Taskuraamatusta

Posted on by

1. Komea sotilas on myös muita parempi ampuja

Ihan totta että nätti tai muuten asiakaskunnan silmää miellyttävä asia on mielenkiintoisempi, kuin vaikka tismalleen sama asia, mutta joka on hieman kömpelön näköinen, vaikka se toimisi tismalleen samalla tavalla.  

“Kallis tuote on hyvä, halpa puolestaan huono” 

Ja edelleen, vaikka tuote tai palvelu olisi tismalleen samanlainen. Itse ehkä olen kuitenkin niin ilkeä, että “välttelen” kallista ja halpaa, ja koitan tähdätä keskihintaan. Vain, jos jommasta kummasta päästä toinen osoittautuu, joko arvosteluiden, muiden kommenttien tai oman tarpeen perusteella olevan parempi, harkitsen asiaa. 

Netissä näkee paljon postauksia, missä kehutaan jotain tuotetta, joka on, rehellisesti sanoen, mielestäni ihan kivan näköinen, rupeaa silti miettimään, että mihin tuollaista edes tarvitaan, ja miksi se on noin kömpelö. Kyllä se ulkonäkö vetää aina puoleensa, oli asia sitten mikä tahansa, ja käytännöllisyys saattaa raahustaa perässä. 

6.   Päätökset ovat töistä raskaimpia

“Myyjän tärkein tehtävä on auttaa asiakasta päättämään. Hyvä myyjä kertoo, mitä asiakkaan kannattaisi ostaa” 

Asiakkaiden on välillä todella vaikea päättää, ja vaikka onhan se kiva, että on paljon vaihtoehtoja, mutta valintaa tehdessä menee helposti lukkoon. Sitten voi jäädä miettimään valintaa pitkäksi aikaa, ja lopulta unohtaa koko jutun. Se on ihan tyypillistä, ja itselläni on paljon kokemusta siitä. 

Mielestäni on paras antaa mahdollisimman vähän vaihtoehtoja, ehkä 2-3, ja sitten jos ei kelpaa, riippuen mahdollisuuksista, voidaan personoida palvelu tai tuote, tai sitten sanoa, että “harmi” ja terve menoa. 

Se on ehkä myös omituista, jos vaihtoehtoja on paljon. Jos vaikka pizzeriassa on 30 erilaista pizzaa, voinko luottaa siihen, että tekijät osaavat tehdä pizzan numero 23? Jos pizza no. 23 onkin se pizza, jota ei tilata paljoa, tai koskaan, onko ainesosat tuoreita? Tai onko tekotapa enää edes tuttu? Ja muistaako kukaan, miten homma toimii? 

Ehkä on vaan parasta, että keskittyy tietynlaiseen juttuun, ja on niiden ammattilainen, ja tarvittaessa kehittää tuotetta tai palvelua. Ihan kiva, että osaa paljon kaikkea, mutta pitäisi olla se pääjuttu, ja sitten haarautua pikkuisen. 

36. Viritä antennisi asiakkaan aaltopituudelle

“Asiansa osaava tuotteistaja muistaa, että ihmiset ovat persoja kaltaisilleen” 

Mielestäni on paikkaansa pitävää, että ihmiset hakeutuvat kaltaistensa luokse, ja sama pätee markkinointiin ja tuotteisiin sekä brändiin. 

On myös ihan ennalta-arvattavaa, että esimerkiksi hevari kiinnostuu enemmän yrityksestä, jonka logo on piirretty niillä perus hevi-koukeroilla, joista saa selvää vain joskus ja hyvänä päivänä. Ja vaikka itse en olisi kiinnostunut yrityksen myymästä tuotteesta, kyllä siinä mielenkiinto saattaa herätä, jos logo tai mainos on mielestäni mielenkiintoinen tai se puhuttelee minua jollain asteella. 

Tosin myös ärsykkeet ovat oiva tapa saada porukkaa puhumaan. Vaikka se ei toisi asiakkaita juuri heistä, sana voi levitä ja ne ihka oikeat potentiaaliset asiakkaat voivat marssia ovesta sisään. 

21. Vastavuoroisuuden laki

“Jos joku tekee palveluksen, hänen uhrinsa tuntee vastustamatonta halua hyvittää” 

Tämä ei mielestäni päde kaikkiin henkilöihin tai yrityksiin ja firmoihin. On tietenkin paljon heitä, jotka haluavat hyvittää teot ja lahjat ja muut palvelukset, mutta mielestäni on paljon enemmän heitä, jotka ihan hyvillä mielin käyvät toisten rahapusseilla. 

Olisi tietenkin kiva, että olisi enemmän yhdenvertaisuutta ja muiden auttamista sekä sitä, että tekoja hyvitettäisiin, eikä oletettaisi, että “joku muu tekee” tai “kyllä hän vielä saa palkkiota, mutta ei minulta”.

Logon suunnittelua

Posted on by

 Ensin yritin päättää minkälainen geometrinen muoto olisi helpoin erottaa kaukaa, mutta päädyin heraldiikan teemoista erilaisiin kilpiin. Kilpi vaihtoehtoja oli todella monta riippuen aikakausista. Otin inspiraatiota eläimellisempiin logo versioihin aikaisemmin tekemästäni logosta, jota käytin eri koulutyössä.

 Mieleeni tuli tavanomainen illuusio siitä, näkeekö henkilö maljakon vai kahdet kasvot. Ajattelin että voisin hyödyntää kuvaa jäljittelemällä omia kasvojani ja rajaamalla kuvan siten, että esille tulisi selkeästi vain kasvot ja maljakon alue. Ajattelin ensin sulkea kuvaa asettamalla kaksi miekkaa kilven ylä- ja alapuolelle, mutta jostain syystä mieleeni tulee vain ristit ja Paavalin hattu. Voi hyvinkin olla, että luovun kuvan miekoista.
Viimeistelin logon adobe illustratorissa vektoroimalla. Logo olisi luultavasti ääriviivoineen päivineen, mutta olin epävarma vielä siitä, kuinka paksut viivat logossa olisi hyvä.

Tuotteistajan taskuraamattu – Pohdintaa ja ajatuksia

Posted on by

1 – Komea sotilas on myös muita parempi ampuja

(”Asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän sekoittaa ja yleistää. Lihava on laiska. Pitkä on johtaja. Murretta puhuva on vähän reppana.”)

Tämä luku muistuttaa minua tosi paljon minun kotimaani Itävallan ”pusu-pusu-yhteisöstä”.
”Pusu-pusu-yhteisö” Itävallassa tarkoittaa nämä ihmiset, ketkä nähdään yleensä kulttuuri-TV-ohjelmissa. He usein ovat taitelijoita, suunnittelijoita tai myös yrittäjäitä, jotka saivat menestystä esim. omalla muotibrändillä.
Heillä on vahvat personaalisuudet, he ovat vähän omituisia ihmisiä ja he pukeutuvat aina hienosti, kallisti ja he ”näyttelevät” vähän eksentrikoita, ketkä ovat menestyneet ja he kyllä ilmaisevat, että he tiettävät, että he ovat kuuluisat.
Kun asutaan nyt Itävallassa ja nähdään sitten nämä itsevarmat, hienot yrittäjä/suunnittelija-personaalisudet TV:ssä tai jossakin tapahtumassa ja sitten nähdään tuotteet tai mistä vään heidän yrityksestänsä, taidesarjasta tai mistä vaan, automaattisesti nämä tuotteet heräävät ajatuksia ja mielipideitä – vaikka en vielä ollaan kokeillut, käyttänyt tai ostanut nämä.
Vaan, koska tämä ”hieno ihminen” (tai ainakin se puoli tästä ihmisestä, mikä nähdään) teki sen, on yrityksen johtaja tai ainakin hänen nimensä lukee tuotteella – No, sitten varmasti se on pakko olla hyvä tuote.
Ihan heti tuli minun mieleeni: ”Joo, kun joku kuuluisa pusu-pusu-tyyppi, kuka on itsevarma ja näyttää hyvältä, on tuotteen ’representative’, sitten varmasti tuote myydään hyvin.”

13 – Miksi lääkärillä täytyy olla valkoinen takki?

(”Uusi asiakasehdokkaasi joutuu päättelemään asiantuntemuksesi pinnallisten merkkien perusteella.”)

Tästä tuli mieleeni, miten ihmiset yleensä pukeutuvat, kun he haluavat näyttää asiantuntijalta esim. taidegaalassa tai myös miten yleensä monta meistä kuvitellaan ”pätevä/kuuluisa/hyvä taitelija”.
Ainakin Itävallassa, jos joku ajattelee pätevästä taitelijasta tai artesaanista, yleensä tulee kaikille samaa mielikuvaa.
Ihminen, kenellä on musta viilapaita päällä, huivi roikkuu rinnalla, mustat farkut ja mustat kengät.
Ehkä jos on vähän eksentrikko, miehenä roikkuvia korvakoruja ja pitkät hiukset.
Jos nyt joku tulisi Wienissä taidegaalaan ja tuo ihmisellä tulisi hupparilla ihan kaikilla värillä, joo, varmasti yleinen mielipide olisi, että tuo ihminen ”ei kuuluu tänne” tai ”hän ei ole oikea taitelija”.
Jos haluat menestyksen, sinun pitää vaikuttaa myös siltä, että olet menestynyt jo. Sinun pitää tiedä miten käyttäytyä ja pukeutua jossakin tietyssä ympäristössä.
Olisiko nyt ammattilainen yritysympäristö tai ammattilainen taideympäristö – sinun pitää vaikuttaa myös ammattilaiselta, vaikka ehkä et ole vielä.

4 – Hintalappu ei valehtele

(”Jos myyt halpapalvelua, asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän pitää sitä huonona palveluna.”)

Jo minun lapsuudessani tämä oli 100% totta.
Äitini ei koskaan ostanut halvin tuote ruokakaupasta, koska hänen mielessä varmasti pitää olla huono tuote – se ei olisi niin halpa, jos olisi hyvä.
Autoilla sama juttu Itävallassa – jos halutaan hyvä auto, pitää olla BMW tai Mercedes ja pitää olla uusi suoraan valmistajalta 0 km:llä. Hintaluokka n. 55.000€.
Jos ostaisimme käytetty vanha auto 2000-luvulta 5000€:llä, voi mitä kauhutarina, varmasti autolla on helpompi laskea mikä toimii vielä tai mikä kaikki ei toimii enää ja miten se näyttää naapurin edessä, kun me ajamme ”huonoa autoa”?!
Itävallassa statuskulttuuri vaikuttaa tosi paljon. Jos olet artesaani, kuka myy käsintehdyt uniikkikorut korkealla hinnalla, ihmiset luulevat automaattisesti, että korut on laadukkaita ja arvokkaita.
Jos myyt pelkkä 3D-mallinnuita valuu-muotikoruja halvalla hinnalla – sitten aikuisille ihmisille kenellä on rahavaraa ostaa hyviä koruja heti tulee mieleen: ”En halua tää halppis-kiinapaska”.

16 – Lauman paine jyrää järjenkin alleen

(”Voit itse valita, alistutko vai kapinoitko. Mutta jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi.)

En oikeastaan osaa sanoa mitä tarkasti häiritsee minua tästä, mutta jotakin häiritsee.
Kyllä luulen, että ”vastavirtaan uimilla” pärjäät hyvin myyjänä, mutta myös luulen, että tosielämässä se ei aina ole niin helppoa tehdä.
Ainakin minulla on sellainen personaalisuus, mikä pinnalla helposti ui vastavirtaan, mutta rehellisesti joskus ei osaa tehdä näin kuin oikeasti haluaisi.
Minulla ei ole itsevarmuutta (vielä) ja joskus vaan en ole tarpeeksi rohkea erottaa muista.
Mielipiteeni on, että ajatus itse on oikea, mutta luulen, että tämä on ehkä jotain, mikä ei kaikki voi tehdä niin helposti.

Se kerta, kun Jari Parantainen ei ole nolo

Posted on by

”Kun tunnet edes ostamisen psykologiset perusasiat, löydät yht´äkkiä lukuisia uusia vaikuttamisen keinoja.”

Antti Apunen ja Jari Parantainen: Tuotteistajan taskuraamattu, Talentum, 2014

Tuotteistajan taskuraamattu ei tehnyt minusta kyynistä, mutta viihdytti.  

Kirja on Talentumin kustantamana kohdennettu liike-elämän luettavaksi ja vaikka onkin muodoltaan ja tyyliltään kevyehkö, vaatii lukijaltaan kiinnostusta ja hitusta aiheen aiempaa tuntemusta. Taskuraamattu on mestarillisesti tiivistetty, eikä oma osaamiseni tai perspektiivini riitä sitä haastamaan, tuskin kommentoimaan. Lukaisin tämän raamatun läpi viisi-kuusi kertaa ja poimin siitä hämmentävästi esiin joka kerta esiin eri asiat. Apusella ja Parantaisella on kyllä rutkasti osaamista tekstinsä takana, mutta kirjoittamisen tyylin takia lähdin itse rönsyämään lueskelemalla palvelumuotoilua, ostamisen psykologiaa, markkinoinnin tiiliskiviä, milloin mitäkin.

Tässä ne kirjan kolme kohtaa, jotka kolahtivat:

  1. Luku 38
    Tuttu, turvallinen, tylsä               

Asiakas arvostaa tuttua asiantuntijaa epävarmassa tilanteessa. Kun asiakkaan turvallinen tilanne jatkuu pitkään, huoleton tunne menettää tehonsa. Jos asiakas uskoo selviävänsä helposti tulevista taistoista, tuttuuden tunne ei tuo yrityksellesi enää kilpailuetua. Asiakas vaihtaa sinut.

Joten: lista kymmenestä esimerkistä syitä, joiden vuoksi voi olla yhteydessä asiakkaaseen, esim.:

  • Tuotteista yrityksellesi kymmenen vakiotapaa yllättää asiakkaasi.
  • Kierrätä samoja ideoita kylmän rauhallisesti vuodesta toiseen.
  • Kirjaa jo käyttämäsi yllärit asiakkuudenhallinnan järjestelmääsi.

Kirjoittajien visioimat asiantuntijat tuskin viilaavat hopealevyä, mutta tässä on kullanarvoinen lista ja muistutus jokaiselle yrittäjälle.

Tähän liittyen vielä luvun 35 Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät Apunen ja Parantainen väittävät lähtökohtaisesti, että ostaja rakastaa tylsyyttä. (Viite 1).

  • Satunnainen vaihtelu viittaa tässä asiakkaan mielestä laatuongelmiin. Tarjotun palvelun tulee siis lähtökohtaisesti olla tasalaatuista ja toistettavissa.
  • Tietenkin tämäkin kärjistyy kasvokkainmyynnissä, esim siinä aspatiskillä.
  • Luku 45
    Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti

Kymmenen mallisuoritusta, jotka jokaisen tulisi harjoitella. Firmasi kate tuplaantuisi muutamassa kuukaudessa, jos opettelisit nämä kymmenen tärkeintä ei-virkettä. Raadollinen luku, mutta niin täyttä totta. Huoneentauluainesta!

  • Luku 47
    Koeta edes kerran olla kopioimatta kilpailijalta

Luotettavalla, laadukkaalla, johtavalla, asiakaslähtöisellä, dynaamisella ja vakavaraisella yrityksellä on myynnissä se helppokäyttöinen, edullinen, kestävä, ekologinen, laadukas ja luotettava tuote, johon yksikään täysi-ikäinen ei usko sekuntiakaan. Eikä täydellinen ole kovin kiinnostavaa. Vain epätäydellinen ja vinksahtanut on kiinnostavaa.

Mitäpä jos tykittäisit asiat suoraan, tai vaikka vähän vinoon – omalla tavallasi. Asiakkaan aivot joutuvat töihin. Vaikutus saattaa olla omaa luokkaansa.

No niin, kyllä.

Jaetulla neljännellä sijalla vielä kirjan luvut:

8 Jämäkkä ehdotus poistaa ostajalta riskin tunteen

10. Hyvän tarjouksen anatomia, hyvä huoneentaulu tämäkin.

23. Kukaan ei hyväksy epäreilua                                   

Pidä huoli siitä, että hintasi jää alle puoleen hyödystä, jonka lupaat tuottaa asiakkaallesi

28. Kyllä, ylpeys käy lankeemuksen edellä                  

Laadi yksinkertaisistakin rutiineista tarkistuslistoja

35. (Viite 1)   Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät          

Asiakas ei välttämättä ilahdu edes loistavasta palvelusta, jos se on joka kerta hiukan erilaista loistavaa palvelua. Satunnainen vaihtelu viittaa ostajan mielestä laatuongelmiin. Asiakaspalvelun johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin toimintamallin yksityiskohdat. Asiantuntija kyllästyy itse nopeasti. Siksi hän kuvittelee, että asiakkaatkin kyllästyvät. Totuus on toinen. Ostaja rakastaa tylsyyttä.

Vielä se yksi luku, joka ei vakuuttanut:             

luku 40
Ota pari askelta etäisyyttä                      

jossa mm. kerrotaan konsultin nimeltään Paco Underhill havainneen asiakkaiden käytöksessä ostoskeskuksissa ja tavarataloissa ns. butt-brush-tekijän (suom. tässä hanurinhankaukseksi) nimeämänsä ilmiön. Ihmiset siis inhoavat sitä, että joku vain hipaiseekin heitä ohi kulkiessaan takaapäin. Jätetään siis myymälöissä leveät käytävät, jotta ihmisille jää reilusti tilaa ohittaa muut. Toisaalta luku kertoi Hankenin professori Tore Strandvikin tutkineen miten tuttavallisuus vaikuttaa ostokäyttäytymiseen.

Lähtökohtana kuitenkin tässä on, että kosketus saa ihmiset osallistumaan kaupassa maistajaisiin, juomaan baarissa enemmän ja antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Luvun lähdeluettelo koostuu neljästä lähteestä.

Tämä oli kenties kirjan turhin luku, ei aiheen vaan lähinnä kevyehkön sisällön takia.     

Kuvituskuva; kuvan oravat eivät liity kirjaan.

Ammatillinen pohdinta ja 16 persoonallisuutta

Posted on by

Arkkitehdit omaavat harvinaisen yhdistelmän visionäärisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Heidän analyyttinen mielensä pyrkii jatkuvasti ymmärtämään ympäröivää maailmaa, ja heitä ajaa kyltymätön uteliaisuus sekä halu parantaa järjestelmiä ja ideoita. He lähestyvät elämää strategisella asenteella, aina askel edellä ja erilaisia vaihtoehtoja suunnitellen.

INTJ-T

75% Introvertti, 51% intuitiivinen, 54% pohtivainen, 51% suunnittelija, 83% turbulentti

Olen tehnyt 16 persoonallisuutta –testin vuosien varrella useita kertoja, ja vaikka olen saanut useita eri tuloksia, niissä kaikissa on ollut jotain, mikä pitää paikkaansa. Ensimmäisen kerran testin tulos kertoi, että olen sovittelija, sitten puolestapuhuja, loogikko, ja nyt olen arkkitehti. Aika lailla värikkäästä harmaammaksi, jos niin voi sanoa. 

Vaikka en sanokaan, että olen täysin itsenäinen visionääri, mitä testi väittää minun olevan, huomaan pyrkiväni loogisuuteen ja käsittelemään asioita käytännönläheisesti. Hyvin nopeasti oppiessani uutta alan miettimään, miten juttu toimii tehokkaasti ja tehdä siitä mahdollisimman selkeän. 

“Itsenäinen luonteesi on yksi määräävimmistä ominaisuuksistasi. Arvostat autonomiaasi ja työskentelet mieluiten yksin, luottaen omaan arviointikykyysi ja taitoihisi ylitse muiden.” 

Väärin. Erilaisten projektien alkaessa, vaikka minulla voi hyvinkin olla jo selvä idea toteutuksesta, alan miettimään tehtävän antoa ja odotuksia. Minun on silloin tällöin kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää, mitä minulta odotetaan ja välillä, riippuen projektin laajuudesta ja aiheesta, ellen saa tarkkoja virtaviivaisia ohjeita saatan mennä lukkoon. Kyselen siis tiukkaan tahtiin, että oliko tämä nyt varmasti se mitä pyydettiin ja ymmärsinkö oikein. Tunnen olevani hyvinkin ärsyttävä, kun teen näin, mutta haluan välttää mielipahaa ja ylimääräistä työtä kummankin osapuolen kohdalta. 

Testi kertoi minun heikkouksiini kuuluvan myös mm. vaativuus, suorasukaisuus, yliajattelevaisuus, täydellisyyden tavoitteleminen, ja “tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen”. Nämä kaikki pitävät jollain osaa paikkaansa, vaikkei ehkä ihan näin suuressa määrin. 

Olen vaativa itselleni ja täydellisyyden tavoittelu on tuttu juttu. Voisin sanoa olevani perfektionisti. Mutta on tosiasia, että jään usein kiinni yksityiskohtiin. On välillä hyvin vaikeaa sanoa itselleni, että “nyt ne näpit irti, ei se siitä paremmaksi tule, jos nyhjää samaa kohtaa tuntikausia”.  

Ajattelen myös asioita liikaa. Onko tämä nyt oikein tehty? Ollaanko siihen tyytyväisiä? Pitääkö minun aloittaa alusta? Hiljaa, asiasta voi puhua ja siitä voi kysyä, vaikka se ärsyttävältä tuntuukin. 

Tyhjänpäiväisen rupattelun vieroksuminen? Joopa joo. En ole mikään small talkin -ystävä, enkä edes hyvä siinä, mutta se on ehkä aika jyrkästi sanottu. 

Kai niitä hyviäkin puolia on? Tuloksen mukaan olen mm. itsensä kehittäjä, utelias oppija, “strateginen ajattelija” tai pitkän aikavälin suunnittelija, ongelman ratkaisija, rehellinen viestijä ja uskollinen. Osan näistä voisin lukea negatiiviseksi, mutta kyllä näistä osa on ihan tutun kuuloista ja tunnistan itsessäni näitä piirteitä. 

Opin mielelläni uutta, ja samalla pyrin kehittämään itseäni ja toimintaani. “Asia X on tähän projektiin parempi vaihtoehto, kun Y? Yritän muistaa sen jatkossa, jotta voin soveltaa sitä eteenpäin”. 

“Strategisen ajattelijan” ja “pitkän aikavälin suunnittelijan” lokeroisin hieman samaan. Haluan ajatella pidemmälle, oli se sitten itseäni varten tai vaikka asiakasta, ettei tarvitsisi heti tehdä uudelleen. Samalla haluan ratkaista ongelmia, joiden kanssa sillä hetkellä taistellaan. Se on mielestäni fiksua tehdä hieman enemmän pohjatyötä, että lopputulos on kestävämpi ja vielä tulevaisuudessakin sopiva. 

Pyrin olemaan mahdollisimman rehellinen, esimerkiksi kun törmään ongelmakohtiin ja kun annan palautetta. Joskus olen ehkä vähän liiankin rehellinen, ja se saatetaan ymmärtää väärin. En kuitenkaan halua kierrellä asiaa, ja itse arvostan, jos palaute tulee suoraan. 

Mitä tarkoittaa, että olen uskollinen? Ymmärsin sen niin, että esimerkiksi haluan hoitaa homman kunnolla loppuun yhteistyöllä ja niin, että homma on oikeasti hoidettu loppuun. Haluan kantaa vastuun tekemästäni työstä, ja korjata mahdollisen virheen.  

Mielestäni testi ja tehtävä olivat ihan avaavia. Vaikka olenkin saanut useita eri tuloksia, on niissä kaikissa ollut jotain oikeaa, ja varmasti ihminen muuttuu vuosien varrella. Ei kuitenkaan ihan persoonalliuuden osalta, mutta jotkut asiat korostuvat eri osin, kun aika kuluu. Sen tiedän, että olen aina ollut utelias, rehellinen ja vaativa, sekä olen aina ajatellut asioita liikaa. 

Mutta aina on kehitettävää, ja tämä tehtävä ja testi avasi, missä on parannettavaa. Nice.