1 – Komea sotilas on myös muita parempi ampuja

(”Asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän sekoittaa ja yleistää. Lihava on laiska. Pitkä on johtaja. Murretta puhuva on vähän reppana.”)

Tämä luku muistuttaa minua tosi paljon minun kotimaani Itävallan ”pusu-pusu-yhteisöstä”.
”Pusu-pusu-yhteisö” Itävallassa tarkoittaa nämä ihmiset, ketkä nähdään yleensä kulttuuri-TV-ohjelmissa. He usein ovat taitelijoita, suunnittelijoita tai myös yrittäjäitä, jotka saivat menestystä esim. omalla muotibrändillä.
Heillä on vahvat personaalisuudet, he ovat vähän omituisia ihmisiä ja he pukeutuvat aina hienosti, kallisti ja he ”näyttelevät” vähän eksentrikoita, ketkä ovat menestyneet ja he kyllä ilmaisevat, että he tiettävät, että he ovat kuuluisat.
Kun asutaan nyt Itävallassa ja nähdään sitten nämä itsevarmat, hienot yrittäjä/suunnittelija-personaalisudet TV:ssä tai jossakin tapahtumassa ja sitten nähdään tuotteet tai mistä vään heidän yrityksestänsä, taidesarjasta tai mistä vaan, automaattisesti nämä tuotteet heräävät ajatuksia ja mielipideitä – vaikka en vielä ollaan kokeillut, käyttänyt tai ostanut nämä.
Vaan, koska tämä ”hieno ihminen” (tai ainakin se puoli tästä ihmisestä, mikä nähdään) teki sen, on yrityksen johtaja tai ainakin hänen nimensä lukee tuotteella – No, sitten varmasti se on pakko olla hyvä tuote.
Ihan heti tuli minun mieleeni: ”Joo, kun joku kuuluisa pusu-pusu-tyyppi, kuka on itsevarma ja näyttää hyvältä, on tuotteen ’representative’, sitten varmasti tuote myydään hyvin.”

13 – Miksi lääkärillä täytyy olla valkoinen takki?

(”Uusi asiakasehdokkaasi joutuu päättelemään asiantuntemuksesi pinnallisten merkkien perusteella.”)

Tästä tuli mieleeni, miten ihmiset yleensä pukeutuvat, kun he haluavat näyttää asiantuntijalta esim. taidegaalassa tai myös miten yleensä monta meistä kuvitellaan ”pätevä/kuuluisa/hyvä taitelija”.
Ainakin Itävallassa, jos joku ajattelee pätevästä taitelijasta tai artesaanista, yleensä tulee kaikille samaa mielikuvaa.
Ihminen, kenellä on musta viilapaita päällä, huivi roikkuu rinnalla, mustat farkut ja mustat kengät.
Ehkä jos on vähän eksentrikko, miehenä roikkuvia korvakoruja ja pitkät hiukset.
Jos nyt joku tulisi Wienissä taidegaalaan ja tuo ihmisellä tulisi hupparilla ihan kaikilla värillä, joo, varmasti yleinen mielipide olisi, että tuo ihminen ”ei kuuluu tänne” tai ”hän ei ole oikea taitelija”.
Jos haluat menestyksen, sinun pitää vaikuttaa myös siltä, että olet menestynyt jo. Sinun pitää tiedä miten käyttäytyä ja pukeutua jossakin tietyssä ympäristössä.
Olisiko nyt ammattilainen yritysympäristö tai ammattilainen taideympäristö – sinun pitää vaikuttaa myös ammattilaiselta, vaikka ehkä et ole vielä.

4 – Hintalappu ei valehtele

(”Jos myyt halpapalvelua, asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän pitää sitä huonona palveluna.”)

Jo minun lapsuudessani tämä oli 100% totta.
Äitini ei koskaan ostanut halvin tuote ruokakaupasta, koska hänen mielessä varmasti pitää olla huono tuote – se ei olisi niin halpa, jos olisi hyvä.
Autoilla sama juttu Itävallassa – jos halutaan hyvä auto, pitää olla BMW tai Mercedes ja pitää olla uusi suoraan valmistajalta 0 km:llä. Hintaluokka n. 55.000€.
Jos ostaisimme käytetty vanha auto 2000-luvulta 5000€:llä, voi mitä kauhutarina, varmasti autolla on helpompi laskea mikä toimii vielä tai mikä kaikki ei toimii enää ja miten se näyttää naapurin edessä, kun me ajamme ”huonoa autoa”?!
Itävallassa statuskulttuuri vaikuttaa tosi paljon. Jos olet artesaani, kuka myy käsintehdyt uniikkikorut korkealla hinnalla, ihmiset luulevat automaattisesti, että korut on laadukkaita ja arvokkaita.
Jos myyt pelkkä 3D-mallinnuita valuu-muotikoruja halvalla hinnalla – sitten aikuisille ihmisille kenellä on rahavaraa ostaa hyviä koruja heti tulee mieleen: ”En halua tää halppis-kiinapaska”.

16 – Lauman paine jyrää järjenkin alleen

(”Voit itse valita, alistutko vai kapinoitko. Mutta jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi.)

En oikeastaan osaa sanoa mitä tarkasti häiritsee minua tästä, mutta jotakin häiritsee.
Kyllä luulen, että ”vastavirtaan uimilla” pärjäät hyvin myyjänä, mutta myös luulen, että tosielämässä se ei aina ole niin helppoa tehdä.
Ainakin minulla on sellainen personaalisuus, mikä pinnalla helposti ui vastavirtaan, mutta rehellisesti joskus ei osaa tehdä näin kuin oikeasti haluaisi.
Minulla ei ole itsevarmuutta (vielä) ja joskus vaan en ole tarpeeksi rohkea erottaa muista.
Mielipiteeni on, että ajatus itse on oikea, mutta luulen, että tämä on ehkä jotain, mikä ei kaikki voi tehdä niin helposti.