Syventävä tutkielma – tapettien historia

Tapettien historia

Tapetti on ohutta materiaalia, joka on usein vinyyliä, lasikuitua tai paperia. Tapettien kuoseihin sekä tyyleihin on vuosisatojen ajan vaikuttanut hyvin vahvasti eletty tyylikausi sekä muut erilaiset tyylimuutokset.

Kotimaisia paperitapetteja alkoi tulemaan tavallisen kansan saataville 1700-luvun puolivälissä. Noin 1800-luvun puolivälissä tapettien käyttö yleistyi huomattavasti, kun suomen ensimmäiset tapettitehtaat perustettiin. Tapettien käyttö sekä valmistus monikertaistuivat, kun valmistuksessa siirryttiin höyrykoneiden käyttöön ja paperia alettiin valmistamaan puumateriaaliraaka-aineista. 

                             Varhaisimmat paperitapetit ovat säilyneet 1700-luvun loppupuolelta. Ruotsin monarkian ylellisyysasetukset kielsivät tapettien tuonnin ulkomailta, mikä käynnisti 1740-luvulla tapettien valmistamisen Suomessa. Suosituimpia aiheita tapeteissa oli köynnöstävät kasvit, jotka oli yhdistetty pystyraitoihin, joka viittaa vahvasti klassismiin, jossa ihannoitiin vastavoimien tasapainoa. Toinen haluttu kuosi tapeteissa oli kukkakimput ja niiden muodostama ruutumainen pinta, jota oli usein korostettu varjostuksella. Varjostus saatiin aikaan painamalla sama kuvio ensin tummalla ja sitten vaalealla kuviovärillä hieman edellisen kuvion viereen. Käsipainomenetelmillä pystyttiin valmistamaan äärettömän taidokkaita sekä uniikkeja pintoja. Erityisen suosittuja olivat käsipainetut, koko seinä, tai koko huoneen ympärikiertävät maisemapanoraamat.

Ensimmäisiä 1740-luvun valmistajia olivat esimerkiksi Johan N. Backmanin tapettipaja Kouvolassa. Myös muutama valittu Turun Akatemian opettaja sai luvan valmistaa tapetteja töidensä ohella.  Paperitapettien valmistaminen oli täysin uusi ala, ja siihen tarvittavat taidot yhdistivät monia käsityöläisten aloja ja niin alkoikin tapettien valmistus laatalla painaen 1800-luvulla. Aluksi laatalla painamista harrastettiin vain pienissä käsityöpajoissa, toisen käsi- tai taideteollisuusammatin sivutyönä 1800-luvun puoliväliin saakka. Tapettien käsitys oli myös tuolloin hyvin laaja esimerkiksi kaupunkien maalareiden paperi- tai kangaspohjalle, sapluunalla maalatut koristemaalaukset luokiteltiin tapeteiksi ja tapetin valmistaja välttyi Tukholmassa pakolliselta, hallinto-oikeuden leimaukselta, jos hän harjoitti jotakin muutama ammattia tapetin valmistuksen ohessa. Tämän takia hyvin harvoista tapeteista löytyy valmistaja taikka valmistusvuosi. On kuitenkin onnistuttu tunnistamaan kuvioiden sekä värien perusteella tapetteja, jotka ovat ruotsalaisvalmisteisia.

1800-luvun alun ihanteena oli yksivärinen sekä sileä seinäpinta sekä peräkkäisten huoneiden maalaaminen eri väreillä. Koska paperi oli kallista, usein vanha, 1700-luvun kuviollinen tapetti käännettiin ympäri seinällä ja sen päälle maalattiin uudelleen, joskus useampaan kertaan. Säätyläiskodeissa edelleen hyvin yleisiä pintoja oli joko sapluunamaalaukset tai roiskepinnat. Vähitellen ne kuitenkin siirtyivät keittiöiden tai talonpoikaiskammarien seinäpintoihin.

                             Painettujen tapettien kuviot olivat vielä 1800-luvun alkuun saakka karkeita sekä jäykkiä. Paperi, jolle painettiin, oli kovaa ja karheaa arkkipaperia, jonka pinnalle voitiin painaa vain isoja kuvioita. 1700-luvun pienikuvioisiin kukkatapetteihin saatiin pehmeyttä käyttämällä osaan pohjakuvioista laattapainoa ja lopuksi viimeistelemällä kuvioita käsin maalaten siveltimellä. Tapetit olivat mahtavia taidonnäytteitä elävällä pinnallaan, monenlaisilla viimeistelyillä sekä erilaisilla kiilloilla, mikä saatiin aikaan kiiltohileellä. Myös erilaisten viimeistelyiden toimesta tapettiin saatiin kokonaan erilaisen materiaalin tuntu esimerkiksi lisäämällä lyhyeksi leikattua villanukkaa, joka teki paperiin samettia muistuttavan tunnun. Vernissaus ja vahaaminen nousi suosituksi tekniikaksi, koska sen avulla saatiin tapettiin kosteudenkestävyyttä lisää. Paljon käsityötä ja työstöä vaadittiin raidallisissa iiristapeteissa, joissa kuvion tai pohjan väri vaihtua ilman selkeää rajaa. Moni pintakäsittely koki uuden nousun 1800-luvulla, kun tekniikka kehittyi. 1860-luvulla esimerkiksi turkulainen Swelan työpaja valmisti nukkatapetteja ja Sanduddin tehdas laajensi tuotantoaan vernissattuihin saniteettitapetteihin 1800-luvun lopulla.

1830-luvulla Suomessa alettiin markkinoimaan ulkoasultaan täysin uudenlaisia ”ranskalaisia tapetteja”. Pohjat oli kiillotettu sileäksi ja uudenlaiset, teräväksi piirretyt kertaustyyliset kuviot. Entistä sileämmät pohjat ja uudet värit mahdollisti konevalmisteinen paperi. Helsinkiin, vuonna 1848 perustettu Sundmaniin tapettitehdas sai luvat valmistaa ”ranskalaisia tapetteja” ja erilaisia reunanauhoja. Näistä ja muista kotimaisista tapeteista käytettiin vielä muutaman vuosikymmenen ajan nimitystä ranskalainen. Aidot, ranskalaiset tapetit vähentyivät markkinoilta, mutta Suomessa painettujen tapettien mallit ja tyylit tulivat useimmiten suoraa Ranskasta 1800-luvun loppuun saakka. Paperi oli kotimaista ja värit tulivat Saksasta. Sundmanin tapetteja myytiin aluksi vain Suomessa, mutta jo 1850-luvulla vienti käynnistettiin Venäjälle. Tehtaan mestarina toimi Georg Rieks vuoteen 1858 saakka. Sundmanin tehdas siirtyi tämän jälkeen vuonna 1865 Jegorov Jurieffille ja se päätti toimintansa vuonna 1880. Tehtaan mallistossa oli yli 300 erilaista tapettia            

Rieksin tapettitehdas vuonna 1862

Venäjän viennin nostamana Sundmanin tapettitehdas kiri nopeaan kasvuun ja kohosi 1870-luvulla tuotantomääriltään Venäjän ja Skandinavian suurimmaksi tapettitehtaaksi. Suomi oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa ja autonomisena suurruhtinaskuntana, oli Suomella maan sisäiset tullivapaat kauppaedut. Tämän ansiosta Venäjän vienti oli hyvin runsasta.

Puun käyttöönotto paperin raaka-aineena sekä kuljetusyhteyksien paraneminen uusien rautateiden sekä kanavien toimesta lopetti pitkään jatkuneen paperin raaka-ainepulan. Tampereella oli alettu valmistamaan tapettipaperia lumpuista vuonna 1842. Tervakoskella toiminta alkoi vuonna 1853. Rieksin tehdas koki historiallisen käänteensä, kun Venäjä kiristi tulleja vuonna1885 niin paljon, että jatkuvasti kasvava tehdas joutui siirtämään toimintansa Pietariin. Siellä tehdas jatkoi toimintaansa aina vallankumoukseen asti.

Kun Rieksin tehdas Sundman siirsi toimintansa Pietariin, osa sen työntekijöistä jäi Suomeen ja jatkoi töitä Helsingissä Sanduddin tehtaalla. 1800-luvulla Helsigissä toimi myös Tilgmannin tehdas, Tampereella Tampereen tapettitehdas ja Viipurissa Nyholmin tehdas. Myös Ahvenanmaalla oli toimintaa Maarianhaminan Ålands tapetfabrikenissa.  Konepainettujen tapettien määrä ohitti 1870-luvulla käsinpainettujen tapettien määrän. Tapettien tuonti väheni merkityksellisesti vuosisadan puolivälissä ja kotimainen tuotanto valtasi ison jalansijan tapettien valmistuksessa. Vienti Suomesta alkoi kasvamaan vauhdilla Krimin sodan jälkeen. Toijalaan perustettiin 1900-luvun alussa useita tehtaita, joista osa ovat edelleen toiminnassa. Toimivia tehtaita vielä tänä päivänä ovat Pihlgren & Ritolan tehdas ja entinen Tapetti Oy, joka toimii nykyään Sanduddin nimellä.

Vanhan Ahteen Sali - klassinen kuviollinen tapetti Pihlgren & Ritolalta »  Aveo.fi
Pihlgren & Ritola – Vanhan ahteen Sali 67220

Suomalaisten tapettitehtaiden suunnittelijat seurasivat tarkkana muodin muutoksia Euroopassa. Uudet mallit haettiin valtaosin Ranskasta ja painotelat vietiin teetätettäviksi Saksaan.

  Kansallisromantiikka näkyi voimakkaasti suomalaisissa tapettimallistoissa. 1870-luvulla arkkitehti Jac. Ahrenberg suunnitteli suomalaisten kansanpukujen koristekuvioiden pohjalta kansallisen tapettimalliston, jonka painoi helsinkiläinen Tilgmannin tapettitehdas. Mallisto esiteltiin 1876 Helsingin Taide -ja teollisuusnäyttelyssä. Tapeteilla oli tätä ennen osallistuttu useisiin erilaisiin, kansainvälisiin näyttelyihin. Näissä saatu menestys ja huomio jäi kuitenkin emämaa Venäjän varjoon. Esimerkiksi Rieksin tapettitehdas palkittiin 1880-luvulla Moskovan että Lontoon kansainvälisillä messuilla. 1900-luvulta lähtien kaikki kotimaiset tehtaat alkoivat järjestämään tapetin suunnittelukilpailuja kotimaisten mallistojen kasvattamiseksi.

Jugend- ja kasviaiheet

Erilaiset Jugend-aiheet leimasivat vahvasti 1900-luvun alun tapettimallistoja. Monissa tapeteissa kuvattiin erilaisia, kotimaisia kasveja, metsien havuja tai järvien kasvustoa. Ruusu on ollut kautta aikojen tapettien suosituin kukka, 1880-luvulla ruusut olivat tummia ja täyteläisiä, 1910-luvulla ne piirrettiin kevyiksi ja ilmaviksi. Pienikuvioiset pystyraidat oli 1900-luvun alussa sommiteltu joko jugend-tyylisistä pitsi- tai kukka-aiheista. 1920-luvulla oli lyhyt ajanjakso, jolloin suosituimpia malleja oli gobeliinien tai aiempien tyylikausien jäljitelmät.   

Pihlgren & Ritola – Jugend-kausi 69302

Art deco ja muraalitapetit

1920-luvulla ilmestyi mallistoihin ensimmäiset art deco-tapetit, joissa oli tummia violetin sekä harmaan sävyjä, jotka pysyivät 1930-luvulle saakka. Kukkakuosit säilyivät mallistoissa geometristen kuvioiden rinnalla. 1920-luvun lopulla mallistoihin tuli erilaisia rapattuja pintoja muistuttavia ja imitoivia muraalitapetteja. Ne vallitsivat useiden vuosikymmenien ajan ja neutraalin vaaleina ne sopivat hyvin erimerkiksi uudelleenrakennuskauden arkkitehtuuriin. Erityisesti sodan jälkeen, köyhinä ja säännösteltyinä aikoina, oli paljon tarjolla iloisia ja hieman naiiveja kukkatapetteja.

Kruunupyyn Käräjätalo 1930

 

Taitelijat, muotoilijat ja arkkitehdit tapettien suunnittelijoina

Suomalaisen muotoilun laadukas sekä korkea taso näkyi myös erilaisissa tapettimallistoissa 1950- ja 1960-luvuilla. Tehtaat jatkoivat suunnittelukilpailuja 1950-luvulle saakka, usein kilpailuihin kutsuttiin taiteilijoita, muotoilijoita ja arkkitehtejä. Tunnetuimpia kotimaisen muotoilun liikkeen markkinoijia ovat Artek sekä Marimekko.

Joitakin historiallisia tapetteja on edelleen saatavilla. Niitä valmistetaan sekä teollisesti että käsipainolla uudispainanteina. Pihlgren & Ritola on säilyttänyt useita vanhoja mallejaan mallistoissaan, joista osasta on muodostunut jo klassikoita, kuten Kiurujen yö, Kirsikkapuu tai Wiener-jugend.

Alvar Aalto M.I.T 1965

Marimekko Aino-Maija Metsola – Rosarium

Pihlgren & Ritola – Wiener-Jugend 70045

Lähteet:

  1. http://tapetti.nba.fi/tietoa.php
  2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapetti
  3. http://tapetti.nba.fi/2593
  4. https://www.seinaruusu.fi/verkkokauppa/tapetit/valmistajittain/marimekko2/vol-06/rosarium/rosarium-25156
  5. https://www.seinaruusu.fi/verkkokauppa/tapetit/valmistajittain/borastapeter/scandinavian-designers-iii/alvar-aalto-m.i.t/alvar-aalto-m.i.t-1965
  6. https://www.aveo.fi/tuotteet/tapetit/vanhan-ahteen-sali-tapetti
  7. https://www.seinaruusu.fi/verkkokauppa/perinnetapetit-paperi/pihlgren-ritola/jugend-kausi/jugend-kausi-69302
  8. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rieksin_tapettitehdas

Estetiikka

Mitä on estetiikka?
Anne Koskela, sis20

Yleistä
Estetiikka terminä tulee kreikan kielen sanasta asthetike. Estetiikan kehitti filosofi Alexander Gottlieb Baumgarten vuonna 1735 merkitsemään tiedettä siitä, kuinka asiat tunnetaan aistien kautta. Estetiikka on filosofian osa-alue. Se voidaan jakaa kahteen osaan 1.taidefilosofiaan ja 2.kauneuden filosofiaan eli kokemuksen ja eettisen arvon filosofiaan. Nämä kaksi ovat osittain päällekkäisiä, eikä niitä pysty aina selkeästi erottamaan toisistaan.
• Taiteessa teoksen keskipiste, rytmi, liike, perspektiivi, kolmiulotteisuus ja suhde ovat yksittäisiä keinoja tutkia estetiikan kauneutta. Taiteessa pystyy erottelemaan myös usein symmetrisyyttä ja epäsymmetrisyyttä.
• Musiikissa taas sanoitukset, harmonia, lyyrisyys, dynamiikka, tunteellisuus, leikittely ja värit ovat tutkimuksen kohteina.
• Esittävissä taiteissa tarinankerronta, ajoitus, seksuaalisuus, ironia, asut ja voima voivat olla esteettistä.
• Kirjallisuudessa hyviä esteettisiä piirteitä on esimerkiksi runoissa ja romaaneissa rytmitys, metaforia, jännitys ja teoksen rakenne. Myös kuvallisuus.
• Arkkitehtuurissa esteettisyyttä tutkitaan rakennuksia suunniteltaessa. Niissä voidaan eritellä muun muassa symmetriaa, väriä, harmoniaa, auringonvalon ja varjojen heijastumia.
• Kulinarismissa esteettisyys voi tutkia koristeita, ulkonäköä, mausteita ja vaikka odotuksia.
• Maisemasuunnittelussa ja ympäristöestetiikassa kauneutta ovat kasvit, valaistukset, toistot ja patsaat. Myös kausittainen vuodenaikojen muuttuminen on esteettistä. Tärkeitä ympäristön esteettistä luonnetta tutkineita filosofeja ovat olleet skottilainen filosofi David Hume, Irlantilainen filosofi Francis Hutcheson ja Englantilainen poliitikko, esteetikko ja filosofi Lordi Shaftesbury. Sekä königsbergiläinen filosofi Immanuel Kant.

Historiaa
Historiallisena taustana nykyestetiikalle ovat Platonin ja Aristoteleen teokset. Aikakaudelle oli ominaista yhden totuuden etsiminen ja hahmottaminen. Estetiikan kehitykseen ovat vaikuttaneet myös Augustinos ja Tuomas Akvinolainen. Esimerkiksi Augustinos teki merkittävää työtä yhdistäessään teologiaa ja filosofiaa. Hän oli erittäin arvostettu katolilaisessa kirkossa kirkon opettajana ja teologina. Hän katsoi ihmisen ulkopuolisen maailman olevan muuttuva ja aistien olevan pettäviä. Siksi totuutta oli parempi etsiä ihmisen sisältä.
1700-luvun puolivälissä Alexander Gottlieb Baumgarten julkaisi teoksen Aesthetica jossa käsite viittasi kauneuden ja taiteen lisäksi myös käytännön havaintoon ja kehittämiseen. Immanuel Kant loi pohjan nykyaikaiselle estetiikalle ja hänen työnsä loivat siltaa rationalistisen ja empirististen koulukuntien välille.

Antiikin Estetiikka
Antiikin aikana merkittävämpiä estetiikan sivilisaatioita olivat Egypti, Kreikka, Rooma, Intia ja Kiina. Jokainen näistä kulttuureista kehitti oman taidetyylinsä. Kreikkalaisella kulttuurilla on ollut suuri rooli länsimaisen estetiikan kehitykselle. He ihailivat ihmisen fyysistä muotoa ja erityisesti kuvanveistossa näkyy ruumiillisen kauneuden estetiikka. Anatomisten mittasuhteiden ja lihaksiston sekä asentojen kuvauksessa. Monet kreikkalaiset filosofit pitivät esteettisesti viehättäviä kohteita kauniina itsessään. Platonin ideaopin mukaan kaikki kaunis oli osallisena ikuisesta kauneuden ideasta. Hänen harmoniaoppinsa mukaisesti kauneus muodostui osien harmoniasta ja ykseydestä. Aristoteles taas ajatteli, että kauneus on teoreettinen käsite, jonka universaaleja osatekijöitä olivat järjestys, symmetria ja määräytyneisyys.

Länsimainen keskiajan estetiikka
Keskiaikainen länsimainen estetiikka taiteessa on uskonnollista, katollisen kirkon ja vaikutusvaltaisten sekä varakkaiden mesenaattien rahoittamaa. Euroopassa vallitsi varhaiskristillisen taiteen tyylisuunta, joka keskittyi kirkkotaiteeseen ja uskonnolliseen esineistöön. Esimerkkejä ovat muun muassa Sant´Apollinare Nuovon mosaiikit 500 -luvun alusta ja Ravenassa sijaitseva San Vitalen kirkko.

Sant ´Apollinare Nuovo

San Vitalen
Siihen aikaan tärkeintä ei ollut taiteen esittävyys vaan hengellinen ylentävyys.

Renessanssi
Renesanssin eli uudelleen syntymisen aikakausi 1300-luvun alussa toi takaisin antiikin aikaiset arvot kauneuskäsitteet, kuitenkin omalla tyylillään. Renessanssi ajan yksi merkittävimmistä henkilöistä oli Leonardo da Vinci. Hän yritti ymmärtää kaikkea kuvailemalla ja jäljentämällä havainnoiden. Mahdollisimman yksityiskohtaisesti, eikä hän painottanut kokeita tai teoreettisia selityksiä. Hän kirjoitti, piirsi ja ylläpiti muistiinpanoja koko elämänsä ajan ympäröivästä maailmasta. Oliko Da Vinci estetiikan mestari? Kuuluisa taidehistorioitsija Bernard Beretson oli ainakin sitä mieltä. Hän kirjoitti vuonna 1896:”Kaikki mihin hän (Da Vinci) koski muuttui ikuiseksi kauneudeksi. Olkoonkin kallon leikkaus, rikkaruohon rakenne tai tutkielma lihaksista hän muunsi viivan sekä valon ja varjoin tuntumallaan ikuisiksi ajoiksi elämää välittäviksi arvoiksi.”

Moderni estetiikka
1600- luvun lopun moderni estetiikka söi viimeisetkin länsimaalaisen estetiikan rippeet. Saksalaiset ja englantilaiset ajattelijat pitivät kauneutta taiteen päämääränä. Ruusu on kaunis jos se on. Arthur Schopenhauserille esteettinen kokemus kauneudesta oli suurinta vapautta. Ihminen kokee muodon täydellisyyden ilman sanallista toimintaa ja mikään politiikka tai hyöty ei tulisi pilaamaan kauneutta. Lordi Shaftesburyn mukaan kyseessä oli sama kuin moraaliaisti eli kauneus on hyvyyden aistein koettava muoto, mutta se mikä hänen mielestään on kaunista ei välttämättä ole jonkun toisen mielestä. Jokaisella ihmisellä on oma maku. Francis Hutcheson ajatteli, että kauneuden toi esille sisäinen mielen aisti.
Modernin taide suunta 1800-luvulla:

  • Realismi
  • Impressionismi
  • Naturalismi
  • Neoimpressionismi
  • Symbolismi ja syntenismi
  • Naivismi
  • Art noveau ja jugend
    1900-luvun modernismi:
  • Ekspreonismi, Faunismi
  • Kubismi
  • Dadaismi
  • Neoplastismi
  • Futurismi
  • Subrematismi
  • Uusasiallisuus
  • Surrealismi
  • Konsruktivionismi

Edvard Munch, Huuto 1893

Marcel Duchamp, Suihkulähde 1917

Postmoderni estetiikka
1900-luvun alkupuolella taiteilijat, runoilijat ja säveltäjät ajattelivat, että kauneus oli keskeisintä taiteelle ja estetiikalle. Osa ajatteli, että moderni on ohi. Postmodernia estetiikkaa on pyritty esittämään monin eri tavoin. Croce Benedetto ajatteli, että kauneus on taiteelle samaa kuin ennenkin ilmaisua. George Dickie ehdotti instutionaalisessa taideteoriassaan, että sosiologiset instituutiot tekisivät jostain taidetta oman arvostuksensa mukaan. Marchall Mc Luhan sanoo, että taide toimii ”vastaympäristönä” ja sen tehtävä on tuoda esille se mikä on yleensä yhteiskunnassa näkymätöntä. Theodor Adorno katsoi, että estetiikka ei kehity jollei taidetta ja esteettisiä kokemuksia muuteta kulutushyödykkeiksi.
Postmodernissa taiteessa sekatyylisyys, ironia ja leikkisyys luo tilaa tulkinnoille, arkisesta on tehty esteettisesti kaunista. Kauneus on mielipide ei niinkään tyylisuunta.

Dennis Duttonin inhimillinen estetiikka seitsemän universaalia piirrettä:

  1. Asiantuntemus ja mestarillisuus. Teknisiä taiteellisia kykyjä kehitetään, ihaillaan ja tunnistetaan.
  2. Epäutiliristinen mielihyvä. Ihmiset nauttivat taiteesta taiteen itsensä vuoksi, eivätkä vaadi käytännön hyötyä siltä.
  3. Tyyli. Taiteelliset esitykset ja taide-esineet ilmentävät tiettyjä piirteitä.
  4. Kritiikki. Ihmiset arvostelevat, arvostavat ja tulkitsevat taideteoksia.
  5. Imitaatio. Taideteokset jäljittelevät maailmassa koettuja kokemuksia, lukuun ottamatta jotain poikkeuksia. Kuten musiikki tai abstrakti maalaustaide.
  6. Erityinen alue. Taide on tavallisen elämän ulkopuolella, ja sijoittuu dramaattisen kokemuksen alueelle.
  7. Mielikuvitus. Taiteilijat ja yleisö muodostaa hypoteettisen maailman mielikuvituksen teatterissa.

Pohdintaa
Toteamus:” kauneus on katsojan silmässä”. On varmasti kaikkein tosinta. Toiselle jokin ruma saattaa olla toiselle kaikkein kauneinta ja toisinpäin. Toisinaan pitää perääntyä ja katsoa toisenkin kerran. Joskus jokin radiosoitto saattaa ensi kuulemalta kuulostaa järkyttävältä, mutta jo kolmas soitto miellyttää korvaa. Taiteen estetiikan ja kauneuden monimuotoisuus ja muuntuminen tähän päivään on antanut matkallaan meille kaikille erilaisille tai samanlaisille ihmisille kaikille jotain. Jokin tuoksu saattaa muuttaa kielteisen mielipiteen positiiviseksi.
Niin kauan, kun löytyy mielipiteitä, keskusteluja ja kannanottoja on taiteilija löytänyt yleisönsä. Mielestäni kaikenlainen estetiikka, joka luo jonkin tunteen on onnistunutta taidetta sen tyylisuunnasta huolimatta. Ikä ja elämänkokemukset muokkaavat myös ajatusmaailmaamme sekä esteettistä silmäämme. Nuori mieli ei ehkä löydä Mona Lisan hymyä, vanhempi mieli taas ymmärtää olla etsimättä.

Lähteet:
Mikko Snelmann luento estetiikasta
Omat muistiinpanot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Estetiikka

Tuotteistajan taskuraamattu

Tätä Apusen ja Parantaisen kirjaa ei ollutkaan helppo saada käsiinsä ja tuntui, että tämä tuskin on edes järin kiinnostava teos. Toisin kuitenkin kävi. Yllätin itseni, jopa nauramasta lukiessani lyhyitä ja hauskasti kirjoitettuja lukuja.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Nämä lyhyet luvut avasivat taas hieman lisää meidän ihmisten alitajuisista toimintamalleista. Siitä päästäänkin siihen, että tiedostamalla sen kuinka suuri osa ihmisistä toimii, voi siitä olla suurta hyötyä bisneksen teossa. Kuulostipas äskeinen lause laskelmoidulta vai oliko se sitä kyynisyyttä, josta kirjassa varoitettiin.

Hintalappu ei valehtele

Tämä oli mielenkiintoinen luku. Jos ajattelen itsekin vaikka keittiövalmistajia, niin on aivan selvää, että edullisemmat keittiöt kelpaavat ehkä mökille, koska eivät mielikuvissani ole riittävän laadukkaita vakituiseen asuntoon. Totta kai hinta ja laatu korreloivat toisinaan keskenään, mutta liian halpa antaa itselleni mielikuvan huonosta ja laaduttomasta tuotteesta.

Koeta edes kerran olla kopioimatta kilpailijaa

Itselleni ainakin uppoaa juuri vinksahtanut ja jollain tavalla mieleen jäävä mainoslause tai vaikka työnhakuilmoitus, joka erottuu muista.

Asiakkaasi muistaa mihin tyydyit viimeksi

En aivan osta ajatusta, että kun pyydät kovan hinnan tuotteestasi, niin asiakas on siitä valmis myös kovan hinnan maksamaan. Ainakin itse kilpailutan kyllä haluamani palvelun, enkä ota ensimmäistä palvelua, oli hinta mikä tahansa. Toki eihän se ole hullu, joka pyytää vaan se joka maksaa.

Mukava myy mulkkua paremmin

Tämä oli mielestäni itsestään selvä luku, että mukava myy mulkkua paremmin. Itsekin valitsisin esim. mukavimman kiinteistövälittäjän ja jos meillä on joitain yhdistäviä tekijöitä, niin vielä parempi. En minäkään halua rahojani antaa ärsyttävälle tai epäystävälliselle ihmiselle, vaan ihmiselle joka on ystävällinen ja muut huomioiva.

Skill Stacking: Be awesome with average skills

 

Tehävänä oli lukea “skill stacking”- artikkeli, analysoida sitä ja omia vahvuuksia. 

Otsikkohan sen jo kertoo, että ole mahtava tavallisilla taidoilla. 

Itse koen, että minulla on ns. ”tavallisia taitoja” paljon, enkä ole missään älyttömän hyvä. Mutta kun ne ”tavalliset taidot” yhdistää, tulee minusta moniosaaja.  

Tässä on omia pohdintoja omista tavallisista ja erityisistä taidoista: 

Tavallisia taitojani, joissa koen olevan ihan hyvä:

Piirtäminen

Askartelu

Mustemaalaus

Ruuanlaitto

Laulaminen

Tietokoneen käyttö

Jalometallien valut tekniikoissa ( hiekka- ja vahavalu)

organisoimisessa

Koen nämä ehkä hieman paremmiksi taidoiksi:

Jalometallien työstö, perustekniikoita käyttäen: Olen oppinut hurjasti tämän kahden vuoden aikana ja toivottavasti tulen myös tulevaisuudessa oppimaan lisää.

Valokuvaus: koen että olen hyvä valokuvaamaan ja muokkaamaan kuvia. Tähän on myös helppo yhdistää visuaalisuus ja koenkin että minulla on hyvä visuaalinen silmä. Osaan asetella tuotteita tai ihmisiä kuviin. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa ja joskus päässä olevat ideat on vaikea muokata valmiiksi kuviksi. Eli tässä taidossa on myös paljon kehitettävää. Taito on hyödyksi, tässä tulevassa ammatissa myös, eipähän tarvitse paljoa ulkopuolista valokuvaajaa käyttää.

Visuaalisuus: Osaan sommitella asioita ja luoda visuaalisia kokonaisuuksia. Ja tämän pystyy yhdistää moneen.  

Taitoja vanhasta ammatistani, jotka koen olevan tärkeitä!

Olen hemmetin hyvä haavanhoitaja ja siitä syystä myös sorminäppäryyttä ja tarkkuutta löytyy. Se jos jokin on todellakin hyödyksi kultasepänalalla.

Tulen myös toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osaan palvella asiakkaita.

Olen työskennellyt aikaisemmin 10 vuotta kotihoidossa, jossa on sitten tavannut monen monta persoonaa ja sitä kautta oppinut vuorovaikutustaitoja eri ihmisten kanssa.

Harrastan ja koulutan myös pelastuskoiria ja niiden ohjaajia. Siinä on oppinut ohjaamisen taidon ja koen että se on hyödyksi tulevaisuudessa, kun haluan pitää kursseja asiakkaille.

Haluaisin oppia lisää:

Takomaan rautaa

Käyttämään paremmin Rhinoa

Kutomaan

Virkkaamaan

Spektroliitti

Spektroliitti on suomalainen jalokivi.

Se on labradoriitti-nimisen plagioklaasimaasälvän nimitys. Nimensä Spektroliitti on saanut siitä, kun sen värit vaihtelevat kaikissa spektrin väreissä ja Spektroliitti on väriltään poikkeuksellisen voimakas. Ylämaan Spektroliittiä myös kutsutaan ”maailman kauneimmaksi labradoriitiksi.”

Spektroliitti täyttää jalokivelle asetetut vaatimukset: se on kaunista, kestävää ja harvinaista. Yleensä puhutaan silti korukivestä, sillä jalokiven ja korukiven raja määrittyy kiven kaupallisen arvon perusteella.

Spektroliitti on sekä määrältään että liikevaihdoltaan merkittävin Suomessa louhittava korukivi.

Ominaisuudet

Synty ja Esiintyminen

Spektroliitin on katsottu syntyneen n. 1650-1625 miljoonaa vuotta sitten syvällä maankuoressa kun magmakivet ovat kiteytyneet kivisulista syvällä maankuoressa aivan peruskalliomme kehityksen loppuvaiheessa.

Spektroliittiä esiintyy rapakivigraniittiin liittyvissä anortosiiteissa ja anortosiittigabroissa Etelä-karjalassa Ylämaan alueella Lappeenrannassa.

Se on myös Etelä-Karjalan maakuntakivi.

Spektroliitin on löytänyt Pekka Laitakari työskennellessään Ylämaalla rakennustyömaalla Salpalinjalla vuonna 1941.

Ensimmäiset Spektroliitin hionnat alkoivat vuonna 1945 ja sen aloitti Suomessa Mikkolan veljekset Walter ja Paavo.

Värien synty

Spektroliitin värien syntyminen on niin iso kokonaisuus, että siitä voisi kirjoittaa ihan oman mini tutkielman, mutta tässä hieman pintaraapaisua tiivistetysti.

Spektroliittikide muodostuu ohuista levymäisistä kerroksista ja jokainen näistä kidelevyjen suuntaa vasten vinottain kulkevista suotaumakerroksista. Spektroliitin värit syntyvät valon heijastuessa suotaumakerroksista. Kiven väriin vaikuttaa pääasiallisesti kerrosten paksuus. Myös valon tulosuunnalla on vaikutus ja näin ollen kivi välkehtii erilaisena eri valoissa ja asennoissa.

kuvassa näkyy, miten Spektroliitin värit vaihtuvat, jos kiven suotaumalamellien paksuus ja valon tulosuunta muuttuvat.

Koruteollisuudessa

Ylämaalla spektroliitin hionta alkoi vuonna 1973 Jorma Alatalon toimesta. Spektroliitti asema suomalaisen koruviennin tärkein jalokivi.

Kivet hiotaan yleisesti taso tai pyöröhiottuun muotoon, jotta värien loisto pääsisi parhaiten esiin.

Spektroliitti on mohsin asteikolla vain 6,0-6,5 ja se on otettava huomioon korua tehdessä. Kivi ei sovellu esimerkiksi sormukseksi sen naarmuuntumisen ja pehmeytensä takia. Kuitenkin se sopii erinomaisesti esimerkiksi kaulakoruihin, korvakoruihin ja rintakoruihin.

Spektroliitti laatu luokitellaan erilaisiin luokkiin, joista selviää tärkeimmät hiotun spektroliitin laatukriteerit eli värin voimakkuus ja tasaisuus, kiven eheys ja hionnan laatu. Koruteollisuuteen hiottu spektroliitti voidaan luokitella neljään laatuluokkaan: A+, A, B ja C.

Minun tekemä hopeakoru B luokkaisesta Ylämaan Spektroliitista. (kävin 2021 Ylämaalla jalokivimessuilla)

Mystiikka ja uskomukset

 Spektroliitilla on paljon uskomuksia ja sanotaankin esimerkiksi, että kivi parantaa kehon vastustuskykyä ja voisi jopa hidastaa vanhenemista. Se selkeyttää ajatuksia, vähentää stressiä ja se on kivi, joka voi auttaa helpottamaan masennusta ja palauttaa yksilön uskon itseensä ja omiin voimavaroihin. Se on myös avuksi unihäiriöihin ja antaa levollisen unen.

”Tarina Sateenkaaren Aarteesta

Aikojen alussa, kun taivaankannet oli taottu ja maat ja taivaat luotiin, Ukko Ylijumala juhli häitään morsiamensa Akka Raunin kanssa. Mutta Rauni surkeana valitti, että tämä maa se vaan on synkkää, pelkkää mustaa kalliota. Silloin Ukko jyrisi ja taivas salamoi. Pilvet peittivät synkän taivaan ja rankkasade kasteli mustan maan. Mutta pian sade lakkasi ja Pohjantuuli puhalsi pilvet pois. Aurinko pilkahti taivaalta ja nousi sateenkaari kaunis loistamaan.

Ukko Ylijumala siitä sieppasi sateenkaaren päästä kiinni ja viskasi sen voimalla maahan. Kivet sinkoilivat ja maa tärisi. Sinne sulivat sateenkaaren kauniit kappaleet Karjalan kallioon, sinne tänne sirpaleina loistamaan. Tuolloinpa Rauni ilostui. Laittoi vielä Kratin vartioimaan aarrettansa, ettei kukaan siihen koskaan kajoaisi.

Se ken Raunin aarretta etsii ja sen löytää, niin hänen pitää loitsu lukea ja kiittää aarteesta Raunia. Silloin kivi luovuttaa Kratin taikavoiman.”

                                                                      -Ylamaa Mystique

Lähteet:

https://www.korukivi.fi/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Spektroliitti

https://coloriasto.blogspot.com/

https://www.spectrostone.fi/

http://www.ylamaamystique.fi/

https://www.kiviseppa.fi/

Tuotteistajan taskuraamattu

“Asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän sekoittaa ja yleistää. Lihava on laiska. Pitkä on johtaja. Murretta puhuva on vähän reppana”

Niinhän se on valitettavan totta. Asiakaspalvelussa vuosia olleena tiedän, että näin se asiakas valitettavasti ajattelee. Siksi siisti ja huoliteltu myyjä saa enemmän asiakkaita ja enemmän myytyä. Kaunis nainen on valttikortti miesten maailmassa ja kuten eräs rouva kaupan kassajonossa totesi nähtyään Matti Vanhasen: “Siellä se johtaja menee”. Miten niin johtaja kysyi rouvan mies? Rouva vastasi: “Katso kuinka pitkä hän on. Selvä johtaja”.

Pakko se on myöntää itsekin, että asiallinen atleettivartaloinen ja hyvältä tuoksuva mies myyjä saa kyllä minut ostamaan ne kalliimmat Adidakset halvempien sijaan.

“Unohda järkiperusteet. Ne toimivat vain, jos ostaja on valmiiksi samaa mieltä kanssasi. Kerro sen sijaan, mitä muut ovat päättäneet”.

Usein auttaa myös omakohtaiset kokemukset tuotteesta, kuinka itselläsi on tämä ja miten se on sinun mielestäsi ollut loistava hankinta. Ja kyllä se näin on ,mikä on aika hullua , että jos kerrot kuinka tuote on ollut viikon myydyin saat sen myytyä. “Nyt kaikilla on tämä ja kaikki ovat olleet erittäin tyytyväisiä.”

Paatuneinkin päättäjä metsästää leimoja huoltamon tiskillä. Tarjoa hänelle vastaavaa kannustepalkkiota, vaikka myisit hienoja asiantuntijapalveluja”.

Juuri näin. Jokainen asiakkaani, joka mainostaa yritystäni sosiaalisessa mediassa tai hankkii uusia asiakkaita saa stailauksen ilmaiseksi, sisustussuunnitelman yhteydessä.

Ja eikös se ämpäri saa meistä kenet vaan liikkeelle, ei siinä leimojakaan tarvita.

Ei minusta kyynistä tullut, kun kirjan luin. Jokainen huomio pitää kyllä paikkansa, ehkä entisajan auktoriteetti ei enää pärjää nyky nuorten kanssa vaan he pitävät moista piirrettä heikkoutena. Nykyään keskustellaan ja annetaan itse havaita ja keksiä ratkaisuja tehtäviin ja pulmiin jo päiväkodissa, ketään ei enää käsketä. Valtaa on vaikeampi käyttää väärin, väitän.

Pieni päivitys siis joltain osin 2022 luvulle olisi paikallaan taskuraamatun suhteen.