EMALOINTI

Mitä on emali ja emalointi?

Emali on lasimainen pinnoite, jota käytetään korujen koristeluun ja värjäämiseen. Emali tehdään hienoksi jauhetusta lasista, joka poltetaan metallin pintaan korkeassa lämpötilassa (yleensä n. 750–900 °C). Poltossa emali sulaa ja kiinnittyy pysyvästi metalliin.

Eri matelleille käytetään erilaisia koostumuksia, joissa on kiinnitettävä huomiota sulamislämpötiloihin, sekä lämpölaajenemiseen. Kuparille, hopealle sekä kullalle käytetään kuitenkin samoja koostumuksia. Emaleja löytyy kolmessa eri muodossa: läpinäkyviä ( transparentti), läpikuultava (opaali) sekä läpinäkymätön (opakki).

Emalia käytetään koruissa, taide-esineissä, taideteollisuudessa, keittiöväilineissä, kylteissä. Emalointi tekee metallista korroosionkestävän ja antaa sille kestävän värin, joka ei haalistu ajan myötä.

Emalointi kehittyi koruista teolliseksi pinnoitteeksi 1700-1800 luvuilla, mutta varhaisimmat korut, joista on löydetty emalointia, on 1300- luvulta. Löydöt on tehty Kreetalta ja Kyprokselta. Suomessa emaliastioiden valmistus alkoi 1900-luvulla ja sen suosio oli huipussaan erityisesti 1950-luvulla.

Emalointitekniikoita

Emaloinnissa puhutaan kuiva ja märkäemaloinnista. Kuiva emali ripotellaan emaloitavalle pinnalle kuivana jauheena. Märkä emali saadaan, kun jauheen sekaan laitetaan pieni määrä tislattua vettä. Märkää emalia on hieman helpompi hallita ja muotoilla ja sitä käytetään yleensä soluemaloinnissa.

Cloisonné – Soluemalointi. Metallipohjaan juotetaan ohuita metallilankoja (kennoja), jotka täytetään emalijauheella ja poltetaan.

Champlevé – kuoppaemalointi. Metallipintaan tehdään kaivertamalla, etsaamalla tai pakottamalla syvennyksiä, jotka täytetään emalilla.

Plique-à-jour – läpikuultava emali ilman taustalevyä (”lasimainen ikkuna”). Emali täyttää metallikehyksen aukot ilman taustalevyä, luoden lasimaalausmaisen, läpinäkyvän efektin.

Limoges-emali – maalauksellinen tyyli.

Mutta suomalaisittain puhumme tekniikoista raape, maalaus, sapluuna ja soluemalointi.

Raape tekniikassa on pohjaemali, jonka päälle laitetaan ensimmäisen polttokerran jälkeen toista väriä ja tätä toista jauhetta raaputtamalla alta tulee ensimmäinen väri esiiin, ja niin on mahdollista luoda erilaisia kuvioita.

Emalien väri

Emalien väri tulee metallioksideista, jotka on sekoitettu lasimaiseen emalimassaan ja sulatettu poltossa. Emali on käytännössä lasijauhetta. Kun siihen lisätään tiettyjä metallioksideja ja se poltetaan, oksidit reagoivat kuumuudessa ja antavat värin.

Väriä antavat metallioksidit:

• Sininen – kobolttioksidi
• Keltainen – antimonioksidi, hopea ja sen oksidit
• Vihreä – kuparioksidi
• Punainen – kultakloridi, seleeni
• Violetti – magnesiumperoksidi
• ruskea – rautaoksidi, mangaanikarbonaatti
• Musta – rautaoksidiyhdisteet
• Valkoinen – tinaoksidi, arsenikki

Emaloinnin vaiheet

Tässä emaloinnin prosessin vaiheet selkeästi ja käytännönläheisesti, niin kuin ne yleensä tehdään koru- ja taide-emaloinnissa

1. Metallin valmistelu

• Metalli muotoillaan (sahaus, taivutus, juottaminen)
• Pinta puhdistetaan huolellisesti:
  • rasva pois
  • oksidit pois
• Yleensä hionta, teräsvilla, happokylpy tai pesu
• RASVA ON MYRKKYÄ EMALOINNILLE eli likainen pinta = emali ei tartu.

2. Emalin valmistelu

• Emalijauhe pestään (jos ei ole valmiiksi pesty)
• Sekoitetaan veteen (märkäemalointi)
  tai
• Käytetään kuivana sirotellen

Pesu poistaa pölyn, niin värit kirkastuvat ja pinta tasoittuu.

3. Emalin levitys valitsemallaan tekniikalla

4. Kuivaus

Ennen polttoa:

• annetaan kuivua ilmassa
  tai
• kuivataan lämpölevyllä

Märkä emali uuniin = kuplia ja halkeamia.

5. Poltto

• Poltetaan emaliuunissa n. 750–850 °C
• Aika yleensä 1–3 minuuttia
• Emali sulaa ja kiinnittyy metalliin

Pinnan pitäisi näyttää:

• tasaiselta
• kiiltävältä (useimmissa emaleissa)

6. Jäähdytys

Jäähdytys kaikessa rauhassa, koska liian nopea jäähdytys voi rikkoa emalin ja aiheuttaa halkeamia

7. Lisäpoltot ja kerrostaminen

Harvoin tulee valmista yhdellä poltolla.

• lisätään uusi emalikerros
• värejä
• koristelua
• raapimista

Polttoja voi olla 3–10+ riippuen työstä.

8. Viimeistely

• Hionta (kivillä, hiomapapereilla)
• Kiillotus
• Reunojen siistiminen
• Mahdollinen metalliosien viimeistely

Jari Parantaisen Tuotteistamisen pikaopas 3.0 painottaa, että tuotteistamisen tarkoituksena on muuttaa epämääräinen ja vaikeasti ostettava palvelu selkeäksi ja monistettavaksi tuotteeksi. Asiakas haluaa konkreettisen ratkaisun ongelmaansa. Siksi tuotteistamisen lähtökohtana on aina asiakkaan näkökulma: mitä hyötyä asiakas saa ja miksi palvelu on hänelle arvokas.

Yksi keskeinen ajatus kirjassa on kohderyhmän rajaaminen. Palvelua ei kannata yrittää myydä kaikille, sillä liian laaja kohderyhmä luo epäselvyyttä. Kun kohderyhmä määritellään tarkasti, palvelun lupaus, sisältö ja markkinointi voidaan muotoilla juuri kyseistä asiakasta palvelevaksi. Rajaus ei sulje muita pois, vaan ohjaa oikeita asiakkaita tunnistamaan palvelun itselle sopivaksi. Oppaassa korostetaan myös palvelun paketoimista. Hyvin tuotteistettu palvelu on nimetty, sen sisältö on kuvattu selkeästi ja sen eteneminen on ennakoitavissa.

Esimerkkipainotteinen opas antoi laajan näkökolman tuotteistamisen ytimeen. Erityisesti esimerkki vartiointifirman nerokaasta tavasta paketoida laitteet ja palvelut toimivaksi tuotteeksi, oli mieleenpainuva. Koko konseptin palvelut oli rakennettu selkeästi ja johdonmukaisesti laitteen asennuksia myöten. Koko palvelussa otliin jo asiakkaan edellä ajatellen vaikka asiakkaan seuraavaa muuttoa, jonka myötä hän saisi uuteen kotiin uudet laitteet asennettuna ja edelliseen asuntoon muuttava uusi asukas saisi vartiointi palvelut erittäin helposti käyttöön, kun laitteet olisi jo valmiina.

Lopuksi Parantainen muistuttaa, että tuotteistaminen on jatkuva prosessi, ei kertaluonteinen projekti. Palvelua ei tarvitse saada täydelliseksi heti, vaan tärkeämpää on aloittaa, testata ja kehittää kokonaisuutta asiakaspalautteen avulla. Hyvin tuotteistettu palvelu parantaa asiakaskokemusta, tehostaa yrittäjän omaa työtä ja luo pohjan kannattavalle ja kasvavalle liiketoiminnalle.

25 – Ostajat maksavat hyvästä omastatunnosta

Tämä kappale perustui siihen, millaisen arvontunteen ostettava tuote ostajalleen tuo, niin itselleen, kuin muiden silmissä, ja kuinka myyjä voi siihe vaikuttaa. Mielestäni hyvin mielenkiiintoinen tulokulma, koska oikeastaan kaikki, mitä puemme, millä ajamme, miten ilmenemme ja ilmaisemme itseämme, kertoo tuloluokastamme ja arvottaa meitä erityisesti tuntemattomien silmissä. Vaikka totuus olisikin aivan erilainen. Mutta se, kuinka paljon myyjä voi vaikuttaa ostajan arvontunteeseen on valtava, positiiviset perustelut ja vaikutukset oston ympärillä vaikuttavat hyvän omantunnon kestoon pitkälle myös oston jälkeen. Hyvin perusteltu ja aukoton myyntipuhe saa ostajan tuntemaan olonsa arvokkaaksi, mutta lopulliseen päätökseen ostajan täytyy tietysti päätyä itse omin perustein, joita myyjä voi aina tukea positiivisilla argumenteilla ja faktoilla. Tietysti jokainen tarvitsee oman kultaisen korun edustamaan ja muistuttaman itseään, kuinka arvokas on, vaikka onkin kultaa kalliimpi! Se on sijoitus! 😉

38- Tuttu, turvallinen, tylsä

Muutos on elämän edellytys, sitä mieltä itse olen. Jos kotona ei koskaan vaihda huonekalujen järjestystä, ja kaikki on ollut samalla tavalla 5 vuotta, tai edes 2, on se melko tylsää. Kappaleessa oli 10 vinkkiä, kuinka elvyttää tylsä mielenkiintoiseksi ja saada asiakassuhde elämään. On mielestäni hyvä pitää toiminnassaan hyvä perusrunko, jonka ympärillä voi tehdä muutoksia ja uudistuksia, joihin asiakkaan voi ottaa mukaan monella eri tavalla. Perus runko, jossa voi palvella vuosien aikana erivaiheissa mukaan tulleita asiakkaita, mutta sopivissa määrin ja oman osaamisen puitteissa kehittyvän tarjonnan mukaisesti. Kasvusta ja muutosista on hyvä olla läpinäkyvä ja asiakkaiden palkitseminen aktiivisesta mukanaolosta saa heidät pysymään siinä myös tulevaisuudessa, kunhan pysyy tuttuna, turvallisena ja yllätyksellisenä! Tylsyyttäkin tarvitsee välillä, jotta yllätyksellisyys saa merkityksen.

37- Mukava myy mulkkua paremmin

MIksi ei olisi suoraan vaan mukava ja asiallinen. Tuttavallinen keskustelu ja omasta henkilökohtaisesta elämästä tarinan jakaminen todentotta luo turvallisuuden tunnetta ja kun tarinoiden jakamisen pariin päästään, niin myynti tapahtuu lähes itsestään. Se ei varsinaisesti tunnu enää vain ostotapahtumalta, vaan kokemukselta, josta jää tarina ja muisto. Ja ihmiskemiat melko pitkälti ratkaisevat sen, tuleeko ostoa vai ei, ja se, osaako myydä ja perustella sen pilkkeellä silmäkulmassa vaikuttamatta tyrkyltä, on taito. Ellei tosiaan ole kyse niistä tupperwareista, joita ostetaan väkisin, koska ystävä mulkoilee sillä silmällä, ettei tarvi huomenna tulla kahville jossei ole tilattuna 3 uutta rasiaa. Mukava ei ole aina tuttu, eikä tuttu ole aina mukava.

14 – Alokkaasta guruksi ( ei ihan lähteny)

Tuntuu vähän vanhalta ajattelulta. Ammattilaiset ja amatöörit uiskentelee nykyään samassa altaassa ja erittely on vaikeaa. Sosiaalisen median myötä tuntuu, että kuka vaan voi olla mitä vaan. Yhdellä videolla voi pompata kaikkien tietoisuuteen olematta ammattilainen juuri missään. Taso on laskenut, vai onko se noussut ja moni osaa nykyään hyvin ja paljon kaikkea. Kuka on tässä maailmassa enää guru ja mikä sen mittari on? Huijarisynroomasta kärsii todella moni, joka harjoittelee ja/tai alkaa tekemään jotain uutta itselleen, mutta joillekkin asiasta tietämättömälle hänkin voi näyttäytyä guruna.