Luin Apusen ja Parantaisen Tuotteistajan taskuraamattua sillä ajatuksella, että poimin kirjasta erityisesti sellaisia asioita, jotka herättävät itsessäni jotain ajatuksia. Kirjassa on paljon lyhyitä lukuja ja aika kärkkäästikin esitettyjä väitteitä. Välillä nyökyttelin, välillä jäin miettimään asiaa pidemmäksi aikaa ja välillä teki mieli vähän väittää vastaan.
Ehkä juuri siksi kirja oli kiinnostava lukea. Kaikkea ei tarvitse ottaa absoluuttisena totuutena, vaan enemmänkin ajatusten herättäjänä. Tässä kolme kohtaa, jotka kolahtivat ja yksi, joka ei.
Vastavuoroisuus toimii yllättävän pienissäkin asioissa Ensimmäinen oli vastavuoroisuuden laki. Käytännössä siis se, että jos joku tekee meille jotain hyvää, meille tulee helposti tunne, että haluamme tehdä jotain takaisin.
Kirjassa oli tästä aika arkinen esimerkki joulukorteista. Jos saat joulukortin ihmiseltä, jolle et itse lähettänyt korttia, aika moni alkaa miettiä, että pitäisikö tuollekin nyt lähettää. Tunnistan tämän kyllä itsessänikin. Tulee vähän sellainen olo, että toinen muisti minua, joten minunkin pitäisi muistaa häntä.
Sama toimii tietenkin myös asiakastyössä. Jos asiakkaalle antaa jotain ylimääräistä, auttaa vähän enemmän kuin olisi pakko tai tekee muuten hyvän eleen, sillä voi olla yllättävän iso merkitys.
Tässä kohtaa jäin kuitenkin miettimään myös sitä, missä menee aidon auttamisen ja myyntikikan raja. Jos asiakkaalle antaa jotain vain siksi, että odottaa saavansa vastapalveluksen, niin eiköhän se aika nopeasti ala myös näkyä läpi. Hyvänä esimerkkinä voisin sanoa liittymämyyjät. He tuputtavat patukoita kauppakeskuksissa ja kun olet ottamassa patukkaa käteesi, olet jo ansassa. Ei tule enää toiste tartuttua kyseiseen patukkaan.
Itselleni tästä jäi enemmän ajatus, että kannattaa olla avulias ilman, että jokaista tekoa tarvitsee heti laskea euroiksi. Esimerkiksi tilauksen mukana tullut patukka ja kiitos -teksti. Hyvä asiakaskokemus voi tulla todella pienistä asioista. Ja usein juuri ne pienet, odottamattomat jutut jäävät parhaiten mieleen.
Asiakas ei aina tee niin kuin sanoo Toinen mieleen jäänyt luku oli otsikoitu aika osuvasti: Kaikki ovat keskimääräistä älykkäämpiä. Kirjassa kerrottiin tutkimuksista, joissa ihmiset arvioivat omia kykyjään todellisuutta paremmiksi. Esimerkiksi autoilijoista suuri osa ajattelee olevansa keskivertoa parempia kuskeja. Eihän se tietenkään voi kaikkien kohdalla pitää paikkaansa.
Sama ilmiö näkyy siinä, miten ihmiset kertovat omasta käyttäytymisestään. Meillä taitaa olla aika vahva tarve nähdä itsemme järkevinä ihmisinä. Sanomme katsovamme uutisia ja dokumentteja, tekevämme harkittuja ostopäätöksiä ja valitsevamme tuotteita järkevillä perusteilla. Todellisuus saattaa olla vähän toinen. Tämä kolahti erityisesti asiakkaiden kanssa toimimisen näkökulmasta.
Asiakkaalta pitää tietenkin kysyä ja asiakasta pitää kuunnella. Mutta ehkä kaikkea asiakkaan sanomaa ei kannata ottaa täysin kirjaimellisesti. Asiakas voi esimerkiksi sanoa hinnan olevan hänelle tärkein asia, mutta päätyä silti ostamaan kalliimman vaihtoehdon, koska myyjä tuntui luotettavammalta tai palvelu helpommalta. Eikä asiakas tässä välttämättä valehtele. Hän ei ehkä itsekään täysin tiedä, mikä lopulta vaikutti päätökseen.
Tästä jäi itselleni aika yksinkertainen ajatus: kuuntele mitä asiakas sanoo, mutta katso myös mitä hän tekee.
Jos haluat enemmän, uskalla myös pyytää enemmän Kolmas mieleen jäänyt kohta liittyi hinnoitteluun. Luvun otsikko oli Asiakkaasi muistaa, miten vähään tyydyit viimeksi. Kirjassa kerrotaan Kevin Hoganista, joka sai puhujakeikoistaan noin 1 500 dollaria ja ihmetteli, miten voisi päästä viiden tuhannen dollarin palkkioihin. Kun hän kysyi asiaa toiselta puhujalta, vastaus oli lopulta hyvin yksinkertainen: oletko pyytänyt viittä tuhatta?Hogan ei ollut.
Tämä oli minusta jotenkin huvittavan yksinkertainen esimerkki, mutta samalla siinä on aika hyvä pointti. Jos itse hinnoittelee oman työnsä jatkuvasti alas, niin miksi asiakas yhtäkkiä tarjoaisi siitä enemmän? Hinnoittelussa taitaa muutenkin olla paljon psykologiaa. Halpa hinta ei automaattisesti ole asiakkaalle hyvä asia. Jos jokin palvelu on huomattavasti muita halvempi, ainakin itse alan helposti miettiä, että miksi se on niin halpa. Onko siinä joku ongelma? Saanko huonompaa laatua? Itse huomaan ajattelevani juuri näin.
Kirjan lause ”Helpoin tapa korottaa hintaa on korottaa hintaa” kuulostaa melkein ärsyttävän yksinkertaiselta. Mutta ehkä siinä juuri on pointti. Aina ei tarvitse odottaa jotain maagista hetkeä, jolloin joku tulee kertomaan, että nyt olet tarpeeksi hyvä pyytämään enemmän. Joskus pitää vain itse uskaltaa tehdä se.
Mutta pitääkö myyjän olla mukava? Yksi kohta jäi kuitenkin vähän hiertämään. Luvun otsikko oli Mukava myy mulkkua paremmin. Ymmärrän kyllä ajatuksen. Ihmiset ostavat mieluummin ihmisiltä, joista he pitävät. On helpompi jutella sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa löytyy jotain yhteistä. Kirjassa puhuttiin esimerkiksi yhteisestä kotikylästä, tuttavista, harrastuksista ja muista pienistä yhdistävistä asioista. Ja totta kai mieluummin asioin itsekin mukavan kuin töykeän ihmisen kanssa.
Mutta silti jäin miettimään, kuinka tärkeää myyjän tai asiantuntijan oikeastaan on olla ”mukava”. Ainakaan itse en haluaisi, että asiantuntija yrittää olla kanssani samaa mieltä vain siksi, että pitäisin hänestä. Jos olen tekemässä huonoa päätöstä, haluan mieluummin kuulla sen suoraan. Joskus hyvä asiantuntija on juuri se tyyppi, joka uskaltaa sanoa vastaan. Ehkä käyttäisin siis sanan mukava sijaan sanaa luotettava.
Mukavan ihmisen kanssa on helppo jutella, mutta luotettava ihminen uskaltaa sanoa myös asioita, joita asiakas ei välttämättä halua kuulla. Ja ainakin itse arvostaisin jälkimmäistä enemmän.
Oletko ikinä pohtinut, miksi jokin tila tuntuu heti rauhalliselta ja toinen energiseltä tai levottomalta? Värit ympäröivät meitä jatkuvasti, vaikka emme tietoisesti kiinnittäisi niihin huomiota. Jo hyvin pienillä värimuutoksilla voidaan vaikuttaa siihen, miltä koti tuntuu ja miten siellä viihdytään. Värit eivät ole siis vain visuaalinen valinta.
Sisustussuunnittelijan ammatin kannalta on tärkeää tiedostaa, miten värit vaikuttavat tilan tuntuun ja ihmisen mieleen. Värit voivat vaikuttaa siihen, millaisena koemme tilan, millaisia tunteita se herättää ja kuinka miellyttävältä siellä oleskelu tuntuu. Mutta voiko tietty väri todella rauhoittaa tai parantaa keskittymistä? Entä voidaanko väripsykologiaa hyödyntää sisustussuunnittelussa, vai ovatko väreihin liitetyt merkitykset liian yksilöllisiä?
Tässä tutkielmassa tarkastelen värien psykologista vaikutusta sisätiloissa erityisesti mielialan, keskittymisen ja tilakokemuksen näkökulmista. Lisäksi pohdin, miten tutkimustietoa värien vaikutuksista voidaan hyödyntää sisustussuunnittelijan työssä.
Kuva: pexels
2.Mitä väripsykologialla tarkoitetaan?
Värit eivät ole pelkästään visuaalisia elementtejä, vaan ne voivat vaikuttaa mielialaamme, ajatuksiimme ja siihen, miten koemme ympäristömme. Väripsykologia tutkii värien yhteyttä ihmisen tunteisiin, havaintoihin ja käyttäytymiseen. Värien avulla voidaan esimerkiksi luoda erilaisia tunnelmia, ohjata huomiota ja vaikuttaa siihen, millaisena ympäröivä tila koetaan.
Värien havaitseminen alkaa silmistä, mutta varsinainen värikokemus muodostuu aivoissa. Värin kokemiseen vaikuttaa itse värisävyn lisäksi muun muassa sen vaaleus, tummuus ja kylläisyys sekä ympäröivä valaistus ja muut värit. Tämän vuoksi sama väri voi näyttää ja tuntua erilaiselta eri ympäristöissä. Sisätiloissa väriä ei siis voida tarkastella täysin erillään muusta ympäristöstä.
Värien kokeminen on myös yksilöllistä. Siihen vaikuttavat esimerkiksi kulttuuri, henkilökohtaiset kokemukset, muistot, mieltymykset ja tilanne, jossa väri nähdään. Tämän vuoksi ei voida yksiselitteisesti sanoa, että tietty väri aiheuttaisi kaikissa ihmisissä saman tunteen. Esimerkiksi punainen voi yhdessä tilanteessa viestiä vaarasta ja toisessa rakkaudesta, lämmöstä tai juhlan tunnelmasta.
Sisustussuunnittelijan näkökulmasta väripsykologia tarjoaa tietoa, jota voidaan hyödyntää tilojen suunnittelussa. Värivalintoja ei kuitenkaan kannata perustaa ainoastaan yleisiin käsityksiin yksittäisten värien vaikutuksista. Huomioon on otettava myös tilan käyttötarkoitus, valaistus, materiaalit, muut värit sekä ennen kaikkea tilan käyttäjät. Onnistunut värisuunnittelu muodostuu näiden tekijöiden kokonaisuudesta.
3. Värit ja mieliala
Väreillä on vahva yhteys tunteisiin ja mielikuviin. Jo pelkästään tilan värimaailma voi vaikuttaa siihen, koemmeko ympäristön rauhalliseksi, energiseksi, lämpimäksi tai jopa levottomaksi. Värin sävyn lisäksi sen vaaleudella ja kylläisyydellä on merkitystä. Vaaleat värit yhdistetään usein positiivisempiin tunteisiin, kun taas tummat sävyt voivat luoda voimakkaamman ja vakavamman tunnelman.
Lämpimät värit, kuten punainen, oranssi ja keltainen, yhdistetään usein korkeampaan vireystilaan. Punainen voi herättää voimakkaita tunteita, kuten intohimoa, innostusta tai vihaa. Keltainen ja oranssi puolestaan yhdistetään usein iloon, energisyyteen ja positiivisiin tunteisiin. Sisustuksessa lämpimät värit voivat tehdä tilasta eläväisen ja kutsuvan, mutta voimakkaina ja suurina pintoina niiden vaikutelma voi olla myös hyvin hallitseva.
Viileät värit, kuten sininen ja vihreä, yhdistetään useammin matalampaan vireystilaan sekä rauhallisuuden ja rentoutumisen kaltaisiin tunteisiin. Tämän vuoksi niitä voidaan hyödyntää tiloissa, joihin halutaan luoda rauhallinen tunnelma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että esimerkiksi sininen tekisi automaattisesti jokaisesta tilasta rauhoittavan. Siniseen on tutkimuksissa yhdistetty myös esimerkiksi surullisuutta, mikä osoittaa hyvin sen, ettei yhdellä värillä ole vain yhtä psykologista merkitystä.
Myös värin voimakkuus vaikuttaa sen herättämään tunnelmaan. Kirkkaat ja kylläiset värit yhdistetään usein voimakkaampaan vireyteen, kun taas hillitymmät sävyt voivat luoda rauhallisemman vaikutelman. Sisustussuunnittelussa onkin tärkeää miettiä yksittäisen värin lisäksi sitä, kuinka paljon väriä käytetään, kuinka voimakas sävy on ja millaisten muiden värien ja materiaalien kanssa se yhdistetään.
Värien ja mielialan välinen yhteys ei siis ole aivan niin yksinkertainen kuin esimerkiksi ajatus siitä, että sininen rauhoittaa ja punainen piristää. Tutkimuksissa on löydetty toistuvia yhteyksiä värien ja tiettyjen tunteiden välillä, mutta värin kokemiseen vaikuttavat monet tekijät. Sisustussuunnittelijalle väripsykologia voikin toimia suunnittelun tukena, mutta värivalinnat tulisi aina suhteuttaa tilan käyttötarkoitukseen ja käyttäjiin.
Kuva: pexels
3.1. Värien erilaiset vaikutukset
Eri väreihin liitetään erilaisia tunteita ja mielikuvia, joita voidaan hyödyntää myös sisustussuunnittelussa. Punainen on voimakas ja aktivoiva väri, johon yhdistetään esimerkiksi energiaa, intohimoa ja rakkautta, mutta myös vihaa ja aggressiivisuutta. Sisustuksessa punainen kiinnittää helposti huomion, minkä vuoksi jo pienikin määrä sitä voi vaikuttaa tilan tunnelmaan.
Oranssi ja keltainen ovat lämpimiä värejä, jotka yhdistetään usein iloisuuteen, energisyyteen ja positiivisiin tunteisiin. Ne voivat tuoda sisätilaan lämpöä ja pirteyttä. Voimakkaina ja suurina pintoina lämpimät sävyt voivat kuitenkin tehdä tilan tunnelmasta hyvin aktiivisen.
Sininen ja vihreä yhdistetään puolestaan usein rauhallisuuteen ja matalampaan vireystilaan. Sininen voi luoda tilaan levollisen ja viileän vaikutelman, kun taas vihreä yhdistyy vahvasti luontoon ja voi tuoda sisustukseen luonnonläheistä tunnelmaa. Värit eivät kuitenkaan herätä ainoastaan positiivisia mielikuvia. Esimerkiksi sininen voidaan yhdistää myös surullisuuteen.
Violetti yhdistetään muun muassa voimakkuuteen ja arvokkuuteen, mutta sen herättämät tunteet vaihtelevat paljon. Vaaleanpunainen puolestaan yhdistetään tutkimuksissa usein positiivisiin tunteisiin, kuten rakkauteen, iloon ja hauskuuteen.
Myös valkoisella, harmaalla ja mustalla on psykologisia merkityksiä. Valkoinen yhdistetään usein positiivisiin ja rauhallisiin tunteisiin, kun taas harmaaseen ja mustaan liittyy enemmän negatiivisia mielleyhtymiä. Sisustuksessa neutraalit värit ovat kuitenkin hyvin yleisiä, eikä niiden vaikutusta voida päätellä pelkästään näistä mielleyhtymistä. Esimerkiksi musta voi toimia sisustuksessa voimakkaana kontrastina ja tehdä tilasta näyttävän.
Värien vaikutuksia tarkasteltaessa on tärkeää muistaa, ettei pelkkä värin nimi ratkaise sen vaikutusta. Vaalea sininen ja tumma sininen voivat luoda hyvin erilaisen tunnelman, aivan kuten murrettu punainen ja kirkas punainen. Sävy, vaaleus, värin voimakkuus, valaistus ja ympäröivät värit vaikuttavat yhdessä siihen, millaiseksi kokonaisuus muodostuu.
Kuva: pexels
4. Värit ja keskittyminen
Värien vaikutus ei rajoitu pelkästään mielialaan, vaan värit voivat olla yhteydessä myös vireystilaan, tarkkaavaisuuteen ja keskittymiseen. Tämä tekee värien käytöstä kiinnostavan osan esimerkiksi työ-, opiskelu- ja koulutilojen suunnittelua. Keskittymistä tukevassa ympäristössä tavoitteena ei välttämättä ole mahdollisimman väritön tila, vaan tasapainoinen kokonaisuus, jossa värit eivät kuormita liikaa mutta ympäristö ei myöskään tunnu yksitoikkoiselta.
Sininen ja vihreä yhdistetään usein rauhallisuuteen ja matalampaan vireystilaan. Tämän vuoksi niitä voidaan hyödyntää työ- ja opiskelutiloissa, joissa tavoitteena on rauhallinen ja miellyttävä ympäristö. Yksittäisen värin ei kuitenkaan voida sanoa automaattisesti parantavan keskittymiskykyä.
Voimakkaat ja kylläiset värit puolestaan kiinnittävät helposti huomiota ja voivat tehdä ympäristöstä aktiivisemman tuntuisen. Esimerkiksi punaista, oranssia tai keltaista voidaan käyttää harkitusti tuomaan tilaan energiaa ja kiinnostavuutta. Keskittymistä vaativassa tilassa voimakkaiden värien suuri määrä voi kuitenkin viedä huomiota itse työskentelystä. Tämän vuoksi niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi pienempinä tehosteväreinä suurten pintojen sijaan.
Keskittymisen kannalta olennaista ei kuitenkaan ole löytää yhtä tiettyä ”keskittymisväriä”. Ihmiset reagoivat väreihin eri tavoin, ja myös tehtävän luonne, valaistus, värien voimakkuus sekä muu ympäristö vaikuttavat kokemukseen. Sisustussuunnittelussa värien tehtävänä onkin olla osa kokonaisuutta, joka tukee tilan käyttötarkoitusta ja siellä tapahtuvaa toimintaa.
5. Väri ja tilakokemus
Värit vaikuttavat tunteiden ja mielialan lisäksi siihen, miten hahmotamme ympäröivän tilan. Värivalinnoilla voidaan muuttaa tilan tunnelmaa ja saada sama huone tuntumaan esimerkiksi avarammalta, pienemmältä, korkeammalta tai matalammalta. Sisustussuunnittelussa väri onkin yksi keino vaikuttaa tilan kokemiseen ilman, että itse tilan rakenteita tarvitsee muuttaa.
Vaaleat sävyt heijastavat enemmän valoa ja voivat tehdä tilasta valoisan ja avaran tuntuisen. Tummat sävyt puolestaan imevät enemmän valoa ja voivat saada pinnat tuntumaan voimakkaammilta ja tilan suljetummalta tai intiimimmältä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pieni tila pitäisi aina maalata vaaleaksi. Tummilla väreillä voidaan tarkoituksellisesti luoda esimerkiksi tunnelmallinen ja suojaisa vaikutelma.
Myös lämpimät ja viileät sävyt vaikuttavat tilan kokemiseen. Lämpimät sävyt voivat tuntua tulevan lähemmäksi katsojaa, jolloin tila voi vaikuttaa tiiviimmältä ja lämpimämmältä. Viileät sävyt puolestaan voidaan kokea etääntyvinä, mikä voi vahvistaa avaruuden tunnetta. Näitä ominaisuuksia voidaan hyödyntää esimerkiksi pitkän tai kapean huoneen mittasuhteiden tasapainottamisessa.
Värin sijoittamisella voidaan lisäksi vaikuttaa siihen, miten huoneen mittasuhteet koetaan. Tumma katto voi saada korkean tilan tuntumaan matalammalta ja intiimimmältä, kun taas vaalea katto voi korostaa korkeuden tuntua. Tehosteseinällä voidaan puolestaan kiinnittää huomio tiettyyn osaan tilasta tai muuttaa käsitystä huoneen muodosta ja syvyydestä.
Värivalinnoissa on huomioitava myös luonnonvalo, keinovalaistus, materiaalit, kalusteet ja tilan koko. Värimalleja kannattaakin tarkastella suunniteltavassa tilassa ja erilaisissa valaistusolosuhteissa ennen lopullisten päätösten tekemistä.
Sisustussuunnittelijan näkökulmasta onnistunut värisuunnittelu ei siis tarkoita pelkästään kauniiden ja yhteensopivien sävyjen valitsemista. Värien avulla voidaan korostaa tilan parhaita ominaisuuksia, tasapainottaa mittasuhteita ja ennen kaikkea vaikuttaa siihen, miltä tilassa oleminen tuntuu.
Kuva: ChatGpt
6. Väripsykologia sisustussuunnittelijan työssä
Sisustussuunnittelijan työssä värien valinta on paljon muutakin kuin yhteensopivien ja kauniiden sävyjen löytämistä. Suunnittelijan on tärkeää miettiä, kenelle tila suunnitellaan, mihin sitä käytetään ja millainen tunnelma sinne halutaan luoda. Väripsykologia voi toimia yhtenä työkaluna näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Värien käyttötarkoitus vaihtelee tilan mukaan. Makuuhuoneessa voidaan tavoitella rauhallista ja levollista tunnelmaa, kun taas työtilassa värien tehtävänä voi olla keskittymisen ja sopivan vireystilan tukeminen. Ravintolassa tai liiketilassa väreillä voidaan puolestaan rakentaa vahvaa tunnelmaa ja tukea yrityksen visuaalista ilmettä. Sama värimaailma ei siis välttämättä toimi samalla tavalla kaikissa tiloissa.
Suunnittelijan tulee huomioida myös tilan käyttäjien henkilökohtaiset mieltymykset. Vaikka johonkin väriin liitettäisiin yleisesti tietynlaisia ominaisuuksia, asiakas voi kokea värin aivan eri tavalla omien kokemustensa ja mieltymystensä perusteella. Esimerkiksi yleisesti rauhallisena pidetty sävy ei välttämättä tunnu asiakkaasta miellyttävältä. Siksi asiakkaan kuunteleminen on tärkeä osa onnistunutta värisuunnittelua.
Värivalintoja tehdessä on huomioitava myös tilan muut ominaisuudet. Luonnonvalon määrä ja suunta, keinovalaistus, materiaalit, kalusteet sekä tilan koko vaikuttavat siihen, miltä värit lopulta näyttävät ja tuntuvat. Tämän vuoksi värimalleja kannattaa tarkastella suunniteltavassa tilassa eri vuorokaudenaikoina ennen lopullisten päätösten tekemistä.
Väripsykologiaa ei voida pitää tarkkana ohjekirjana, jonka avulla tietty väri tuottaisi aina tietynlaisen vaikutuksen. Sen sijaan se tarjoaa sisustussuunnittelijalle tietoa värien mahdollisista vaikutuksista ja auttaa tekemään perusteltuja suunnitteluratkaisuja. Parhaimmillaan onnistunut värisuunnittelu yhdistää tilan käyttötarkoituksen, käyttäjän tarpeet, valaistuksen ja visuaalisen kokonaisuuden tavalla, joka tukee sekä tilan toimivuutta että siellä viihtymistä.
7. Pohdinta ja johtopäätökset
Värit ovat paljon enemmän kuin sisustuksen visuaalinen elementti. Ne vaikuttavat tilan tunnelmaan, tilakokemukseen ja voivat olla yhteydessä myös ihmisen mielialaan ja vireystilaan. Tutkielmaa tehdessäni minulle on erityisesti korostunut se, ettei väripsykologia ole kuitenkaan niin yksinkertaista kuin usein ajatellaan. Ei voida suoraan sanoa, että sininen aina rauhoittaa tai punainen tekee ihmisestä energisen, sillä värien kokemiseen vaikuttavat monet eri tekijät.
Värin sävy, vaaleus ja voimakkuus sekä valaistus ja ympäröivät materiaalit vaikuttavat siihen, millaisena väri lopulta koetaan. Lisäksi ihmisten henkilökohtaiset mieltymykset, kokemukset ja kulttuuritausta voivat muuttaa väriin liittyviä tunteita ja mielikuvia. Sama väri voi siis herättää kahdessa ihmisessä hyvin erilaisia tuntemuksia.
Sisustussuunnittelijan näkökulmasta juuri tämä tekee värien käytöstä sekä haastavaa että kiinnostavaa. Väripsykologia antaa suunnittelijalle hyödyllistä tietoa ja auttaa ymmärtämään värivalintojen mahdollisia vaikutuksia, mutta sitä ei tulisi käyttää valmiina sääntökirjana. Suunnittelijan tehtävänä on yhdistää tämä tieto asiakkaan toiveisiin, tilan käyttötarkoitukseen, valaistukseen ja muuhun sisustukseen.
Tutkielman perusteella ajattelen, että onnistunut värisuunnittelu syntyy ennen kaikkea kokonaisuuden ymmärtämisestä. Väri, joka toimii yhdessä tilassa, ei välttämättä toimi toisessa. Sisustussuunnittelijan onkin tärkeää pohtia pelkän värin ulkonäön lisäksi sitä, millaisen kokemuksen sillä halutaan tilan käyttäjälle luoda.
Värien psykologisten vaikutusten ymmärtäminen antaa sisustussuunnittelijalle yhden työkalun lisää suunnitteluun. Kun värivalinnat tehdään harkiten ja tilan käyttäjät huomioiden, väreillä voidaan rakentaa ympäristöjä, jotka eivät ainoastaan näytä hyvältä, vaan myös tuntuvat hyvältä.
16 Personalities -testin mukaan persoonallisuustyyppini on Protagonisti. Protagonistia kuvaillaan karismaattiseksi, empaattiseksi ja idealistiseksi. Hänellä on kyky inspiroida ja johtaa muita sekä ymmärtää ihmisten tunteita ja motiiveja. Koen tunnistavani näitä ominaisuuksia itsessäni, ja näen niissä paljon yhtymäkohtia myös sisustussuunnittelijan ammattiin.
Asiakaslähtöisyys ja kokonaisuuksien hahmottaminen
Sisustussuunnittelijan työssä asiakas on keskiössä. Koen olevani hyvä kuuntelemaan asiakkaan toiveita ja myös sanoittamaan niitä silloin, kun asiakas ei itse osaa täysin kuvailla, mitä hän tilalta haluaa. Empaattisuudesta on tässä paljon hyötyä, sillä suunnittelijan täytyy pystyä tarkastelemaan tilaa asiakkaan näkökulmasta eikä ainoastaan omien mieltymystensä kautta.
Protagonistia kuvaillaan myös kokonaisuuksien hahmottajaksi. Sisustussuunnittelussa tämä näkyy mielestäni siinä, että tilan tunnelmaa, toimivuutta, värejä, valaistusta ja käyttäjän arkea täytyy ajatella yhtenä toimivana kokonaisuutena. Tällainen kokonaisvaltainen ajattelutapa tuntuu itselleni luontevalta.
Sisustussuunnittelu ei myöskään ole vain materiaalivalintoja tai yksin tehtävää suunnittelutyötä, vaan siihen kuuluu paljon yhteistyötä esimerkiksi urakoitsijoiden, kalustetoimittajien ja muiden suunnittelijoiden kanssa. Luontainen innostavuuteni sekä taipumukseni ottaa vastuuta voivat auttaa minua viemään projekteja selkeästi eteenpäin alusta loppuun. Otan helposti ohjat käsiini ja pyrin aktiivisesti vaikuttamaan projektin tai tiimin suuntaan. Näen tämän vahvuutena erityisesti tilanteissa, joissa tarvitaan päätöksentekoa ja kokonaisuuden hallintaa.
Kehittymisenhalu ja perfektionismi
Luonnetestissä minua puhutteli erityisesti kuvaus jatkuvasta itsensä kehittämisen tarpeesta ja korkeista vaatimuksista itseä kohtaan. Koen samaistuvani tähän erittäin vahvasti. Haluan jatkuvasti oppia ja kehittää itseäni, olla liikkeellä ja päästä kokeilemaan uusia asioita. Uuden oppiminen motivoi minua.
Samaan aikaan tämä ominaisuus on myös yksi suurimmista haasteistani. Minun on vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä jo osaan tai missä olen hyvä. Ajattelen helposti, että ollakseni jossakin todella hyvä minun pitäisi jo valmiiksi osata ja tietää lähes kaikki. Olen ajoittain epävarma omasta osaamisestani ja pelkään epäonnistumista, vaikka samalla tiedän osaavani.
Sisustussuunnittelijan ammatissa tämä voi korostua, sillä suunnittelijana ei ole koskaan täysin ”valmis”. Ammattitaito kehittyy jatkuvasti ja erityisesti tekemällä erilaisia projekteja. Tiedän jo nyt, että yksi haasteistani tulee olemaan sen tunnistaminen, milloin suunnitelma on valmis asiakkaalle ja milloin se on riittävä myös itselleni.
Vaikka suunnitelma olisi asiakkaan tarpeiden näkökulmasta valmis ja toimiva, saatan edelleen pohtia, pitäisikö jotakin muuttaa tai olisinko voinut tehdä siitä vielä paremman. Vaarana on, että käytän tarpeettoman paljon aikaa yksityiskohtien hiomiseen, vaikka projekti olisi jo käytännössä valmis. Työelämässä minun täytyykin opetella tunnistamaan, milloin lisätyö todella parantaa lopputulosta ja milloin kyse on enemmän omasta täydellisyyden tavoittelustani. Ammatillisesta näkökulmasta tämä on tärkeää myös siksi, että käytetty aika vaikuttaa suoraan projektin kannattavuuteen.
Empaattisuus – vahvuus ja haaste
Luonnetestissä minua kuvaillaan empaattiseksi, ja koen sen olevan yksi suurimmista vahvuuksistani. Samalla se voi olla myös heikkous. Empaattisuus auttaa luomaan aitoja yhteyksiä ihmisiin ja ymmärtämään asiakkaiden tarpeita, mutta muiden tunteiden voimakas huomioiminen voi aiheuttaa myös tunnekuormitusta.
Esimerkiksi asiakkaan tyytymättömyys tai projektissa ilmenevät haasteet saattavat tuntua minusta henkilökohtaisilta. Saatan kokea epäonnistuneeni, vaikka todellisuudessa kyse olisi suunnitelmasta, jota voidaan vielä kehittää ja muokata – ei minusta ihmisenä tai koko ammattitaidostani. Minun täytyykin opetella erottamaan oma osaamiseni yksittäiseen työhön kohdistuvasta palautteesta.
Empaattisuuteen liittyy kohdallani myös voimakas halu miellyttää muita. Asiakastyössä vaarana voi olla, että haluan asiakkaan olevan niin tyytyväinen, että projektin rajat alkavat huomaamatta hämärtyä ja muutostoiveita kertyy enemmän kuin alun perin on sovittu. Olen ollut huono sanomaan ei, vaikka olenkin viime vuosina opetellut pitämään paremmin puoliani ja asettamaan myös omat tarpeeni etusijalle.
Minulla on helposti ajatus siitä, että sanomalla ei loukkaisin toista ihmistä. Uskon tämän liittyvän juuri empaattiseen puoleeni: en halua aiheuttaa toiselle pettymystä tai muita epämiellyttäviä tunteita, vaan pyrin mieluummin saamaan asiat sujumaan mahdollisimman vähällä kitkalla. Tämän seurauksena saatan myös huolehtia liikaa siitä, pystynkö täyttämään muiden odotukset.
Mitä minun täytyy oppia työelämässä?
Kun tarkastelen luonteenpiirteitäni sisustussuunnittelijan työn näkökulmasta, huomaan, että monet vahvuuteni ja heikkouteni ovat oikeastaan saman ominaisuuden eri puolia. Empaattisuus auttaa minua ymmärtämään asiakasta, mutta ilman riittäviä rajoja se voi kuormittaa minua. Korkeat vaatimukset itseäni kohtaan voivat johtaa laadukkaaseen lopputulokseen, mutta liiallisina ne muuttuvat perfektionismiksi ja tehottomuudeksi. Halu ottaa vastuuta auttaa projektien johtamisessa, mutta samalla minun täytyy osata kuunnella muita ja antaa myös heidän asiantuntemukselleen tilaa.
Tärkeäksi kehityskohteeksi näenkin ammatillisten rajojen rakentamisen. Minun täytyy opetella hyväksymään, että hyvä ja asiakkaan tarpeet täyttävä suunnitelma voi olla valmis, vaikka itse löytäisin siitä vielä loputtomasti hiottavaa. Samoin minun täytyy oppia ottamaan vastaan palautetta niin, etten tulkitse sitä henkilökohtaiseksi epäonnistumiseksi.
Uskon, että yksi tärkeimmistä asioista ammatillisessa kasvussani on oppia luottamaan omaan osaamiseeni. Minun ei tarvitse tietää kaikkea valmiiksi ollakseni hyvä siinä, mitä teen. Ammattitaito syntyy myös siitä, että osaa etsiä tietoa, kysyä, kokeilla, tehdä päätöksiä ja oppia kokemuksista. Tavoitteeni ei siis ehkä pitäisi olla täydellinen suunnittelija, vaan suunnittelija, joka kehittyy jatkuvasti ja samalla oppii tunnistamaan, milloin oma työ on jo riittävän hyvää.
