Ammattialaani syventävässä esseessäni kerron erilaisista sisutus tyyleistä vuosisatojen ajoilta.
Eurooppaa 1700-luvun alkupuolella. Rokokoo on koristeellinen, yksityiskohtainen ja värikäs tyyli. Rokokoon sisustus- että vaatetus tyylissä yleisimmän värit olivat, vaalean sininen, vaaleanpunainen ja vaalean keltainen, kultaisilla yksityiskohdilla (pastelliset sävyt toisin sanoen). Arkkitehtuurissa yleistä on symmetrisesti asetellut pylväät, kaarevat isot ikkunat ja korkeat huoneet. Hulppeissa palatseissa on taidetta täynnä olevat seinät kattoon asti.
Art Deco. Art Deco oli ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä esiintynyt tyyli. Art Decossa käytetään geometrisiä kuvioita, tyylikkäitä materiaaleja, ja haetaan luksuksen tuntua. Art Deco on hyvin moderni tyyli, joka oli hyvin suosittua länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1930-luvun aikana. Art Deco sisutus hakee tyylikästä, eleganttia ja hienostunutta tyyliä. Art Deco ei ollut vain arkkitehtuurissa ja sisustuksessa, vaan näkyi myös taiteessa, koruissa ja muodissa. Tunnetuimpia Art Deco tyylisuuntauksen omistavia rakennuksia ovat esimerkiksi The Empire State building ja Chrysler building New York cityssä.
Renesanssi. Renesanssi on noin 1400-1500-luvulla esiintynyt tyyli. Renesanssi on antiikin Rooman- ja Kreikan ihanteita jäljittelelvä taide- ja kulttuuriliike, joka korostaa symmetriaa, ja harmoniaa ja realistista kuvausta. Renesanssi lähti Firenzestä kohti Roomaa ja myös Venetsiaa. Kuvanveistossa ja arkkitehtuurissa antiikin vaikutteita sovellettiin suorimmin. Arkkitehtuuria edusti kuutiomaiset kupolilla katetut keskeisrakennukset, etenkin kirkot.
Barokki. Barokki oli noin 1600-1750 vuosien aikana Euroopassa esiintynyt aikakausi, joka oli taiteen ja arkkitehtuurin aikakausi. Barokki korosti koristeellisuutta ja mahtipontisuutta. Barokki syntyi osittain katolisen kirkon tarpeesta uskonpuhdistukseen ja oman asemansa vahvistukseen taiteen avulla. Barokki nimitys tulee Ranskan sanasta, baroque/barroque, joka tarkoittaa ”epäsäännöllinen”. Barokin suurimmat ja merkittävimmän asiat olivat kirkot, symmetrisyys ja kirkkaat värit.
Biedermeier. Biedermeier oli vuosien 1815-1848 aikana vallinnut aikakausi Saksassa, Itävalassa ja Pohjoismaissa. Beidermeier oli empiretyylin porvarillinen muunnos, kutsutaan myös nimellä myöhäisempire. Beidermeier oli Suomessakin merkittävä osa taidehistoriaa, sillä se oli suuri vaikuttava osa taiteellisten suunnittelijoiden ja artistien kehityssuuntaa. Beidermeierissä värit muuttuivat tummiksi. Yksiväriset seinät saatettiin koristella sablonilla pehmentäviä kuvioita.
Jugend. Jugend-aikakausi oli noin 1890-1910 aikana esiintynyt taide- ja arkkitehtuurisuuntaus. Jugend on luonnon ja aaltoilevan muotokielen inspiroima tyyli, runsas yksityiskohtaisuus ja epäsymmetrisyys esiintyy usein. Se syntyi 1800-luvun lopun yhteiskunnallisista muutoksista, yrittäen irtautua aiemmista tyyleistä. Se yhdisti käsityöläisyyden ja modernin teknologian. Suomessa siihen liittyi kansallisromantiikka ja kansallisen identiteetin etsintä. Suomessa jugendia edustavia rakennuksia muun muassa ovat Tampereen tuomiokirkko, Eiran sairaala ja Helsingin kansallisteatteri.
Elsa Peretti teki merkittävän vaikutuksen kultasepän alalla nimenomaan roolillaan naisena, joka ei vain seurannut vallitsevia suuntauksia, vaan myös loi oman, uniikin tyylinsä, joka haastoi aikansa kulttuurisia ja esteettisiä normeja. Hänen uransa ja suunnittelufilosofiansa ovat esimerkki siitä, miten naissuunnittelija voi vaikuttaa alan kehitykseen ja samalla muuttaa käsitystä siitä, mitä naiset voivat saavuttaa muotoilun ja taiteen kentällä.
Naisten rooli muotoilussa ja kultasepän alalla 1960–1970-luvuilla
1960- ja 1970-luvuilla kultasepän alalla oli edelleen vahva maskuliininen perinne, ja alan suurimmat nimet olivat pääasiassa miehiä. Korusuunnittelu oli usein teknistä, yksityiskohtia korostavaa ja koristeellista. Aikakauden suuri kulttuurinen ja sosiaalinen muutos, erityisesti naisten vapautumisliikkeen ja feminististen aaltojen myötä, oli kuitenkin avaamassa uusia mahdollisuuksia naisille taiteen ja muotoilun kentillä. Elsa Peretti tuli osaksi tätä muutosta.
Aiemmin naisten rooli muotoilussa oli usein rajoittunut koristeellisten esineiden suunnitteluun tai enemmän “naisten” muotoiluun liittyviin tehtäviin. Mutta Peretti oli erilainen. Hän ei tyytynyt vain täyttämään yhteiskunnan odotuksia siitä, mitä naissuunnittelijan tuli olla, vaan hän loi omat sääntönsä. Peretti toi kultaseppien maailmaan luonteenpiirteitä, jotka olivat aiemmin varattu miehille – kuten rohkeuden rikkoa perinteitä, kyvyn tehdä uudistuksia ja jopa tehdä taidetta, joka puhui yleisölle ilman ylimääräistä koristelua tai konventionaalista kauneusihannetta.
Peretti oman tyylinsä luojana
Elsa Peretti aloitti omalla tyylillään juuri sillä, että hän kyseenalaisti ja haastoi perinteisen kultasepän alan esteettiset rajat. Hänen suunnittelunsa olivat minimalistisia, yksinkertaisia ja käytännöllisiä, mutta ne erottuivat aikakauden yleisestä monimutkaisesta ja koristeellisesta tyylistä. Hän yhdisti luonnon inspiroimat muodot, kuten luut, sydämet ja simpukat, moderniin ja puhtaaseen muotoiluun, joka ilmensi sekä kauneutta että toiminnallisuutta.
Erityisesti hänen “Bone”-mallistonsa, joka oli saanut inspiraationsa ihmisen luiden muodosta, rikkoi perinteisiä käsityksiä siitä, millaisia korujen tulisi olla. Tämä malli ei ollut pelkästään esteettinen kokeilu, vaan myös filosofinen puheenvuoro luonnon ja ihmisen välistä yhteyttä kohtaan. Peretti ei pelännyt käyttää raakoja, luonnollisia muotoja, jotka olivat kaukana perinteisestä “kauniista” ja “suloisista” koruista. Hän oli ensimmäinen suunnittelija, joka loi koruja, joissa oli voimaa ja rohkeutta, mutta myös herkkää kauneutta.
Minimalismi oli hänen tyylinsä kulmakivi. Elsa Peretti ei uskonut korujen ylenpalttisuuteen ja yksityiskohtien liiallisuuteen, vaan hän uskoi, että todellinen kauneus löytyy yksinkertaisista, orgaanisista muodoista. Tämä oli vastakohta aikakauden monille korusuunnittelijoille, jotka suosivat rikkaampia ja koristeellisempia muotoja. Peretti löysi kauneuden yksityiskohtien, kaarevien linjojen ja materiaalien tekstuurien kautta, ja tämä yksinkertaisuus onkin yksi hänen tunnetuimmista ominaisuuksistaan.
Naisten asema ja vaikutus suunnittelussa
Peretti oli myös yksi ensimmäisistä naisista, joka menestyi ja sai huomiota niin arvostetussa luksusbrändissä kuin Tiffany & Co. Hänen korunsa eivät olleet pelkästään naisten koruja, vaan ne olivat yleisesti käytettäviä, ajattomia esineitä, jotka puhuivat kaikille sukupuolesta riippumatta. Hänen suunnittelufilosofiansa oli, että korujen tulisi olla henkilökohtaisia ja kantajalleen merkityksellisiä, eikä niitä tarvinnut “pukea” vain tiettyyn rooliin tai tilaisuuteen.
Perettin omalla tyylillään ja suunnittelufilosofialla oli myös vaikutusta siihen, kuinka naisellisuus alettiin nähdä muotoilussa. Aiemmin naisellisuus oli liitetty runsaisiin koristeisiin ja monimutkaisiin muotoihin, mutta Peretti loi koruja, jotka olivat yhtä ajattomia ja universaaleja kuin luonto itse. Hänen koruissaan oli voimaa ja herkkyyttä yhdistettynä puhtaaseen muotoon, mikä oli merkittävä askel pois vanhentuneista sukupuolirooleista ja kauneusihanteista.
Yhteenveto
Elsa Peretti ei vain suunnitellut koruja; hän teki työtä, joka muutti käsitystä naisen roolista luovassa ja miehille tyypilliseksi mielletyssä kultasepän alassa. Hänen oma tyylinsä, minimalistinen, luonnon inspiroima ja funktionaalinen, rikkoo perinteitä ja tarjoaa uuden näkökulman siihen, mitä nainen voi luoda taiteen ja muotoilun kentällä. Elsa Peretti oli omalla tyylillään edelläkävijä ja esikuva, joka vaikutti paitsi kultasepän alaan myös laajempaan kulttuuriseen keskusteluun naisten asemasta taiteessa ja muotoilussa.
Elsa Peretti ei ole vain muotoilija, vaan myös muotoilun ikoni, jonka työt ovat vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan pitkään tulevaisuudessa. Hänen uransa päättyi, mutta hänen suunnitelmansa elävät edelleen muotialalla, erityisesti Tiffany & Co:n kautta. Hänen minimalistinen ja luonnon inspiroima lähestymistapansa on edelleen ajankohtainen ja inspiroi monia suunnittelijoita, hänen perintönsä on edelleen voimakas.
Expert Work used to be the dream back in the days, but nowadays experts have to also prove their financial value. Increasing billing pressure, constant interruptions, and competing demands make experts work stressful and hard. Burning out benefits no one, to the expert or the customer. So experts need to regain focus and control over their work, so that they don’t burn out.
One effective solution is Productizing expertise. By turning a service into a clearly defined repeatable offering. By this way experts can work more efficiently and it reduces work stress, improves profit, and still delivers customer specific solutions. Productized services have been stated to be easier to sell, market, price, and scale. While still allowing time for learning and development to for the experts
In the guide it uses restaurants as a good metaphor. A successful restaurant doesn’t customize everything from scratch, but instead rely on strong and successful formats, divisive choices, and clear concepts. It’s the same logic that applies to expert services. Productization does not eliminate customization but it frames it in a structured environment.
A well productized service reduces dependence on individuals, which makes it easier for customers to buy with lower perceived risk, and improves long term business value. Over all productization helps the experts shift from hard, stressful environments into sustainable, profitable, and meaningful work.
But a poorly productized services are hard to price, sell, explain, and manage. A good productization should be able to clarify what a service includes, who it’s from, who is responsible, the costs, and how it can differ from other alternatives.
Focusing on the customer is always necessary. Services should be built around clearly defining customer problems, emphasizing benefits over features, the reduced risks, and creating the buying experience simple and easy. The trust of the customer is created through clarity, professionalism, references and transparency.
By modularizing your services, documenting expertise and making a healthy economic system. Companies can grow sustainably, improve customer experience, and reduce independence of individual experts.
Teatteri on saanut alkunsa antiikin Kreikassa (n. 500 eaa.), jolloin esitykset pidettiin ulkoilmassa ja näyttämöt rakennettiin katsomoita alemmaksi, ikään kuin suureen kuoppaan. Tästä kehittyivät vähitellen myös lavasteet.
Suomeen teatterikulttuuri kehittyi maailman kauneimmassa kaupungissa, jota me kaikki syvästi rakastamme ja ihannoimme eli tietenkin Turus vuonna 1640. Ensimmäinen tunnettu teatteriesitys oli opiskelijoiden esittämä saksalainen komedia “Studentes”.
Teatterin kehitys jatkui myöhemmin, ja ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin Helsinkiin vanhoina hyvinä aikoina, kun eivät roadmanit varastaneet kenkiäsi jalastasi samalla solvauksia huudelleessaan eli, vuonna 1872. Teatterikulttuuri levisi koko maahan 1900-luvun alussa.
Alkujaan lavastukset olivat hyvin alkeellisia ja yksinkertaisia, eikä esityksiin välttämättä tehty lainkaan omia lavasteita. Ne eivät myöskään liittyneet esityksiin suuresti koska usein teatterissa olivat vain yhdet pysyvät lavasteet. Teatterin pääpaino oli näyttelijöissä sekä tarinassa.
Ajan kuluessa roomalaiset kehittivät lavastusta pidemmälle käyttämällä pysyviä kivisiä näyttämörakennelmia ja koristeellisia taustoja. Myös maalattuja taustoja käytettiin jonkin verran.
Renessanssin aikana (1400–1600-luvuilla) lavastusta alettiin kehittää huomattavasti. Perspektiivipiirustus mullisti lavasteiden tekemisen, ja maalatut taustat loivat illuusion syvyydestä ja realismista. Italiassa syntyi niin sanottu kehysnäyttämö, jossa yleisö katsoi esitystä yhdestä suunnasta, kuten nykyteatterissa. Lavasteista tuli pikkuhiljaa näyttävimpiä ja yksityiskohtaisempia.
Teollistumisen myötä lavasteet muuttuivat yhä realistisemmiksi. Näyttämömekaniikka kehittyi: käytettiin liikuteltavia kulisseja, nostolaitteita ja valaistusta tunnelman luomiseen. 1800-luvulla realismi ja naturalismi korostuivat, ja lavasteiden tuli näyttää mahdollisimman todellisilta, jopa arkisilta, näyttämö lavoille usein asennettiin kiskoja joilla lavasteita sai liikuteltua
1900-luvulla lavastuksessa alettiin kyseenalaistaa realismia. Modernismi toi mukanaan pelkistettyjä, symbolisia ja abstrakteja lavasteita. Lavastuksen tehtävä ei ollut enää vain jäljitellä todellisuutta, vaan tukea näytelmän teemaa ja tunnetta. Samalla elokuvan ja television synty avasi lavastukselle kokonaan uusia mahdollisuuksia.
Nykyään teatteri lavasteet voivat olla fyysisiä, digitaalisia tai näiden yhdistelmiä. Projektiot, LED-seinät ja virtuaalilavasteet ovat yhä yleisempiä erityisesti elokuvissa ja konserteissa. Lavastus nähdään osana kokonaisvaltaista visuaalista ilmettä, jossa yhdistyvät tila, valo, värit ja teknologia.
Lavastuksen elokuvien maailmassa
1890-luvun alussa alettiin tehdä ensimmäisiä elokuvia, joiden lavastukset olivat luonnollisesti hyvin yksinkertaisia. Ensimmäiset elokuvat kuvattiin usein studioissa, joissa käytettiin teatterista tuttuja maalattuja taustoja ja kiinteitä kulisseja.
Koska elokuvat saivat äänensä vasta 1920-luvulla, lavasteilla oli kuitenkin suuri merkitys, ja niiden avulla pyrittiin tekemään elokuvien tapahtumapaikoista mahdollisimman selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Lavastus oli usein ylikorostettua ja näyttämömäistä.
1930-1950-luvuilla Äänielokuvat kehitettiin ja ne yleistyivät. Lavasteiden merkitys kasvoi samalla ja alettiinkin suurissa Hollywood studioissa rakentamaan toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä lavasteita suuriin halleihin. Elokuvia varten rakennettiin kaupunkeja, palatseja ja historiallisia ympäristöjä. Lavastus oli usein erittäin yksityiskohtaista ja näyttävää, ja sen avulla luotiin tunnelmaa katsojille. Studiolavasteet mahdollistivat täydellisen kontrollin valaistuksesta ja ympäristöstä.
1950-1970-luvuilla toisen maailmansodan jälkeen alettiin suosia realistisempaa ilmaisua. Kuvauksia siirrettiin yhä enemmän oikeille kuvauspaikoille, ja lavasteiden tehtäväksi tuli täydentää todellisia ympäristöjä sen sijaan, että ne olisivat kokonaan korvanneet ne. Lavastuksesta tuli huomaamattomampaa, ja sen tuli tukea tarinaa ilman, että se vei huomiota liikaa itse elokuvasta.
1980–2000-luvuilla Teknologian kehittyessä lavastaminen koki suuren muutoksen. Fyysisten lavasteiden rinnalle tulivat pienoismallit sekä sini- ja vihertaustat (blue screen ja green screen) ja myöhemmin digitaaliset lavasteet. Fantasia- ja scifi-elokuvissa voitiin luoda kokonaisia maailmoja, joita ei ollut mahdollista rakentaa fyysisesti. Lavastajan työ muuttui entistä enemmän yhteistyöksi erikoistehostetiimien kanssa.
Henkilökohtainen lempiesimerkkini tästä kehityksestä on Avatar, joka julkaistiin vuonna 2009. Mielestäni se oli elokuva-alan lavastuksen edelläkävijä. Elokuvassa käytettiin hyvin vähän perinteisiä fyysisiä lavasteita, ja sen näyttävä maailma sekä avatar-hahmot luotiin pitkälti muokkaamalla näyttelijöiden ulkonäköä ja ympäristöjä tietokonegrafiikan avulla. ja blue screen oli isossa osassa elokuvan tekoa. mielestäni kyseinen elokuva on visuaalisesti näyttävin mitä olen itse katsonut.
Nykyelokuva Nykyään lavasteet voivat olla fyysisiä, digitaalisia tai näiden yhdistelmiä. LED-seinät, virtuaalistudiot ja reaaliaikainen tietokonegrafiikka ovat muuttaneet tapaa, jolla elokuvia tehdään. Silti perinteiset lavasteet ovat yhä tärkeitä, sillä ne auttavat näyttelijöitä eläytymään rooleihinsa ja tekevät kuvista uskottavampia. Lavastus nähdään nykyelokuvassa osana kokonaisvaltaista visuaalista kerrontaa, jossa tila, värit, materiaalit ja yksityiskohdat tukevat tarinan teemaa ja tunnelmaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että elokuvien ja teatterien lavasteet ovat kehittyneet yksinkertaisista maalatuista taustoista monimutkaisiksi, teknologian tukemiksi maailmoiksi, jotka ovat olennainen osa tarinankerrontaa.
Sain persoonallisuustestistä vastaukseksi sovittelija, jota pidin aluksi täysin vääränlaisena enkä uskonut sen olevan lainkaan pätevä. Luettuani tekstiä eteenpäin totesin kuitenkin sen olevan yllättävän lähellä totuutta.
”Vaikka he saattavat vaikuttaa hiljaisilta tai vaatimattomilta, sovittelijoilla (INFP) on elinvoimainen ja intohimoinen sisäinen elämä.”
Heti alussa tämä kohta osui itseeni, sillä saatan alkuun vaikuttaa rauhallisemmalta kuin oikeasti olenkaan.
”Tällaisen persoonallisuustyypin omaavilla ihmisillä on taipumus tuntea olevansa vailla suuntaa tai jumissa, kunnes he löytävät elämäänsä tarkoituksen.”
Tämäkin kuulosti hyvin tutulta, koska olen pitkään yrittänyt etsiä itseäni ja oikeaa suuntaa, enkä tiedä vieläkään, olenko sitä löytänyt.
Mielestäni tämä osui hyvin itseeni. Olen hyvin itsenäinen, sillä olen tottunut olemaan paljon yksin ja hoitamaan asiani itse. Vaikka osaan toimia ryhmässä ja ottaa muut huomioon, toimin yksin huomattavasti paremmin kuin ryhmässä, ja se on minulle usein myös mieluisampaa.
Valitsen harrastukseksi mieluummin yksilölajin kuin joukkuelajin, koska haluan hallita tekemistäni. Jos teen virheen, en voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni, ja jos onnistun, se on puhtaasti omaa ansiotani eikä kenenkään muun siivellä lentämistä.
Viihdyn vapaa-ajallani enimmäkseen yksin, koska silloin saan ladattua akkujani. Yksin ollessa saa olla aina oma itsensä eikä tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Kun olen ihmisten kanssa, yritän ottaa kaikki huomioon, mikä voi joskus olla hieman raskasta, ja saatan jättää omat tarpeeni varjoon, jotta muilla olisi kivaa.
Tämä on huono tapa, sillä varsinkin aiemmin minun oli vaikea pitää puoliani. Nykyään olen onneksi oppinut pitämään puoleni ja olemaan terveellä tavalla itsekäs.
Tämänkin koin itseeni sopivaksi. Minulla on hyvä mielikuvitus, tykkään kokeilla uusia asioita ja olen kiinnostunut erilaisista mielipiteistä ja näkökulmista. Kysyn usein muiden mielipiteitä tekemiini projekteihin, koska eri ihmiset huomaavat erilaisia asioita, joita en olisi itse välttämättä tullut ajatelleeksi lainkaan.
Minua kiinnostavat kovasti erilaisten ihmisten mielipiteet esimerkiksi eettisistä asioista, ja haluan kuulla näkemyksiä eri näkökulmista, vaikken olisikaan aina samaa mieltä. Mielestäni asioista on usein kiinnostavampaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on eri mieltä, koska siinä oppii usein enemmän kuin pelkästä yksimielisyydestä
Tämäkin sopii minuun hyvin, koska olen tunteellinen ja tunneälykäs. Haluan tulla kaikkien kanssa toimeen ja pystyn lähes aina tekemään ongelmitta yhteistyötä, vaikka toimisinkin mieluummin yksin. Aistin muiden ihmisten tunnetilat helposti ja olen ymmärtäväinen.
Olen myös hyvin impulsiivinen ja koen asiat usein muita vahvemmin, niin hyvät kuin huonotkin. Huomaan ihmisten pienetkin eleet, joita moni ei tule ajatelleeksi, ja tulkitsen automaattisesti uusien ihmisten kehonkieltä ja eleitä, vaikken edes tiedostaisi sitä. Tämän takia teen usein heti alkuun johtopäätöksiä siitä, millaisia kyseiset ihmiset ovat. Usein olen lähellä totuutta, mutta en aina.
Tässä osiossa erityisesti improvisointi kuulosti itselleni tutulta. Jos en osaa jotain, sovellan jo osaamiani taitoja päästäkseni tarvittavaan lopputulokseen. Osaan harvoin tehdä asioita täysin valmiiksi mallin mukaan, mutta olen hyvä improvisoimaan ja esittämään tietäväni, mitä teen, vaikka olisinkin täysin kuutamolla.
Yritän myös aina ajatella asioita eri tavoin ja eri näkökulmista, esimerkiksi työprojektia tehdessä, vaikkei se ole aina helppoa.
Kuten muissakin kohdissa, koen tämänkin kuvaavan minua hyvin. Stressaan joskus turhista pikkuasioista ja jännitän paljon tulevia tapahtumia. Olen myös kunnianhimoinen, ja minulla on vahva tarve voittaa ja olla paras minua kiinnostavissa asioissa – minulle ei riitä toinen sija. Kuten olen jo aiemmin maininnut, olen hyvin impulsiivinen.
Muut kohdat kuulostavat ainakin suurin piirtein todenmukaisilta, mutta “Harkitseva työote” -kohtaa en voi täysin allekirjoittaa. Vaikka pyrin aina tekemään työni moitteettomasti, innostuessani uudesta projektista toimin usein nopeammin kuin ehdin miettiä, ja epähuomiossa jokin oleellinen saattaa jäädä huomaamatta. Usein huomaan tämän vasta liian myöhään, kun työ on jo lähellä valmistumista.
Korjaan kuitenkin aina tekemäni virheet, enkä ikinä lähettäisi asiakkaalle työtä, jossa olisi jotain vikaa – lopullisen työn on oltava moitteeton. Huomatessani tehneeni virheen ärsyynnyn kuitenkin helposti ja olen pettynyt itseeni, jolloin kiinnostus koko työhön saattaa herkästi lopahtaa.
Ajattelutapaani ei mielestäni voi aina kutsua kovin huolelliseksi, sillä päässäni on usein sata ajatusta päällekkäin ja minun on vaikea saada niitä järjestykseen. Tästä syystä minulle olisi erityisen tärkeää suunnitella työni alusta loppuun kirjoittamalla asiat ylös, sillä sata ajatusta paperilla on huomattavasti helpompi järjestää ymmärrettävään muotoon kuin sata ajatusta päässä, jotka poukkoilevat minne sattuu.
Usein kuitenkin innostun uudesta työstä niin paljon, että haluan välittömästi päästä tekemään sitä, jolloin suunnittelu jää puolitiehen ja virheitä sattuu herkästi. Kun maltan suunnitella työni rauhassa, sen tekeminen sujuu kuitenkin hyvin.
Huonoja puolia sen sijaan olivat:
vaikeus soveltaa käytännön ratkaisuja, kritiikin ottaminen henkilökohtaisesti, haluttomuus puolustaa itseään, itsekriittiset ajatukset, rutiinien välttely, vaikeus jättää katumus taakse, verkostoitumisen haasteet, organisoinnin unohtaminen, rutiinien uuvuttavuus, rajojen asettamisen vaikeus, toiminnan lykkääminen, herkkyys ulkopuolisille mielipiteille.
Nämä huonot puolet olivat suurin piirtein päteviä. Erityisesti “itsekriittiset ajatukset” -kohdasta tunnistin itseni hyvin, sillä olen hyvin itsekriittinen ja vaadin itseltäni joskus paljon. Otan omat virheeni erittäin raskaasti, ja häviäminen saattaa olla minulle vaikeaa.
Lopulta testi osoittautui yllättävänkin osuvaksi ja herätti paljon ajatuksia omasta persoonastani ja toimintatavoistani. Vaikka minulla on vielä paljon kehitettävää itsessäni, koen saaneeni testin kautta paremman käsityksen omista vahvuuksistani ja heikkouksistani. Se auttoi minua hahmottamaan, miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla ja miksi jotkin asiat tuntuvat minulle luontevammilta kuin toiset.
Työntekijänä pidän itseäni ahkerana ja toimeentulevana. Teen työni huolellisesti ja pyrin aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Olen hyvä improvisoimaan ja keksimään erilaisia tapoja saavuttaa tavoitteet, erityisesti tilanteissa, joissa selkeää toimintamallia ei ole valmiina. Pystyn soveltamaan aiemmin oppimiani taitoja uusiin tilanteisiin ja näen usein useita vaihtoehtoisia ratkaisuja samaan ongelmaan.
Olen myös avoin kuuntelemaan muiden näkemyksiä ja ehdotuksia, ja pidän tärkeänä sitä, että asioita tarkastellaan useasta eri näkökulmasta. Uskon, että parhaat lopputulokset syntyvät usein yhteistyön kautta, kun jokainen tuo omat ajatuksensa ja kokemuksensa esiin. Tiedostan kuitenkin, että innostukseni ja impulsiivisuuteni saattavat joskus viedä mukanaan, jolloin pysähtyminen ja asioiden harkitseminen saattaa jäädä liian vähälle. Kun maltan hidastaa tahtia ja käyttää enemmän aikaa suunnitteluun ja pohdintaan, työskentelyni on selvästi parempaa jonka huomaa myös tuloksissa
Kaiken kaikkiaan testin tulokset antavat minulle hyvän pohjan itseni kehittämiseen, ja ne ovat hyvin suuntaa antavia vahvuuksieni ja heikkouksieni paikantamisessa. Näitä tietoja voi hyödyntää niin työelämässä kuin arjessakin.
Chat gpt ei suostunut tehdä hupaisaa loppukevennys kuvaa, niin tossa on Niilo ja Hilma 😀
Valolla on suuri merkitys sisustussuunnittelussa, sillä se tuo esiin joko huonoja tai hyviä kohtia sisustuksessa. Valo vaikuttaa vahvasti myös tunnelmaan ja huoneen lähestyttävyyteen.
Luonnonvalo pitää huomioida suunnittelussa sillä sen tulo suuntaan et voi paljon vaikuttaa, joten pitää miettiä mihin se osuu ja mitä se ehostaa. Pitää ottaa myös huomioon vuodenajat ja ilmansuunta, sillä ne vaikuttavat luonnonvalon määrään ja siihen mihin aikaan valoa on eniten tai vähiten. Jos huoneessa on isot ikkunat Itään päin, auringon nousu näkyy aamulla ja paistaa sisään. Tämä pitää huomioida etenkin makuuhuoneessa, jos siellä on ikkuna itään päin, kannattaa siihen valita paksummat verhot, jos ei halua herätä auringon kanssa.
Jos suunniteltavassa huoneessa ei ole ikkunaa, josta tulisi luonnon valoa sisään, tai valoa tulee pienesti muualta, niin sinne on lisättävä isompi valon lähde, kuin toiseen samankokoiseen huoneeseen, johon tulee enemmän valoa huoneen ulkopuolelta. Valaistusta voi myös lisätä pienillä valaisimilla, kuten lukuvaloilla tai tunnelmavaloilla.
Valon lämpötilalla on suuri merkitys huoneen tunnelmaan. Lämmin valo sopii hyvin oleskelutiloihin, kun taas kylmempi valo sopii paremmin työtiloihin, kuten keittiöön ja toimistoon. Lämmin valo tuo useammin rauhallisemman tunnelman, kuin kylmempi. Tämän takia makuuhuoneisiin asennetaan yleisimmin lämmin valo.
Pitää kuitenkin muistaa, että valon vari vaikuttaa ympäristöönsä. Jos huoneeseen asennetaan 6500K valo tämä valaisee huoneen kirkkaan valkoisella, saavan valkoiset seinät näyttämään pienesti siniseltä. Kun taas lämmin valo 2700K saisi valkoiset seinät näyttämään pienesti kellertäviltä.
Jos huoneeseen sen sijaan asennetaan luonnoton valo, kuten punainen se värjää ympäristössään kaiken punaisen sävyiseksi.
Valonlähteen koolla on myös väliä. Pieneen huoneeseen kelpaa pieni valaisin, mutta isoon huoneeseen voi tarvita useamman valaisimen. Valaisimien paikka pitää myös harkita tarkkaan, koska jokainen valo luo varjoja ja varjot voivat piilottaa jotain mitä haluaisi esille. Valolla voi myös tuoda esille asioita, kuten kukka-asetelmia tai keräily tavaroita.
Valolla on suuri merkitys sisustuksessa ja kodin mukavuudessa. Tämän takia se on tärkeä huomiodia alusta loppuun asti suunnittelussa.
Tätä taskuraamattua lukiessa muutamissa kohdissa nousi kyllä niskakarvat pystyyn ja halusin haastaa sitä, meni hetki ajatellen luenko sitä jotenkin väärin vai miksen löytänyt joistain paikoista muuta, kun ajatuksia asiakkaan alistamisesta auktoriteetillä pisteeseen, missä asiakkaalla melkein ei saisi olla mielipidettä, mutta hypätään tähän syvemmin seuraavassa. tässä 4 kohtaa jotka jäivät mieleen.
1: 3. varo kameleonttia ”Jos päätät jo etukäteen, että asiakas on huono, ennakkoluulosi saattaa muuttua todeksi”
Tässä oli tosi hyvä sanoma. Tilanteesta riippumatta, on asiakas sitten tullut pajalla tai markkinoilla vastaan, ainoa ulkopuolinen tekijä joka on vaikuttanut asiakaspalveluun on asiakkaan likaisuus. Nyt ole kyse siitä että raksa-ukko on tullut tummilla sormilla koskettelemaan hopeakoruja, se on minun työni ne putsata kuitenkin, vaan likaisella niin, että et päästäisi vieraaksesi kahvipöytään.
Muuten ulkopuolisilla tekijöillä ei ole ollut henkilökohtaisesti mitään vaikutusta omaan toimintaani, on kyse ollut sitten henkilöistä jotka näyttävät normaaleilta arjen sankareilta, tai korkeamman tason frakkihartioilta. Kummallakin on aivan yhtä oikeus saada korkean tason palvelua.
2: 8. Jämäkkä ehdotus poistaa ostajalta riskin tunteen ”Tuotteistajan ehdotus ohjaa asiakasta enemmän kuin uskoisi. Ihmiset ovat usein lähes voimattomia, jos joku on miettinyt, muotoillut ja karsinut ehdotuksensa huolellisesti etukäteen’ ”Jos haluat valtaa, ota aloite”
Oma näkemykseni on ”tieto on valtaa”.
On jotenkin erikoista lukea ”olet vahvoilla, kun itse valitset puheenaiheet myyntitilanteissa. Asiakas joutuu erikseen näkemään vaivaa kumotakseen väitteesi” Toki kyse voi olla ammatinpuolesta, kun omani keskittyy toteuttamaan nimenomaan asiakkaan toivomuksia. ”Tuotteistajan kannattaa runnoa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon” Ei huono, tekniset piirrokset tuovat aina osana ammattitaitoa esiin, 1:1 piirrokset 2-3 eri näkökulmasta, ja siitä on helppo lähteä muokkaamaan asiakkaan mielihalujen mukaan. Tykkään myös ajatuksesta ”konkreettinen näyttö”, jos vaikka olisi ihan fyysisenä esineenä 3 sormusta eri istutuksilla, millä voit näyttää asiakkaalle, että ”tämän minä osaan”, en näe, että siihen on silloin tarvetta ”kumota väitettä” osaamisesta tai laadun tekemisestä.
Mikään ei kuietenkaan tässäkään vaiheessä estä ottamasta asiakkaalta omia ideoita vastaan, ammattitaito puhuu siinä vaiheessa puolestaan voitko toteuttaa ne, mutta koskaan ei myydä ”ei oo”:ta, vaan pyritään löytämään vaihtoehtoinen ratkaisu kuten ”tilaamalla voin tehdä”, toki realistissa oman osaamisen rajoissa.
3: 11. Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee ”Ihmiset haluavat tulla johdetuiksi. He tottelevat mielellään. Saatat kuvitella, ettei auktoriteeteilla ole sinuun mitään vaikutusta. Niinpä kiellät koko ilmiön- ikävä kyllä omaksi tappioksesi”
”Käske asiakastasi, se kannattaa. Jokainen meistä on oppinut lapseesta saakka, että auktoriteetteja (vanhempia, opettajia, johtajia jne.) on viisainta totella.”
En muuten käske. En tiedä sitten onko tappioni se, että pidän oman pääni, enkä suostu kaikkeen mitä muut käskevät, mutta tähän mennessä on mennyt hyvin.
Asiakasta kohtaan olen huomannut auktoriteettini syntyvän luottamuksesta ja siitä ammattitaidosta, millä tuon asiat esiin, eikä mistään muusta. Osaan luoda itseni asiakkaan tilaan, ja nähdä hänen tarpeensa tilanteessa. Ystävällisyys, lempeys, into/palo, jämäkkä ammattitieto ja taito ovat olleet kovin ässä hihassani.
Tässä luvussa oli ihan ääripään vertauksia auktoriteeteista, sähkö shokeista liikenne valoihin, voisin tästä antaa oman näkemykseni, mutta se ei liittyisi asiakaspalveluun millään tapaa.
Eli ei, en hyppää sinun junan allesi, voin toki antaa vauhtia.
4: 12. Jos et ole mitään tai kukaan, sinua ei kuunnella ”Jo antiikin kreikkalaiset oivalsivat, että puhujan persoona ratkaisee, miten tehokkaasti hänen sanomansa menee perille. Ennestään tuntemattoman asiantuntija on tärekää todistaa aluksi, mistä hänen auktoriteettinsä kumpuaa”
Tämä oli hyvä, persoona ratkaisee. Kaikkia niitä puhujia joita olenkin kuunnellut, niin heidän intonsa aiheeseen, tietämys, ja ulosanti vaikuttaa juuri siihen, miten yleisö hyppää mukaan. ”Passion, Passion, Passion” on hyvä luokseen vetäjä, mutta tässäkin puhutaan auktoriteetista. Aiemmin mainitsin into/palo = passion.
”Sillä on vain vähän merkitystä, miten oikeassa olet. Lopulta maineesi ratkaisee sanomasi arvon” Tämä lause on aivan super ärsyttävä siksi että se on niin vaivalloisen tosi. Helpompi jonkun, jolla on mainetta, on tuoda mielipiteensä julki, ja ihailijoiden myötäillä. Kasvotusten, riippuen aiheesta ja kaksin, kuka tietää, sillon tietämys ratkaisee.
Ensinnä, en lähde väittelemään mistään, mistä en tiedä mitään, mielummin otan aikaa sen tutkimiseen.
Mietin vähän vieläkin luinko tätä kirjaa jotenkin väärin, luin tai en, mutta tämä oli se kuva joka siitä, ja sen aiheista jäi. En ole kaikesta samaa mieltä, eikä se haittaa, meitä on moneksi.
