Tuotteistajan taskuraamattu
Kohdat, jotka kolahtivat:
9. Älä pelottele asiakastasi
Kappale pitää mielestäni täysin paikkansa. Pystyin myös muistelemaan itse omia kokemuksiani erilaisten yritysten ensikohtaamisistani. Huomasin muistavani, kuinka olen ollut skeptinen jo ensimmäisen lausahduksen kuullessani. Tai jo pelkästään tilan siisteyden perusteella.
Ihmiset tekevät nopeita ja tarkkoja johtopäätösiä pienistäkin vihjeistä joita huomaavat. Nämä johtopäätökset joko antavat luottamusta asiantuntijaan tai tuotteeseen, tai poistavat luottamuksen. Ensivaikutelmat siis syntyvät jo sekunneissa ja saattavat ennustaa tulevaa hyvinkin tarkasti.
Asiakas ei vain arvioi tuotteita tai palveluita, vaan ennen kaikkea riskiä. Mitä kalliimpi tuote, sitä tarkemmin asiakas syynää sen läpi riskien varalta. Asiakkaan mielestä todellisuus on se, miltä se näyttää. Tuotteistajan tulisi siis pyrkiä kitkemään kaikki epävarmuus ja rakentamaan luottamusta jo ensimmäisen sekunnin aikana.
34. Asiakkaasi muistaa, miten vähään tyydyit viimeksi
Tunnistin tämän kappaleen osuvan itseeni ihan liian hyvin. Oma esimerkkini on palkkaneuvottelusta. En uskaltanut pyytää enempää, tyydyin vähään. Kun työstä lähdin muihin hommiin vuodeksi, jonka jälkeen palasin takaisin. Oli työtarjouksessa sama, alhainen palkka johon olin viimeksi tyytynyt. Kun asiasta kysyin työnantajalta oli vastaus: Teithän viime kesänä täysin samalla palkalla töitä, miksi et tekisi tänäkin vuonna?
Kappale käsittelee hinnan ja koetun arvon välistä yhteyttä. Hinta ei ole palkkio tehdystä työstä, vaan merkki laadusta ja itsevarmuudesta. Esimerkki Hoganista oli mielestäni hyvä ja kuvasi aihetta. Hoganin ongelma oli uskallus pyytää lisää palkkiota. Hänen ongelmansa ei siis johtunut osaamisesta, markkinoinnista tai brändistä.
“Helpoin tapa korottaa hintaa on korottaa hintaa” Kuulostaa itsekkäältä, mutta on oikeasti ihan loogista. Arvon tunne ei perustu vain sisältöön, vaan myös siihen että uskaltaa seistä oman työn takana. Kun myyjä uskoo itse oman arvoon, myös asiakas voi siihen uskoa.
Se, että tavoittelisi nopeaa palkkaa, sen sijaan että pitäisi pintansa hinnan suhteen saattaa syödä uskottavuutta pidemmällä aikavälillä. Jos kerran tai kaksi antaa periksi ja myöntyy alempaan tarjoukseen, asiakas muistaa sen lopun elämää ja tulee siihen myös vetoamaan tulevissa tarjouksissaan. Näin myyjä menettää neuvotteluvaltansa ja asemansa asiantuntijana.
41. Timantit ovat harvinaisia ja siksi arvokkaita
Juurikin kultaseppien keinona pidetään jalokivien keinotekoista arvossa pitämistä, mainitsemalla niiden harvinaisuus. Myös kaivosten omistajien taktiikat rajoittaa jalokivien myyntiä eteenpäin, nostaa keinotekoisesti niiden arvoa.
Kappale käsittelee niukkuuden ja arvon välistä suhdetta. Arvon tunne ei synny pelkästään käytännöllisyydestä tai laadusta, vaan ennen kaikkea rajatusta saatavuudesta. Niukkuutta voidaan saada aikaan muodostamalla sääntöjä, rajoituksia ja sertifikaatteja.
Ajatus raskaasta ja vaivalloisesta kokemuksesta, tekisi päämäärästä arvokkaamman on yleinen ajatusmalli. Niukkuuden viehätys ei rajoitu ruokaan ja hyödykkeisiin, vaan myös koulutuksiin, työelämään ja ihmissuhteisiin. Se että jokainen ei saa sitä mitä haluaa, lisää jonkun asian houkuttelevuutta.
Kohta, joka ei kolahtanut:
42. Esitä vaikeasti tavoiteltavaa
Kappale väittää että niukkuus, vaikeasti tavoitettavuus ja kieltäytyminen olisivat lähes välttämättömiä edellytyksiä menestyksen takaamiseksi. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Ongelma ilmenee siinä että se yksinkertaistaa toimintaa liikaa, ja herättää epäluottamusta saavutettavuuden ja menettää aidon arvon merkityksen.
Jatkuva kieltäminen ja niukkuuden korostaminen voi kääntyä itseään vastaan. On hiuksenhieno raja, milloin eksklusiivisuus on muodikasta ja milloin se on ylimielisyyttä, huonoa palvelua tai resurssien vajetta. Monilla aloilla luotettavuus ja saavutettavuus on tärkemäpää kuin keinotekoinen harvinaisuus. Jos asiakas kokee tulleensa jatkuvasti torjutuksi, etsii hän helposti toisen yrityksen, joka vastaa hänen odotuksiinsa.
Täyteen buukattu ravintola ei välttämättä houkuttele, saattaa tuntua ettei se ole vain onnistunut vastaamaan kysyntää.
Lavasterakennus syventävä tutkielma
Teatteri on saanut alkunsa antiikin Kreikassa (n. 500 eaa.), jolloin esitykset pidettiin ulkoilmassa ja näyttämöt rakennettiin katsomoita alemmaksi, ikään kuin suureen kuoppaan. Tästä kehittyivät vähitellen myös lavasteet.
Suomeen teatterikulttuuri kehittyi maailman kauneimmassa kaupungissa, jota me kaikki syvästi rakastamme ja ihannoimme eli tietenkin Turus vuonna 1640. Ensimmäinen tunnettu teatteriesitys oli opiskelijoiden esittämä saksalainen komedia “Studentes”.
Teatterin kehitys jatkui myöhemmin, ja ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri perustettiin Helsinkiin vanhoina hyvinä aikoina, kun eivät roadmanit varastaneet kenkiäsi jalastasi samalla solvauksia huudelleessaan eli, vuonna 1872. Teatterikulttuuri levisi koko maahan 1900-luvun alussa.
Alkujaan lavastukset olivat hyvin alkeellisia ja yksinkertaisia, eikä esityksiin välttämättä tehty lainkaan omia lavasteita. Ne eivät myöskään liittyneet esityksiin suuresti koska usein teatterissa olivat vain yhdet pysyvät lavasteet. Teatterin pääpaino oli näyttelijöissä sekä tarinassa.
Ajan kuluessa roomalaiset kehittivät lavastusta pidemmälle käyttämällä pysyviä kivisiä näyttämörakennelmia ja koristeellisia taustoja. Myös maalattuja taustoja käytettiin jonkin verran.
Renessanssin aikana (1400–1600-luvuilla) lavastusta alettiin kehittää huomattavasti. Perspektiivipiirustus mullisti lavasteiden tekemisen, ja maalatut taustat loivat illuusion syvyydestä ja realismista. Italiassa syntyi niin sanottu kehysnäyttämö, jossa yleisö katsoi esitystä yhdestä suunnasta, kuten nykyteatterissa. Lavasteista tuli pikkuhiljaa näyttävimpiä ja yksityiskohtaisempia.
Teollistumisen myötä lavasteet muuttuivat yhä realistisemmiksi. Näyttämömekaniikka kehittyi: käytettiin liikuteltavia kulisseja, nostolaitteita ja valaistusta tunnelman luomiseen. 1800-luvulla realismi ja naturalismi korostuivat, ja lavasteiden tuli näyttää mahdollisimman todellisilta, jopa arkisilta, näyttämö lavoille usein asennettiin kiskoja joilla lavasteita sai liikuteltua
1900-luvulla lavastuksessa alettiin kyseenalaistaa realismia. Modernismi toi mukanaan pelkistettyjä, symbolisia ja abstrakteja lavasteita. Lavastuksen tehtävä ei ollut enää vain jäljitellä todellisuutta, vaan tukea näytelmän teemaa ja tunnetta. Samalla elokuvan ja television synty avasi lavastukselle kokonaan uusia mahdollisuuksia.
Nykyään teatteri lavasteet voivat olla fyysisiä, digitaalisia tai näiden yhdistelmiä. Projektiot, LED-seinät ja virtuaalilavasteet ovat yhä yleisempiä erityisesti elokuvissa ja konserteissa. Lavastus nähdään osana kokonaisvaltaista visuaalista ilmettä, jossa yhdistyvät tila, valo, värit ja teknologia.
Lavastuksen elokuvien maailmassa
1890-luvun alussa alettiin tehdä ensimmäisiä elokuvia, joiden lavastukset olivat luonnollisesti hyvin yksinkertaisia. Ensimmäiset elokuvat kuvattiin usein studioissa, joissa käytettiin teatterista tuttuja maalattuja taustoja ja kiinteitä kulisseja.
Koska elokuvat saivat äänensä vasta 1920-luvulla, lavasteilla oli kuitenkin suuri merkitys, ja niiden avulla pyrittiin tekemään elokuvien tapahtumapaikoista mahdollisimman selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Lavastus oli usein ylikorostettua ja näyttämömäistä.
1930-1950-luvuilla Äänielokuvat kehitettiin ja ne yleistyivät. Lavasteiden merkitys kasvoi samalla ja alettiinkin suurissa Hollywood studioissa rakentamaan toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä lavasteita suuriin halleihin. Elokuvia varten rakennettiin kaupunkeja, palatseja ja historiallisia ympäristöjä. Lavastus oli usein erittäin yksityiskohtaista ja näyttävää, ja sen avulla luotiin tunnelmaa katsojille. Studiolavasteet mahdollistivat täydellisen kontrollin valaistuksesta ja ympäristöstä.
1950-1970-luvuilla toisen maailmansodan jälkeen alettiin suosia realistisempaa ilmaisua. Kuvauksia siirrettiin yhä enemmän oikeille kuvauspaikoille, ja lavasteiden tehtäväksi tuli täydentää todellisia ympäristöjä sen sijaan, että ne olisivat kokonaan korvanneet ne. Lavastuksesta tuli huomaamattomampaa, ja sen tuli tukea tarinaa ilman, että se vei huomiota liikaa itse elokuvasta.
1980–2000-luvuilla Teknologian kehittyessä lavastaminen koki suuren muutoksen. Fyysisten lavasteiden rinnalle tulivat pienoismallit sekä sini- ja vihertaustat (blue screen ja green screen) ja myöhemmin digitaaliset lavasteet. Fantasia- ja scifi-elokuvissa voitiin luoda kokonaisia maailmoja, joita ei ollut mahdollista rakentaa fyysisesti. Lavastajan työ muuttui entistä enemmän yhteistyöksi erikoistehostetiimien kanssa.
Henkilökohtainen lempiesimerkkini tästä kehityksestä on Avatar, joka julkaistiin vuonna 2009. Mielestäni se oli elokuva-alan lavastuksen edelläkävijä. Elokuvassa käytettiin hyvin vähän perinteisiä fyysisiä lavasteita, ja sen näyttävä maailma sekä avatar-hahmot luotiin pitkälti muokkaamalla näyttelijöiden ulkonäköä ja ympäristöjä tietokonegrafiikan avulla. ja blue screen oli isossa osassa elokuvan tekoa. mielestäni kyseinen elokuva on visuaalisesti näyttävin mitä olen itse katsonut.
Nykyelokuva
Nykyään lavasteet voivat olla fyysisiä, digitaalisia tai näiden yhdistelmiä. LED-seinät, virtuaalistudiot ja reaaliaikainen tietokonegrafiikka ovat muuttaneet tapaa, jolla elokuvia tehdään. Silti perinteiset lavasteet ovat yhä tärkeitä, sillä ne auttavat näyttelijöitä eläytymään rooleihinsa ja tekevät kuvista uskottavampia. Lavastus nähdään nykyelokuvassa osana kokonaisvaltaista visuaalista kerrontaa, jossa tila, värit, materiaalit ja yksityiskohdat tukevat tarinan teemaa ja tunnelmaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että elokuvien ja teatterien lavasteet ovat kehittyneet yksinkertaisista maalatuista taustoista monimutkaisiksi, teknologian tukemiksi maailmoiksi, jotka ovat olennainen osa tarinankerrontaa.
16 Persoonallisuutta testi
Sain persoonallisuustestistä vastaukseksi sovittelija, jota pidin aluksi täysin vääränlaisena enkä uskonut sen olevan lainkaan pätevä. Luettuani tekstiä eteenpäin totesin kuitenkin sen olevan yllättävän lähellä totuutta.
”Vaikka he saattavat vaikuttaa hiljaisilta tai vaatimattomilta, sovittelijoilla (INFP) on elinvoimainen ja intohimoinen sisäinen elämä.”
Heti alussa tämä kohta osui itseeni, sillä saatan alkuun vaikuttaa rauhallisemmalta kuin oikeasti olenkaan.
”Tällaisen persoonallisuustyypin omaavilla ihmisillä on taipumus tuntea olevansa vailla suuntaa tai jumissa, kunnes he löytävät elämäänsä tarkoituksen.”
Tämäkin kuulosti hyvin tutulta, koska olen pitkään yrittänyt etsiä itseäni ja oikeaa suuntaa, enkä tiedä vieläkään, olenko sitä löytänyt.
Mielestäni tämä osui hyvin itseeni. Olen hyvin itsenäinen, sillä olen tottunut olemaan paljon yksin ja hoitamaan asiani itse. Vaikka osaan toimia ryhmässä ja ottaa muut huomioon, toimin yksin huomattavasti paremmin kuin ryhmässä, ja se on minulle usein myös mieluisampaa.
Valitsen harrastukseksi mieluummin yksilölajin kuin joukkuelajin, koska haluan hallita tekemistäni. Jos teen virheen, en voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni, ja jos onnistun, se on puhtaasti omaa ansiotani eikä kenenkään muun siivellä lentämistä.
Viihdyn vapaa-ajallani enimmäkseen yksin, koska silloin saan ladattua akkujani. Yksin ollessa saa olla aina oma itsensä eikä tarvitse ottaa ketään muuta huomioon. Kun olen ihmisten kanssa, yritän ottaa kaikki huomioon, mikä voi joskus olla hieman raskasta, ja saatan jättää omat tarpeeni varjoon, jotta muilla olisi kivaa.
Tämä on huono tapa, sillä varsinkin aiemmin minun oli vaikea pitää puoliani. Nykyään olen onneksi oppinut pitämään puoleni ja olemaan terveellä tavalla itsekäs.
Tämänkin koin itseeni sopivaksi. Minulla on hyvä mielikuvitus, tykkään kokeilla uusia asioita ja olen kiinnostunut erilaisista mielipiteistä ja näkökulmista. Kysyn usein muiden mielipiteitä tekemiini projekteihin, koska eri ihmiset huomaavat erilaisia asioita, joita en olisi itse välttämättä tullut ajatelleeksi lainkaan.
Minua kiinnostavat kovasti erilaisten ihmisten mielipiteet esimerkiksi eettisistä asioista, ja haluan kuulla näkemyksiä eri näkökulmista, vaikken olisikaan aina samaa mieltä. Mielestäni asioista on usein kiinnostavampaa keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on eri mieltä, koska siinä oppii usein enemmän kuin pelkästä yksimielisyydestä
Tämäkin sopii minuun hyvin, koska olen tunteellinen ja tunneälykäs. Haluan tulla kaikkien kanssa toimeen ja pystyn lähes aina tekemään ongelmitta yhteistyötä, vaikka toimisinkin mieluummin yksin. Aistin muiden ihmisten tunnetilat helposti ja olen ymmärtäväinen.
Olen myös hyvin impulsiivinen ja koen asiat usein muita vahvemmin, niin hyvät kuin huonotkin. Huomaan ihmisten pienetkin eleet, joita moni ei tule ajatelleeksi, ja tulkitsen automaattisesti uusien ihmisten kehonkieltä ja eleitä, vaikken edes tiedostaisi sitä. Tämän takia teen usein heti alkuun johtopäätöksiä siitä, millaisia kyseiset ihmiset ovat. Usein olen lähellä totuutta, mutta en aina.
Tässä osiossa erityisesti improvisointi kuulosti itselleni tutulta. Jos en osaa jotain, sovellan jo osaamiani taitoja päästäkseni tarvittavaan lopputulokseen. Osaan harvoin tehdä asioita täysin valmiiksi mallin mukaan, mutta olen hyvä improvisoimaan ja esittämään tietäväni, mitä teen, vaikka olisinkin täysin kuutamolla.
Yritän myös aina ajatella asioita eri tavoin ja eri näkökulmista, esimerkiksi työprojektia tehdessä, vaikkei se ole aina helppoa.
Kuten muissakin kohdissa, koen tämänkin kuvaavan minua hyvin. Stressaan joskus turhista pikkuasioista ja jännitän paljon tulevia tapahtumia. Olen myös kunnianhimoinen, ja minulla on vahva tarve voittaa ja olla paras minua kiinnostavissa asioissa – minulle ei riitä toinen sija. Kuten olen jo aiemmin maininnut, olen hyvin impulsiivinen.
Hyvinä puolinani testi luetteli:
avoimuuden mahdollisuuksille, intuitiivisen itsevarmuuden, herkän omantunnon, luontaisen kuuntelijan roolin, erittäin myötätuntoisen luonteen, tunneälykkyyden, syvällisesti reflektoivan luonteen, monimutkaisuuteen tottumisen, uteliaan oppijan asenteen, merkityksellisten yhteyksien etsimisen, erilaisuuden kunnioittamisen, huomaavaiset eleet, syvällisen ymmärryksen, itsenäisen ajattelukyvyn, harkitsevan työotteen, lempeän vaikuttamisen, hiljaisen päättäväisyyden sekä aidon läsnäolon.
Muut kohdat kuulostavat ainakin suurin piirtein todenmukaisilta, mutta “Harkitseva työote” -kohtaa en voi täysin allekirjoittaa. Vaikka pyrin aina tekemään työni moitteettomasti, innostuessani uudesta projektista toimin usein nopeammin kuin ehdin miettiä, ja epähuomiossa jokin oleellinen saattaa jäädä huomaamatta. Usein huomaan tämän vasta liian myöhään, kun työ on jo lähellä valmistumista.
Korjaan kuitenkin aina tekemäni virheet, enkä ikinä lähettäisi asiakkaalle työtä, jossa olisi jotain vikaa – lopullisen työn on oltava moitteeton. Huomatessani tehneeni virheen ärsyynnyn kuitenkin helposti ja olen pettynyt itseeni, jolloin kiinnostus koko työhön saattaa herkästi lopahtaa.
Ajattelutapaani ei mielestäni voi aina kutsua kovin huolelliseksi, sillä päässäni on usein sata ajatusta päällekkäin ja minun on vaikea saada niitä järjestykseen. Tästä syystä minulle olisi erityisen tärkeää suunnitella työni alusta loppuun kirjoittamalla asiat ylös, sillä sata ajatusta paperilla on huomattavasti helpompi järjestää ymmärrettävään muotoon kuin sata ajatusta päässä, jotka poukkoilevat minne sattuu.
Usein kuitenkin innostun uudesta työstä niin paljon, että haluan välittömästi päästä tekemään sitä, jolloin suunnittelu jää puolitiehen ja virheitä sattuu herkästi. Kun maltan suunnitella työni rauhassa, sen tekeminen sujuu kuitenkin hyvin.
Huonoja puolia sen sijaan olivat:
vaikeus soveltaa käytännön ratkaisuja, kritiikin ottaminen henkilökohtaisesti, haluttomuus puolustaa itseään, itsekriittiset ajatukset, rutiinien välttely, vaikeus jättää katumus taakse, verkostoitumisen haasteet, organisoinnin unohtaminen, rutiinien uuvuttavuus, rajojen asettamisen vaikeus, toiminnan lykkääminen, herkkyys ulkopuolisille mielipiteille.
Nämä huonot puolet olivat suurin piirtein päteviä. Erityisesti “itsekriittiset ajatukset” -kohdasta tunnistin itseni hyvin, sillä olen hyvin itsekriittinen ja vaadin itseltäni joskus paljon. Otan omat virheeni erittäin raskaasti, ja häviäminen saattaa olla minulle vaikeaa.
Lopulta testi osoittautui yllättävänkin osuvaksi ja herätti paljon ajatuksia omasta persoonastani ja toimintatavoistani. Vaikka minulla on vielä paljon kehitettävää itsessäni, koen saaneeni testin kautta paremman käsityksen omista vahvuuksistani ja heikkouksistani. Se auttoi minua hahmottamaan, miksi toimin tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla ja miksi jotkin asiat tuntuvat minulle luontevammilta kuin toiset.
Työntekijänä pidän itseäni ahkerana ja toimeentulevana. Teen työni huolellisesti ja pyrin aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Olen hyvä improvisoimaan ja keksimään erilaisia tapoja saavuttaa tavoitteet, erityisesti tilanteissa, joissa selkeää toimintamallia ei ole valmiina. Pystyn soveltamaan aiemmin oppimiani taitoja uusiin tilanteisiin ja näen usein useita vaihtoehtoisia ratkaisuja samaan ongelmaan.
Olen myös avoin kuuntelemaan muiden näkemyksiä ja ehdotuksia, ja pidän tärkeänä sitä, että asioita tarkastellaan useasta eri näkökulmasta. Uskon, että parhaat lopputulokset syntyvät usein yhteistyön kautta, kun jokainen tuo omat ajatuksensa ja kokemuksensa esiin. Tiedostan kuitenkin, että innostukseni ja impulsiivisuuteni saattavat joskus viedä mukanaan, jolloin pysähtyminen ja asioiden harkitseminen saattaa jäädä liian vähälle. Kun maltan hidastaa tahtia ja käyttää enemmän aikaa suunnitteluun ja pohdintaan, työskentelyni on selvästi parempaa jonka huomaa myös tuloksissa
Kaiken kaikkiaan testin tulokset antavat minulle hyvän pohjan itseni kehittämiseen, ja ne ovat hyvin suuntaa antavia vahvuuksieni ja heikkouksieni paikantamisessa. Näitä tietoja voi hyödyntää niin työelämässä kuin arjessakin.
Chat gpt ei suostunut tehdä hupaisaa loppukevennys kuvaa, niin tossa on Niilo ja Hilma 😀
Alempi o Hilima ja ylempi o Nipa XD 😀
Ei niin vakava pakkojulkaisu
Kokosin julkiasuun kuvat sisustusprojekteistani ja järjestelin ne valmiiseen pohjaan, jonka Harri lähetti minulle. Kiinnitin erityistä huomiota tekstin ja kuvien asetteluun. Lopuksi julkaisin työn ja loin linkin, jonka jaoin tänne. Issuun käyttö ei ollut kovin vaikeaa, kun oppii käyttää sitä. Lisäsin mukaan kissakuvia, koska muita kuvia ei ollut saatavilla ja mielestäni ne ovat hauskoja.
Valon merkitys sisustuksessa
Valolla on suuri merkitys sisustussuunnittelussa, sillä se tuo esiin joko huonoja tai hyviä kohtia sisustuksessa. Valo vaikuttaa vahvasti myös tunnelmaan ja huoneen lähestyttävyyteen.
Luonnonvalo pitää huomioida suunnittelussa sillä sen tulo suuntaan et voi paljon vaikuttaa, joten pitää miettiä mihin se osuu ja mitä se ehostaa. Pitää ottaa myös huomioon vuodenajat ja ilmansuunta, sillä ne vaikuttavat luonnonvalon määrään ja siihen mihin aikaan valoa on eniten tai vähiten. Jos huoneessa on isot ikkunat Itään päin, auringon nousu näkyy aamulla ja paistaa sisään. Tämä pitää huomioida etenkin makuuhuoneessa, jos siellä on ikkuna itään päin, kannattaa siihen valita paksummat verhot, jos ei halua herätä auringon kanssa.
Jos suunniteltavassa huoneessa ei ole ikkunaa, josta tulisi luonnon valoa sisään, tai valoa tulee pienesti muualta, niin sinne on lisättävä isompi valon lähde, kuin toiseen samankokoiseen huoneeseen, johon tulee enemmän valoa huoneen ulkopuolelta. Valaistusta voi myös lisätä pienillä valaisimilla, kuten lukuvaloilla tai tunnelmavaloilla.
Valon lämpötilalla on suuri merkitys huoneen tunnelmaan. Lämmin valo sopii hyvin oleskelutiloihin, kun taas kylmempi valo sopii paremmin työtiloihin, kuten keittiöön ja toimistoon. Lämmin valo tuo useammin rauhallisemman tunnelman, kuin kylmempi. Tämän takia makuuhuoneisiin asennetaan yleisimmin lämmin valo.
Pitää kuitenkin muistaa, että valon vari vaikuttaa ympäristöönsä. Jos huoneeseen asennetaan 6500K valo tämä valaisee huoneen kirkkaan valkoisella, saavan valkoiset seinät näyttämään pienesti siniseltä. Kun taas lämmin valo 2700K saisi valkoiset seinät näyttämään pienesti kellertäviltä.
Jos huoneeseen sen sijaan asennetaan luonnoton valo, kuten punainen se värjää ympäristössään kaiken punaisen sävyiseksi.
Valonlähteen koolla on myös väliä. Pieneen huoneeseen kelpaa pieni valaisin, mutta isoon huoneeseen voi tarvita useamman valaisimen. Valaisimien paikka pitää myös harkita tarkkaan, koska jokainen valo luo varjoja ja varjot voivat piilottaa jotain mitä haluaisi esille. Valolla voi myös tuoda esille asioita, kuten kukka-asetelmia tai keräily tavaroita.
Valolla on suuri merkitys sisustuksessa ja kodin mukavuudessa. Tämän takia se on tärkeä huomiodia alusta loppuun asti suunnittelussa.
Linkit:
https://i.pinimg.com/736x/7a/c4/8a/7ac48af9cde8a11c5d4baed82da1e239.jpg
https://i.pinimg.com/736x/3c/16/86/3c1686844511c709572d6aa243573ea7.jpg
Tuotteistajan taskuraamattu
Tätä taskuraamattua lukiessa muutamissa kohdissa nousi kyllä niskakarvat pystyyn ja halusin haastaa sitä, meni hetki ajatellen luenko sitä jotenkin väärin vai miksen löytänyt joistain paikoista muuta, kun ajatuksia asiakkaan alistamisesta auktoriteetillä pisteeseen, missä asiakkaalla melkein ei saisi olla mielipidettä, mutta hypätään tähän syvemmin seuraavassa.
tässä 4 kohtaa jotka jäivät mieleen.
1:
3. varo kameleonttia
”Jos päätät jo etukäteen, että asiakas on huono, ennakkoluulosi saattaa muuttua todeksi”
Tässä oli tosi hyvä sanoma. Tilanteesta riippumatta, on asiakas sitten tullut pajalla tai markkinoilla vastaan, ainoa ulkopuolinen tekijä joka on vaikuttanut asiakaspalveluun on asiakkaan likaisuus. Nyt ole kyse siitä että raksa-ukko on tullut tummilla sormilla koskettelemaan hopeakoruja, se on minun työni ne putsata kuitenkin, vaan likaisella niin, että et päästäisi vieraaksesi kahvipöytään.
Muuten ulkopuolisilla tekijöillä ei ole ollut henkilökohtaisesti mitään vaikutusta omaan toimintaani, on kyse ollut sitten henkilöistä jotka näyttävät normaaleilta arjen sankareilta, tai korkeamman tason frakkihartioilta. Kummallakin on aivan yhtä oikeus saada korkean tason palvelua.
2:
8. Jämäkkä ehdotus poistaa ostajalta riskin tunteen
”Tuotteistajan ehdotus ohjaa asiakasta enemmän kuin uskoisi. Ihmiset ovat usein lähes voimattomia, jos joku on miettinyt, muotoillut ja karsinut ehdotuksensa huolellisesti etukäteen’
”Jos haluat valtaa, ota aloite”
Oma näkemykseni on ”tieto on valtaa”.
On jotenkin erikoista lukea ”olet vahvoilla, kun itse valitset puheenaiheet myyntitilanteissa. Asiakas joutuu erikseen näkemään vaivaa kumotakseen väitteesi”
Toki kyse voi olla ammatinpuolesta, kun omani keskittyy toteuttamaan nimenomaan asiakkaan toivomuksia.
”Tuotteistajan kannattaa runnoa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon”
Ei huono, tekniset piirrokset tuovat aina osana ammattitaitoa esiin, 1:1 piirrokset 2-3 eri näkökulmasta, ja siitä on helppo lähteä muokkaamaan asiakkaan mielihalujen mukaan.
Tykkään myös ajatuksesta ”konkreettinen näyttö”, jos vaikka olisi ihan fyysisenä esineenä 3 sormusta eri istutuksilla, millä voit näyttää asiakkaalle, että ”tämän minä osaan”, en näe, että siihen on silloin tarvetta ”kumota väitettä” osaamisesta tai laadun tekemisestä.
Mikään ei kuietenkaan tässäkään vaiheessä estä ottamasta asiakkaalta omia ideoita vastaan, ammattitaito puhuu siinä vaiheessa puolestaan voitko toteuttaa ne, mutta koskaan ei myydä ”ei oo”:ta, vaan pyritään löytämään vaihtoehtoinen ratkaisu kuten ”tilaamalla voin tehdä”, toki realistissa oman osaamisen rajoissa.
3:
11. Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee
”Ihmiset haluavat tulla johdetuiksi. He tottelevat mielellään. Saatat kuvitella, ettei auktoriteeteilla ole sinuun mitään vaikutusta. Niinpä kiellät koko ilmiön- ikävä kyllä omaksi tappioksesi”
”Käske asiakastasi, se kannattaa. Jokainen meistä on oppinut lapseesta saakka, että auktoriteetteja (vanhempia, opettajia, johtajia jne.) on viisainta totella.”
En muuten käske.
En tiedä sitten onko tappioni se, että pidän oman pääni, enkä suostu kaikkeen mitä muut käskevät, mutta tähän mennessä on mennyt hyvin.
Asiakasta kohtaan olen huomannut auktoriteettini syntyvän luottamuksesta ja siitä ammattitaidosta, millä tuon asiat esiin, eikä mistään muusta. Osaan luoda itseni asiakkaan tilaan, ja nähdä hänen tarpeensa tilanteessa. Ystävällisyys, lempeys, into/palo, jämäkkä ammattitieto ja taito ovat olleet kovin ässä hihassani.
Tässä luvussa oli ihan ääripään vertauksia auktoriteeteista, sähkö shokeista liikenne valoihin, voisin tästä antaa oman näkemykseni, mutta se ei liittyisi asiakaspalveluun millään tapaa.
Eli ei, en hyppää sinun junan allesi, voin toki antaa vauhtia.
4:
12. Jos et ole mitään tai kukaan, sinua ei kuunnella
”Jo antiikin kreikkalaiset oivalsivat, että puhujan persoona ratkaisee, miten tehokkaasti hänen sanomansa menee perille. Ennestään tuntemattoman asiantuntija on tärekää todistaa aluksi, mistä hänen auktoriteettinsä kumpuaa”
Tämä oli hyvä, persoona ratkaisee. Kaikkia niitä puhujia joita olenkin kuunnellut, niin heidän intonsa aiheeseen, tietämys, ja ulosanti vaikuttaa juuri siihen, miten yleisö hyppää mukaan.
”Passion, Passion, Passion” on hyvä luokseen vetäjä, mutta tässäkin puhutaan auktoriteetista. Aiemmin mainitsin into/palo = passion.
”Sillä on vain vähän merkitystä, miten oikeassa olet. Lopulta maineesi ratkaisee sanomasi arvon”
Tämä lause on aivan super ärsyttävä siksi että se on niin vaivalloisen tosi.
Helpompi jonkun, jolla on mainetta, on tuoda mielipiteensä julki, ja ihailijoiden myötäillä.
Kasvotusten, riippuen aiheesta ja kaksin, kuka tietää, sillon tietämys ratkaisee.
Ensinnä, en lähde väittelemään mistään, mistä en tiedä mitään, mielummin otan aikaa sen tutkimiseen.
Mietin vähän vieläkin luinko tätä kirjaa jotenkin väärin, luin tai en, mutta tämä oli se kuva joka siitä, ja sen aiheista jäi. En ole kaikesta samaa mieltä, eikä se haittaa, meitä on moneksi.
Verkkojulkaisu
ISSUU
Ammattihistoria
1910-luvulla lavasteita alettiin maalaamisen sijaan rakentaa. Elokuvan tekijäjoukot kasvoivat, kun lavastukseen tarvittiin kuvanveistäjiä, puuseppiä ja arkkitehteja. WWI vuoksi elokuvatuotanto siirtyi Ranskasta Italiaan, Ruotsiin ja Amerikkaan. Näissä maissa myös sitten keksittiin hyödyntää rullia, eli nyt kameroita pystyttiin liikuttaa vapaammin. Kuviin saatiin enemmän syvyyttä erilaisilla lavastuskikoilla. pylväillä, avautuvilla ovilla ja porrassyvennyksillä. Elokuvien myötä rakennettuja lavasteita alettiin viedä luonnonmaisemiin ja samat lavasteet palvelivat useita elokuvia.
Yksi merkittävä lavastuksen suuntaus oli saksalainen ekspressionismi, joka kehittyi vastapainona historiallisten elokuvien kaavoille 20-luvulla. Lajin tunnetuin edustaja kauhuelokuva “Tohtori Caligarinkabinetti” Robert Wiene 1920. Elokuvan lavasteet ovat villi yhdistelmä kulmikkaasti ja epäsymmetrisesti maalattuja muotoja, joita voimakkaat valo- ja varjovaihtelut korostavat. Ekspressionismin myötä lavasteista tuli yhtä aktiivinen osa tarinaa kuin hahmot.
Varhaisimmat ekspressionistiset elokuvat saivat runsaasti vaikutteita ekspressionistisesta taiteesta, ja ne pyrkivät välittämään protagonistin, eli pääosan esittäjän mielentilan lavastuksen avulla. “Tohtori Caligarinkabinetti” jossa hullu päähenkilö kertoo oman näkemyksensä siitä, miten hän joutui mielisairaalaan. Elokuvan vääristyneet kadut ja rakennukset ovat päähenkilön oman sisäisen maailman heijastumia, ja elokuvan muut hahmot ovat maskeerauksen ja pukujen avulla visuaalisiksi symboleiksi. Elokuvan sairaalloisen kauhun ja ahdistuksen tunnelmasta tuli inspiraation lähde monille muille ekspressionistisille elokuville. Toinen versio “Golem” 1920, kauhuelokuva “Nosferatu” 1922 ja “Metropolis” 1927 kuvaavat sosiaalista romahdusta tai tutkivat ihmisluonnon synkkää kaksijakoisuutta ja sen kykyä hirvittävään pahuuteen.
Neuvostoliitossa että Yhdysvalloissa lavastajat ja kuvasuunnittelijat olivat taitavia kuvittajia. He laativat kuvakäsikirjoituksia ja kantoivat vastuuta kohtausten visuaalisesta ilmeestä kuvakulmia myöten. Pohjois-Amerikassa muiden taiteiden vaikutus elokuviin ei ollut yhtä vahva kuin Euroopassa ja Hollywoodissa keskityttiin esteettisten kokeilujen sijaan tekniseen taituruuteen. Hollywood-elokuvan kultakaudella elokuvat kuvattiin valtavissa studioissa, joihin rakennettiin kaupunkeja ja luonto ympäristöjä.
WWII aikoihin nousi uusi kuvaus tapa. Neorealistit käyttivät näyttelijöitä tavallisia ihmisiä ja kuvasivat aidoilla tapahtumapaikoilla. 1950–60-luvulla useissa maissa kehittyi lähinnä ranskalaisten elokuvakriitikkojen vaikutuksesta merkittävä uuden aallon elokuvaksi kutsuttu suuntaus. Siinä elokuvanteko pyrittiin vapauttamaan mahdollisimman. Elokuvia alettiin kuvaamaan luonnossa, oikeissa asunnoissa ja kaduilla.
Fiktio-elokuvan lisäksi vuosisadan alusta 1950, suuressa suosiossa olivat uutiskatsaukset. siihen aikaan uutislähetyksissä esitetiin ja näytetiin ajan kohtaiset uutiset. Uutisten hitaan liikkumisen vuoksi monet isot tapahtumat kuitenkin lavastettiin ja kuvattiin studiossa jälkikäteen. Esimerkiksi Venäjän ja Japanin sotaa esitellyt uutiskatsaus kuvattiin pariisilaislähiöissä armeijan tukikohdassa. Aitoutta luotiin ripottelemalla kuviin aasialaista rekvisiittaa.
1960 luvulla otettiin suuri hyppy realistisiin elokuviin. Suuri syy oli siinä, että elokuvien valmistus piti i olla halpaa näin WWII jälkeen. Hollywoodissa 60-luvulla haluttiin keskittyä kansanoikeuksiin, Vietnamin sota, feminismi ja seksuaalinen vallankumous. “Guess Who’s Coming to Dinner” 1967 käsitteli rotujen välisiä suhteita aikana, jolloin tällaiset liitot olivat vielä laittomia monissa osavaltioissa. “In the night heat” 1967 käsitteli rasismia Amerikan eteläosissa. “Dr. Strangelove” 1964 satirisoi mestarillisesti kylmää sotaa ja tarjoaa synkän koomisen kuvauksen ydinsodasta ja poliittisesta kyvyttömyydestä.
Toinen 1960-luvun mullistava tekijä oli Haysin koodin romahtaminen, tiukka moraalinen ohjeistus, joka oli ohjannut Hollywoodin tuotantoja 1930-luvulta lähtien. Haysin laki kielsi eksplisiittisen sisällön, mukaan lukien seksin kuvaukset, kirosanat, huumeiden käyttö ja uskonnollisten instituutioiden kritiikki.
1970-luku oli uraauurtava aikakausi elokuvassa, jota leimasi ainutlaatuinen tekijöiden yhtymä, joka johti monipuoliseen ja vaikutusvaltaiseen tuotantoon. Vuosikymmen toi esiin yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja ajatuksia herättäviä elokuvia, jotka heijastivat aikakauden kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä.
Aasialainen elokuva tuotanto tuli nousuunsa 70-luvun alussa ja heidän suuri hittinsä olikin kamppailu lajit. Eurooppalaisessa elokuvassa “Prahan kevät” 1967, epäonnistuminen toi mukanaan nostalgisia elokuvia, jotka muistuttavat 70-lukua itseään juhlistavia elokuvia. Nämä elokuvat ilmaisivat kaipausta ja olivat ennakkovaroitus vuosikymmenestä ja sen unelmista. Italialainen ohjaaja Bernardo Bertolucci teki elokuvan “The Confirmist” 1970. Saksalaiset elokuvat sodan jälkeen pohtivat eksistentiaalisia kysymyksiä, erityisesti Rainer Fassbinderin teokset. Ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin elokuvat saavuttivat uuden ilmaisun tason elokuvissa, kuten “Cries and whisapers” 1973.
70-luvun alussa Hollywood oli edelleen kovasti kiintynyt sotaan ja jatkoi tuottaa aiheesta elokuvia, mutta pikkuhiljaa jo päästi siittää irti ja keskittyi nuorisoa miellyttävin elokuviin. Hollywoodissa tuli myös suuri muutoksia hahmojen ja tarinoiden kuvauksessa valkokankaalla. Antisankarit ja monimutkaiset, moraalisesti väärät päähenkilöt nousivat esiin, tarjoten poikkeaman perinteisistä arkkityypeistä. Hollywoodin talousmaisema koki myös merkittäviä muutoksia. Aikakaudella perinteinen studiojärjestelmä hiipui, kun itsenäiset tuotantoyhtiöt saivat jalansijaa ja haastivat suurten studioiden ylivoiman. Tämä synnytti monipuolisempia tarinoita Hollywoodissa, tarjoten mahdollisuuksia aliedustetuille elokuvantekijöille ja näyttelijöille.
1970-luku oli Hollywoodissa dynaaminen ja mullistava aikakausi, jota leimasivat taiteellinen vapaus, yhteiskunnallinen merkitys, teknologiset edistysaskeleet ja muuttuvat alan dynamiikat. Tämän vuosikymmenen elokuvat venyttivät tarinankerronnan rajoja ja haastivat perinteiset normit, jättäen pysyvän jäljen amerikkalaisen elokuvan kehitykseen.“Jaws” 1975, on ensimmäiseksi Blocbuster-elokuva. Se oli ensimmäisiä elokuvia, joka sai laajan levityksen ensi-illastaan lähtien ja muutti ilmestyessään käsityksen, jonka mukaan kesä oli huono elokuvien ensi-ilta-aika. Tämän takia sitä on myös kutsuttu kesähittielokuvien isäksi. “Halloween” 1978, Elokuvaa pidetään etenkin 1980-luvulla suosiossa olleiden slasher-elokuvien inspiraationa ja sai kauhuelokuviolle hurjan vimman. “Alien” 1979, uudisti lajityyppiä yhdistämällä scifi ja psykologista trilleriä. Sen on myös sanottu poikenneen “Star Traker” kaltaisesta ”kliinisestä scifistä” ja luoneen tieteiselokuvan lajityyppiin.
Tähän maailman aikaan animaatio elokuvat alkoivat nousemaan myös. Disney oli jo tehnyt elokuvia 1923 luvulta saakka, elokuvat olivat käsin piirrettyjä animaatioita. Mutta muutos animaatioon tuli 1979 Lucasfilmin, nyky aikaan tunnettu Pixar studio alkoi valmistaa tietokone animaatio elokuvia.
Jo 1990 hoksattiin tietokone animaatio, jota silloin käytettiin jopa ennen ensimmäistä “Toy Story” elokuvaa. Mutta sai nousunsa vasta 70-luvulla, kun tajuttiin että kaikkea rekvisiittaa ei tarvitse tehdä käsin vaan voidaan hyödyntää tietokone teknologiaa, eli CGI. “Futureworld” 1976, oli ensimmäinen 3D CGI elokuva, Elokuva yritti viedä juonta eri suuntaan kuin Westworld, mutta se ei saanut hyvää vastaanottoa yhdysvaltalaiskriitikoilta. Ranskalaiset kriitikot arvostivat elokuvaa enemmän. “Star Wars” 1977, ensimmäiset 3D laajakuvagrafiikat, elokuva nousi suureen nousuun ja on noussut tunnetuksi klassikkosi. “Young Sherlock Holmes” 1985, elokuvassa on ensimmäinen täysin CGI:llä tehty hahmo.
