Suomalainen koruvalmistaja Lapponia tunnetaan vahvasta muotokielestä ja veistoksellisista linjoistaan. Se on jättänyt voimakkaasti jälkensä suomalaiseen koruhistoriaan, koruillaan joista moni on moderni ja poikkeuksellinen yhä tänäkin päivänä, yli 60 vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Minua Lapponian tuotannossa houkuttelee erityisesti kultaseppä ja muotoilija Björn Weckströmin kädenjälki. Se nostaa Lapponian tuotannon kansainväliselle tasolle ja saa näkemään korut uudella tavalla.

Lapponian tarina alkaa 1960-luvulta kun hopeamestari Pekka Anttila(1931–1985) perustaa kultasepänverstaan, Kruunukoru Oy:n, Helsingissä. Pekka on keskittynyt valmistamaan ajan suosittuja sileitä rannerenkaita ja Bismarck-ketjuja. Sisimmässään hän halusi tehdä jotain uutta ja huomasi Björn Weckströmin tuotteet oheisen gallerian näyteikkunassa. Björn oli inspiroitunut Lapin matkaltaan saamistaan kultahipuista ja luonut korusarjan, joka mukaili hippujen himmeää loistoa ja kulmikasta muotokieltä. He päättivät yhdistää taitonsa ja kehittää uudenlaista struktuuria koruihin sarjatuotantona. Vastaanotto uudenlaiselle korupinnalle ja muotokielelle oli jäykkä. Vasta useamman vuoden kuluttua, vuonna 1965 tapahtui läpimurto. Björn Weckströmin suunnittelema kultainen Kukkiva Muuri -kaulakoru voitti Rio de Janeiron kaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kansainvälisen korusuunnittelukilpailun. Korussa on mattainen, kultahippuinen pinta ja roikkuvia turmaliinikiteitä (Kukkiva muuri- kaulakoru, kuva 1.)

Kilpailun johdosta miesten yritys sai kansainvälistä näkyvyyttä ja menestystarina alkunsa. Yritys nimettiin Weckströmin ehdotuksesta Lapponiaksi. 1960-Luvun lopussa Weckströmin pääosin hopeaa olevissa koruissa heijastui lumen pinta ja veistokselliset muodot. Elettiin avaruusinnostuksen aikaa. Björnin suunnittelemissa koruissa avaruus näkyi futuristisina muotoina ja vaeltavina ihmishahmoina, syntyi mallisto Avaruushopea. Koko maailman tuntema upea kaulakoru vuodelta 1969 on tämän joukon helmi. Planetaariset-laaksot- kaulakoru oli lähes kymmenen vuotta myöhemmin Star wars-elokuvan hahmon, Prisessa Leian kaulalla.( Koru kuvassa 2.)

Weckström jatkoi uudenluomista 1970-luvulla ja uhkarohkeasti yhdisti hopeakoruihin akryylimuovia, jossa saattoi olla väriä tai ilmakuplia. Koruista tuli suosittuja ja mm. John Lennnon osti puolisolleen, Yoko Onolle Kivettynyt järvi-sormuksen, joka on tänäkin päivänä myynnissä Kalevalan valikoimissa. 70-luvulla Lapponian korutiimi monipuolistui uusilla muotoilijoilla: tanskalainen korumuotoilija Paul Havgaard, suomalainen taidemaalari Juhani Linnovaara, sekä myöhemmin vuosikymmenen puolivälissä unkarilaissyntyinen kuvanveistäjä ja keraamikko Zoltan Popovits toivat uusia näkökulmia yritykseen.Vuonna 2006 muotoilijatiimiin astui ensimmäinen naissuunnittelija, kultaseppä Chao-Hsien Kuo. 2010-luvulla Lapponialle muotoilivat koruja mm. Mari Isopahkala, Taru Harmaala Chaloff, hollantilainen Liesbeth Busman, ruotsalainen Martin Bergström ja Karim Rashid,  (Kivettynyt järvi-sormus kuvassa 3.)

Vuoden 2005 elokuussa Lapponia Jewelry myytiin osaksi Kalevala Korua. Tammikuussa 2020 Kalevala Koru ilmoitti luopuvansa Lapponia-tuotemerkin käytöstä. Lapponia-merkin koruja myydään yhä Kalevalan Art by Kalevala-mallistossa.

Lapponia on ollut uraauurtava yritys Suomen sodanjälkeisessä historiassa. Se on auttanut vahvistamaan meidän kansallista identiteettiämme muotoilun keinoin ja osoittanut mahdottoman mahdolliseksi elokuva-koruillaan ja ainutlaatuisuudellaan. Lukuisat palkinnot ja mieleen painuva muotokieli jäävät elämään tuleville korunkantajille ja suunnittelijoille.

(Kuvassa 4. Avaruushopea-sarjan koruja, Art by Kalevala- osiosta)

Lähteet

www.kalevala.fi/pages/lapponian-tarina

www.holmasto.fi/lapponia-korut/

Halusin että logoni kuvastaa sukunimeäni, Oja. Tarkoituksena luonnoksissa oli korostaa ojan pohjaa ja luoda pyöreällä muodolla mielikuva siitä. Tein paljon käsin luonnoksia “ojan pohja-”ideasta ja halusin mukaan korumaisuutta. En kuitenkaan päässyt siihen vaikutelmaan mitä hain ja lähdin leikkimään Canva- ohjelmalla. Valmis fontti ja pohjat helpottivat pikaisen, tyylikkäämmän logon luontia. Ohessa Canvalla luotu oranssi, violetti logoni, jota käytän tällä hetkellä mm. instagrammissa ja korulaatikoiden tarroissa. Annan lopullisen logoni vielä hautua mielessäni.

Minulla on ollut harhaanjohtava kuva osaamisesta ja menestyksestä. Ajattelin että ollakseni hyvä jossain, tulee minun harjoittaa kykyä vähintään 10 000 tuntia ja sen jälkeen omistua täysin kapea katseisesti sille. Näin mahdollisuuteni tulla mestariksi kyseisessä taidossa olisivat paremmat. Tällöin en mahdollisesti ruokkisi muita kykyjäni ja osaamisalueitani, jolloin ne voisivat heiketä tai kadota.

Jotta henkilö voi menestyä ja tukea kaikkia ominaisuuksiaan hänen on syytä huomioida kokonaisuutensa; osaamishistoria, vahvuudet ja mielenkiinnonkohteet, heikkouksia unohtamatta. Jason Link avaa nettiartikkelissaan metodia Skill stacking, jonka ideana on keskittyä elämän aikana kartutettuihin kykyihin ja taitoihin. Näiden mielenkiinnon kohteiden ja kykyjen keskinkertainenkin osaaminen on tärkeää ymmärtää. Yhdessä ne muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden joka tekee henkilöstä ainutlaatuisen poikkeuksen jolla on oma supervoimansa, kykyjensä pino (stack).

Aloin artikkelin pohjalta miettimään omaa kykyjeni pinoa sekä historiaani. Lapsesta asti olen ollut luova ja idearikas. Tylsistyn helposti jos minua ei ruokita visuaalisesti, mielenkiintoisilla aiheilla tai hauskoilla jutuilla. Lapsesta lukioon asti olen opiskellut taiteita ja se on ollut aina merkittävä osa minua. Aikuisuuden kynnyksellä kyllästyin ja halusin panostaa uuteen taitoon, ravintola-alaan. Se sisälsi edellisen tavoin luovuutta ja ideointia. Uusi ala johdatti minut ravintolakokista restonomiksi. Opin ravintolatyöntekijän monipuoliset roolit, asiakaspalvelun, tietoa yrittäjyydestä ja periksiantamattomuudesta. Toimin mm. lounasravintoloissa, fine diningissa ja poimin rypäleitä Ranskassa. Vielä tällöin kaikki osaamiseni oli suunnattu yhteen asiaan, menestymiseen ravintola-alalla. Sain Rotisseurs-stipendin uurastuksestani. Minulla oli kuitenkin tyhjä olo ja aloin hamuamaan uutta suuntaa. Tuntui että minulla oli kykyjä jotka eivät päässet loistamaan ravintola-alueella. Vei vuosia ja monia,monia keskusteluja kun minulle kirkastui kiinnostava suunta urallani. Restonomina nappasin mukaani 17 vuoden työkokemuksen, asiakaspalvelun, sosiaalisuuden, ihmislähtöisyyden, idearikkauden ja luovuuden. Valjastin nämä kyvyt uuteen tulevaisuuteeni korualalla. Nyt olen tässä, opiskelen alaa, jossa saan estoitta käyttää luovuuttani sekä intohimoani kolmiulotteiseen muotoiluun sekä oppia samankaltaisilta henkilöiltä. Olen opiskelun lisäksi töissä koruliikkeessä jossa voin hyödyntää uutta koulutustani, asiakaspalvelutaitojani ja intohimoani korusuunnitteluun. Töissä minusta tuntuu että innostukseni heijastuu asiakkaisiin, jolloin he kiinnostuvat tuotteista helpommin.

Minun kykyjeni pino on alkanut hyvää vauhtia kasaantumaan. Välillä siitä voi lähteä muutama pala ja välillä tulla taas takaisin, mutta tiedän mitkä ovat sen oleellisimmat osat. Koen että minun tulee kokoa ajan pitää silmät auki ja tarkkailla mitkä ovat mahdollisia uusia kykyjäni ja mihin suuntaan kannattaa seuraavaksi osaamistani laajentaa. Koen että erillaiset taitoni tekevät minusta ainutlaatuisen korualan käden taitajan. Skill Stacking- on tullut osaksi tarinaani kasvaessani ja vaihtaessani urapolkuani. Toivon että muistan vaalia pienempiäkin taitojani ja olla avoin uusille jotta pinoni jatkaa kehittymistään.

Lähde: https://medium.com/the-shortcut/skill-stacking-be-awesome-with-average-skills-a52de26026e4

Apusen ja Parantaisen kirjassa on menty suhteellisen syvälle oletetun kuluttajan mieleen. Kirja tarjoaa hauskoja “totuuksia” mahdollisten asiakkaiden toiminnasta ja siitä mitä on myyminen. Useat päätelmät pohjautuvat kansainvälisille tutkimuksille, jotka olivat mielenkiintoisia. On surullista ymmärtää että ihmiset käyttäytyvät kuin lampaat ryhmässä ja harvoin he uskaltavat luottaa järkeensä tai omaan mielipiteensä ostospäätöstä tehdessä. Toisaalta on ilahduttavaa että kuluttajan käytöstä voi myös ennakoida ja näin parantaa yrityksen mahdollisuuksia tehdä myyntiä.

Kirjassa oli useampi kohta jotka allekirjoitan ja vaativat mielestäni erityishuomiota. Heti alussa, haloilmiötä käsittelevä teksti osui ytimeen(s.13). Asiakkailla on valitettavasti suuri tarve tehdä nopeita päätelmiä mm. tuotteista ja myyjistä. Pinnallisten elementtien seuraaminen vahvistavat ostajan epäilykset: pölyinen tuote tai epäsiisti myyjä katkaisevat palvelutapahtuman syventymisen. Negatiivinen kokonaiskuva on jo syntynyt. Asiakas on herkkänä seuraavalle epäkohdalle. Tässä tapauksessa on vaikeaa lähteä korjaamaan tilanteen suuntaa. Halo-ilmiö toimii myös toiseen suuntaan. Kun alussa asiakkaan kohtaa hurmaava myyjä viimeistellyssä miljöössä, on estradi pedattu jo valmiiksi. Tuote on nyt moninkertaisesti helpompi myydä. Halo on osoitus siitä että kuluttaja haluaa ostohetkellä kaiken olevan hunajaisen helppoa ja vakuuttavaa. Näin hän voi varmistua oikeasta ostopäätöksestä ja olettaa jäävänsä voitolle kaupanteossa.

Kappaleessa 7 (s.39) pohdittiin vaihtoehtojen antamista asiakkaalle. Kun asiakas koki itse että on päässyt vaikuttamaan vaihtoehtoihinsa ja niitä ei ole liikaa, on mahdollinen ostospäätös lähempänä. Itse olen myyjän työssä huomannut että vaihtoehtojen rajaaminen kahteen on todellakin tehokas tapa selkeyttää myyntitapahtumaa ja erottaa ns. jyvät akanoista. Tällöin asiakkaan keskittyminen ei valu valikoimaan, vaan lopulliseen ostopäätökseen.

Kappale 19 (s.89) oli valaiseva. Olen aina uskonut että joukosta erottuminen kannattaa, soraäänistä huolimatta. Jos markkinoilla haluaa nousta esiin massasta on herätettävä pelkoa ja vihaa kilpaijoissa. Kädenlämpöinen ei riitä, sillä sitä on jo tarjolla. Erottuvalla tuotteella on kannattajia ja vihamiehiä, se herättää tunteita ja huomiota, saa aikaan reaktiota. Tuotesuunnittelun saralla uskon näihin ajatuksiin täysin. Täytyy uida vastavirtaan jotta luodaan jotain uutta. Mielestäni on todellista taitoa uudenlaisella tuotteistamisella vaikuttaa asiakkaaseen ja herättää hänessä polttava mielenkiinto ja into uutta tuotetta tai palvelua kohtaan.

Tuotteistajan taskuraamattu sai minut ärtymään yksinkertaistavilla ja mustavalkoisilla päätelmillään. En usko että nyt, vuonna 2023 me asiakkaat käyttäydymme kuin lampaat ja seuraamme vain lauman merkkiä. Tänä päivänä yksilöllisyys korostuu ja moni haluaa valinnoillaan ja ajatuksillaan erottua joukosta.Ohessa muutama esimerkki kirjasta.

Kappale 11(s.57) omaa kovan väitteen: Hyppäät vaikka junan alle jos joku käskee. On totta että ihmiset ovat lapsesta saakka tottuneet auktoriteettien ohjaukseen ja usein nauttivat siitä. Useissa tilanteissa, joissa etenkin toimitaan ryhmässä, on helpottavaa kun toimitaan valmiin mallin mukaan ja fiksumman ohjauksessa. On myös valitettavaa että suomalaiset ovat äärimmäisen tunnollisia noudattamaan auktoriteetteja (kuten poliisi, lääkäri, opettaja yms.). Auktoriteetit yksinkertaistavat henkilön toimintaa ja nopeuttavat yhteisen hyvän saavuttamista. Asiakasta tulee ohjata myyntitilanteessa, mutta mielestäni antaessani hänelle tunteen että hän tekee päätökset, olen oikeilla jäljillä. Kokemukseni mukaan vahvin myyntikortti on olla läsnä ja avoimesti kuunnella asiakasta, jolloin tilanne ohjautuu luonnollisella painolla, ei myyjän tavotteiden mukaan. Uskon että monessa tilanteessa asiakas haluaa vapautua auktoriteeteista ja kokea itse valitsevansa parhaan vaihtoehdon.

Kappale 14(s.69) nostaa gurut jalustalle. Oman alansa ehdoton asiantuntija, joka tuntee arvonsa. Mielestäni vain harvan tulee pyrkiä tällaiseen erityisasemaan ja julistautua muiden ammattilaisten yläpuolelle. On luonnollista että guruja syntyy jokaisella alalla, mutta tarvitaanko heitä? Rautaiset ammattilaiset ja mentoritkin voisivat riittää. Mielestäni ihmislähtöisyys asiakaspalvelussa tai laadukas tuote on kovempi myyntivaltti kuin julisteessa kiiltävä gurun naama. Toisaalta, joillekkin se voi toimiakkin.

Kirjan loppupuolella poraudutaan inhimilliseen puoleen, 48. otsikko on: Paljasta paskatkin puolesi(s.215). Kirjailijat ovat hyvin oivaltaneet että lähemmäksi kuluttajaa pääsee myöntämällä haavoittuvaisuutensa, tuote ei olekkaan virheetön ja myönnän sen. Kun asioita sanotaan ääneen päästään asiakkaan kanssa samalle viivalle ja saadaan palanen luottamusta. Mielenkiinto herää- myyjä on mahdollisesti aito! Tämä metodi on ehdottoman totta. Epäkohtien myöntäminen tekee tilanteesta inhimillisemmän ja rentouttaa. Mutta!!!-tähän ei voi tuudittautua. Henkilö joka esittelee epäkohdan tulee kertoa tilanteesta täysin oikealla tavalla, tavallisemmin huumorin sävyttämänä jotta tilanne ei suistu raiteiltaan. Asiakasta tulee aistia oikein, sillä kaikki eivät ole avoimia tuotteiden epäkohdille. Paskojen puolien paljastamisessa tulee olla varovainen: paljasta vähän ja oikeassa kohtaa niin tällöin voit saada lisäarvoa myymällesi tuotteelle.