Sisustus taiteena on monipuolinen aihe, joka yhdistää esteettiset periaatteet käytännön toimintoihin. Sisustaminen ilmenee tilojen suunnittelussa, väreissä, muodoissa sekä materiaaleissa, jotka kaikki vaikuttavat siihen, miten koemme ympäristömme. Sisustaminen ei siis ole pelkkää huonekalujen siirtelyä ja maton valitsemista, se on visuaalista kauneutta, joka vaikuttaa tunnelmaan ja hyvinvointiin.
Sisustaminen on myös vahvasti sommittelua, mikä tarkoittaa tilojen elementtien järjestämistä harmonisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Hyvä sommittelu luo tasapainoa, rytmiä ja harmoniaa, mikä tekee tilasta miellyttävän ja toimivan.
Sommittelun periaatteet ovat samantyyppisiä eri taiteenaloilla, näitä ovat esimerkiksi:
Graafinen suunnittelu, jossa sommittelua käytetään luomaan visuaalisesti houkuttelevia esityksiä kuten mainoksia, verkkosivuja ja julisteita.
Maalaus, jossa taiteilijat käyttävät sommittelua ohjatakseen katsojan katsetta ja luodakseen syvyyttä ja liikettä teoksissaan.
Muotoilussa, olipa kyseessä tuote- tai sisustussuunnittelu, sommittelu on tärkeää, jotta tuotteet ovat esteettisiä, että toimivia.
Teatterissa ja lavastuksessa sommittelua käytetään visuaalisesti mielenkiintoisen näyttämön rakentamiseen.
Valokuvauksessa sommittelua käytetään kauniin ja kiinnostavan kuvan muodostamiseksi.
Tämä osoittaa, kuinka tärkeää sommittelu on eri taiteen ja suunnittelun muodoissa, se auttaa taiteilijoita luomaan mieleenpainuvia visuaalisia kokemuksia.
Sisustamisella ja muotoilulla on vahva yhteys ja molemmat hyödyntävät sommittelua luodakseen jotakin kaunista ja toimivaa, tämän yhteyden myötä voimme todeta sisustamisen olevan taidetta, sillä se vaatii taitoa sekä luovuutta tilan ja sen elementtien järjestelemisessä ja esittämistä.
Sisustamisessa käytetään eri tyylejä ja teemoja näitä ovat esimerkiksi klassinen, minimalistinen, boheemi jne. jokaisessa tyylissä tulee omanlaiset värit, muodot sekä kuviot ja niiden yhdistely voi olla myös haastavaa, mutta palkitsevaa sillä tavoitteena on aina asiakkaalle kauniin, toimivan sekä mieluisan tilan luominen. Aikakausien trendit näkyvät myös vahvasti sisustamisessa, nykyään arvostetaan enemmän ja enemmän kestäviä ja ekologisia vaihtoehtoja tästä päästään aasinsiltana kysymyksiin vastuullisuudesta ja ympäristön suojelusta, mikä on tärkeä osa modernia taidetta.
Kultainen leikkaus on sommittelun kannalta hyvin tärkeä, mutta ei pakollinen osa, mikäli ei halua luoda täysin symmetristä asetelmaa. Kyseinen laskutapa on kaunis ja tunnettu suhde, jota on käytetty jo vuosituhansien ajan mm, taiteessa, arkkitehtuurissa sekä matematiikassa, se tuottaa visuaalisesti miellyttävän sekä tasapainoisen vaikutelman. Sisustajille kultainen leikkaus on tärkeä työkalu ja hyödynnämme sitä tilanteen salliessa, se on myös hyödyllinen, mikäli ei tiedä mistä lähteä liikkeelle. Itse olen sitä käyttänyt esim. ompelutyöni uudelleen mitoittamisessa.
Tämä on kuva kultaisesta leikkauksesta.
Seuraavaksi näet eri sisustustyylejä kuvina.
Minimalistinen sisustustyyli
Boheemi sisustustyyli
Klassinen sisustustyyli
Sisustaminen on siis hyvin laaja monitasoinen taiteellinen prosessi, joka yhdistää henkilökohtaiset, sosiaaliset ja kulttuurilliset näkökulmat ja se on taiteena jatkuvaa vuorovaikutusta tilan, ihmisten sekä tilan kanssa.
” INFJ-tyyppinä (Puolestapuhuja) omaat ainutlaatuisen yhdistelmän aattellisuutta ja oivalluksia, joka erottaa sinut nykymaailmassa muista. Rikasta sisäistä elämääsi luonnehtivat monimutkaiset tunteet, vilkas mielikuvitus ja syvä empatiakyky, joka mahdollistaa syvällisen yhteyden luomisen muihin ihmisiin. Omaat järkkymättömän sitoutumisen periaatteisiisi ja voimakkaan halun vaikuttaa positiivisesti ympäröivään maailmaan.”
Tämän persoonallisuus testin mukaan olen puolestapuhuja. Tämä kuvastaa minua oikein hyvin. Yllä mainittujen piirteiden vuoksi sovin mielestäni hyvin sisustusalan maailmaan, koska osaan ja haluan tehdä erilaista kuin muut.
Minun empatiakykyni auttaa minua saamaan asiakkaaseen oikean, syvän yhteyden ja sen kautta pääsen kokemaan todella mitä asiakas haluaa ja tarvitsee.
Vilkas mielikuvitus auttaa minua ajattelemaan asioita eri lähtökohdista ja auttaa minua luomaan jotain erilaista, kuin on ollut asiakkaan sisustuksessa ennen. Mielikuvitukseni laittaa minut myös pohtimaan sisustuksessa rohkeammin erilaisia värejä, muotoja ja käyttötarkoituksia. Mielikuvitukseni yleensä näkee kaikessa normaalista poikkeavasta, jotain kaunista ja sellaista, mitä esimerkiksi haluan omassa sisustuksessa käytettävän.
Voimakas halu vaikuttaa positiivisesti ympäröivään maailmaan näkyy siinä, että suosin ja ihannoin kierrätettyjä esineitä ja asioita. Kierrätettyjen esineiden kautta sisustukseen saadaan omaperäisyyttä, uniikkisuutta ja mikä parasta, siinä säästetään maapalloa. Välttelen sisustuksessa ”trendi” sisustamista, koska silloin sisustusesineet saattavat vaihtua monta kertaa vuodessa. Harva trendi elää sisustuksessa pitkään ja halutaan uutta tilalle. Tämä lisää ihmisten kulutusta ja se vaikuttaa taas negatiivisesti maapalloon. Kierrätettynä voi löytää ihania aarteita, joita muilla ei ole.
” Luontainen kykysi ymmärtää ja tulkita muiden tunteita ja motiiveja on sekä lahja että haaste. Sen ansiosta pystyt muodostamaan syviä, merkityksellisiä yhteyksiä ja tarjoamaan korvaamatonta tukea ympärilläsi oleville, mutta se voi myös saada sinut tuntemaan itsesi ylikuormittuneeksi muiden tunteista ja tarpeista. Koet usein kamppailevasi auttamisen halun ja yksinolon tarpeesi välillä.”
” Perfektionistiset taipumuksesi ajavat sinua jatkuvasti kehittämään itseäsi ja ympäröivää maailmaa. Tämä loppumaton kasvun ja merkityksen tavoittelu voi olla sekä innostavaa että uuvuttavaa. Sinulla on kyky nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät niitä näe, mutta saatat kamppailla visionääristen ideoidesi toteuttamisessa, koska olet epävarma tai pelkäät kritiikkiä.”
Kyllä koen usein kamppailua auttamisen halun ja yksinolon kanssa. Varmasti kokee usea ihminen, joka on enemmän introvertti. Välillä minulla on hetkiä, kun haluan olla paljon ihmisten kanssa. Välillä tarvitsen omaa aikaa pääni “nollaamiseksi”. En siksi koe itseäni täysin introvertiksi, mutta minussa on hiukan enemmän introverttiä.
Perfektionismi näkyy työssäni viimeistelyissä ja itse työnteossa. Olen tarkka siitä, miltä esimerkiksi projektin esitelmä näyttää ja siksi hion sitä kauan, ennen kuin voin sanoa sen olevan valmis. Työnteossa olen järjestelmällinen ja pidän työympäristöni suhteellisen järjestyksessä.
Ideoideni esilletuominen on minulle vaikeaa, silloin kun sitä minulta ei suoraan kysytä/odoteta. Esimerkiksi ryhmätoiminnassa olen mieluiten hiljaa ja sopeudun muiden ideoihin, jos koen ettei minua varta vasten haluta kohdata ja tietää omista ideoistani. Poikkeuksia kyllä on useita, joissa olen rohkeammin tuonut omat ideani esille ja ollut äänekäs. Tässä on silti vielä paljon harjoittelemisen varaa. Tämä varmasti johtuu itsevarmuuden puutteesta ja myös siitä että yritän vältellä konflikteja.
Konfliktien välttely on minulle tuttua henkilökohtaisessa elämässäni ja silloin se heijastuu myös koulu-ja työelämään. Ideoiden toteuttamiseen nämä heikkoudet ei kyllä vaikuta, vaan projektien alkuvaiheessa ja silloinkin vain ryhmätoiminnassa. Omatoimisissa projekteissa toteutan rohkeasti itseäni alusta loppuun asti. Ryhmätoiminnan projektin toteuttamisessa olen reipas ja avulias. En ole se henkilö, joka jää odottamaan että muut toimivat ja tekevät projektin valmiiksi.
” Työelämässä sinua ohjaa syvä tarve löytää työ, joka on linjassa arvojesi kanssa ja mahdollistaa merkityksellisen vaikuttamisen. Menestyt ympäristöissä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun, luovuuteen ja mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti muiden elämään. Luontainen empatiakykysi ja näkemyksesi tekevät sinusta erityisen sopivan ohjauksen, terveydenhuollon, opetuksen tai voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden tehtäviin.”
” Toisaalta aatteellisuutesi voi joskus olla ristiriidassa työelämän realiteettien kanssa. Saatat tuskailla arkipäiväisten tehtävien tai toimistopolitiikan suhteen, ja haluat mieluummin keskittyä suurempaan kokonaisuuteen sekä pitkän aikavälin tavoitteisiin. Tasapainon löytäminen mielekkään työn ja uran käytännön näkökohtien välillä on ratkaisevan tärkeää ammatillisen tyytyväisyytesi kannalta. Etsi tilaisuuksia, joissa pääset toteuttamaan luovuuttasi ja työskentelemään itsenäisesti ja samalla vaikuttamaan jonkin suuremman päämäärän toteutusta.”
Työelämästä testi on hyvinkin oikeassa. Haluan työelämältä eniten mielekkyyttä ja luovuuden hyödyntämistä. Työ, joka ei sisällä näitä kahta ei todennäköisesti kestä pitkään. Väkisin nyt tekee hetken aikaa melkeinpä mitä vain, mutta pidemmällä tähtäimellä työnteon pitää olla mielekästä. Omiin tärkeisiin arvoihini ei kuulu työ, vaikka se elämisen kannalta onkin yksi tärkeimmistä asioista. Olen ihmisiä, jotka pitävät vapaa-aikaa, omia projekteja ja muita elämän asioita tärkeämpänä, kuin työ. Silti sitä kyllä mielelläni teen, jos se on työtä mistä tykkään. Saahan siitä elantoa, millä tehdä asioita vapaa-ajalla. 🙂
Työnteossa arvostan rytmejä ja työaikojen toistumista. Työskentely onnistuu minulta parhaiten silloin, kun työpäivät ovat aina samaan aikaan ja saman mittaisia työviikkoja joka viikko. Minulle ei sovi vuorotyö ja mahdollisuuksien mukaan yritän sellaisia vältellä.
Urapolulla vaikuttavia piirteitä: Perfektionismi, kunnianhimo, motivaatio ja halu johtaa.
Vaikuttavat piirteet urapolulla osuvat hyvin oikeaan. Haluan korostaa piirrettä “halu johtaa”. Johtamisen halu on minulla suuri. Osaan kuvitella itseni ennemmin yrittäjänä, kuin jonkun toisen duunarina.
Yrittäjyys kulkee “veressäni” ja suurin osa tuntemistani ihmisistä on yrittäjiä. Minulla on siis hyvä ympäristö alkaa itse yrittäjäksi. Yrittäjänä pääsisin vaikuttamaan paremmin omaan työaikaani ja itse työhöni. Minusta löytyy myös ainesta olla hyvä johtaja.
Yrittäjäksi astuminen sisustusalalla on todella yleistä. Jos haluaa tehdä omanlaista ja erilaista lopputulosta sisustuksen maailmassa kuin muut, niin yrittäjyys on paras vaihtoehto. Yrittäjyys olisi minun kohdalla varmasti yksi parhaimmista vaihtoehdoista. Olen kuitenkin sitä vähän kammoksunut, niin kuin varmasti moni muukin siitä kiinnostunut. Suurimmat pelkoni sitä kohtaan on, että mitä jos ei osaakaan toimia yrittäjänä tai ei saa yritystä menestymään niin, että se pärjäisi.
Motivaatio on samalla minun vahvuus ja heikkous. Sillä motivaationi on kiinni minun muusta olemuksesta ja fiiliksestä. Minulla on kausia ja päiviä kun olen todella motivoitunut ja välillä minulta ei löydy sitä ollenkaan. Se on heikkous silloin, kun motivaation puute vaikuttaa työn etenemiseen.
Testi on onnistunut kuvailemaan hyvin omia puoliani. Olen pitänyt itseäni aina hyvänä ongelmanratkaisijana. Se on hyvä piirre sisustusalalla, koska sitä tulee tarvitsemaan jokainen suunnittelija. Minulle ei yleensä ole ylitsepääsemätöntä ratkaista asiakkaan ongelmia kohteesta.
Olen myös mielestäni hyvä suunnittelemaan asioita. Osaan suunnitella perusteellisesti miten ja milloin toteutan projekteja, että ne ovat määräaikaan mennessä valmiina. Tykkään tehdä kalenteriin aikatauluja ja luetteloita asioista, mitä tarvitsee tehdä.
Heikkouksissa testi antaa hassun sopivia puolia itsestäni. Perfektionisti on tullut jo esille aiemminkin ja myös se, että välttelen mielelläni konflikteja. Testi kertoo, että korkeat tavoitteeni ideoinnissa voi johtaa minut pettymyksiin käytännön todellisuudessa. Muistissani on monta tilannetta, missä olen suunnitellut ja ideoinut asian päässäni ja sitä toteuttaessa syystä tai toisesta en ole sitä samalla tavalla voinut toteuttaa tai lopputulos on ollut erilainen. Tämä, jos joku on saanut itsessäni pettymyksen tunteita ja välillä joskus jopa vihan tunteita ilmaan. Tässä minulla olisi opittavaa, miten reagoin asioihin, mitkä ei mene suunnitelmieni mukaan.
Henkilökohtaisen kasvun vaikuttavia piirteitä: Sinnikkyys, Itseluottamus, Sisu, Hallinnan tunne.
Sisustusala on laaja, monipuolinen ja luova ala. Luulen että juuri siksi olen tämän alan valinnut, koska täällä on mahdollisuus kehittyä jatkuvasti. Henkilökohtainen kasvumatkani kulkee yhdessä ammattini kanssa ja kun haluan kehittyä elämässä, niin todennäköisesti samalla kehityn ammatissani. Itseni ja paikkani löytämisessä yritän hyödyntää ja harjoittaa luovia tapoja ilmaista itseäni mm. maalaus, piirtäminen, kehon liike, lukeminen ja kirjoittaminen.
Näiden vaikuttavien piirteiden ansiosta olen hyvä ihmiskontakteissa ja sitä tarvitaan sisustusalalla paljon. Asiakkaan kanssa tarvitsee saada yhteys, että projekti onnistuu. Osaan olla kohtelias ja hyvä asiakaspalvelija näiden ansiosta.
Tässä on nyt aika hyvin kerrottuna, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia minulla on ammatissani, jota opiskelen. Kiitos 🙂
Tyrwään Joulutalo on vuonna 2018 perustettu jokavuotinen joulutapahtuma Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen tiloissa. Tapahtumaan osallistuu vuosittain useita eri Vammalan ammattikoulun aloja, ja tapahtuman ideoija ja ”luoja” on sisustusala. Tapahtuma saadaan aikaiseksi opiskelijavoimin opettajien avustuksella, ja se on alusta alkaen kerännyt suuren kävijämäärän; vuosien varrella määrä on vain kasvanut, ja vuoden 2024 tapahtuma teki ennätyksen tuloissa.
Nyhjää tyhjästä
-Sisustajien elämäntarina-
Eri aloilla on erilaiset periaatteet materiaalien hankinnasta ja työvuoroista, mutta sisustajien periaate on ”nyhjää tyhjästä”, eli käytetään kierrätettyjä materiaaleja ja hankitaan ne itse tai lahjoituksien avulla. Suuri osa materiaaleista on lahjoituksia, mikä tarkoittaa sitä, että tuotteiden muoto ja tyyli saattaa riippua täysin saaduista materiaaleista. Toisinaan materiaalihankintoja on tehty myös omalla rahalla niin opettajien kuin opiskelijoidenkin toimesta.
Logo on opiskelijoiden suunnittelema, ja vuosien varrella sen käyttämistä on kehitetty ja sovellettu erilaisiin tuotteisiin ja koristeisiin. Vuoden 2024 tapahtumassa logoa näkyi enemmän kuin aiempina vuosina, ja sen käyttämiseksi keksittiin uusia ja erilaisia tapoja. Uutena tuli leimasin, kultapaino ja suuri painettu kyltti. Leimasinta ja kultapainoa haluttiin hyödyntää mahdollisimman paljon, ja niin testattiin millaisilla materiaaleilla kultafilmi pysyi ja mihin kaikkeen muste tarttuisi. Loppujen lopuksi kultapainoa käytettiin vain koristeellisiin paperilahjakasseihin, mutta leimasin pääsi useampaan eri tuotteeseen ja kyltteihin.
Tapahtumaa aletaan suunnittelemaan jo lukuvuoden alussa, heti kun koulun ovet aukeavat. Sille ideoidaan mood board, joka olisi tapahtuman sen vuoden tyyli, jota haetaan tuotteissa, sisustuksessa ja koristelussa; tapahtumalle halutaan yhdenmukainen teema, jota kaikkien haluttaisiin ottavan huomioon. Mood board jaetaan jokaiselle osallistuvalle osastolle ja alalle.
Vuoden 2024 mood board. Tyyliksi valikoitui romanttinen vintage: edellisenä vuonna teema oli skandinaavinen ja neutraali.
Kuusikynttilöitä ja tapettitähtiä (2023)Pionikynttilöitä (2024)
Tuotteiden valmistusprosessi alkaa Pinterestin kartoituksella, jonka jälkeen ne kerätään kansioihin ja karsitaan teemaan sopivaksi ja suht koht helposti valmistettaviksi. Osa karsitaan pois vasta kun sen valmistamista ollaan testattu ja todettu sen olevan liian hankala aikaan nähden. Tämän jälkeen jaetaan tehtävää kaikille, myös niin että tekijöitä voi olla useampi vaihtelun ja mahdollisten poissaolojen vuoksi. Pitkin syys-talvea tehdään hankintareissuja erilaisiin liikkeisiin, kuten Ikeaan, kirpputoreille ja Tokmannille sekä yhteistyökumppaneille kuten CarSport Designille, Pihlgren & Ritolalle ja Seinäruusulle. Yhteistyökumppaneilta saatuja materiaaleja hyödynnetään jo valmistumassa oleviin tuotteisiin tai kehitellään jotakin uutta.
Kaikki sisustajien tuotteet ovat itse ideoituja ja valmistettuja.
Joitakin tuotteita toistetaan sekä kehitellään pidemmälle: esimerkiksi kynttilät sekä tapettitähdet ja- kuuset ovat tuotteita joita toistetaan. Kynttilöiden muoto on muuttuu joka vuosi, mutta esimerkiksi kuusikynttilöitä on joka vuosi jossain muodossa. Tapettitähtiä valmistetaan lahjoituksena saaduista tapeteista, joten väri ja tyyli määräytyy lahjoituksista. Myös kuusenkoristeita toistetaan, mutta konsepti, muoto ja tyyli vaihtuu vuosittain.
Rusettikuusenkoristeita (2024)
Rusettikuusenkoristeita (2024)
Tuotteet, joita itse olen ollut mukana tekemässä
Hillervo-hiiri (2023)
Hillervo-hiiren idea syntyi, kun joku mainitsi edellisinä vuosina myynnissä olleet eläinteemaiset tyynyt. Otin siis tehtäväkseni suunnitella tyynyn tapahtumaa varten, ja aloin luonnostella.
Luonnostelun jälkeen materiaalivalinnat tuli melkein automaattisesti. Opettajan kanssa nopeasti päätimme, että vakosametti olisi oiva materiaali keholle ja huopanenä sopi mainiosti nappeihin, jotka kaapeista löysin. Vaikein tehtävä koko hiiren kanssa oli itse leikkaaminen, ompeleminen ja viimeistely. Se vei aikaa sekä hermoja, ja jossain vaiheessa sain rekrytöityä muita opiskelijoita tekemään komponetteja ja
Ei Hillervosta loppujen lopuksi kovin tyynymäistä tullut, mutta persoonaa sillä kyllä on.
Kynttilät (2024)
Edellisen vuoden hiiri-oopperan jälkeen totesin, etten tänä vuonna halua olla tekemässä tekstiileistä mitään. Niinpä ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kynttiläpajaan, ja siellä olinkin päivittäin aamusta saakka sulattamassa massaa ja valamassa ne muotteihin.
Värien sekoittamiseen aluksi tiimiläiset loivat “reseptejä”, mutta loppujen lopuksi itse sekoitin näppituntumalla. Hyviähän niistä tulikin, sävyjä oli vanhasta roosasta ja valkoisesta ruskeaan ja havun vihreään.
Lokakuun puolivälistä tapahtuman alkuun oli saatu valettua yli 220 kynttilää, mukaan lukien kuuset ja pionit.
Millainen tapahtuma Tyrwään Joulutalo on järjestää?
Kiirettä piti, mutta kyllä se kannatti
-Sisustajat, todennäköisesti-
Tapahtuman järjestäminen on vaativaa, mutta työ palkitaan, kun näkee asiakkaiden saapuvan ja nauttivan tapahtumasta.
Oma persoonallisuus tyyppini on jo neljännen kerran peräkkäin ollut INFJ-T. INFJ-persoonallisuus tyyppiä kuvataan ”puolestapuhujaksi” ja T viittaa menestyshakuisuuteen, perfektionismiin ja tahdonvoimaan kehittyä. Kirjaimet INFJ tulevat sanoista Introversion, iNtuition, Feeling ja Judging.
Olen testin mukaan 72% introverted, 67% intuitive, 68% feeling, 75% judging ja 74% turbulent.
16 -personalities sivuston INFJ-persoonallisuuden mukaan heille muutamat läheiset suhteet, edellyttäen, että ne ovat myös aitoja, ovat tärkeitä. Jo pidemmän aikaa olen tunnistanut tulevani toimeen pienemmissä piireissä, jossa on minulle tärkeitä henkilöitä tai työpaikalla, jossa on suppea työryhmä. Vaikka viihdyn tärkeiden ihmisten kanssa, tarvitsen myös paljon omaa tilaa ja hetkiä, jolloin saan tehdä minulle mielenkiintoisia asioita.
Alassani pidän suunnittelu vaiheesta, kun saan tehdä työtä oman ajatusmaailman kanssa ja esittää asiakkaalle tai työryhmälleni ideoitani, kun sen aika tulee. Koen, että on tärkeää keksiä ideoita ensin omalla ajalla ja sitten keskustella ryhmänä lopullisesta työstä. Jos kaikki päätökset tehdään isona ryhmänä kaikki ajatukset sulautuvat yhteen ja jos valtaosa ryhmästä ovat samaa mieltä jonkun asian toteuttamisesta, täten todella monet muut ideat saattavat jäädä mainitsematta. Haluan ottaa huomioon kaikkien ideat ja osaan arvostaa sitä, jos henkilö on tehnyt omaperäisen idean tai inspiroitunut, jostakin jo olemassa olevasta luomuksesta. Tässä näkyvät introvertin ja intuitiivisen puolet.
Isona kynnyskivenä isojen ryhmäprojektien toteuttamisessa saattaa olla feeling puoleni. Otan välillä liikaakin vastuuta siitä, että toivoisin kaikilla olevan positiivinen mieli projektia toteuttaessa. Haluan, että kaikki tulisivat yhteisymmärrykseen eriävistä mielipiteistä huolimatta, joka välillä saattaa minut sivuuttamaan omia tunteitani.
Isoin haasteeni tulee olemaan uravalintani ja vakituisen työpaikan kanssa. Toki pystyn tekemään osa-aikaisia tai muita freelance töitä, mutta vaadin niihin tietynlaisen järjestyksen ja työajan työn toteuttamista varten. Tykkään pitää niin kotiani kuin aikataulujani järjestyksessä ja toivoisin, että nämä kaikki pysyisivät tasaisina elämäni kaikissa osa-alueissa. Tässä haasteekseni astuu myös itsetunnistettua perfektionismia sekä testin turbulent puoli.
Osaan tunnistaa itsessäni sen, että siedän stressiä paljon, mutta se kuluttaa minut loppuun. Mitä enemmän koen stressiä sitä vähemmän, haluan olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Saatan ottaa stressiä pienimmistäkin asioista, kuten aikataulujen muutoksesta. Aikataulujen muutos tarkoittaa minulle koko loppupäivän uudelleen kartoittamista ja aikatauluttamista, kun kaikki eivät mene jo ennestään tarkasti ajatellun suunnitelman mukaisesti.
Lähimmät ystäväni ovat tunnistaneet minussa introvertin piirteitä. Saattaa tulla tilanteita, jolloin toivoisin, että he lähtisivät kyläilemästä, mutta en kehtaa sanoa sitä heille suoraan. Olen enemmänkin, kuin testin kertoma tulos mutta uskon, että se kertoo minussa kuitenkin jotain keskeisiä piirteitä, joissa voisin kehittyä.
Mieleen painuvimmat vahvuudet olivat luovat ratkaisut, rivien välistä lukeminen, empaattisuus, ja varovainen viestiminen. Olen aina pyrkinyt olemaan hellä niin itselleni kuin muillekin, mutta välillä tulee hetkiä, kun asiat pitää sanoa niin kuin ne ovat. Silloinkin olen hyvin tarkka siitä, että viestini välittyy varmasti sillä tavalla, kun sitä tarkoitan. Heikkoudet, jotka resonoivat olivat perfektionismi, herkkyys kritiikille, prokrastinaatio, epärealistiset standardit, tunteiden ottaminen itseensä. Vaikka haluaisin kehittyä ja tulla paremmaksi, asettamani tavoitteet eivät vastaa sen hetkisiä kykyjäni. Mikäli tavoitteet ovat samalla tasolla, kuin taitoni, päädyn tekemään työni liian tarkasti, joka johtaa palautusten heitteille jättämiseen. Olen herkkä kritiikille etenkin silloin, jos en saa konkreettista palautetta tekemästäni työstä. Osaan arvostaa hyvää kritiikkiä, mutta useimmissa tilanteissa olen itsekin huomannut missä olen mokannut.
Tässä näkyy persoonallisuustyyppini, sekä se prosentteina. Koen että prosentit ovat juuri oikeilla paikoilla ja kuvastavat minua hyvin. Olen tehnyt 16-persoonallisuutta testin aiemminkin vuosien mittaan ja saanut aina saman tuloksen ja se on aina resonoinut minuun, myös aikalailla kaikki mitä INFJ-T persoonasta on sivustolla kerrottu on ollut itseäni kuvailevaa ja luonteeseeni sopivaa.
INFJ-T persoonallisuuden omaavat henkilöt ovat sivuston mukaan hiljaisia edelläkävijöitä, usein inspiroivia ja väsymättömiä idealisteja, resonoin itse tähän kyseiseen väittämään, sillä saan usein kuulla siitä, kuinka luova ja tahtoessani väsymätön olen. Tunnettuja henkilöitä, joilla on sama persoonallisuustyyppi ovat esimerkiksi Nelson Mandela sekä Martin Luther King, joka kertoo siitä, että INFJ-T persoonallisuustyypin omaavat henkilöt haluavat nousta esiin sekä vaikuttaa asioihin eivätkä tyydy vain ajelehtimaan läpi elämänsä tekemättä mitään.
Tuo kyseinen lause kuvastaa minua isosti, sillä pyrin vaikuttamaan huonoihin asioihin ympärilläni siten että kyseisestä asiasta tulisi parempaa ja koen omana velvollisuutenani saada jotakin hyvää aikaan tämän elämäni aikana. Samoin seuraava lause: ”Puolestapuhujaa edustaville persoonallisuuksille menestys ei johdu rahasta tai asemasta, vaan siitä että he etsivät täyttymystä, auttavat muita ja toimivat maailmassa hyvän puolestapuhujina”
Persoonani omasta kuvakulmasta. Olen itse hyvin analyyttinen ihminen eli analysoin koko ajan kaikkea ympärilläni, oli sitten kyse ympäristöstä tai ihmisistä ja aina kun näen mahdollisuuden vaikuttaa mihinkään asiaan tartun kyseiseen mahdollisuuteen heti. Olen myös todella varovainen sanomieni asioiden kanssa ja mietin todella tarkasti ennen kuin sanon mitään kenellekään, tämä siksi että haluan aina tuoda ihmisten parhaat puolet esiin enkä missään nimessä sanoa/tehdä mitään mikä heitä lannistaisi tai loukkaisi.
Saan eniten iloa silloin kun olen elementissäni eli auttamassa ihmisiä etenkin niitä, jotka ovat minulle läheisiä, siitä päästäänkin siihen, kuinka itse persoonana olen mieluummin vain muutamassa hyvin läheisessä kaverisuhteessa, kuin monessa ei niin läheisessä. Lempi lainaukseni kyseiseltä sivustolta on ”Kohtele ihmisiä ikään kuin he olisivat mitä heidän pitäisi olla, ja autat heitä tulemaan sellaisiksi, mitä he voisivat olla.” Johann Wolfgang Von Goethe’’ Oma ajatusmaailmani on ollut niin pitkään kuin muistan hyvin tuon tyyppinen, mutta tuen luettuani koin jonkinlaisen ’’ahaa’’ elämyksen.
Huono tapani on ottaa rakentava kritiikki hyvin henkilökohtaisesti ja raskaasti, vaikka kyseinen kritiikki olisi annettu ihan asiallisesti sekä sitä tarvittavassa tilanteessa. Alan usein myös yliajattelemaan kritiikkiä ja sen myötä koko työtä/tekemistäni, vaikka kritiikki olisi koskenut vain yhtä pienehköäkin asiaa. Olen myös huono antamaan kritiikkiä, sillä pelkään loukkaavani muita tai vieväni heidän itsevarmuutensa. Koen herkästi myös epäonnistuneeni tehtävissäni, jos en näe sen tuloksia tai positiivisia reaktioita muilta, joille tekemääni näytän.
Evermind sivuston mukaan sopisin yrittäjäksi, psykologiksi, life coachiksi tai muuksi henkiseksi suunnannäyttäjäksi. Nuorempana olisin halunnut psykologiksi, mutta nyt kun olen alkanut opiskelemaan ammattialaa, olen alkanut miettimään yrittäjäksi ryhtymistä myöhemmin elämässä. Olen kuitenkin päättänyt, että hakeudun jonkinlaiseen työpaikkaan, jossa saan auttaa ihmisiä ja tällä hetkellä kuvittelisin sen olevan jonkinlainen sisustusliike tai suunnittelufirma, jossa suunniteltaisiin esimerkiksi juhlatiloja.
Emalointi (Eng. enameling) on ikivanha tekniikka, joka on ollut käytössä jo tuhansien vuosien ajan. Se on prosessi, jossa metallipinta peitetään erityisellä lasimaisella kerroksella, joka sulatetaan kiinni pinnalle korkeassa lämpötilassa. Emalointi jakautuu teknilliseen ja taiteelliseen emalointiin. Emalointia käytetään niin koruihin ja koriste-esineisiin, kuin myös pintojen suojaamiseen koristelun lisäkis. Korualalla tietysti sitä käytetään enemmän koristelutarkoituksiin.
Emaloinnin historiaa:
Emaloinnin tarkka alkuperä on epäselvää, mutta on periaatteessa ollut mahdollisesti olemasta lasin keksimisestä lähtien. On arkeologisia todisteita siitä, että lasia on valmistettu ainakin 3000 eaa länsi Aasiassa, mutta ei ole olemassa todisteita siitä, että metallia oltaisiin emaloitu Aasiassa tai Egyptissä vielä Aleksanteri Suuren aikaan 323 eaa. Egypiläiset olivat taitavia metallien emaloijia, joilta todennäköisesti foinikilaiset, kreikkalaiset ja etruskit oppivat. Emalointi tunnettiin varhain myös Intiassa, Kiinassa ja Japanissa
Ehkä sen alkuperää voidaankin löytää 1400 eaa mykeneläiskulttuurista, jolloin kultaisten ornamenttien syvennyksiin sulatettiin sinistä lasia. Tai sitten 1200 eaa löydettiin kuusi cloisonné tekniikalla emaloitua kultasormiusta Koukliasta Kyprokselta.
Emalointi on saapunut Suomeen jo varhain, mutta tarkkaa aikaa ei tiedetä. On mahdollista, että emalointitaito on tullut Suomeen esimerkiksi itäisten naapureiden tai Ruotsin kautta.
Emalointia on käytetty Suomessa erityisesti korujen ja muiden koriste-esineiden valmistuksessa. Tärkeäksi käyttötarkoitukseksi emaloinnille tuli myös erilaisten metalliesineiden suojaaminen hapettumiselta ja korroosiolta. Esimerkiksi sairaalalaitteissa ja lääkinnällisissä tarvikkeissa emalointi oli yleinen suojausmenetelmä.
Suomessa emalointia alettiin tuottaa teollisesti 1900-luvun alussa. Tämä oli osa laajempaa teollistumiskehitystä, joka tapahtui Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa samoihin aikoihin. Teollinen emalointi mahdollisti suurempien määrien tuottamisen ja nopeutti tuotantoprosessia. Teollinen emalointi oli erityisen yleistä Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla, kun kotimainen teollisuus kasvoi ja maassa alettiin panostaa enemmän tuotannon automatisointiin.
Nykyään Suomessa emalointia käytetään edelleen monenlaisissa tuotteissa ja esineissä, vaikkakin teollinen emalointi on nykyään yleisempää kuin käsityönä tehty emalointi.
Eva Hidström (s.1930) onharvinainen suomalaisen emalitaiteen mestari, joka käyttää teoksissaan vahvoja hehkuvia värisävyjä. Suomessa hän on ollut ainoa henkilö, joka on täysin keskittynyt peittävään, esineen pinnan kattavaan emalin valmistukseen ja alan tiedon tuomiseen Suomeen. Eva Hidströmin isällä oli kultasepänverstas Salossa ja jo isoisä oli opiskellut alaa Pietarissa ja perustanut tämän yrityksen. Todella kiinnostava henkilö, josta olisi voinut tehdä ihan oman tutkielman.
Ainiin ja kai Faberge pitää mainita osana tätä historia kohtaa, koska ne työt ovat olleet aika merkittäviä myös emaloinnin osalta.
Tieteellistä puolta:
Emali on lasia. Se muodostuu alumiini-boori-silikaattilasista ja siihen lisätyistä väripigmenteistä, eli metallioksideista.
Lähes kaikki metallit sopivat emaloitaviksi, mutta nykyisin käytössä olevat ns. koruemalilaadut soveltuvat vain kuparille, hopealle, kullalle ja tompakille. Sen sijaan platinaa, nikkelipitoista valkokultaa, messinkiä, alumiinia, tavallista uuttahopeaa (alpakkaa) ja nikkeliä ei voi emaloida.
Kuparin emaloimaton pinta oksidoituu voimakkaasti polton aikana. Mitä hopeaan tulee, emali näyttää parhaimmalta hienohopealla, mutta se on muuten materiaalina liian pehmeää, joten emaloidut hopeakorut valmistetaan 925 hopeasta. Kuitenkin “solulangat”, jotka joskus luovat kuviin ääriviivoja emalipintojen välille, kannattaa tehdä hienohopeasta. Läpinäkyvät emalit näyttävät parhaimmilta vihertävällä kultaseoksella, jonka pitoisuus on vähintään 750 promillea. Korkeampi kultapitoisuus on vieläkin parempi. Myös 750-pitoinen palladium-valkokulta on hyvä tähän tarkoitukseen. Opaakkiemalit taas sopivat 585-kultaseokselle. Solulangat kannattaa valmistaa puhtaasta kullasta.
On kolmea erilaista emalia: opakki eli läpinäkymätön, transparentti eli läpikuultava sekä fondant eli kirkas, läpinäkyvä emali. Nykyään valmistetaan turvallisempia lyijy- ja kadmiumvapaita emalivärejä. Vanhoista emaleista voi löytyä haitallisia ja myrkyllisiä yhdisteitä.
On olemassa lasimaista (Vitreous enamel) emalia ja kylmäemalia koruille. Lasimainen emali on lasipulveria joka polttamalla sulatetaan metallin pinnalle. Kylmäemali taas ei vaadi polttoa, vaan se koostuu yleensä hartsista tai akryylipohjaisesta seoksesta, joka kovettuu ilman lämpöä kemiallisen reaktion avulla. Pinta on siis aivan erilainen, muovimainen. Lasi emalia voidaan käyttää kuivana tai märkänä tahnana. Märkänä levitetty emali pestään tislatulla vedellä, ja levitetään erilaisia työvälineitä apuna käyttäen (esim kiillotetuilla kuparitikuilla, hammastikuilla, sulkakynällä, nuppineulalla, vanhoilla vuokatuilla hammaslääkärin työkaluilla) levitetään kuparin päälle. Märkäemali kuivataan ennen polttoa.
Emalia myydään useimmiten värillisinä metallioksidijauheina, mutta myös edullisemmin murskattavina palasina. Se tietysti lisää itselle lisätyötä, koska palaset täytyy murskata hienoksi pulveriksi, ja sen puhtaus on varmistettava.
Emali poltetaan kiinni korun/metallin pintaan joko uunissa tai kaasuliekillä. Liekillä emalipinta ei hapetu yhtä paljon kuin uunipoltossa. Ja ilmeisesti esim. korjaustyöt kannattaa tehdä näin. Mikäli emalointia harrastaa vain harvoin, voi sitä sulattaa koruun myös perustoholla.
Emalia levitetään kappaleen päälle peittävä, mutta ohut kerros kerrallaan. Emalia voidaan kerrostaa luoden peittävämpää pintaa, tai muita efektejä peittävällä ja läpinäkyvällä emalilla leikkien.
On olemassa useita erilaisia emalointitekniikoita, joita käytetään eri tarkoituksiin ja materiaaleihin. Tässä on joitakin esimerkkejä:
Cloisonné-emalointi ( Soluemalointi/kammioemalointi): Cloisonné-emaloinnissa metallilanka muodostaa soluja tai osastoja, jotka täytetään emalilla. Ääriviivat ovat usein juotettu paikoilleen. Jokaisessa osastossa on oma värinsä. Lopuksi koko pinta poltetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin emali sulaa ja kovettuu kovaksi pinnaksi. Emalit saatetaan jättää ns. kuopalle, jolloin metallilankaääriviivat jäävät koholle näkyviin. Cloisonné-emalointia käytetään usein koruissa ja taide-esineissä.
Champlevé-emalointi (Kuoppaemalointi): Tekniikka, jossa metallipintaan kaiverretaan kuvioita tai syvennyksiä, joiden sisään sitten kaadetaan emali. Kun emalit ovat kuivuneet, koko pinta poltetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin emalit sulavat ja kovettuvat yhdeksi pinnaksi. Champlevé-emalointia käytetään usein pronssiesineissä ja taide-esineissä.
Basse-taille (Kohokuvaemalointi eli reliefiemalointi): Kuviot kaiveretaan matalan reliefin (taidelaji, jossa kuva kohoaa hieman taustaa ylemmäs) muotoon mm. siselöimällä, etsaamalla, leimaamalla, prässäämällä, kaivertamalla, vasaroimalla tai kuviovalssaamalla. Työ päällystetään kokonaan läpikuultavalla (transparent) emalilla. Kohopaikat hohtaa vaaleampina ja syvennykset tummempina. Käytetään mm. kunnia- ja rintamerkeissä.
Grisaille-emalointi: 1500-luvulla yleistynyt tekniikka, jossa tummalle pohjalle laitetaan valkoista emalia. Tällä tekniikalla syntyy sävykäs kuva sulattamalla yhteen tausta- ja pohjaemalia vähä vähältä. Grisaille-emaloinnissa käytetään vain yhtä värityyppiä, yleensä valkoista tai mustaa emalia, joka on ohennettu eri asteisiin. Tämä tekniikka käyttää koko pinnan peittämistä emalilla, joka sitten kuivataan ja poltetaan. Tämän jälkeen maalataan ohuita linjoja ja yksityiskohtia toisella emalilla. Grisaille-emalointia käytetään usein lasimaalauksissa ja mosaiikeissa.
Plique-à-jour-emalointi (Läpikuultava ikkunaemali): Tekniikka, jossa koruun tai esineeseen sahataan tai luodaan aukkoja, jotka täytetään emalilla. Tämä luo eräänlaisen lasimaalauksen ilmeen, joka päästää valon läpi. Tätä käytetään usein koruissa ja taide-esineissä. Alustana käytetään kiillelevyä tai erikoismetalliseosta, joka ei tartu kiinni sulavaan emaliin.
Scraffito emalointi (Raapetekniikka): Tarkoitus on nimensä mukaisesti luda kuviota raapimalla emalin pitnaa. Ensin emaloidaan ja poltetaan pohjakerros, jonka päälle levitetään toinen emalikerros, johon raavitaan kuvio ennen sen kerroksen polttoa. Näin pohjimmainen emalikerros tulee näkyviin kohtiin joista emalia poistettiin.
Paint-on-emalointi/Emalimaalaus: on yksinkertainen emalointitekniikka, jossa emali maalataan suoraan metallipintaan. Tätä tekniikka käytetään yleensä erittäin pieniin esineisiin, kuten koruihin. Voidaan luoda myös maalausmaisia efektejä eri värein ja varjostuksin yms.
Olen itse kokeillut vain sellaista emalointia, jossa kuparilevyn päälle soroteltiin emalijauheita hienolla siivilällä. Siinä oli tärkeää olla sekoittamatta eri värejä kuiviltaan, koska yli varissut jauhe kerättiin takaisin talteen. Värejä voi kuitenkin kerrostaa päällekkäin polttojen jälkeen. Eri värien ja peittävyyksien kanssa leikkiminen loi todella hauskoja ja näyttäviä efektejä, vaikka tekniika oli hyvin yksinkertainen. Myös scraffito tekniikalla sai luotua enemmän yksityiskohtia, tosin ei yhtä paljoa, kuin jos olisimme työskennelleet märillä emalitahnoilla. Emalia siroteltiin levylle ohut mutta peittävä kerros kerrallaan, jotta vältyttäisiin halkeamilta tai emalin irtoamiselta pinnasta. Välillä emalien värien lopputulosta oli mahdoton arvioida olemassa olevista testipaloita huolimatta, koska joskus ne vain reagoivat lämmössä ja yhdessä keskenään eri tavoin. Kun emalijauhe oli siroteltu kappaleelle, se nostettiin varovasti palettiveitsen avulla pienelle ritilälle, joka nostettiin emalointiuuniin. Sitä poltettiin tietyn aikaa, välillä pinnan sulamista seuraten. Myös polttoaika vaikutti sävyihin.
Hyvä tietää emaloinnista:
Emalointi tulisi yleensä suorittaa vasta viimeisenä vaiheena, koska emali ei oikein kestä uudelleen kuumentamista tai muuta kovempaa käsittelyä. Emalityö pitää siis suunnitella huolellisesti. Osien pitää kestää uunipoltto, ja siksi on käytettävä erityistä emalijuotetta, mikäli korussa on juotoskohtia.
Ennen emalin levittämistä pinnalle, on tärkeää putsata pinta huolellisesti, esim hiomalla. Vesijohtovesikin annattaa kunnolla kuivata ja pyyhkiä pois mahdollisten kalkkijäämien takia. Muuten emali ei tartu pintaan, vähänniinkuin juotos ei tarraa likaiseen tai rasvaiseen pintaan.
Märkäemaleita polttaessa emalin on pitänyt kuivua ennen polttoa kunnolla. Ymmärtääkseni kosteuden kiehuessa pois, muodostaa se vähintäänkin ilmakuplia ja epätasaisuuksia polttaessa.
Polttokertoja voi olla monia. Voidaan esimerkiksi tehdä näin: Poltetaan ensimmäisella kerralla pohjakerros, jonka jälkeen muutamalla lisäkerralla lisätään muita värejä tai kerroksia. Sen jälkeen saatetaan tehdä korjauspoltto, jossa yritetään korjata mahdollisesti syntyneitä kaasukuplia tai sulkeumia. Sitten voidaan tehdä viimeinen kiiltopoltto. Silloin uunin läpltilaa nostetaan, jotta emali sulaa nopeammin ja pinta tasoittuu, kiillottuu ja kirkastuu. Tämä polttokerta on lyhyempi kuin aikaisemmat.
Metalli kutistuu nopeammin kuin emali, jonka takia kappale on polton jälkeen jäähdytettävä hyvin hitaasti ja tasaisesti. Jos emali jäähtyy äkillisesti, emali saattaa haljeta ja lähteä kappaleesta irti.
Emalipintaa voidaan myös jonkin verran hioa tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kultasepän käsikirjan mukaan siihen voidaan käyttää karborundumvillaa, ja puusta (visakoivusta) tehtyä pyöreää kiekkoa kiillotuslaikkana, jota käytetään veden ja hohkakivijauheen kanssa.
Kunnon ilmastointi ja puhtaus ja pölyttömyys tilassa jossa emaloidaan on tärkeää. Työtilan tulisi olla täysin erillinen muusta kultasepän pajasta. Pienetkin pölyhiukkaset aiheuttaa reikiä emalipintaan, joita saattaa jopa olla vaikea paikata. Polttaessa syntyviä höyryjä ei ole hyvä hengittää. Polttokaasut pitää johtaa pois työtilasta. Ja likaisuus voi haitata emaloinnin onnistumisessa. Emalijauhetta ja seoksia ei saa päästää tavalliseen viemäriverkostoon, joten on sen hävittämiseen on keksittävä toinen tapa.
Lähteet: Tieteen termipankki 11.3.2023: Taidehistoria:emali. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:emali.) , https://www.britannica.com/art/enamelwork/History , http://www.timohapponen.net/emalointi/, Kultasepänalan Wiki , https://www.ganoksin.com/article/earliest-cloisonne-enamels/ , https://www.designmuseum.fi/fi/events/kokoelmanosto-eva-hidstrom/ , ja Kultasepän käsikirja
Skill stacking on pähkinäkuoressa ajattelumalli/tekniikka, jonka avulla henkilö voi erottua taidoillaan muiden joukosta, joilla on samaa osaamista. Omista vähän tavanomaisimmista taidoista voi oikein yhdistettynä koota jotain spesiaalia, mitä valtaosa ei enää välttämättä osaakkaan tehdä.
Mitä uniikimpi (ja samalla hyödyllinen) taitojen koktaili on, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää tai luoda itselle mielekkäitä töitä ja edetä urallaan, koska se auttaa henkilöä erottumaan massasta ja parantaa kilpailukykyä. Niin sanotusti se siis lisää työmarkkina-arvoa.
Jotkut taidoit eivät yksinään ole kauhean erityisiä tai hyödyllisiä, mutta rinnastamalla ne muihin taitoihin. Näistä taidoista ei tarvitse olla käynyt mitään virallista tutkintoa, tai olla jokaisessa maailman paras, vaan osaaminen riittää. Sillä on enemmän merkitystä, kuinka ajatuksella taitoja yhdistelee, ja mihin niitä käyttää.
Esimerkki skill stackingista kultasepällä: henkilö, joka on alun perin opiskellut kultasepän ammattia, voi kehittää ja laajentaa taitojansa lisäämällä taitoja kuten 3D-suunnittelua, markkinointia ja verkkokaupan hallintaa. Taitoihin voi myös lisätä jonkin muun materiaalin työstämisen erikoistaidon, esim aikaisemmin henkilö on tutustunut puun kanssa työskentelyyn; nyt hän voi hyödytää puuta elementtinä koruissaan. Tämä antaa hänelle mahdollisuuden työskennellä perinteisessä kultasepän ammatissa, mutta myös erottua ehkä joukosta.
Kaikki voivat hyötyä omien taitojen pohdinnasta ja yhdistelystä.
Luku 50 Härmäläisen insinöörin supliikkikurssi (s.223): “kolahti” sen käytännöllisyydellä tai konkreettisuudella. Se meni asiaan, jota pysyisi jopa heti hyödyntämään. Tosin se toi mieleeni aivan kamalan yliopiston professorin kommunikaatio kurssilta. Kolahti kumminkin.
Luku 19 Markkinahäirikkö on vuorineuvosta arvokkaampi arvonimi (s.89): Tämä käsitteli jännää ristiriitaa, joka on hyvin inhimillinen ja aina melko ajankohtainen. KAikki haluavat menestyä, mutta myös kuulua joukkoon. Joukosta erottutuminen herättää pelkoa. Varmaan tämä on jokin evolution jäänne. Luku puhui laumapaineesta, ja kuinka se ajaa meitä erottumasta. Mutta olemalla juuri omanlaisesi ja tekemällä erilailla kuin toiset, ja erottumalla voit oikeasti menestyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ihailisivat sinua, tai olisivat samaa mieltä. Tai hyväksyisivät. Luvussakin sanottiin se hyvin: “Tiedät onnistuneesi, kun joku suuttuu tai alkaa vähätellä tuloksiasi”. Kaikkia ei voi miellyttää ai pitää tyytyväisinä samaan aikaan. Vaikka kuinka yrittäisi. Tosin “markkinahäirillö” jutusta en ollut niin varma… Mutta “hyvä tarina, tuote ja markkinointi herättävät tunteita”. Muuten ne eivät nousisi pinnalle loputtomasta yltäkylläisestä merestä, joka on nykypäivän kulutuskulttuuri. Pääsanomana oli, että älä missään nimissä yritä myydä kaikille, vaan rajaa se tarkempaan ryhmään.
Myös luku 47 liittyi mielestäni aiheeseen ja kolahti. Luvun lopussa oleba teksti kiteyttikinnasian täydellisesti, “Jos Pisan torni ei olisi vino, kukaan meistä ei olisi ikinä kuullutkaan siitä. Vain epätädellinen ja vinksahtanut on kiinnostavaa.”
Tai luku 48; “Täydellinen on tylsää, eikä sellaiseen usko lapsikaan. Asiakkaita kiinnostaa eniten puutteellinen, epänormaali ja outo.” Siinä luvussa puhuttiin, kuinka se on itseasiassa väärin kun myyjä usein kuvittelee, että hänen ei pitäisi paljastaa tuotteistaan mitään huonoja puolia. Own the flaws. Totuus tulee kuitenkin esille, joten ei kannata yrittää piilotella niitä. Todennäköisesrti kaikki arvistavat rehellisyyttä ja luotettavuutta, kuin tyhjiä lupauksia.
3. Luku 45 Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti (s.201) “Kymmenen tärkeintä ei-virkettä”. Koko luku oli sanasta “ei” ja kuinka sitä kannattaisi käyttää/sen harjoittelua. Se luonnollisesti kolahti krooniseen miellyttäjä-persoonaan. Luvussa oli hyviä, selkeitä ja konkreettisia esimerkkejä, joita olisi kiva kanavoida omaan ilmaisuun.
Ei kolahtanut:
Luvussa 32 Asiakasta on turha yrittää muuttaa (s.147) oli oikeastaan loppujenlopuksi kyse asiakkaan huiputtamisesta… sen saamisesta ansaan, josta se ei voi perääntyä. Taktiikka tuntuu itsestäni iljettävältä manipuloinnilta, joka ei ole oikein. Jos niin täytyy tehdä, tuotteen tai palvelun on oltava paska, koska tarpeeksi hyvä se ei ainakaan ole jos asiakas pitää johdatella ostamaan käyttämällä häpeää taivuttelukeinona. Kätevä pieni psykologinen taktiikka. Sitten kirjassa suoraan käskettiin “Käytä tätä menetelmää törkeästi hyväksesi.” Mielestäni jos pitää luikerrella, et itsekään usko omaan tuotteeseesi. Tai itseesi.
Logon suunnittelu prosessi oli tuskaisa, ja sen aloittaminen ehkä vieläkin tuskaisempi, koska luovuus oli tukossa, enkä keksinyt mitään tähän tehtävään, millä olisi ollut itselleni merkitystä. Tehtävän teosta oli kuitenkin myös hyötyä, vaikka en mieleistä logoa siitä saanutkaan irti. Tuli muunmuassa opittua InDesigning, Adobe Illustratorin, ja Rhinon käyttöä – ja opittua myös vähän enemmän mistä en ainakaan tykkää.
Aluksi paineen alla heitin ilmoille nimi idean Kanto korusta kun jotain piti keksiä. Lähdimme kehittelemään siitä jotain tunnilla Harrin kanssa. Lähdettiin liikkeelle yksinkertaisesta ja geneerisestä, koska en osannut kuvailla mielikuvaani ollenkaan.
Kruunu -> alaspäin -> on myös puun kanto
Ihan kiva idea, mutta joku siinä tökkii ihan kamalasti. Ehkä kliseisyys, tai muoto. Myös nimi ja logossa sitä kirjaimellisesti havainnollistava kuva tuntuu… tyhmältä. Mutta nyt ollaan taas askel, ei lähempänä, mutta ainakin johonkin suuntaan. Suuntia on monia.
Tämä oli vähän tönkkö. Mutta kokeiltiin nyt kumminkin.
Tein joskus tällaisen (kuva alhaalla), koska töissä koko kesän puumerkkejä tehdessä huomasin, että nimikirjaimistani syntyi perhonen taikka keijukainen – jos siis oikein katsoi. Se oli väliaikaisesti ihan kivan näköinen.
Huomasin myös, että suurin osa koruntekijöistä ja luovista tekijöistä, joita pidän, toimivat omalla nimellään. Tuntuu, että ellei jollain yrityksen nimellä ole jotain todella vahvaa merkitystä, se luo etäisyyttä itse tekijään, ainakin minun mielessäni. Minulla on melkeimpä aina mudostunut yhteys ensin tekijään, jonka seurauksena olen gravitoitunut itse heidän tuotteisiinsa. Minullaon jostain syystä aina ollut merkitys ja se tarina suuremmassa roolissa kuin se itse tavara. Harvoin pelkkä kaunis koru kiinnostaa minua ja saa minut ostamaan sen.
Eli siis, lähdettiin vaihteeksi leikkimään lisää käsinkirjoitetulla “logolla” ja omalla nimellä. Se meni miten meni, koska yhtäkkiä en enää osannut muka kirjoittaa omaa nimeäni. Mutta tässä on millä leikiteltiin.
Lyhykäisyydessään skannailtiin, vektoroitiin ja rhinoiltiin ja tuli tehtyä mm. tällaisia asioita kokeilun vuoksi:
Sitten mietittiin pelkkää koivumäkeä, ja vetäistiin netistä koivunlehti PNG, ja luotiin siitä osa logoa:
Siinä on sitten samassa koivu ja mäki. Tai tulessa oleva Lonely Mountain tai joku vastaava fantasiavuorennyppylä jossa ehkä asustaa erakoitunut lohikäärme. Miten sen nyt tulkitsee… Se tietty jollain tavalla kutkuttaa omaa nörtti-sielua.
Tehtävän anto vaati esimerkin käytöstä, joten kovalla työllä ja tuskalla taiteiltiin tämmönen hirveen hieno käyntikortti joka varmasti räjäyttää kaikkien mielen:
Kivoja juttuja. Mikään ei oikein puhuttele minua tai tunnu omalta… Ehkä kun ei tällä kertaa oma sielu ja sydän ennättänyt mukaan. Mutta tällaisilla on hauska leikkiä.
