Tuotteistajan taskuraamattu
Luin Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan taskuraamatun ja mielestäni se oli mielenkiintoinen hyödyllinen, joitain asioita en ihan itsekkään tajunnut ja jotkut asiat kolahtivat jotenkin erittäin paljon.
6 – päätökset ovat töistä raskaampia
Tämä kolahti itselle, koska tunnistan omallakin kohdalla päätöksien vaikeuden ja asiakas tilanteessa se on vielä vaikeampaa kun autat toista.
Kuten luvussa sanotaan ‘hän kärsii mieluummin kuin päättää, mikä tarjolla olevista miellyttävistä vaihtoehdoista olisi paras’. ja se on jotenkin ihan totta.
Valinnanvaikeus ja päätöksen teko on erittäin vaikeita ja raskaita asioita.
Tämän takia sinun tulisi osata kertoa ja päättää asiakkaan puolesta asioita koska he eivät sitä osaa tehdä.
7 – kuinka monta vaihtoehtoa on liikaa
Tämä kolahti myös jotenkin erityisesti, koska valinnan teko jos on paljon vaihtoehtoja on erittäin vaikea ja siinä vähänniinkuin lamaantuu eikä saa mitään ajatuksia pyöritettyä.
Tuotteistajana sinun kannattaa rajata asiakkaan vahtoehtoja valmiiksi mutta pitää antaa asiakkaalle se valinnanvapaus silla se tuottaa mielihyvää ja se että kommunikoit asiakkaan kanssa tuo hänelle nähdyn olon ja yrität auttaa etkä vain yritä tunkea jotain hänelle. Mitä enemmän asiakkaalla on vaihtoehtoja sitä motivoituneempi hän on.
Vaihtoehtojen lomasta on vaikea valita sitä tiettyä ja sen takia miettiminen on tärkeää.
37 – mukava myy mulkkua paremmin
Tämä kyseinen luku kolahti, koska monet ajattelevat ettei sinun tarvitse olla mukava ja että eiköhän asiallisuus ole kuitenkin tärkeintä. Asia ei välttämättä ole niin. Ihmiset tuntevat olonsa mukavemmaksi kun sinä olet mukava ja osaat osoittaa empatiaa muita kohtaan. He kuuntelevat sinua vain silläkin jos olet mukavan oloinen mutta osaat osoittaa asiat suoraan ja asiallisesti, ei se paljoa vaadi.
Mielestäni asiakaspalvelussa tärkeintä on olla mukava ja sen huomaa kuinka ihmiset käyttäytyvät erilailla sinua kohtaan.
Itselle tämä tulee oikeastaan luonnostaan ja se tuo itsellekkin hyvät mielen.
Se ei aina ole helppoa näyttää mukavaa puolta jos asiakas on hankala tai ei muuten vaan huvita mutta mielestäni asiakaspalvelijoiden tulisi aina kohdella asiakkaita mukavasti.
15 – gurun tunnusmerkit
Tämä luku ei kolahtanut sillä se oli minulle vaikea lukea enkä oikein ymmärtänyt asiaa ja siinä ei oikein ollut järkeä omasta mielestäni.
Pohdintaa ja ajatuksia koskien Apusen ja Parantaisen kirjaa Tuotteistajan taskuraamattu. Kolme kohtaa, jotka kolahtivat ja yksi, joka ei. Essee blogiin.
aihe: 9 älä pelottele asiakastasi
aihe: 18 kun lauman yksimielisyys rakoile
aihe: 12 jos et ole mitään tai kukaan sinua ei kuunnella
9: oma mielipiteeni on sitä, että jos haluat saada hyvään vaikutuksen asiakkaisen ja lähes hyvää firmaan mainetta sinun piittäsi osata lähestyä asiakasta oikealla tavalla ja saada olo tervetuleksi. on kokemusta asiakas palvelusta ja kauppa työ harjoitellun kautta ja puutarhalla tekemässä töittä ja molemmissa on asiakas palvelua jonkin veran ja olla rehellinen asiakkaalle ja auta jos kysy apua tai tekee tilauksen. ja normaalisti hyvää asiakas palvelu on tehokas tehdä firman kuuluisaksi. ja pitää oma työ paikasi puhtaana ja kaikki roska roskiksissa, ja on kokemusta ja asioita mitä ei kannattaisi mokailla kuten jätä työ paikka sotkuiseksi, että sihisti työ / koulu paikat, että ei tulisi yli määräisiä vahinkoja tai vara tilanteita. ja en itse ole olut hyvää asiakas palvelussa en osannut auta asiakasta, jos he kysyivät apua tai halusi tiätää jotain kasveista tai tuotteista tai johtui sittä, että en ole tarpeeksi kokenut työläinen, että osaan auta asiakasta. mutta mitä oletetaan vaan harjoitelialta. ja rohkeutta pitää olla, että pääset etten päin (jos ymmärsin oikein tämän asian, jottenkin en ihan ymmärtänyt kaikkea mutta jotain)
12: jos haluat ihmisten huomion ja kuunnella suun piittä puhua ja kuunnella ja vaikka olisikin arka niin voi silti koita monia asioita pitää ota vaan itseäsi niska kiinni ja tehdä ja puhua ja yritä pysyä rauhassa ei kannattaisi aliarvioida ihmistä ulkonäön tai tunteiden kautta mutta mihin ihminen kykene
18: kaikilla saa olla oma mielipide mutta jos jollakulla on parempi mielipide asiasta miksi ei mennä sen asian perässä, joka saataisi olla toimiva ilman riitelyä, erimielisyksiä saa olla myös mutta asioista voi puhua koko työ porukkaansa ja aina voi miettiä muita keinoja selvitä asioita ikinä ei tarvitse riidellä eikä nostaa turha meteliä. ja kaikkeen on suremaksi osaksi on vastauksia hyviä tai huononija
Skill Stacking
Skill stacking is a completely new thing for me, so I have mixed feelings about it. In one hand, sure it`s useful. You can combine different skills for projects and learn something new or even learn new skills from those that you already know. But in the other, who really would want photographer who is kind of good or buy a painting from artist who´s art is okay.
I´ll stop being negative Nancy, for now. It’s nearly impossible to be perfect at something, let alone everything that you want to be good at. And thing is, whit skill stacking is that you don´t have to be the best, you just got to be little open minded and combine your skills to be better. Another thing is, you don´t have to do anything you don´t want to, you can do just those things that are in your comfort zone.
Would you look at that, negative Nancy is back. There are skills that you’re either good at or bad at, and skills that you simply need, for example, social skills. If you have poor social skills then that`s your loss, but if you’re good at it then good for you. In the blog we got example of Scott´s skills, writing, great artist and he`s a funny guy apparently. These skills make great comic writer. But what if your skill doesn’t combine like that. What if you’re good at gardening, photography and something useless as talking. What are you supposed to do whit that stack. I know it is far-fetched idea that all your skills would be useless together, but it still is possible ´what if´ situation, right.
For set decoration it is useful, since we can and do everything from anything. We need to know how to work whit many materials and equipment, we must be able to sew weld, do woodwork, use wood, paint, metal, fabric. There definitely is much more, but you get the idea from these. But of curse everyone has their favorite material and technique to use, so yes you could use only one technique, but that would limit what you could create. And if I something have learned I school it’s that the options on creating is unlimited, prefer cheap and lights material though. The point is, once you know how to use many different materials you can create so much more because, of course, you can combine different methods. Also, skills that you kind of have to learn are design and calculations, still working on those.
In a nutshell. I don´t know if this make any sense, but skill stacking is useful. My stupid what if situations are still standing. I guess this shows that writing is not on my skill stack.
Logo
Lätinää tähän
Lapponia – syventävä tutkielma
Lapponia Jewelry Oy perustettiin vuonna 1960 hopeaseppä Pekka Anttilan toimesta, mutta alunperin Lapponia tunnettiin nimellä Kruunukoru. Lapponian menestys alkoi todella vasta vuonna 1963, kun Björn Weckström alkoi muokkaamaan Lapponian korujen ilmettä, ja kansa innostui hänen luomastaan kokoelmasta. Vuonna 1979, Lapponia Jewelry palkittiin jo Tasavallan Presidentin vientipalkinnon, kun jo tuolloin valtaosa yrityksen valmistamista koruista meni vientiin. Myös suurinta osaa Suomen Lapponia myynneistä 1990-luvulla, eli noin 85%, saa kiittää ulkomaisista matkailijoista. Björn Weckströmin lisäksi Lapponian taiteilijoihin 1990 syksyllä kuuluivat Juhani Linnovaara, Poul Havgaard, Zoltán Popovits ja Christophe Burger.[2] 2009 taiteilijoihin kuului lisäksi myös Pekka Hirvonen ja Chao-Hsien Kuo.
Pekka Anttila
Pekka Anttila oli kiinnostunut yrittäjyydestä jo nuorena poikana, mutta kello- ja kultasepäksi hän alkoi opiskella vasta 1949, tutkittuaan ammatinvalintaoppaita. Opiskelut hän aloitti Suomen Kultaseppien Liiton Kultaseppäkoulussa, sillä tiesi tästä koulusta valmistuneen monta alan huipputekijää. Taiteellisia taipumuksia Anttilalla oli ollut aina, ja nämä toimivatkin hänen edukseen kultaseppäkoulutuksen aikana. Hän sai opiskeluaikanaan muun muassa hopeamitalin pohjoismaisessa Työ ja Taito-kilpailussa ja kisällinä toimiessaan voitti vuonna 1954 valtakunnan mestaruuden alan kilpailussa. Oman toiminimen Anttila perusti 1960.
Björn Weckström
Björn Weckström, joka suunnitteli Lapponialle muun muassa Avaruushopea-sarjan kaulakorun Planetaariset laaksot vuonna 1969, on tunnettu tyylistään luoda koruina enemmänkin pienveistoksia muistuttavia töitä, kuin perinteisiä korusepän töitä. Planetaariset laaksot tunnetaan erityisesti koruna 1977 Tähtien sota -elokuvan loppukohtauksessa Carrie Fisherin esittämän prinsessa Leian kaulalla. Tämän lisäksi koru on nähty myös vuonna 2007 Suomessa järjestettyjen Eurovision kilpailuiden finaalin juontajan Jaana Pelkosen kaulalla.
Korujen lisäksi Weckström on toiminut urallaan kivenveistäjänä. Weckströmin veistoksia löytyy esimerkiksi Helsingin Kluuvikadulta (Fazerin kukko), sekä Isolta Roobertinkadulta (Viheltelevä helsinkiläinen.) Korujen ja veistosten lisäksi Weckström on suunnitellut eräitä sarjatuotantolaseja Nuutajärven lasitehtaalle.
Weckström on vastaanottanut uransa aikana monia palkintoja; Pro Finlandia -mitali vuonna 1971, Kaj Franck -muotoilupalkinto vuonna 2013, Cavaliere dell’Ordine della Stella d’Italia -ansiomerkin Italian presidentin myöntämänä vuonna 2017, Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki itsenäisyyspäivänä 2023, sekä kulttuurin Suomi-palkinto vuonna 2024, muutaman mainitakseni. Weckström on siis alalla sekä sen ulkopuolella erittäin vaikuttava ja inspiroiva tekijä.
Lapponian historia
Lapponia Jewelry Oy toimi omana yrityksenään vuodesta 1960 asti. Se kuitenkin siirtyi Kalevala Korun omistukseen Elokuussa vuonna 2005, joka ilmoitti luopuvansa Lapponia-tuotemerkin käytöstä Tammikuussa 2020 ja keskittyvänsä Kalevala merkkiin. Lakkautus liittyi Kalevala Korun brändistrategian uudistukseen, jossa yhtiön korut koottiin kolmeen erilliseen linjaan Kalevala-brändin alle.
Anttila perusti Lapponia Jewelryn 1960, ja sai yhteistyökumppanikseen Björn Weckströmin vuonna 1963. Anttila ja Weckström olivat opiskelleet yhtä aikaa Kultaseppäkoulussa, joten he tunsivat toisensa jo entuudestaan. Weckström valmisti ensimmäisen niin sanotun Lapin-korun vuonna 1961, kun häntä pyydettiin valmistamaan koru pullollisesta Lemmenjoen kultahippuja. Anttila osti Lapin korut ja Avaruushopea -sarjoja varten kultaa myymällä omaa omaisuuttaan. He kehittivät sarjoja niin suurella hävikillä, että jopa kilosta kultaa oli kokeilujen jälkeen jäljellä vain noin 400 grammaa. Sarjojen korut ovat myyneet kuitenkin niin hyvin, ettei hävikki Anttilaa ja Weckströmiä juurikaan haitannut, sillä he ovat tehneet kaiken hävikin jo ajat sitten voitoissa takaisin. Lapin korut -sarjassa käytetylle lapin kullalle on useinkin ominaista tietynlainen punertava sävy jota on alettu kutsua Lapponia-väriksi.
Lapponian alkuperä juontaa juurensa Pekka Anttilan vuonna 1960 perustamaan toiminimeen, jonka toiminta sijoittui Helsingin Unioninkadulle. Kun yhtiön toiminta laajentui vuonna 1963, yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi, jonka nimeksi tuli Kruunu-Koru Oy. Lapponia Jewelry Oy nimen yhtiö sai vuonna 1974. Tätä ennen Lapponialla oli jo tytäryritys Lapponia Jewelry Ltd Lontoossa.
Anttila toimi elämänsä aikana Lapponia Jewelry Oy:n hallituksen puheenjohtajana, mutta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1985, hallituksen puheenjohtajaksi siirtyi hänen vaimonsa ja pitkäaikainen tukijansa Tuovi Anttila, joka oli jo toimittanut varatoimitusjohtajan ja henkilöstönhallinnan tehtäviä Lapponia Jewelry Oy:llä. Myös kaikki Anttiloiden lapset ovat töissä yrityksessä.
Ammatillinen tutkielma
Suomalaista käsityötä jo vuodesta 1937
Yrityksen perustaminen
Kalevala Koru on suomalainen korualan yritys, joka suunnittelee, valmistaa ja markkinoi kulta-, hopea- ja pronssikoruja Kalevala-tuotemerkillä. Yritys on alansa suurin Suomessa ja yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä koruvalmistajista. Kalevala Korun synty kytkeytyy vahvasti suomalaisen identiteetin, kulttuuriperinnön ja naisjärjestötoiminnan historiaan.
Yrityksen juuret ulottuvat Kalevalan satavuotisjuhlavuoteen 1935, jolloin kirjailija Elsa Heporauta alkoi pohtia tapoja tehdä suomalaisen kulttuurin arvo näkyväksi. Tämän pohdinnan seurauksena syntyi ajatus patsaan pystyttämisestä Kalevalan runonlaulajanaisten kunniaksi. Kun kansalaiskeräys ei tuottanut riittävästi varoja, patsashanketta vetänyt naistoimikunta perusti varainhankintaa varten yrityksen, joka myi Kansallismuseon muinaiskorujen jäljennöksiä. Näin käynnistyi Kalevala-korujen valmistus vuonna 1937, ja Kalevala Koru Oy perustettiin virallisesti vuonna 1941.
Yrityksen edelleen omistaa Kalevalaisten Naisten Liitto, joka tekee valtakunnallista kulttuurityötä. Kalevala Korun arvot ovat erityislaatua: kyse ei ole ainoastaan kaupallisesta toiminnasta, vaan kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävästä työstä, jonka tuottoja on käytetty ja käytetään suomalaisen kulttuurin edistämiseen.
Perinnekorujen löytyminen ja kaavoittaminen
Kalevala Korun perinnekorut perustuvat arkeologisiin löytöihin, joita on tehty eri puolilla Suomea rautakaudelta ja keskiajalta. Ensimmäiset 40 Kalevala-korua suunnitteli korusuunnittelija Germund Paaer muinaislöytöjen pohjalta. Nämä korut olivat pääosin solkia, ja niiden joukossa oli esimerkiksi Hannunvaakuna, symboli, joka on esiintynyt suomalaisessa esineistössä jo rautakaudella.
Perinnekorujen kaavoittaminen on vaativa prosessi, jossa alkuperäiset esineet toimivat inspiraationa, mutta niitä ei kopioida sellaisenaan. Muinaiskorujen muodot, mittasuhteet ja symboliikka tulkitaan uudelleen nykyaikaiseen käyttöön sopiviksi. Tämä edellyttää syvällistä historiallista ymmärrystä sekä teknistä osaamista, jotta koru säilyttää autenttisen ilmeensä mutta vastaa nykyajan käyttömukavuutta ja kestävyyttä koskevia vaatimuksia.
Muinaiskorujen mukaelmien rinnalle Kalevala Korun mallistoon on 1940-luvun lopulta alkaen tullut myös moderneja koruja. Näissä koruissa aikansa korumuotoilijat ovat tulkinneet suomalaisen luonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöitä, mikä on tehnyt Kalevala Korusta sekä perinteen vaalijan että modernin muotoilun edelläkävijän.
Korujen linjastovalmistus
Kalevala Korujen valmistus on aina tapahtunut Suomessa, ja nykyisin se on keskitetty yrityksen omalle korutehtaalle Helsingin Konalaan. Kaikilla Kalevala-koruilla on Avainlippu-tunnus, mikä kertoo kotimaisesta valmistuksesta. Korujen tekeminen perustuu suomalaisen käsityöperinteen ja modernin teknologian yhdistämiseen.
Uuden valukorun valmistus alkaa usein 3D-mallinnuksesta, jossa tulostetaan vaha-aihio, vaikka osa vaha-aihioista valmistetaan edelleen käsin. Vahamallit kootaan valupuuksi, joka upotetaan kipsiin. Kun vaha sulatetaan pois, sen tilalle kaadetaan sula metalli. Metallin jäähdyttyä kipsi poistetaan, ja koruaihiot leikataan irti valupuusta. Tämän jälkeen kultasepät viimeistelevät korut hiomalla, kiillottamalla ja pintakäsittelemällä.
Yhden korun matka alkutuotannosta myyntiin kestää keskimäärin kaksi viikkoa, ja sen aikana noin kymmenen ammattilaista työskentelee korun parissa. Pidän itse erityisen tärkeänä sitä, että tunnettu suomalainen brändi, joka rakentaa identiteettinsä suomalaisuuden ja kulttuuriperinnön varaan, ei ole siirtänyt tuotantoaan kehittyviin maihin. Kotimainen valmistus tukee suomalaista työllisyyttä, säilyttää harvinaista käsityöosaamista ja tekee suomalaisuuden arvostamisesta konkreettista, ei vain markkinointiin perustuvaa.
Oma kokemus korujen kanssa
Suomalainen perinnekulttuuri positiivisessa valossa
Oma suhteeni Kalevala Korun koruihin on vahvistanut käsitystäni suomalaisesta perinnekulttuurista elävänä ja arvokkaana osana nykypäivää. Kalevala-korut eivät ole vain historiallisia esineitä, vaan ne toimivat arjessa käytettävinä muistutuksina suomalaisesta identiteetistä, jonka itse koen erityisen tärkeäksi. Koen, että korujen kautta suomalainen perinne esitetään positiivisessa ja ajattomassa valossa, joka puhuttelee myös…toivottavasti… nuorempia sukupolvia.
Oma kokoelma kasvakoon
Oma Kalevala Korun kokoelmani kasvaa vähitellen, ja jokaisella korulla on oma tarinansa: syntymäpäivä, saavutettu tavoite jne. Kokoelma edustaa minulle paitsi esteettisiä arvoja myös suomalaista käsityötaitoa, historiaa ja muotoilua. Ammatillisesta näkökulmasta kokoelman kartuttaminen syventää ymmärrystäni korumuotoilusta, materiaaleista ja kulttuurisista viitteistä. Toivon, että kokoelmani kasvaa ajan myötä ja säilyy osana omaa henkilökohtaista kulttuuriperintöäni.
Logon suunnittelua
Logossa mieleni tekee lähinnä leikitellä tekstillä ja löytää paras mahdollinen muoto sille. Haluaisin logon joka sopii tyyliini sekä ihmisenä että koruntekijänä. En välttämättä halua logosta selviävän automaattisesti että kyseessä olisi korualan yritys.
Tämän julkaisin hyvillä mielin
Tässä elämäni ensimmäinen ISSUU. Hitsin vaikeaa tämän loppuunsaattaminen oli. Ehkä osaan jo wordilla tekstiä ja kuvaa pukata, mutta tämä oli kaameaa. En ole syntynyt tietokoneihmiseksi, mutta hienoa on, että jotain oppia tarttuu meikäläiseenkin. Enemmän kun paljon täytyi, Suomen kauneimman kaupungin, Suomen Turun, Harrin neuvoa, opastaa ja työstää tätä, jotta maaliin pääsin. Itse tarinan ja kuvien tuottaminen ei tuota vaikeutta minulle. Tässä tekstissä on hyvin henkilökohtaista minun elämästäni. Ehkä sen luettuasi, ymmärrät, että ei elämä aina sillain mene, kuin suunnittelee. Elämä menee niin, kuin se menee. Täytyy uskaltaa elää omalla tavalla. Hyvin myös kiitollinen olen tästä saavutuksesta. En ilman tätä opiskelua olisi päässyt näin mielenkiintoista juttua tekemään. Kiitos Harri sinulle kärsivällisyydestä. Olet symppis ope, minulle suuri kunnia saada olla oppilaasi.
T. Seija Hietaniemi, LAV24