Saimme tehtäväksi tehdä testin sivulta ”16 Personalities” ja selvittää mihin persoonallisuustyyppiin itse kuuluu. Tulokseni oli Johtaja ESTJ-A.
Tulos yllätti, mutta samalla tuntui aika selvältä. Olen ulospäinsuuntautunut persoona, vaikka samalla tarvitsen selkeästi päiviä, jolloin en näe ketään muuta, kun puolisoani tai joskus olisi kiva olla ihan vaan yksin. Yritän perustella valintani, ajatukseni sekä ongelmatilanteet aina loogisesti. Teen päätöksiä myös tunteella, mutta hyvin harvoin. Jos asiassa ei ole selkeää logiikka, koen ahdistusta. Jo lapsena olin ärtynyt ja stressaannuin, jos minulle ei selkeästi kerrottu mitä seuraavaksi tapahtuu ja miksi. En pidä yllätyksistä ja siksi yläasteella inhosin äidinkielen tunteja, koska opettajamme saattoi tunnin lopussa sanoa, että hänellä on seuraavaksi tunniksi suunniteltuna yllätys ja tiesin, että se tarkoitti näyttelemistä (En voi sietää näyttelemistä). Koko loppuviikko meni siihen, että stressasin mikä tämä ”yllätys” mahtaa olla. Yksi syy stressaantumiseen yllätyksistä on se, että haluan suunnitella asioita pitkälle, jopa viikkojen päähän kyseisestä hetkestä. Tällöin en voi suunnitella asioita, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Olen lapsesta asti ollut hyvin määrätietoinen sekä motivaatio-ohjautunut. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen valmis menemään vaikka p*erse edellä puuhun, jos koen asian olevan tärkeä. Jos taas koen, että asioista ei ole minulle mitään hyötyä, teen sen silmät kiinni vasemmalla kädellä. Minun pitää myös aina olla paras kaikissa asioissa, jotka koen itselleni tärkeiksi. Siksi ehkä olen taitava tietyillä osa-alueilla, koska kisaan jatkuvasti muiden ihmisten kanssa ja kehitän itseäni. Epäonnistuminen on pahin painajaiseni, pelkään sitä, etten olisikaan hyvä. En halua näyttää isolle yleisölle mitään, mikä on omasta mielestäni kesken tai jotenkin huono. Olen silloin haavoittuva, helppo saalis. Olen myös erittäin kriittinen itseäni kohtaan. Saatan arvostella itseäni sellaisissa asioissa mihin en edes kiinnitä huomiota muiden ihmisten kohdalla. Esimerkiksi ”maailmani kaatuu” siihen, jos huomaan vaatteissani tahran.
Tulos kertoi Johtaja – persoonien olevan tunteettomia. Olen asiasta hieman eri mieltä. Olen todella empaattinen ja viimeksi taisin itkeä, kun koira maalasi taulun TikTokissa. Minulla kuitenkin on tunteissa on/off-nappi. Kykenen sammuttamaan tunteet kokonaan pois ja olemaan ”tunteeton paska” niin, kuin sivuilla kuvaillaan, mutta yleensä se vaatii sitä, että minua on loukattu todella paljon tai ylitseni on kävelty liian monta kertaa. Olen melko kiltti ja otan yleensä toisten kiukuttelua vastaan pitkänkin aikaa ja suutun huonosti. En edes muista kunnolla, milloin olisin räjähtänyt toiselle. Näytän pahan mielen ennemmin edellä mainitulla tunteettomuudella ja kylmyydellä, se toimii niin sanottuna suojakuorena minulle.
Testissä mainittiin myös, että en siedä valehtelua. Tämä pitää täysin paikkaansa. Äitini on aina sanonut, että valehtelijalla täytyy olla hyvä muisti. Itselläni on hyvä muisti ja kiinnitän jatkuvasti ympäristööni huomiota, pienimpiä yksityiskohtia myöten. Joskus muistiani on jopa kuvailtu pelottavaksi läheisten toimesta, koska pystyn muistamaan selkeästi asioita monien vuosien takaa.
Elämässä ehkä tärkeintä minulle on oikeus ja tasa-arvoisuus, haluan aina olla mahdollisimman oikeudenmukainen. Joskus olen valmis ottamaan itse kuraa niskaan ja puolustamaan ihmisiä, jos koen, että joku toinen henkilö kokee epäoikeudenmukaisuutta tai joutuu ottamaan toisen ihmisen syyt niskoilleen.
Vaikka koen itseni aika vahvaksi, periksiantamattomaksi ja oikeudenmukaiseksi ihmiseksi, tuntuu välillä siltä, että jyrään heikommat. Koska en pidä vetkuttelusta ja olen melko suorasanainen, saatan ja välillä sanonkin ilkeästi ihmisille. Katselen yleensä aika pitkään ja pidän suuni kiinni, koska en halua tuomita ihmisiä heti ensimmäisellä hengenvedolla, mutta jos luottamukseni pettää, ei sitä saa enää ikinä takaisin. Pidän sitä huonona luonteenpiirteenä, koska prosessi siihen, että voin luottaa ihmiseen on pitkä ja se, kuinka nopeasti menetän pienimmästäkin virheestä luottamukseni, tekee ihmissuhteiden solmimisesta hankalaa. Haluan myös, että asiat tehdään minun pillini mukaan, onneksi iän myötä tiimityöskentelytaitoni ovat parantuneet ja osaan joustaa paremmin. Mutta edelleen, minun on hankalaa nielaista se, että en voi päättää kaikesta ja joudun toteuttamaan ideoita, joista en pidä niin paljon tai jos koen, että jonkun toisen ehdotus olisi ollut paljon parempi.
Mitä mieltä puolisoni oli testituloksesta:
Hänen mielestään tulos piti hyvin paikkaansa. Hän totesi, että eiköhän se ole aika selvää kenen pillin tahtiin kotihommia tehdään. Onneksi hän kehui myös järjestelmällisyyttä, talouden suunnittelua sekä sitä, että olen valmis kääntämään maan ympäri rakkaiden ihmisten takia. Ehkä tässä ei sittenkään olla ihan täysin mitään Kersantti Karoliinoita.
