Olen ollut aina aika huono lukemaan kirjoja ja kirjan pitää olla erityisen mielenkiintoinen sekä mukaansatempaava, että jaksan edes tekijän esisanojen ohi.

Apusen ja Parantaisen kirja oli poikkeus. Minulla oli ehkä hieman ennakkoluuloinen asenne kyseistä “taskuraamattua” kohtaan. Kun katsoin kirjaa napatessani sen kirjastosta, mietin vaan päässäni, että ” tämä ei voi olla mitään muuta, kun kapulakielistä tietokirjatekstiä, joka toimii parempana unilääkkeenä, kun isku takaraivoon”. Olin kuitenkin väärässä, kirja vei mukanaan humoristisella kirjoituksella ja mukavan pituisilla kappaleilla.

Minulla on lapsesta asti ollut kuri kotona ja vanhempani ovat olleet käytöstavoista erityisen tarkkoja. Kasvaessani tarhaikäiseksi, vanhempani halusivat minun menevän englanninkieliseen tarhaan. Käytöstapojen merkitys korostui siellä erityisen paljon, me kaikki varmaan tiedämme, kuinka muodollinen maa Iso-Britannia on. Siksi minun silmääni iski kappale 22 “Kiitoksen ihmeellinen voima”. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä nyt muutaman vuoden ja mikään ei rasauta rusinoita sen enempää, kuin se, jos et saa kiitosta työstäsi. Ihminen on todellakin valmis tekemään töitä sellaisen henkilön eteen, jolla on hyvät käytöstavat ja osaa kiittää. Kun luokseni tulee asiakas, joka on kohdellut minua epäasianmukaisesti sekä töykeästi, alan alitajuntaisesti kohtelemaan henkilöä eri tavalla, kun muita asiakkaita. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin itse hänelle tökerö, mutta teen työni hyvin, mutta en yhtään enempää.

Myös se on hyvin tärkeää, että osaa kiittää kanssaeläjiä silloin, kun itse mokaa tai tekee virheen ja he ymmärtävät sinua. Olen monesti työssäni esimerkiksi kuullut asiakkaan nimen väärin ja papereihin on tullut Minna Virtasen sijaan Minttu Vartanen. Iso moka, ei varmaan Minttu Turussa ilahtuisi siitä, että hänen ovelleen ilmestyisi 900 euron tapettilaatikko laskun kera. Kun asiakas tapahtuneesta mokasta huomauttaa, on paljon helpompaa myös itselle, että myöntää tehneensä virheen ja kiittää asiakasta siitä, että hän huomautti siitä ja pelasti itse asiassa myös minun nahkani samalla.

Sitten päästän omaan lempiaiheeseen kappaleen 48 “Paljasta paskatkin puolesi” myötä. Joskus on todella hankalaa myöntää itselleen saatikka sitten muille ihmisille huonot puolensa. On kuitenkin ihan hemmetin vapauttavaa sanoa, että “kaverit hei, mä oon sitten ihan paska tässä hommassa”. Ei tule itselle kiusallista tilannetta, kun joudut homman eteen, jota et niin osaa ja sinua ei myöskään (paitsi jos työkaverit on empatian puutteesta kärsiviä ankeuttajia) laiteta tekemään sellaista työtä, johon et ole kykenevä. On myös yritykselle plussaa ajankäytön sekä resurssien suhteen, jos työtehtävät hoitaa henkilö, joka ne hallitsee eikä henkilö, jolla on muutkin sormet, kun peukku keskellä kämmentä.

Ihminen tai ainakin suurin osa on psykologisesti rakennettu niin, että se ei lyö jo lyötyä. Kun uskaltaa olla haavoittuva, herättää se luottamusta sekä arvostusta ihmisissä. Ei ole mitään rasittavampaa, kun henkilö, kenen on jatkuvasti pullisteltava “saavutuksillaan” ja oltava aina kaikessa oikeassa. Todellista rohkeutta on ottaa suojamuuri pois edestä ja seistä heikkouksiensa sekä vahvuuksiensa takana.

Kappale 16 ” Lauman paine jyrää järjenkin alleen”. Tämä kuvio lähtee toistumaan jo ala-asteelta alkaen. Kun yhdellä oli viisi toppia päällekkäin, niin kohta koko luokalla oli viisi toppia päällekkäin. Eikä kukaan viitsinyt sanoa, että

A) Tämä tuntuu aivan kamalalta

B) Tämä näyttää ihan kamalalta ja

C) En oikeasti edes tykkää tästä

Ihminen on rakennettu kulkemaan lauman mukana, se tuo turvaa sekä kuuluvuuden tunnetta johonkin. Se, että uskaltaa kulkea omia teitään vaatii aivan järkyttävän huojumatonta itsetuntoa. Suomalainen ihminen on mielestäni laumapaineen malliesimerkki. Olemme sen verran hiljaista ja vaatimatonta kansaa, että helposti alkaa ajattelemaan, että “kyllä minäkin, kun naapurin Seppokin”. Mikä muu kansa jonottaa muoviämpäriä räntäsateessa kahdeksan tuntia, kysynpähän vaan. Kun lauma painostaa tarpeeksi on helppo luopua omasta kyvystä ajatella, koska kyllä lauma hoitaa sen minun puolestani.

Kuljen bussilla melkein joka päivä ja vuoro, jolla menen on usein täynnä yläastelaisia. Heidän juttujaan kuunnellessani, olen huomannut, kuinka haastavaa ja vaikeaa on ajatella omilla aivoillaan ja kuinka kiitollinen olen siitä, että olen aina pyörinyt melko kelvoissa kaveripiireissä. Monesti porukan arimman ja kilteimmän tunnistaa siitä, että se väkisin imee tupakkaa posket punaisena ja yskii keuhkonsa pihalle, koska mieli ei tekisi, mutta ryhmä paineistaa tähän. Ryhmässä on aina “kuningatar”. Häntä ei koske säännöt ja muiden ryhmäläisten nöyryyttäminen onnistuu ilman ongelmaa. Kuningatar on kuitenkin itse ryhmän heikoin ja paineistavalla käytöksellään hän ajaa toisten huomion hänestä itsestään pois.

Olen itse toiminut muutaman kerran lauma-ajattelun paineistamana. En vaan millään kehtaa ottaa siideriä, kun kaikki muut ottavat vettä. Mutta miksi hitossa en sitä siideriä voisi ottaa? Jos haluaa luoda uuden lauma-ajattelun, pitää itse olla rohkea ja repiä itsensä siitä ensin irti. Olen sitä mieltä, että menestyneimmät firmat ovat juuri tehneet näin. Esimerkiksi Apple, he ovat onnistuneet luomaan niin vahvan brändin ympärilleen, että siitä on lähes mahdotonta kieltäytyä.

Kappaleesta 4 “Hintalappu ei valehtele” olen oikeastaan täysin eri mieltä. Vaikka edellä mainittu lauma-ajattelu voi paineistaa tukemaan tuotetta, joka on ylihinnoiteltu sekä keskinkertainen, hintalappu silti valehtelee.

Olen itse melko tarkka raha-asioista ja yritän aina etsiä halvempaa tai kannattavampaa vaihtoehtoa. Vuosien varrella esimerkiksi tietyt merkkibrändit ovat nostaneet hintojaan ja samalla huonontaneet laatuaan. Huomasin tämän kerran pyöriessäni Stockmannilla ja katsoin yhtä paitaa, jonka merkkiä en nyt kerro. Minulla itsellä on kyseisen merkin paita monen vuoden takaa. Tässä paidassa merkkilappu kertoo minulle paidan olevan 100% villaa ja valmistettu Isossa-Britanniassa. Nyt vuosien jälkeen paita on enää 50% villaa ja loput jotain muovisekoitteista materiaalia ja paita valmistetaan Kiinassa. Hintalappuun hintaa on tullut lisää yli 20%. Hintalappu siis valehtelee minulle, maksan enemmän ja maksaisin myös huonosta laadusta. Hinta ei siis aina ole verrannollinen laatuun tai hienouteen.

Tärkeää on luoda hinta, joka tuo tuottoa itselle, mutta myös hinta, jonka voi sanoa asiakkaalle ilman, että rikkoo katsekontaktin. Voiton ei kuuluisi omassa arvomaailmassani syntyä huijaamalla vaan rehellisesti. En tarkoita sitä, että tuote pitää hinnoitella niin alhaiseksi, että myynnin jälkeen omaan käteen ei jää mitään. Mieti mitä itse maksaisit tuotteesta ja paljonko siihen on mennyt resursseja ja aikaa. Jos itse sanot ” no en kyllä maksaisi mitään” älä sitten edes ajattele tuotteen myyntiin laittamista. Hio se täydellisyyteen, silloin voit asiakkaalle sanoa hymyssä suin hinnan, kun itsekin uskot siihen.

Kirjat oli hyvä ja tarpeellinen tähän kohtaan opintoja. Itsekin mietin yrityksen perustamista, joten koin saaneeni kirjasta erilaisia näkökulmia sekä ajatuksia. En toki kaikissa asioissa ole samaa mieltä ja koen, että kirjasta on haluttukin tehdä provosoiva ja keskustelua herättävä. Pääasia on, että tietää mihin uskoo ja minkä takana seisoo eikä ole lauma-ajattelija!

Minua on pitkään miellyttänyt sana “interiors” ja halusin sen olevan logossani, koska se liittyy alaan sekä on kansainvälinen. En halunnut etunimeäni logoon, koska minulla on pieni s-vika ja ajattelin, että puhelimeen vastatessani nimi puuroutuisi. Halusin kuitenkin, että logossani on jotain, joka yhdistää yrityksen nimen minuun. Sukunimeni Luoto tuntui oikealta. Koska se myös liittyy luontoon, sai logo pienen kultaisen ympyrän, joka on karttamerkeissä luodon merkki.

Toinen tärkeä asia logossani minulle oli ajattomuus. Mikään ei ole minusta niin luotaantyöntävää, kun yritys, jonka ulkoinen habitus antaa olettaa, että se on juuttunut aikaan. Siksi pysyin mustassa ja kullassa, kaksi klassista väriä, jotka ovat aina yhtä paljon muodissa, kun pois muodista. Kaunon piti olla helposti ymmärrettävissä, jotta se ei muutu epäselväksi vaikka logo olisi pienenä sopimuksen kulmassa.

Malli logon käytöstä käyntikortissa