Essay Skill Stacking: Being awesome with Average Skills

In his article “Skills Stalking: Being awesome with Average Skills,” Jason link explores the idea that success doesn’t always require mastering a single skill. Instead, he introduces the concept of skill stacking, which means combining several ordinary skills to create a unique and valuable combination. This idea challenges the traditional belief that to succeed, one must be the best at one specific thing. 

The main idea of the article is that having multiple moderately developed skills can be more powerful that being an expert in just one area. For example, a person who is an average writer, good at communication and knows a bit about marketing can become a successful content creator or entrepreneur. According to link, what matters most is how you combine your abilities a way that makes you stand out from others. 

The concept of skill stacking also emphasizes lifelong learning and versatility instead of focusing only one field, link encourages people to try new things and build a broad foundation of skills. This approach is especially relevant in today world, where technology and work environments change rapidly. New situations often require the ability to apply different skills creatively. 

From my point of view, the article is both inspiring and practical. It gives hope to those who don’t feel exceptionally talented in any single area. Skill Stacking shows that anyone can succeed as long as they are willing to learn, combine their strengths and use them in unique ways. The article encourages readers to value diversity in skills and to understand that true competence often lies at the intersection of different ambitions. 

In conclusion, link’s mesage is clear success isn,t only about talent of perfection. It’s built on curiosity, continuous learning and the courage to combine your skills in new ways. Skills stacking remind us that even average abilities can lead to greatness – if you know how to stack them right. 

Personallisuus testi

ISFP-T -persoonallisuustestin tulos ja sen merkitys minulle 

ISFP-T persoonallisuustestin mukaan seikkailijat ovat luovia, herkkiä ja rauhallisia ihmisiä, jotka arvostavat vapautta ja haluavat elää hetkessä. He nauttivat omasta ajastaan, mutta ovat samalla empaattisia ja välittäviä muita kohtaan. Seikkailijat haluavat ilmaista itseään omalla tavallaan, usein erilaisten luovien keinojen, kuten taiteen, musiikin tai kirjoittamisen avulla. 

Testin kuvaus vastaa yllättävän hyvin omaa luonnettani. Koen olevani rauhallinen ja ystävällinen ihminen, joka pyrkii välttämään turhia ristiriitoja. En viihdy ympäristössä, jossa on paljon stressiä ja melua, vaan tunnen oloni parhaaksi rauhallisessa ilmapiirissä. Minulle on myös ominaista, että haluan tehdä asiat omalla tavallani enkä aina seuraa muiden esimerkkiä. Arvostan vapautta ja sitä, että voin toteuttaa itseäni ilman liiallista painetta. 

Testin mukaan ISFP-tyypit elävät usein hetkessä ja seuraavat tunteitaan sen sijaan, että suunnittelisivat kaikkea tarkasti etukäteen. Tämä pitää osittain paikkansa myös kohdallani. Osaan olla spontaani, mutta pidän silti jonkin verran järjestyksestä ja suunnitelmallisuudesta, erityisesti silloin, kun kyseessä on minulle tärkeä asia. Testin kuvaus herkkyydestä muiden tunteille ja ympäristön tunnelmalle on myös hyvin todenmukainen. 

Tulokseni turbulentti T-puoli tarkoittaa, että reagoin herkästi asioihin ja saatan olla joskus epävarma itsestäni. Tämä kuvaus pitää paikkansa: huomaan usein miettiväni liikaa sitä, mitä muut ajattelevat minusta. 

61 % introvertti: 
Viihdyn hyvin omissa oloissani ja tarvitsen rauhaa palautuakseni. En kuitenkaan ole täysin sulkeutunut, vaan pidän ihmisten seurasta silloin, kun ympärilläni on hyvä ja luotettava ilmapiiri, esimerkiksi ystävieni kanssa. Viihdyn parhaiten pienissä ryhmissä ja tilanteissa, joissa voin olla oma itseni ilman suurta painetta. 

69 % tarkkaavainen: 
Keskityn mieluummin siihen, mitä näen ja koen ympärilläni, enkä pelkästään teoreettisiin ideoihin. Tämä näkyy arjessani siten, että kiinnitän paljon huomiota väreihin, tunnelmiin ja yksityiskohtiin. Piirre sopii hyvin yhteen sisustussuunnittelun kanssa, sillä alalla tarvitaan kykyä havainnoida tiloja, materiaaleja ja kokonaisuuksia tarkasti. 

51 % tunteellinen: 
Teen usein päätöksiä sydämellä ja arvostan empatiaa sekä ihmisten välistä ymmärrystä. Tämä näkyy myös työssäni: haluan, että suunnittelemani tilat tuntuvat hyviltä ja luovat positiivisen olon. Minulle sisustussuunnittelu ei ole pelkästään ulkonäköön liittyvää, vaan myös tunnelman ja viihtyvyyden luomista. 

56 % tutkiva: 
Testin mukaan olen joustava ja sopeudun helposti muutoksiin, enkä tarvitse tiukkoja sääntöjä tai tarkkoja suunnitelmia. Tältä osin en kuitenkaan täysin samaistu kuvaukseen. Koen päinvastoin, että työskentelen tehokkaimmin silloin, kun minulla on selkeät ohjeet ja rajat. Omatoimisuus ei ole vahvin puoleni, vaan tarvitsen mielelläni rakenteita ja ohjausta. 

54 % levoton: 
Tämä tulos kertoo, että olen ajoittain epävarma ja mietin paljon, mitä muut ajattelevat. Tämä voi aiheuttaa stressiä, mutta toisaalta se auttaa minua kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin. Haluan, että työni on huolellisesti tehtyä ja miellyttää sekä itseäni että muita. 

Kokonaisuutena ISFP-T testin tulos kuvaa minua melko hyvin. Tunnistan itsessäni sekä luovuuden ja empatian että rauhallisuuden ja herkkyyden piirteet. Tuloksen perusteella ymmärrän paremmin omia vahvuuksiani, kuten esimerkiksi tarkkaavaisuutta, mutta myös kehittämiskohteitani, kuten epävarmuuden ja taipumuksen yliarvioida muiden mielipiteitä.

Kolme kohtaa, jotka kolahtivat – ja yksi, joka ei

17. Kerro, mitä muut tekevät – ihmiset seuraavat toisiaan, eivät faktoja

Toinen kohta kolahti sen karun rehellisyyden vuoksi. Meidän on helppo kuvitella itsemme rationaalisiksi päättäjiksi, mutta todellisuudessa olemme sosiaalisia eläimiä. Emme kysy, mikä on järkevää, vaan mitä muut tekevät. Hotellin pyyhe-esimerkki on täydellinen osoitus siitä, että pelkkä tunne kuulumisesta joukkoon saa meidät toimimaan. Sosiaalinen todiste ei siis ole oikotie, vaan todellinen peili ihmisluonnosta.


20. Älä nuukaile niukkuutta – haluamme sitä, mitä ei voi saada

Kolmas oivallus on kuin muistutus lapsuudesta: kun karkkia on vain yksi, siitä tulee arvokas. Niukkuus luo merkityksen. Wootin “One Day, One Deal” malli ja Flying Finn kitaran vuosien jonot todistavat sen, että rajoittaminen on joskus paras tapa kasvattaa halua. Tämä ajatus kolahti, koska se pätee myös kaikkeen muuhun elämässä  harvinaisuus tekee asioista arvokkaita, ei määrä.


44. Älä mäkätä asiakkaalle – viesti vain niille, jotka jo ymmärtävät

Tämä osui ensimmäisenä. Ajatus siitä, ettei ketään kannata yrittää käännyttää, on vapauttava. Se tekee markkinoinnista enemmän yhteyden etsimistä kuin taistelua. Miksi käyttää energiaa niihin, jotka eivät koskaan tule ymmärtämään tuotteen arvoa, kun sen sijaan voisi puhua niille, jotka jo jakavat saman näkemyksen? Tämä muistuttaa minua siitä, että viestintä on valintaa  ei kaikkien miellyttämistä, vaan oikeiden ihmisten löytämistä.

10. Mutta “Hyvän tarjouksen anatomia” ei koskettanut

Tämä oli se luku, joka ei oikein herättänyt tunteita. Ehkä siksi, että se on liian käytännöllinen enemmän ohjekirja kuin oivallus. Se kertoo, miten tarjous kannattaa rakentaa: hinta selvästi, takuu näkyviin, ulkoasu kunnossa. Kaikki on totta, mutta se ei sytytä. Ehkä olen enemmän kiinnostunut ihmisistä kuin prosesseista. Tarjouksen rakenne ei tee myynnistä inhimillistä sen tekee tapa, jolla puhumme ja kuuntelemme.

Lopulta nämä neljä kohtaa kertovat samasta asiasta: myynti ja markkinointi eivät ole manipulointia, vaan ymmärrystä. Parhaat oivallukset eivät tule kaavioista, vaan tavasta katsoa ihmistä silmiin ja nähdä, mitä hän oikeasti kaipaa.

Tehtävä 7, Tuotteistajan pikaopas 3.0

I read the booklet Tuotteistajan pikaopas 3.0 to learn about productization and how to implement it into my own work as a future gold smith. The booklet had a lot of examples for why you should use productization, also explaining and what might happen if you fail to do so.

However, although being called a guidebook, Tuotteistajan pikaopas 3.0 did not explain what the concept of “productization” actually is. Failing to explain the specific definition for the term, it sends the reader on a minor deep dive on the web to find answers. A satisfactory answer was found after some searches, but what the web searches did also teach me was that the term ”productization” is fairly vague and ambiguous.

The writer could have used a little more time explaining what productization is before going into these niche examples about it. There could have been, for example, some simple illustrations explaining the basic first steps of productization. Sure, it is quite easy to assume, that productization means to make something into a product, but that is, as mentioned before, very vague.

The booklet is almost 20 years old. The world has changed a lot since; it’s more fast paced, and information is now more available than ever. Also nowadays, because of the rise of popularity of things like social media, influencers and OnlyFans, it’s common knowledge that you must limit your audience to reach your goals as an entrepreneur. Most people understand what an oversaturated market means, and many people understand that there’s untapped markets in niche products.

I honestly wish there was something I could say I learned from Tuotteistajan pikaopas 3.0, but unfortunately, I did not. I worked as a saleswoman for some years, so maybe that is why all of it felt quite obvious to me.

To conclude, Tuotteistajan pikaopas 3.0 is a 40-page guidebook about a subject it never actually properly explains. It would make the whole read more coherent, if there was a simple definition right at the beginning. The booklet is filled with ultimately basic and obvious tips and information about starting a business. It fell flat, which might be either because it’s dated, or simply because I wasn’t the ideal target audience for it. I wouldn’t however put it past it, that it could be an enormous to help someone else starting a business from scratch.

the last temptation history

“The last temptations” is a Finnish opera composed by Joonas Kokko, which is based on the novel of same name by Olavi Paavolainen and depicts and depicts an individual`s inner struggle.

composer and background

the opera was composed by Finnish Joonas Kokko, and is an example of modern, who based it on Olavi Paavalainen`s novel “the last temptations” publish in 1945 plot and theme.

the opera`s plot focuses on character`s living in post-war society and facing personal and spiritual crises. the story covers themes such as:

  • human inner conflicts and temptations
  • religious issues and moral choices
  • the effects of social situation and military separation an individual`s life

the work is known for its intense emotional expression and treatment of psychological depths of characters.

presentations                                                                                                   

the opera was premiered at the Pori opera house and has since been in several Finnish.

opera houses. the visual style of the performances is often minimalist but musically the work utilizes both traditional and modern elements, such as classical orchestral arrangements combined with contemporary harmonies and melodic expression.

Importance

“The last temptations” is significant Finnish opera because it combines a classic of national literature with musical expression, while at the same time deeply examining questions of humanity and faith. the work offers both the Finnish audience and the international performance scene a view of modern Finnish opera and its ways of dealing with history and individual psychology.

the last temptations

is an opera in two acts by Joonas Kokkonen to a libretto by Lauri Kokkonen along with Leevi Madetoja`s Pohalaisia and Aarre Merikanto`s Juha, it is considered one of the most important Finnish operas. the opera deals with the life of the late eighteenth- and early nineteenth-century folk preacher Paavo Ruotsalainen. Kokkonen worked on the opera for 16 years before finishing the work. it was premiered in Helsinki by the Finnish national opera in 1975.

the opera consists of two acts divided in fourteen scenes. the combining element of the work in the hymn number 382 in the current Finnish hymnal of the evangelical Lutheran church of Finland, my lord, my god in all distress

which is reoccurring theme throughout the opera. a chorus containing the whole hymn concludes the opera.

performances

after the premiere, the opera has already had almost three hundred performances.

Finnish National Opera toured with the work in seven cities abroad – including at New York`s metropolitan opera. at the Finnish National Opera there have been three productions 1975-1983 (directed by Saraki Puurunen) and 1994 (directed by Paavo Liski) and 2001 (directed by Jussi Tapola).

the Savon Linna opera festival performed the opera for several years, 1977-1980. in Helsinki and Savon Linna, the most famous singers in the role of the Paavo were Martti Talvela and Jaakko Ryhänen.

(here`s full text)

Skrift om scenografi

Scenografi har alltid varit en del av mänsklig kreativitet, även om vi inte alltid tänker på det på det sättet. Varje gång någon dekorerar ett evenemang, arrangerar ett bord på en marknad eller ställer i ordning en utställning, fungerar de i princip som att vara en scenograf. Det är en konstform som har funnits i århundraden och som kombinerar fantasi med praktiskt skapande. Samtidigt är det svårt att exakt spåra scenografins historia eftersom yrket är så brett och varierande. Det finns inte bara ett enda område där scenografi hör hemma, scenografi finns överallt som: inom film, teater, utställningar, evenemang och till och med digitala miljöer.

När de flesta hör ordet scenografi tänker de dock direkt på teatern, som kanske är det mest traditionella och välkända området för denna konstform. Därför kommer jag att fokusera på teaterscenografi, där mycket av yrkets grund lades.

Genom hela mänsklighetens historia har teatern haft en viktig roll i samhället. Det har varit en plats där människor har samlats för att dela berättelser, uttrycka känslor och reflektera över världen omkring sig. Från antika festivaler till moderna föreställningar har teatern varit en mötesplats för människor av alla samhällsklasser. Både rika och fattiga. Och där det finns en teater finns det alltid rekvisita, kulisser och sceniska element som alla är delar av scenografins konst.

Den första kända teatern i världen tros ha byggts på 500-talet f.Kr. The Theater of Dionysus i Aten, Grekland. Den byggdes tillägnad Dionysos, den grekiske guden för vin, fest, teater och flera andra saker. Härifrån kan vi spåra de tidigaste formerna av scenografi – även om människorna på den tiden inte kallade sig scenografer. De berättade historier och lagade konster, och lade därmed grunden till vad yrket så småningom skulle bli.

I Finland utvecklades teatern och scenografin på ett något annorlunda sätt. Även om olika former av teater förekom tidigare byggdes den första officiella teatern inte förrän på 1600-talet, och den första föreställningen hölls år 1640. Det var dock inte förrän under 1700-talet som scenografin på allvar tog plats i de finska teatrarna. Vid den tiden började teatrar över hela Europa att använda målade bakgrunder och mer detaljerade scenbilder, inspirerade av den italienska renässansen. Denna konstnärliga rörelse förde med sig nya idéer om perspektiv, färg och visuell berättelse, vilket fick stor influence om hur föreställningar såg ut.

Under 1800-talet utvecklades teatern ytterligare. Tyvärr återuppstod också klasskillnader. Att fara på teater blev inte längre en aktivitet för alla. Det blev en syssla för de rika, och själva teater upplevelsen förvandlades till något lyxigt och elegant. Ridåer, kristallkronor och storslagna dekorationer blev populära, och teatrarna förvandlades till sociala mötesplatser för de övre klasserna. Samtidigt blev scenografin mer avancerad, då scenografer lärde sig att använda perspektiv, ljus och scenmaskineri för att skapa illusionen som beundrade folket.

Under slutet av 1800-talet föddes också filmen, vilket gav upphov till en helt ny form av scenografi. Det som tidigare hade begränsats till teaterscenen flyttades nu till filmens värld. Under 1900-talet nådde scenkonsten nya höjder. Teaterproduktioner blev mer komplexa och började använda hissar, roterande scener, fällor och avancerad belysning för att förhöja berättandet. Samtidigt utvecklades scenografin inom filmen snabbt, tack vare nya tekniker och innovationer. En av de mest banbrytande uppfinningarna kom år 1930 då green screen var utvecklat. ett verktyg som än idag används i nästan alla moderna filmer och tv-produktioner.

När vi kom in i 2000-talet började film, tv och digitala medier dominera underhållningsindustrin. Men med framväxten av stora filmer, streaming serier och produktionen av lätta bärbara smarttelefoner flyttades publikens uppmärksamhet gradvis bort från den traditionella teatern. Tyvärr ledde detta till att teatern blev mindre populär och att vissa scenografer fick färre möjligheter inom just teaterområdet.

Men detta betydde inte slutet för scenografin som yrke, det är tvärtom. Yrkesrollen utvecklades och breddades. I dag arbetar scenografer inom många olika områden: film, tv, teater, liveevenemang och utställningar. Överallt där det behövs en miljö som ska väcka känslor, skapa stämning eller föra en berättelse till liv, där finns scenografen.

Scenografi är fortfarande en kombination av konstnärlighet, teknik och berättande. Det är ett yrke som kräver både kreativitet, samarbetsförmåga och teknisk kunskap. Från de antika grekiska amfiteatrarna till dagens filmstudior har scenografer alltid spelat en central roll i hur vi upplever berättelser. Scenografi formar världarna som fängslar publiken, både då och nu.

Tuotteistajan taskuraamattu

Luin kirjan läpi ja se sai minussa heräämään ristiriitaisia tuntemuksia, ehkä näin empaattisen ihmisen näkökulmasta kylmä ja kyyninen lähestyminen tilanteisiin on hieman vaikea, mutta sitähän bisnes on, raakaa peliä. Jos haluaa pärjätä markkinoilla täytyy osata toimia. Ehkä kuitenkin vahva tiedostaminen miten ihmiset saadaan toimimaan halutulla tavalla on mielestäni pelottavan kontrolloivaa.

Toki kirja kertoi selkeästi meille ihmisille tyypillisiästä käyttäytymismalleista. Miten toimimme porukassa paineen alla tai kuinka auktoriteetti meihin vaikuttaa. Haloilmiön vaikutus on hurja, kuinka paremman näköinen ihminen menestyy paremmin kaikessa kuin ulkoisesti ei niin viehättävä. Jos yritys on menestyksekäs, johtaja näyttää taitavalta mutta ovatko asiat niin yksiselitteisiä?

Kirjasta sai todella loogisia vinkkejä ja ajatuksia irti! Teksti oli kirjoitettu lukijalle mukavasti pienillä pätkillä ja lukemista kevensi myös huumori.

Ymmärrän kuitenkin miksi tämä kirja kannattaa lukea ja tiedostaa miten toimia oman ja yrityksensä parhaaksi, jos haluaa menestyä. Jos saan tilaisuuden ostaa tämän kirjan vielä kotiin, niin ostan. En ole päivääkään toiminut yrittäjänä, joten voi olla että yrittäjänä ymmärrän paremmin miksi kannattaa toimia kirjan neuvojen mukaan.

Käsittelen pohdinnoissani enimmäkseen omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiäni, kuinka voisin tulevaisuudessa luoda mielenkiitoisen ja persoonallisen yrityksen. Pohdinnat keskittyvät enimmäkseen siihen millaisen brändin haluan luoda nimeni alle.

Valitsin kirjasta seuraavat kohdat jotka herätti pohdintaa ja ajatuksia

Kappale 42 Esitä vaikeasti tavoiteltavaa

Kappaleessa kerrotaan kuinka yksi esimerkki niukkuudesta on sisäpiiri. Sisäpiirin tehokkuus perustuu siitä, ettei siihen pääse helposti mukaan. Hyvänä esimerkkinä kirja käytti presidentin linnan juhlia. “Jos joku suomalainen pääsee presidentin vieraaksi linnan juhliin, tapahtuma kirjataan jopa hänen ansioluetteloonsa.” Tämä lainaus jo itsessään kertoo kuinka etuoikeutettuna tätä juhlaa pidetään. Jos mukaan pääsisi noin vaan ja kuka vain, juhlan ylellisyys ja mielenkiinto laskisi.

Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen ja varmasti tehokas tapa tehdä yrityksestä kiinnostava ja haluttava. Kun tarjoaa erikoisosaamistaan vain pienelle osalle, kokee tämä pieni osa asiakasryhmää olevansa etuoikeutettu. Eikä ihme! Jos tuote tai palvelu on haluttu ja sitä on saatavilla vain pitkillä aikaväleillä, niin sehän herättää mielenkiinnon. Tuo pulju tarjoaa laadukasta ja osaavaa palvelua, kun jonot ovat pitkät eli paikka on haluttu. Jos kaikkea on kaikille, kiinnostus hiipuu.

Tämä tapa taitaa toimia myös viikonloppu iltoina isolla kirkolla, kuppiloihin jätetään tarkoituksella pidemmät jonot ulos, jotta luodaan vaikutelma ohikulkijoille hyvästä menosta ja halukkuudesta päästä myös osaksi hauskanpitoa. Tahdon omassa tulevassa yrityksessäni kiinnittää huomiota tähän, sekä tarjota laadukastasoista taitoani pienemmälle porukalle.

Kappale 45 Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti

“Niukkuus ja ei-sana liittyvät olennaisesti yhteen.” Juuri niukkuus pakottaa sanomaan ei monille asioille. Koska aluksi kaikkeen ei voi panostaa, on valittava vain tärkeimmät arvot ja asiat joihin käyttää aikansa ja rahansa. On parempi keskittyä yksittäiseen tuotteeseen/palveluun ja pitää laatu korkealla kuin tehdä kaikkea, jolloin laatu ja fokus kärsivät. Mieluummin tulee tunnetuksi yhdessä hyvässä asiassa kuin monessa huonossa.

Toivon että tämän tekstin myötä opin arvottamaan sekä arvostamaan omaa työtäni, niin että osaan sanoa tulevaisuudessa ei. Miellyttäjänä joka ei halua aiheuttaa konflikteja, se on vaikeaa. On hyvä tiedostaa tämä ominaisuus itsessään, jotta tästä tavasta voi oppia pois.

Minusta tekstissä perusteltiin selkeästi miksi kannattaa opetella sanomaan ei. Näin yritys linjaa heti kättelyssä rajat ja linjaukset. Esimerkiksi miksi antaa aina alennusta jos kusee omiin muroihinsa? Useampi pienikin alennus syö pitkällä juoksulla omasta tulosta ison siivun pois ja kerran kun antaa alennuksen ei paluuta enää ole, rajat on ylitetty.

On myös tärkeää tunnistaa täyttääkö yritys asiakkaan tarpeita. Jos ei, on osa ammattitaitoa kieltäytyä tekemästä ja ohjata hänet asian osaavalle ammattilaiselle. Näin asiakkaalle rehti käsitys minusta ammattilaisena ja hän saa rahoilleen vastinetta. Mielestäni ammattilainen tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet.

48 Paljasta paskatkin puolesi

“Asiakkaita kiinnostaa eniten puutteellinen, epänormaali ja outo.” Yleensä painotetaan kuinka vähän pitäisi mainita tuotteen huonoista puolista. Kirjassa mainitaan esimerkki yrityksestä, jonka työntekijällä oli itsetunnossa haava. Työntekijä häpeili firman pienuutta, tämä häpeä korostui isojen asiakkaiden ensitapaamisilla. Työntekijä valehteli yrityksen koosta kerta toisensa jälkeen, vaikka asiasta keskusteltiin ja työntekijä lupasi parantaa tapansa jatkui valehtelu edelleen. Työsuhde jäi tämän vuoksi lyhyeksi.

Nämä heikkoudet joita yrityksessä tulee olemaan voivat kääntyä persoonalliseksi voitoksi. On parempi ottaa tämä heikkous puheeksi sen sijaan, kuin peitellä saati valehdella tilanteen olevan toinen. On nolompaa jäädä kiinni tilanteen valehtelusta kuin hyväksyä tosiasiat. Uskon että realistinen ja maalaisjärki toimii tässä parhaiten.

Kirjan lemppari lause oli “Paljasta reippaasti myös heikkoutesi. Se tekee tarinastasi poikkeuksellisen kiinnostavan.” Hyvä muistutus omaan ajatusmalliin siitä, että täydellisyys ei ole avain menestykseen. Perfektionistina tässä oli tärkeä muistutus kuinka täydellinen on tylsää, joka on ihan totta! Jos kaikki on aina täydellistä erottuuko tuote edukseen vai hukkuuko se tasaisen tylsästi muiden joukkoon? Asiaa kun ajattelee todella, niin täydellisyys on valmis ja yllätyksetön. Toisin kuin epätäydellinen on aitoa, elävää ja helposti samaistuttavampaa.

Vähiten kolauttava kappale oli mielestäni 15 Gurun tunnusmerkit

“Mistä asiakasehdokas tietää, että hän on löytänyt niin vakuuttavan asiantuntijan, että häntä voisi epäillä guruksi?” Ymmärrän kappaleen idean kuinka voimme itse vaikuttaa ja kehittää omaa asiantuntijaminää. Ehkä tuo sana itsessään on jo pelkästään syy miksi karsastin tämän lukemista. Mietin kuitenkin, että tuollainen väkisin väännetty guru ihminen vaikuttaa jokseenkin vastenmieliseltä mutta ehkä se on kuitenkin loppujenlopuksi tuo sana mikä edelleen vain hirvittää.


Tuotteistajan taskuraamattu

11 – Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee

Tämä luku kolahti omalle kohdalle, koska en ole edes tullut ajatelleeksi, kuinka elämme auktoriteettien käskyjen mukaan. Luvussa esitelty tutkimus käy järkeen, sillä kyllähän meistä ihmisistä suurinosa kuuntelee sitä “johtajaa”. Meidät kasvatetaan syntymästä lähtien kuuntelemaan aina sitä isompaa ja vaikutusvaltaisempaa ihmistä. Vanhemmat ovat yksi auktoriteetti, joiden käskyihin vastataan. Jos sun käsketään viedä roskat niin kyllä sä niin teet tai viimeistään sitten, kun oot hetken jaksanut väittää vastaan. Luku sanookin, että me suomalaiset vasta käskyläisiä olemmekin ja se pitää paikkaansa kyllä. Suurinosa meistä suomalaisista pysähtyy suojatien punaisiin valoihin, vaikka olis keskiyö eikä ketään oo näkyvissäkään. Miks me rikottais sääntöjä, jotka meille on annettu?

Toisaalta tuntuis oudolta käskeä asiakasta. Käskemisestä sanana tulee mieleen just semmonen äitin “Siivoo huonees!” tyylinen käsky. Enkä halua työntekijänä joutua käskemään asiakasta tekeen jotakin tiettyä. Enemmänkin ystävällinen ja kunnioittava neuvominen sopii minun tyyliini. En halua, että asiakas ajattelee, että hänen täytyy tehdä asiat minun tarpeiden mukaan.

Luku sai minut ajattelemaan, että sen sijaan että ajattelee auktoriteetit ns. “johtajina”, joita TÄYTYY totella, voisimmekin yrittää ymmärtää, miksi näin tehdään. Miksi suojatiellä on liikennevalot? Miksi vanhemmat käskyttävät meitä? Miksi opettajat käskevät meitä tekemään koulujuttuja sen sijaan, että katsoisimme puhelinta?

34 – Asiakkaasi muistaa, miten vähään tyydyit viimeksi

Tämä luku kolahti, sillä monella työntekijällä on vaikeuksia korottaa hintoja tai pyytää enemmän. Luvussa esitelty mies oli erittäin rohkea pyytäessään tunnin puhekeikasta noin 3500€ enemmän kuin ennen. Itse en olisi viittinyt pyytää noin paljoa, mikä onkin tässä se ongelma. En uskaltaisi pyytää vanhalta asiakkaalta yhtään enempää kuin aikaisemmin, vaikka edellinen summa tuntuisikin liian vähältä. Mutta totta se on, että asiakas maksaa laadukkaasta palvelusta, ja alhainen hinta viittaa huonolaatuisempaan palveluun. Laadukkaat ja korkeahintaiset palveluthan ovat niitä halutuimpia.

Luku sai minut ajattelemaan, kuinka tärkeetä oikeesti on pitää johdonmukaisesti oma kanta palkan hinnassa. Kunhan itse on tyytyväinen palkkaan, tilanne on hyvä. Jos palkkaa tulisi omasta mielestä korottaa, KOROTA SITÄ. Eihän kukaan sun puolesta tuu sanomaan, että “mä maksan sulle 3500€ enemmän kun aikasemmin”. Se olet SINÄ itse, joka sen palkan pyytää, eikä kukaan muu.

22 – kiitoksen ihmeellinen voima

Tämä luku kolahti, sillä tässä kiitoksen merkitys tuotiin tutkimuksen kautta esille. Kiitoksen merkitys on ollut itselleni aina suuri. Miksi et kiittäisi, jos se piristää toista suunnattoman paljon? Niin yksinkertainen, viisikirjaiminen sana, jonka merkitys on kaikkea muuta suurempi. Kiitos on myös sana, joka joiltakin saattaa unohtua. Jos esimerkiksi poistuu pöydästä kiittämättä, tulee ruuan tekijälle olo, että ruoka ei maistunut. Tai jos tuntematon nostaa sinulta pudonneen lompakon etkä kiitä, nostajalle tulee olo, että hänen tekonsa oli merkityksetön.

Useimmissa tilanteissa kiitos on tärkeämpi kuin esimerkiksi raha. Jos löydät jonkun pudonneen pankkikortin maasta ja palautat sen omistajalle, oletat saavasi kiitoksen. Mutta jos hän antaakin sinulle löytöpalkkion eikä kiitä ollenkaan, teko saattaa silti tuntua merkityksettömältä. Oikeastaan jokaisen ihmisen tulisi tietää, kuinka paljon kiitos merkitsee useammalle osalle ihmisistä.

Luku sai minut ajattelemaan, kuinka merkityksellinen kiitos on asiakaskohtaamisissa ja asiakkaan tavoittamisessa. Kiittäminen on aina hyvä tapa saada toiselle hyvä ja arvostettu olo. Asiakas suurella todennäköisyydellä tulee uudestaan asiakkaaksesi, jos kiität häntä aina.

40 – ota pari askelta etäisyyttä

Tämä luku ei kolahtanut, sillä sen viestimä “kosketus saa asiakkaan osallistumaan/kiinnostumaan/ostamaan” ei sovi tähän kirjaan. Tietenkin on ihmisiä esimerkiksi eri kulttuureista, joiden kohdalla tämä pätee, mutta pääosin suomalaiset inhoavat kosketusta tuntemattomilta ihmisiltä. Miksi edes koskisit toista, jos et ole varma hänen hyväksynnästä? Mikäli asiakas toruu sinut, menetät mahdollisen hyvän asiakkaasi vain tekemällä “kohteliaan” eleen.

Sanoisin, että asiakkaan koskeminen tulisi jättää pois. On kuitenkin vain harvoja suomalaisia, jotka kosketuksen jälkeen käyttäisivät enemmän rahaa tai olisivat kiinnostuneempia. Omasta mielestäni tämä luku sopisi johonkin kulttuuriin, jossa kosketus on ele kohteliaisuudesta ja jossa se otetaan vastaan sellaisena. Suomessa tämä luku on turha.