Tämä tutkielma käsittelee Aino Aallon elämää, hänen työskentelyään arkkitehtina ja muotoilijana, hänen suhdettaan Alvar Aaltoon sekä hänen vaikutustaan suomalaisen muotoilun ja humanistisen modernismin kehitykseen.

Aino Maria Marsio-Aalto (1894–1949) oli suomalainen arkkitehti, muotoilija ja sisustusarkkitehti, joka tunnetaan parhaiten työparina ja ensimmäisenä vaimona Alvar Aallolle.

Aino Aalto – nimi, joka monelle tuo ensimmäisenä mieleen Alvar Aallon. Mutta mitä jos sanon, että ilman Ainoa suomalainen modernismi näyttäisi hyvin erilaiselta?

Varhaiset vuodet ja koulutus

Aino Marsio syntyi Helsingin Katajanokalla 25. tammikuuta 1894.Tyttönimeltään hän oli Aino Maria Mandelin. Hänen isänsä (sukunsa nimestä Mandelin) toimi valtion rautateillä. Perheen sukunimi muuttui vuonna 1906 — niin Mandelinista tuli Marsio. Aino oli osa melko suurta perhettä: hän oli yksi 13 lapsesta. Lapsuudessa perhe asui Helsingissä, mikä näyttäisi viittaavan siihen, että Aino kasvoi urbaanissa työväestö-/työväenluokassa.   

Aino kävi koulua Helsingissä: hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1913 Helsingin Suomalaisessa Tyttökoulussa.  Heti saman vuoden syksyllä hän aloitti opintonsa arkkitehtuurin parissa Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa (nyk. Aalto-yliopisto). Aino oli osa varhaista sukupolvea naisarkkitehteja Suomessa — opintonsa aloitti aikana, jolloin naisia arkkitehtuuriopinnoissa oli yhä vähän.   

Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1920 Teknillisestä korkeakoulusta. Hänen opiskeluaikanaan suomalainen arkkitehtuuri oli murroksessa: klassismi oli väistymässä, ja tilalle oli tulossa jotakin aivan uutta – modernismi.

Nuoruudessaan Aino oli myös kiinnostunut taiteesta ja käsityötaidoista: ura arkkitehtina, muotoilijana ja myöhemmin sisustus-, huonekalu- ja lasisuunnittelijana paljasti hänen monipuolisen kiinnostuksensa materiaaleihin ja muotoon.  Hän suuntautui käytännöllisten ja selkeiden ratkaisujen pariin. Hän ei halunnut tehdä esineitä, joita vain katsellaan, vaan esineitä, jotka helpottavat arkea ja tuntuvat omilta, kodikkailta. Se oli hänelle modernismin ydintä.

Aino ja Alvar Aalto – työpari ja elämäntoverit

Aino ja Alvar tapasivat ensimmäisen kerran arkkitehtuurin opiskeluaikoina mutta vasta vuonna 1924, kun Aino siirtyi työskentelemään Alvarin arkkitehtitoimistoon Jyväskylään alkoi heidän yhteinen tarinansa. Samana vuonna 1924 Aino avioitui Alvar Aallon kanssa. Siitä alkoi poikkeuksellinen työpari, joka ei perustunut vain avioliittoon vaan todelliseen yhteistyöhön. He saivat kaksi lasta: tytär Johanna syntyi elokuussa 1925 ja poika Hamilkar tammikuussa 1928.

Usein Alvar on nostettu näkyväksi, ja Aino on jäänyt sivummalle – mutta todellisuudessa he suunnittelivat rinnakkain. Yksi selkein esimerkki on Paimion parantola: Alvar suunnitteli rakennuksen, mutta sisustuksen, värit, huonekaluja myöten, teki suurimmaksi osaksi Aino. Hän toi rakennukseen juuri sen inhimillisyyden ja pehmeyden, joka tekee siitä edelleen ainutlaatuisen. Kansainvälisesti parantolaa ihaillaan, mutta usein unohdetaan, kuka loi sen sisäisen maailman- Aino. 

Aino oli myös yksi Artekin perustajista ja toimi yrityksen taiteellisena johtajana ja toimitusjohtajana. Hän ei vain suunnitellut tuotteita, hän rakensi kokonaisen muotoilun kulttuurin. Artek ei ollut pelkkä liike, vaan uudenlainen ajattelu: selkeitä linjoja, luonnonmateriaaleja, käytännöllisyyttä ja kodikkuutta. Aino hoiti yhteyksiä ulkomaille, valitsi tuotteet ja määritti esteettisen suunnan. Sen ansiosta suomalainen muotoilu nousi maailmankartalle. 

On tärkeää huomata, että Aino ei ollut “apulainen” tai “tukea antava puoliso” arkisessa mielessä, vaan täysivaltainen suunnittelija yhdessä Alvarin kanssa. Alvar Aalto ei vähätellyt Ainon arvoa. Hän korosti pariskunnan yhteistyötä ja arvosti sekä suorastaan jumaloi vaimoaan.

Kirjassa Rakastan eniten sinussa ihmistä- käsitellään kuinka Ainon ja Alvarin rakkaus, luovuus ja intohimo työhön kietoutuvat ainutlaatuisella tavalla yhteen. He matkustivat paljon yhdessä sekä erikseen. Olennaisessa osassa kertomusta ovat Ainon ja Alvarin kirjeet, joista välittyi tunteet kuten rakkaus ja huolenpito. He olivat kumppanit niin työssä kuin rakkaudessa.

Hänen roolinsa näkyy muun muassa seuraavissa:

• Paimion parantola (1929–1933) – Aino suunnitteli sisustuksen, värimaailman ja monet yksityiskohdat, jotka ovat osa rakennuksen kokonaisarkkitehtuuria.

• Artek (1935–) – Aino toimi Artekin johtajana ja oli keskeinen osapuoli yrityksen estetiikan luomisessa: selkeät linjat, luonnonmateriaalit ja käytettävyyttä painottava muotoilu.

• Yhteinen muotoiluajattelu – Aino oli tasavertainen kehittäjä Aaltojen humanistiselle modernismille, jossa korostuvat käyttäjälähtöisyys, kodinomaisuus ja materiaalien lämpö.

Aino ja Alvar tekivät yhdessä monia kilpailuehdotuksia kuten Pariisin kansainvälisen näyttelyn ja New Yorkin maailmannäyttelyn paviljongit. Aallon toimiston laajasta tuotannosta on kuitenkin vaikea erottaa eri suunnittelijoiden rooleja, sillä työt menivät pääosin toimiston nimellä.

Aino ja Alvar muodostivat ainutlaatuisen työparin, jossa heidän vahvuutensa täydensivät toisiaan: Alvar keskittyi usein rakennusten kokonaissuunnitteluun, kun taas Aino toi tiloihin inhimillisyyttä, käyttömukavuutta ja arjen näkökulmaa.

Aino Aalto muotoilijana – lasi, huonekalut ja sisustukset

Aino Aallon tunnetuin muotoilutyö on Bölgeblick-lasisarja (1932), joka palkittiin Milanon Triennaalissa. Sen renkaat ja yksinkertainen muoto edustavat pohjoismaista funktionalismia ja ovat edelleen tuotannossa.

Renkaat, kirkas lasi, pelkistetty muoto – on monelle arkinen käyttöesine, vaikka sen taustalla on kansainvälistä palkintomenestystä. Mutta siinä kiteytyy Ainon filosofia. Esine ei saa olla päällepäsmäri. Sen tehtävä on toimia, palvella ja kestää aikaa. 

Alkuperäinen versio 606 sivupöydästä, joka alun perin suunniteltiin jakkaraksi kenkien vaihtamista varten. Sivupöydän kevyt rakenne ja jalustan muoto mahdollistavat tuotteen käytön monipuolisuuden.

Aino keskittyi muotoilussaan erityisesti:

• funktionaalisiin käyttöesineisiin,

• luonnonvalon ja materiaalien vuorovaikutukseen,

• kodin arjen parantamiseen,

• huomaamattoman estetiikan luomiseen – muotoilun tuli palvella käyttäjää, ei päinvastoin.

Johtajuus Artekissa

Kun Artek perustettiin vuonna 1935, Aino Aalto toimi sen taiteellisena johtajana ja myöhemmin toimitusjohtajana. Hän vastasi valikoiman kehittämisestä, kansainvälisistä suhteista ja yrityksen esteettisestä linjasta.

Artek ei ollut vain huonekaluliike, vaan modernismin kulttuurinen projekti Suomessa. Sen kautta Aino edisti:

• kansainvälisiä muotoiluvirtauksia

• funktionalistista sisustuskulttuuria

• suomalaisten suunnittelijoiden näkyvyyttä ulkomailla

Hänen johtamansa Artek oli suunnittelultaan systemaattinen, mutta samalla pehmeä ja käytännöllinen. Tämä kuvaus, sopii myös Aino Aallon muotoilufilosofiaan.

Huonekalu- ja sisustussuunnittelussa Aino oli kiinnostunut ennen kaikkea kodin ilmapiiristä. Hän suunnitteli Artekille muun muassa tekstiilejä, valaisimia ja kokonaisia sisustuskokonaisuuksia, joissa tilan harmonia ja käytännöllisyys olivat keskiössä.

Aino Aallon perintö ja vaikutus

Aino Aalto kuoli vain 54-vuotiaana rintasyöpään. Kirjassa kerrottiin kuinka Alvar oli vielä vaimonsa rinnalla tämän kuoleman jälkeen, piirtäen muotokuvia menehtyneestä vaimostaan. Hän suri suuresti menetettyä vaimoaan.

Pitkään hänen työnsä jäi Alvarin nimen taakse, mutta viime vuosikymmeninä kuva on muuttunut. Tutkimus on tuonut Ainon ansaitusti esiin – ei vain puolisona tai taustavaikuttajana, vaan modernismin rakentajana. Hänen perintönsä näkyy edelleen suomalaisissa kodeissa, Artek-kalusteissa ja siinä tavassa, jolla ajattelemme muotoilusta: selkeää, käytännöllistä, mutta samalla lämmintä ja inhimillistä. 

Ainon vaikutus näkyy:

• skandinaavisen muotoilun perusarvoissa: selkeys, käytettävyys, lämpö,

• modernin kodin suunnittelussa,

• Artekin estetiikassa ja tuotannossa,

• funktionalismin humanistisessa tulkinnassa, joka on erottamaton osa Aaltojen yhteistä kulttuuriperintöä.

Voisi sanoa, että Alvar Aalto oli modernismin ääni – mutta Aino oli sen sävy, lämpö ja kotoinen rytmi. Hän ei pyrkinyt olemaan esillä. Hänen työnsä oli hiljaista, ajattelevaa, käytännöllistä. Ja juuri siksi se on jäänyt elämään.

Nykyisin Aino Aalto tunnustetaan yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä suomalaisista muotoilijoista, jonka työ ei ainoastaan tukenut, vaan aktiivisesti rakensi modernistista kulttuuria Suomessa. Kiitos siitä Aino Aalto!

Lähteet

Kirja: Rakastan sinussa eniten ihmistä

Artek: Aino Aalto – Artek

Aaltosiilo: aaltosiilo.com/fi/Alvar_&_Aino_Aalto

Alvar Aalto säätiö: Painokankaiden värikäs maailma esillä Lehti, Pisa ja Venezia -näyttelyssä – Alvar Aalto Foundation | Alvar Aalto -säätiö, Arkkitehti Aino Aallon syntymästä 130 vuotta – Alvar Aalto Foundation | Alvar Aalto -säätiö, Aino Aalto – Alvar Aalto Foundation | Alvar Aalto -säätiö EN

Core77:Aino Aalto’s Mellow Vitality – Core77

Hidden Architecture: Hidden Architecture » Aino Aalto, the Aalto House and the elastic standardization – Hidden Architecture

Paimion parantola: Arkkitehdit – Paimion parantola

Yle: Muodon ja kauneuden liitto – Aino ja Alvar Aalto olivat tasaveroinen työpari – Kulttuuri – yle.fi

Skill Stacking

We’re often told that to be successful, we have to be the best at something specific. But what if there’s another path to success?

I think Scott Adams idea of skill stacking is simply brilliant. He believes that success comes from combining several ordinary skills in a unique way.

What is skill stacking?

Skill stacking means combining different skills you’re reasonably good at and creating a mix that few others have.

Adams explained that he’s not an exceptional artist, writer, businessman, or comedian but he’s good enough at each of those things. When he combined them, he created something distinctive and successful: the famous comic strip Dilbert.

Why it works?

There are many people who are world-class in one thing, but very few who can blend their skills smartly.

For example, someone who combines photography, public speaking, and communication skills can create something that even the best photographer couldn’t on their own say, a popular educational YouTube channel.

Skill stacking also works because it doesn’t require perfection. Being “good enough” in several areas can take you further than spending years mastering just one.

Building your own stack

Every one of us already has a stack of skills, we just rarely stop to think about them. When you start intentionally combining what you can do and add a few new skills, you begin to form something truly unique: a personal competitive edge no one else can replicate.

Skill stacking is like creating your own recipe, the ingredients might be simple, but the combination is entirely your own.

My thoughts

This idea really opened my eyes. I’ve always been an “all or nothing” kind of person, if I don’t succeed right away, I tend to give up. I like doing things I’m already good at. If I’m not, I get frustrated and lose motivation. It’s silly, but true.

Learning about skill stacking reminded me that you don’t have to be the best at everything. Being average is okay as long as you know how to combine your skills creatively. It’s such a freeing and compassionate way to think about growth and success.

I definitely want to take this approach to heart.

Tuotteistajan pikaopas

Tuotteistajan pikaopas on käytännönläheinen opas siihen, miten asiantuntija voi tehdä osaamisestaan helpommin myytävää ja monistettavaa. Kiteyttäisin oppimani, että kyseinen opas ei rajoita luovuutta vaan kertoo kuinka työstä tehdään kannattavampaa, hallittavampaa ja asiakaslähtöisempää.

Perinteinen asiantuntijatyö on usein kaoottista. Jokainen asiakas haluaa jotain erilaista, mikä johtaa loputtomaan räätälöintiin ja stressiin. Tuotteistaminen selkeyttää ja tuo järjestystä kaaokseen. Kun palvelu on etukäteen määritelty, hinnoiteltu ja kuvattu, se on helpompi myydä ja tuottaa tasalaatuisesti. Näin ollen yritys voi kasvaa ilman, että sen jokainen projekti revitään asiantuntijan selkänahasta.

Parantainen käyttää ravintolaa vertauksena kuten: ravintola ei kysy jokaiselta asiakkaalta, mitä tämä haluaisi syödä ja miten. Sen sijaan se tarjoaa valmiiksi mietityn ruokalistan eli formaatin, joka palvelee monenlaisia asiakkaita mutta pysyy silti hallittavana. Samalla tavalla asiantuntijapalvelu pitäisi suunnitella joustava, mutta silti vakioitu tarjonta.

Oppaassa painotettiin monesti tuotteistamisen lähtökohtien tärkeyttä, kenelle tuote/palvelu on suunnattu eli ketkä ovat asiakkaita ja ketkä eivät. Kaikille ei tarvitse tarjota kaikkea, on keskityttävä mihin ongelmaan tarjotaan ratkaisu ja miten/millä asia ratkaistaan? Palvelua on vaikea tuotteistaa jos asiakaskunta vaihtelee. Jos asiakas vaihtuu, myös hänen tarpeensa muuttuvat. Näin ollen ratkaisunkin on muututtava tai muuten aiemmat tuotteistukseksi tarkoitetut tuotteet/palvelut muuttuvat arvottomiksi..

Tuotteistamisen todellinen arvo on siinä, että se vapauttaa asiantuntijan luovuuden. Kun perusasiat on kondiksessa, aikaa jää uuden oppimiselle ja asiakkaiden todellisten ongelmien ratkaisemiselle. Tuotteistaminen tekee asiantuntijasta vaikuttavamman ammattilaisen ja selkeämmän johtajan.

Luin kirjan läpi ja se sai minussa heräämään ristiriitaisia tuntemuksia, ehkä näin empaattisen ihmisen näkökulmasta kylmä ja kyyninen lähestyminen tilanteisiin on hieman vaikea, mutta sitähän bisnes on, raakaa peliä. Jos haluaa pärjätä markkinoilla täytyy osata toimia. Ehkä kuitenkin vahva tiedostaminen miten ihmiset saadaan toimimaan halutulla tavalla on mielestäni pelottavan kontrolloivaa.

Toki kirja kertoi selkeästi meille ihmisille tyypillisiästä käyttäytymismalleista. Miten toimimme porukassa paineen alla tai kuinka auktoriteetti meihin vaikuttaa. Haloilmiön vaikutus on hurja, kuinka paremman näköinen ihminen menestyy paremmin kaikessa kuin ulkoisesti ei niin viehättävä. Jos yritys on menestyksekäs, johtaja näyttää taitavalta mutta ovatko asiat niin yksiselitteisiä?

Kirjasta sai todella loogisia vinkkejä ja ajatuksia irti! Teksti oli kirjoitettu lukijalle mukavasti pienillä pätkillä ja lukemista kevensi myös huumori.

Ymmärrän kuitenkin miksi tämä kirja kannattaa lukea ja tiedostaa miten toimia oman ja yrityksensä parhaaksi, jos haluaa menestyä. Jos saan tilaisuuden ostaa tämän kirjan vielä kotiin, niin ostan. En ole päivääkään toiminut yrittäjänä, joten voi olla että yrittäjänä ymmärrän paremmin miksi kannattaa toimia kirjan neuvojen mukaan.

Käsittelen pohdinnoissani enimmäkseen omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiäni, kuinka voisin tulevaisuudessa luoda mielenkiitoisen ja persoonallisen yrityksen. Pohdinnat keskittyvät enimmäkseen siihen millaisen brändin haluan luoda nimeni alle.

Valitsin kirjasta seuraavat kohdat jotka herätti pohdintaa ja ajatuksia

Kappale 42 Esitä vaikeasti tavoiteltavaa

Kappaleessa kerrotaan kuinka yksi esimerkki niukkuudesta on sisäpiiri. Sisäpiirin tehokkuus perustuu siitä, ettei siihen pääse helposti mukaan. Hyvänä esimerkkinä kirja käytti presidentin linnan juhlia. “Jos joku suomalainen pääsee presidentin vieraaksi linnan juhliin, tapahtuma kirjataan jopa hänen ansioluetteloonsa.” Tämä lainaus jo itsessään kertoo kuinka etuoikeutettuna tätä juhlaa pidetään. Jos mukaan pääsisi noin vaan ja kuka vain, juhlan ylellisyys ja mielenkiinto laskisi.

Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen ja varmasti tehokas tapa tehdä yrityksestä kiinnostava ja haluttava. Kun tarjoaa erikoisosaamistaan vain pienelle osalle, kokee tämä pieni osa asiakasryhmää olevansa etuoikeutettu. Eikä ihme! Jos tuote tai palvelu on haluttu ja sitä on saatavilla vain pitkillä aikaväleillä, niin sehän herättää mielenkiinnon. Tuo pulju tarjoaa laadukasta ja osaavaa palvelua, kun jonot ovat pitkät eli paikka on haluttu. Jos kaikkea on kaikille, kiinnostus hiipuu.

Tämä tapa taitaa toimia myös viikonloppu iltoina isolla kirkolla, kuppiloihin jätetään tarkoituksella pidemmät jonot ulos, jotta luodaan vaikutelma ohikulkijoille hyvästä menosta ja halukkuudesta päästä myös osaksi hauskanpitoa. Tahdon omassa tulevassa yrityksessäni kiinnittää huomiota tähän, sekä tarjota laadukastasoista taitoani pienemmälle porukalle.

Kappale 45 Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti

“Niukkuus ja ei-sana liittyvät olennaisesti yhteen.” Juuri niukkuus pakottaa sanomaan ei monille asioille. Koska aluksi kaikkeen ei voi panostaa, on valittava vain tärkeimmät arvot ja asiat joihin käyttää aikansa ja rahansa. On parempi keskittyä yksittäiseen tuotteeseen/palveluun ja pitää laatu korkealla kuin tehdä kaikkea, jolloin laatu ja fokus kärsivät. Mieluummin tulee tunnetuksi yhdessä hyvässä asiassa kuin monessa huonossa.

Toivon että tämän tekstin myötä opin arvottamaan sekä arvostamaan omaa työtäni, niin että osaan sanoa tulevaisuudessa ei. Miellyttäjänä joka ei halua aiheuttaa konflikteja, se on vaikeaa. On hyvä tiedostaa tämä ominaisuus itsessään, jotta tästä tavasta voi oppia pois.

Minusta tekstissä perusteltiin selkeästi miksi kannattaa opetella sanomaan ei. Näin yritys linjaa heti kättelyssä rajat ja linjaukset. Esimerkiksi miksi antaa aina alennusta jos kusee omiin muroihinsa? Useampi pienikin alennus syö pitkällä juoksulla omasta tulosta ison siivun pois ja kerran kun antaa alennuksen ei paluuta enää ole, rajat on ylitetty.

On myös tärkeää tunnistaa täyttääkö yritys asiakkaan tarpeita. Jos ei, on osa ammattitaitoa kieltäytyä tekemästä ja ohjata hänet asian osaavalle ammattilaiselle. Näin asiakkaalle rehti käsitys minusta ammattilaisena ja hän saa rahoilleen vastinetta. Mielestäni ammattilainen tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet.

48 Paljasta paskatkin puolesi

“Asiakkaita kiinnostaa eniten puutteellinen, epänormaali ja outo.” Yleensä painotetaan kuinka vähän pitäisi mainita tuotteen huonoista puolista. Kirjassa mainitaan esimerkki yrityksestä, jonka työntekijällä oli itsetunnossa haava. Työntekijä häpeili firman pienuutta, tämä häpeä korostui isojen asiakkaiden ensitapaamisilla. Työntekijä valehteli yrityksen koosta kerta toisensa jälkeen, vaikka asiasta keskusteltiin ja työntekijä lupasi parantaa tapansa jatkui valehtelu edelleen. Työsuhde jäi tämän vuoksi lyhyeksi.

Nämä heikkoudet joita yrityksessä tulee olemaan voivat kääntyä persoonalliseksi voitoksi. On parempi ottaa tämä heikkous puheeksi sen sijaan, kuin peitellä saati valehdella tilanteen olevan toinen. On nolompaa jäädä kiinni tilanteen valehtelusta kuin hyväksyä tosiasiat. Uskon että realistinen ja maalaisjärki toimii tässä parhaiten.

Kirjan lemppari lause oli “Paljasta reippaasti myös heikkoutesi. Se tekee tarinastasi poikkeuksellisen kiinnostavan.” Hyvä muistutus omaan ajatusmalliin siitä, että täydellisyys ei ole avain menestykseen. Perfektionistina tässä oli tärkeä muistutus kuinka täydellinen on tylsää, joka on ihan totta! Jos kaikki on aina täydellistä erottuuko tuote edukseen vai hukkuuko se tasaisen tylsästi muiden joukkoon? Asiaa kun ajattelee todella, niin täydellisyys on valmis ja yllätyksetön. Toisin kuin epätäydellinen on aitoa, elävää ja helposti samaistuttavampaa.

Vähiten kolauttava kappale oli mielestäni 15 Gurun tunnusmerkit

“Mistä asiakasehdokas tietää, että hän on löytänyt niin vakuuttavan asiantuntijan, että häntä voisi epäillä guruksi?” Ymmärrän kappaleen idean kuinka voimme itse vaikuttaa ja kehittää omaa asiantuntijaminää. Ehkä tuo sana itsessään on jo pelkästään syy miksi karsastin tämän lukemista. Mietin kuitenkin, että tuollainen väkisin väännetty guru ihminen vaikuttaa jokseenkin vastenmieliseltä mutta ehkä se on kuitenkin loppujenlopuksi tuo sana mikä edelleen vain hirvittää.

Logon-hahmottelua

Aiemminkin näitä testejä tehdessä, huomaan että minulle haastetta tuo miettiä millainen minä oikeasti olen eikä millainen haluaisin olla. Tuloksessa oli paljon samaistuttavaa mutta ei kuitenkaan ihan kaikki.

Introvertti vai ekstrovertti?

Tuloksen mukaan olen enemmän introvertti, jonka nykyään allekirjoitankin! Kun sosiaalinen kiintiö on täys haluan vain tehdä mielekkäitä juttuja itsekseni tai olla läheisteni ympäröimänä. Koitan kiertää energiasyöpöt ihmiset kaukaa.

Ennen olin aina sitä mieltä, että olen ekstrovertti, koska olen ulospäinsuuntautunut enkä jännitä kohdata tuntemattomia ihmisiä ja otan helposti tunnelman ylläpidon omaksi roolikseni. Olenhan sitä edelleen mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei se rooli ole aina palauttavaa vaan päinvastoin.

Summa summarum, sanoisin että parhaiten minua kuvastaa ulospäinsuuntautunut introvertti!

Empatiaan hukkunut

“Empaattinen luonne voi kuitenkin saada sinut laiminlyömään omat tarpeesi, mikä voi pitkällä aikavälillä johtaa uupumukseen tai turhautumiseen.” Tästä olen samaa mieltä, käyn elämässäni läpi parhaillaan jonkinsorttista identiteettikriisiä. Empatiassa eläneenä hukkaa itsensä, kun elää vain muiden tarpeille ja toiveille. Siksi ehkä oli myös haastetta tehdä tämä testi, kun en vielä täysin tiedä mitä oikeastaan olen ja miten mistäkin ajattelen. Olen ollut myös pariin otteeseen työuupunut. Empaattinen suorittaja on toisinaan raskas rooli.

Joistakin asioista olen kuitenkin hyvin määrätietoinen ja pidän kyllä, ääntä jos jokin asia ei mielestäni ole ok.

Tukipilari vai oksennusämpäri?

Testin mukaan en tavoittele huomiota. Tästä en kuitenkaan ole samaa mieltä, tykkään olla esillä, näkyä ja joskus myös kuulua. Minusta on esimerkiksi hauskaa jos huono huumorintajuni iskee ja saan ympärilleni hyväntuulisia ihmisiä. Nauru yleensä tarttuu! Maininta, että olen yhteisön tärkeä tukipilari pitää siis osittain paikkansa. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että jotkut ihmistyypit takertuvat minuun, koska pyrin tekemään kaikkien olosta hauskaa ja mukavaa.

Kun jotkut ihmiset takertuvat ja tukeutuvat minuun liian helposti, se on kuormittavaa. Etenkin jos toinen osapuoli on kovin negatiivinen ja laahaa perässäni kaikkialle (näitäkin on nähty). Päivästä toiseen toinen oksentaa negatiivisuuttaan niskaani. Empatiaa riittää näissä tilanteissa joksikin aikaa mutta jos ei ala meininki muuttumaan rupean välttelemään ja muutun aika välinpitämättömäksi. Ei siksi, ettenkö haluaisi olla tukena, vaan erityisherkkänä imen itseeni muiden tunnetiloja helposti ja jos mikään ei muutu, niin minä kuormitun ja muutun. Nimittäin m*lkuksi!

Tarpeiden ilmaisu

Tuloksen mukaan minun pitää opetella ilmaisemaan omia tarpeita, tämä on totta puolituttujen ihmisten seurassa, mutta ei lähimpien ihmisten. Tuttujen/tuntemattomien seurassa menen mieluummin muiden fiilisten mukana, ettei ketään vaivaannu tai etten tee itsestäni tyhmää ajatuksillani tai ideoillani. Lähimmäiseni ovatkin niitä keiden en pelkää tuomitsevan minua tai ajatuksiani. Ironista sinänsä, sillä mitä väliä mitä puolitutut ja tuntemattomat ajattelevat, sillä läheisemmehän ovat niitä kenen mielipiteillä on meille itselle väliä.

Työelämä

Tuloksen mukaan menestyn työelämässä, jotka painottavat vakautta, selkeitä rakenteita niin kyllä. Töissä pyrin olemaan suht neutraali, pilke silmäkulmassa, sekä tykkään kun ohjeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Olen myös perusteellinen enkä pidä yllättävistä muutoksista, joihin en ole voinut varautua

. Työympäristö olisi mielellään rauhallinen mutta tehokas ja mielelläni työskentelisin yksin mahdollisesti asiakkaiden parissa. Yksin saisin toteuttaa itseäni ja tehdä asiat omalla tavallani. Olen nimittäin huomannut työelämässä, kuinka väsyttävää on tehdä asioita omien arvojen vastaisesti. Kuten sanoin olen perusteellinen, joten jos asiat pitää tehdä juosten kusten jää käteen vain epävarmuus ja ahdinko.

“Erinomainen tarkkaavaisuutesi yksityiskohtiin, vahva työmoraalisi ja luontainen taipumuksesi tukea muita tekevät sinusta korvaamattoman arvokkaan jäsenen useilla aloilla. Loistat tehtävissä, joissa pääset hyödyntämään käytännön taitojasi ja hoivaavaa luonnettasi.” Tunnistan itseni näistä piirteistä. Olen tarkka (välillä jopa liian), usein auttavana työmyyränä liikenteessä, sekä olen käytännön muija jolta huolenpitoa löytyy.

Kaavoihin kangistunut

“Vakiintuneiden menetelmien noudattaminen ja äkillisten muutosten pelkääminen saattaa kuitenkin jarruttaa ammatillista kasvuasi. Et hakeudu johtotehtäviin tai innovatiivisiin projekteihin, vaikka olisit niihin enemmän kuin pätevä. Sinun on opittava poistumaan mukavuusalueeltasi, ilmaisemaan ideasi itsevarmemmin ja ottamaan vastaan uusia haasteita, jotka vastaavat arvojasi ja vahvuuksiasi.” Juuri näin, en hakeudu johtotehtäviin koska en siedä kantaa vastuuta toisista ja miellyttäjä kun on, ei kestä psyyke ajatusta siitä, kuinka jatkuvasti joku arvostelee toimintaani. Olen myös mukavuusalueen vanki, jos aina tekee asioita mitä osaa mikään ei koskaan muutu. Tämän tiedostaminen kuitenkin auttaa minua varmasti kasvamaan tästä muotista pois.

Luetutin tämän tekstin miekkoselleni sekä isosiskolleni. Molemmat olivat sitä mieltä, että tämä kuvastaa minua enemmän kuin hyvin. Miekkonen sanoi “kyllä hän nuo piirteet tunnistaa. Etenkin päivittäin, kun tätä menoa sivusta seuraa”. Sisko sanoi, että kuulostaa minulta sekä tunnistaa itsessään paljon samoja piirteitä, hän on toki itsevarmempi versio minusta mutta monet tavat on varmasti myös kotoa opittua.