Aiemminkin näitä testejä tehdessä, huomaan että minulle haastetta tuo miettiä millainen minä oikeasti olen eikä millainen haluaisin olla. Tuloksessa oli paljon samaistuttavaa mutta ei kuitenkaan ihan kaikki.

Introvertti vai ekstrovertti?

Tuloksen mukaan olen enemmän introvertti, jonka nykyään allekirjoitankin! Kun sosiaalinen kiintiö on täys haluan vain tehdä mielekkäitä juttuja itsekseni tai olla läheisteni ympäröimänä. Koitan kiertää energiasyöpöt ihmiset kaukaa.

Ennen olin aina sitä mieltä, että olen ekstrovertti, koska olen ulospäinsuuntautunut enkä jännitä kohdata tuntemattomia ihmisiä ja otan helposti tunnelman ylläpidon omaksi roolikseni. Olenhan sitä edelleen mutta nyt olen ymmärtänyt, ettei se rooli ole aina palauttavaa vaan päinvastoin.

Summa summarum, sanoisin että parhaiten minua kuvastaa ulospäinsuuntautunut introvertti!

Empatiaan hukkunut

“Empaattinen luonne voi kuitenkin saada sinut laiminlyömään omat tarpeesi, mikä voi pitkällä aikavälillä johtaa uupumukseen tai turhautumiseen.” Tästä olen samaa mieltä, käyn elämässäni läpi parhaillaan jonkinsorttista identiteettikriisiä. Empatiassa eläneenä hukkaa itsensä, kun elää vain muiden tarpeille ja toiveille. Siksi ehkä oli myös haastetta tehdä tämä testi, kun en vielä täysin tiedä mitä oikeastaan olen ja miten mistäkin ajattelen. Olen ollut myös pariin otteeseen työuupunut. Empaattinen suorittaja on toisinaan raskas rooli.

Joistakin asioista olen kuitenkin hyvin määrätietoinen ja pidän kyllä, ääntä jos jokin asia ei mielestäni ole ok.

Tukipilari vai oksennusämpäri?

Testin mukaan en tavoittele huomiota. Tästä en kuitenkaan ole samaa mieltä, tykkään olla esillä, näkyä ja joskus myös kuulua. Minusta on esimerkiksi hauskaa jos huono huumorintajuni iskee ja saan ympärilleni hyväntuulisia ihmisiä. Nauru yleensä tarttuu! Maininta, että olen yhteisön tärkeä tukipilari pitää siis osittain paikkansa. Tämä voi kuitenkin johtaa siihen, että jotkut ihmistyypit takertuvat minuun, koska pyrin tekemään kaikkien olosta hauskaa ja mukavaa.

Kun jotkut ihmiset takertuvat ja tukeutuvat minuun liian helposti, se on kuormittavaa. Etenkin jos toinen osapuoli on kovin negatiivinen ja laahaa perässäni kaikkialle (näitäkin on nähty). Päivästä toiseen toinen oksentaa negatiivisuuttaan niskaani. Empatiaa riittää näissä tilanteissa joksikin aikaa mutta jos ei ala meininki muuttumaan rupean välttelemään ja muutun aika välinpitämättömäksi. Ei siksi, ettenkö haluaisi olla tukena, vaan erityisherkkänä imen itseeni muiden tunnetiloja helposti ja jos mikään ei muutu, niin minä kuormitun ja muutun. Nimittäin m*lkuksi!

Tarpeiden ilmaisu

Tuloksen mukaan minun pitää opetella ilmaisemaan omia tarpeita, tämä on totta puolituttujen ihmisten seurassa, mutta ei lähimpien ihmisten. Tuttujen/tuntemattomien seurassa menen mieluummin muiden fiilisten mukana, ettei ketään vaivaannu tai etten tee itsestäni tyhmää ajatuksillani tai ideoillani. Lähimmäiseni ovatkin niitä keiden en pelkää tuomitsevan minua tai ajatuksiani. Ironista sinänsä, sillä mitä väliä mitä puolitutut ja tuntemattomat ajattelevat, sillä läheisemmehän ovat niitä kenen mielipiteillä on meille itselle väliä.

Työelämä

Tuloksen mukaan menestyn työelämässä, jotka painottavat vakautta, selkeitä rakenteita niin kyllä. Töissä pyrin olemaan suht neutraali, pilke silmäkulmassa, sekä tykkään kun ohjeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Olen myös perusteellinen enkä pidä yllättävistä muutoksista, joihin en ole voinut varautua

. Työympäristö olisi mielellään rauhallinen mutta tehokas ja mielelläni työskentelisin yksin mahdollisesti asiakkaiden parissa. Yksin saisin toteuttaa itseäni ja tehdä asiat omalla tavallani. Olen nimittäin huomannut työelämässä, kuinka väsyttävää on tehdä asioita omien arvojen vastaisesti. Kuten sanoin olen perusteellinen, joten jos asiat pitää tehdä juosten kusten jää käteen vain epävarmuus ja ahdinko.

“Erinomainen tarkkaavaisuutesi yksityiskohtiin, vahva työmoraalisi ja luontainen taipumuksesi tukea muita tekevät sinusta korvaamattoman arvokkaan jäsenen useilla aloilla. Loistat tehtävissä, joissa pääset hyödyntämään käytännön taitojasi ja hoivaavaa luonnettasi.” Tunnistan itseni näistä piirteistä. Olen tarkka (välillä jopa liian), usein auttavana työmyyränä liikenteessä, sekä olen käytännön muija jolta huolenpitoa löytyy.

Kaavoihin kangistunut

“Vakiintuneiden menetelmien noudattaminen ja äkillisten muutosten pelkääminen saattaa kuitenkin jarruttaa ammatillista kasvuasi. Et hakeudu johtotehtäviin tai innovatiivisiin projekteihin, vaikka olisit niihin enemmän kuin pätevä. Sinun on opittava poistumaan mukavuusalueeltasi, ilmaisemaan ideasi itsevarmemmin ja ottamaan vastaan uusia haasteita, jotka vastaavat arvojasi ja vahvuuksiasi.” Juuri näin, en hakeudu johtotehtäviin koska en siedä kantaa vastuuta toisista ja miellyttäjä kun on, ei kestä psyyke ajatusta siitä, kuinka jatkuvasti joku arvostelee toimintaani. Olen myös mukavuusalueen vanki, jos aina tekee asioita mitä osaa mikään ei koskaan muutu. Tämän tiedostaminen kuitenkin auttaa minua varmasti kasvamaan tästä muotista pois.

Luetutin tämän tekstin miekkoselleni sekä isosiskolleni. Molemmat olivat sitä mieltä, että tämä kuvastaa minua enemmän kuin hyvin. Miekkonen sanoi “kyllä hän nuo piirteet tunnistaa. Etenkin päivittäin, kun tätä menoa sivusta seuraa”. Sisko sanoi, että kuulostaa minulta sekä tunnistaa itsessään paljon samoja piirteitä, hän on toki itsevarmempi versio minusta mutta monet tavat on varmasti myös kotoa opittua.