Tuotteistajan pikaopas 3.0

Jari Parantaisen Tuotteistajan pikaopas 3.0 on nimensä mukaan lyhyt pikaopas, joka selittää yksinkertaisesti, esimerkkejä käyttäen, mistä tuotteistamisessa oikeasti on kyse, ja mitä siihen vaaditaan.

Opasta lukiessa ymmärtää, tuotteistamisen merkityksen ja esimerkkien kautta oppii sen merkityksen vielä syvemmin. Parantainen huomioikin, että lukijan huomio ja mielenkiinto on helpompi herättää esimerkeillä kuin jatkuvalla teoreettisella tekstillä, mikä on totta, ainakin omalla kohdalla.

Parantainen käyttää yhtenä esimerkkinä ravintolaa. Myös minä ajattelin aluksi, että mitä tekemistä ravintolalla ja tuotteistamisella on yhdessä, mutta se valkenikin minulle nopeasti. Ravintolayrittäjälle on itsestään selvää, että hän monistaa osaamistaan. Hän päättää:

  • kenelle ja millaisille ihmisille ravintola on tarkoitettu
  • millaisia annoksia ravintola tarjoaa
  • mitä annokset maksavat
  • kuinka ne tarjoillaan ja
  • miten asiakkaat houkutellaan paikalle

tämä tieto oli minulle ihan uutta ja se auttoikin minua ymmärtämään, kuinka suuri käsite tuotteistaminen on monilla aloilla.

Oppaan tärkeimpiä ajatuksia on se, että palvelu pitäisi paketoida niin hyvin, että asiakas tietää heti mitä saa, mitä se maksaa ja kauanko toteutus kestää. Asiakas uskaltaa ostaa helpommin, kun epäselvyyksiä ei ole. Yrittäjä taas säästää aikaa, koska kaikkea ei tarvitse suunnitella alusta asti joka kerta. Eli tuotteistaminen tekee työstä paljon sujuvampaa ja sen avulla yrittäjä säästää arvokasta aikaansa.

Kun Parantaisen ajatuksia pohtii syvemmin, huomaa ettei tuotteistaminen ole vain yrityksille tarkoitettu menetelmä. Samaa ajattelua voisi soveltaa melkein mihin tahansa, kuten kouluprojekteihin. Ihmiset arvostavat selkeyttä ja konkreettisuutta ja valitsevat mieluummin vaihtoehdon, joka on suoraviivainen ja hyvin esitelty. Jos joku palvelu vaikuttaa sekavalta tai siitä ei kerrota tarpeeksi, asiakas yleensä jättää sen välistä.

Kirja korostaa myös sitä, miten suuri merkitys on nimeämisellä ja tarinalla. Parantaisen mukaan tuotteella pitää olla nimi, joka jää mieleen ja kertoo heti, mistä on kyse. Hyvä nimi auttaa myymään jo ennen kuin asiakas on edes lukenut palvelun kuvausta. Tämä voi ratkaista sen, tarttuuko asiakas tuotteeseen vai ei.

Parantainen tuo esille myös hinnoittelun merkityksen. Moni yrittäjä pelkää pyytää oikeaa hintaa, koska he ajattelevat asiakkaan säikähtävän ja jättävän palvelun välistä. Parantainen kuitenkin muistuttaa, että selkeä hinta tekee ostamisesta turvallista. Tuotteistettu palvelu vähentää stressiä molemmilta osapuolilta.

Asiakas ei osta pelkästään palvelun sisältöä, vaan myös sitä tunnetta, että hänen ongelmansa todella ratkeaa. Palvelun kuvaukseen tulisi lisätä esimerkkejä, tarinoita, palautetta ja konkreettisia näyttöjä palvelusta, sillä ne toimivat todisteena palvelun toimivuudesta. Täten myös aloittava yrittäjä luo asiakaskuntaa.

Lopuksi, opas opettaa ennen kaikkea ajattelutavan muutosta. Yrittäjän ei pitäisi myydä tunteja tai omaa aikaansa, vaan ratkaisua. Kun palvelu on mietitty valmiiksi paketiksi, sitä on helpompi myydä ja asiakkaan on helpompi ymmärtää, mitä hän on ostamassa. Opas saa ymmärtämään, että tuotteistaminen ei ole pelkästään liiketoiminnan tehostamista, vaan myös tapa parantaa asiakaskokemusta ja tavoittaa asiakkaita.

Skill Stacking

aina ollaan sanottu että jos haluaa menestyä sinun täytyy osata joku tietty asia tosi hyvin. ehkä se ei kumminkaan ole ihan näin.

Scott Adams sanoi ettei hän ollut mitenkään paras mutta ihan hyvä ja hän yhdisti taitojaan ja rakensi itselleen menestyneen uran.

Mitä on skill stacking?

se on omien taitojen yhdistelemistä. jos olet ihan okei hyvä joissain asioissa ja yhdistät näitä taitoja saatat menestyä erittäin hyvin ja sillä ei ole väliä ettet ole paras.

esimerkiksi jos nyt vaikka osaat ihan hyvin maalata ja sinulla on hyvät kommunikaatio taidot voit vaikka opettaa maalaamista tai tehdä opetusvideoita jos haluat.

Miten tai miksi se toimii?

jos ajattelee, se on erittäin fiksu idea. ei tarvitse olla paras välttämättä missään mutta jos olet mielestäsi ihan hyvä muutamassa asiassa ja pystyt yhdistämään niitä saatat löytää itsellesi ihan uuden polun elämässä.

sillä ei ole väliä ettet ole paras ja ihmiset voisivat enemmän keskittyä yhdistämään taitojaan kun siihen että on paras jossain yhdessä asiassa.

Omien taitojen kasaaminen yhteen

kaikilla on oman pino taitoja mitä eivät välttämättä edes tajua tai eivät laske taidoiksi koska eivät ajattele olevansa tarpeeksi hyviä.

ihmiset eivät kauhean usein mieti omia taitojaan vaan vain sitä mitä ei itsellä ole.

otat hetken aikaa miettiä omia taitoja ja otat yhden taidon mikä on itsesi mielestä hyvä ja lisäät siihen vähän jotain muita sekaan ja yhtäkkiä on syntynyt jotain uutta ja uniikkia mitä toisella ei ole.

Omat ajatukset asiasta

mielestäni mitä Scott Adams sanoi on erittäin fiksua ja pistää itseäkin miettimään miksi en ole ajatellut tälläistä koskaan aikasemmin.

ehkä tästä lähtien alkaa itsekkin miettimään tarkemmin mitä kaikkea sitä pystyisi tekemään eikä ehkä keskittyisi aina vain olemaan paras yhdessä asiassa.

tämä oli samalla myös hyvä muistutus ettei aina tarvitse pyrkiä olemaan paras se on tarpeeksi olla ihan hyvä joissain asioissa ja niitä voi aina yrittää pinota muiden taitojen kanssa yhteen.

tästä oppimani otan kyllä mukaan jokapäiväiseen elämään.

Personallisuustesti

ISFP – Seikkailija

Kokonaisuudessaan testi oli vaikea sillä en ajattele omaa persoonallisuuttani juuri lainkaan. Varmaan puolet vastauksista veikkasin ja meni fiiliksen mukaan. Annan asioiden tapahtua ja ne menee niin kuin menee enkä jää miettimään sen pidemmälle. Olen myös huomannut sen, että olen huono sanomaan itsestäni mitään. Jos joku muu kertoo huomanneensa jotain persoonallisuudessani, yleensä tajuan, että he ovat oikeassa. En vain itse ole huomannut piirrettä. Metaforat on helpompi ymmärtää kuin yksinkertaiset kysymykset. “tekisitkö näin tässä tilanteessa?” en tiedä “jos olisit tällaisessa tilanteessa, reagoisitko näin vai noin?” helppo vastata, “näin”. Olen tehnyt testin aikaisemminkin, ehkä neljä vuotta sitten ja silloin vastaus oli INFP.

Sanoisin että se on enemmän 50/50. Minulla ei ole ongelmaa olla yksin, nautin ajasta ja voin tehdä mitä vaan, pystyn menemän monta päivää yksin ja vaikka puhumatta kenellekkään. Mutta silti tarvitsen aikaa kavereiden kanssa ja otan joka mahdollisuuden jonka saan. Jos jään porukasta ulkopuolelle, se toki tuntuu paskalta ja siltä että missaan jotain kivaa. 

En pohdi asioita turhaa enempää. Teen tehtävät niin kuin minulle kerrottiin enkä kyseenalaista sen enempää, jollei jokin jäänyt epäselväksi. Luovuutta kyllä kuitenkin löytyy. Kaikenlaisia ideoita on. Mutta jos itsellä ei ole mitään tekemistä niin alan tarkkailemaan muita ihmisiä ympärilläni ja erityisesti pohdin muiden ihmis suhteita. 

 En ajattele loogisesti, että yleensä teen fiiliksen mukaan. Mutta en usko olevani enemmän tunteellinen. “Heille empatia, harmoninen vuorovaikutus ja yhteistyö ovat erityisen tärkeitä.” harmonia ja yhteistyön ymmärrän ja pidän tärkeänä, mutta en empatiaa koe kovin vahvana, varmaan ongelma mihin pitäisi panostaa. Vaikea puhua tunteista ja antaa muille myötätuntoa. 

Sanoisin että olen hyvä improvisoimaan. Jos jokin menee päin puuta, ei siinä mitään keksitään vain uusi ratkaisu. Tilaisuuksiin on vaikea tarttua yksin koska en koe, että tarvitsisin mitään tiettyä itselleni, mutta kaverin kanssa olisin aivan valmis lähtemään heti kokemaan uusia asioita yhdessä. Joustan tosi helposti koska itselläni ei ole suuria mielipiteitä oikein mistään asiasta. 

Levoton ei sovi minun yhtään. En stressaa asioista, teen asiat fiiliksen mukaan. En tavoittele täydellisyyttä. Menestyksellä ei ole mitään väliä, en edes halua huomiota menestyksen kautta. Pari vuota taakse päin kyllä kaikella oli väliä. Ja stressasin aivan jokaisesta koulu tehtävästä, mutta sitten tajusin, etten millään pysty tavoittamaan täydellisyyttä. Joten opin ottamaan rennommin ja tavoittelemaan keskiarvoisia numeroita. 

Urapolku

Todennäköisesti menestyn työ ympäristöissä, joissa pääsen toteuttamaan luovuuttani ja työskentelemään käsin, luomaan uutta. Yhdistää kauneus ja käytännöllisyys joko taiteen, muotoilun tai käsityön avuin. Ihanneura voisi olla vaihtelua ja joustavuutta, jolloin pääsen tarttumaan uusiin haasteisiin ja ilmaisemaan itseäni eri tavoin. 

Perinteinen työura ei todellakaan sopisi minulle. Tarvitsen rauhallisempaa ja vapaata työskentelyä. Tasapainottamalla luovan vapauden tarpeet ja työelämän käytännön vaatimukset. 

Persoonallisuustesti

ENFJ – Protagonisti

Testin tulokseksi sain 76% ekstrovertti, 73% intuitiivinen, 65% tunteellinen, 83% suunnitelmallinen, ja 69% määrätietoinen.

Testin mukaan ENFJ tyypit omaavat hyvät kommunikaatiotaidot sosiaalisen persoonallisuutensa takia, ja ovat luonteeltaan karismaattisia, idealistisia, ja empaattisia. He ilmaisevat ideat vakuuttavasti, innostuneesti ja tunteella.  

Protagonisti on tunteellinen ja empaatti, ja pystyy luomaan syviä ihmissuhteita helposti. Empaattisuus voi olla myös heikkous, liiallisena se voi altistaa emotionaaliselle uupumukselle.

 ENFJ menestyy hyvin rooleissa, jossa ohjataan, inspiroidaan tai kehitetään uutta. Heillä on luontainen karisma yhteistyöhön perustuvissa rooleissa, jossa esitetään visioita ja tarvitaan vuorovaikutuskykyä. ENFJ sopisi uraltaan henkilöstöhallinnan johtamiseen, tiedottamiseen, ja opettajan tai ohjaajan rooliin.

Protagonistit ovat perusteellisia ja järjestelmällisiä. Asioiden selkeys on tärkeää, ja suunnittelu ja perusteellisuus kuuluvat kaikkeen suunnitteluun.

Testi oli minulle samaistuttava, koen itseni kuvauksiin sopiviksi monessa kohdassa.  

Urallani vahvuuteni ovat järjestelmällisyyteni ideoiden suunnitteluvaiheessa. Osaan suunnitella työvaiheet ja työt loogisesti ja realistisesti toteutettavaksi. Keksin usein uusia tapoja suorittaa työvaiheet.  

Menestyn hyvin ryhmätöissä, ja vuorovaikutukseni on sujuvaa. Näissä tilanteissa otan mielelläni suunnittelijan tai johtajan roolin. Osaan pukea ideat sanoiksi sujuvasti, innostaen muita ryhmän jäseniä työskentelyyn. Osaan mielestäni lukea ihmisten tarpeita, ja ottaa huomioon muiden mielipiteet ja näkemykset niin, että kaikki tuntevat itsensä kuulluksi. Myös sitä, missä osassa he haluavat olla ryhmätyössä, ja miten he kommunikoivat.

Koen myös intuitioni voimakkaaksi piirteeksi. Osaan käyttää mielikuvitusta eniten suunnittelussa. Huomaan pienet yksityiskohdat ja taustasyyt asioihin. Työelämässä kuitenkin teen päätöksiä enemmän loogiselta pohjalta, riippuen työstä.

Pohdintoja kirjasta Tuotteistajan taskuraamattu

Kun luin Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan taskuraamattua, huomasin aika nopeasti kaksi asiaa: 1. suurin osa kirjasta oli täysin itsestään selvää, 2. sen tyylistä näkyi vahvasti, että kirjoittajina ovat miehet, eikä aina ihan hyvällä tavalla. Kirja on kirjoitettu napakasti, ja se on ihan kätevä pikkuopas tuotteistamisesta. Mutta se kuulostaa siltä kuin lukija olisi puhuttelussa. Sellaista “nyt kuuntele, miten maailma oikeasti toimii” -henkeä, joka on tyypillistä vanhan polven miehiselle bisneskulttuurille.

Vaikka kirjassa on hyödyllisiä pointteja, monet niistä ovat sellaisia, jotka jokainen joka on vähäänkin ollut työelämässä jo tietää. Tyyli ja sisältö muodostivat kirjan, josta jäi vähän ristiriitainen olo.

Monet kirjan opetuksista olivat asioita, joita opetellaan ihan ensimmäisissä työpaikoissa:
– asiakas haluaa selkeän lupauksen
– palvelu kannattaa selittää ymmärrettävästi
– ihmiset ostavat helpommin valmiin paketin kuin epämääräisen lupauksen

Mikään näistä ei ollut uutta. Tuntui, kuin kirja olisi ollut enemmänkin kertausta kuin oikeasti uusia oivalluksia tarjoava teos. Ehkä siksi moni kohta ei tuntunut erityisen mullistavalta. Silti kirjassa oli kuitenkin joitakin ajatuksia, jotka jäivät mieleen.

Kolme kohtaa, jotka kolahtivat

1. “Asiakas ei osta palvelua vaan ratkaisun.”

On totta, että oman työn kuvailussa mennään usein prosessi edellä, vaikka asiakas haluaa vain tietää, miten hänen ongelmansa ratkeaa.

2. Selkeä ja konkreettinen lupaus

Lupauksen pitää olla rohkea ja selkeä: mitä tehdään, milloin ja millä hinnalla. Vaikka tämäkin on ihan perusasia, se kolahti siksi, että työelämässä epämääräisyys on yleistä.

3. Asiantuntijatyön “prosessointi”

Asiantuntijapalvelu voidaan tehdä toistettavaksi prosessiks. Ei kaikkea tarvitse keksiä jokaisella asiakkaalla uudelleen.

Kohta, joka ei kolahtanut

“Hyödynnä heikko ego.”

Tämä oli koko kirjan kamalin kohta. Se tuntui alentavalta ja suoraan sanottuna vanhanaikaiselta. Siinä oli sellainen sävy, että asiakkaiden epävarmuus olisi vain työkalu, jota voi käyttää myynnin välineenä. Tästä esimerkiksi tuli se tunne että, tämä kirja on kirjoitettu miehille ja miesten äänellä. Vaikka tarkoitus olikin varmasti puhua enemmänkin psykologisista tekijöistä, se tapa, jolla asia ilmaistiin, oli tökerö ja jopa epäkunnioittava. Sen olisi voinut ilmaista fiksummalla tavalla.

Kirjan “miehisyys”

Kirjan tyylistä huokuu sellainen vanhan ajan bisnesmiehen itsevarmuus, vähän kovisteleva, vähän ylimielinen ja jopa aika vallan himoinen.
– Kirjassa ei pohdita näkökulmia.
– Se julistaa totuuksia sen sijaan, että edes vähän keskustelisi niistä.
– Ihmisistä puhutaan objekteina.
– Sävyn aggressiivisuus tuntuu turhalta ja oudolta ja ei tuo sisältöön oikeastaan mitään lisää.

Tuotteistajan taskuraamatussa nousee siis eniten esille se kuinka se nojaa maskuliiniseen “bisnes on taistelua” -mentaliteettiin, joka tuntuu vanhentuneelta. Ei siis tietenkään ole ongelma, että kirjoittajat ovat miehiä. Ongelma on se, että tekstissä näkyy sellaista miespuhetta, joka ei rakenna mitään, se vain jyrää.

Lopulta Tuotteistajan taskuraamattu oli hyvin erikoinen lukukokemus. Ehkä luettuani kirjan, tajusin millaisella tavalla itse haluan työskennellä, kommunikoida ja kohdata asiakkaat. Ja siinä kohtaa huomasin, että monia kirjan asenteita en halua omaksua.

Be awesome with average skills

Skill Stacking

We’re often told that to be successful, we have to be the best at something specific. But what if there’s another path to success?

I think Scott Adams idea of skill stacking is simply brilliant. He believes that success comes from combining several ordinary skills in a unique way.

What is skill stacking?

Skill stacking means combining different skills you’re reasonably good at and creating a mix that few others have.

Adams explained that he’s not an exceptional artist, writer, businessman, or comedian but he’s good enough at each of those things. When he combined them, he created something distinctive and successful: the famous comic strip Dilbert.

Why it works?

There are many people who are world-class in one thing, but very few who can blend their skills smartly.

For example, someone who combines photography, public speaking, and communication skills can create something that even the best photographer couldn’t on their own say, a popular educational YouTube channel.

Skill stacking also works because it doesn’t require perfection. Being “good enough” in several areas can take you further than spending years mastering just one.

Building your own stack

Every one of us already has a stack of skills, we just rarely stop to think about them. When you start intentionally combining what you can do and add a few new skills, you begin to form something truly unique: a personal competitive edge no one else can replicate.

Skill stacking is like creating your own recipe, the ingredients might be simple, but the combination is entirely your own.

My thoughts

This idea really opened my eyes. I’ve always been an “all or nothing” kind of person, if I don’t succeed right away, I tend to give up. I like doing things I’m already good at. If I’m not, I get frustrated and lose motivation. It’s silly, but true.

Learning about skill stacking reminded me that you don’t have to be the best at everything. Being average is okay as long as you know how to combine your skills creatively. It’s such a freeing and compassionate way to think about growth and success.

I definitely want to take this approach to heart.

Tuotteistajan taskuraamattu – ajatuksia

  1. Luku 3: Varo kameleonttia

“Ennakkokäsityksesi toisesta ihmisestä saattaa vaikuttaa häneen ilman, että edes huomaat sitä. Siksi kannattaa olla tarkkana, mitä ajattelet esimerkiksi uusista asiakkaista.”

Monesti sanotaan, että ulkonäkö voi pettää.
Joskus festareilla, kun olin pitämässä myyntitapahtumaa ja minun pöytäni eteen tuli asiakas, minä automaattisesti ajattelin asiakkaasta jotakin. Esimerkiksi yksi minun yleisimmistä ajatuksistani / arvauksista oli se, että “Näyttääkö asiakas kiinnostuneelta vai tuliko hän vain katsomaan”, ja tämä ajatus tuli mieleen yleensä ensimmäisenä asiakkaan kohdatessa. Se tuli automaattisesti ja nopeasti ilman, että olisin kerennyt edes tajuamaan, että ajattelin asiaa.
Hetken päästä kuitenkin asiakkaat ovat aina “rikkoneet” minun ennakkoluulojani sillä, että he toimivat täysin vastakohtaisesti sille, mitä ajattelin heidän toimivan. Asiakas, joka näytti asiakasryhmääni sopivalta ja mahdolliselta ostajalta, saattoi vaan nopeasti vilkaista tuotteitani ja lähteä pois.
Myöhemmin asiakas, joka näytti siltä, että käy nopeasti vain vilkaisemassa minun tuotteitani, olikin tehnyt hyvän ostoksen. Tällä tavalla asiakkaat näyttivät minulle, ettei kannata päättää heistä mitään etukäteen, sillä se ei yleensä pidä paikkansa. 



Kirjassa sanotaan: “Jos päätät jo etukäteen, että asiakas on huono, ennakkoluulosi saattaa muuttua todeksi.” Tämä on valitettavasti totta ja näiden päätelmien kanssa kannattaa olla varovainen. Vaikka ajattelee, ettei sinun päätelmäsi näy ulospäin, niin kyllä muut ihmiset saattavat aistia sen silti. 



Olen joskus huomannut, että kun tulin korukauppaan, myyjä suhtautui minuun valmiiksi niin, että tunsin oloani asiakkaana köyhäksi ja hieman epämukavaksi. Sellaisissa kaupoissa myyjät yleensä näkevät, oletko tullut ostamaan tuhansia euroja maksavan timanttikorun vai kymmenen euroa maksavia kirurginteräksestä tehtyjä hoitokorvakoruja. Ymmärrän, miksi myyjä suhtautui minuun eri tavalla kuin edelliseen asiakkaaseen, mutta mielestäni asiakaspalvelijana kannattaa olla yhtä ystävällinen kaikille asiakkaille. Se onnistuu juuri nimenomaan sillä, että yrittää olla ajattelematta asiakasta asioita etukäteen ja olla tekemättä omia päätöksiä, jotka saattavat vaikuttaa omaan käytökseen ja asiakaspalveluun. Olisin ehkä ostanut jonkun toisenkin korun jos hän suhtautuisi minuun ystävällisemmin.



2. Luku 13 Miksi lääkärillä täytyy olla valkoinen takki?

(“Lähes kaikki auktoriteetin tunnusmerkit liittyvät ulkoisiin, jopa varsin pinnallisiin päätelmiin. Monet asiantuntijat kuvittelevat, että asiakas valitsee pätevimmän asiantuntijan. Todellisuudessa hän valitsee asiantuntijan, joka vaikuttaa pätevimmältä.”)



En ole aiemmin huomannut, miten paljon auktoriteettien ulkoiset tunnusmerkit vaikuttavat minun päätelmiini. Olin todella yllättynyt, kun luin Frank Abagnalen tekemästä petoksesta. Itse ihmettelen, miten kukaan ei edes tullut ajatelleeksi, että univormuun pukeutunut mies voisi olla rikollinen. Mutta rehellisesti sanottuna en voi luvata, että en kyseisessä tilanteessa tekisi samaa kuin kaikki muut ihmiset.



Kun kävin työhöni perehdytyskoulutusta myyjän tehtäviin, meitä kaikkia varoitettiin siitä, että kannattaa aina todistaa henkilöllisyys jopa työvaatteissa tulleilta työmiehiltä ja muilta ulkopuolisilta työntekijöiltä. He saattavat olla rikollisia, jotka ovat pukeutuneet oikeisiin vaatteisiin. Tämän luvun lukemisen jälkeen joudun olemaan vielä enemmän tarkkana näissä hommissa, sillä tiedostan, kuinka helppoa näissä tilanteissa on luottaa henkilöön pelkästään sen asiallisen ulkonäön perusteella.


Mielestäni on pelottavaa, miten paljon meillä kaikilla muiden ulkonäkö luo tietynlaista vaikutelmaa mutta se on ihan loogista. Toisaalta jossain tilanteissa tätä voi käyttää hyödyksi. Esimerkiksi minun työssäni korujen myyjänä voisin pukeutua siististi ja laittaa päälleni parhaat tekemäni korut. Korujen myyjänä minun pitää edustaa ja esittää omaa yritystäni mahdollisimman asiallisella ja kauniilla tavalla, koska “Uusi asiakasehdokkaasi joutuu päättelemään asiantuntemuksesi pinnallisten merkkien perusteella.”










3. Luku 30 Mitä turpeat egomme haluavat kuulla?

(“Tuotteistajan kannattaa käyttää ihmisluonnon heikkoutta hyväksi, kun hän viestii asiakasehdokkailleen. Turpea egomme huolehtii siitä, että meistä jokainen pitää tärkeimpänä henkilökohtaisia viestejä.”)



Asiakkaat arvostavat sitä, että heille kirjoitetaan erikseen henkilökohtaisesti ja osoitetaan välittämistä.
Tämä lause mielestäni pitää paikkansa: “Lähetä kullekkin asiakkaallesi vain häntä varten laatimiasi viestejä.” 

Yritän aina lähestyä asiakkaitani viestillä hienovaraisesti ja löytää heille parhaan ratkaisun tarjoamalla ystävällistä ja mukavaa asiakaspalvelua. Olen joskus viettänyt tuntikausia kirjoittamalla asiakkaalle, lähettämällä hänelle kuvia erilaisista mahdollisista tuotteen vaihtoehdoista, pohtimalla hänen kanssaan mikä jalokivi olisi paras valinta ja millä tyylillä korua kannattaa tehdä.
Mitä pidempään keskustelin asiakkaan kanssa, kuuntelin häntä ja näin vaivaa, sitä paremman palautteen minä sain ja sitä iloisempi, kiitollisempi ja tyytyväisempi asiakkaani oli. 

Koska yritykseni on hyvin pieni, olen pystynyt käyttämään paljon aikaa yhteen asiakkaaseen ja se on tuottanut tulosta. Mielestäni yritykset, jotka tarjoavat tilaustyönä tehtyjä koruja, eikä pelkästään omilla sivulla valmiita koruja, menestyvät hyvin ja saavat asiakkaita tuntemaan itsensä tärkeiksi ja kuulluiksi.
“Kukaan ei ole jättänyt avaamatta hyvältä tuoksuvaa kirjekuorta, jonka päällä on käsin kirjoitettu osoite ja aito postimerkki.”


4. Luku 4 Hintalappu ei valehtele

(“Haloilmiö on osaavan hinnoittelijan käsissä vahva ase. Hinnasta syntyvä yleisvaikutelma peittää kaiken muun alleen. Niinpä hintamielikuva vaikuttaa siihen, miten laadukkaana asiakas tuotteita tai palvelua pitää.”)



Kirjan mukaan hinnalla on merkittävä vaikutus siihen, miten asiakkaat kokevat tuotteen laadun. “Haloilmiö” saa asiakasta uskomaan, että korkeampi hinta merkitsee automaattisesti parempaa laatua.
On hienoa kyllä, että tämä kirja tuo esiin näin paljon tutkimustuloksia ja niillä se todistaa, että on aina oikeassa mutta haluaisin tutkia tätä lukua hieman monipuolisemmin ja esittää omia näkemyksiä.

SoBe juoman tutkimus on mielenkiintoinen ja kertoo paljon. On luonnollista ja loogista, että asiakas ostaessaan kalliimman tuotteen olettaa, että tuote olisi laadukkaampi.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että hinnan ja laadun välinen yhteys ei aina toimi suoraviivaisesti. Kun myyn festareilla yksinkertaisia itse tekemiäni jalokivikoruja, jotka eivät ole tehty hopeasta, niin laitan niihin suhteellisen alhaiset hinnat. Jos nostaisin halpojen korujen hintaa keinotekoisesti, asiakkaat eivät välttämättä pitäisi niitä laadukkaampina, koska materiaalit ja tuotteen kestävyys ovat helposti nähtävissä. En oleta, että laittamalla korkeamman hinnan saan asiakkaita uskomaan siihen, että tuotteeni ovat laadukkaimpia.

Mielestäni hintalappu voi vaikuttaa ensivaikutelmaan, mutta se ei peitä laatueroja tai asiakkaan aiempaa kokemusta vastaavista tuotteista. Joissakin tilanteissa hinta voi olla tärkeä viesti laadusta, mutta käsityön kohdalla asiakkaat usein arvioivat itse, mitä pitävät arvokkaana.
Hintalappu voi joskus hämätä, jos hinta ei vastaa todellista laatua.

Pikaopas 3.0

Tuotteistajan pikaopas

Tuotteistajan pikaopas on käytännönläheinen opas siihen, miten asiantuntija voi tehdä osaamisestaan helpommin myytävää ja monistettavaa. Kiteyttäisin oppimani, että kyseinen opas ei rajoita luovuutta vaan kertoo kuinka työstä tehdään kannattavampaa, hallittavampaa ja asiakaslähtöisempää.

Perinteinen asiantuntijatyö on usein kaoottista. Jokainen asiakas haluaa jotain erilaista, mikä johtaa loputtomaan räätälöintiin ja stressiin. Tuotteistaminen selkeyttää ja tuo järjestystä kaaokseen. Kun palvelu on etukäteen määritelty, hinnoiteltu ja kuvattu, se on helpompi myydä ja tuottaa tasalaatuisesti. Näin ollen yritys voi kasvaa ilman, että sen jokainen projekti revitään asiantuntijan selkänahasta.

Parantainen käyttää ravintolaa vertauksena kuten: ravintola ei kysy jokaiselta asiakkaalta, mitä tämä haluaisi syödä ja miten. Sen sijaan se tarjoaa valmiiksi mietityn ruokalistan eli formaatin, joka palvelee monenlaisia asiakkaita mutta pysyy silti hallittavana. Samalla tavalla asiantuntijapalvelu pitäisi suunnitella joustava, mutta silti vakioitu tarjonta.

Hyvin tuotteistettu palvelu helpottaa seuraavia

  • Suunnitteluvaihetta
  • Markkinointia
  • Myyntiä
  • Hinnoittelua
  • Riskienhallintaa
  • Graffista ilmettä

Asiakkaan on helpompi ymmärtää mitä hän ostaa ja miksi. Yrityksen näkökulmasta tuotteistaminen mahdollistaa oppimisen, jatkuvan kehityksen ja lopulta kannattavamman liiketoiminnan.

Oppaassa painotettiin monesti tuotteistamisen lähtökohtien tärkeyttä, kenelle tuote/palvelu on suunnattu eli ketkä ovat asiakkaita ja ketkä eivät. Kaikille ei tarvitse tarjota kaikkea, on keskityttävä mihin ongelmaan tarjotaan ratkaisu ja miten/millä asia ratkaistaan? Palvelua on vaikea tuotteistaa jos asiakaskunta vaihtelee. Jos asiakas vaihtuu, myös hänen tarpeensa muuttuvat. Näin ollen ratkaisunkin on muututtava tai muuten aiemmat tuotteistukseksi tarkoitetut tuotteet/palvelut muuttuvat arvottomiksi..

Tuotteistamisen todellinen arvo on siinä, että se vapauttaa asiantuntijan luovuuden. Kun perusasiat on kondiksessa, aikaa jää uuden oppimiselle ja asiakkaiden todellisten ongelmien ratkaisemiselle. Tuotteistaminen tekee asiantuntijasta vaikuttavamman ammattilaisen ja selkeämmän johtajan.