1910-luvulla lavasteita alettiin maalaamisen sijaan rakentaa. Elokuvan tekijäjoukot kasvoivat, kun lavastukseen tarvittiin kuvanveistäjiä, puuseppiä ja arkkitehteja. WWI vuoksi elokuvatuotanto siirtyi Ranskasta Italiaan, Ruotsiin ja Amerikkaan. Näissä maissa myös sitten keksittiin hyödyntää rullia, eli nyt kameroita pystyttiin liikuttaa vapaammin. Kuviin saatiin enemmän syvyyttä erilaisilla lavastuskikoilla. pylväillä, avautuvilla ovilla ja porrassyvennyksillä. Elokuvien myötä rakennettuja lavasteita alettiin viedä luonnonmaisemiin ja samat lavasteet palvelivat useita elokuvia.

Yksi merkittävä lavastuksen suuntaus oli saksalainen ekspressionismi, joka kehittyi vastapainona historiallisten elokuvien kaavoille 20-luvulla. Lajin tunnetuin edustaja kauhuelokuva “Tohtori Caligarinkabinetti” Robert Wiene 1920. Elokuvan lavasteet ovat villi yhdistelmä kulmikkaasti ja epäsymmetrisesti maalattuja muotoja, joita voimakkaat valo- ja varjovaihtelut korostavat. Ekspressionismin myötä lavasteista tuli yhtä aktiivinen osa tarinaa kuin hahmot.

Varhaisimmat ekspressionistiset elokuvat saivat runsaasti vaikutteita ekspressionistisesta taiteesta, ja ne pyrkivät välittämään protagonistin, eli pääosan esittäjän mielentilan lavastuksen avulla. “Tohtori Caligarinkabinetti” jossa hullu päähenkilö kertoo oman näkemyksensä siitä, miten hän joutui mielisairaalaan. Elokuvan vääristyneet kadut ja rakennukset ovat päähenkilön oman sisäisen maailman heijastumia, ja elokuvan muut hahmot ovat maskeerauksen ja pukujen avulla visuaalisiksi symboleiksi. Elokuvan sairaalloisen kauhun ja ahdistuksen tunnelmasta tuli inspiraation lähde monille muille ekspressionistisille elokuville. Toinen versio “Golem” 1920, kauhuelokuva “Nosferatu” 1922 ja “Metropolis” 1927 kuvaavat sosiaalista romahdusta tai tutkivat ihmisluonnon synkkää kaksijakoisuutta ja sen kykyä hirvittävään pahuuteen.

 Neuvostoliitossa että Yhdysvalloissa lavastajat ja kuvasuunnittelijat olivat taitavia kuvittajia. He laativat kuvakäsikirjoituksia ja kantoivat vastuuta kohtausten visuaalisesta ilmeestä kuvakulmia myöten. Pohjois-Amerikassa muiden taiteiden vaikutus elokuviin ei ollut yhtä vahva kuin Euroopassa ja Hollywoodissa keskityttiin esteettisten kokeilujen sijaan tekniseen taituruuteen. Hollywood-elokuvan kultakaudella elokuvat kuvattiin valtavissa studioissa, joihin rakennettiin kaupunkeja ja luonto ympäristöjä.

WWII aikoihin nousi uusi kuvaus tapa. Neorealistit käyttivät näyttelijöitä tavallisia ihmisiä ja kuvasivat aidoilla tapahtumapaikoilla. 1950–60-luvulla useissa maissa kehittyi lähinnä ranskalaisten elokuvakriitikkojen vaikutuksesta merkittävä uuden aallon elokuvaksi kutsuttu suuntaus. Siinä elokuvanteko pyrittiin vapauttamaan mahdollisimman. Elokuvia alettiin kuvaamaan luonnossa, oikeissa asunnoissa ja kaduilla.

Fiktio-elokuvan lisäksi vuosisadan alusta 1950, suuressa suosiossa olivat uutiskatsaukset. siihen aikaan uutislähetyksissä esitetiin ja näytetiin ajan kohtaiset uutiset. Uutisten hitaan liikkumisen vuoksi monet isot tapahtumat kuitenkin lavastettiin ja kuvattiin studiossa jälkikäteen. Esimerkiksi Venäjän ja Japanin sotaa esitellyt uutiskatsaus kuvattiin pariisilaislähiöissä armeijan tukikohdassa. Aitoutta luotiin ripottelemalla kuviin aasialaista rekvisiittaa.

1960 luvulla otettiin suuri hyppy realistisiin elokuviin. Suuri syy oli siinä, että elokuvien valmistus piti i olla halpaa näin WWII jälkeen. Hollywoodissa 60-luvulla haluttiin keskittyä kansanoikeuksiin, Vietnamin sota, feminismi ja seksuaalinen vallankumous. “Guess Who’s Coming to Dinner” 1967 käsitteli rotujen välisiä suhteita aikana, jolloin tällaiset liitot olivat vielä laittomia monissa osavaltioissa. “In the night heat” 1967 käsitteli rasismia Amerikan eteläosissa. “Dr. Strangelove” 1964 satirisoi mestarillisesti kylmää sotaa ja tarjoaa synkän koomisen kuvauksen ydinsodasta ja poliittisesta kyvyttömyydestä.

Toinen 1960-luvun mullistava tekijä oli Haysin koodin romahtaminen, tiukka moraalinen ohjeistus, joka oli ohjannut Hollywoodin tuotantoja 1930-luvulta lähtien. Haysin laki kielsi eksplisiittisen sisällön, mukaan lukien seksin kuvaukset, kirosanat, huumeiden käyttö ja uskonnollisten instituutioiden kritiikki.

1970-luku oli uraauurtava aikakausi elokuvassa, jota leimasi ainutlaatuinen tekijöiden yhtymä, joka johti monipuoliseen ja vaikutusvaltaiseen tuotantoon. Vuosikymmen toi esiin yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja ajatuksia herättäviä elokuvia, jotka heijastivat aikakauden kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä. 

Aasialainen elokuva tuotanto tuli nousuunsa 70-luvun alussa ja heidän suuri hittinsä olikin kamppailu lajit. Eurooppalaisessa elokuvassa “Prahan kevät” 1967, epäonnistuminen toi mukanaan nostalgisia elokuvia, jotka muistuttavat 70-lukua itseään juhlistavia elokuvia. Nämä elokuvat ilmaisivat kaipausta ja olivat ennakkovaroitus vuosikymmenestä ja sen unelmista. Italialainen ohjaaja Bernardo Bertolucci teki elokuvan “The Confirmist” 1970. Saksalaiset elokuvat sodan jälkeen pohtivat eksistentiaalisia kysymyksiä, erityisesti Rainer Fassbinderin teokset. Ruotsalaisen ohjaajan Ingmar Bergmanin elokuvat saavuttivat uuden ilmaisun tason elokuvissa, kuten “Cries and whisapers” 1973.

70-luvun alussa Hollywood oli edelleen kovasti kiintynyt sotaan ja jatkoi tuottaa aiheesta elokuvia, mutta pikkuhiljaa jo päästi siittää irti ja keskittyi nuorisoa miellyttävin elokuviin. Hollywoodissa tuli myös suuri muutoksia hahmojen ja tarinoiden kuvauksessa valkokankaalla. Antisankarit ja monimutkaiset, moraalisesti väärät päähenkilöt nousivat esiin, tarjoten poikkeaman perinteisistä arkkityypeistä. Hollywoodin talousmaisema koki myös merkittäviä muutoksia. Aikakaudella perinteinen studiojärjestelmä hiipui, kun itsenäiset tuotantoyhtiöt saivat jalansijaa ja haastivat suurten studioiden ylivoiman. Tämä synnytti monipuolisempia tarinoita Hollywoodissa, tarjoten mahdollisuuksia aliedustetuille elokuvantekijöille ja näyttelijöille.

1970-luku oli Hollywoodissa dynaaminen ja mullistava aikakausi, jota leimasivat taiteellinen vapaus, yhteiskunnallinen merkitys, teknologiset edistysaskeleet ja muuttuvat alan dynamiikat. Tämän vuosikymmenen elokuvat venyttivät tarinankerronnan rajoja ja haastivat perinteiset normit, jättäen pysyvän jäljen amerikkalaisen elokuvan kehitykseen.“Jaws” 1975, on ensimmäiseksi Blocbuster-elokuva. Se oli ensimmäisiä elokuvia, joka sai laajan levityksen ensi-illastaan lähtien ja muutti ilmestyessään käsityksen, jonka mukaan kesä oli huono elokuvien ensi-ilta-aika. Tämän takia sitä on myös kutsuttu kesähittielokuvien isäksi. “Halloween” 1978, Elokuvaa pidetään etenkin 1980-luvulla suosiossa olleiden slasher-elokuvien inspiraationa ja sai kauhuelokuviolle hurjan vimman. “Alien” 1979, uudisti lajityyppiä yhdistämällä scifi ja psykologista trilleriä. Sen on myös sanottu poikenneen “Star Traker” kaltaisesta ”kliinisestä scifistä” ja luoneen tieteiselokuvan lajityyppiin.

Tähän maailman aikaan animaatio elokuvat alkoivat nousemaan myös. Disney oli jo tehnyt elokuvia 1923 luvulta saakka, elokuvat olivat käsin piirrettyjä animaatioita. Mutta muutos animaatioon tuli 1979 Lucasfilmin, nyky aikaan tunnettu Pixar studio alkoi valmistaa tietokone animaatio elokuvia.

Jo 1990 hoksattiin tietokone animaatio, jota silloin käytettiin jopa ennen ensimmäistä “Toy Story” elokuvaa. Mutta sai nousunsa vasta 70-luvulla, kun tajuttiin että kaikkea rekvisiittaa ei tarvitse tehdä käsin vaan voidaan hyödyntää tietokone teknologiaa, eli CGI. “Futureworld” 1976, oli ensimmäinen 3D CGI elokuva, Elokuva yritti viedä juonta eri suuntaan kuin Westworld, mutta se ei saanut hyvää vastaanottoa yhdysvaltalaiskriitikoilta. Ranskalaiset kriitikot arvostivat elokuvaa enemmän. “Star Wars” 1977, ensimmäiset 3D laajakuvagrafiikat, elokuva nousi suureen nousuun ja on noussut tunnetuksi klassikkosi. “Young Sherlock Holmes” 1985, elokuvassa on ensimmäinen täysin CGI:llä tehty hahmo.

Skill stacking is a completely new thing for me, so I have mixed feelings about it. In one hand, sure it`s useful. You can combine different skills for projects and learn something new or even learn new skills from those that you already know. But in the other, who really would want photographer who is kind of good or buy a painting from artist who´s art is okay.  

I´ll stop being negative Nancy, for now. It’s nearly impossible to be perfect at something, let alone everything that you want to be good at. And thing is, whit skill stacking is that you don´t have to be the best, you just got to be little open minded and combine your skills to be better. Another thing is, you don´t have to do anything you don´t want to, you can do just those things that are in your comfort zone.  

Would you look at that, negative Nancy is back. There are skills that you’re either good at or bad at, and skills that you simply need, for example, social skills. If you have poor social skills then that`s your loss, but if you’re good at it then good for you. In the blog we got example of Scott´s skills, writing, great artist and he`s a funny guy apparently. These skills make great comic writer. But what if your skill doesn’t combine like that. What if you’re good at gardening, photography and something useless as talking. What are you supposed to do whit that stack. I know it is far-fetched idea that all your skills would be useless together, but it still is possible ´what if´ situation, right. 

For set decoration it is useful, since we can and do everything from anything. We need to know how to work whit many materials and equipment, we must be able to sew weld, do woodwork, use wood, paint, metal, fabric. There definitely is much more, but you get the idea from these. But of curse everyone has their favorite material and technique to use, so yes you could use only one technique, but that would limit what you could create. And if I something have learned I school it’s that the options on creating is unlimited, prefer cheap and lights material though. The point is, once you know how to use many different materials you can create so much more because, of course, you can combine different methods. Also, skills that you kind of have to learn are design and calculations, still working on those.  

In a nutshell. I don´t know if this make any sense, but skill stacking is useful. My stupid what if situations are still standing. I guess this shows that writing is not on my skill stack.

ISFP – Seikkailija

Kokonaisuudessaan testi oli vaikea sillä en ajattele omaa persoonallisuuttani juuri lainkaan. Varmaan puolet vastauksista veikkasin ja meni fiiliksen mukaan. Annan asioiden tapahtua ja ne menee niin kuin menee enkä jää miettimään sen pidemmälle. Olen myös huomannut sen, että olen huono sanomaan itsestäni mitään. Jos joku muu kertoo huomanneensa jotain persoonallisuudessani, yleensä tajuan, että he ovat oikeassa. En vain itse ole huomannut piirrettä. Metaforat on helpompi ymmärtää kuin yksinkertaiset kysymykset. “tekisitkö näin tässä tilanteessa?” en tiedä “jos olisit tällaisessa tilanteessa, reagoisitko näin vai noin?” helppo vastata, “näin”. Olen tehnyt testin aikaisemminkin, ehkä neljä vuotta sitten ja silloin vastaus oli INFP.

Sanoisin että se on enemmän 50/50. Minulla ei ole ongelmaa olla yksin, nautin ajasta ja voin tehdä mitä vaan, pystyn menemän monta päivää yksin ja vaikka puhumatta kenellekkään. Mutta silti tarvitsen aikaa kavereiden kanssa ja otan joka mahdollisuuden jonka saan. Jos jään porukasta ulkopuolelle, se toki tuntuu paskalta ja siltä että missaan jotain kivaa. 

En pohdi asioita turhaa enempää. Teen tehtävät niin kuin minulle kerrottiin enkä kyseenalaista sen enempää, jollei jokin jäänyt epäselväksi. Luovuutta kyllä kuitenkin löytyy. Kaikenlaisia ideoita on. Mutta jos itsellä ei ole mitään tekemistä niin alan tarkkailemaan muita ihmisiä ympärilläni ja erityisesti pohdin muiden ihmis suhteita. 

 En ajattele loogisesti, että yleensä teen fiiliksen mukaan. Mutta en usko olevani enemmän tunteellinen. “Heille empatia, harmoninen vuorovaikutus ja yhteistyö ovat erityisen tärkeitä.” harmonia ja yhteistyön ymmärrän ja pidän tärkeänä, mutta en empatiaa koe kovin vahvana, varmaan ongelma mihin pitäisi panostaa. Vaikea puhua tunteista ja antaa muille myötätuntoa. 

Sanoisin että olen hyvä improvisoimaan. Jos jokin menee päin puuta, ei siinä mitään keksitään vain uusi ratkaisu. Tilaisuuksiin on vaikea tarttua yksin koska en koe, että tarvitsisin mitään tiettyä itselleni, mutta kaverin kanssa olisin aivan valmis lähtemään heti kokemaan uusia asioita yhdessä. Joustan tosi helposti koska itselläni ei ole suuria mielipiteitä oikein mistään asiasta. 

Levoton ei sovi minun yhtään. En stressaa asioista, teen asiat fiiliksen mukaan. En tavoittele täydellisyyttä. Menestyksellä ei ole mitään väliä, en edes halua huomiota menestyksen kautta. Pari vuota taakse päin kyllä kaikella oli väliä. Ja stressasin aivan jokaisesta koulu tehtävästä, mutta sitten tajusin, etten millään pysty tavoittamaan täydellisyyttä. Joten opin ottamaan rennommin ja tavoittelemaan keskiarvoisia numeroita. 

Urapolku

Todennäköisesti menestyn työ ympäristöissä, joissa pääsen toteuttamaan luovuuttani ja työskentelemään käsin, luomaan uutta. Yhdistää kauneus ja käytännöllisyys joko taiteen, muotoilun tai käsityön avuin. Ihanneura voisi olla vaihtelua ja joustavuutta, jolloin pääsen tarttumaan uusiin haasteisiin ja ilmaisemaan itseäni eri tavoin. 

Perinteinen työura ei todellakaan sopisi minulle. Tarvitsen rauhallisempaa ja vapaata työskentelyä. Tasapainottamalla luovan vapauden tarpeet ja työelämän käytännön vaatimukset.