Elsa Peretti teki merkittävän vaikutuksen kultasepän alalla nimenomaan roolillaan naisena, joka ei vain seurannut vallitsevia suuntauksia, vaan myös loi oman, uniikin tyylinsä, joka haastoi aikansa kulttuurisia ja esteettisiä normeja. Hänen uransa ja suunnittelufilosofiansa ovat esimerkki siitä, miten naissuunnittelija voi vaikuttaa alan kehitykseen ja samalla muuttaa käsitystä siitä, mitä naiset voivat saavuttaa muotoilun ja taiteen kentällä. 

Naisten rooli muotoilussa ja kultasepän alalla 1960–1970-luvuilla 

1960- ja 1970-luvuilla kultasepän alalla oli edelleen vahva maskuliininen perinne, ja alan suurimmat nimet olivat pääasiassa miehiä. Korusuunnittelu oli usein teknistä, yksityiskohtia korostavaa ja koristeellista. Aikakauden suuri kulttuurinen ja sosiaalinen muutos, erityisesti naisten vapautumisliikkeen ja feminististen aaltojen myötä, oli kuitenkin avaamassa uusia mahdollisuuksia naisille taiteen ja muotoilun kentillä. Elsa Peretti tuli osaksi tätä muutosta. 

Aiemmin naisten rooli muotoilussa oli usein rajoittunut koristeellisten esineiden suunnitteluun tai enemmän “naisten” muotoiluun liittyviin tehtäviin. Mutta Peretti oli erilainen. Hän ei tyytynyt vain täyttämään yhteiskunnan odotuksia siitä, mitä naissuunnittelijan tuli olla, vaan hän loi omat sääntönsä. Peretti toi kultaseppien maailmaan luonteenpiirteitä, jotka olivat aiemmin varattu miehille – kuten rohkeuden rikkoa perinteitä, kyvyn tehdä uudistuksia ja jopa tehdä taidetta, joka puhui yleisölle ilman ylimääräistä koristelua tai konventionaalista kauneusihannetta. 

Peretti oman tyylinsä luojana 

Elsa Peretti aloitti omalla tyylillään juuri sillä, että hän kyseenalaisti ja haastoi perinteisen kultasepän alan esteettiset rajat. Hänen suunnittelunsa olivat minimalistisia, yksinkertaisia ja käytännöllisiä, mutta ne erottuivat aikakauden yleisestä monimutkaisesta ja koristeellisesta tyylistä. Hän yhdisti luonnon inspiroimat muodot, kuten luut, sydämet ja simpukat, moderniin ja puhtaaseen muotoiluun, joka ilmensi sekä kauneutta että toiminnallisuutta. 

Erityisesti hänen “Bone”-mallistonsa, joka oli saanut inspiraationsa ihmisen luiden muodosta, rikkoi perinteisiä käsityksiä siitä, millaisia korujen tulisi olla. Tämä malli ei ollut pelkästään esteettinen kokeilu, vaan myös filosofinen puheenvuoro luonnon ja ihmisen välistä yhteyttä kohtaan. Peretti ei pelännyt käyttää raakoja, luonnollisia muotoja, jotka olivat kaukana perinteisestä “kauniista” ja “suloisista” koruista. Hän oli ensimmäinen suunnittelija, joka loi koruja, joissa oli voimaa ja rohkeutta, mutta myös herkkää kauneutta. 

Minimalismi oli hänen tyylinsä kulmakivi. Elsa Peretti ei uskonut korujen ylenpalttisuuteen ja yksityiskohtien liiallisuuteen, vaan hän uskoi, että todellinen kauneus löytyy yksinkertaisista, orgaanisista muodoista. Tämä oli vastakohta aikakauden monille korusuunnittelijoille, jotka suosivat rikkaampia ja koristeellisempia muotoja. Peretti löysi kauneuden yksityiskohtien, kaarevien linjojen ja materiaalien tekstuurien kautta, ja tämä yksinkertaisuus onkin yksi hänen tunnetuimmista ominaisuuksistaan. 

Naisten asema ja vaikutus suunnittelussa 

Peretti oli myös yksi ensimmäisistä naisista, joka menestyi ja sai huomiota niin arvostetussa luksusbrändissä kuin Tiffany & Co. Hänen korunsa eivät olleet pelkästään naisten koruja, vaan ne olivat yleisesti käytettäviä, ajattomia esineitä, jotka puhuivat kaikille sukupuolesta riippumatta. Hänen suunnittelufilosofiansa oli, että korujen tulisi olla henkilökohtaisia ja kantajalleen merkityksellisiä, eikä niitä tarvinnut “pukea” vain tiettyyn rooliin tai tilaisuuteen. 

Perettin omalla tyylillään ja suunnittelufilosofialla oli myös vaikutusta siihen, kuinka naisellisuus alettiin nähdä muotoilussa. Aiemmin naisellisuus oli liitetty runsaisiin koristeisiin ja monimutkaisiin muotoihin, mutta Peretti loi koruja, jotka olivat yhtä ajattomia ja universaaleja kuin luonto itse. Hänen koruissaan oli voimaa ja herkkyyttä yhdistettynä puhtaaseen muotoon, mikä oli merkittävä askel pois vanhentuneista sukupuolirooleista ja kauneusihanteista. 

Yhteenveto

Elsa Peretti ei vain suunnitellut koruja; hän teki työtä, joka muutti käsitystä naisen roolista luovassa ja miehille tyypilliseksi mielletyssä kultasepän alassa. Hänen oma tyylinsä, minimalistinen, luonnon inspiroima ja funktionaalinen, rikkoo perinteitä ja tarjoaa uuden näkökulman siihen, mitä nainen voi luoda taiteen ja muotoilun kentällä. Elsa Peretti oli omalla tyylillään edelläkävijä ja esikuva, joka vaikutti paitsi kultasepän alaan myös laajempaan kulttuuriseen keskusteluun naisten asemasta taiteessa ja muotoilussa. 

Elsa Peretti ei ole vain muotoilija, vaan myös muotoilun ikoni, jonka työt ovat vaikuttaneet ja tulevat vaikuttamaan pitkään tulevaisuudessa. Hänen uransa päättyi, mutta hänen suunnitelmansa elävät edelleen muotialalla, erityisesti Tiffany & Co:n kautta. Hänen minimalistinen ja luonnon inspiroima lähestymistapansa on edelleen ajankohtainen ja inspiroi monia suunnittelijoita, hänen perintönsä on edelleen voimakas. 

Kun luin Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan taskuraamattua, huomasin aika nopeasti kaksi asiaa: 1. suurin osa kirjasta oli täysin itsestään selvää, 2. sen tyylistä näkyi vahvasti, että kirjoittajina ovat miehet, eikä aina ihan hyvällä tavalla. Kirja on kirjoitettu napakasti, ja se on ihan kätevä pikkuopas tuotteistamisesta. Mutta se kuulostaa siltä kuin lukija olisi puhuttelussa. Sellaista “nyt kuuntele, miten maailma oikeasti toimii” -henkeä, joka on tyypillistä vanhan polven miehiselle bisneskulttuurille.

Vaikka kirjassa on hyödyllisiä pointteja, monet niistä ovat sellaisia, jotka jokainen joka on vähäänkin ollut työelämässä jo tietää. Tyyli ja sisältö muodostivat kirjan, josta jäi vähän ristiriitainen olo.

Monet kirjan opetuksista olivat asioita, joita opetellaan ihan ensimmäisissä työpaikoissa:
– asiakas haluaa selkeän lupauksen
– palvelu kannattaa selittää ymmärrettävästi
– ihmiset ostavat helpommin valmiin paketin kuin epämääräisen lupauksen

Mikään näistä ei ollut uutta. Tuntui, kuin kirja olisi ollut enemmänkin kertausta kuin oikeasti uusia oivalluksia tarjoava teos. Ehkä siksi moni kohta ei tuntunut erityisen mullistavalta. Silti kirjassa oli kuitenkin joitakin ajatuksia, jotka jäivät mieleen.

Kolme kohtaa, jotka kolahtivat

1. “Asiakas ei osta palvelua vaan ratkaisun.”

On totta, että oman työn kuvailussa mennään usein prosessi edellä, vaikka asiakas haluaa vain tietää, miten hänen ongelmansa ratkeaa.

2. Selkeä ja konkreettinen lupaus

Lupauksen pitää olla rohkea ja selkeä: mitä tehdään, milloin ja millä hinnalla. Vaikka tämäkin on ihan perusasia, se kolahti siksi, että työelämässä epämääräisyys on yleistä.

3. Asiantuntijatyön “prosessointi”

Asiantuntijapalvelu voidaan tehdä toistettavaksi prosessiks. Ei kaikkea tarvitse keksiä jokaisella asiakkaalla uudelleen.

Kohta, joka ei kolahtanut

“Hyödynnä heikko ego.”

Tämä oli koko kirjan kamalin kohta. Se tuntui alentavalta ja suoraan sanottuna vanhanaikaiselta. Siinä oli sellainen sävy, että asiakkaiden epävarmuus olisi vain työkalu, jota voi käyttää myynnin välineenä. Tästä esimerkiksi tuli se tunne että, tämä kirja on kirjoitettu miehille ja miesten äänellä. Vaikka tarkoitus olikin varmasti puhua enemmänkin psykologisista tekijöistä, se tapa, jolla asia ilmaistiin, oli tökerö ja jopa epäkunnioittava. Sen olisi voinut ilmaista fiksummalla tavalla.

Kirjan “miehisyys”

Kirjan tyylistä huokuu sellainen vanhan ajan bisnesmiehen itsevarmuus, vähän kovisteleva, vähän ylimielinen ja jopa aika vallan himoinen.
– Kirjassa ei pohdita näkökulmia.
– Se julistaa totuuksia sen sijaan, että edes vähän keskustelisi niistä.
– Ihmisistä puhutaan objekteina.
– Sävyn aggressiivisuus tuntuu turhalta ja oudolta ja ei tuo sisältöön oikeastaan mitään lisää.

Tuotteistajan taskuraamatussa nousee siis eniten esille se kuinka se nojaa maskuliiniseen “bisnes on taistelua” -mentaliteettiin, joka tuntuu vanhentuneelta. Ei siis tietenkään ole ongelma, että kirjoittajat ovat miehiä. Ongelma on se, että tekstissä näkyy sellaista miespuhetta, joka ei rakenna mitään, se vain jyrää.

Lopulta Tuotteistajan taskuraamattu oli hyvin erikoinen lukukokemus. Ehkä luettuani kirjan, tajusin millaisella tavalla itse haluan työskennellä, kommunikoida ja kohdata asiakkaat. Ja siinä kohtaa huomasin, että monia kirjan asenteita en halua omaksua.

Mitä on ”skill stacking”?

Jason Link kirjoittaa artikkelissaan ‘‘Skill stacking: Be awesome with average skills”, mitä ”Skill Stacking” eli taitojen yhdistäminen tarkoittaa. Hän viittaa artikkelissaan podcastiin jossa on vieraana sarjakuvapiirtäjä Scott Adams. Adams kertoo kuinka ”skill stacking” on auttanut häntä rakentamaan menestyksekkään uran.

Taitojen yhdistäminen oman elämän aikana opittujen tietojen ja taitojen yhdistämistä. Taitosi ovat yhdistettynä parempia, uniikimpia ja käytännöllisempiä kuin yksittäin. Taitojen yhdistämisessä hyvä puoli on siinä, että riittää olevansa taidoissaan tavallisen hyvä, sitä ei tarvitse mestaroida. Esimerkiksi Adams kertoo että ei ole täydellinen artisti, kirjoittaja, hauskin tai paras liiketoiminnassa, vaan harkitusti valituista taidoista pinotessa, hänestä on tullut todella menestyksekäs sarjakuvapiirtäjä ja kirjoittaja, jonka nettovarallisuus on 75 miljoonaa dollaria.

Harva ihminen osaa juuri saman yhdistelmän taitoja kuin sinä, joten se tekee sinun taitojen pinostasi uniikin. On helpompaa tulla hyväksi monessa asiassa, kuin parhaaksi yhdessä. Lisäksi projektit vaativat nykyään monialaisuutta: esimerkiksi yrittäjä hyötyy, jos hän ymmärtää vähän taloutta, markkinointia, teknologiaa ja ihmisten käyttäytymistä. Erinomaisuuden tavoittelu yhdessä taidossa voi kestää vuosia, mutta usean taidon kehittäminen perushyväksi onnistuu nopeammin. ”All you need to succeed is to be good at a number of skills that fit well together.” -Scott Adams.

”Skill stacking” on jatkuva prosessi. Taitojaan voi päivittää ja kehittää eri suuntiin sen mukaan, mitä elämä ja työ vaativat. Nykypäivänä internetistä on helppo löytää uutta tietoa ja kehittää omaa tietämystään.

Esimerkkinä: joku kultaseppä voi yhdistää taitonsa taidekasvatukseen ja ryhtyä opettajaksi, joku voi keskittyä luksusbrändeihin, kolmas korujen restaurointiin. Jokainen taito, jonka opiskelija lisää omaan “pinoonsa”, voi avata uuden polun. ”Skill stacking” auttaa kultaseppä-opiskelijaa rakentamaan uransa pohjan monipuoliselle osaamiselle. Yhdistämällä esimerkiksi käsityötaidon, teknologian, luovuuden, asiakaspalvelun ja liiketoimintaosaamisen, opiskelija voi luoda itselleen uniikin uran.

Pidän ”skill stacking” -ajattelusta, koska koen siitä olevan paljon hyötyä myös omassa elämässäni. Minua motivoi ajatus, että ei tarvitse olla paras yhdessä asiassa. Yhdistämällä luovia ja teknisiä taitoja pystyn lähestymään ongelmia eri näkökulmista ja kehittämään uusia ratkaisuja ja ideoita. Minulla on todella monipuolinen työhistoria, joka tukee omien taitojeni yhdistämistä.

What I learned from ”Tuotteistajan pikaopas 3.0”

Productization is a way of thinking: it’s a way to make your own expertise visible, understandable and repeatable loud and clear.

Your product has to be customer-oriented: make purchasing easy, figure out a good name, be clear about the features and purposes of the product right from the start. Be clear about the final price and subject matter. How to purchase the product easily, specify the product and make the customer to feel safe and that there is no risks. Be transparent.

Productization is more than just packaging a service. It is a way to clarify your own expertise and make it understandable and purchasable for customers. It is important to focus on one customer group and their problems, rather than trying to offer a solution to everyone. In this way, the service can stand out positively and be more appealing. Productization makes work more efficient and predictable. It requires courage to narrow down and simplify your offering, but at the same time, it brings a lot of clarity and focus.

16 personalities persoonallisuustestin tuloksena persoonallisuustyyppini on sovittelija (INFP-T), ”Sovittelijat ovat poeettisia, ystävällisiä ja pyyteettömiä henkilöitä, jotka ovat aina valmiita auttamaan.”.

INFP-tyypille on ominaisia piirteitä ovat luovuus, empatia ja vahva sisäinen arvomaailma. Haluan siis löytää merkitystä tekemiselleni ja kokea, että työni on myöskin arvojeni mukaista.

Luovuus ja esteettinen ajattelu ovat suurimpia vahvuuksiani. Korujen suunnittelu ja valmistaminen on keino ilmaista itseäni ja välittää erilaisia tuntemuksia. Koru ei ole vain esine, vaan sillä on enemmän merkitystä sen kantajalle, tunteiden tai esteettisyyden kautta, se voi ilmaista korun kantajan omaa persoonallisuutta, identiteettiä tai tunteita. Tämä ajattelutapa auttaa minua luomaan omanlaisiani töitä. Luovuus tukee myös ongelmanratkaisua, löytämällä ongelmiin uusia ratkaisuja.

Toinen vahvuuteni liittyy empatiaan ja ihmissuhdetaitoihin. Haluan ymmärtää asiakkaiden toiveita ja tunteita, ja uskon, että tämä voi koskettaa heitä henkilökohtaisella tasolla. Empaattisuus näkyy myös yhteistyössä muiden kanssa, asiakkaiden sekä kollegoiden kanssa.

Henkilökohtainen kasvuni on jatkuva matka, jossa etsin aitoutta ja tasapainoa. Pyrin ymmärtämään itseäni paremmin ja elämään arvojeni mukaisesti, mikä on usein haastavaa mutta myös palkitsevaa. Herkkyyteni ja vahva tunne-elämäni auttavat minua syventymään työhöni, mutta ne vaativat myös kovaa rajojen asettamista ja käytännön taitojen kehittämistä. Empatiakyky ja mielikuvitus ovat vahvuuksiani, mutta niiden rinnalla minun on opittava tunnistamaan omaa jaksamistani ja omia rajojani.

INFP-persoonallisuudessa on myös haasteita, jotka vaikuttavat ammatilliseen kehittymiseen. Olen usein idealistinen ja saatan keskittyä enemmän luovaan suunnitteluun kuin käytännön toteutukseen. Se voi johtaa vaikeuksiin aikataulujen ja tehokkuuden kanssa. Kultasepän työ vaatii tarkkaa suunnitelmallisuutta ja keskittymistä, joten minun on tärkeää kehittää omaa työskentelyrytmiäni ja järjestelmällisyyttäni. Myös herkkyyteni palautteelle voi joskus hidastaa oppimista, mutta ymmärrän, että palaute on välttämätöntä ammatillisen kasvun vuoksi.

Uskon ja toivon, että INFP piirteet tukevat minua kultasepän urapolulla monin tavoin. Luovuus, empaattisuus ja vahvat arvot auttavat minua tekemään työtä, joka on merkityksellistä. Tavoitteenani on löytää tasapaino luovuuden ja käytännöllisyyden välillä, kehittää työskentelytaitojani siten, että pystyn toteuttamaan visioitani tehokkaasti ja ammattimaisesti.