Zaha Hadid syntyi Bagdadissa, Irakissa vuonna 1950. Hänen perheensä oli varakas ja yläluokkainen. Isänsä Muhammed al-Haji Hussein Hadid oli taloustieteilijä ja tehtaanomistaja, hän oli myös poliittisesti aktiivinen, yksi vasemmistoalaisen al-Ahali ryhmittymän perustajista. Äitinsä Wajha al-Sabonji oli taiteilija. Zaha oli myös kiinnostunut piirtämisestä ja tykkäsi piirtää karttoja. Zaha vieraili Britanniassa perheensä kanssa 11-vuotiaana ja päätti tuolloin ryhtyä arkkitehdiksi.

Zaha opiskeli ensin Bagdadissa ja Sveitsissä, sitten opiskeli matematiikkaa Beirutin amerikkalaisessa yliopistossa ja siirtyi vuonna 1972 suorittamaan arkkitehdin tutkintoa Lontooseen Architectural Association School of Architecture- kouluun, jossa hän sai kunniakirjan vuonna 1977.

Valmistuttuaan vuonna 1977, Hadid työskenteli Office for Metropolitan Architecturessa, jonka perusti entisessä koulussaan opettanut Rem Koolhaasin. Lopetettuaan hän toimi itse Architectural Accociationilla ja muissa useissa alan laitoksissa opettajana. Zaha päätti perustaa oman arkkitehtitoimistonsa vuonna 1979, mutta ensimmäinen merkittävä toteutunut rakennusprojekti huonekaliyritys Vitran tehdas- ja museoalueen paloasema valmistui vasta kuitenkin 14-vuotta myöhemmin.

Hänelle on myönnetty arvostettu arkkitehtuurin Pritzker-palkinto vuonna 2004, ja vuonna 2012 Brittiläisen imperiumin ritarikunta myönsi hänelle komentajan kunnia-arvon Kuningatar Elizabeth II käskystä.

Zaha on suunnitellut useita kulttuurirakennuksia. Hänen töihin tunnettuihin töihin kuulu, Roomassa nykytaiteen museo Maxxi, Bergiselin makihyppytorni Innsbruckissa, Phæno-tiedemuseo Saksassa, Kantonin oopperatalo Kantonissa ja Lingkong SOHO Shanghaissa Kiinassa, Riverside Museum Glasgow´ssa Skotlannissa, Wienin yliopiston kirjasto Itävallassa, Heydar Aliyev -keskus Bakussa ja Lontoon olympialaisia varten rakennettu London Aquatics Centren.

Häntä pidettiin maailman parhaana naisarkkitehtinä. Zaha Hadidia kutsuttiinkin “Kaarrosten kuningattareksi”. Väitettiin, että hänen rakennuksensa vastustavat rakentamisen logiikkaa ja niitä on luonnehdittu epätavallisiksi, orgaanisiksi ja veistollisiksi. Kaarevat pinnat museossa Roomassa ovat tunnettuja siitä, että ne eivät helpota kuraattoreiden työtä teosten esille laittamisessa.

Zahaa moitittiin liian kalliista mausta töissään. Hänen töihinsä oli varaa ainoastaan diktaattoreilla. Eniten häntä kritisoitiin ankarasti hänen suunnittelemistaan Heydar Aliyev -keskuksen Bakussa ja Qatarissa järjestettävien vuoden 2022 jalkapallon maailmanmestaruuskisojen stadionin suunnittelusta. Heydar Aliyev -keskusta on pidetty uutena versiona neuvostohallinon ja muiden diktatuurien rakastamista kolossaalisista palatseista. Zahan työtä pidettiin tyhjäna alustana, joka imee itseensä ideologioita.

Elokuussa vuonna 2014 häntä syytettiin siitä, että hän ei ollut lainkaan huolissaan Qatarin jalkapallostadionin työmaalla tapahtuneista kuolemantapauksista. Zaha puolustautui sanomalla, että oli huolestunut ikävästä kohtelusta työmaalla, ja että siinä oli ollut ongelmia sekä uskovansa Qatarin hallituksen puuttuvan ongelmaan. Hän myöhemmin syytti artikkelista kirjoittanutta toimittajaa sanojensa vääristelystä ja huomautti, että stadionin rakennustyöt alkavat vasta vuonna 2015. Kohun aloittaneen toimittaja myönsi olevansa väärässä.

Zaha hadid kuoli 31. maaliskuuta 2016 sydänkohtaukseen Miamissa jouduttuaan sitä ennen sairaalahoitoon keuhkoputkentulehduksen takia. Hän oli 65-vuotias kuolleessaan.