Niina Mansikkaviita Innostui korujen tekemisestä käydessään Kihniöllä lasinpuhalluskoulussa 2003-2005. Lea Santzin lasihelmikursseilla tehdyista helmistä valmistettiin koruja. Niina kävi myös kansalaisopiston ketjukursseja Käyttääkseen lasihelmiä hyödyksi monipuolisemmin. 

Valmistuttuaan lasinpuhaltajaksi, Niina kävi yrityskurssin, mutta päätyi Siwaan töihin. Hän oli siellä noin 1,5 vuotta, kunnes tuli raskaaksi. Äitiyslomallaan Niina teki koruja lapsen hoidon ohessa. Niihin aikoihin lähistölle aukesi Kultapuhto-niminen liike. Niina kuuli omistajalta, että tämä oli valmistunut jalometallialan artesaaniksi Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Niina alkoi tutkia asiaa ja ilahtui huomatessaan, että vaikka koulumatkaa olisikin reilu 80km, se oli kuitenkin niinkin lähellä. Niina haki  kouluun sillä oletuksella, että valmistuisi kultasepäksi kahdessa vuodessa, vasta pääsykokeen yhteydessä hänelle valkeni, että se olikin vasta artesaanitutkinto. Hän aloitti koulun syksyllä 2009  ja koska viimeisimmistä opinnoista oli vain vähän aikaa ja perusopinnot suoritettu, Niina pystyi istumaan työpöydän ääressä suurimman osan opiskeluajasta. 

Niinan artesaaniopiskeluajan koruja.

Niina piti opiskelusta ja se sujui hyvin. Päivittäinen ajomatka oli pitkä ja lapsi piti viedä hoitoon ja hakeakin kohtuulliseen aikaan. 

Niina on sitä mieltä, että ammattitason koulutuksessa oppiminen on pitkälti itsestä, omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta kiinni. Pitää olla kiinnostunut ja kysyä. Virheistä oppii myös.

Carmosier, toisen vuoden opiskeluajalta.

Artesaanityö 

Jo ennen valmistumistaan Niina järkeili, että yrittäjyys on hänelle tällä alalla ainoa tie. Erottuakseen muista alan yrittäjistä oli oltava vähintäänkin kultaseppä.  
Niinan valmistuttua artesaaniksi, hän haki ammattitutkintoon, se alkoi joulukuussa. Toukokuussa 2012 hän valmistui kultasepäksi. 

Niina teki työhuoneen ulkorakennukseen. Tarvittaessa hän vuokrasi työpöytää Tampereelta saadakseen tilaustyöt tehtyä. 1.7.2012 toiminimi Silver Hyena oli totta. Asiakkaat eivät kuitenkaan oikein löytäneet tietään kotiverstaaseen. Oli kehitettävä jotain muuta. 

Erään myyntiedustajan kautta Niina sai tietää, että Syrjäsen kultasepänliike Parkanossa on myynnissä. Syksyllä 2016 alkoivat neuvottelut. Toiminimi lakkautettiin ja perustettiin osakeyhtiö. Lopulta huhtikuussa 2017 Niina sai avaimet sotkuiseen liikkeeseen. Avajaisiin oli aikaa 2 viikkoa ja liike oli siivottava ja uudistettava. Kiireestä huolimatta avajaiset saatiin järjestettyä määräaikana. Alku oli tietysti uutta ja ihmeellistä. Oli paljon uutta asiaa opeteltavana. Onneksi vanha työntekijä jatkoi uudessa yrityksessä vuoden verran, hänellä oli paljon oleellista tietoa ja harjaannusta. 

Sormuksia yrittäjyyden ajalta

2020 tuli vihdoin tieto, että olisi mahdollista suorittaa mestaritutkinto. Takana oli jo 10 vuotta yrittäjyyttä. 2021 tammikuussa alkoi kahden vuoden koulutus. Alkajia oli 30. Koulutus käytiin pääasiassa etänä. Niinan piti suorittaa esim. Työnantajakurssi ja myyntityö, mikä sisälsi tapahtuman järjestelyn. Pakollisena oli tuotteen suunnittelu. Niina suunnitteli 3D-valuna valmistettavan sormuksen.  

Mestarityönä Niina teki hopeisen isohkon kaulakoru-rintakoru-yhdistelmän, jossa on ruusukultaisessa istukassa ruusutopaasi. Työ sai nimekseen Art Nouveau. 

Niina tuntee olevansa unelma-ammatissaan, vaikka kiire ja stressi verottavat luovuutta ja ajanpuutteen vuoksi ei ehdi tekemään koruja niin paljon, kuin tahtoisi. Yksin yrittäessä joutuu kantamaan vastuut ja riskit, mutta toisaalta on oma vapautensa, ei tarvitse tehdä komromissejä, saa itse päättää asioista. Pienehköllä paikkakunnalla syntyy hyvä asiakastuntemus, mitä ei tule kauppakeskuksien liikkeissä. Tyytyväisen asiakkaan ilme palkitsee. “Olen saanut monen morsiamen kyyneliin”, kertoo Niina. 

Käsityön arvostusta pohdittaessa Niina toteaa, että suomessa vielä korulta toivotaan kestävyyttä, silloin käsityönä tehty koru voittaa tusinatuotteet. Monet haluavat, että tärkeät korut kestävät jopa sukupolvien yli. 

Kultaseppien kesken piirit ovat pienet ja yhteishenki hyvä. Ammattikateutta ei tunneta. Jokaisella on oma tyylinsä ja erityisosaamisensa. Kehittymisen mahdollisuuksia on loputtomasti