Niina Mansikkaviita Innostui korujen tekemisestä käydessään Kihniöllä lasinpuhalluskoulussa 2003-2005. Lea Santzin lasihelmikursseilla tehdyista helmistä valmistettiin koruja. Niina kävi myös kansalaisopiston ketjukursseja Käyttääkseen lasihelmiä hyödyksi monipuolisemmin. 

Valmistuttuaan lasinpuhaltajaksi, Niina kävi yrityskurssin, mutta päätyi Siwaan töihin. Hän oli siellä noin 1,5 vuotta, kunnes tuli raskaaksi. Äitiyslomallaan Niina teki koruja lapsen hoidon ohessa. Niihin aikoihin lähistölle aukesi Kultapuhto-niminen liike. Niina kuuli omistajalta, että tämä oli valmistunut jalometallialan artesaaniksi Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Niina alkoi tutkia asiaa ja ilahtui huomatessaan, että vaikka koulumatkaa olisikin reilu 80km, se oli kuitenkin niinkin lähellä. Niina haki  kouluun sillä oletuksella, että valmistuisi kultasepäksi kahdessa vuodessa, vasta pääsykokeen yhteydessä hänelle valkeni, että se olikin vasta artesaanitutkinto. Hän aloitti koulun syksyllä 2009  ja koska viimeisimmistä opinnoista oli vain vähän aikaa ja perusopinnot suoritettu, Niina pystyi istumaan työpöydän ääressä suurimman osan opiskeluajasta. 

Niinan artesaaniopiskeluajan koruja.

Niina piti opiskelusta ja se sujui hyvin. Päivittäinen ajomatka oli pitkä ja lapsi piti viedä hoitoon ja hakeakin kohtuulliseen aikaan. 

Niina on sitä mieltä, että ammattitason koulutuksessa oppiminen on pitkälti itsestä, omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta kiinni. Pitää olla kiinnostunut ja kysyä. Virheistä oppii myös.

Carmosier, toisen vuoden opiskeluajalta.

Artesaanityö 

Jo ennen valmistumistaan Niina järkeili, että yrittäjyys on hänelle tällä alalla ainoa tie. Erottuakseen muista alan yrittäjistä oli oltava vähintäänkin kultaseppä.  
Niinan valmistuttua artesaaniksi, hän haki ammattitutkintoon, se alkoi joulukuussa. Toukokuussa 2012 hän valmistui kultasepäksi. 

Niina teki työhuoneen ulkorakennukseen. Tarvittaessa hän vuokrasi työpöytää Tampereelta saadakseen tilaustyöt tehtyä. 1.7.2012 toiminimi Silver Hyena oli totta. Asiakkaat eivät kuitenkaan oikein löytäneet tietään kotiverstaaseen. Oli kehitettävä jotain muuta. 

Erään myyntiedustajan kautta Niina sai tietää, että Syrjäsen kultasepänliike Parkanossa on myynnissä. Syksyllä 2016 alkoivat neuvottelut. Toiminimi lakkautettiin ja perustettiin osakeyhtiö. Lopulta huhtikuussa 2017 Niina sai avaimet sotkuiseen liikkeeseen. Avajaisiin oli aikaa 2 viikkoa ja liike oli siivottava ja uudistettava. Kiireestä huolimatta avajaiset saatiin järjestettyä määräaikana. Alku oli tietysti uutta ja ihmeellistä. Oli paljon uutta asiaa opeteltavana. Onneksi vanha työntekijä jatkoi uudessa yrityksessä vuoden verran, hänellä oli paljon oleellista tietoa ja harjaannusta. 

Sormuksia yrittäjyyden ajalta

2020 tuli vihdoin tieto, että olisi mahdollista suorittaa mestaritutkinto. Takana oli jo 10 vuotta yrittäjyyttä. 2021 tammikuussa alkoi kahden vuoden koulutus. Alkajia oli 30. Koulutus käytiin pääasiassa etänä. Niinan piti suorittaa esim. Työnantajakurssi ja myyntityö, mikä sisälsi tapahtuman järjestelyn. Pakollisena oli tuotteen suunnittelu. Niina suunnitteli 3D-valuna valmistettavan sormuksen.  

Mestarityönä Niina teki hopeisen isohkon kaulakoru-rintakoru-yhdistelmän, jossa on ruusukultaisessa istukassa ruusutopaasi. Työ sai nimekseen Art Nouveau. 

Niina tuntee olevansa unelma-ammatissaan, vaikka kiire ja stressi verottavat luovuutta ja ajanpuutteen vuoksi ei ehdi tekemään koruja niin paljon, kuin tahtoisi. Yksin yrittäessä joutuu kantamaan vastuut ja riskit, mutta toisaalta on oma vapautensa, ei tarvitse tehdä komromissejä, saa itse päättää asioista. Pienehköllä paikkakunnalla syntyy hyvä asiakastuntemus, mitä ei tule kauppakeskuksien liikkeissä. Tyytyväisen asiakkaan ilme palkitsee. “Olen saanut monen morsiamen kyyneliin”, kertoo Niina. 

Käsityön arvostusta pohdittaessa Niina toteaa, että suomessa vielä korulta toivotaan kestävyyttä, silloin käsityönä tehty koru voittaa tusinatuotteet. Monet haluavat, että tärkeät korut kestävät jopa sukupolvien yli. 

Kultaseppien kesken piirit ovat pienet ja yhteishenki hyvä. Ammattikateutta ei tunneta. Jokaisella on oma tyylinsä ja erityisosaamisensa. Kehittymisen mahdollisuuksia on loputtomasti

ERITYISTAITONI 

En tiedä, onko minulla erityislahjoja oikein mihinkään, mutta usein tekee sitä, mikä tuntuu mielekkäältä, tärkeältä tai on iloa tuottavaa. Siinä sitä tehdessään saa lisätaitoja ja tulee taitavammaksi miltei huomaamattaan. Korujen tekemisen lisäksi neulon, virkkaan, ompelen, huovutan, solmin makrameeta sekä osaan nypläyksen alkeet. Puutyökurssillakin olen ollut, mutta se vaatisi oman verstaan, kasa sahanpurua olohuoneen nurkassa ei ehkä olisi hyvä idea. Monipuolisesta käsityöharrastuksesta on varmasti ollut apua vähitellen siirtyessäni korujen näpertelystä jalometallipuolelle. Suorastaan rakastan kaikenlaisia työkaluja ja niitä saa ja pitääkin olla paljon jalometallialalla työskennellessä. 

Koulussa olin selkeästi lahjakkaampi kielellisesti, kuin matemaattisesti. Alallani ei tarvitse välttämättä paljoa tuottaa tekstiä, lyhyitä esittelytekstejä lähinnä. Kirjoittamisen vähyys näkyy kyllä nykyään. On vaikea tuottaa tekstiä kun ei ole vuosiin kirjoittanut paljon muuta, kuin tekstiviestejä. Niitä on kyllä tullut kirjoitetuksi paljon. Nuorena ilmaisin itseäni paljon helpommin kirjoittamalla, kuin puhuen. Kirjoitin runoja vihkokaupalla, keräilin muiden kirjoittamia runoja, ajatelmia ja mietelauseita, laulujen sanoja yms. Kävin myös todella paljon kirjeenvaihtoa.  Laskutaitoni riittää ainakin laskemaan kehät pyöreille tai ovaaleille kiville. Prosenttilaskun tajusin vasta, kun menin töihin ja piti tarkistaa tilinauha. Ilmeisesti vasta motivaation kohoaminen sai minut ymmärtämään laskentaa. 

Jos kärsivällisyys on hyve, tekemiseen sitä riittää, odottamiseen ei oikein. Jos aikaa on, jaksan kyllä yrittää uudestaan ja uudestaan, joskus olisi hyvä lopettaa ajoissa, jatkaa vasta seuraavana päivänä 

Olen sekoitus ekstroverttiä ja introverttiä, se ei ehkä ole erityistaito, mutta on hyvä ominaisuus alallani, sillä jos vain on mahdollisuus, saatan istua päiväkaudet pajassani työn touhussa kaipaamatta ihmisten seuraa, mutta myyntitapahtumat ovat myös mielekkäitä, tapa tavata muita ihmisiä. 

Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, osaan kuunnella tarvittaessa, mutta myös tuottaa puhetta. Joskus avaudun liiankin helposti omista asioistani, mutta näen sen niin, että minulla ei tarvitse olla kauheasti salaisuuksia. Olen myös oppinut kantapään kautta puhumattomuuden karut seuraukset. Kun tunteita patoaa sisälleen tarpeeksi, ne purkautuvat ennen pitkää jossain hallitsemattomassa muodossa, eikä seuraukset ole kauniita. Negatiivisen palautteen antamisessa minulla on vielä paljon oppimista. Sanan “ei” käyttämistä olen harjoitellutkin jo, kun minulta pyydetään asioita, joita en halua tehdä. Kaikkeen ei ole pakko suostua, kyllä ihmiset osaavat pyytää ja käyttävät tilanteen hyödykseen, jos aina suostuu auttamaan tai muuten joustamaan. Rajansa pitää osata vetää, sitä ei kukaan muu puolestani tee. 

Jotkut sanovat minua hauskaksi, jotkut sanasepoksi. Huumorini on yleensä letkautuksia tai sanallisia merkityksien vääristymiä. Joitakin se huvittaa, joitakin se ärsyttää. Ikävä kyllä hauska ei ole kaikille sama. Senverran ymmärrän, että kaksimielisiä vitsejä ei voi asiakaspalvelussa kaikille heitellä. Asiallisuutta vaativissa tilanteissa on osattava pysyä asiallisena. Joskus asiakkaalla on valmiiksi pilke  silmäkulmassa, silloin leikkiin voi lähteä hiukan mukaan, se kuitenkin vaatii vähän tilanteenlukutaitoa. 

55 vuotta ovat opettaneet, ettei erityistaidot olekaan aina niin itsetäänselviä, kuin vaikka lapsena osoitetut taidot voisivat osoittaa. Esimerkiksi itse olin hyvin harvasanainen, nykyään hyvinkin puhelias. Tyttäreni sanoi aina haluavansa asiakaspalveluun, koska koki olevansa sosiaalinen, sinne hän sitten päätyikin, ja nyt opiskelee sosionomiksi, hän on pitänyt linjansa. Poikani sen sijaan sanoi, ettei hänestä ole asiakaspalveluun, koska on aika hiljainen. No, hän on kuitenkin päätynyt kaupan kassalle, häntä kehutaan paljon rauhallisuutensa, asiallisuutensa ja ystävällisyytensä vuoksi, hymykin irtoaa, vaikka kuulee samoja heittoja varmaan useinkin. Joskus ominaisuudet, joista ajattelee, etteivät ne sovi jollekin tietylle alalle, voivatkin  osoittautua hyviksi kombinaatioiksi. Välillä tuntuu, etten voi kokeilematta tietää, mitä kaikkea sisältäni löytyy. Siksi on hyväksi vain, että kokeilee rajojansa, eikä heti anna periksi. Toki on hyvä myös ymmärtää, milloin on syytä antaa periksi. 

Suurimman yllätyksen koin heti kirjan alussa, kun kerrottiin halo-ilmiön vaikutuksesta ihmisiin. Mielestäni kauniit ja komeat ihmiset ovat järjestään omahyväisiä ja leuhkoja. Todennäköisesti juuri siitä syystä, että ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi ja onnistumaan kaikessa. Luulisi, että asenteeni vuoksi reaktioni olisi päinvastainen, vaan enpä tiedä. Omasta mielestäni heitä on kivampi katsella kuvissa, kuin olla tekemisissä heidän kanssaan

Allekirjoitan omalla kohdallani sen, että liian paljon vaihtoehtoisia valintoja saa minut lukkoon, enkä osaa enää päättää. Päätöksentekoa on pitänyt oikein harjoitella. Ollessani kultasepänliikkeessä työharjoittelussa, oli hauskempi palvella ihmistä, joka tiesi, mitä haluaa. Ymmärrettävää kyllä, jos hakee toiselle ihmiselle lahjaa, eikä ole oikein varma hänen maustaan, on helpompi ja parempi vaihtoehto ottaa se lahjakortti ja päästää itsensä ja myyjä vähemmällä.

Johdonmukaisuuden tärkeyttä en ole miettinyt aikaisemmin, mutta kyllä se on varmasti hyvä pitää mielessä kaikilla elämän osa-alueilla, ei pelkästään myyjän ominaisuudessa. Lastenkasvatuksessa aivan ehdoton vaatimus, ihmissuhteetkin menevät vaikeiksi, jos säännöt muuttuvat päivittäin. Myyntityössä ja ihmisiä palveltaessa on kaikille helppoa, jos asiakas tietää valmiiksi, että palvelut pysyvät samoina ja samantasoisina.

Kieltämättä ärsytti kirjassa se, että kaikkia asiakkaita pidetään lampaina, mutta ilmeisesti sellaisia me olemme. Tai sitten siinä on seuraava itsensä kehittämisen paikka. Katsoin peiliin ja jouduin myöntämään, että helpointa on kellutella massan mukana, etenkin jos ei ole ehtinyt rauhassa muodostaa omaa kantaansa.

https://issuu.com/johannaktuomi/docs

Julkaisun tekeminen oli tietokonetta vierastavalle ihmiselle tuskallista. Sekä minulle, että opettajalle. Toivottavasti jotain jäi muistiinkin. Tekeminen olisi varmasti ollut antoisampaa, jos pystyisin suhtautumaan tietokoneen käyttöön vakavammin ja antamaan sille aikaa. Totuus kuitenkin on, että vietän vapaa-aikani mieluummin käsillä tekemisen parissa kuin tietokoneella.

PERSONALLISUUSTESTI 

Persoonallisuustyyppi: Aktivisti (ENFP-A) 
Persoonallisuuden piirteet: Ekstrovertti – 53%, Intuitiivinen – 63%, Emotionaalinen – 79%, Tiedustelija – 61%, Määrätietoinen – 58% 

Testi oli erittäin todenmukainen. Olen 53% ekstrovertti, eli hyvinkin tasan introvertin ja ekstrovertin välimaastossa. Viihdyn hyvin yksin, mutta välillä kaipaan seuraa. Toisinaan taas, vietettyäni aikaa ihmisten kanssa, vetäydyn taas mielelläni omiin oloihini. 

Selkeästi olen intuitiivinen ja emotionaalinen tiedustelija.  Haluan oppia uusia asioita ja kehittyä myös ihmisenä. Ikäväkseni olen saanut kokea, että kun olen joissain asioissa onnistunut kehittymään, kompastun seuraavaan. Monessa mielessä olen tyytyväinen omiin omituisiin ominaisuuksiini, mutta hienosäätöä pitää tehdä, särmiä hioa. Valmiiksi täällä ei tulla koskaan. Pitää myös miettiä sitä, mihin suuntaan haluaa kehittyä, miten paljon ja mitä ominaisuuksia haluaa vahvistaa, sillä kaikella on kääntöpuolensa. Mukautuvuus ja joustavuus saattaa kostautua muiden ihmisten kuvitelmaan, että taivut mihin tahansa, rajojen asettaminen onkin ollut minulle aina vaikeaa. Ideoita tulee välillä tulvimalla, joten useita projekteja on aina kesken. Arkeen ja rutiineihin on vaikea saada otetta, kun aina on jotain hauskempaa tekeillä.  Pyrin olemaan oma itseni, en pidä teeskentelystä, enkä taida sitä oikein osatakkaan, olen valmis hyväksymään sen, että kaikki eivät minusta pidä, toimeen yritän silti tarvittaessa tulla kaikkien kanssa. Nuorena minulla ei ollut itsetuntoa, en ilmaissut tunteitani enkä puhunut asioista, vaan patosin kaiken sisälleni. Joustin, venyin ja vanuin tarpeen mukaan väkivaltaisessa suhteessa. Seuraukset olivat tuhoisat; menin psykoosiin.  Olen yrittänyt opetella puhumista, mutta vielä ikävämpi palaute tulee usein rumasti töksähtäen.

En ole enää työelämässä, vaan eläkkeellä, joten urapolku ei ole enää minun kohaltani relevantein asia. Minulle testi kertoo mm. että menestyn työssä, jossa arvostetaan luovuutta, joustavuutta ja ihmisten välistä yhteyttä. Olin 19 vuotta tehdastyössä ja voin vain todeta, että se ei ollut minun paikkani, mutta niin vain revin sieltä leivän, asunnon ja paljon muuta.

Parisuhdeanalyysi on myös erittäin osuva. Kammoan ajatusta, että joku haluaa omistaa, tai sitoo liikaa, siksi olenkin tällä hetkellä tyytyväinen avoimessa suhteessa.