Ensimmäinen kohta Apusen ja Parantaisen kirjassa Tuotteistajan taskuraamattu, jonka kanssa olen samaa mieltä on se, ettei kukaan ole immuuni haloilmiölle. Jokaiseen ihmiseen vaikuttaa heitä ympäröivän kulttuurin käsitykset mm. väreistä. Ihmiset eivät itse tiedosta tekevänsä päätöksiä sattumanvaraisten tekijöiden pohjalta, mutta myyjän kannattaa olla tietoinen ulkopuolisista vaikutuksista. 

Toinen kohta kirjassa käsitteli sitä, että tuotteen tai palvelun hinta antaa asiakkaalle mielikuvan myytävän asian laadusta. Asiakas ajattelee, että kallis tai normaalihintainen tavara on hyvälaatuinen, kun taas halpa tavara on aina huonolaatuista. Täten ei kannata hinnoitella omia tuotteitaan tai palveluitaan liian matalalle, vaikka se olisikin katteen puolesta mahdollista. Muutoin ihmiset muodostavat käsityksen, että tuote ei ole rahan arvoinen tai että tekijä ei ole taitava asiantuntija. 

Kolmas kohta liittyi valinnanvaran runsauteen. Kun asiakkaalla on liikaa valinnanvaraa, hänen on vaikea tehdä päätöstä ja hän helposti jättää tavaran tai palvelun ostamatta. Hän on myös todennäköisemmin tyytymättömämpi päätökseensä, kuin jos hänellä olisi vain muutama vaihtoehto. On järkevämpää antaa pari vaihtoehtoa, jotta asiakas tuntee, että hän on itse saanut vaikuttaa tuotteeseen jollain tavalla ja hänen tyytyväisyytensä kasvaa. 

Kirjassa on monia hyviä lukuja, mutta olen eri mieltä gurun tunnusmerkeistä. Omaa asiantuntemusta on vaikea kartoittaa – voit tietää paljon enemmän tai vähemmän aihepiiristäsi kuin luulet. Se ei johdu vain omien taitojen vähättelystä, vaan vaikeudesta tunnistaa alan laajuus ja tunnistaa yhtymäkohdat muiden alojen kanssa. Jokainen asiantuntija tarvitsee ympärilleen muita, jotka tuntevat alan yhtä hyvin tai paremmin kuin guru itse, jotta hänen tietonsa ja taitonsa päivittyvät ja hänen käsityksensä omista taidoistaan pysyy realistisena. Lisäksi, tulee miettiä, miksi ylipäätään haluaisi guruksi ja miksi haluaa sananvaltaa muiden ihmisten toiminnasta sekä päätöksistä. Usein ne henkilöt, jotka eniten haluavat vaikuttaa muiden mielipiteisiin tekevät sen itsekkäistä syistä, kuten rahanhimosta tai egoismista, joten he ovat vähiten sopivia gurun rooliin. Myös se, että muut siteeraavat sinua, ei tarkoita, että sanojasi kannattaa kuunnella. Monet järjestöt toimivat niin, että heidän rahoittamat tutkimukset siteeraavat muita heidän rahoittamia tutkijoitaan, jotta tutkimukset vaikuttaisivat vakuuttavilta. Siten, siteeraukset eivät aina kuvasta asiantuntemusta, eikä kuluttajalla ole oikeaa syytä uskoa guruhahmoa.