Tudorien aikakausi viittaa vuosiin, jolloin Tudorien suku hallitsi Englantia. Se alkoi vuonna 1485 kuningas Henry VII:n valtaanastumisesta ja jatkui vuoteen 1603, kun hänen jälkeläisensä Elizabeth I kuoli. Tudorien loisteelliset korut nähdään Tudoreista ja heidän tukijoistaan maalatuissa muotokuvissa ja jotkin korut ovat säilyneet tallessa tähän päivään asti. Korut osoittivat omistajan rikkauden ja yhteiskunnallisen statuksen, mutta viittasi myös sukuhistoriaan, poliittisiin liittoumiin, ammattiin sekä henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin. Ihmiset jokaisesta yhteiskuntaluokasta käyttivät koruja. Varakkaat suosivat kultaa, hopeaa, helmiä ja harvinaisia kiviä, kun taas köyhemmät käyttivät muita materiaaleja kuten pronssia, messinkiä, tinaa, nahkaa, silkkiä ja hopeoituja metalleja. Korut olivat emaloituja runsailla kirkkailla väreillä ja yksityskohtaisilla kuvilla.

Tudorien aikana miesten asenne korujen käyttöön muuttui pikkuhiljaa. Käsitys siitä, että runsas korujen käyttö oli vain naisille sopivaa käytöstä muuttui neutraalimmaksi asenteeksi korujen sukupuolettomuudesta. Korut monesti kulkivat naisten käsistä miesten käyttöön ja päinvastoin. Miehet käyttivät mm. hattusolkia, sormuksia, riipuksia, korvakoruja ja paksuja kultaketjuja. Aiemmin miesten koruiksi miellettyjen korujen käyttö jatkui myös, kuten virkaa osoittavat ketjut.

Tudorien aikakauden ihmiset ovat tunnettuja mielenkiinnostaan kuolema-aihetta kohtaan. Kuolema oli suurempi osa heidän elämäänsä ja ajatuksiansa kuin nykypäivänä ja he tunsivat vastuuta muistaa kuolleita läheisiään uskonnollisista syistä henkilökohtaisen yhteyden lisäksi. 1400-luvun lopussa ja 1500-luvun alussa muistokorujen tarkoitus oli kannustaa vastaanottajaa rukoilemaan kuolleen sielun puolesta. Kuollut henkilö saattoi testamentissaan mainita haluavansa teettää sormuksia läheisilleen, jotta he muistaisivat rukoilla hänen puolesta.

1500-luvulla memento mori-symbolismi nousi suureksi ilmiöksi koruissa. Memento mori viittaa siihen, että kristityn tulee pitää kuolema mielessään ja muistaa, että elämä jatkuu maallisen kuoleman jälkeen. Monet teettivät koruja, joissa oli mm. pääkallo, luuranko, arkku tai tiimalasi. 1500-luvun lopulla suosittu teema oli kaivertaa kuolleen nimikirjaimet sekä kuolinvuosi sormukseen.

Myös sormukset lyhyillä latinan- tai englanninkielisillä runokaiverruksilla yleistyivät 1500-luvun lopussa. Runoelmat saattoivat olla teettäjän itse keksimiä tai yleisesti tiedossa olevia lausahduksia. Sormukset sopivat moniin tarkoituksiin, etenkin joko muistokoruna tai rakkauden osoituksena. Ne saattoivat toimia vihkisormuksena monelle pariskunnalle.

Sydämenmuotoiset riipukset saavuttivat myös suosiota kuningas Henry VIIIn kautta ja olivat erityisen suosittuja Englannin hovissa. Alla oleva riipus on kyseisen kuninkaan teettämä ja annettiin Catherine of Aragonille heidän häiden kunniaksi. Koru sisältää Tudorien vaakunan punavalkoiseksi emaloituna sekä granaattiomenan, joka kuvastaa Aragonin Catherinea.