Postmodernismi on 1900-luvun alkupuolella syntynyt laaja-alainen kulttuurinen, taiteellinen ja filosofinen suuntaus. Se syntyi vastareaktiona modernismille, joka uskoi järkeen, tieteen edistykseen ja suuriin yhtenäisiin totuuksiin.

Postmodernismi kyseenalaistaa kaiken valmiiksi pureskellun ja väittää, että todellisuus on monimutkainen, suhteellinen ja riippuu täysin katsojan näkökulmasta.

• Suurten kertomusten kuolema: Postmoderni filososfia (kuten Jean-Francois Lyoytard) hylkää ideologiat, jotka yrittävät selittää koko maailman yhdellä teorialla (kuten uskonto, marxismi, tai sokea usko tieteen kaikkivoipaisuuteen)
• Todellinen suhteellisuus: Ei ole olemassa yhtä objektiivista totuutta. Se mitä pidämme “totena”, on aina sidoksissa kieleen, kulttuuriin ja valta-asemiin.
• Ironia ja leikillisyys: Vakavuus ja ryppyotsaisuus unohdetaan. Maailmaa ja taidetta lähestytään usein huumorin, kyseenalaistamisen ja parodian kautta.
• Korkea- ja matalakulttuurin sekoittaminen. Postmodernissa ei tehdä eroa “hienon” taiteen (kuten oopperan tai klassisen kirjallisuuden) ja “roskakulttuurin” (kuten sarjakuvien ja popmusiikin) välille. Niitä yhdistellään surutta.
• Intertekstuaalisuus: Teokset viittaavat jatkuvasti muihin teoksiin, lainaavat niitä tai kierrättävät vanhaa (kuten Quentin Tarantinon elokuvat tai hip-hopin samplaus)
• Metafiktio: Kirjallisuudessa kirjoittaja saattaa rikkoa illuusion ja puhua suoraan lukijalle tai muistuttaa teoksen sisällä “tämä on vain tarina”.
• Modernin pelkistetyn “muoto seuraa funktiota”-ajattelun (kuten laatikkomaiset lasitornit) sijaan postmoderni arkkitehtuuri toi takaisin värit, koristeet ja historialliset viittaukset, mutta teki sen usein leikkisällä tavalla.

Miten postmodernismi näkyy sisustuksessa?

Sisustukselle postmoderni käänsi selkänsä 1900-luvun puolivälin hillitylle minimalismille, tylsille suorille linjoille ja “vähemmän on enemmän”-ajattelulle. Sen sijaan tilalle tuotiin leikkisyyttä, värikkyyttä ja outoja muotoja ja puhdasta hauskanpitoa. Postmoderni sisustus kukoisti erityisesti 1980-luvulla, mutta sen elementit tekevät nykyään vahvaa paluuta modernilla twistillä.

• Tylsät suorakulmiot ja laatikkomaiset huonekalut saattavat väistyä. Postmodernissa sisustuksessa suositaan pyöreitä muotoja, palloja, sylintereitä, kartioita ja siksak-kuvioita. Huonekalut voivat näyttää lähes veistoksilta tai sarjakuvamaisilta objekteilta. Esimerkiksi paksut tuubit ja kuplamaiset huonekalujen jalat ovat erittäin tyypillisiä.

• Siinä missä modernismi luotti valkoiseen, harmaaseen tai luonnolliseen puuhun, postmodernismi räjäytti väripaletin. Tyyli käyttää ennakkoluulottomasti pastellivärejä sekoitettuna huutaviin pääväreihin.
• Arvokkaat ja “aidot” materiaalit menettivät yksinoikeutensa. Postmodernissa kodissa korkea-ja matalakulttuuri kohtaavat materiaaleissa: ylellistä marmoria tai lasia saatetaan yhdistää halpaan muoviin, neonputkiin, värilliseen pleksiin tai rei’itettyyn metallilevyyn. Tärkeintä ei ole materiaalin status, vaan se, miltä se näyttää ja miten se heijastaa valoa.
• Postmoderni sisustus ei ota itseään liian vakavasti. Esineissä oli usein ironiaa tai silmäniskuja katsojalle. Lisäksi tyylissä harrastetaan “historiallista samplausta”: tilassa saattaa olla vaikka antiikin kreikan pylvästä muistuttava jalusta, mutta se on tehty kirkkaanvihreästä muovista tai vaahtomuovista.

Nykyään postmodernismi näkyy kodeissa usein maltillisemmin: ihmiset poimivat sieltä yksittäisiä katseenvangitsijoita, kuten kaarevan pastellivärisen sohvan, asymmetrisenpeilin tai hauskan, geometrisen valaisimen tuomaan kontrastia muuten pelkistettyyn tilaan.