Apusen ja Parantaisen kirja Tuotteistajan taskuraamattu 

Kirjassa käsiteltiin usean otsikon alla ihmisten sosiaalista käyttäytymistä. Siitä mitkä mekanismit vaikuttavat käyttäytymiseen, päätöksiin, ratkaisuihin ja toimintaamme. Kirjassa oli väripsykologiaa, kameleontteja, laumasieluja, auktoriteetteja, lampaita, alokkaita ja guruja, asiantuntijoita, epäreiluja, kiitollisia, älykkäitä, ylpeitä, heikko egoisia, kiitollisia, ylpeitä, ristiriitaisia, tuttuja, ystäviä, mulkkuja, turvallisia, tylsiä, timantteja, uteliaita, niukkoja, satusetiä, Runebergejä, hämäläisiä insinöörejäkin ja viihdettä. 

Kirjan esimerkit avaavat otsikoita ymmärrettävämmiksi. Ostajan ja myyjän käyttäytymisestä on paljon tutkimuksia myös netissä. Kirjaan on koottu asioita, joista voi saada käsityksen asiakastyön ulottuvuuksista. Se miten esimerkit ohjaisivat myyjää ostajan ostopäätöksen tekemiseen jää hieman pinnalliseksi. On kyse kuitenkin aika laajasta aiheesta. Kirjan esimerkit sopivat miltei kaikenlaiseen kanssakäymiseen. Sitten vaikka, kokemusta ja tietoa olisi kuinka paljon ei sudenkuopilta aina voi välttyä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirja antaa suuntaa, jotta ymmärtää aihetta. Kirja herätti tunteita ja on tehnyt tehtävänsä. 

Kukaan ei ole immuuni haloilmiölle 

Jos tutkimuksiin on luottaminen niin väreillä pelaaminen toimii ja väreillä on kautta aikojen vaikutettu ihmisen mieleen. Mustaa päälle vaativiin asiakastapaamisiin ja punaista sitten…antamaan signaalin vuorovaikutustilanteeseen. Epäolennaisilta tuntuvilla yksityiskohdilla on vaikutusta ja nekin ohjaavat ihmisten valintoja. Siispä ollaan tarkkana, millaisia signaaleja haluamme asiakkaille viestittää. 

Varo kameleonttia 

Mielenkiintoinen mekanismi tosiaan. Mutta miksi pitäisi varoa? Myyjän pitää tiedostaa ja hallita asiakastilanteet ja ymmärtää asiakastyön psykologiset tasot. Kohdataan asiakas ennakkoluulottomasti ja palvellaan asiakastyön normien mukaan. Vahinkoja ja virheitä sattuu ja ne ovat korjattavissa. Kysymys kuuluu: Onko asiakaspalvelija kameleontti vai asiakas? hmm 

Lauman paine jyrää järjen alleen 

Vai pitäisikö sanoa: ’Tartu tilaisuuteen.’ Jalometallikorujen tarjoajana pystyt jakamaan tietoa esim. korujen ominaisuuksista (kestävyys, käyttötarkoitus…), jotta asiakkaat tietävät millaisia koruja ovat ostamassa. Jos olet päättänyt ostaa 2 € rihkaman, jollaisen olet toisella nähnyt tai jota kosolti kaikkialla mainostetaan, niin mikäs siinä, mutta myyjä ei voi kaupata vastaavaa 200 €. Ostatko? Vastaan tulee myyjän eettisyys ja ostajan intressit ja toimintatapa. Jos asiakas tietää arvon olevan 2 € ja maksaa mielellään 200 €, niin siihen ei liioin ole estettä. Jos asiakas tietää arvon 2 € ja ostaa vastahakoisesti 200 € tuotteesta vain siksi, että muutkin maksavat, niin laumavietti toteutuu vai toteutuuko kateus tai oman egon/profiilin kiillotusyritys. Vaarallinen ilmiö poliittisella kentällä.  

Hyppäät vaikka junan alle…ei kolahtanut vai kolahtiko sittenkin? 

Kyllä auktoriteetti vaikuttaa ja nyttemmin ehkä enemmän luotaantyöntävästi, kun taas ohjaava ja kysyvä tapa toimia on miellyttävämpi. Mikä luo auktoriteettia? Omat kokemukset, julkisuus ja yleinen mielipide. Riittää, kun olet aito, vilpitön, tunnet asiasi ja osaat esittää selkeästi. Ja asiakastyö on kaksisuuntaista. Kummallakin sekä asiakkaalla että palveluntarjoajalla on oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Toivottavasti rinnalla kulkee oikeita kavereita, ettei kenenkään tarvitse käskystä hyppiä junien alle.