Sorvaus menetelmänä 

Sorvauksen perinteisiä työvaiheita ovat rouhinta, puolikarkea koneistus ja viimeistely. Sorvilla voidaan lastuta kappaleet sisä-, ulko- tai otsapintaa sekä tehdä uria ja olakkeita kappaleeseen. Eri muodot saadaan hyödyntäen eri sorvausmenetelmiä, joita ovat mm. tasosorvaus, lieriösorvaus, poraus, olakkeen sorvaus, kalviminen, kiertietys tapilla, väljentäminen, katkaisu, kartionsorvaus, uran sorvaus, muotosorvaus, pyältäminen, reiänsorvaus ja nanotyöstö. Sorvattavaksi soveltuu laajasti eri materiaaleja, kuten puu, metallit ja muovit. Kappaleen kokoon liittyviä rajoituksia ovat mm. sorvin aiheuttavat rajoitukset, kuten pyörähdyshalkaisija ja sorvauskorkeus. 

Sorvauksen etuina ovat mm. laaja materiaalisoveltuvuus, mittatarkkuus ja nopea valmistus. Heikkouksina sorvaukselle on mm. korkeat laitehankintahinnat, syntyvän jätesilpun määrä, sorvin terien suuri kulumisnopeus, tuotteet voi vaatia erilaisia käsittelyjä sorvauksen lisäksi ja sorvaus on rajoittunut vain pyöreisiin poikkileikkauksiin. 

Sorvaus suunnittelun ja valmistuksen kannalta 

Sorvattavan tuotteen materiaalin valintaan vaikuttavat mm. materiaalin muokattavuus, jäykkyys, kulutuksen kestävyys ja hinta. Sorviin voidaan myös kiinnittää erilaisia kappaleita erilaisten istukoiden ja laikkojen avulla tarjoten monipuolisempien kappaleiden sorvaamisen. 

Sorvauksessa tulee terä valita terän koon, muodon, geometrian ja nirkonsäteen mukaan Muita sorvaukseen liittyviä parametreja ovat mm. pyörimisnopeus, lastuamisnopeus, syöttönopeus ja lastuamissyvyys. Parametreihin vaikuttaa materiaali, kappaleen halkaisija, kiinnitystapa, terän materiaali ja kiinnitys sekä koneen teho. 

Sorvit ovat vanhimpia puuntyöstökoneita. Niiden kehityshistorian voidaan katsoa alkaneeksi jo noin 3 000 vuotta sitten egyptiläisten käsityöläisten keksittyä savisorvin eli dreijan. Eri oletusten mukaan ovat puunsorvausta olleet keksimässä kiinalaiset, intialaiset ja kreikkalaiset puusepät. Ilmeisesti eri puolilla silloista kehittynyttä maailmaa huomattiin, että pyörivää puukappaletta voidaan ohentaa ja silittää metalliterällä, ja näin pystyttiin valmistamaan esimerkiksi metsästyksessä ja sodankäynnissä tarvittavia nuolia. Vaikka koneiden ja työvälineiden kohdalla on tapahtunut paljonkin kehitystä, sorvauksen pääperiaate on säilynyt muuttumattomana läpi vuosituhanten; kappale pyörii ja terä työstää muodon. Pyöreitä muotoja tehdään sorvaamalla. Ks. edu.fi Sorvaus 

“Sorvaus on lastuava työstömenetelmä, jossa kappaleen pyörimisliike toimii päätyöstöliikkeenä, joka irrottaa lastun ja terän liike syöttöliikkeenä, joka määrää lastun koon. Puun sorvauksessa kappale pyörii sorvissa ja lastuavana teränä käytetään usein talttatukeen tuettua käsissä pidettävää talttaa. Sorvaamalla valmistetaan kappaleita, joissa on pyöreitä muotoja. Kappaleet ovat usein pyörähdyssymmetrisiä, mutta epäkeskosorvauksella voidaan valmistaa muunkin muotoisia kappaleita. Tyypillisiä sorvattavia esineitä ovat erilaiset kulhot ja pylväät, materiaaleja puu ja metalli.” Ks. Wikipedia: Sorvaus 

Projektikuva: “Viipurin paras sorvari”, SA-Kuva, CC BY 4.0 Sotamuseo, valokuvaaja Hedenström 

Hakusanoja: sorvaaja, sorvaajat, sorvari, sorvarit, sorvaus, svarvare, svarfare, svarvning