Kolahti:
4 “Hintalappu ei valehtele.”
Mielikuva siitä että kalliimpi tuote on aina parempi kuin halvempi, pitää hyvin paikkaansa. Näin varmasti on suurimmassa osassa tapauksissa. Mutta tämä ei todellakaan aina pidä paikkaansa. Kirjassa kerrottiin tutkimuksesta jossa osallistujille tarjottiin “älyjuomaa”.
Juoma oli kaikille sama, mutta kerrottu hinta oli eri. Tämän jälkeen osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmä joka joi juomaa jossa oli kalliimpi hintalappu, pärjäsi kokeessa paremmin. Tätä voi mielestäni hyvin verrata energiajuomiin. Ihmisten mielestä kallis Red Bull juoma, toimii paremmin kuin kaupan halpa merkki. Vaikka juomat sisältävät täysin samat raaka aineet. Olen huomannut saman asian pätevän myös työkaluissa. Joskus halpamerkki on laadukkaampi kuin tunnetun valmistajan kalliimpi versio samasta tuotteesta.
Jos valmistaja on jo vakiinnuttanut asemansa. Ja kuluttaja tietää että valmistajan tuotteet ovat lähtökohtaisesti laadukkaita, hän on valmis maksamaan tuotteesta enemmän.
Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
46 “Viihde hakkaa järkipuheet 10-0.”
Tässä kohdassa pohdittiin sitä millainen vaikutus tarinalla on. Jos myyt tuotetta jolla on tylsä tarina, tai ei tarinaa ollenkaan, et luultavasti menesty. Mutta jos kilpailija myy samaa tuotetta hyvällä taustatarinalla, hänen myyntinsä on taattu.
Jos kohtaan kadulla kodittoman joka pummii minulta rahaa. En luultavasti anna hänelle mitään. Mutta jos kohtaan kodittoman joka pummii rahaa, ja kertoo minulle tarinansa, miksi on päätynyt tähän tilanteeseen. Todennäköisyys että annan rahaa on paljon suurempi, tai lähes varma. Olen törmännyt tähän myös työelämässä. Jos samaan työpaikkaan on kaksi hakijaa. Luultavasti hakija joka osaa sepittää parempaa tarinaa itsestään ja ammattitaidostaan, saa paikan. Vaikka toinen hakija olisi tehtävään pätevämpi. Toinen hakija ei vain osannut myydä osaamistaan.
34 “Asiakkaasi muistaa, miten vähään tyydyit viimeksi”.
Kappaleessa kerrottiin siitä, kuinka “olet juuri niin hyvä kun hintalappusi kertoo”.
Useasti emme osaa, tai kehtaa pyytää tekemästämme työstä tarpeeksi suurta korvausta.
Myymme helposti osaamistamme liian halvalla hinnalla. Kappaleessa kerrottiin esimerkki, jossa konsultti oli tottunut saamaan puhujakeikoistaan tuhat, viiva kaksi tuhatta dollaria per keikka. Konsultti tuskaili “pienen” palkkansa kanssa. Ja pohti kuinka saisi suuremman palkkion. Kunnes tajusi vain pyytää suurempaa palkkiota. Seuraavasta keikastaan hän pyysi viisi tuhatta dollaria, ja sai sen. Olemme pohtineet tätä asiaa myös ystävieni kanssa. Teimme vuosia sitten musiikkia yhdessä, ja kävimme keikkailemassa ympäri suomea. Alkuun tyydyimme heittämään keikat kaljat, bensat ja yöpaikka palkalla. Tyydyimme tähän pitkän aikaa. Kunnes tajusimme kuinka raskasta hommaa muusikon työ todella on. Ja ymmärsimme kuinka paljon ravintolat tekivät myyntiä meidän kustannuksella. Sitten rupesimme pyytämään keikoista raha palkkiota. Aluksi tilaajat saattoivat vängätä vastaan, että viime kerralla ei ollut rahapalkkiota. Mutta suostuivat yleensä lopulta siihen mitä pyysimme, koska ymmärsivät arvomme. Me emme.