MBTI:n kaltaiset testit ovat mielestäni parhaimmillaankin pseudotiedettä, joiden tuloksilla ei ole ihan hirveästi pohjaa taikka merkitystä. Tein molemmat persoonallisuustestit, mutten nähnyt niillä olevan hirveästi hyötyä ainakaan tähän tehtävään. Olen ambivertti, niin kuin useimmat ihmiset. Voin käyttäytyä tilanteissa hyvinkin eri tavoin, riippuen kontekstista.

Opiskelen jalometallialan artesaaniksi. Alalla hyviä piirteitä on muun muassa pitkäjänteisyys, luovuus ja näppärät sormet. Työ vaatii myös keholta paljon, koska työ on usein itseään toistavaa, ja koruja työstäessä tulee usein nysvättyä pieniä yksityiskohtia monta tuntia. Silmät väsyvät, ja lihakset jumiutuvat herkästi. Lisäksi on hyvin tavallista saada viiltoja ja osumia sormiin.

Jos tutkin omia vahvuuksiani, päällimmäisenä mieleen tulee luovuus. Minulla on paljon ideoita, jotka liittyvät sekä liiketoimintaan että tuotteisiini – sekä hyviä että huonoja. Minulta löytyy sellaista tyhmänhulluutta, että kokeilen päistikkaa typeriäkin ideoita, vaikka ne olisivat aikaa vieviä. Onhan se myös samalla yksi huonoista piirteistäni alaan liittyen; minun täytyy tehdä kaikki virheet aina itse, eikä minulle riitä jonkun muun vinkki jättää idea kokeilematta. Hyvä asia on kuitenkin se, että minusta on hauskaa oppia virheistäni!

Minulle on tärkeää oppia asiat aina kokonaan. Minun tarvitsee ymmärtää jokainen syy ja seuraus, jotta osaan aloittaa työn. Tämä vaatii opettajaltani kärsivällisyyttä, mutta itse en tätä piirrettä koe silti huonona. Oppimiseni on hidasta, mutta varmaa.

Olen hyvä ihmisten kanssa, olen empaattinen ja tykkään kuunnella asiakkaita. Olen aiemmissa töissäni oppinut ensiluokkaisen asiakaskokemuksen vaatimukset, ja minulla on vahva luotto omaan asiantuntijuuteeni asiakaspalvelutöissä.

Olen huono tunnistamaan tarpeitani. En aina tunnista jaksamiseni rajoja, enkä ole vielä oppinut pitämään taukoja oikeisiin aikoihin. Minun on vaikea myös tunnistaa, kauanko tiettyihin töihin menee aikaa, joten saatan pettyä omaan tahtiini, kun odotukseni ovat olleet tarpeettoman korkealla. En ole vielä tehnyt asiakastöitä tilauksesta, mutta tiedän tämän tuottavan haasteita ainakin alussa.

Minulla on ADHD, joka on diagnosoitu minulle vasta kolmekymppisenä. Tätä pohdintaa tehdessä huomaan, kuinka suuri vaikutus nepsy-oireillani onkaan ammatillisiin piirteisiin. Hermostoni menee herkästi ylivirittyneeseen tilaan, jossa on vaikea pysähtyä, keskittyä olennaiseen ja nähdä kokonaisuus.

Johtopäätöksenä voisin tästä pohdinnasta sanoa, että vaikka sepän työ onkin hyvin käytännönläheistä, on iso osa opiskeluani oppia tunnistamaan oman jaksamiseni rajat itseni työllistävänä yrittäjänä. Opin kyllä kaiken, mitä minulle opetetaan, mutta itsetutkiskelu lienee koko elämän mittainen matka.