Kestävää suunnittelua ja sisustamista

Syventävä Essee

Virpi Karjalainen SIS20 / Tammikuu 2022

Maapallon valtameret ovat täynnä muoviroskaa, sademetsät hupenevat silmissä, meneillään on kuudes  suuri sukupuuttoaalto ja kaiken lisäksi rakas kotiplaneettamme on liian kuuma sekä pahasti pilaantunut. Tämä kaikki on kohta 8 miljardin pään rajan ylittävän ihmiskunnan aikaansaannosta. Ihminen käyttää jo nyt 60 % kaikista maapallon resursseista, kaikille muille lajeille ihminen on armollisesti jättänyt jaettavaksi loput 40 %. Maapallon ekologinen kantokyky ei kestä ihmistä. Maailman ylikulutus päivä, eli se päivä jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä, ylittyy vuosittain jo heinä-elokuun vaihteessa. Lisäksi jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelu ja kaiken tuotannon paisuttaminen on johtanut valtavaan jäteongelmaan sekä ympäristön pilaantumiseen. 

Trooppista Amazonin sademetsää.
Kaikkiaan maapallon metsiä häviää vuosittain noin 10 miljoonaa hehtaaria [9].

Homo sapiens sapiens, onko ihminenviisas ihminen, vai tyhmääkin tyhmempi ihminen, Homo stupidus stupidus, joka kaikessa neroudessaan tuhoaa oman kotinsa sekä kaiken hänen olemassa oloaan ylläpitävän olevaisen. Ihminen itse heterotrofisena lajina ei pysty lähtökohtaisesti tuottamaan yhtikäs mitään, ei sitomaan elossapysymiseen tai liikkumiseen tarvitsemaansa energiaa eikä valmistamaan yhden yhtä raaka-ainetta omasta takaa. Ihminen on taitava valjastamaan kaiken käyttöönsä, mutta ei tässä ahneuden ja kaikkivoipaisuuden huumassaan tajua, että on riippuvainen muista eliöistä, ihan jo hengitysilmasta lähtien. 

4,6 miljardia vuotta vanha planeettamme toimii moitteettomasti; auringonsäteilyä tulee, sitä käytetään ja sitä poistuu, lirosfäärilaatat liikkuvat, vuoret poimuttuvat, kivilajit muodostuvat ja kiertävät, energiavaroja syntyy, vedet kiertävät ja suodattuvat, autotrofit sitovat energiaa muiden käyttöön ja tuottavat happea sitä tarvitseville. Aineet kiertävät elollisten ja elottoman kesken, energia virtaa. Täydellistä, paitsi kun kuvaan laitetaan ihminen, joka on sotkenut olemassaolollaan ja ylikansoittamisellaan sekä ahneella ajattelemattomuudellaan näistä prosesseista jokaisen. 

Ihminen ottaa kallioperästä surutta miljardeja vuosia sitten syntyneet syväkivilajit, kuten graniitin keittiötasoonsa tai kalkkikiven metamorfoosissa syntyneen marmorin kylpyhuoneeseensa. Muovista, tästä kätevästä öljyjohdannaisesta saa kaikkea kivaa, joka sitten hylätyksi tulemisen jälkeen päätyy kasvattamaan valtamerien valtavia muovilauttoja. Tavaran himossa helposti unohtuu, että se muovinen esine, jota himoitsemme ja muka tarvitsemme, on alun perin muinaisten eliöiden fossiileista iskostunutta miljoonien vuosien aikana syntynyttä hiilipitoista ainetta. Nämä pitkäaikaiset hiilen varastot on kohta pumpattu tyhjiin, paitsi napa-alueiden himotut varastot, jotka vielä ovat jään alla – toistaiseksi. Metsä nähdään lähinnä rahan ja raaka-aineiden lähteenä, peritarkoitus on unohtunut aivan. Neliökilometri metsää vapauttaa päivän aikana happea keskimäärin 10 000 kilogrammaa, määrä riittää 10 000 ihmiselle päiväksi [1], mutta mitä sitä ihminen hapella tekee jos saa kauniin eben-puisen patsaan tiikkiseen kirjahyllyynsä. 

Toscanan marmorilouhos.
Ihminen ei ole immuuni itseaiheuttamalleen tuholle. 

Tätä taustaa vasten haluan ja jaksan puhua kestävästä suunnittelusta ja kuluttamisesta ja ajaa kulutuskäyttäytymistä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Kuluttaminen kuluttaa luonnonvaroja ja horjuttaa maapallon ekologista kestävyyttä, mutta kuluttaminen on kuitenkin välttämätöntä – ihan jo ihmisen perustarpeiden tyydyttämisen kannalta; jospa kuluttaminen jäisikin vain tähän. En kuitenkaan halua tässä saarnata ja soimata ketään. Eikä tarkoitukseni ole myöskään maalailla kauhukuvia ihmiskunnan autopilotoidusta matkasta kohti omaa tuhoa, vaan yritykseni on tuoda tässä esille vähemmän kuluttavia tapoja kuluttaa ja kestäviä ratkaisuja suunnitteluun ja sisustukseen. Haluan omalla toiminnallani ja tietämykselläni sekä osaamisellani tuoda kestävyyttä suunnittelun kentälle ja ohjata kuluttumamista ja kuluttajien valintoja kestävämpään maapalloystävällisempään suuntaan. 

Miten tämä sitten tapahtuu? Jokainen toimija voi omalla toiminnallaan ja valinnoillaan tukea kestäviä ratkaisuja ja näin edistää kestävää kehitystä. Itse haluan profiloitua nimenomaan kestäviä, vastuullisia ja laadukkaita ratkaisuja tarjoavaksi suunnittelijaksi. Haluan olla ylpeä tekemästäni työstäni – joka suhteessa. Luontoihmisenä ja biologina en voisi muutakaan, omatuntoni ei sallisi luontoa ja ympäristöä turmelevia ratkaisuja ja materiaalivalintoja omassa toiminnassani. Haluan olla osa kestävää kehitystä. Kestävä kehitys, tuo jo inflaation ja viherpesun läpikäynyt termi, tarkoittaa siis globaalisti, alueellisesti tai paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet [6]. Ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Eli ekologisen kestävyyden ohella myös taloudellista sekä sosiaalista- ja kulttuurista kestävyyttä pitää vaalia – tilanne ei ole kestävä jos kaikki osa-alueet eivät toteudu. Näitä tavoitteita on hyvä kunkin toimijan tavoitella ja pohtia omalla kohdallaan.

Halpa ei ole laadukasta eikä kestävää. Tämä on tosi lähes poikkeuksetta. Halpa ei yleensä ole kestävää myöskään ekologisesti, sillä kestävästi ja ympäristöystävällisesti, vastuullisesti tuotettu tuote tai palvelu vaatii tuottajalta tai palveluntarjoajalta tiettyjen standardien täyttymistä ja vaivannäköä sekä monimutkaisempaa tuotantoketjua kuin mihin halpatuotannossa ylletään. Vastuullisesti tuotettu tuote tai palvelu saa yleensä leiman, niin kuin hyvä oppilas koulussa aikoinaan. Esimerkiksi FSC-merkintä kertoo vastuullisesti tuotetusta metsäteollisuustuotteesta, vaikkapa huonekalusta tai ylipäätään vastuullisesta puutavarasta. FSC (Forest Stewardship Council) on kansainvälinen järjestö, joka toiminnallaan edistää maapallon metsävarojen kestävää käyttöä [2]. Se myöntää tuotteille ja palveluille FSC-sertifikaatteja ja asettaa standardeja tuotteille sekä tuotannolle. Öko-Tex-standardi 100 on puolestaan kansainvälinen testaus- ja sertifiointijärjestelmä, joka kehitettiin rajoittamaan tiettyjen haitta-aineellisten tekstiilikemikaalien käyttöä [3]. Tällä Öko-Tex-merkinnännällä varustetussa tekstiilituotteessa ei ole haitallisia torjunta-aine, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Käsi ylös, joka haluaisi itselleen formaldehydillä marinoidut vuodevaatteet!? Niitäkin on kaupan. 

Elämme metsistä.

Kertakäyttöisyys ja kertakäyttäjät tulisi tuomita pannaan. Tässä maailman ja ihmiskunnan tilassa kertakäyttöisyys on irvokasta, suorastaan rikollista. Tuote saa (tunne)arvoa useammasta käyttökerrasta ja siitä tulee käyttökertojen myötä hyödyllinen, toisin kuin kertakäyttöisestä tai muutamaan kertaan käytetystä tuotteesta. Tuotteen ekologinen tehokkuus voidaan laskea MIPS (Materia input per unit of service) -indeksin avulla. Tämä indeksi lasketaan jakamalla tuotteen käyttökerrat tuotteeseen käytettyjen luonnonvarojen määrällä koko tuotteen elinkaaren aikana. Tämän indeksin avulla voidaan vertailla eri tuotantoprosessien ekologisuutta. Indeksiä voidaan soveltaa yksinkertaisiin tuotteisiin, mutta myös monimutkaisiin tuotantoprosesseihin. Eli esimerkiksi ihmisen eliniän kestävä, paljon käytetty huonekalu, joka mahdollisesti vielä periytyy seuraavalle sukupolvelle, on erittäin tehokas tuote ekologisesti ajateltuna ja muuten ajateltuna positiivisia mielikuvia nostattava. 

Elinkaari-ajattelu tuntuu puuttuvan aika monen kuluttajan ajatusmallista. Kuinka moni tulee tuotetta esim. huonekalua tai vaikkapa lattialaattoja valitessaan ajatelleeksi mistä ovat peräisin tuotteeseen käytetyt raaka-aineet, miten raskas tuotteen valmistusprosessi on ympäristön kannalta, käytetäänkö tuotteen valmistamiseen esimerkiksi paljon makean veden varoja tai jääkö tuotteen jälkeen hakkuuaukea tai kamala avolouhos. Tuleeko mietittyä myöskään sitä, että missä tuote on tuotettu, tuodaanko se rahtina kaukomailta ympäristöä kuormittavalla tavalla vai onko se tuotettu ympäristöystävällisesti naapurissa. Entä tuotteen loppusijoitus sitten? Voiko tuotteen tai sen osat kierrättää? Kierrätetty tuote esim. huonekalu on ainakin viisi kertaa ympäristöystävällisempi valinta kuin uusi. Laatutietoiselle onkin ihanasti tarjolla uudella kierroksella olevia laadukkaita ja valikoituja huonekaluja ja kodin käyttöesineitä. Itse haluan suosia näitä vastuullista kuluttamista edistäviä, kierrätettyjä design/arvohuonekaluja välittäviä osto- ja myyntipaikkoja sekä omissa ostopäätöksissä että myös suositella näitä asiakkailleni ja tuoda suunnitelmiini heidän tarjoamiaan tuotteita. Ainakin nämä ihanat osto- ja myyntipaikat MjukFrancklyVintiikki ja Gusta Design on hyväksi ja luotettaviksi todentamiani, muutamia mainitakseni.

Tyylikästä – ja kierrätettyä. Gusta Design

Maapallomme on liian kuuma ja tämä johtuu kasvihuonekaasujen lisääntymisestä troposfäärissä. Kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntyminen tässä alailmakehässä, johtuu pitkälti pitkäaikaisten hiilen varastojen käytöstä energiantuotantoon ja liikkumiseen. Toki muitakin hiilenvapauttajia on, esim. kaatopaikoilta vapautuu metaania, niin kuin vapautuu myös arktisilta suoalueilta ikiroudan sulaessa ilmaston lämpenemisen myötä.  Metsä sen sijaan on hiilinielu, kaiken muun hyvän, kuten raaka-aineiden aittana toimimisen ja mielen virkistämisen, lisäksi. Metsä kasvaessaan sitoo tehokkaasti hiiltä,  mutta kun metsä kaadetaan ja puu käytetään se lakkaa sitomasta hiiltä. Puun polttaminen vapauttaa siinä sidoksissa olevan hiilen. Puu on periaatteessa hiilineutraali, koska se on elinaikanaan fotosynteesissä sitonut hiiltä biomassaansa. Puusta valmistettujen huonekalujen tai muiden sisustustuotteiden kanssa suosittelen peräänkuuluttamaan edelleen FSC-sertifiointia, joka takaa sen, että tämä metsäteollisuustuote on vastuullisesti tuotettu. Moni muu raaka-aine sen sijaan ei ole hiilineutraali, lista on pitkä.

Hiilineutraalius on kenelle tai mille tahansa jalo tavoite, joka voidaan ulottaa kattamaan isoja kokonaisuuksia, kuten koko yritystä, tai vaikka yksittäistä tuotetta. Hiilineutraalin tuotteen (tai yrityksen, kunnan tai jopa valtion) hiilijalanjälki koko elinkaaren aikana on nolla [4]. Myös osa sisustusalan yrityksistä on muuttanut toimintansa hiilineutraaliksi. Esimerkiksi Finnish Design Shop kompensoi päästönsä suojelemalla suomalaista metsää METSO-monimuotoisuusohjelman puitteissa. Metsien suojelu on tehokas kompensaatiotapa ja samalla tulee vaalineeksi biodiversiteettiä. Finnish Design Shopin vastuullisuusohjelma huomioi myös muita YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia kestävyyden osa-alueita. Vastuullisuusohjelmassa huomioidaan myös kiertotalous ja vastuullinen logistiikka, kestävät tuotevalinnat sekä henkilöstön hyvinvointi ja yhteiskunnalliset arvot [5]. Tämä, kestävän kehityksen arvojen mukaisesti toimiminen, on kunnioitettavaa ja edistyksellistä ja se kertoo myös yrityksen laadusta ja arvomaailmasta. 

Finnish Design Shopin vastuullisuusohjelmaan kuuluva lupaus hiilineutraliudesta totutetaan metsiä suojelemalla.

Ihmisen toiminnasta, erityisesti teollisuus- ja energiantuotannosta, aiheutuu myös valtavat määrät ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita. Nämä haitalliset aineet ovat hitaasti hajoavia ja rikastuvat ravintoketjuissa [7]. Monet sisustamisessa ja remontoinnissa yleisesti käytettävistä tuotteista ja materiaaleista ovat pitkällisen ja monesti ympäristöä kuormittavat tuotantoprosessin tuloksia. Materiaali- ja tuotevalintojen kohdalla valveutunut suunnittelija ja sisustaja osaakin kysyä tuotteiden ympäristöystävällisyyden perään. 


Esimerkiksi monet liimat, lakat ja maalit sisältävät erilaisia liuottimia, jotka ovat epäterveellisiä hengitettyinä ja vaarallisia ympäristöön joutuessaan. Maaleissa on monesti muoviyhdisteitä, akrylaatteja, jotka ovat ongelmallisia ympäristölle ja joista vapautuu huoneilmaan VOC-yhdisteitä. Seinäpinnoille voi valita muovipitoisen akrylaattimaalin sijaan esimerkiksi luonnon raaka-aineista valmistetun ja ekologisen sekä terveydelle vaarattoman kalkkimaalin, jossa ei ole muovisideaineita, ei säilöntäaineita, eikä liuottimia. Lisäksi kalkkimaali on hengittävä ja siitä ei aiheudu päästöjä huoneilmaan. Perinteinen pellavaöljymaali on myös mainio vaihtoehto kaikkeen maalaamiseen sisällä ja ulkona. Maalin sideaineena on puhdas keitetty pellavaöljy, joka on täysin luonnonmukainen ja ympäristölle ja terveydelle vaaraton, hengittävä ja hyvin kosteuden kanssa käyttäytyvä. Myös täysin vesipohjaiset maalit ovat ympäristöystävällisiä. Esimerkiksi ihastuttavat ja ympäristöystävälliset Farrow & Ball maalit sekä tapetit ovat hyvän omantunnon valintoja niin ympäristön kuin terveydenkin kannalta. Näitä ihanuuksia myy palvelualtis Pieni maalikauppa. Farrow & Ball maalit ovat lähes hajuttomia ja VOC-arvot ovat minimaalisia ja lisäksi ne ovat vegaanisia [8]. Alusta loppuun ympäristöystävällisissä Farrow & Ball tapeteissa käytetty paperi on laadukasta ja se on peräisin vastuullisesti tuotetusta metsästä. Lisäksi tapetit ovat vinyylivapaita ja 100% kierrätettäviä. 

Ihanat ekologiset Farrow & Ball tapetit Pienestä maalikaupasta

Toivoa siis on. Vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti toimiminen on useimmiten valintakysymys, ainakin länsimaisen ihmisen kohdalla. Tietoa on saatavilla, samoin paljon erilaisia ympäristöystävällisiä valintoja ja vaihtoehtoja sisustamiseen. Markkinat ovat ohjailtavissa ja ihmiset voivat jaloillaan ohjata markkinoiden suuntaa. Vastuullinen kulutuskäyttäytyminen tukee myös ihmisen omaa hyvinvointia ja terveyttä ja usein se tukee myös pienyrittäjyyttä ja näin yhteisöjen hyvinvointia. Usein tulee myös sivutuotteena vaalineeksi perinnekulttuureja ja paikallisia yrityksiä. Vastuullinen kuluttaminen tukee näin kestävää kehitystä – sen kaikkia osa-alueita.  

Lisää tietoa aiheesta:

[1] Wohlleben, Peter (2015): Puiden salattu elämä. Gummerus, Helsinki (2016)

[2] https://fsc.org/en

[3] https://www.oeko-tex.com/en/

[4] https://www.sitra.fi/

[5] https://www.finnishdesignshop.fi/design-stories/haastattelu/hiilineutraali-finnish-design-shop-syntyy-metsien-monimuotoisuutta-suojelemalla

[6] https://ym.fi/mita-on-kestava-kehitys

[7] https://tukes.fi/

[8] https://pienimaalikauppa.fi/

[9] https://wwf.fi/uhat/metsakato/

Kirja-analyysi

Apunen, Antti & Parantainen, Jari: Tuotteistajan taskuraamattu, 2014.

Virpi Karjalainen

SIS20 / syksy 2021

Kirja tekee asiakkaasta tyhmän heti kättelyssä ja tuntuu tekevän pilkkaa myös lukijasta. Kirja on kirjoitettu kovin sarkastisesti ja tekstissä ylenkatsotaan ihmiskuntaa – ehkä syystä – mutta sangen ärsyttävästi ja liian yleistävästi. Kirjan kappalejaottelu oli kepeä ja sisällöt suhteellisen lyhyitä kussakin kappaleessa, joten keskittymiskyky säilyi hyvin ja uuteen kappaleeseen oli vielä intoa hypätä. Kirjoittajat lienee pohtineet imbesillien lukijoiden keskittymiskapasiteettia hyvinkin tarkasti. Tekstissä tuetaan kutakin väittämää tai elämänohjetta reaalimaailman esimerkkien avulla. Piristävää, joskin hieman riskaabelia, sillä lukijan vastuulle jää tajuta, että kukin (myynti)tilanne on uniikki yhdistelmä ja kirjan esimerkit eivät ole toisintoja, eikä kirjan ”oppeja” voi sellaisenaan soveltaa edessä oleviin tilanteisiin. Kirjassa harjoitetaan mielestäni karkeita yleistyksiä ja viljellään ironiaa ja jopa kehotetaan myyjää/asiantuntijaa lievään anarkiaan. Kirja ei tehnyt lupauksensa mukaisesti minusta kyynistä, ärsyyntyneen kylläkin. Myymisen kirja asettaa kurjaan valoon tai rakoon ja tekee asiakkaasta irvokkaan. Yritän tästä huolimatta kuitenkin arvostaa tulevia asiakkaitani ja pitää itseni selkärankaisena.  

“I can see your halo” (surkea kappale by Beyoncé)

Halo-ilmiön sokaiseva vaikutus on lähes itsestään selvyys, mutta hämmentää aina silti omalla yksinkertaisuudellaan. Kirjan mukaan tiettyihin ominaisuuksiin vain on tapana liittää tietyt piirteet. Mutta miksi? Miksi ajatellaan niin yksinkertaisesti? Kirjan mukaan ihmiset tuntuvat rakastavan yleistyksiä ja helppoja yhteenliittymiä. Varsinaista sopuliajattelua. Tämä auttaa brändäyksessä ja yrityksen imagon luonnissa, pitää vain päättää millaista imagoa haetaan. Yksinkertaista. Turha monimutkaisuus joutaa romukoppaan, ainakin jos halo-efekti pitää paikkansa. Tällä on hyvän asiantuntijan helppo johdattaa asiakasta.

Brändäys on päivän sana ja imagolla voi ratsastaa maailman ääriin, ainakin kirjan mukaan. Tämä pitää mielestäni jossain määrin paikkansa, sillä vahva imago herättää kunnioitusta ja luottamusta. Vahvan imagon omaava yritys voi hinnoitella itsensä tähtiin. Hinnasta tuonnempana lisää. Ihmisten käsitykset ovat suhteellisen syvässä ja muuttumattomia, ellei imago tahriinnu. Näin tapahtuessa sopulilauma syö imagon juorunälkäänsä ja huipulle on vaikea palata.

Ihminen on kirjan mukaan kuitenkin helposti johdatettavissa, jopa värien avulla. Tätä väittämää kyseenalaistetaan, mutta itse näen värit hyvinkin ohjaavina ja erilaisista sisällöistä kertovina. Asiakas voi olla aivan sokea omille päätöksilleen tai ainakin syille niiden taustalla. Pätevän asiantuntijan tarvitsee vain kasata tarpeeksi houkuttelevia syitä vaakakuppiin ja asiakas on myyty. Olisikin näin helppoa.

Kameleontti – mikä mielenkiintoinen otus!

Asiakkaan kulloiseenkin habitukseen (lue mielialaan tai ostohousujen väriin) vaikuttaa hyvinkin pienet anekdootit ja tunnetilat, jopa sää! Asiakkaalla voi myös kirjan mukaan olla tiettyjä ennakkokäsityksiä ja varmasti onkin, sillä asiakas luulee tietävänsä paljon. Asiakkaan mielialan pilaamista on kirjan mukaan vältettävä. Selvähän tämä, sillä ei kukaan tee hyviä päätöksiä pahalla tuulella. Asiakkaan positiivisuutta kannattaa siis vaalia ja toteuttaa vastavuoroisuuden suloista periaatetta.

Other People’s Money (1991) – loistava elokuva

Asiantuntija ei kirjan mukaan myöskään saa jäädä etäiseksi ja tuotteeseen kannattaa liittää henkilö, siis asiantuntija. Laatu maksaa, tämän tietävät kaikki, vaikka kaikki kattoon hinnoitellut tuotteet eivät suinkaan ole laadukkaita, mutta asiakashan ei sitä aina tiedä ja asiantuntija ottaa tässä tiedostetun riskin. Toisin kun kirja opastaa mielestäni surkealaatuista palvelua ei kannata hinnoitella korkealle, näin menettää vähätkin asiakkaansa.

Kirja myös kehottaa tekemään asiakkaalle järkeviä ehdotuksia, tässä on mielestäni jo hyvä perä. Päätöksenteko voi joillekin asiakkaille olla hankalaa, sillä vaakakupissa pitää punnita monenmoista. Kiireinen asiakas on varmasti kiitollinen järkevästi hänen tarpeilleen räätälöidystä palvelusta. Epämääräisyydet ja ilmassa leijuvat tarjoukset eivät saa asiakasta jäämään koukkuun. Kirja neuvoo ohjailemaan asiakasta oikean päätöksen äärelle. Näennäisesti asiakas päättää, vaikka myyjä onkin jo tehnyt päätöksen asiakkaan puolesta. Täydellistä, tarvitaan vaan hyvin ohjailtavissa oleva ja omaan ajatteluun kykenemätön asiakaskunta.

Valinnanvaikeus (Greed – yksi kuolemansynneistä ja myös kehno komedia 2019)

Asiakas voi kirjan mukaan saada myös valintahalvauksen, jos vaihtoehtoja on liikaa. Tämä varmasti pitää paikkansa. Ahneus kasvaa syödessä ja asiakas ehkä haluaa saada kaiken, sula mahdottomuus. Kirjassa kehotetaan asiantuntijaa rajaamaan vaihtoehdot muutamaan. Se on varmasti järkevää, ellei asiakas sitten koe tarjousta liian niukaksi, mitä tulee vaihtoehtoihin. Ja mikä sitten on sopiva määrä? Kirjan mukaan 6/7 asiaa on hallittavissa aivoissa samanaikaisesti, määrää ei liene järkevä ylittää. Kirjassa ehdotetaan mielestäni nerokkaasti, että asiakas saa karsia vaihtoehdoista ja näin samalla tiputtaa palvelun hintaa. Alkuperäinen hinta olisi ollut pienempi. Varsin käyttökelpoinen menetelmä joihinkin myyntitilanteisiin. Asiakas on kirjan mukaan myös aika aseeton, jos formaatti on testattu ja mietitty moneen otteeseen. Näin edes hankalan ja nokkelan asiakkaan argumenteille ei jää tilaa.

Lifetime guarantee!

Kirjan mukaan asiakas myös hakee turvallista ratkaisua ostopäätöksilleen. Takuu varmistaa asiakkaan selustan ja mielestäni tekee myyjästä luotettavamman. Takuusta vielä jäljempänä lisää. Varsinaisia asiakkaan karkotteita ovat kirjassa listatut myyjän epäsiisti ulkomuoto, halpuus, epätäsmällisyys, selitykset ja myyjän epävarmuus. Mielestäni tämä on hyvä listaus sillä, jos halpuus ja homssuisuus paistaa asiantuntijasta pitkälle, ei itseään kunnioittava asiakas edes harkitse asioivansa epätäsmällisen ontuvia selityksiä ampujavan ja epävarmasti käyttäytyvän nk. asiantuntijan kanssa. Nämä piirteet ovat mielestäni niin suoraan liitettävissä riskejä sisältävään kaupantekoon, että klassisen myyjän takavalojen näkymisen sijaan tässä tapauksessa näkyvät takuuvarmasti asiakkaan takavalot.

Just for you!

Hyvä tarjous erottuu muista kirjan oppien mukaan. Tämä on mielestäni taivaan tosi, mutta hyvä tarjous voi olla vaikea laatia. Kirjan mukaan hyvässä tarjouksessa on selkeä hinnoittelu ja selkeästi kerrottu sisältö. Omat virheet ja tuotteen puutteet kannattaa mainita asiakkaalle ennen kuin asiakas itse ehtii. Tosin tässä asiakkaan käsitys tuotteen vajavuudesta mielestäni vain vahvistuu. Kielenkäyttöön kannattaa kirjan mukaan kiinnittää huomiota, sillä ontuva suomen kieli tai karkeat kielioppivirheet kielivät asiantuntijan asiantuntemuksen puutteesta. Tuote kannattaa myös esitellä kauniisti. Kirja neuvoo myyjää olemaan ripeä ja looginen. Tässä oiva ohje mielestäni. Ja taas maininta vahvan takuun antamisesta.

A leed

Auktoriteetti puree keneen tahansa. Auktoriteettia eikä myöskään asiantuntijuutta ole missään ostettavissa, se tulee lunastaa ja ehkä hieman ottaakin. Kirja kehottaa johdattamaan asiakasta asiantuntijan auktoriteetilla. Varmasti toimii, jos myyjällä on auktoriteettia. Mutta mikä on auktoriteettia? Myyjän persoonalla on painoarvoa, mielestäni jopa enemmän kuin myyjän julistamalla sanomalla. Myös kirjassa painotetaan myyjän persoonan merkitystä ja tässä yhteydessä myös sitä miltä myyjä näyttää. Arvovaltainen olemus luonnollisesti herättää asiakkaan kunnioituksen. Huippuasiantuntijasta käytetään kirjassa guru -nimitystä. Guru mielestäni viittaa hengelliseen johtajaan ja vie ajatukset korkeintaan joogan ihmeelliseen maailmaan. En pidä nimityksestä, mutta ruodin sitä tässä hieman.

A superhero

Gurulla on ammattitaitoa ja mainetta ja gurut ovat kirjan mukaan haluttuja ja etsittyjä. Muut vähemmän halutut ovat amatöörejä tai korkeintaan vain ammattilaisia osa voi olla hieman tunnettuja, mutta ankein asema on tuntemattomalla amatöörillä. Jostain on lähdettävä ja gurukin on ollut joskus opiskelija, tänne ei synnytä kovinkaan valmiina. Asiantuntijan kannattaa siis hyvissä ajoin kirjan oppien mukaisesti alkaa keräämään itselleen tiettyjä tunnusmerkkejä, että hän edes jossain uransa vaiheessa voisi saavuttaa gurun aseman ja näin saada asiakkaat odottamaan jonotusnumeroita. Guru julkaisee, esiintyy ja kouluttaa ja on populisti sekä vaikuttaja. Lisäksi gurulla on vakiintunut fanikunta. Gurun urakehitystä voi vauhdittaa kirjan mukaan myös urheilijatausta, komea tai kaunis ulkonäkö sekä arvaamattomuus ja sopiva hulluus. Tässä näen yhtymäkohdan halo-ilmiöön ja siihen liittyviin yleistyneisiin mielipiteisiin. Kirjan lausahdus niin on miltä näyttää, pitänee ainakin jossain määrin paikkansa.

A Good Shepherd (2006) – a great movie

Kirja asettaa asiakkaan myös lampaan asemaan. Lammas on pelokas saalis- ja laumaeläin ja ei kykene kovinkaan hyvin yksilölliseen ajatteluun. Lampaaseen liitetään myös lauhkeus. Mielestäni kirjan vertaus asiakkaasta lampaana ei ole kovinkaan onnistunut. Myös kirjan ylenkatsova ja asiakasta panetteleva ote ärsyttää, tässäkin kohtaa. Jos asiakasta kohtelee kollektiiviaivoisena lampaana voi olla, että tulee karkottaneeksi ne älykkäät asiakkaat, joista jokainen myyjä saa olla kiitollinen.

Kirjan mukaan asiakas on myös aikamoinen apinoija ja sopuli (tästä olikin jo puhetta). Eli asiakas tekee niin kuin muutkin asiakkaat tekevät, ainakin jotkin heistä. Kirja myös kehottaa myyjää olemaan kapinallinen; tämä saattaa toimia joidenkin asiakkaiden kohdalla, mutta takuulla karkottaa arvovaltaiset asiakkaat. Kirja kehottaa myyjää ryhtymään markkinahäiriköksi. Kuinka moni laatutuote on päässyt häiriköimällä pitkälle?

Unique

Kirjan mukaan valtavirrasta poikkeava tuote erottuu ja myy. Tämä on varmasti totta ja muiden suusta kuultu tuotteen vähättely kertoo onnistumisesta. Taivaan tosi taasen! Mielestäni, vain mitättömyydet eivät aiheuta kritiikkiä. Kirja kehottaa jakamaan kohderyhmän kahtia, joista toisia myyjä miellyttää ja toisia ei. Tämä vaatii kylmäpäisyyttä. Asiakkaalle ei myöskään saa mäkättää kirjan mukaan (Sherlock!) vaan tässä kohtaa takin kääntäminen on kirjan mukaan hyväksyttävää, vaikka samasta aiheesta ”Älä koskaan käännä takkiasi” on kirjoitettu kokonainen kappale. Jokaisella on varmasti oma mielipide takinkääntäjistä.

Gratitude

Kirja kehottaa myyjää saattamaan asiakkaan kiitollisuuden velkaan. Hyvät keinot kalliit tässäkin, eli miten? Kirjassa kehotetaan myyjää tarjoilemaan kallisarvoista tietoa. Kirjassa kehotetaan myös kohtelemaan asiakasta tärkeänä ja muistutetaan kiitoksen merkityksestä. Tässä on perää. Tyylipisteitä kannattaa kuulemma keräillä. Alennusta kannattaa antaa ja pienikin kannustepalkkio on hyvä. Asiakkaalla on kirjan mukaan omatunto, jonka mukaisesti he tuotteesta maksavat ja haluavat kuulemma näyttää epäitsekkäiltä. Epäilen hieman, sillä asiakas kai haluaa tehdä kannattavat kaupat rahallisesti ja en usko että omatunto kolkuttaa jos tuote lähtee ennennäkemättömän edullisesti asiakkaan matkaan.

”Egosystem”

Kirjan mukaan kaikki luulevat olevansa älykkäitä ja kukaan ei halua epäonnistua. Ego ei saa kokea kolauksia. Asiakas saattaa usein luulla, ettei mainonta tehoa häneen. Tätä luuloa kannattaa myyjän vaalia. Olen samaa mieltä tässä. Jos myyjä saa asiakkaan näyttämään tyhmältä, tämä luultavimmin ostaa joltakin muulta. Kirja kehottaa myyjää olemaan henkilökohtainen ja imartelemaan niin, että asiakas alkaa pitämään itsestään tähän tapaan: ”Vain kaltaisesi poikkeuksellisen lahjakkaat ja menestyvät toimivat niin kuin sinä”.  Tässä kohtaa toivotan pitkiä hermoja kaikille myyjille.

Loyalty

Takinkääntäminen ei ole kirjoittamattomien sääntöjen mukaan kovin hyväksyttävää. Tämä todetaan kirjassakin, tosin aiemmin todettiin. että takinkääntäminen on soveliasta. Tässä kohdin kaipaan loogisuutta. Kirjassa kuitenkin jatketaan, että asiakas tarvitsee johdonmukaisuutta päätöksenteon turvaksi. Menneet huonot päätökset vaikuttavat nykyisiin ostopäätöksiin. Asian saattaa kirjan mukaan myös olla tyyppiä ”on aina tehty näin”. Hyvin usein ihmiset ovatkin urautuneita ja hyvin rutinoituneita ja myös sokeita asioille, joita eivät oleta näkevänsä. Mutta niin on myyjäkin! Asiakasta ei kuitenkaan kannata lähteä muuttamaan ja myyjän tulee perustella ja taas perustella miksi asiakkaan kannattaa ostaa. Ristiriitaisuuksia kannattaa välttää ja hinta kannattaa nostaa heti kattoon, sillä myöhemmin se on vaikeaa. Tässä on näkökulmaa, sillä menetetty etu kismittää asiakasta. Kirja kehottaa myyjää pysymään linjassa ja lestissään ja suutarin hommaamaan lapsilleen kengät – vihdoin!

A team player

Asiakkaan kanssa ei kannata olla ystävä, tuttu korkeintaan. Silti kirja kehottaa myyjää paljastamaan jotakin henkilökohtaista. Tämä on ihan hyvä keino herättää luottamusta. Mutta jos myyjä on liian tylsä ja turvallinen, saattaa asiakas vaihtaa myyjää. Puhutaankohan tässä kohtaa vahingossa parisuhteesta. Asiakkaalle pitää kuulemma järjestää yllätyksiä lisämyynnin saamiseksi. Uusia toimintamallia kannattaa ehdottaa. Omia virheitä kannattaa paljastaa ja vinkkejä sekä tietoa jakaa, jotta saat asiakkaan sitoutettua. Asiakkaalle kannattaa luoda tunne joukkueeseen kuulumisesta. Omaa auktoriteettia ei kuitenkaan saa menettää ja etäisyys on säilytettävä, vaikka kirja myöhempänä kehottaa koskettamaan asiakasta. Meeeetooo!!

Unique encore

Joskus myyjänkin on sanottava ei. Kirjan oppien mukaan myyjästä tulee varsinainen timantti ja niukka luonnonvara, jos myyjä esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Miksi tässäkin kohtaa tulee mieleen helvetilliset parisuhdemarkkinat. Sisäpiirin tieto on aina arvokasta ja sitä asiakas janoaa. Asiakas janoaa kirjan mukaan myös niukkuutta. Tämä on loogista, sillä globaalitkin markkinat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Lienee sama tässä markkinoinnin mikrokosmoksessa. Vaikeasti tavoiteltava myyjä ei anna alennusta, eikä huomioi asiakasta muutenkaan. Tässä kohtaa kannattaa myyjän kuitenkin mielestäni miettiä tuotteensa arvo ja sen uniikkius, sillä voi olla, että naapuri saa asiakkaan.

Runeberg

Kirjassa kehotetaan myös tarinoimaan ja satuilemaan, siten että asiakkaalle herää tunteita. Viihde kuulemma toimii tehokkaammin kuin järkipuhe. Ehkä pätee johonkin asiakaskuntaan, mutta tässä myyjä voi saada klovnin maineen ja saattaa myös tulla aliarvioineeksi asiakkaansa. Tarinan kopiointi ei kirjan mukaan kannata. Kuka nyt haluaisi olla copycat?! Epätäydellinen, odottamaton, uskottava, tunteita herättävä, erottuva ja mieleenpainuva pitää tarinan olla, mutta silti yksinkertainen ja tiivis. Turhia ei siis saa höpistä ja faktoja pitää olla pöydässä. Hyviä pointteja kaikki. Ja lisäksi yleisö pidetään virkeänä tiputtelemalla ”puolen tunnin pähkinöitä”. Tarinoinnista tuli juuri taidetta tai ainakin runoutta.

Skill Stacking -analyysi

Virpi Karjalainen 20SIS / syksy 2021

Skill stacking; be awesome with average skills.

The idea of a talent stack is that you can combine ordinary skills until you have enough of the right kind to be extraordinary. -Scott Adam

Skill stacking -metodin (kutsun tässä näin) taustalla on ajatus siitä, että henkilön ei millään kykyjen osa-alueella tarvitse saavuttaa huipputasoa, vaan useammat ko. henkilön eri kyvyt yhdistämällä saavutetaan omanlainen vahva kokonaisuus. Jokaisen kokonaisuus on omanlainen. Kokonaisuuksien variaatio henkilöiden välillä luo monenlaista osaamista ja täten erilaisia kilpailuetuja ja pätevyydet. Metodi nojaa nimenomaan yksilölliseen kykyjen kombinaatioon ja täten yksilölliseen kilpailuasemaan.

Metodi toimii mielestäni parhaiten keskivertotalenttien kohdalla, jolloin keskivertokyvykäs moniosaaja saa ominaisuudet yhdistämällä varsin hyvät ”aseet” tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä pätee, jos vaateena ei ole huippuun hiottua ydinosaamista. Keskivertotalenttiudessa huippuosaamisen hiominen jää tapahtumatta. Karrikoidusti tämä voi mielestäni johtaa riman alittamiseen, kykyjen vajaakäyttöön, tieteelliseen depressioon ja huippuosaajien puutteeseen. Tämä on lähinnä yhteiskunnallinen ongelma (ja globaali kriisi).              

Ryhmätöissä metodi voi lunastaa paikkansa. Heterogeeninen (työ)ryhmä voi hyötyä metodista kovinkin. Jos ryhmädynamiikka toimii ja ryhmän jäsenten erityislaatuiset kykyjen yhdistelmät saadaan suhteellisen saumattomasti yhdistettyä, pystytään luomaan kilpailukykyisiä ja voitokkaita komppanioita.  Huonolla ryhmädynamiikalla saavutetaan lähinnä eri suuntiin vetäviä voimia, fokusoinnin puutetta ja lahjojen (ja ajan) tuhlaamista.

Metodi sulkee mielestäni pois sen tosiasian, että toisinaan yhden osaamisalueen hallinta voi johtaa menestykseen. Lisäksi monen osaamisalueen samanaikainen kehittäminen vaatii paljon satsausta ja tarkkaa fokusointia. Tässä piilee mielestäni energian riittämisen ja keskittämisen ongelma. Burn outin uhka? Toki metodi voi myös auttaa omien kiinnostuksen kohteiden ja tavoitteiden selkeyttämisessä ja rajaamisessa ja näin myös voimavarojen keskittämisessä ns. puuttuvien kykyjen kehittämiseen ja valjastamiseen.  Metodin soveltaminen kuitenkin vaatii henkilöltä analyyttistä tarkasteluotetta ja kykyä nähdä realistisesti omat kykynsä ja puutteensa suhteutettuna tavoitteeseen ja kilpailijoihin.

Näkisin metodin varsin toimivana esimerkiksi brändäyksessä, asiakassuhteiden luonnissa, yrityslaajennuksissa ja muutoksien alullepanoissa sekä loppuun vienneissä. Siitä voi myös olla apua aloittavalle yrittäjälle, uran luojalle sekä esimerkiksi vaikeuksissa olevalle yritykselle. Metodin avulla saadaan muokattua osaamista uuteen muotoon ja voidaan näin puhaltaa tuulta sammuneeseen hiileen.

Metodi voi avata teitä, auttaa ajattelun uudistamisessa sekä uudenlaisten ratkaisujen löytämisessä. Metodin avulla voidaan tasoittaa tietä kohti tavoitteita ja se myös tuo uskoa onnistumisiin ja unelmiin. Skill stacking -metodi myös kätevästi poistaa täydellisyysvaateen. 😉

INTJ-T ”turbulentti arkkitehti -persoonallisuus”

Virpi Karjalainen

SIS20 syksy 2021

Persoonallisuustesti -analyysi

Tein testin kolmesti, eri päivinä, eri mielentiloissa ja eri vuorokaudenaikoina, jotta sain käsityksen testin toimivuudesta ja luotettavuudesta. Tulos oli sama joka kerralla, INTJ-T. Mielestäni testi on suhteellisen perusteellinen ja kattava ja täten pystyy antamaan suuntaavan analyysin ihmisen persoonallisuustyypistä. Persoonallisuustyyppeihin valikoituminen testin perusteella sisältää kuitenkin mielestäni epävarmuustekijöitä. Testi ei poissulje testattavan poikkeamista totuudesta ja ns. luulotietoa ja näin valittujen vaihtoehtojen oikeaperusteisuutta. Myös ajatteluprosessit ja käsitykset oikeimmasta vaihtoehdosta ovat subjektiivisesti värittyneitä. Mutta yhtä kaikki, testi on oiva väline antamaan viitettä testattavan persoonasta ja suuntautuneisuuksista.

”Huipulla on yksinäistä, minkä arkkitehti, jos kuka tietää, sillä arkkitehti on yksi harvinaisimmista ja strategisesti kyvykkäimmistä persoonallisuustyypeistä. Tätä persoonallisuustyyppiä edustaa vain kaksi prosenttia väestöstä, ja erityisen harva heistä on nainen, vain n. 0,8 prosenttia väestöstä.”

On lähes kunnia kuulua tähän harvaan 0,8 prosentin joukkoon väestöstä, johon mm. Michelle Obama kuuluu. Miesten kahta prosenttia väestöstä edustaa mm. Friedrich Nietzsche, Elon Musk ja Vladimir Putin. Yksinäisyyden mielipiteiden ja ajatusten kanssa tunnistan. Yksinäisyys on mukava seuralainen ja omien ajatusten kanssa on helppo elää. Olenko strategisesti kyvykäs? ehkä; ennemminkin ehkä kekseliäs, uskalias, vaihtelunhaluinen selviytyjä. Vaikeneminen on kultaa joissain kohdin.

”Arkkitehtien on usein vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka jaksavat heidän hellittämätöntä intellektuaalisuuttaan ja shakinpeluuta muistuttavaa taktikointiaan. Arkkitehdit ovat mielikuvitusrikkaita, mutta päättäväisiä; kunnianhimoisia, mutta helposti lähestyttäviä; hämmästyttävän uteliaita, mutta energiaansa säästeleviä.”

Hengenheimolaiset ovat tosiaan vähissä ja usein shakinpeluusta puuttuu vastustaja. Helposti lähestyttävä saatan olla, mutta huonosti avautuva. Always be curious – unless you are a cat. Lähetä on pitänyt, mutta utelias aioin edelleen olla; se varmasti auttaa myös ammatillisesti. Energiaa en kylläkään osaa säästää sillä toimin kaikki tai ei mitään periaatteella -aina. Läheiseni totesi lakonisesti: ”Niin varmaankin on vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä.”

”Arkkitehdeillä on luontainen tiedonjano, joka näkyy jo varhain. He suunnittelevat ja noudattavat usein loistavaa suunnitelmaa omalla alallaan ja pidättäytyvät turhilta häiriötekijöiltä kuten juoruilta.”

Tiedonjano lienee näkyy ikuisena opiskeluna (kahden maisterin tutkinnon jälkeenkään en osaa lopettaa) sekä myös mielenkiinnon kohteiden fokusoinnin vaikeuksissa. Niin monet asiat kiinnostavat aina taiteen, solurakenteen, globaalien haasteiden kautta ja käytännön pikkutarkkaan tekemiseen. Kiinnostuneisuus ilmiöitä ja asioita kohtaan on hyvä avu myös ammatillisesti. Juoruista en välitä. Läheiseni mukaan olen tiedonjanoinen ja kunnianhimoinen sekä päämäärätietoinen.

”Paradoksi useimmille ulkopuolisille on, että arkkitehdit kykenevät sietämään elämässään räikeitä vastakohtia, jotka eivät ole täysin ymmärrettävissä ainakaan puhtaasti järkiperäisesti tarkasteltuna. Esimerkiksi arkkitehdit voivat olla samanaikaisesti toisaalta äärimmäisen epärealistisia idealisteja, toisaalta erittäin kyynisiä, mikä on selvästi mahdoton ristiriita.”

Tämän väitteen ainakin lapseni allekirjoittaa sillä hän on elämänsä seurannut idealismia pursuavia, suuruudenhulluutta ilmentäviä projektejani, joissa oletan detaljienkin olevan järjestyksessä. Käsissäni ja päässäni asiat tapahtuvat nopealla tempolla, niin että sivullisia ja varsinkin osallisia toisinaan hirvittää. Burn outin ainekset kasassa? Ao. viittaus kyynisyydestä osuu oikeaan, sillä tunnen kyynisyyttä kollektiivisesti koko laiskaa ja ajattelematonta ihmiskuntaa kohtaan – lähinnä kuitenkin maapallomme puolesta. Läheiseni mukaan idealismi ja kyynisyys ovat minussa samanaikaisesti.

”Arkkitehdit tuntuvat uskovan, että työllä, älykkyydellä ja harkinnalla, mikään ei ole mahdotonta, vaikka ajattelevatkin samanaikaisesti, että ihmiset ovat liian laiskoja, lyhytnäköisiä tai itsekeskeisiä oikeasti saavuttamaan korkealle asetettuja tavoitteita. Tämä kyyninen katsantokanta ei kuitenkaan todennäköisesti kykene pidättelemään arkkitehtia pyrkimästä hänelle merkitykselliseen päämäärään.”

”Ajoittain saattaa vaikuttaa siltä, että arkkitehdit haluavat muokata jokaisen kohtaamansa ajatuksen ja järjestelmän uudelleen tavoittelemalla siinä täydellisyyttä ja jopa moraalin toteutumista.”

Perfektionismin tunnistan ja niin tunnistaa läheisenikin, ainakin mitä tulee vaatimuksiin itseäni kohtaan. Muille osaan olla armollisempi. Moraalin toteutuminen lienee ilmenee parhaiten oikeudellisuuden tajuna ja epäoikeudenmukaisuuksiin puuttumisena. Osaan pitää myös muiden puolta. Nämä ovat niitä kohtia, joissa ajattelen epätyypillisen suoraviivaisesti. Oikeudenmukaisuudesta olen saanut kiitosta ystäviltäni.

”Säännöt, rajoitukset ja perinteet ovat arkkitehdille kirous. Arkkitehdin mielestä kaikkea pitäisi voida kyseenalaistaa ja arvioida uudelleen, ja jos mahdollista arkkitehdit haluavat usein toimia yksin voidakseen osoittaa teknisen ylivoimansa, joskus tahdittomalla ja lähes vääräoppisilla menetelmillä ja ajatuksilla.

”Arkkitehdit pyrkivät säilyttämään toimintansa järkiperäisenä olipa päämäärä kuinka houkutteleva tahansa, ja testaavat perusteellisesti jokaisen idean toimivuuden, olipa se itse kehitelty tai muualta saatu. Tätä menetelmää arkkitehti soveltaa aina ja kaikkiin asioihin ja ihmisiin, mikä aiheuttaa arkkitehdeille usein ongelmia.”

Säännöt ja ”aina on tehty niin” -tyyppinen ajattelu ovat mielestäni kehityksen ja luovuuden jarru. Yksin toimiminen on toisinaan paras ryhmätyön muoto. Ylivoimaa en tosin halua, tekemistä ja toimivuutta kylläkin. Vastoin oheista kuvausta tiedän ja tunnen olevani hyvinkin impulsiivinen, ehkä saamani jälkiliite turbulentti kuvaa juuri tätä. Asiat ja ihmiset saavat ensin mahdollisuuden, joutuvat testiin jälkijättöisesti. Läheiseni mukaan pelaan omat korttini oikein, pidän mahdollisuudet avoimena enkä sido itseäni mihinkään.  

” Toisinaan näyttää, että arkkitehdit toimisivat vailla omatuntoa, vaikka se monien tunteita kaihtavien arkkitehtien kohdalla voi näyttää siltä. Tältä pohjalta on myös helpompi ymmärtää, miksi monet fiktiiviset pahantekijät (ja väärinymmärretyt sankarit) lukeutuvat tähän persoonallisuustyyppiin.”

Maailma ei ole oikeudenmukainen varsinkaan arkkitehtityypin persoonallisuuksia kohtaan. 😉

”Valitettavasti sosiaaliset taidot eivät kuulu arkkitehtien bravuureihin. Valkoiset valheet ja small talk ovat jo tarpeeksi vaikeita totuutta ja syvyyttä tavoittelevalle persoonallisuustyypille.  Ironista kyllä arkkitehtien on usein paras pysyä siellä, missä he ovat omimmillaan – poissa parrasvaloista – tutussa ympäristössä, missä arkkitehtien luontainen varmuus pääsee parhaiten esille ja missä he voivat miellyttää temperamentiltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan samankaltaisia ihmisiä.”

Huomaan kuormittuvani sosiaalisissa tilanteissa ja koen tarvetta vetäytyä ”sosiaalisen hyökkäyksen” jälkeen. Small talk saattaa sujua tai olla sujumatta.  Läheiseni mielestä omaan sosiaaliset taidot, mutta en vain jaksa olla sosiaalinen. On täten hyvä, jos voin pysyä siellä missä olen omimmillani poissa parrasvaloista, tutussa ympäristössä, omanlaatuisteni kanssa.