Kiinnostuin Lapin Kansan julkaisemasta jutusta otsikolla “Lavastus säilyy mutta sähköistyy” (3.4.2016). Mitä ovat “sähköistyneet” lavasteet ja kuinka sellaiset toteutetaan? Minkälaisia lavastuksia ja tekotapoja tekniikka syrjäyttää teattereissa? Haluaisin pohtia asian hyviä ja huonoja puolia ja sitä, miten digitalisaatio vaikuttaa vasta opiskelevaan lavasterakentajaan.
Brainstorming:
- virtuaalilavastukset: mitä, miten, kuka toteuttaa?
- vanhojen tapojen käytön vähentyminen (mm. fondit)
- plussat ja miinukset
- lavasterakentajan työllistyminen
- messurakentaminen versus teatterikulissit
- lavasterakentajan opintojen sisältö: miten digitalisaatio näkyy siinä, tuleeko jotain lisää, lähteekö jotain pois?