Kiinnostuin Lapin Kansan julkaisemasta jutusta otsikolla “Lavastus säilyy mutta sähköistyy” (3.4.2016). Mitä ovat “sähköistyneet” lavasteet ja kuinka sellaiset toteutetaan? Minkälaisia lavastuksia ja tekotapoja tekniikka syrjäyttää teattereissa? Haluaisin pohtia asian hyviä ja huonoja puolia ja sitä, miten digitalisaatio vaikuttaa vasta opiskelevaan lavasterakentajaan.

Brainstorming:

• virtuaalilavastukset: mitä, miten, kuka toteuttaa?
• vanhojen tapojen käytön vähentyminen (mm. fondit)
• plussat ja miinukset
• lavasterakentajan työllistyminen
• messurakentaminen versus teatterikulissit
• lavasterakentajan opintojen sisältö: miten digitalisaatio näkyy siinä, tuleeko jotain lisää, lähteekö jotain pois?

Hei, olen persoonallisuustyypiltäni Asianajaja INFJ-T, eli toisin sanoen:

88% introvertti – 12% ekstrovertti
51% intuitiivinen – 49% realistinen
76% periaatekeskeinen – 24% logiikkakeskeinen
76% suunnitteleva – 24% etsivä
93% varovainen – 7% määrätietoinen

Yhteenveto:

50% kuiva käpy
50% arkajalka, joka katsoo maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi toivoen parasta

Jotta oppisin tunnistamaan vahvuuteni ja heikkouteni ja sitä kautta olisin lähempänä osaamiseni markkinoimista ja tuotteistamista, tein MBTI -persoonallisuustestin.

Tulokset kokonaisuutena tuntuivat järkeenkäyviltä ja ehkä vähän jopa hätkähdyttävän tutuilta. Eniten tuloksessa silmiin pistää tuo varovaisuuden tarpeettoman suuri prosenttiluku 93%. En usko, että luku on aivan tuulesta temmattu ja toivon, että osaisin muuttaa tapojani niin, että uskaltaisin ottaa riskejä ja yrittää monessa asiassa enemmän.

Kuten persoonallisuustyypilleni on luontaista, lähdenkin tästä rakkaudella ja myötätunnolla kehittämään itseäni siihen suuntaan, että elämäni olisi jatkossa oikein menestyksekästä. Tilaukseen laitan siis vähemmän kuormittavuutta (kaikkien maailman ongelmien paino hartioilla) ja enemmän uskallusta elää. Eli ei paljon mitään, pari pikku juttua. Ei taida onnistua pikatoimituksella, vaan edessä taitaa olla aika möykkyinen tie.

Tip tap,

Roosa