“Miten voit vaikuttaa ihmiseen, joka ei myönnä olevansa viettiensä ja vaistojensa orja?”
Kirjailijat: Antti Apunen ja Jari Parantainen
Tekeekö kirja sinusta kyynisen? Onko se mahdollista? Mitä tuo 225-sivuinen kirja kertoi sinulle? Tuotteistajan taskuraamattu kuulosti tylsältä aiheelta. Mitä kiinnostavaa siinäkin voisi olla? Kirjailijan nalkuttamista, toistuvat sivut, toistuvat sanat. Hyi, opettavainen kirja. Ketä oikeasti kiinnostaa? Lue se vain koulua varten, ja valmis.
Mutta kokemus oli erilainen. Kirjan outo asenne lukijaa kohtaan tuntui henkilökohtaiselta, mutta etäiseltä. Ja niin samaistuttavalta.
Kolme kohtaa, jotka kolahtivat
Kuinka monta vaihtoehtoa on liikaa?
Itse kärsin valinnan vaikeudesta. Sokaistun kaupan liiallisista valinnoista, tai jäädyn paikalleni kun minulta kysytään, mitä haluan. Tiedän mitä haluan, mutta en osaa ilmaista sitä.
Kappale kertoo tutkimuksesta. Sheena Iyengar tutki 3-vuotiaiden leikkejä, ja miten vaihtoehdot vaikuttavat siihen. Kävi ilmi, että lapset, jotka saivat vapaasti valita lelunsa, kyllästyivät niihin nopeasti. Kun taas lapset, jotka saivat yhden tutkijan päättämän lelun (jota ei saanut vaihtaa) olivat paljon tyytyväisempiä.
Yksinkertaistetaan tämä minun arkipäivääni. Menen tauolla lähikauppaan ostamaan patukan. Minulla on tarpeeksi rahaa, ja voin ostaa yhden tai kaksi patukkaa. Vaihtoehtoja on noin seitsemän. En osaa päättää, minkä patukan ostaisin. Ne ovat samaa merkkiä, mutta eri makuisia. Päädyn ostamaan yksinkertaisimman version tuotteesta, vaikka olisin mielelläni ottanut tuotteen, joka oli sinisessä kääreessä. Syön puolet patukasta ja kyllästyn siihen.
Mutta kun tulen kouluun seuraavana päivänä, aulassa on tarjolla kahvia ja ilmaisia patukoita. Kävelen pöydän ohitse; Saisinko kahvia kiitos? Otan kahvikupin, ja pöydän pitäjä ojentaa minulle ilmaisen patukan. Se on samanlainen kuin se minkä ostin eilen, mutta olen jostain syystä tyytyväisempi siihen. Voit huutaa siitä, kuinka ilmainen ruoka on aina hyvää, tai siitä että tyytyväisyyteni johtuu vaivattomuudesta, kun minun ei tarvinnut itse kävellä kauppaa. Mutta omasta mielestäni, tyytyväisyyteni johtuu vaikean valinnan puutteesta. Keskivertoinen patukka muuttuu maailman parhaimmaksi, kun muita valintoja ei ole.
Tämä kappale oli lyhyt, mutta se iski minuun vahvasti.
Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee
Kappale esitti mielenkiintoisen kokeen. Tutkittava istui shokkikoneen vieressä, ja heille annettiin valintataulu, jossa oli 30 katkaisijaa. Taulusta näki sähköiskujen jännitteen suuruuden. Toiseksi viimeisessä luki “Varoitus: Voimakas sähköisku” ja viimeisessä luki “XXX”. Koekanina oli näyttelijä. Olet lukenut kirjan, muistat varmaan kappaleen.
Se kiehtoi minua niin kovasti. Kuinka kauas voi ihminen mennä, jos vieressä seisoo ammattilaiselta vaikutta tyyppi, joka kertoo sinulle mitä tehdä. Kirja on oikeassa, en ole immuuni sille. Sinulle tulee hyvä olo kun olet “ammattilaisten” seurassa. Kun he käskevät sinun tehdä jotain, teet sen. Ammattilaisen paikallaoleminen vakuuttaa sinulle että olet turvassa, että he tietävät mitä tekevät, että sinun kannattaa kuunnella heitä.
Ihminen on valmis menemään odotettua pidemmälle, kunhan häntä käsketään. Ajattelin, kuinka pitkälle itse menisin, jos olisin tutkittavana. Tuloksena on, että pidemmälle kuin olettaisin. Paniikki varmaan tulisi nopeasti, mutta valkotakkisen ihmisen käskyt toteutuisivat.
En pidä johtajan roolista. No, en ainakaan virallisesta roolista. Omat käskyni ovat ystävällisen napakoita, tai helliä ehdotuksia. Mutta yllätin itseni viimeillalla. Olin olohuoneessa, ja venyttelin vähän jumppamatolla (noin 30 sekuntia). Sitten pikkusiskoni (5v) keskeytti iltapalansa ja sanoi että tahtoo tehdä samalla tavoin. Sanoin että ei tarvitse, venyttelin vain alaselkäkivun takia. No, sisko alkoi väittämään että häntäkin sattuu selkään niiiiiiiiin paljon, että hänenkin piti. Sanoin että hänellä on iltapala pöydällä, ja jos hän ei syö sitä, niin jompikumpi koirista varastaa sen. Hän jänkkäsi vastaan, ja silloin komensin. “Sinä olet pieni viisivuotias, joten sä toistat asioita, sä kopioit. Se on ihan normaalia, mutta se ärsyttää ihan helvetisti.” jne. Onko sopivaa alkaa valittaa viisivuotiaalle kopioinnista, selkäkivusta ja siitä, kuinka kirahvivauvat kävelevät jo minuutteja synnytyksen jälkeen, kun taas ihmisvauva ei opi kävelemään vielä moneen kuukauteen. Ärsyttävä ihmislapsi, joka ei edes osaa viisivuotiaana totella mitään. Laittaako se tulitikut takaisin pöydälle? Ei. Totteleeko se kun lasket kolmeen? Ei. Itkeekö se kun otat tulitikut pois ettei se kuole? Kyllä.
Takaisin asiaan, kun taas valittamisen jälkeen kerroin siskolle että mene syömään iltapalasi NYT, niin hän meni. Ilman itkua, ilman mitään. Hän käveli pöydän ääreen, sanoi OK ja söi. Ei se ole koskaan niin tehnyt.
Lopputuloksena, ihminen voi totella loppuun asti, jos olet vakuuttava. Hyppäävät vaikka junan alle, jos käsketään.
Lauman paine jyrää järjenkin alleen
Oletko ollut missään ryhmässä? Kyllä olet. Onko ryhmältä kysytty jotain mielipidettä? Varmaan. Mutta oletko koskaan ollut eri mieltä ryhmäläistesi kanssa, mutta pysynyt hiljaa. Kenties et halua aloittaa konfliktia, ehkä aloit epäröimään omaa mielipidettäsi. Mikä ikinä syysi onkin, olit osa laumaa.
Se ei ole huono asia, laumaan liittyminen siis. Se on turvallinen valinta, ja me kaikki olemme pieniä lampaita laumassa. Luulet olevasi erilainen. “En ole osa laumapainetta! Olen uniikki ja kerron mielipiteeni!” Niinhän sinä sanot, mutta silloin olet vain musta lammas, laumassa muiden mustien lampaiden kanssa.
Kappale kiehtoi minua. jos neljän hengen ryhmässä kaikki sanovat saman väärän faktan, ryhmän viides henkilö alkaa epäröidä itseään. Sitten hän alkaa olla samaa mieltä muiden kanssa, vaikka takaraivossaan tietää, että he ovat väärässä.
Vastavirtaan uiminen on tärkeää, jos haluat onnistua tietyissä asioissa. Uniikit ideat ja mullistavat löydöt eivät syntyisi, jos joku ei olisi poikennut tavallisesta tavasta. Se voi tuntua pelottavalta, mutta se on vain hyödyksi tulevaisuudessa. Mutta onhan se vaikeaa erottua mustana lampaana omassa, mustien lampaiden laumassa.
Joten, kaikki nämä kolahtivat minulle. Entä kappale, joka ei tehnyt niin?
“Ihminen liittoutuu vaikka tietokoneen kanssa”
Ei ole väliä kuinka monta kertaa lukisin tämän kappaleen, en ymmärrä mitä se ajaa takaa. Ja se on okei. Kaikkea ei voi ymmärtää. Mutta en keksi mitään sanottavaa tästä kappaleesta, en mitään. Se yritti osua, mutta ei edes heittänyt oikeaan suuntaan. Tässä se on, en löydä mitään, en yhtään mitään sanottavaa.
Mitäs sitten?
Kirja herätti paljon ajatuksia ja tunteita pienessä ajassa. Mutta se on totta, että kirja voi todellakin tehdä sinusta kyynisen.