Tosi kiva juttu, kiva oppia InDesign juttua. Hienosti menee.

Ideoin käyntikorttia pitkän aikaa, ja etsin ideoita joululoman aikana. Eri tyylit kiinnostivat paljon, kuten tumma graafinen tyyli ja bauhaus. Yritin keksiä nimeä niin pitkään, että melkein hermot meni. Mutta ennen vuoden ensimmäistä tuntia, idea tuli kuin taivaasta. Katselin vanhoja fysiikkadokumentteja vuodelta kivi, kun kertoja alkoi puhua elohopeasta. Elohopea, onpas kaunis sana. Kirjoitin idean talteen ja ryhdyin työhön heti seuraavana päivänä.

Adobe Illustrator on kiusaaja, ja vihaa minua. Illustrator on kaiken pahan alku, tietokonesaatana, ja tietokonejeesus ei voi pelastaa Illustrator, niin paha se on. Suoraan helvetistä. Mieluummin juon bensiiniä ja syön nauloja, kuin että käyttäisin Illustratoria uudelleen. Se pilaa minun elämän.

Joten, vaikeuksista huolimatta, tein logon, ja se on ihan hieno. Käyntikortti on mahtava, ja sillä voi myydä kemikaaleja lapsille. Se on erittäin vakuuttava ja turvallisen tuntuinen, totta kai luotat minuun näin hienolla käyntikortilla.

Minkälaiseen yritykseen käyntikortti on? No, yritys myy kemikaaleja halvalla (hyvällä maulla siis). Kemia ja fysiikka on mielenkiintoista, ja yritys tahtoo nuorten innostuvan siitä myös.

Ideat vihostani. Alkuluonnokset muista ideoista katosi. Ensin tein koko tekstin logoksi, mutta koska Illustrator on saatana, päädyimme vain yhteen hienoon kirjaimeen ja tekstiin.

Lopputulos

Mitä ajattelet, kun kuulet sanan brutalismi? Ajatteletko tuhottua luontoa, vai kenties ihmisen julmuutta? Sana antaa negatiivisen vaikutelman, kontekstista huolimatta. Mutta jos tämä aihe on sinulle tuttu, saatat jo tietää, mitä tuleva teksti pitää.

Brutalismi on 1950-luvulla kehittynyt arkkitehtuurin suuntaus, joka suosi muotoja, pintoja ja rakennusmateriaalien esillepanoa, ei koristeellisuutta. Brutalismia kutsutaan myös betonibrutalismiksi, uusbrutalismiksi ja sille on myös ranskankielinen termi; Béton brut, joka tarkoittaa raakaa betonia. Tyylisuunta kukoisti Yhdistyneessä valtakunnassa 1950-1970 luvulla, sodan jälkeisenä aikana. Mutta tyylisuunta oli suosittu myös itä-Euroopassa, jossa tyylilaji joskus muuttui uudeksi, sosialistiseksi arkkitehtuuriksi, joka muokkasi kaupunkien ulkonäköä vahvasti.

Yksi ensimmäisistä brutalismin rakennuksista on uskottu olevan Unité d’Habitation (1952), jonka suunnitteli Sveitsiläinen Le Corbusier. Rakennus oli suunniteltu työväenluokalle, ja siihen mahtui jopa 1600 asukasta. Rakennus oli kuin betonikehys, ilman epäkäytännöllisiä koristeita.

Tyylilajia käytettiin usein kirjastoissa, kouluissa, ja muissa laitosrakennuksissa. Myös kirkot ja rukoushuoneet ovat kääntyneet brutalismin puoleen. Tästä esimerkkinä on Erkki Elomaan suunnittelema Järvenpään kirkko (1968).

Entä se itä-Euroopan brutalismi?

Itä-Euroopassa, brutalismin vaikutteita voi nähdä joka päivä. Tarkemmin, se on joka päiväistä elämää. Khrushchyovka ( Хрущёвка), on asuntotyyppi, jota rakennettiin Neuvostoliitossa Nikita Khrushchevin aikaan. Asunnot olivat vähäkustanteisia, kolmen tai viiden kerroksen rakennuksia, jotka rakennettiin betonipaneeleista tai tiilestä. Asuntoja kutsutaan itä-Euroopassa myös nimellä Khrushchoba (Khru-slummi). Rakennukset ovat vanhoja ja huonolaatuisia, ja myös pieniä. Asuntojen rakentaminen aloitettiin Moskovasta, ja muu Neuvostoliitto seurasi perässä. Asuntojen piti olla vain väliaikainen ratkaisu, mutta pian niistä tuli pysyviä.

Toinen asuntotyyppi oli Brezhnevka, jotka nimettiin Leonid Brežnevin mukaan. Tällä kertaa asunnot olivat korkeampia, ja niissä oli uudistuksia, kuten roskakuilu ja hissi. Roskakuilut aiheuttivat rotta- ja hyönteisongelmia, joten suurin osa rakennusten asukkaista eivät käytä sitä. Brezhnevkoissa on myös enemmän rappukäytäviä. Mielenkiintoisimmat versiot asunnoista ovat Moskovan ympyrä talot.

Suomen brutalismi.

Puhumme jo Järvenpään kirkosta, mutta muita rakennuksia löytyy myös. Tunnetuin on Teknologföreningen, joka on määrätty purettavaksi.

Muissa maissa

Skill Stacking tarkoittaa taitojen ja osaamisen keräystä. Jokaisella on joitain kykyjä, vaikka et itse keksisi mitään. Voit olla hyvä elektroniikan korjauksessa, asiakaspalvelussa, suunnistuksessa ja jääkiekossa. Olet siis jopa tietämättäsi kerännyt osaamista. Mutta skill stacking taktiikkaa voi hyödyntää eniten työmaailmassa.

Mitä enemmän taitoa sinulla on, sen arvokkaampi olet työntekijänä tai yrittäjänä. Sinun ei tarvitse olla mestari kyvyissäsi, voit olla keskitasoinen. Mutta kun sinulla on monta keskitason kykyä, sinusta tulee loistava. Sinulla voi olla yksi tai kaksi asiaa, joissa olet todella hyvä. Mutta jos sinulla on niiden lisäksi viisi keskitason kykyä, hyödyt siitä enemmän kuin luuletkaan.

Mutta onko järkeä haalia taitoja, joilla ei tee mitään? No, sitä kutsutaan harrastukseksi. Saat olla hyvä asioissa, joista ei sinänsä ole hyötyä. Siitä on periaatteessa hyötyä aina. Jos pidät harrastuksestasi, se tekee sinut onnellisemmaksi. Olet hyväntuulinen, ja voit myös puhua siitä muille. Harrastuksien ei tarvitse avata kolmatta silmääsi, elämä ei aina pyöri työn ympärillä. Skill stacking on hyvä asia, mutta se ei tarkoita ettet saa harjoitella mitään hyödytöntä.

Skill Stacking: Be awesome with average skills on hyvä tekstikappale, joka kuvailee ja selittää kykyjen haalimisen yksinkertaisesti.

“Miten voit vaikuttaa ihmiseen, joka ei myönnä olevansa viettiensä ja vaistojensa orja?”

Kirjailijat: Antti Apunen ja Jari Parantainen

Tekeekö kirja sinusta kyynisen? Onko se mahdollista? Mitä tuo 225-sivuinen kirja kertoi sinulle? Tuotteistajan taskuraamattu kuulosti tylsältä aiheelta. Mitä kiinnostavaa siinäkin voisi olla? Kirjailijan nalkuttamista, toistuvat sivut, toistuvat sanat. Hyi, opettavainen kirja. Ketä oikeasti kiinnostaa? Lue se vain koulua varten, ja valmis.

Mutta kokemus oli erilainen. Kirjan outo asenne lukijaa kohtaan tuntui henkilökohtaiselta, mutta etäiseltä. Ja niin samaistuttavalta.

Kolme kohtaa, jotka kolahtivat

Kuinka monta vaihtoehtoa on liikaa?

Itse kärsin valinnan vaikeudesta. Sokaistun kaupan liiallisista valinnoista, tai jäädyn paikalleni kun minulta kysytään, mitä haluan. Tiedän mitä haluan, mutta en osaa ilmaista sitä.

Kappale kertoo tutkimuksesta. Sheena Iyengar tutki 3-vuotiaiden leikkejä, ja miten vaihtoehdot vaikuttavat siihen. Kävi ilmi, että lapset, jotka saivat vapaasti valita lelunsa, kyllästyivät niihin nopeasti. Kun taas lapset, jotka saivat yhden tutkijan päättämän lelun (jota ei saanut vaihtaa) olivat paljon tyytyväisempiä.

Yksinkertaistetaan tämä minun arkipäivääni. Menen tauolla lähikauppaan ostamaan patukan. Minulla on tarpeeksi rahaa, ja voin ostaa yhden tai kaksi patukkaa. Vaihtoehtoja on noin seitsemän. En osaa päättää, minkä patukan ostaisin. Ne ovat samaa merkkiä, mutta eri makuisia. Päädyn ostamaan yksinkertaisimman version tuotteesta, vaikka olisin mielelläni ottanut tuotteen, joka oli sinisessä kääreessä. Syön puolet patukasta ja kyllästyn siihen.

Mutta kun tulen kouluun seuraavana päivänä, aulassa on tarjolla kahvia ja ilmaisia patukoita. Kävelen pöydän ohitse; Saisinko kahvia kiitos? Otan kahvikupin, ja pöydän pitäjä ojentaa minulle ilmaisen patukan. Se on samanlainen kuin se minkä ostin eilen, mutta olen jostain syystä tyytyväisempi siihen. Voit huutaa siitä, kuinka ilmainen ruoka on aina hyvää, tai siitä että tyytyväisyyteni johtuu vaivattomuudesta, kun minun ei tarvinnut itse kävellä kauppaa. Mutta omasta mielestäni, tyytyväisyyteni johtuu vaikean valinnan puutteesta. Keskivertoinen patukka muuttuu maailman parhaimmaksi, kun muita valintoja ei ole.

Tämä kappale oli lyhyt, mutta se iski minuun vahvasti.

Hyppäät vaikka junan alle, jos joku käskee

Kappale esitti mielenkiintoisen kokeen. Tutkittava istui shokkikoneen vieressä, ja heille annettiin valintataulu, jossa oli 30 katkaisijaa. Taulusta näki sähköiskujen jännitteen suuruuden. Toiseksi viimeisessä luki “Varoitus: Voimakas sähköisku” ja viimeisessä luki “XXX”. Koekanina oli näyttelijä. Olet lukenut kirjan, muistat varmaan kappaleen.

Se kiehtoi minua niin kovasti. Kuinka kauas voi ihminen mennä, jos vieressä seisoo ammattilaiselta vaikutta tyyppi, joka kertoo sinulle mitä tehdä. Kirja on oikeassa, en ole immuuni sille. Sinulle tulee hyvä olo kun olet “ammattilaisten” seurassa. Kun he käskevät sinun tehdä jotain, teet sen. Ammattilaisen paikallaoleminen vakuuttaa sinulle että olet turvassa, että he tietävät mitä tekevät, että sinun kannattaa kuunnella heitä.

Ihminen on valmis menemään odotettua pidemmälle, kunhan häntä käsketään. Ajattelin, kuinka pitkälle itse menisin, jos olisin tutkittavana. Tuloksena on, että pidemmälle kuin olettaisin. Paniikki varmaan tulisi nopeasti, mutta valkotakkisen ihmisen käskyt toteutuisivat.

En pidä johtajan roolista. No, en ainakaan virallisesta roolista. Omat käskyni ovat ystävällisen napakoita, tai helliä ehdotuksia. Mutta yllätin itseni viimeillalla. Olin olohuoneessa, ja venyttelin vähän jumppamatolla (noin 30 sekuntia). Sitten pikkusiskoni (5v) keskeytti iltapalansa ja sanoi että tahtoo tehdä samalla tavoin. Sanoin että ei tarvitse, venyttelin vain alaselkäkivun takia. No, sisko alkoi väittämään että häntäkin sattuu selkään niiiiiiiiin paljon, että hänenkin piti. Sanoin että hänellä on iltapala pöydällä, ja jos hän ei syö sitä, niin jompikumpi koirista varastaa sen. Hän jänkkäsi vastaan, ja silloin komensin. “Sinä olet pieni viisivuotias, joten sä toistat asioita, sä kopioit. Se on ihan normaalia, mutta se ärsyttää ihan helvetisti.” jne. Onko sopivaa alkaa valittaa viisivuotiaalle kopioinnista, selkäkivusta ja siitä, kuinka kirahvivauvat kävelevät jo minuutteja synnytyksen jälkeen, kun taas ihmisvauva ei opi kävelemään vielä moneen kuukauteen. Ärsyttävä ihmislapsi, joka ei edes osaa viisivuotiaana totella mitään. Laittaako se tulitikut takaisin pöydälle? Ei. Totteleeko se kun lasket kolmeen? Ei. Itkeekö se kun otat tulitikut pois ettei se kuole? Kyllä.

Takaisin asiaan, kun taas valittamisen jälkeen kerroin siskolle että mene syömään iltapalasi NYT, niin hän meni. Ilman itkua, ilman mitään. Hän käveli pöydän ääreen, sanoi OK ja söi. Ei se ole koskaan niin tehnyt.

Lopputuloksena, ihminen voi totella loppuun asti, jos olet vakuuttava. Hyppäävät vaikka junan alle, jos käsketään.

Lauman paine jyrää järjenkin alleen

Oletko ollut missään ryhmässä? Kyllä olet. Onko ryhmältä kysytty jotain mielipidettä? Varmaan. Mutta oletko koskaan ollut eri mieltä ryhmäläistesi kanssa, mutta pysynyt hiljaa. Kenties et halua aloittaa konfliktia, ehkä aloit epäröimään omaa mielipidettäsi. Mikä ikinä syysi onkin, olit osa laumaa.

Se ei ole huono asia, laumaan liittyminen siis. Se on turvallinen valinta, ja me kaikki olemme pieniä lampaita laumassa. Luulet olevasi erilainen. “En ole osa laumapainetta! Olen uniikki ja kerron mielipiteeni!” Niinhän sinä sanot, mutta silloin olet vain musta lammas, laumassa muiden mustien lampaiden kanssa.

Kappale kiehtoi minua. jos neljän hengen ryhmässä kaikki sanovat saman väärän faktan, ryhmän viides henkilö alkaa epäröidä itseään. Sitten hän alkaa olla samaa mieltä muiden kanssa, vaikka takaraivossaan tietää, että he ovat väärässä.

Vastavirtaan uiminen on tärkeää, jos haluat onnistua tietyissä asioissa. Uniikit ideat ja mullistavat löydöt eivät syntyisi, jos joku ei olisi poikennut tavallisesta tavasta. Se voi tuntua pelottavalta, mutta se on vain hyödyksi tulevaisuudessa. Mutta onhan se vaikeaa erottua mustana lampaana omassa, mustien lampaiden laumassa.

Joten, kaikki nämä kolahtivat minulle. Entä kappale, joka ei tehnyt niin?

“Ihminen liittoutuu vaikka tietokoneen kanssa”

Ei ole väliä kuinka monta kertaa lukisin tämän kappaleen, en ymmärrä mitä se ajaa takaa. Ja se on okei. Kaikkea ei voi ymmärtää. Mutta en keksi mitään sanottavaa tästä kappaleesta, en mitään. Se yritti osua, mutta ei edes heittänyt oikeaan suuntaan. Tässä se on, en löydä mitään, en yhtään mitään sanottavaa.

Mitäs sitten?

Kirja herätti paljon ajatuksia ja tunteita pienessä ajassa. Mutta se on totta, että kirja voi todellakin tehdä sinusta kyynisen.

Jos tiedät mitään persoonallisuustesteistä, tiedät heti otsikon luettua että tätä kirjoittaa kellarissa pyörivä kusipää, joka roikkuu Wikipediassa tuntikausia ja ei kestä muiden ihmisten hengittämää ilmaa.

Olen jo aikakausia sitten tehnyt Myers Briggs-testit, enneagrammit ja persoonallisuusanalysoinnit. Testin uudelleentekeminen ei tuonut yllätyksiä. Vieläkin INTP, kaikki testit sanovat niin. Ja se on totta, liiankin totta. Jos etsit minut jostain kolosta, huomaat että tuijotan joko seinää tai tietokonetta. Stereotyypit ovat joskus totta. Olen ehkä stereotyyppisin INTP enneagrammi 5. Laitetaan päälle vielä autisminkirjo, minullahan on koko paketti sosiaaliseen epäkäytökseen.

INTP on “loogikko”, ja on ylpeä luovuudestaan ja kekseliäisyydestään. Kuulemma loogisin persoonallisuustyyppi. Ajatus ei koskaan lopu. INTP on poissaoleva, tosin kovin ystävällisiä. Tunteet eivät sekoitu ajatteluun, joka häiritsisi ajattelun konetta.

INTP ei tarjoa tunteellista tukea, mutta tämä ei tarkoita empatian tai ymmärryksen puutetta. Empatia saattaa tulla neuvon muodossa. Tämä on vahvin piirre minussa. Neuvo. Kun läheiselläni on ongelma, tarjoan ratkaisuja ja esitän kysymyksiä. En varsinaisesti auta läheisiä, vaan tarjoan heille ne työkalut, joilla he saavat itsensä pois ongelmasta. Kun tajusin tämän, ja miten aivotoimintani toimii, empatiani, joka oli ennen ruosteinen polkupyörä, muuttui kiiltäväksi höyryjunaksi.

Mutta mitä muuta hyvää on tässä persoonallisuustyypissä? Ensin meidän pitää tarkastella, mitä nämä tyhmät kirjaimet tarkoittavat.

I: Introvertti (asenne ympäristöön)

N: Intuitiivinen (tapa hankkia informaatiota)

T: Ajatteleva (päätöksenteon peruste)

P: Spontaani (elämäntyyli)

Tämä selitys on yksinkertainen, koska minä en lähde ratkomaan sinulle mitä “spontaani” tarkoittaa, koska sinä voit etsiä sen itse.

Alkuperäisyys on INTP:n vahvuus. Analyyttisen ja fiksun ajattelun takia, INTP:n on helppo ajatella laatikon ulkopuolella. Ei ole väliä, onko henkilö tieteilijä tai kuvanveistäjä. Jos hän on INTP, hän keksii epätavallisia ratkaisuja. Mutta se ei tunnu erikoiselta tyypille. Hänen mielestään se on normaali ajattelutapa.

Avoinmielisyys on INTP:n yksi vahvimmista piirteistä. Tiedonjano on loputon, joten avoinmielisyyttä riittää joka idean mietintään. Itse katson National Geographic ohjelmia joka toinen päivä, ja kuuntelen podcasteja ja video-esseitä, mutta tiedonjano ei koskaan tyrehdy. Kun muut ihmiset esittävät mielenkiintoisia aiheita, en ammu heidän ideaansa maahan. Kuuntelen, koska haluan tietää. Avomielisyys muiden näkökulmia kohtaan on vahvuus.

Kuten varmasti huomasit, INTP-tyypillä on mielenkiintoa moneen asiaan. INTP voi olla kiinnostunut ydinfysiikasta tänään, ja basson rakenteesta huomenna. INTP ei varmaan näytä innostumista ulospäin, ja jos näyttää, tiedät että hän on oikeasti innostunut. Joten on parasta kuunnella tai kuolla. INTP ja autismi on yhdistelmä, jonka avulla olen keskittynyt tiettyyn aiheeseen päiviä, viikkoja, sekä kuukausia. Se on se oma erityinen mielenkiinnonkohde, eli meidän kesken ekko. Koska autismi on kiinni

Totuus on tärkeä. INTP tahtoo totuuden, piittaamatta siitä kuinka brutaali se voi olla. Se voi tehdä INTP:stä kyynisen hetkeksi. Tai elämän ajaksi. Riippuu ihmisestä. Pessimistinen luonteenpiirre on aika yleistä INTP ja enneagrammi 5 tyypissä. INTP ei ajattele olevansa niin pessimistinen, mutta enemmän realistinen. Hän osaa realistisesti ajatella tilanteet läpi, luokitellen hyvät ja huonot puolet. INTP on ajatteleva, ei tunteva. Siispä tunteet eivät ole pinnassa. On olemassa myös tunteellisia INTP-tyyppejä, mutta heitä ei näy usein.

Kun ensin tein Myers Briggs testin, sain tulokseksi INTJ-tyypin. Tulos kuitenkin hämmensi minua, koska en ole täysin huolellinen suunnittelija, en tee tehtäviä heti kun pitäisi, ja en ole kauhean keskittynyt. Kun tein testin uudelleen, sain tulokseksi INFP. Sekään ei sopinut täysin, tiesin että tuloksen piti olla väärä kun en vastannut kysymyksiin ajatuksella. Kun viimein sain INTP tyypin kaksi kertaa samasta testistä, aloin jopa uskoa sitä. Etsin käsiini muita Myers Briggs testejä, jotkin syvempiä ja tarkempia, jotkin taas lyhyitä ja sietämättömiä. Tulos oli aina sama, INTP. Minulla ei ole epäluuloja tuloksistani, kaikki kuvatut piirteet sopivat. Lähimmäisenikin ovat samaa mieltä.