Lavasteet ja rekvisiitta : ooppera vs. tv-kuvaukset

Empiirisiä kokemuksia kahden lavasteharjoittelun jälkeen. Tv-sarjan kuvausten lavastusharjoittelun ja oopperalavasteiden rakennuksen vertailua.

Olin kesällä 2024 kuusi viikkoa tv-sarjan kuvausten lavastusharjoittelijana pääkaupunkiseudulla. Sarjan nimi oli Räjähdysherkkä 2 ja sen tilasi Yle. Kuvausryhmän koko oli kolmisenkymmentä henkeä joista meidän lavastusryhmämme koko oli viisi. Ryhmäämme kuului lavastaja, apulaislavastaja, hankkiva rekvisitööri ja on set-rekvisitööri sekä lavastusharjoittelija joka auttoi neljää ensin mainittua tarpeen mukaan. Ryhmän käytössä oli varasto Helsingissä ja neljä pakettiautoa. Ostoslistan mukaan kierrettiin kirpputoreja ja rautakauppoja. Tärkeä kohde oli myös Prophound-rekvisiittavuokraamo Hyvinkäällä missä käytiin viikottain.

Kuva 1. Prophound Hyvinkää

Tv-kuvausten lavastusryhmä tekee aina työtään kuvauslokaatioissa ennen ja jälkeen kuvausten. Kuvauksia valmistellaan useita päiviä ja välittömästi viimeisen kuvauksen jälkeen alkaa purku. Poikkeuksena on set-rekvisitööri joka on paikalla koko kuvausten ajan ja tekee työtään kohtausten edetessä. Kuvauslokaatioita oli viitisentoista. Enimmillään saatettiin kuvata kolme lokaatiota päivässä. Lavastusryhmälle tämä tietää kiireistä ajoa paikasta toiseen. Varsinainen kuvausryhmä liikkui isona ryhmänä kuorma-, paketti- ja henkilöautoilla.

Kuva 2. Tarroja oluttölkkeihin rekvisiittana tv-kuvauksiin / Beer can stickers as a prop

Ryhmä rakensi kevyitä lavasteita sekä varastolla että lokaatioissa. Yksi raskas lavaste, tiiliseinä, tilattiin lavasteisiin erikoistuneelta Erheset-yritykseltä. He myös hoitivat seinän asennuksen, kuljetuksen ja poisviennin kuvausten jälkeen. Tämä työ oli enemmänkin muurausta kuin lavasterakennusta.

Kuva 3 : irrotettava ohut tiiliseinä lavasteena / movable brick wall as a set piece

Talvella 2025 olin kaksi kuukautta harjoittelussa rakentamassa oopperalavasteita Tampereella. Kyseessä oli Viimeiset kiusaukset-ooppera Tampere-talolla. Tähänkin rakennusryhmään kuului viisi henkeä. Yksi osa-aikainen teatteripuuseppä, kaksi palkattua lavasterakentajaa ja me kaksi koulun harjoittelijaa. Metallityöt teki metalliverstaalla Tampere-talon oma metalliseppä. Projekti oli aloitettu koululla jo syksyllä kun teimme oopperaan korkeat lavastepuut.

Kuva 4. Lavastajan suunnitelma oopperan puista / Set designer`s sketches of opera trees

Oopperan lavastus tehtiin ensin osiksi läheiseen teollisuushalliin ja rakennettiin niin että ne voitiin purkaa. Tähän meni noin kuusi viikkoa. Kun lavasteet olivat valmiit, kuljetettiin ne hallilta Tampere-talolle pystytystä varten. Ennen ensi-iltaa tarvittiin noin kolme kiireistä viikkoa viimeistelyä varten ja mukaan tuli Akun Tehtaan tekninen henkilöstö. Samaan aikaan lavalla harjoitteli myös kuoro, joten työtunnit olivat rajalliset koska musiikkia ei saanut häiritä.

Kuva 5 : Oopperalavan viimeistely ennen ensi-iltaa / Finishing the opera stage before premiere

Vertailuna näistä kahdesta lavastuksesta; tv-sarjan kuvaukset olivat päivittäin liikkuvia lokaatioita ja autolla ajoa kertyi paljon. Oopperalavastukset tehtiin kahdessa paikassa ja rakentajien ei tarvinnut poistua niistä työpäivän aikana. Tv-kuvauksissa lavasteet olivat kevyitä ja nopeita rakentaa, oopperalavasteet paljon raskaampia koska niiden piti kestää päällä liikkuvat esiintyjät ja esityksen useampi muutto. Tv-kuvauksissa oli paljon pientä rekvisiittaa askarreltavaksi, oopperan vähäiset rekvisiitat teki tarpeistonhoitaja tai ne tilattiin koululta. Tv-sarjan kuvauksiin kaikki tarvittava oli vuokrattu vain kyseistä produktiota varten ja omia työkaluja oli vähän. Oopperalavastukseen oli pysyvä kiinteä rakennus (Tampere-talo) koneineen ja työkaluineen ja vuokrattu teollisuushalli.

Molemmat harjoittelut olivat kiireisiä, mutta ehkä tv-kuvausten kiire oli pahempi liikkuvuutensa vuoksi. Taukoja ei aina ehditty pitää ja koko päivä saattoi kulua autoa ajaessa ja tavaraa vietäessä. Kesä oli lämmin ja ajoittain helteinen. Ruuhka-ajat ja pitkät välimatkat pahensivat kiirettä.

Kuva 6. Kuormureita kuvauspaikalla / Movie trucks at the location

Oopperan kiire paheni ensi-illan lähetessä. Ruokatauko oli aina riittävä, mutta muuten tuntikausien seisomatyö ja nostot rasittivat jalkoja ja selkää. Veden juonti piti aina muistaa, varsinkin kun ilmassa oli rakennuspölyä. Työvaatetus oli harjoitteluissa hieman erilainen. Tv-sarjan kuvauksissa piti olla kokomustissa työvaatteissa heijastusten välttämiseksi. Oopperan rakennuksessa työvaatteiden väreillä ei ollut merkitystä.

Scenery and prop: opera vs. filming

Empiric experiences after two set up internships. Comparing of building opera set ups and filming tv series.

In the summer 2024 I was six weeks a set up intern in film shootings. The shootings were around Helsinki area. The tv series were called Räjähdysherkkä 2 and it was made for Yle. The size of a film shooting crew was about thirty and our set design team was five. Our team included a set designer, assistant set designer, on set property master who worked in shootings , property master who worked outside of set and me as an intern who helped all the others of the team. Our team had rented a storage from Helsinki and we used four vans. Usually we had a bucket list and had to shop flea markets and hardware stores. One significant place was a movie property rental Prophound in Hyvinkää where we went every week.

Set design team of film shooting locations works always just before and right after the shootings. The only exception of the team is on set property master who stays and works at the shooting location all the time. The building of set up takes maybe few days before the shootings and disassembly (“wrap”) starts right after the shooting session is over. All the things in location must be restored as they were before the shootings.

We had about fifteen shooting locations during the project and we worked about 1-3 locations in a one working day. For a set design team that means a lots of driving and busy days. The bigger, actual filming team moved between the locations by trucks, vans and cars. The “caravan” was long and needed lots of parking lots.

A set design team made quite light set pieces in a warehouse storage and locations. One heavier set piece, a brick wall, was ordered from a company called Erheset. They were specialized to set pieces and props. They also assembled and moved the wall. That wall was more like a bricklayer`s job than ordinary set building.

In a winter of 2025 I was a set building intern in opera in Tampere for two months. The opera was called Viimeiset kiusaukset (Last temptations) and the venue was Tampere-talo (Tampere Hall). Our set building team was five people here as well as in Räjähdysherkkä. One retired theater carpenter who worked part-time, two professional set builders and we two school interns. Tampere Hall`s own blacksmith did the metal works at the location. This project had begun at the school during the October when we welded six high set piece trees for this opera.

For the first the whole scenery of set pieces were build to the industrial hall nearby the Tampere Hall. All the pieces had to be assembled and disassembled for moving. The building took about six weeks. When the pieces were ready, they were moved to Tampere Hall stage for finishing. Before the premiere we needed three busy weeks for that and technical staff of Akun Tehdas company worked with us on stage. We had to share the stage and working hours with an opera choir too and that meant compromises for everybody.

Comparing of these two internships; film shootings were in many different locations and included lots of van driving. Opera set building happened in only two places and we had not to leave them during the working days. Film shooting set pieces were light and quick to build. Opera set pieces were much more heavier and had to stand tens of people choir on them and several movings in Tampere and Savonlinna Opera Festival. Film shooting props did lots of nifty work for intern, opera props were asked from operas own prop manager or ordered from our school. Film shootings used only rented storages, vehicles and equipment. Opera had its own venue (Tampere Hall), own tools and machines and rented industrial hall.

Both internships were busy, but in the opera we did not had to drive so much. Film shooting days were busy days on the road and had no regular breaks. The summer was warm and occasionally sweaty. Rush hours in traffic and long driving distances made the hurry worse.

The hurry before the opera premiere got worse. Lunch break was always long enough, but otherwise the hours without sitting and heavy liftings burdened the feet and back. We had to remember to drink the water, especially because there was a lots of construction dust in the air. Workwear had a colour difference in film shootings comparing to opera. In film shootings the workwear had to be full black to avoid the reflections. In opera the workwear colour had no importance.

Taidot pinossa

Skill stacking-käsitteellä tarkoitetaan tavallisten tietojen ja taitojen kokoamista niin hyviksi, että ne tavallaan ylittävät osiensa summan. Monen eri alan tai taidon yhteen koottu määrä saattaa oikeassa tilanteessa ylittää yhden pitkälle viedyn erityistaidon painoarvon. Kyky osata hyvin vähän kaikkea, mutta ei välttämättä loistavasti mitään yhtä tiettyä asiaa saattaakin olla paras vaihtoehto.

Oleellisiin asioihin keskittyminen. Tee oikeat asiat. Valitsemalla juuri oikeat asiat meneillään olevasta työstä voidaan päästä nopeammin hyvään lopputuloksen kuin käydä orjallisesti läpi projektin kaikki yksityiskohdat. Ajoittain asioita täytyy priorisoida työn vauhdittamiseksi. Pienten yksityiskohtien loputon hiominen ei välttämättä ole oleellista. Kello käy ja aika on rahaa. Varsinkin lavasterakennuksessa olen törmännyt tähän faktaan. Aikaa on kiireessä turha käyttää teatterilavan hämärän takaosan millintarkkaan maalaukseen. Oleellista on se, mitä teatterin katsoja näkee eturivistä ensi-illassa kymmenen metrin päästä. Perfektionisti tekisi asiat täydellisesti mutta ensi-illan koittaessa työ olisi kesken.

Suosiiko työnantaja aina yhden erikoisalan huippuosaajaa vai monen eri taidon tavallisen hyvää suorittajaa? Huippuosaaja on huippuosaaja juuri sillä hetkellä ja siinä työympäristössä kuin sillä hetkellä on tarpeellista. Työympäristön muuttuessa huippuosaaja ei ehkä enää osaakaan taipua toiseen työtehtävään. Moniosaajan kynnys siirtyä yhdestä työroolista toiseen saattaa sen sijaan olla matalampi. Hän todennäköisesti oppii nopeammin ja joustavammin uusia taitoja. Tämän tietää myös yrityksensä tulevaisuuden vaihtoehtoja pohtiva työnantaja.

Tekeekö skill stacking työstä vaihtelevampaa? Huippuosaajan työ ja osaaminen keskittyvät kapeaan sektoriin, joka todennäköisesti on myös yksipuolista. Moniosaajan työtehtävät vaihtelevat väkisinkin enemmän verrattuna huippuosaajaan. Työn vaihtelevuus parantaa myös työssä jaksamista; yhtenä päivänä saattaa yksi työtehtävä sujua toista paremmin. Työtehtävien säännöllinen kierto edesauttaa useimmiten työpaikan hyvinvointia.

Omien taitojen määrän kartoittaminen auttaa arvioimaan kykyjä menestyä työelämässä. Johonkin tiettyyn työtehtävään vaaditaan juuri tietyt taidot ja tiedot. Jos vaihtoehtoja on valittavana useita, voi vaikeimmat vaihtoehdot karsia pois ja keskittyä helpompiin. Ajan hukkaaminen epätodennäköisesti toteutuviin työtehtäviin ei ole kenenkään etu. Ennen työnhakua työnhakija voi myös asettua rekrytoijan asemaan; jos etsin tälle ja tälle työlle tekijää niin mitä ominaisuuksia hänen pitäisi täyttää? Millaista työnhakijaa välttäisin ja miksi? Jos hakijalla on jokin huono puoli niin onko hänellä vastapainoksi muita hyviä ominaisuuksia jotka painaisivat kuitenkin vaakakupissa enemmän?

Huippuosaajan täytyy myös uhrata ykkössijalleen vapaa-aikaansa ja muuta elämäänsä. Kilpailu on huipulla kovaa ja saavutettua paikkaa kärjessä täytyy koko ajan miettiä ja päivittää. Englanninkielisessä verkkokirjoituksessa eräs kirjoittaja listasi asioita joita huippuosaajan täytyy ehkä uhrata pysyäkseen ykkösenä; perhe-elämä, vapaa-aika, terveys ja mielenrauha. Onko moniosaajan ajankäyttö sitten yhtään huippuosaajaa helpompaa riippuu tietysti henkilöstä. Kuntourheilijalla lienee kuitenkin kilpaurheilijaa parempi mielenrauha.

Iso vitonen

Tein verkossa Understandmyself-yrityksen BigFive-persoonallisuustestin. Yrityksen takana on kanadalainen psykologi Jordan Peterson. Testin tarkoituksena on tuoda esiin henkilön persoonallisuuteen liittyviä seikkoja verrattuna hänen omiin käsityksiinsä. Testin hyöty opiskelussa on ammatillisten vahvuuksien ja heikkouksien tiedostaminen. Testi oli englanninkielinen ja maksullinen.

Oma käsitykseni omasta persoonallisuudestani oli enimmäkseen sama kuin testin lopputulos, vaikka yllätyksiäkin löytyi. Englanninkielisten sivistyssanojen muistaminen väärin saattoi muuttaa jossain kohtaa jotain vastausta. Vastailin myös kysymyksiin sen kummemmin syventymättä ja ehkä useamman päivän pohdinnalla rastit olisivat saattaneet mennä eri ruutuihin. Nyt vastauksiin meni vain muutama minuutti kesken oppitunnin.

Olen mielestäni suhteellisen tunnollinen tekemään sovittuja töitä ja osaan myös tuntea myötätuntoa toisia kohtaan. Olikin yllätys että tunnollisuus oli kohdallani vain 14%, myötätunto 31% ja miellyttävyys 17%. Tällaisten rasti ruutuun-testien luotettavuus ei tietenkään ole kirjaimellisen tarkkaa. Mietin myös paljonko kanadalaisen psykologin oma angloamerikkalainen tausta vaikuttaa vastausten tulkintaan kun testin tekee pohjoiseurooppalainen Suomesta. Kulttuuritaustat ovat väkisinkin hieman erilaiset, vaikka yhteneväisyyksiäkin on.

Ymmärrän tunnollisuudella sitä, että sovitut työt hoidetaan asiallisesti. Tämä on työelämässä ensiarvoisen tärkeää ja ammatillinen edellytys mikäli aikoo itsensä elättää. Sovittuna aikana sovittuun paikkaan tuleminen on niin ikään tunnollisuutta ja pätee muuallakin kuin työelämässä. Henkilö joka ei noudata sovittuja sääntöjä jää myös helposti joukon ulkopuolelle eikä saa esimerkiksi avointa työpaikkaa. Häntä pidetään myös epäluotettavana.

Myötätunnolla ymmärrän tilannetta, jossa toinen henkilö on kokenut elämässään vastoinkäymisiä ja toinen ymmärtää hänen haasteellisen elämäntilanteensa. Työelämässä tämäkin on tärkeä taito. Ilman kykyä myötätuntoon työyhteisön ilmapiiri muuttuu kylmäksi ja ihmisten jaksaminen on vaikeaa. Kukaan tuskin haluaa täysin tunnekylmää työkaveria. Tunnekylmyys tarkoittaa usein myös joustamattomuutta, joka vaikeuttaa työnteon yhteisiä tavoitteita. Myötätunto on tärkeä ominaisuus ihmisessä, varsinkin tässä nykyhetken maailmassa jossa elämme.

Testin tuloksena saamani vähäinen miellyttävyys ei tullut suurena yllätyksenä. Otan mielestäni kyllä ympäröivät kanssaihmiset huomioon, mutta kukapa sitä jaksaa loputtomasti myötäillä toisia. Silloinhan miellyttävyys muuttuu mielistelyksi ja tätä ominaisuutta harva arvostaisi. Jälleen tulee mieleen kysymys siitä, onko miellyttävyyden käsite hieman erilainen Kanadassa kuin Suomessa. Pääasia tässä lieneekin se, että suomalaiset ymmärtävät miellyttävänsä toisiaan.

Julkaisu on tehty harjoituksena liittyen Tampere-talolla tehtyihin oopperalavasteisiin. Tekstiä ei sinänsä kannata ottaa liian vakavasti. Käytössä oli Adobe Illustrator ja InDesign. Harjoituksena tehtiin myös logo ja käyntikortti.

Tuotteistajan taskuraamattu

Luin kirjan Tuotteistajan taskuraamattu (2014), tekijöinä Antti Apunen ja Jari Parantainen. Kirja oli helppolukuinen ja hyvin tiivistetty. Mieleen muutama otsikko ja niihin liittyvät ohjeet tai väitteet.

1. 1. `Komea sotilas on myös muita parempi ampuja`. Haloilmiö joka saa yleisvaikutelman peittämään mahdollisesti huonotkin yksityiskohdat. Jos yritys menestyy, vaikuttaa sen johtajakin taitavalta.  Kallis tuote on hyvä, halpa on aina huono. Kielivirheet saattavat tehdä hyvänkin tuotteen myyjästä epäilyttävän.  ” Asiakkaasi ei voi sille mitään, että hän sekoittaa ja yleistää. Lihava on laiska. Pitkä on johtaja. Murretta puhuva on vähän reppana.”

•  5. `Yleisvaikutelma jyrää kaiken alleen `. Aurinkoinen sää nostaa pörssikursseja ja kaunis on kollegojaan parempi työntekijä. Mieliala vaikuttaa harkintaan. Hyvältä näyttävä saa enemmän palkkaa. Henkilöittäminen antaa asiantuntijayritykselle kasvot.  ” Tartuta asiantuntemuksesi tuotteisiisi. Saat niistä paremman hinnan kuin ei-asiantuntija.”

• 25. `Ostajat maksavat hyvästä omastatunnosta.` Ympäristöystävällisyys vaikuttaa ostovalintoihin. Hybridiauto antaa omistajastaan myönteisemmän kuvan kuin polttomoottoriauto. Reilun kaupan banaanista voi maksaa hieman enemmän koska se parantaa omaatuntoa. ” Mieti, miten tuotteesi tai palvelusi saisi ostajan näyttämään epäitsekkäältä.”

• 45. `Niukkuuden myyjä kieltäytyy kymmenesti`. Ei-sanan merkitys ja niukkuudella myyminen. Kalenterimme on täynnä, emme voi toimittaa nopeammin. Ei, et saa neljättä mahdollisuutta mokattuasi aiemmat. Ei, emme valitse sinua tähän tehtävään koska rekrytoijana näen heti ettet ole oikea henkilö.  ” Firmasi kate tuplaantuisi muutamassa kuukaudessa, jos opettelisit kymmenen tärkeintä ei-virkettä.”

Tämä käyntikortti on suunniteltu opettajan opastuksella kovalla kiireellä Illustrator-ohjelmalla. Enempää värejä ei haluttu käyttää että näkymä pysyy selkeänä. Kolmihenkinen raati kertoi mielipiteensä logosta. Puhelinnumero on vedetty hatusta. QR-koodin tarpeellisuutta nykyaikaisessa käyntikortissa on pohdittu ja hyväksi todettu.