‘’Varoitus: Tämä kirja tekee sinusta kyynisen.’’
Koen ennemminkin niin, että elämä tekee sinusta kyynisen, ei tämä kirja. Mutta toki ymmärsin pointin mitä tuolla haetaan. En vain ihan komppaa varoitusta.
Ajattelin kirjan olevan todella kuivakka ja pitkäveteinen, mutta se olikin ihan ok luettavaa. Pääasiassa pituutensa ja helppolukuisuutensa vuoksi. No oli aihekin ihan mielenkiintoinen. Hieman tosin toisti itseään. Kuitenkin ajattelisin tämän olleen todella hyödyllinen teos luettavaksi tässä elämänvaiheessa sekä tässä kohtaa opintojani. Varsinkin nyt, kun kehitteillä on oma yrityksen perustaminen.
LUKU 22 Kiitoksen ihmeellinen voima
Luvussa tutkittiin, sitä miten kiittäminen vaikuttaa ihmiseen. Tutkimus selvitti miten avun pyytäminen ja siitä kiittäminen tai vastaavasti kiitoksen väliin jättäminen aiheuttaa ihmisessä. Jos saat kiitoksen avusta, koet olevasi tarpeellinen ja apuasi arvostetaan.
Aika loogista mielestäni. Itsekin arvostan enemmän kiitosta avustani, kuin sitä, että saisin siitä esimerkiksi rahallisen palkkion. Raha kylmää, kiitos lämmin. Palkkio saa ihmisen helposti ajattelemaan, että apuasi on ostettu. Kiitos taas saa ihmisen ajattelemaan, että avusta oikeasti ollaan kiitollisia ja sitä arvostetaan.
Luvussa käytiin myös läpi sitä, miten vaikeaa ylipäätään on pyytää apua. Ihmiset eivät halua osoittaa olevansa heikkoja ja valitettavasti elämme maailmassa, jossa avun pyytäminen helposti lokeroidaan heikkoudeksi, vaikka se ei sitä olekaan. Päinvastoin. Jos ihmiseltä pyydetään henkilökohtaisesti apua, tuntee hän olonsa tarpeelliseksi ja arvostetuksi. Jos minulta tullaan henkilökohtaisesti pyytämään apua asiassa, niin ajattelen sen olevan rohkea veto ja koen vielä enemmän tarvetta auttaa kyseistä ihmistä pyyteettömästi. Ja palkkioksi riittää, vain pelkkä kiitos sekä tunne siitä, että on tehnyt jollekin jotain arvokasta.
LUKU 25 Ostajat maksavat hyvästä omastatunnosta
Luvussa tutkittiin, sitä kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvästä omastatunnosta. Tai ehkä ennemminkin siitä, että muut ajattelisivat heidän olevan hyviä ihmisiä.
Hmm.. Koen hieman ristiriitaisuuksia tätä ajatusta kohtaan. Itse olen samaa mieltä siitä, että mieluusti maksan enemmän tuotteesta josta saan hyvän omatunnon. Mutta perustellusti. Tutkin tuotteen tarkasti ja pohdin, että tuleeko siitä minulle oikeasti hyvä omatunto vai yrittääkö tuote vain saada sellaisen leiman ostajalle. Henkilökohtaisestihan minua ei kiinnosta muiden ihmisten mielipide siitä olenko hyvä vai huono ihminen. En siis etsi minkäänlaisia todistelevia tuotteita sitä asiaa puoltamaan. Haluan oikeasti tehdä hyviä valintoja.
Toki ymmärrän myös sen pointin, että ihmiset ajattelevat sitä mitä muut heistä ajattelevat. Siinäkin asiassa on puolensa ja puolensa. Kuka nyt ei haluaisi muiden ajattelevan, että on hyvä ihminen. Se mitä ostat, sitä ruokit. Suosittelisinkin olemaan tarkkaavainen, sen suhteen onko tuote/palvelu oikeasti vastuullinen teko vai annetaanko sinun vain ymmärtää niin. Jos sinulle sanotaan, että ‘’tämä on hyvä tuote, tämä pelastaa maailman.’’ Uskotko ja jos, niin miksi? Sen takia, että sinulle sanottiin niin? Vai sen takia koska massavirta tekee samoin? Vai sen takia, että olet oikeasti tietoinen siitä mitä ajattelit ostaa?
LUKU 35 Suutarin lapsella on ihan pakko olla kengät
Luvussa tutkittiin, sitä miten epäjohdonmukaisuus aiheuttaa epäluottamusta. Tottahan se on, että, jos et pysty seisomaan sanojesi tai tekojesi takana sinut koetaan epäluotettavaksi. Pelkästään oman puheen takelteleminen herättää ihmisissä epäilyksiä, varsinkin, jos sanot olevasi asiantuntija.
Asiantuntijat ajatellaan todella johdonmukaisina. Heillä on aina vastaus valmiina kaikkeen, eivätkä he eivät epäile omia perusteluitaan. Eivätkä takeltele puheissaan. Jos olet johdonmukainen, sinua on vaikea saada puhumaan itseäsi pussiin.
‘’Elä niin kuin saarnaat.’’ Olen tästä samaa mieltä. Ei vaikuta kovin luotettavalta ostaa ihmiseltä tuotetta, johon myyjä ei edes itse tunnu uskovan.
LUKU 36 Viritä antennisi asiakkaan aaltopituudelle
Luvussa tutkittiin, sitä miten myyjä ja asiakas kohtaavat paremmin, kun heillä on edes yksi yhteinen tekijä. Asiakkaita saa helpommin, jos he kokevat samaistuvansa jotenkin itse myyjään.
Tämä on erittäin helppo ymmärtää. Kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä löytävät helposti yhteisen sävelen saman kiinnostuksen kohteen, mielipiteen, arvojen tai vaikka yhteisen tutun välityksellä. Kun löytyy, se yksi yhteinen tekijä myyjän ja asiakkaan välillä, löytyy usein helposti toinenkin. Sen jälkeen huomataankin, että tässähän ollaan melkein sukua monien mutkien kautta. Niin pieni tämä maailma on.
Ihminen tuntee olonsa helposti ulkopuoliseksi, jos hän kokee, ettei tilanteessa ole ainuttakaan samaistuttavaa tekijää hänen kanssaan. Ulkopuolisen roolissa kukaan ei halua olla, joten silloin useimmiten poistutaan tilanteesta.
Itsekin olen huomannut myyntityössä, että on suhteellisen helppoa murtaa se jää ihan tuntemattomankin ihmisen kanssa. Kun jää on murrettu puhumalla sitten vaikka päivän säästä tai auringon asennosta, on siitä eteenpäin huomattavasti helpompi ohjata keskustelua pikkuhiljaa ostopäätökseen ja saada asiakas käymään myös uudestaankin.