Mitä on estetiikka?
Anne Koskela, sis20

Yleistä
Estetiikka terminä tulee kreikan kielen sanasta asthetike. Estetiikan kehitti filosofi Alexander Gottlieb Baumgarten vuonna 1735 merkitsemään tiedettä siitä, kuinka asiat tunnetaan aistien kautta. Estetiikka on filosofian osa-alue. Se voidaan jakaa kahteen osaan 1.taidefilosofiaan ja 2.kauneuden filosofiaan eli kokemuksen ja eettisen arvon filosofiaan. Nämä kaksi ovat osittain päällekkäisiä, eikä niitä pysty aina selkeästi erottamaan toisistaan.
• Taiteessa teoksen keskipiste, rytmi, liike, perspektiivi, kolmiulotteisuus ja suhde ovat yksittäisiä keinoja tutkia estetiikan kauneutta. Taiteessa pystyy erottelemaan myös usein symmetrisyyttä ja epäsymmetrisyyttä.
• Musiikissa taas sanoitukset, harmonia, lyyrisyys, dynamiikka, tunteellisuus, leikittely ja värit ovat tutkimuksen kohteina.
• Esittävissä taiteissa tarinankerronta, ajoitus, seksuaalisuus, ironia, asut ja voima voivat olla esteettistä.
• Kirjallisuudessa hyviä esteettisiä piirteitä on esimerkiksi runoissa ja romaaneissa rytmitys, metaforia, jännitys ja teoksen rakenne. Myös kuvallisuus.
• Arkkitehtuurissa esteettisyyttä tutkitaan rakennuksia suunniteltaessa. Niissä voidaan eritellä muun muassa symmetriaa, väriä, harmoniaa, auringonvalon ja varjojen heijastumia.
• Kulinarismissa esteettisyys voi tutkia koristeita, ulkonäköä, mausteita ja vaikka odotuksia.
• Maisemasuunnittelussa ja ympäristöestetiikassa kauneutta ovat kasvit, valaistukset, toistot ja patsaat. Myös kausittainen vuodenaikojen muuttuminen on esteettistä. Tärkeitä ympäristön esteettistä luonnetta tutkineita filosofeja ovat olleet skottilainen filosofi David Hume, Irlantilainen filosofi Francis Hutcheson ja Englantilainen poliitikko, esteetikko ja filosofi Lordi Shaftesbury. Sekä königsbergiläinen filosofi Immanuel Kant.
Historiaa
Historiallisena taustana nykyestetiikalle ovat Platonin ja Aristoteleen teokset. Aikakaudelle oli ominaista yhden totuuden etsiminen ja hahmottaminen. Estetiikan kehitykseen ovat vaikuttaneet myös Augustinos ja Tuomas Akvinolainen. Esimerkiksi Augustinos teki merkittävää työtä yhdistäessään teologiaa ja filosofiaa. Hän oli erittäin arvostettu katolilaisessa kirkossa kirkon opettajana ja teologina. Hän katsoi ihmisen ulkopuolisen maailman olevan muuttuva ja aistien olevan pettäviä. Siksi totuutta oli parempi etsiä ihmisen sisältä.
1700-luvun puolivälissä Alexander Gottlieb Baumgarten julkaisi teoksen Aesthetica jossa käsite viittasi kauneuden ja taiteen lisäksi myös käytännön havaintoon ja kehittämiseen. Immanuel Kant loi pohjan nykyaikaiselle estetiikalle ja hänen työnsä loivat siltaa rationalistisen ja empirististen koulukuntien välille.
Antiikin Estetiikka
Antiikin aikana merkittävämpiä estetiikan sivilisaatioita olivat Egypti, Kreikka, Rooma, Intia ja Kiina. Jokainen näistä kulttuureista kehitti oman taidetyylinsä. Kreikkalaisella kulttuurilla on ollut suuri rooli länsimaisen estetiikan kehitykselle. He ihailivat ihmisen fyysistä muotoa ja erityisesti kuvanveistossa näkyy ruumiillisen kauneuden estetiikka. Anatomisten mittasuhteiden ja lihaksiston sekä asentojen kuvauksessa. Monet kreikkalaiset filosofit pitivät esteettisesti viehättäviä kohteita kauniina itsessään. Platonin ideaopin mukaan kaikki kaunis oli osallisena ikuisesta kauneuden ideasta. Hänen harmoniaoppinsa mukaisesti kauneus muodostui osien harmoniasta ja ykseydestä. Aristoteles taas ajatteli, että kauneus on teoreettinen käsite, jonka universaaleja osatekijöitä olivat järjestys, symmetria ja määräytyneisyys.

Länsimainen keskiajan estetiikka
Keskiaikainen länsimainen estetiikka taiteessa on uskonnollista, katollisen kirkon ja vaikutusvaltaisten sekä varakkaiden mesenaattien rahoittamaa. Euroopassa vallitsi varhaiskristillisen taiteen tyylisuunta, joka keskittyi kirkkotaiteeseen ja uskonnolliseen esineistöön. Esimerkkejä ovat muun muassa Sant´Apollinare Nuovon mosaiikit 500 -luvun alusta ja Ravenassa sijaitseva San Vitalen kirkko.

Sant ´Apollinare Nuovo

San Vitalen
Siihen aikaan tärkeintä ei ollut taiteen esittävyys vaan hengellinen ylentävyys.
Renessanssi
Renesanssin eli uudelleen syntymisen aikakausi 1300-luvun alussa toi takaisin antiikin aikaiset arvot kauneuskäsitteet, kuitenkin omalla tyylillään. Renessanssi ajan yksi merkittävimmistä henkilöistä oli Leonardo da Vinci. Hän yritti ymmärtää kaikkea kuvailemalla ja jäljentämällä havainnoiden. Mahdollisimman yksityiskohtaisesti, eikä hän painottanut kokeita tai teoreettisia selityksiä. Hän kirjoitti, piirsi ja ylläpiti muistiinpanoja koko elämänsä ajan ympäröivästä maailmasta. Oliko Da Vinci estetiikan mestari? Kuuluisa taidehistorioitsija Bernard Beretson oli ainakin sitä mieltä. Hän kirjoitti vuonna 1896:”Kaikki mihin hän (Da Vinci) koski muuttui ikuiseksi kauneudeksi. Olkoonkin kallon leikkaus, rikkaruohon rakenne tai tutkielma lihaksista hän muunsi viivan sekä valon ja varjoin tuntumallaan ikuisiksi ajoiksi elämää välittäviksi arvoiksi.”

Moderni estetiikka
1600- luvun lopun moderni estetiikka söi viimeisetkin länsimaalaisen estetiikan rippeet. Saksalaiset ja englantilaiset ajattelijat pitivät kauneutta taiteen päämääränä. Ruusu on kaunis jos se on. Arthur Schopenhauserille esteettinen kokemus kauneudesta oli suurinta vapautta. Ihminen kokee muodon täydellisyyden ilman sanallista toimintaa ja mikään politiikka tai hyöty ei tulisi pilaamaan kauneutta. Lordi Shaftesburyn mukaan kyseessä oli sama kuin moraaliaisti eli kauneus on hyvyyden aistein koettava muoto, mutta se mikä hänen mielestään on kaunista ei välttämättä ole jonkun toisen mielestä. Jokaisella ihmisellä on oma maku. Francis Hutcheson ajatteli, että kauneuden toi esille sisäinen mielen aisti.
Modernin taide suunta 1800-luvulla:
- Realismi
- Impressionismi
- Naturalismi
- Neoimpressionismi
- Symbolismi ja syntenismi
- Naivismi
- Art noveau ja jugend
1900-luvun modernismi: - Ekspreonismi, Faunismi
- Kubismi
- Dadaismi
- Neoplastismi
- Futurismi
- Subrematismi
- Uusasiallisuus
- Surrealismi
- Konsruktivionismi

Edvard Munch, Huuto 1893

Marcel Duchamp, Suihkulähde 1917
Postmoderni estetiikka
1900-luvun alkupuolella taiteilijat, runoilijat ja säveltäjät ajattelivat, että kauneus oli keskeisintä taiteelle ja estetiikalle. Osa ajatteli, että moderni on ohi. Postmodernia estetiikkaa on pyritty esittämään monin eri tavoin. Croce Benedetto ajatteli, että kauneus on taiteelle samaa kuin ennenkin ilmaisua. George Dickie ehdotti instutionaalisessa taideteoriassaan, että sosiologiset instituutiot tekisivät jostain taidetta oman arvostuksensa mukaan. Marchall Mc Luhan sanoo, että taide toimii ”vastaympäristönä” ja sen tehtävä on tuoda esille se mikä on yleensä yhteiskunnassa näkymätöntä. Theodor Adorno katsoi, että estetiikka ei kehity jollei taidetta ja esteettisiä kokemuksia muuteta kulutushyödykkeiksi.
Postmodernissa taiteessa sekatyylisyys, ironia ja leikkisyys luo tilaa tulkinnoille, arkisesta on tehty esteettisesti kaunista. Kauneus on mielipide ei niinkään tyylisuunta.

Dennis Duttonin inhimillinen estetiikka seitsemän universaalia piirrettä:
- Asiantuntemus ja mestarillisuus. Teknisiä taiteellisia kykyjä kehitetään, ihaillaan ja tunnistetaan.
- Epäutiliristinen mielihyvä. Ihmiset nauttivat taiteesta taiteen itsensä vuoksi, eivätkä vaadi käytännön hyötyä siltä.
- Tyyli. Taiteelliset esitykset ja taide-esineet ilmentävät tiettyjä piirteitä.
- Kritiikki. Ihmiset arvostelevat, arvostavat ja tulkitsevat taideteoksia.
- Imitaatio. Taideteokset jäljittelevät maailmassa koettuja kokemuksia, lukuun ottamatta jotain poikkeuksia. Kuten musiikki tai abstrakti maalaustaide.
- Erityinen alue. Taide on tavallisen elämän ulkopuolella, ja sijoittuu dramaattisen kokemuksen alueelle.
- Mielikuvitus. Taiteilijat ja yleisö muodostaa hypoteettisen maailman mielikuvituksen teatterissa.
Pohdintaa
Toteamus:” kauneus on katsojan silmässä”. On varmasti kaikkein tosinta. Toiselle jokin ruma saattaa olla toiselle kaikkein kauneinta ja toisinpäin. Toisinaan pitää perääntyä ja katsoa toisenkin kerran. Joskus jokin radiosoitto saattaa ensi kuulemalta kuulostaa järkyttävältä, mutta jo kolmas soitto miellyttää korvaa. Taiteen estetiikan ja kauneuden monimuotoisuus ja muuntuminen tähän päivään on antanut matkallaan meille kaikille erilaisille tai samanlaisille ihmisille kaikille jotain. Jokin tuoksu saattaa muuttaa kielteisen mielipiteen positiiviseksi.
Niin kauan, kun löytyy mielipiteitä, keskusteluja ja kannanottoja on taiteilija löytänyt yleisönsä. Mielestäni kaikenlainen estetiikka, joka luo jonkin tunteen on onnistunutta taidetta sen tyylisuunnasta huolimatta. Ikä ja elämänkokemukset muokkaavat myös ajatusmaailmaamme sekä esteettistä silmäämme. Nuori mieli ei ehkä löydä Mona Lisan hymyä, vanhempi mieli taas ymmärtää olla etsimättä.
Lähteet:
Mikko Snelmann luento estetiikasta
Omat muistiinpanot
https://fi.wikipedia.org/wiki/Estetiikka