Luin Antti Apusen ja Jari Parantaisen Tuotteistajan Taskuraamatun. Tämä kirja on 50 luvun ja 225 sivun pituinen pikkukirjanen, missä sinulle opetetaan pieniä markkinointiniksejä ja PALJON ihmisen psykologiaa. Eli lyhyesti, opetellaan pelaamaan ihmisten mielellä, jotta he ostaisivat sinun tuotteitasi tai palveluitasi.

Kirjassa oli pari (parilla tarkoitan monta) kohtaa, jossa tunsin itseni niin ennalta arvattavaksi lampaaksi, niin kuin kirja sanoi. Me ihmiset olemme niin tylsiä ja niin helppoja huijata, että emme edes tajua sitä ennen, kun on liian myöhäistä ja kävelemme ulos liikkeestä sylit täynnä tavaraa.

Tässä on pari kappaletta mitkä saivat huomioni eniten:

Luku 7 Kuinka monta vaihtoehtoa on liikaa?

Tässä luvussa kerrottiin ns. ”valintahalvauksesta” eli siitä, miten liiat vaihtoehdot saavat ihmisen pelkäämään valintojensa seurauksia. Vaikka ihmiset haluavat kontrolloida itseään koskevia päätöksiä, he pelkäävät päätösten tekoa. Heh, aika tuttu tunne.

Tämä todistettiin myös tutkimuksella, jonka suoritti yhdysvaltalainen nuori tutkija Sheena Iyengar. Hän tutki tätä kolmivuotiaiden lapsen käyttäytymisen kautta. Iyengar täytti huoneen leluilla ja kutsui lapset sisään. Puolet lapsista sai valita lelunsa ja toisen puoliskon käteen annettiin vain yksi lelu ja sitä ei saanut vaihtaa.

Piti olla selvää, että lapset, jotka valitsivat lelunsa olisivat innostuneempia ja lapset jotka saivat vain yhden lelun käteensä olisivat tylsistyneempiä. Mutta täysin päinvastainen tapahtui! Mitä enemmän leluja oli, sitä tylsistyneempiä lapset olivat. Edes lelujen määrän nousu ei auttanut asiaa, tilanne vain pahentui.

Tämä sai miettimään niitä hetkiä, jolloin olen kyseenalaistanut kaikki elämänpäätökseni. Se ei ole kiva tunne ollenkaan. Mutta on lohduttavaa tietää, että kaikki katuvat tai luulevat tulevansa katumaan päätöksiään, jolloin kukaan meistä ei ole yksin sen kanssa. Ja mieti; et itsekkään olisi juuri siinä ellet olisi tehnyt juuri niitä valintoja mitä olet tehnyt tähänkin asti.

”Karsi asiakkaasi näkemät vaihtoehdot enintään muutamaan.”

Luku 16 Lauman paine jyrää järjenkin alleen

Tässä luvussa puhuttiin joukkopaineesta, joka ilmenee erityisesti luokkahuoneissa ja työpaikoilla. Tämä tarkoittaa että jos kaikki muut ryhmässä ajattelevat yhdellä tavalla ja sinä ajattelet toisin, on helppoa vain muuttaa mieltään ja olla samalla kannalla muiden kanssa, koska pelkäät jääväsi ulkopuolelle. (Kohdistan tämän teille, arvoisat Gen Z -sukupolven edustajat.)

Mutta jos haluat erottua myyjänä, vastarintaan kulkeminen voi olla parempi ajatus kuin arvaatkaan. Tutkija ja psykiatri Salomon E. Asch osoitti, miten laumasieluja olemme. Hän piti kokeen, jossa tutkittaville näytettiin kolme hyvin eripituista viivaa. Heidän piti valita joukosta pisin viiva. Mutta yksi koehenkilöistä ei tiennyt, että kaikki muut olivat palkattuja näyttelijöitä, ja vastasivat tahallaan väärin. Tämä sai koehenkilön epäilemään omia päätöksiään ”Ymmärsinkö jotain väärin vai olenko katsonut viivoja väärästä kulmasta?” Kerta toisensa jälkeen orvoksi jäänyt koehenkilö taipui muiden mukaan ja vaihtoi vastauksensa. Lopulta 75% koehenkilöistä vastasi väärin vähintään yhden kerran.

Tämä muistuttaa minua nykysukupolvesta (Gen Z) ja nykynuorisoa erityisesti. Me olemme kaikki niin helposti taipuvia trendeihin tai muiden ihmisten mielipiteisiin, että emme edes mieti kahdesti ennen kuin muutamme itseämme jonkun toisen vuoksi. Tämä voi johtua myös siitä, että iso osa tästä sukupolvesta on vielä kamalan nuoria ja epävarmoja itsestään, niin kuin joka ikinen teini ikinä. Mutta nyt internetin avulla on niin paljon helpompi tulla vaikutetuksi ja huiputetuksi ja tuntemaan myös olonsa yksinäiseksi. Tämä nostattaa myös uuden kysymyksen: Tuleeko se olemaan vielä pahempi seuraavalle sukupolvelle?

”Voit itse valita, alistutko vai kapinoitko. Mutta jos aiot luoda erottuvan firman tai tuotteen, vaihtoehtoja jää vain yksi.”

Luku 22 Kiitoksen ihmeellinen voima

Tässä luvussa käsiteltiin paljon hyvien käytöstapojen ja erityisetsi kiitoksen sanomisen voimaa. Se voi todella muuttaa koko keskustelun lopputuloksen. Kun pyydän palvelusta ja kiität siitä vielä reilusti, se tuntuu toiselle henkilölle hyvältä.

Adam Granti ja Francesca Gino tutkivat tätä ilmiötä. He pyysivät osallistujilta parannuksia kuvitteellisen henkilön, Ericin, työhakemukseen. Puolet osallistujista sai työstään kiitokset sähköpostitse. Sitten ”Eric” pyysi apua uudelleen ja kiitoksen saaneista osallistujista 66 % oli valmiina auttamaan uudelleen. Kiitoksetta jääneistä vain 32 % oli valmiina auttamaan uudelleen, eli puolet vähemmän kuin kiitoksen saaneet.

Tässä rupeaa ajattelemaan myös kuinka paljon sana ”kiitos” voi avata ovia tai tuoda lisää mahdollisuuksia ja jättää hyvänvaikutelman. Minun yläasteen rehtorini jaksoi koko ajan jankuttaa tästä, enkä ymmärtänyt sitä täysin, ennen kuin tajusin, miten monelta ihmiseltä puuttuu käytöstavat. Huomasin tämän myös silloin, kun kiitin jotakuta maailman pienimmästä asiasta, ja he vaikuttivat niin onnellisilta, että huomasin heidän työnsä arvon. Kiitoksessa todella on taikaa.

”Kiitos ei maksa mitään. Mutta usein se toimii paremmin kuin lahja – palkkiosta puhumattakaan.”

Viimeisenä haluan puhua luvusta, joka ei ollutkaan niin iloinen. Se on itseasiassa aika karu. Tämä oli ehkä osittain masentavin ja naurettavin luku minkä luin, mutta se on hyvin totta. Ja joissain määrin, hyvin vaarallista.

Luku 26 Kaikki ovat keskimääräistä älykkäämpiä

Ego. Se asia, mitä kukaan ei halua myöntää olevan heikko. Se ohjaa meitä eteenpäin niin monella tavalla ja estämme kaikin tavoin sen saamat kolhut ja arvovaltatappiot. Ja silti jokainen kuvittelee olevansa keskimääräistä viisaampi

Psykiatrit Caroline Preston ja Stanley Harris haastattelivat autoilijoita vuonna 1965 Seattlen alueella. He pyysivät heitä arvioimaan taitojaan ja valppauttaan. Noin kaksi kolmesta kertoivat ajaneensa ihan niin kuin tavallisesti ja monet kehuivat taitojaan erinomaisiksi. Mutta se mielenkiintoinen pointti tässä on, että kuskit makasivat sairaalassa. Yli puolet heistä olivat aiheuttaneet onnettomuuden ja heistä n. 58 % oli kaksi aiempaa rikettä, 56 % romutti autonsa ja 44% sai syytteet niskaansa. Ja hauskin osa? Vain viisi viidestäkymmenestä myönsi olevan edes osasyyllinen tapaukseen! Ja heistä yli puolet kuvittelevat olevansa vielä keskimääräistä kuiskia parempia! Voi tuo heikko ego, ei suostu myöntämään tehneensä virheen.

Tämä vain todistaa, että me emme anna egomme kolhiintua missään tapauksessa, ei vaikka pitäisi valehdella. Emmekä tietenkään halua näyttää pahalta muiden silmissä, joten muokkaamme tarinoita, jotta me näyttäisimme paremmilta. Aina se ei kuitenkaan onnistu, ja saamme maalattua itsestämme kuvan valehtelijana, typeränä idioottina joka ei osaa ottaa vastuuta. Eli tarinan opetus on, että kaikki valehtelevat, joko enemmän tai vähemmän, saadakseen näyttämään itsenä hyvältä.

”Älä usko asiakkaitasi. He valehtelevat jopa sellaisissa koetilanteissa, joissa he eivät voi jäädä kiinni.”

Tiivistettynä: Mielenkiintoinen kirja, ihmiset ovat helposti höynäytettävissä ja he ovat erittäin heikkoegoisia. Enkä omasta mielestäni tullut kyyniseksi, ainakin näin haluan uskoa.

Tämä on minun “yritykseni” joka vuosi julkaisema lehti, joka kertoo vuoden tulevista trendeistä ja mainostaa yritystä. Julkaisu on englanniksi. Tänä vuonna valittiin trendikkäät värit aiheeksi. Lukekaa jos haluatte! Tai älkää. Ei minua kiinnosta.

Skill Stacking is a form of learning. It is by learning new skills without actually developing new skills. It combines two or more skills you already have and creating a new one out of it. And the best part; you don’t even have to be super good at the skills you already possess, but by combining them you can possibly do many more things than just one.

For example, you know the basics of knitting and you are average at connecting with people and you know how to speak clearly and slowly. Mix those skills together and voilá! Your new skill is teaching knitting! It is about making ordinary skills extraordinary by combining them into something unique!

So now that we have an idea of what skill stacking is, how can you utilize it in your everyday life? How can you make your basic life skills into something more out of this world?

Let´s take a more “everyday” example. You know how to cook basic and easy meals. You know how to clean, and you know how to look after children. If you combine them, you could be a babysitter for your siblings or be a babysitter for a part time job. It’s very simple.

But is this actually necessary? Do you have to have unique skills or anything like that?

Well, I don’t think it should be a priority. Of course, it´s nice if you know how to utilize all of your skills in your job or day-to-day life, but at the same time sometimes it´s better and/or more beneficial for you to master something completely. If you are a baker, you need to master how to make perfect dough every time. If you are a professional athlete, you need to master that sport (and you can rarely combine sports).

Also mastering something and knowing a skill almost completely will make you seem reliable in some situations, especially while looking for a job. If you have mastered a few computer programs, you are more likely to get hired.

My conclusion is that if you know how to skill stack, that´s amazing and very useful. But it´s not always necessary and it´s perfectly fine to just master one skill at a time. I personally have used skill stacking in my life as a camp counselor (well I was not an official counselor, but I have been in summer camps and helped with a lot of things). My leading skills and my ability to be patient and calm have helped me become a good counselor at camps for children. And it´s always very fun.

Tein kaksi versiota; nimieni etukirjaimet ja pelkän sukunimeni + design (hyvin luovaa, tiedän).

(Ylempi kuva) Tässä yritin erilaisia kirjoitustyylejä ja vähän geometrisiäkin muotoja.

Tämän tein Adobe InDesign:lla, en osaa käyttää ohjelmaa vielä kamalan hyvin mutta pidän siitä. Se on simppeli ja värikäs ja siinä on yrityksen nimi. En ole varma olisiko se lopullinen logoni, mutta se on hyvä alku.

Tein 16 Personalities -testin, minkä pitäisi kertoa minusta ihmisenä ja työskentelijänä. No, tuo testi ei ollut aivan oikeassa, mutta se ei ollut myöskään väärässä. Monet asiat menivät aivan naulan kantaan (hävettää kuinka oikeassa se oli) ja välillä meni täysin metsään. Se myös kertoi minulle joitain asioita itsestäni mitä en ollut huomannut tai tullut ajatelleeksikaan. Tässä ovat tulokseni ja muutamia ajatuksia niistä.

Tulokseni oli ENTJ-T, eli persoonallisuustyyppini on Päällikkö. Tämä tarkoittaa että olen

E= Ekstrovertti

N= Intuitiivinen

T= Pohtivainen

J= Suunnittelija

T= Turbulentti

Päällikön kuvake, pukeutunut jakkupukuun ja heiluttelee karttakeppiä

Ekstrovertti tarkoittaa, että pidän ryhmätyöskentelystä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä ja innostun helposti, ja näytän sen.

Tämä oli yllättävä tieto, sillä tykkään toimia yksin. Mutta kun mietin sitä enemmän, huomaan että rakastan jutella koulukavereiden kanssa ja yritän osallistua eri keskusteluihin, minne tahansa menenkin. En silti odottanut tätä, sillä luulin tykkääväni olevani yksin. Mutta tulokseni olikin 56% ekstrovertti, että olenkin jonkin sortin välimuoto. Virallinen termi taitaa olla ambivertti. Tai voi olla, että olen ollut vain niin ujo, etten ole tajunnut olevani hieman ekstrovertti. Perin mielenkiintoista tietoa.

Intuitiivisuus tarkoittaa, että minulla on hyvä mielikuvitus ja olen avoin sekä utelias ja arvostan omaperäisyyttä. Kiinnitän myös huomiota piilomerkityksiin ja kaukaisempiin mahdollisuuksiin.

Tämä oli hyvinkin oikeassa. Olen luova ja avoin kaikelle sekä hyvin utelias. Haluan aina tietää lisää ja oppia lisää kaikesta. Opiskelen luovaa alaakin (sisustussuunnittelua), joten sekin kertoo jotain. Kiinnitän huomiota kaikkiin mahdollisuuksiin ja etsin aina piilomerkityksiä esim. sanonnoissa tai vaikka yritysten logoissa. Tämä oli aika hauska asia tietää.

Pohtivaiset ihmiset ovat usein objektiivisia, loogisia ja rationaalisia, pitäen tunteita turhempina. Tehokkuus on tärkeämpää kuin tasapainoinen sosiaalisuus (ei mitään käryä mitä se tarkoittaa).

Olen kyllä melko looginen henkilö, ajattelen monia asioita logiikan kautta koska siinä on mielestäni eniten järkeä. Mutta olen mielestäni myös hyvin empaattinen ihminen. En ole aina kylmän looginen vaan osaan olla tunteellinen, vaikka se on välillä hankalaa. Taaskin prosenttini pohtivaisuuden ja emotionaalisuuden kanssa olivat hyvin lähellä (pohtivainen 57%) joten olen ehkä taas jokin välimuoto. Mielestäni sekä loogisuus että tunteellisuus ovat tärkeitä asioita elämässä, mutta ne ovat hankala asia tasapainottaa.

Suunnittelija tarkoittaa sitä, että olen päättäväinen, perusteellinen ja järjestelmällinen. Selkeys, ennustettavuus ja suunnittelu on tärkeämpää kuin spontaanius. Asioiden päätökseen saanti on yleensä pääprioriteetti.

Tämä on aika totta. En pidä siitä, kun asiat ovat sekaisin ja mitään ei ole suunniteltu. Näissä tilanteissa otan kyllä usein johtajan roolin (heh, ehkä sen takia sain nimen päällikkö) ja järjestän asiat. Inhoan epäjärjestelmällisyyttä ja korjaan sen heti. Mutta en ole täysin spontaaniutta vastaankaan. Tykkään heittäytyä tilanteisiin, joissa lopputulos ei ole varma ja kaikki on yllättävää. Spontaanina oleminen ei aina tule luonnollisesti, mutta osaan olla heittäytyvä, kun tarve vaatii.

Turbulenttiset henkilöt ovat itsetietoisia ja alttiita stressille. He tavoittelevat täydellisyyttä, haluavat kehittyä ja janoavat usein menestystä ja tunne-elämä on yleensä aika kiihkeää.

Naulan kantaan. Otan todella helposti vastuuta ja siten saan stressitasot nousemaan rajusti. Olen täydellisyydentavoittelija, mutta osaa kyllä tarvittaessa lopettaa ja vain jättää asiat hautumaan. Kehittyminen on aina ollut yksi päätavoitteistani, ja kysyn aina mielipidettä muilta (vaikken sitä aina hyväksy) ja otan palautetta vastaan. Välillä on olla hankala kysymättä mielipidettä muilta, kun en aina luota omiin kykyihini. Mutta opin varmaan luottamaan itseeni joskus.

Tulosteni mukaan olisin loistava yrittäjä ja/tai yritysjohtaja, sillä osaan tuoda ryhmäläisiä yhteen ja olen päättäväinen. Päällikkönä olen erittäin riippuvainen muista tiimin jäsenistä, ja tunteet eivät ole vahvuuteni ja tuuppaan joskus olemaan jopa todella kylmä muita kohtaan. En tiedä onko tämä täysin totta, sillä olen saanut muilta paljon kommentteja, jotka kertovat minun olevan hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen. Mutta en osaa lohduttaa lainkaan ja olen todella hukassa, jos joku alkaa esimerkiksi itkemään. Joten ei tämä mennyt ihan metsään.

Vain kolme prosenttia väestöstä on Päällikköjä, mikä on ehkä ihan hyvä. Ei jokaisesta voi tulla yrittäjä tai johtaja eikä tarvitsekaan tulla. En tiedä itsekään haluanko johtamaan. Pidän siitä toki, mutta en tiedä olenko mitenkään hyvä johtaja. Sain kyllä Joulutalo -tapahtuman jälkeen kehuja, että olin hyvä pomo, tarpeeksi kireä mutta en ollut kuitenkaan tiukkapipo. Olen huomannut, että kritiikin vastaanottaminen on minulle tuskaa, mikä voi tehdä pomona olemisesta hankalaa, mutta olen oppinut olemaan ottamatta sitä henkilökohtaisesti.

Eli tiivistettynä, en tiennyt itsestäni paljoakaan ja tämä testi pani kyllä miettimään paljon. Kaikkien pitäisi mielestäni tehdä persoonallisuustestejä aina välillä, sillä koskaan ei tiedä, miten paljon erilaisia ominaisuuksia sinulla onkaan.

Persoonallisuustesti:

https://www.16personalities.com/fi

Käymme WC:ssä joka päivä. Peseydymme suihkussa ja saunomme. Pesemme ja kuivaamme pyykkimme kodinhoitohuoneessa ja/tai ulkona ti vaikka olohuoneessa. Kuulostaa aika arkipäiväiseltä toiminnalta, vai mitä? No, aina peseytyminen ei ollut tällaista. Onko teillä mitään hajua (tajusitko vitsin?), miten ihmiset ylläpitivät omaa hygieniaan? No, halusit tai et, nyt saat historiallisen tietoiskun jokapäiväisen elämämme yleisimmistä asioista.

Alustavaa tietoa

Aloitetaan perustiedoilla. WC on lyhennelmä englannin kielen sanoista Water Closet. Tästä suora käännös suomeksi on vesiklosetti eli puhekielellä vessa tai vesivessa. Jos et tiedä mikä vessa on (olet outo, sillä kaikki tietävät mikä se on), se on käymälä, jossa ihmiset menevät tekemään tarpeensa. Jos olet vesivessassa, mikä on yleisin vessa tällä hetkellä, eritteet huuhdotaan alas vedellä. Jos olet kuivakäymälässä (tunnetaan myös huussina), uloste peitetään kuivikkeella.

Suihku on (taaskin, miksi et tiedä, mikä tämä on?) peseytymiseen tarkoitettu laite, jonka pienistä rei’istä purkautuu vettä suihkuna. Yleisin peseytymisväline tänä päivänä.

Antiikin Rooma ja sen peseytymistavat

Antiikin Roomassa oli ryhmäpeseytymisen perikuva. Monissa kulttuureissa peseytyminen hyvin yksityisenä aktiviteettina, mutta Roomassa se oli erittäin avoin ja suorastaan joukkotapahtuma. Mutta miten he sen tekivät ja missä he peseytyivät?

No alkajaisksi, sosiaalisesta statuksesta huolimatta, kaikki peseytyivät yhdessä, naiset ja miehet erikseen. Myöhemmin myös sekoitettiin sukupuolia suihkutiloissa, mutta se tapahtui vasta paljon myöhemmin. Itse asiassa, yksityiset suihkutilat olivat aika harvinaisia tuohon aikaan ja se oli jopa outoa peseytyä yksin. Ei meille suomalaisille mitenkään uutta, mutta joillekin tämä on erittäin kummallista.

On todistettu, että roomalaiset kylpylät olivat yksi yhteisön suosituimmista paikosta todella pitkään. Joillain rikkailla saattoi olla omia kylpylätilojaan, ja jopa sotilailla oli jonkinlainen peseytymistila rakennettuna!

Roomalaisten kylpylöiden koko, koristus ja tyyli vaihtelivat paikasta riippuen. Niissä oli yleensä niissä oli ns. pukuhuone (apodyterium) mihin jätettiin vaatteet. siitä edettiin lämpimään huoneeseen (tepidarium) ja siitä kuumaan huoneeseen (caldarium) joka oli vähän niinkuin sauna. Sitten, kun on hikoilut tarpeeksi, kylpijä palasi takasin tepidariumiin hierontaan ja öljyämään sekä ihon kuorintaan metallikaapimella. Joissain kylpylöissä oli jopa jäähdyttelyhuone (laconicum).

Vettä ei ilmeisesti käytetty paljon, mutta ihminen pestiin öljyillä ja kuorimalla lika pois. Myös uintia harrastettiin paljon, joten siinäkin peseytyi automaattisesti.

Jäänteitä Trajanin kylpylästä Roomassa

Kuinka ihmiset selvisivät ilman luksuskylpyjä?

No, he pesivät itsensä erillisessä saunatilassa, yleensä vain pari kertaa viikossa! Tämä oli yleisin käytäntö pitkälle 1900-luvulle. Rikkaimmissa porvaritaloissa oli kylpyhuoneita jo 1800-luvun lopulla, mutta enemmistö käytti yleisiä saunoja ja pesutiloja, varsinkin kaupungeissa. Monet pesivät itsensä myös pesuvadilla, jota säilytettiin makuuhuoneen pesukomuutissa (komuuti eli pesukaappi, jonka päällä oli varakkaammissa paikoissa posliininen pesuvati, vesikannu ja saippua-astia, käytettiin mm. myös käsienpesuun). Minunkin mummulassani käytetään edelleen pesuvatia ja vesi lämmitetään saunan kiukaan päällä. 1950-luvulla moni taloyhtiö rakensi taloon yhteissaunan. Vieläkin monissa kerrostaloissa on yhteissauna ja saunavuorot.

Pesukomuuti noin vuodelta 1939

1940-luvulla kylpyhuoneet kodin sisällä olivat aivan uskomattoman pieniä, ja siellä oli usein amme tai istuma-amme. Oletettiin, että kun vesi pysyy yhdessä säiliössä eikä roisku minnekään, ei tarvitse eristääkään tilaa. Tämä uskomus kesti 1940-luvulle asti. Kun suihkut alkoivat yleistyä, tästä tuli ongelma ja kosteusvaurioita alkoi tapahtua. Tämän jälkeen alettiinkin eristämään pesutiloja paremmin.

Miten ja milloin vesivessoista tuli yleisiä?

Ensimmäiset vesivessat tulivat Helsinkiin jo 1888-luvulla, ja 1910 jopa kolmasosa kaupungin talouksista omisti sen. Koko massa vesivessojen määrä oli kuitenkin alle prosentin, sillä monet asuivat maalla, missä ei ollut viemärijärjestelmää ja käytettiin ulkohuussia (kyllä, jopa todella kylmillä pakkassäillä!) Ja ajatelkaa, Helsingissä on edelleenkin rakennuksia, missä asukkaat käyttävät yhteistä vessaa!

Milloin saatiin kunnon WC- ja kylpytiloja?

Niitä alkoi ilmestyä vakioina taloihin 1940-luvulla uudelleenrakennuksen aikaan 2. maailmansodan jälkeen. Mutta siltikin moni talo maaseudulla käytti edelleen huussia uusimmissakin rintamamiestaloissa. Kesti 30 vuotta että kaikkiin Suomen koteihin tuli kunnollinen WC ja kylpyhuone. 1970-luvulla monet vanhat talot saivat kylkeensä elintasosiiven. Tämä on tasakattoinen, räystäätön, valesokkelilla varustettu ns. elintasosiipi. Usein siipiosa on huonommassa kunnossa kuin alkuperäisosa. Niitä näkee varsinkin 1950-luvun kodeissa, sillä lisäosa on lisätty vasta 1970-luvulla.

Eli tiivistettynä, vesivessat ja eristetyt suihkutilat ovat aika tärkeitä, ja kesti monta vuotta ennen kuin saimme peseytyä talossa olevissa kylpyhuoneissa. Siltikin monissa kesämökeissä on edelleen pesuvadin käyttö ja huussissa käyminen yleistä. Mutta hei, sehän antaakin sellaisen kunnon mökkilomatunteen, vai mitä?

Lähteet:

Riikolan komuutin eli pesukaapin tarina / Leena Parvela – Pälkjärven Pitäjäseura Ry. (palkjarvi.fi)

Kylpyhuone ja WC, historia | Perinnemestari

WC – Wikipedia

Vanhan talon laajennus – mitä ottaa siinä huomioon? – Raksystems

Ancient Roman bathing – Wikipedia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suihku