Tuotteistajan Taskuraamattu

Tuotteistajan Taskuraamattu – Antti Apusen ja Jari Parantaisen kirjoittama opas siitä, kuinka tulla paremmaksi markkinoijaksi, myyjäksi ja tuotteistajaksi. Kirja on tyyliltään tietokirja, vaikka siihen värittyy kirjoittajien omat mielipiteet vahvasti. Tätä kirjaa en olisi halunnut lukea. Sitten kuitenkin luettuani sen en tullutkaan tyhmemmäksi. Ehkä jopa opin jotakin. En silti pitänyt kirjan kapitalistisesta otteesta yhteiskuntaan ja erityisesti elämään. Kirja asettaa ihmiset kahteen ryhmään; johtajiin, joilla on vallan kultainen kahva kädessään ja lampaisiin, jotka eivät huomaa manipulointia ympärillään. Koen tällaisista lokeroinneista uhmakkuutta. En suostu kuuluumaan kumpaankaan. En pidä vallasta ja toisten tyhmyyden hyödyntämisestä, enkä liioin välitä rahasta suurissa määrin. En silti myöskään halua olla manipuloitava lammas. 

Kirjan tyyli on kärjistävä, sillä sen tavoitteena on ravistella ja vaikuttaa tunteisiin vetoamalla. Vaikuttavana teoksena kirja on kyllä pirun loistava. Kirja ohjeistaa lukijaansa tulemaan vaikuttajaksi ja kirjan kieli itsessään on täynnä retorisia keinoja. Kirja puhuttelee alusta loppuun lukijaa. “Mitäpä jos tekisit.” tai “Oletko ajatellut kokeilevasi.” Kirjassa on toistoa, luetteloita ja vastakkainasetteluja. Sanavalinnat vetoavat tunteisiin (paatos). Kirjailijat itse ja monet esimerkeissä esiintyvät professorit ja asiantuntijat ovat auktoriteetteja ja niiden avulla vedotaan lukijaan järjellä (logos) Kirjan alkusanoissa uhkaillaan kirjan lukijan kyynistyvän, ja todennäköisesti joka ikinen lukija aikoo olla kyynistymättä kirjaa lukiessaan. Tällaiset kärjistävät faktoina esitetyt väitteet ja esimerkiksi halventava puhe sellaisista, jotka toimivat tilanteissa toisella tavalla kuin Parantainen ja Apunen ohjeistavat, ovat piirteitä kirjassa, jotka saivat minut pitämään sitä vain keinona vaikuttaa minuun ja nostaa kyseiset kirjailijat johtajikseni. Kirjan luettua, voi siis edelleen olla lammas, jos uskoo kaiken, mitä Parantainen ja Apunen kirjassaan väittävät. 

Hyviä pointteja kirjasta löytyi kuitenkin. Ohjeet puhetilanteisiin ja oman firman markkinointiin sekä tuotteiden myyntiin olivat monissa kohdissa jopa loistavia. Kerron tähän nyt vain kaksi esimerkkiä: 

“34 Asiakkaasi muistaa, miten vähään tyydyit viimeksi 

Johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti olet juuri niin hyvä kuin hintalappusi kertoo.” 

“Helpoin tapa korottaa hintaa on korottaa hintaa.” 

Yrittäjän eteen tulee helposti tilanteita, kun on joustettu, annettu alennusta, tai myöhästynyt asiakas on otettu silti sisälle tai ilmoittamattomasta peruutuksesta ei ole laskutettu. Kun näin käy, vähintäänkin kyseinen asiakas odottaa samankaltaista toimintaa ensi kerralla. Yrittäjänä voi joutua hankaliin tilanteisiin tällä tavoin. Itseä täytyy osata arvostaa alusta asti. Antamalla työllensä sen ansaitseman arvon pääsee jopa helpommalla. Kun siitä ei tingi, ei tule vastaan kiusallisia tilanteita, joissa asiakas tuntisi itsensä petetyksi. 

“47 Koeta edes kerran olla kopioimatta kilpailijalta 

Maailma on täynnä toinen toistaan latteampia myyntipuheita, jotka on kopioitu suoraan kilpailijalta. Mitäpä jos tykittäisit asiat suoraan, tai vaikka vähän vinoon – omalla tavallasi. Luvassa on myönteisiä yllätyksiä. 

Joukosta erottuminen on aina erottumista, ja se lisää tunnettavuutta. Toki omasta mielestäni voi olla hyvinkin selkärangatonta käyttää hyväkseen erottuvuutta välittämättä omasta käytöksestä. Liian monet somevaikuttajat hyödyntävät tätä. He käyttävät vihapuhetta ja rasistisia ilmauksia vain, koska ne triggeröivät katsojia ja saavat aikaan paskamyrskyn käyttäjän tilillä, jolloin kyseinen vaikuttaja tienaa. Fiksua jos välittää vain rahasta, eikä yhteisestä hyvinvoinnin edistämisestä. Raivostuttavaa omasta mielestäni ja saa minut harkitsemaan somesta poistumista kokonaan. Joukosta erottumisen voi tehdä myös loukkaamatta ihmisoikeuksia esittämällä vain valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä. Joku toki loukkaantuu, mutta jos oma erilaisuus ei ole vahingollista vihapuhetta, muiden loukkaantuminen ei ole varteenotettavaa, se on vain erilaisuuden kummeksumista. Tässä tasapainottelu onkin sitten vaativaa työtä. 

Kirja ylipäätään ei juurikaan kolahtanut ja kyse oli enemmänkin kirjassa käytetyistä tutkimuksista, jotka olivat suhteellisen heikkoja tukemaan kirjoittajien teorioita ja päätelmiä, eivätkä tutkimuksen vaikuttaneet luotettavilta ja tarpeeksi laajoilta. 

Tämä ei ainakaan kolahtanut: 

21 vastavuoroisuuden laki 

“Jos joku tekee palveluksen, hänen uhrinsa tuntee vastustamatonta halua hyvittää. Suurin osa väittää olevansa immuuneja lahjoille, palveluksille tai huomiolle. Totuus on toinen.” 

Ehkä te Jari ja Antti ette yksinkertaisesti kykene vastaanottamaan lahjoja ja olemaan kiitollisia asiasta. Te ehkä ette pysty hillitsemään itseänne, jos joku lähettää teille joulukortin ja ette ole tehneet samaa. Jos kokee suurta tarvetta hyvittää kaikki saamansa palvelukset, on erittäin todennäköistä, että tehdessään jonkin näköisen palveluksen, jos edes itse kykenee antamaan, odottaa siitä aina takaisin itselleen jotakin. Joulukortti-teoria ei edes perustu mihinkään muuhun kuin “erääseen yliopiston professoriin, joka päätti lähettää paljon joulukortteja ja sai jälkikäteen paljon vastauksia.” Lahjan idea on olla pyyteetön. Ei lahjan antajan kuulu odottaa vastavuoroisesti jotakin takaisin. Toki myönnän, että löytyy tilanteita, jolloin haluaa hyvittää toisen hyvän toiminnan. Hyvä saa aikaan hyvää. Ja omassa firmassa voi menestyä olemalla reilu, antamalla hyviä tarjouksia, kaupanpäällisiä ja etuja. 

Lähteet: Tuotteistajan taskuraamattu, Antti Apunen & Jari Parantainen, Talentum