Kirjan ensimmäisessä luvussa puhutaan siitä, että ihminen pitää itseään järkevänä ihmisenä, mutta aivoja tutkiessa voimme todeta muuta. Samaistun ajatukseen, sillä monet itsevarmat ja päättäväiset ihmiset eivät huomaa olevansa tyhmiä vaan jatkavat väittelyissä hävittyäänkin. He eivät kykene tarkastelemaan omaa toimintaansa tai mielipiteitä vaan menevät varmuuden vieminä. Fiksumpi ihminen tajuaa olevansa vähän tyhmä. Tajuaa, että on paljon mitä ei voi tietää ja monesti ihmiset, jotka opiskelevat läpi elämänsä tulevat vain siihen päätelmään, etteivät vieläkään tiedä mistään mitään. Toki järki ja mieletön määrä tietoa ovat kaksi eri asiaa. Maalaisjärjellä ja kyseenalaistamalla pääsee kuitenkin elämässä aika pitkälle. Ensimmäisessä kappaleessa psykologian väitetään selittävän kaiken aivotoiminnan ja tekevän ihmisestä ennalta arvattavan. Kappaleessa on jotain oivaltavaa, mutta paljon hapuilevaa. 

“Psykologiaan perehtynyt muuttuu väkisinkin kyyniseksi”. En nojaisi Freudin kehittämään psykologiaan tässä mielessä, vaikka olenkin sitä mieltä, että psykoterapiasta on ihmisille hyötyä. Toisin kuin kehityspsykologia ja kiintymyssuhteet selittääkin paljon siitä, kuinka ihmiset toimivat. Kiintymyssuhteita käytetäänkin monessa markkinoinnin taustaLo ajatuksena. Tietylle kiintymyssuhdetyypeille on helppo myydä tiettyjä asioita. Koen olevani psykologiaan perehtynyt kirjoitettuani psykologian ylioppilaskokeen ja olemalla itsenäisesti kiinnostunut psykologiasta, sekä ihmisen toiminnasta, mutten silti koe kyynistyneeni. 

“Monet asiantuntijat kuvittelevat, että asiakas valitsee pätevimmän asiantuntijan. Todellisuudessa hän valitsee asiantuntijan, joka vaikuttaa pätevimmältä” Tähän narratiiviin törmään jatkuvasti työelämässä, jossa tarjoan tietoa ja taitoani tietäen, että olen parempi kuin muut ehdokkaat tai neuvojat. Päädyn usein sivuutetuksi, koska en ulkoisilta olemuksilta joidenkin mielestä vaikuta pätevältä joihinkin tehtäviin. Näen samaa jatkuvasti myös sivustaseuraajana. Asiakkaat/ tilaajat päättävät ottaa jonkun muun töihin tai työpaikalla kysyvät alemmassa asemassa olevalta asioita vain koska luulevat hänen olevan pätevämpi. Joskus olen nähnyt, kun harjoittelijan luokse mennään ehdottamaan jotain ja hän on joutunut osoittamaan tiedon puutteessa kysymyksen sinne, minne se alun perinkin olisi kuulunut.  

“Älä mäkätä asiakkaalle” kappaleessa puhutaan siitä, miten järkipuhe ja jargon ei tehoa myyntipuheena. Saman ilmiön voi huomata, kun seuraa maailmanpolitiikkaa ja vallassa olevia puolueita, jotka syytävät disinformaatiota ja provosoivaa kielenkäyttöä sen minkä ehtivät ja samaan aikaan tutkittu tieto ja tilastot jäävät jalkoihin. Olemme tantereella, jossa totuus jää näyttävyyden jalkoihin. 

Loppuajatuksena kirjasta tuli kokonaisuudessaan vain sellainen kuva, että kaksi tuotteistaja ukkoa ovat löytäneen psykologian ja kasaavat huonoimmat psykologiset tutkimukset oman yrittäjyytensä toimintamallien ohelle. Väsyneet mies – nainen asettelut tutkimuksissa ohjaavat vääränlaisiin tutkimustuloksiin. Esimerkiksi vaatteen värin vaikutusta vastaanottajan ajatuksiin ja kiinnostuksiin voi selittää yksinkertaisesti sillä, mitä yhteiskunta on vuosisatoja kertonut värien merkitsevän. Eikä niin, että meillä olisi joku alkukantainen vietti punaiseen väriin ja itsevarmuuteen. Treffi kumppanin vaateväri mieltymykseen vaikuttaa myös se mitä kukin on etsimässä. Sanoisin, että kyseinen tutkimus kertoo ennemmin siitä, että tutkimukseen osallistuneet miehet etsivät itselleen ennemmin femme fatale naista vaimon sijaa, koska heitä kiehtoo punainen vaate, joka on kaupattu kertomaan viehättävyydestä, säädyttömyydestä ja tottelemattomuudesta. 

Ehkäpä kirjan tehokeinona onkin provosoida ja ravistaa. Siinä se kohdallani ainakin onnistui. Taisi tulla ajatuksia enemmän kuin kolmesta kohdasta. Vähemmän yhtä mieltä esimerkkien kanssa, mutta löysin alusta kuitenkin jotain minkä kanssa olla samaa mieltä.