ERITYISTAITONI 

En tiedä, onko minulla erityislahjoja oikein mihinkään, mutta usein tekee sitä, mikä tuntuu mielekkäältä, tärkeältä tai on iloa tuottavaa. Siinä sitä tehdessään saa lisätaitoja ja tulee taitavammaksi miltei huomaamattaan. Korujen tekemisen lisäksi neulon, virkkaan, ompelen, huovutan, solmin makrameeta sekä osaan nypläyksen alkeet. Puutyökurssillakin olen ollut, mutta se vaatisi oman verstaan, kasa sahanpurua olohuoneen nurkassa ei ehkä olisi hyvä idea. Monipuolisesta käsityöharrastuksesta on varmasti ollut apua vähitellen siirtyessäni korujen näpertelystä jalometallipuolelle. Suorastaan rakastan kaikenlaisia työkaluja ja niitä saa ja pitääkin olla paljon jalometallialalla työskennellessä. 

Koulussa olin selkeästi lahjakkaampi kielellisesti, kuin matemaattisesti. Alallani ei tarvitse välttämättä paljoa tuottaa tekstiä, lyhyitä esittelytekstejä lähinnä. Kirjoittamisen vähyys näkyy kyllä nykyään. On vaikea tuottaa tekstiä kun ei ole vuosiin kirjoittanut paljon muuta, kuin tekstiviestejä. Niitä on kyllä tullut kirjoitetuksi paljon. Nuorena ilmaisin itseäni paljon helpommin kirjoittamalla, kuin puhuen. Kirjoitin runoja vihkokaupalla, keräilin muiden kirjoittamia runoja, ajatelmia ja mietelauseita, laulujen sanoja yms. Kävin myös todella paljon kirjeenvaihtoa.  Laskutaitoni riittää ainakin laskemaan kehät pyöreille tai ovaaleille kiville. Prosenttilaskun tajusin vasta, kun menin töihin ja piti tarkistaa tilinauha. Ilmeisesti vasta motivaation kohoaminen sai minut ymmärtämään laskentaa. 

Jos kärsivällisyys on hyve, tekemiseen sitä riittää, odottamiseen ei oikein. Jos aikaa on, jaksan kyllä yrittää uudestaan ja uudestaan, joskus olisi hyvä lopettaa ajoissa, jatkaa vasta seuraavana päivänä 

Olen sekoitus ekstroverttiä ja introverttiä, se ei ehkä ole erityistaito, mutta on hyvä ominaisuus alallani, sillä jos vain on mahdollisuus, saatan istua päiväkaudet pajassani työn touhussa kaipaamatta ihmisten seuraa, mutta myyntitapahtumat ovat myös mielekkäitä, tapa tavata muita ihmisiä. 

Tulen helposti toimeen ihmisten kanssa, osaan kuunnella tarvittaessa, mutta myös tuottaa puhetta. Joskus avaudun liiankin helposti omista asioistani, mutta näen sen niin, että minulla ei tarvitse olla kauheasti salaisuuksia. Olen myös oppinut kantapään kautta puhumattomuuden karut seuraukset. Kun tunteita patoaa sisälleen tarpeeksi, ne purkautuvat ennen pitkää jossain hallitsemattomassa muodossa, eikä seuraukset ole kauniita. Negatiivisen palautteen antamisessa minulla on vielä paljon oppimista. Sanan “ei” käyttämistä olen harjoitellutkin jo, kun minulta pyydetään asioita, joita en halua tehdä. Kaikkeen ei ole pakko suostua, kyllä ihmiset osaavat pyytää ja käyttävät tilanteen hyödykseen, jos aina suostuu auttamaan tai muuten joustamaan. Rajansa pitää osata vetää, sitä ei kukaan muu puolestani tee. 

Jotkut sanovat minua hauskaksi, jotkut sanasepoksi. Huumorini on yleensä letkautuksia tai sanallisia merkityksien vääristymiä. Joitakin se huvittaa, joitakin se ärsyttää. Ikävä kyllä hauska ei ole kaikille sama. Senverran ymmärrän, että kaksimielisiä vitsejä ei voi asiakaspalvelussa kaikille heitellä. Asiallisuutta vaativissa tilanteissa on osattava pysyä asiallisena. Joskus asiakkaalla on valmiiksi pilke  silmäkulmassa, silloin leikkiin voi lähteä hiukan mukaan, se kuitenkin vaatii vähän tilanteenlukutaitoa. 

55 vuotta ovat opettaneet, ettei erityistaidot olekaan aina niin itsetäänselviä, kuin vaikka lapsena osoitetut taidot voisivat osoittaa. Esimerkiksi itse olin hyvin harvasanainen, nykyään hyvinkin puhelias. Tyttäreni sanoi aina haluavansa asiakaspalveluun, koska koki olevansa sosiaalinen, sinne hän sitten päätyikin, ja nyt opiskelee sosionomiksi, hän on pitänyt linjansa. Poikani sen sijaan sanoi, ettei hänestä ole asiakaspalveluun, koska on aika hiljainen. No, hän on kuitenkin päätynyt kaupan kassalle, häntä kehutaan paljon rauhallisuutensa, asiallisuutensa ja ystävällisyytensä vuoksi, hymykin irtoaa, vaikka kuulee samoja heittoja varmaan useinkin. Joskus ominaisuudet, joista ajattelee, etteivät ne sovi jollekin tietylle alalle, voivatkin  osoittautua hyviksi kombinaatioiksi. Välillä tuntuu, etten voi kokeilematta tietää, mitä kaikkea sisältäni löytyy. Siksi on hyväksi vain, että kokeilee rajojansa, eikä heti anna periksi. Toki on hyvä myös ymmärtää, milloin on syytä antaa periksi.